Korisliiga

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korisliiga
Meneillään oleva kausi
Korisliiga-kausi 2017–2018
Korisliiga logo.svg
Laji Koripallo
Maa(t) Suomen lippu Suomi
Perustettu 1939
Joukkueita 10
Hallitseva mestari Joensuun Kataja
Eniten mestaruuksia Pantterit (14)
Alemmat tasot I-divisioona
TV Fanseat, Yle TV2, VeikkausTV
Sivusto Korisliiga.fi

Korisliiga on miesten koripallon pääsarja Suomessa. Miesten pääsarjaa on pelattu Korisliiga-nimellä kaudesta 2005–2006 lähtien. Kaudella 2004–2005 sarjasta käytettiin sen pääsponsorin mukaan nimeä Sparliiga. Kaudet 1999–2004 sarjaa pelattiin nimellä SM-koris ja tätä ennen sarjasta on käytetty nimeä miesten koripallon SM-sarja.

Miesten koripallon Suomen mestaruudesta on pelattu vuodesta 1939 lähtien, jolloin mestaruuden voitti Ylioppilaskoripalloilijat Helsingistä. Eniten Suomen mestaruuksia (kaikkiaan 14) on voittanut Pantterit.

Urheilusanomien tammikuussa 2015 julkaiseman artikkelin mukaan Korisliiga on Euroopan 15. paras kansallinen pääsarja.[1]

Miesten SM-sarjan historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjan alkutaipaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Koripalloliitto kokosi keväällä 1939 kahdentoista joukkueen sisäsarjan kilpailemaan ensimmäistä kertaa koripallon miesten Suomen-mestaruudesta. Ensimmäisellä kaudella mukana oli kahdeksan joukkuetta pääkaupunkiseudulta, kaksi joukkuetta Kotkan seudulta sekä kaksi joukkuetta Viipurista.[2] SM-historian ensimmäiset pisteet teki Eiran Kisa-Veikkojen Kaarlo Einiö.[3] Sarjajärjestelmänä ensimmäisellä kaudella oli kahden häviön cup, josta loppusarjaan pääsi mukaan neljä parasta joukkuetta. Kauden ottelut pelattiin maalis-huhtikuun aikana. Loppuotteluun selviytyivät Eiran Kisa-Veikot sekä Ylioppilaskoripalloilijoiden ykkösjoukkue. Kisa-Veikot kuitenkin luovuttivat ottelun, koska jalkapallosarjat olivat jo ehtineet jo alkaa ja samat miehet edustivat seuraa myös jalkapallossa. Historian ensimmäisen Suomen-mestaruuden voitti siis Ylioppilaskoripalloilijat.[2]

Toista kertaa Suomen-mestaruudesta pelattiin syksyllä 1940. Tämä oli ensimmäinen varsinainen koripallon mestaruussarja, sillä ensimmäistä kertaa sarjan kaikki kahdeksan joukkuetta kohtasivat toisensa kertaalleen. Mestaruussarjan otteluita otettiin myös juuri perustetun vedonlyöntitoimisto Oy Tippaustoimisto Ab:n (myöh. Veikkaus Oy) vetokohteiksi. Koripallon suosio Suomessa kasvoikin vedonlyönnin ansiosta huomattavasti. Sarjan voittajaksi ylsi vuonna 1940 Eiran Kisa-Veikot, joka sai samalla ensimmäistä kertaa Oy Perkko Ab:n lahjoittaman karhunkuvioin koristellun kiertopalkinnon. Kiertopalkinnon perusteella mestaruussarjaa alettiin kutsua myös Karhunpokaalisarjaksi. Vuosien 1940 ja 1941 mestaruussarjoissa kaikki kahdeksan joukkuetta olivat helsinkiläisiä, lisäksi mukana oli myös armeijan joukko-osastoja. Vuoden 1941 mestaruussarjan voittikin Kadettikoulun joukkue. Vuoden 1941 alussa Koripalloliitto asetti mestaruussarjaan koripallon nykytilanteeseen nähden erikoisen rajoituksen, sillä rajoituksen mukaan sarjaa eivät saaneet pelata pelaajat, joiden pituus ylitti 190 senttimetriä.[2]

Jatkosodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan takia koripallon SM-sarja jäi pelaamatta vuosina 1942 ja 1943. Urheilujärjestöt pyrkivät pitämään kuitenkin toimintaa yllä vaikeinakin aikoina henkisen terveyden ylläpitämiseksi. Suomen Koripalloliitto oli sotavuosien yksi aktiivisimmista urheilujärjestöistä ja SM-sarjan sijaan sotavuosina koripalloa pelattiinkin niin sanotussa sotasarjassa, jonka otteluita löytyi myös veikkauslistalta.[2]

