Siirry sisältöön

Miesten Superpesis

Wikipediasta
Miesten Superpesis
Meneillään oleva kausi
Talvisuperin kausi 2025
Superpesiksen logo
Superpesiksen logo
Laji Pesäpallo
Maa(t)  Suomi
Perustettu 1989
Edeltäjä Pesäpallon SM-sarja
Toimitusjohtaja Olli Aro
Motto "Tunteiden palo"
Joukkueita 12
Hallitseva mestari Sotkamon Jymy
Eniten mestaruuksia Sotkamon Jymy (20)
Sarjataso 1.
Alempi taso Ykköspesis
Suomensarja
Maakuntasarja
TV Nelonen Media
Yle
Aiheesta muualla
Superpesis.fi

Superpesis on Suomen pesäpallon korkein sarjataso. Superpesiksessä pelaa 12 joukkuetta. Sarjaan nousemista ja putoamista ohjaa Suomen Pesäpalloliiton sarjajärjestelmä. Superpesis-kaudet kestävät yleensä toukokuusta syyskuuhun. Kukin joukkue pelaa runko- ja jatkosarjoissa noin 30 ottelua: kaksi ottelua toisiaan vastaan, yhden kotona ja yhden vieraissa. Kaksinkertaisen runkosarjan jälkeen pelataan yksinkertaiset jatkosarjat, joissa ratkaistaan pudotuspeleihin selviytyvät 8 joukkuetta sekä putoamiskarsintaan sijoittuvat ja putoavat joukkueet.[1] Superpesistä pelataan kaikkina viikonpäivinä. Arkena pelattavat ottelut pelataan iltaisin ja viikonloppu-ottelut iltapäivällä.[2]

Superpesis perustettiin pesäpallon pääsarjaksi vuonna 1989 Pesäpallon SM-sarjan tilalle.[3] Joukkueet voivat pudota pääsarjasta Ykköspesikseen ja nousta sieltä takaisin. Superpesiksen toiminnasta vastaa Pesäpalloliiton omistama osakeyhtiö, jonka toimitusjohtajana toimii Olli Aro.[4]

Superpesis on Suomen kolmanneksi katsotuin palloilusarja jääkiekon Liigan ja jalkapallon Veikkausliigan jälkeen sekä Ruudun toiseksi katsotuin ohjelma. Superpesis-otteluita katsottiin vuonna 2021 yli miljoona kertaa.[5][6] Kaudella 2023 Superpesiksen runkosarjan yleisökeskiarvo oli 1 381 katsojaa.[7] Superpesiksen televisiointi-oikeudet ovat Nelonen Medialla, joka lähettää kaikki ottelut Ruutu-palvelussa. Yle näyttää kanavillaan vähintään kymmenen Superpesis-ottelua kaudessa.

Superpesiksessä on pelannut sen perustamisen jälkeen 31 eri pesäpalloseuraa. Näistä 9 on voittanut sarjan mestaruuden: Sotkamon Jymy (20), Vimpelin Veto (4), Kiteen Pallo -90 (3), Joensuun Maila (2), Oulun Lippo (2), Imatran Pallo-Veikot (1), Hyvinkään Tahko (1), Pattijoen Urheilijat (1) ja Manse PP (1). Sotkamon Jymy on voittanut eniten mestaruuksia ja eniten peräkkäisiä mestaruuksia. Ainoastaan kolme seuraa: Hyvinkään Tahko, Kiteen Pallo -90 ja Sotkamon Jymy on pelannut jokaisella Superpesis-kaudella.

Superpesiksen lisäksi joukkueet osallistuvat talven harjoituskaudella Talvisuperiin. Superpesistä alempia sarjatasoja ovat Ykköspesis, Suomensarja sekä alueittain pelattavat Maakuntasarjat.

Pesäpallo pelinä herättää tunteita sekä katsojissa että pelaajissa. Kuvassa on meneillään ”turpakäräjät” Hyvinkään ja Vimpelin välisessä ottelussa.
Pääartikkeli: Pesäpallon SM-sarja

1980-luvulla suomalaisen yhteiskunnan muuttuessa pesäpallon asemaa oli tarkasteltava uudelleen. Laji oli pitkään saanut voimansa maaseudusta ja kyläpelikulttuurista, mutta kaupungistumisen myötä maaseudun väki väheni, ja pesäpallolle tarvittiin uutta suuntaa.[8]

Pesäpalloliitossa käynnistettiin 1980-luvulla "Pesis on peleistä suomalaisin" -projekti (lyh. POPS), jonka tavoitteena oli viestiä pesäpallon uudesta tulevaisuudesta seuroille, kuntapäättäjille ja medialle. Projekti toi pesäpallolle yhteiskunnallista painoarvoa sekä käytännön toimia markkinointiin ja näkyvyyteen sekä pyrkimyksiä muokata pesäpalloa televisiotuotteeksi.[9] Miesten ja naisten pääsarjaseurojen markkinointiorganisaatioksi perustettiin Superpesis Oy. Samalla aloitettiin myös olosuhteiden parantaminen, kuten ottelutapahtumien kehittäminen, hiekkatekonurmien käyttöönotto ja pesäpallostadionien rakentaminen.[8]

Pesäpallon markkinoinnissa pyrittiin vahvistamaan lajille ominaista identiteettiä korostamalla paikallisuutta ja juuria. Pesäpalloa pyrittiin viemään suurkaupunkeihin, ja seurojen sijasta sarjataulukossa esiintyivät paikkakuntien nimet. Pesäpalloseurat edustivat laajalti paikkakuntia ja kokonaisia maakuntia.[8]

Pelillisessä kehityksessä ottelumääriä lisättiin, ja peliin tuotiin uusia elementtejä: jokeripelaajat (1985), pudotuspelit (1987) ja supervuorot (1990). Pesäpallo kehittyi huippu-urheilun suuntaan, ja harjoittelumäärät sekä -laatu nousivat korkeiksi. Pelistä tuli taktisempi, ja siinä alettiin hyödyntää tilastoja ja dataa.[8][3]

Pesäpallon nousukausi (1990-luku)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1990-luku, perustaminen ja Sotkamon Jymyn varhainen hallinta
Kausi Mestarit Hopeaa
1990 Sotkamon Jymy Imatran Pallo-Veikot
1991 Imatran Pallo-Veikot Sotkamon Jymy
1992 Sotkamon Jymy Hyvinkään Tahko
1993 Sotkamon Jymy Imatran Pallo-Veikot
1994 Oulun Lippo Imatran Pallo-Veikot
1995 Sotkamon Jymy Oulun Lippo
1996 Sotkamon Jymy Hyvinkään Tahko
1997 Sotkamon Jymy Kiteen Pallo -90
1998 Oulun Lippo Kaisaniemen Tiikerit
1999 Kiteen Pallo -90 Hyvinkään Tahko

Ensimmäinen Superpesis-kausi pelattiin vuonna 1990. Uuden Superpesiksen myötä pesäpallo sai myös uuden valtajoukkueen, kun Sotkamon Jymy voitti Suomen mestaruuden ensimmäistä kertaa vuoden 1963 jälkeen. Sotkamon Jymy oli kahdeksan vuoden ajan säännöllisesti vähintään kolmen parhaan joukosssa ja saavutti vuosikymmenen aikana kuusi mestaruutta.[10]

Vuonna 1994 pesäpallossa siirttyiin jaksopeliin, joka mullisti Superpesiksen pistelaskujärjestelmän.[9] Samalla kaudella mestariksi nousi Oulun Lippo, joka oli 1990-luvun toiseksi menestynein joukkue. Lippo saavutti kaksi SM-kultaa, yhden hopean ja yhden pronssin. Kiteen Pallo saavutti ensimmäisen mestaruutensa vuonna 1999.[10] Vuonna 1996 peliin otettiin mukaan kotiutuskilpailu.[3]