Sotavuosien jälkeen SM-sarja pääsi kolmen vuoden tauon jälkeen käyntiin syksyllä 1944, jolloin seitsemän joukkueen yksinkertaisen sarjan voitti helsinkiläinen Kiri-Veikot. Samana vuonna pelattiin ensimmäistä kertaa myös naisten Suomen-mestaruudesta, jonka vei nimiinsä Helsingin Tarmo. Koripalloliitto oli tehnyt yhteistyötä jo monen vuoden ajan Työväen Urheiluliiton kanssa ja liitot järjestivätkin vuosina 1945 ja 1946 yhteisen Suomen-mestaruussarjan. Vuonna 1945 SM-sarjassa pelasi kahdeksan joukkuetta, joista voiton vei Kiri-Veikot. Seuraavana vuonna sarjassa pelasi kymmenen joukkuetta, joista Suomen-mestaruuden voitti Helsingin NMKY.[2]

Suomen Koripalloliitto liittyi vuonna 1946 Suomen Voimistelu- ja Urheiluliittoon. Tämän johdosta TUL katkaisi kahdeksan vuotta kestäneen yhteistyösopimuksensa Koripalloliiton kanssa. Koripalloliitto kirjoitti kuitenkin huhtikuussa 1947 uuden liittokohtaisen yhteistyösopimuksen TUL:n kanssa ja liitot sopivat, että vuoden 1947 Suomen-mestari ratkaistaan kummankin liiton sisäisten mestareiden keskinäisessä ottelussa. Suomen-mestaruuden voitti SKL:n sarjassa pelannut Helsingin NMKY voittamalla finaalissa TUL:n mestarin Työväen Maila-Pojat.[2]

Televisiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2015 Suomen Koripalloliitto ja Elisa tiedottivat 3+1-vuotisesta yhteistyösopimuksesta, jonka mukaisesti Elisa Viihde -palvelu lähettää Korisliigan kaikki runkosarja- ja pudotuspeliottelut maailmanlaajuisesti. Otteluiden katselu myös mobiililaitteilla on mahdollista. Lähetystekniikassa hyödynnetään areenoiden edelliskaudella asennettuja automaattikameroita.[4]

Lokakuussa 2014 Korisliiga ja seurat aloittivat kolmivuotisena projektina kaikkien Korisliigaotteluiden suoratoiston KorisliigaTV:n välityksellä. Ottelut olivat katsottavissa ympäri maailman. Kameratuotanto tapahtui vastaavaa palvelua muun muassa Euroliigaan tuottavan belgialaisyrityksen avulla, ja jakelualustan tuotti suomalaisyritys. Palvelu tuotettiin liikkeen tunnistavien automaattikameroiden avulla. Lisäksi KorisliigaTV tuotti koosteet otteluista, valmentajahaastattelut sekä reaaliaikaisia huippuhetkiä otteluista. Kaikkia otteluita ei selostettu. KorisliigaTV oli maksullinen, ja katseluoikeuksia pystyi ostamaan runkosarjassa joko yksittäisiin otteluihin, tietyn joukkueen kaikkiin otteluihin tai kaikkien joukkueiden kaikkiin otteluihin. Pudotuspeleistä KorisliigaTV näytti, osin muuta kautta televisioitavien ottelujen vuoksi, 12–31 ottelua.[5][6] KorisliigaTV:n lisäksi Yleisradio esitti Korisliiga-otteluita Urheiluviikonloppu-lähetyksissään.[7] Urheilusanomat esitti otteluita tilaajilleen viikoittain,[8] ja VeikkausTV lähetti muutamia otteluita.

Joukkueet kaudella 2017–2018[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


2000-luvun pääsarjaseurat aikajanalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000–
2001
2001–
2002
2002–
2003
2003–
2004
2004–
2005
2005–
2006
2006–
2007
2007–
2008
2008–
2009
2009–
2010
2010–
2011
2011–
2012
2012–
2013
2013–
2014
2014–
2015
2015–
2016
Pyrbasket Pyrintö
KTP
Kouvot
Kataja
Namika Lahti
Vilpas
Korihait
Karhu
LrNMKY N. Lpr
Espoon Honka
Tapiolan Honka
Tarmo
LoKoKo
ToPo
Seagulls
Kobrat
FoKoPo
T. Comp.
Pussihukat
Aura Basket
Huima
BC Jyväskylä
BC Nokia
SäyRi
Pantterit

Tilastot ja luettelot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisökeskiarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet:[9][10][11][12]

Kausi Yleisökeskiarvo
2007 918
2008 883
2009 911
2010 905
2011 868
2012 949
2013 776

Suurimmat yleisömäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat yleisömäärät runkosarjassa.[13]

Yleisöä Ottelu Vuosi
7 420 Torpan PojatEspoon Honka 2005
6 580 Torpan PojatKouvot 1998
6 500 Turun NMKYForssan Koripojat 1990
5 450 Espoon HonkaNamika Lahti 2002
5 128 Espoon HonkaPiiloset 2000
4 630 Namika LahtiKouvot 2004
4 097 Torpan PojatKarkkilan Urheilijat 1998

Mestaruudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täydellinen lista mestareista artikkelissa Luettelo miesten koripallon SM-mitalisteista

Vuosina 1942 ja 1943 jatkosota esti pelaamisen mestaruudesta.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Koripalloliitto palkitsee vuosittain pelikausien parhaat seuraavissa kategorioissa:

Kaikkien aikojen pelaajatilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso: Luettelot Korisliigasta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]