1990-luvulla pesäpallosta tuli valtakunnallinen ilmiö, ja Superpesis nousi katsojamäärissä kesän suosituimmaksi palloilusarjaksi. Yleisökeskiarvot olivat korkeita sekä suurilla että pienillä paikkakunnilla, ja parhaimmillaan yleisömäärät nousivat 6000–7000 katsojaan. Superpesiksen otteluita lähetettiin MTV:llä, ja runkosarjaotteluita seurasi parhaimmillaan yli 300 000 katsojaa. Otteluiden reaaliaikainen tilastointi ja tilanteiden välittäminen tekstitelevisioon olivat merkittäviä edistysaskeleita tiedonvälityksessä.[8]

Uusia pesäpallostadioneita rakennettiin muun muassa Sotkamoon, Vimpeliin, Seinäjoelle, Ouluun ja monille pienemmille paikkakunnille. Hiekkatekonurmi tuli osaksi Superpesiksen olosuhdevaatimuksia. Vuonna 1997 Kaisaniemen Tiikerit nostettiin suurkaupunkihankkeen edistämiseksi kabinettipäätöksellä Superpesikseen.[8]

1990-luvulla pesäpallossa siirryttiin pelaajapalkkioissa puoliammattilaisuuteen, ja parhaat pelaajat olivat täysammattilaisia. Jaksopeli mahdollisti pesäpallon sopivuuden Veikkauksen pitkävetokohteeksi.[8] Vuonna 1998 pesäpalloyhteisöä ravisteli laaja sopupeliskandaali, joka tunnetaan nimellä "Musta torstai".[3] Tapauksen vuoksi Superpesis menetti sarjan televisioinnin ja 2000-luvun alussa toiminnan arvopohja ja -perusta luotiin uusiksi. Pesäpallossa palattiin perusasioihin ja kenttätyön pariin.[9]

Sotkamon valtakausi jatkuu (2000-luku)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luku oli Superpesiksessä pääosin Sotkamon Jymyn hallintaa. Joukkue oli vuosikymmenen aikana ylivoimaisesti vahvin joukkue Superpesiksessä. Kiteen Pallo -90 voitti vuosikymmenen ensimmäisen mestaruuden, mutta seuraavana vuonna Sotkamo otti Kiteestä revanssin ja aloitti nelivuotisen mestaruuskautensa.[8][11]

Kitee teki paluun kultamitalistiksi vuonna 2005, mutta Jymy palasi mestariksi jälleen vuosina 2006 ja 2009. Koko vuosikymmenen ajan Sotkamon Jymy pelasi vähintään kolmen parhaan joukossa. Vuosikymmenen aikana Pattijoen Urheilijat nousi historiassaan ensimmäistä kertaa mestariksi vuonna 2008 ja seura saavutti vuosikymmenellä useita mitaleita.[8][11]

Maakuntakeskuksista Kouvola ja Joensuu liittyivät pääsarjaan. Vuonna 2001 Superpesiksessä otettiin käyttöön kahden juoksun sääntö ja lyöjän väliinjättösääntö, mikä toi pelillisiä muutoksia ja lisäsi pelin taktisuutta.[8]

Kahdesta suuresta neljään suureen (2010-luku)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kärkinelikon tulokset 2010-luvulla
Kausi SOJY VIVE JOMA KPL
2010 3 1 10 2
2011 1 2 11 4
2012 1 2 4 10
2013 1 2 3 9
2014 1 2 3 9
2015 1 2 3 5
2016 2 1 3 4
2017 2 1 3 4
2018 4 3 1 2
2019 2 4 1 3
Top-4 10 10 8 6
10 kerrasta
     Suomen mestarit
     Hopeamitalisti-joukkut
     Pronssimitalisti-joukkue
     Välieräjoukkue
     Pudotuspelijoukkue

2010-luvulla Superpesis koki uuden nousukauden, jonka merkittävänä osoituksena pidetään Vimpelin Vedon mestaruuden ratkaisseen Jere Dahlströmin lyönnin valintaa vuoden 2010 sykähdyttävimmäksi urheiluhetkeksi.[8]

2010-luvun alussa seurojen välinen valtarakenne vakiintui. Sotkamon Jymy voitti Suomen mestaruuden viidesti peräkkäin vuosina 2011–2015, kukistaen aina finaalissa Vimpelin Vedon. Vimpeli puolestaan voitti Sotkamon finaaleissa vuosina 2016 ja 2017. Joensuun Maila saavutti pronssia viitenä peräkkäisenä vuotena 2013–2017.[8] 2010-luvun alkua on pidetty erityisesti Vimpelin ja Sotkamon välisenä dynastiana, joiden väliset kohtaamiset tunnetaan "El Klassikko"-nimellä, mukaillen FC Barcelonan ja Real Madridin välistä kohtaamista.[12]

Pitkän pronssikauden jälkeen Joensuun Maila nousi johtavaksi pesäpalloseuraksi ja voitti Suomen mestaruuden vuosina 2018 ja 2019. Samanaikaisesti Kouvolan Pallonlyöjät vakiintui neljänneksi suureksi seuraksi.[8]

Pelillisesti pesäpallo kehittyi huomattavasti 2010-luvulla ja taso laajentui. Heikompia ulkopelaajia ei enää voinut "piilottaa" kentälle, vaan menestyäkseen kaikilla pelipaikoilla tuli olla huippupelaajia. Pelin fyysisyys ja tempo nopeutuivat selvästi, ja pompun käyttö väheni.[8]

Neljästä suuresta Kuuteen suureen (2020-luku)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2020-luvulla Superpesis kokee samallaista trendiä mitä aiemminkin. Tampereen Manse PP:n uudella kasatulla joukkueella on heti vankistanut paikkansa yhdeksi uudeksi kärkijoukkueeksi. Kempeleen Kiri on myös tasoaan nostanut ja myös hyvin pystynyt saamaan suuria voittoja sekä saanut paikkansa kuuden kärkijoukkueen kerhoon.

Kauden rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuva miesten Superpesiksen ottelusta Oulun Lippo – Nurmon Jymy.
Kuva Sotkamossa pelatusta A-poikien Itä–Länsi-ottelusta vuodelta 2012.

Harjoituskausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Superpesiksessä harjoituskausi alkaa edellisen kauden päätyttyä, eikä tuona aikana pelata pesäpallon Suomen mestaruudesta. Harjoituskausi alkaa syys-lokakuussa ja kestää huhti-toukokuuhun, kunnes Superpesiksen virallinen seuraava kausi alkaa.

Harjoituskaudella pelataan joukkueiden oman päätöksen mukaan harjoitusotteluita, sekä Talvisuperia. Talvisuperia pelataan sekä miesten että naisten Superpesiksessä joulumaaliskuulla. Talvisuperissa joukkueet on jaettu kahteen alkulohkoon, jotka pelaavat yksinkertaisen sarjan. Kaikissa otteluissa pelataan 4+4-vuoropareilla. Tarvittaessa pelataan kotiutuskilpailu. Joukkueiden sijoitukset lohkojen sisällä määräytyy tasapisteissä voittettujen otteluiden, kolmeen pisteen voittojen ja juoksueron suhteen mukaan. Lopputurnaukseen selviytyvät lohkojen voittajat sekä toiseksi sijoittuneet.[13]

Välierissä A-lohkon voittaja saa vastaansa B-lohkon toiseksi sijoittuneen joukkueen ja B-lohkon voittaja saa vastaansa A-lohkon toiseksi sijoittuneen joukkueen. Voittajat etenevät loppuotteluun ja häviäjät pronssiotteluun.[13]

Miesten Superpesiksen runkosarjassa pelataan 13 joukkueen kesken kaksinkertainen runkosarja joiden lisäksi lisäottelut.[14]

Pudotuspeleihin pääsevät runkosarjan kuusi parasta joukkuetta ja 7.–10. sijoittuneet joukkueet pelaavat pudotuspelikarsinnan pääsystä puolivälieriin. Joukkueet kohtaavat toisensa ensin puolivälierissä. Puolivälierien voittajat välierissä, joiden voittajat pääsevät finaaliin, jossa ratkaistaan Suomen-mestaruus. Puolivälierät, välierät ja finaalit pelataan paras seitsemästä -menetelmällä, eli jatkoon pääsee neljällä voitolla. Pronssiottelut pelataan paras kolmesta -menetelmällä eli voittaja saadaan selville kahdella voitolla.[14]

Putoaminen ja karsiminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Superpesiksen kaudella 2024 runkosarjassa sijoille 12–13 päätyneet joukkueet pelaavat putoamiskarsinnan, jonka häviäjä putoaa suoraan Ykköspesikseen seuraavaksi kaudeksi ja putoamissarjan voittanut karsii Ykköspesiksen loppuottelun häviäjää vastaan. Ykköspesiksen voittaja nousee puolestaan suoraan seuraavaksi kaudeksi Superpesikseen.

Itä–Länsi-ottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2010 Itä–Länsi-ottelun mainos.
Pääartikkeli: Itä–Länsi-ottelu

Itä–Länsi-ottelu eli idän ja lännen seurojen välinen perinteinen tähdistöottelu pelataan runkosarjan keskivaiheilla heinäkuussa. Itä–Länsi-ottelussa pelaavat idän ja lännen seurojen parhaista pelaajista kootut joukkueet. Itä–Länsi-ottelu on saanut alkunsa vuonna 1932, jolloin Suursarja jaettiin Itä- ja Länsilohkoon. Tämän seurauksena alettiin myös pelata lohkojen välistä Itä–Länsi-ottelua, joka pelattiin ensimmäisen kerran vuonna 1932 Hesperiassa, Helsingissä.

Superpesis toimii pesäpallon tulevaisuudenkuvan mukaisesti yksi liike -periaatteella osana Suomen Pesäpalloliitto ry:tä.

Superpesis mediassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Superpesiksen verkkosivusto marraskuussa 2010.

Tunnusmusiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Superpesiksen tunnuskappaleen on säveltänyt Esa Rimpiläinen.[15]

Televisiointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Superpesiksen televisiointi-oikeudet ovat Nelonen Medialla, joka lähettää kaikki Superpesis-ottelut Ruutu-palvelussa. Viimeisin, 2020 julkaistu, sopimus kattaa vuodet 2022-2026.[16] Televisiointisopimus tuottaa Pesäpalloliitolle arviolta 100 000 euron vuositulot.[17] Vuoden 2023 Sanoman ja Ylen välisen sopimuksen mukaan Yle näyttää kanavillaan vähintään kymmenen Superpesis-ottelua kaudessa.[18]

Syöttötuomari Ossi Muurainen on tuominnut eniten Superpesiksen otteluita, 520 kappaletta.
Kaikki Superpesiksen tuomarit artikkelissa: Luettelo Superpesiksen tuomareista

Superpesiksen peli- ja syöttötuomareina voivat toimia kaikki S-tason tuomarit. S-tason tuomareita on kaudella 2019 70 kappaletta. Superpesiksessä peleissä on aina viisi tuomaria: pelituomari, syöttötuomari, 2-pesätuomari, 3-pesätuomari sekä takarajatuomari. Eniten Superpesiksen otteluita tuomaroineet tuomarit ovat tuominneet yli 500 ottelua. 400 ottelun rajan rikkoneita tuomareita on viisi: edelleen aktiivisista tuomareista Ossi Muurainen (520 ottelua, 22 kautta), Tommi Nupponen (476, 22) ja Antti Aine (417, 21), sekä jo lopettaneet Matti Lähteenmäki (507, 21) ja Jouni Ojala (464, 28).

Joukkueiden budjetit
Joukkue Budjetti kaudella 2023[19]
Alajärven Ankkurit 333 000 €
Hyvinkään Tahko 859 716 €
Imatran Pallo-Veikot 464 000 €
Joensuun Maila 1 110 000 €
JymyJussit 435 000 €
Kempeleen Kiri 543 000 €
Kiteen Pallo 690 000 €
Koskenkorvan Urheilijat 395 800 €
Kouvolan Pallonlyöjät 680 000 €
Manse PP 730 000 €
Pattijoen Urheilijat 460 000 €
Sotkamon Jymy 940 000 €
Vimpelin Veto 650 000 €

Joukkueet kaudella 2025

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset joukkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot ja luettelot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitukset kausittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seura Perustettu Kaudet 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24
SoJy 1909 35 1. 2. 1. 1. 3. 1. 1. 1. 4. 5. 2. 1. 1. 1. 1. 3. 1. 2. 2. 1. 3. 1. 1. 1. 1. 1. 2. 2. 4. 2. 1. 4. 5. 1. 1.
Manse 1931 6 – ↑ 13. ↓ – ↑ 12. 1. 2. 4. 2.
KPL 1931 24 12. 14. ↓ – ↑ 13. ↓ – ↑ 11. ↓ – ↑ 9. 12. 9. 4. 2. 2. 4. 10. 9. 9. 5. 4. 4. 2. 3. 2. 2. 6. 5. 3.
KeKi 1915 8 – ↑ 13. 14. ↓ – ↑ 12. 10. 6. 7. 3. 4.
ViVe 1934 29 6. 6. 8. 12. 11. 11. 13. 15. ↓ – ↑ 9. 10. 10. 5. 8. 3. 1. 2. 2. 2. 2. 2. 1. 1. 3. 4. 3. 3. 1. 2. 5.
JoMa 1958 21 – ↑ 11. 7. 9. 8. 5. 9. 11. 11. 4. 3. 3. 3. 3. 3. 1. 1. 4. 5. 3. 6. 6.
KiPa 1990 35 13. 5. 9. 11. 5. 5. 5. 2. 3. 1. 1. 2. 5. 9. 2. 1. 4. 10. 9. 5. 8. 8. 7. 6. 8. 10. 8. 7. 8. 8. 5. 11. 8. 7. 7.
PattU 1928 30 – ↑ 10. 12. ↓ – ↑ 10. 7. 4. 5. 3. 2. 4. 10. 6. 2. 7. 1. 4. 6. 3. 3. 4. 6. 8. 12. 10. 7. 7. 8. 8. 11. 10. 8.
Tahko 1915 35 3. 4. 2. 5. 2. 4. 2. 4. 9. 2. 4. 4. 3. 5. 4. 4. 7. 1. 7. 8. 5. 7. 6. 5. 4. 7. 7. 8. 11. 5. 6. 9. 4. 9. 9.
IPV 1955 20 2. 1. 5. 2. 7. 10. 14. ↓ – ↑ 10. 9. 10. 12. ↓ – ↑ 11. ↓ – ↑ 9. 9. 9. 9. 7. 10. 11. 10.
AA 1944 22 5. 7. 3. 4. 4. 6. 11. 11. 10. 9. 12. 11. ↓ – ↑ 12. 12. 10. 6. 14. 11. 12. 14. ↓ – ↑ 12. 12.
HP 1928 9 – ↑ 12. 9. 12. 12. 14. 14. ↓ – ↑ 13. ↓ – ↑ 15. ↓ – ↑ 13.
JyJu 2012 12 7. 5. 9. 9. 5. 6. 6. 7. 10. 9. 8. 11.
KoU 1945 25 – ↑ 6. 8. 6. 4. 3. 8. 11. 6. 3. 11. 6. 7. 5. 5. 8. 7. 11. 6. 6. 5. 11. 11. 12. 12. 13. ↓
KaMa 1958 23 4. 10. 6. 9. 13. 13. ↓ – ↑ 8. 8. 13. 10. 12. ↓ – ↑ 6. 9. 10. 11. 12. 11. 13. 10. 10. 13. 13. 13. ↓
SiiPe 1987 11 8. 11. 12. 14. ↓ – ↑ 9. 8. 8. 11. ↓ – ↑ 13. 14. 14.
Lippo 1958 24 9. 9. 4. 3. 1. 2. 6. 6. 1. 7. 3. 7. 9. 8. 7. 5. 8. 12. 6. 7. 4. – ↑ 5. 12. 14. ↓
Kiri 1930 20 10. 8. 7. 10. 8. 7. 4. 14. 5. 3. 9. 13. ↓ – ↑ 13. ↓ – ↑ 9. 10. 8. 11. 12. 4. 10. ↓
NuJy 1925 9 – ↑ 5. 2. 5. 4. 3. 10. 10. 9. 11.
UPV 1957 6 – ↑ 11. 7. 5. 6. 10. ↓ – ↑ 12. ↓
PuPe 1999 8 – ↑ 11. 6. 6. 8. 3. 6. 12. 11. ↓
SMJ 1932 18 11. 3. 10. 8. 9. 3. 3. 3. 6. 10. 6. 8. 8. 7. 3. 12. ↓ – ↑ 11. 10.
KiPe 1988 3 – ↑ 7. 2. 12. ↓
LP 1931 10 14. ↓ – ↑ 11. 7. 6. 8. 7. 7. 13. ↓ – ↑ 11. 12. ↓
Tiikerit 1996 2 5. 2.
HP-K 1990 3 – ↑ 10. 12. 14. ↓
JuPa 1950 3 – ↑ 9. 13. 15. ↓
RPL 1924 4 – ↑ 13. 6. 12. 14. ↓
MuPS 1969 2 – ↑ 13. 14. ↓
VaMa 1933 3 7. 12. 14. ↓

Lähde:[20][21]

Miesten Superpesiksen yleisökeskiarvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleisökeskiarvot ovat pesäpallossa olleet aina suhteellisen korkeita. Esimerkiksi Vimpelissä katsomossa pursuilee toisinaan enemmän katsojia kuin kunnassa on asukkaita.
Kausi Runkosarja Pudotuspelit Yhteensä Määrä
1968 1 778  - 1 778 231 154
1969 1 698  - 1 698 224 116
1970 1 548  - 1 548 204 357
1971 1 604  - 1 604 210 168
1972 1 662  - 1 662 204 481
1973 2 173  - 2 173 289 046
1974 1 868  - 1 868 245 853
1975 1 564  - 1 564 206 504
1976 1 681  - 1 681 221 894
1977 1 725  - 1 725 227 732
1978 1 562  - 1 562 206 231
1979 1 816 3 254 1 958 291 927
1980 1 829 2 627 1 895 283 312
1981 2 019 2 712 2 077 311 866
1982 1 740 2 618 1 786 264 360
1983 1 642 2 108 1 681 248 358
1984 1 925 1 929 1 925 288 823
1985 1 677 2 674 1 760 263 460
1986 1 920 1 909 1 918 298 453
1987 1 739 3 254 1 893 289 739
1988 1 868 3 036 2 008 312 760
1989 2 115 2 780 2 090 340 826
Superpesis
1990 2 035 3 196 2 150 443 717
1991 2 001 3 353 2 123 436 385
1992 1 935 2 993 2 030 415 755
1993 1 869 2 492 1 937 433 144
1994 1 767 3 279 ¹ 1 824 435 194
1995 1 654 2 624 1 767 427 077
1996 1 681 2 402 1 766 425 193
1997 1 867 3 097 2 016 492 414
1998 1 596 2 788 1 727 423 840
1999 1 330 2 088 1 430 311 288
2000 1 078 2 480 1 264 301 732
2001 1 185 2 188 1 302 309 064
2002 1 135 1 936 1 239 267 309
2003 1 229 1 581 1 295 266 539
2004 1 162 1 816 ² 1 214 272 738
2005 1 323 2 594 ² 1 413 295 189
2006 1 301 2 230 ² 1 370 301 871
2007 1 393 2 056 ² 1 492 336 568
2008 1 434 2 151 ² 1 518 293 132
2009 1 839 2 676 2 010 335 878
2010 1 631 3 070 1 836 340 821
2011 1 535 2 561 1 732 306 614
2012 1 490 1 853 1 553 307 750
2013 1 589 2 400 1 660 327 009
2014 1 441 1 993 1 481 321 343
2015 1 389 2 318 1 497 320 382
2016 1 299 1 684 1 336 315 198
2017 1 285 287 967
2018 1 390 311 429
2019 1 324
2020
2021
2022
2023 1 381 342 101

¹ 1994 pudotuspeleissä 4 joukkuetta.
² 2004–2008 pudotuspeleissä jatkosarjan 4 parasta. Jatkosarja huomioitu yhteiskeskiarvossa.

Huom. alempia pudotuspelejä ja karsintasarjaa ei ole huomioitu.

Lähde:[21]

Pääartikkeli: Luettelo pesäpallon Suomen-mestaruusmitalisteista
Joukkue Mestaruudet
Sotkamon Jymy 21
Vimpelin Veto 4
Kiteen Pallo -90 3
Oulun Lippo 2
Joensuun Maila
Imatran Pallo-Veikot 1
Hyvinkään Tahko
Pattijoen Urheilijat
Manse PP
  1. Sarjajärjestelmät Superpesis. Viitattu 18.7.2024.
  2. Ottelut Superpesis. Viitattu 18.7.2024.
  3. a b c d Historia Suomen pesäpalloliitto. Viitattu 18.7.2024.
  4. Superpesiksen uusi organisaatio on valmis – toimitusjohtajaksi Olli Aro, hallituksessa mukana liiketoiminnan, urheilun ja viihteen ammattilaisia Suomen Pesäpalloliitto. 27.6.2023. Viitattu 18.7.2024.
  5. Superpesis valloitti Tampereen – ”parjattu junttipallo” iskee seuraavaksi Helsinkiin Sportti.com. 27.9.2021. Viitattu 18.7.2024.
  6. Mainonnan tavoittavuus ja starttimäärät hurjassa kasvussa Ruudussa Sanoma Media. 10.9.2021. Viitattu 18.7.2024.
  7. Superpesikseen visioidaan uudistuksia ja hurjia tavoitteita – taustajoukoissa mukana muun muassa Haloo Helsingin kitaristi Yle. 16.9.2023. Viitattu 18.7.2024.
  8. a b c d e f g h i j k l m n Arffman, Pekka: Pesäpallon nousukaudella kaikki oli tehty kullasta paitsi kalterit Elmo TV. 12.1.2022. Viitattu 18.7.2024.
  9. a b c Pesis 100: historia Suomen pesäpalloliitto. Viitattu 18.7.2024.
  10. a b Superpesiksen ensimmäinen vuosikymmen kuului Sotkamolle Yle Elävä arkisto. 20.8.2009. Viitattu 18.7.2024.
  11. a b 2000-luvun alun Superpesis oli Jymyn ja Jyväskylän peliä Yle Elävä arkisto. 29.8.2014. Viitattu 18.7.2024.
  12. El Klassikko! Superpesiksen finaalipari selvillä Ilta-Sanomat. 5.9.2023. Viitattu 18.7.2024.
  13. a b Taulukot Pesäpallon tulospalvelu. Viitattu 1.6.2024.
  14. a b Pudotuspelikarsinta ja paras seitsemästä -puolivälierät miesten Superpesikseen kaudella 2023 superpesis.fi. 9.11.2022. Superpesis Oy. Arkistoitu 1.5.2024. Viitattu 1.5.2024.
  15. Polttolinja selvitti: kuka on mies superpesistunnarin takana? Pesäpalloliitto. 14.12.2014. Arkistoitu 2014. Viitattu 28.2.2025.
  16. Superpesis ja Nelonen tekivät pitkän jatkosopimuksen – finaalipelit olivat Jim-kanavan katsotuimpia ohjelmia Helsingin Sanomat. 23.10.2020. Viitattu 18.7.2024.
  17. Superpesiksen yleisömäärät laskussa, myös tv-sopimus hiertää: "Seurojen saama korvaus on tavattoman pieni" Yle. 6.7.2022. Viitattu 18.7.2024.
  18. Sanoma ja Yle yhteistyöhön kesän palloilusarjoista: ”Todella merkittävä” Ilta-Sanomat. 20.3.2023. Viitattu 18.7.2024.
  19. Miesten Superpesis: Löytyykö Vimpelille kaatajaa? Veikkaus.fi. 27.4.2023. Viitattu 17.9.2023.
  20. Pesäpallon tulospalvelu Veikkaus. Viitattu 8.8.2020.
  21. a b Miesten pääsarjatilastoja kautta aikain Pesäpalloliitto. Arkistoitu 5.4.2018. Viitattu 2.4.2014.
  22. pesis.fi − Parhaat lyöjät kausittain 1945-2017
  23. pesis.fi − Parhaat etenijät kausittain 1962-2017
  24. pesis.fi − Parhaat kärkilyöjät kausittain 1977-2017

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]