Lentopallon Mestaruusliiga
| Lentopallon Mestaruusliiga | |
|---|---|
|
Meneillään oleva kausi
Lentopallon Mestaruusliigakausi 2022–2023 |
|
 Lentopallon Mestaruusliigan logo |
|
| Laji | Lentopallo |
| Maa(t) |
 Suomi |
| Perustettu | 1957 |
| Edeltäjä | Lentopallon SM-liiga |
| Joukkueita |
Miehet: 11 Naiset: 10 |
| Hallitseva mestari |
VaLePa (miehet) Pölkky Kuusamo (naiset) |
| Eniten mestaruuksia |
Hämeenlinna (naiset) KuPS-Volley (miehet) (10 / 8) |
| Alempi taso |
Lentopallon miesten 1-sarja Lentopallon naisten 1-sarja |
| TV | Ruutu+ |
| Sivusto | www.mestaruusliiga.fi |
Lentopallon Mestaruusliiga (engl. Finnish Volleyball Champions League) on lentopallon korkein sarjataso Suomessa. Mestaruusliigan toimintaa johtaa Suomen Lentopalloliitto. Kaudella 2022–2023 Mestaruusliigassa pelaa miehissä yksitoista joukkuetta ja naisissa kymmenen joukkuetta.
Sarjan nimi oli aiemmin Lentopallon SM-liiga, mutta se vaihtoi nimeään kauden 2010–2011 alussa.[1]
Sarjajärjestelmäkuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miesten Mestaruusliiga 2022–2023[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miesten liigassa pelataan yhdentoista joukkueen kolminkertainen runkosarja (30 ottelua). Runkosarjassa sijoille 1-8 päätyneet joukkueet pelaavat puolivälierät (3-5 ottelua) pääsystä välieriin, Puolivälierien voittajat pelaavat välierät (3-5 ottelua), välierien häviäjät pronssiottelut (2-3 ottelua) ja välierien voittajat finaalit (4-7 ottelua).
Runkosarjassa sijoille 1-4 sijoittuneet saavat puolivälieriin kotiedun. Otteluparit ovat 1-8, 2-7, 3-6, 4-5.
Runkosarjan 10. ja 11. sijoittuneet joukkueet pelaavat ns. esikarsinnan, jonka häviäjä kohtaa varsinaisessa liigakarsinnassa 1-sarjan voittajan. Tämän otteluparin voittajalla on oikeus hakea liigapaikkaa.
Naisten Mestaruusliiga 2022–2023[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naisten liigassa pelataan kymmenen joukkueen kolminkertainen runkosarja (27 ottelua). Runkosarjassa sijoille 1-8 päätyneet joukkueet pelaavat puolivälierät (3-5 ottelua) pääsystä välieriin, Puolivälierien voittajat pelaavat välierät (3-5 ottelua), välierien häviäjät pronssiottelut (2-3 ottelua) ja välierien voittajat finaalit (4-7 ottelua).
Runkosarjassa sijoille 1-4 sijoittuneet saavat puolivälieriin kotiedun. Otteluparit ovat 1-8, 2-7, 3-6, 4-5.
Runkosarjan 9. ja 10. sijoittuneet joukkueet pelaavat ns. esikarsinnan, jonka häviäjä kohtaa varsinaisessa liigakarsinnassa 1-sarjan voittajan. Tämän otteluparin voittajalla on oikeus hakea liigapaikkaa.
Televisiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lentopallon Mestaruusliigan otteluita lähettää kaudella 2022–2023 Ruutu+, josta on nähtävissä on monikameratuotantona suurin osa otteluista ja loput ns. fanikameralähetyksinä.
Joukkueet 2022–2023[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miesten Mestaruusliigan joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Joukkue | Kaupunki | Kotihalli | Perustettu | Päävalmentaja |
|---|---|---|---|---|
| Hurrikaani-Loimaa | Loimaa | Loimaan liikuntahalli | 2007 | Jussi Heino |
| Kyyjärven Kyky-Betset | Kyyjärvi | Kyyjärven liikuntahalli | 1990 | Eduard Venski |
| Perungan Pojat | Rovaniemi | Lapin urheiluopisto | 1947 | Guntis Atars |
| Savo Volley | Lukuisia kotipaikkoja | Lukuisia kotihalleja | 2018 | Timo Tolvanen |
| Kokkolan Tiikerit | Kokkola | Hollihaan liikuntahalli | 1974 | Mikko Keskisipilä |
| Raision Loimu | Raisio | Kerttulan liikuntahalli | 1958 | Mika Rantanen |
| Vantaa Ducks | Vantaa | Lumohalli | 1934 | Juho Rajala |
| VaLePa Sastamala Tampere | Sastamala | Vexve Areena | 1978 | Janne Kangaskokko |
| Akaa-Volley | Akaa | Toijalan monitoimihalli | 2010 | Olli Kunnari |
| Karelian Hurmos | Joensuu | Joensuun Urheilutalo | 2017 | Matti Alatalo |
| TUTO Volley | Turku | Kupittaan palloiluhalli | Olli Kuoksa |
Naisten Mestaruusliigan joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Joukkue | Kunta | Kotihalli | Perustettu | Päävalmentaja |
|---|---|---|---|---|
| Hämeenlinnan Lentopallokerho | Hämeenlinna | Loimua Areena | 1929 | Giovanni Torchio |
| LiigaPloki | Pihtipudas | Pihtipudas-sali | 1995 | Kim Buchwald |
| LP Kangasala | Kangasala | Pitkäjärven liikuntahalli | 1994 | Arttu Keränen |
| LP-Vampula | Huittinen | Tahto Areena | 1946 | Ziga Kos |
| LP Viesti Salo | Salo | Salohalli | 2008 | Tomi Lemminkäinen |
| Oriveden Ponnistus | Orivesi | Oriveden liikuntahalli | 1908 | Andrea Carasi |
| JymyVolley | Seinäjoki | Nurmohalli | 1925 | Kari Raatikainen |
| Pölkky Kuusamo[2] | Kuusamo | Kuusamon liikuntahalli | 1966 | Sotiris Gkotsis |
| Arctic Volley | Rovaniemi | Lapin liikuntaopisto | 1991 | Avo Keel |
| Puijo Wolley | Kuopio | Pohjantien koulu | 1997 | Pekka Seppänen |
Miesten Suomen mestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liittojen välinen yhteistoiminta käynnistyi 1957, ja mestaruuskilpailuista vastasi aluksi Suomen Lentopallokomitea, jossa oli edustus Työväen Urheiluliitosta ja Suomen Kori- ja Lentopalloliitosta. Suomen Lentopalloliitto perustettiin lopulta vuonna 1959 ja SVUL:n lentopallo irtisanoutui Lentopallokomiteasta kauden 1963 jälkeen, jonka jälkeen mestaruussarja jäi Lentopalloliiton vastuulle.[3] Kaudella 1963–1964 TUL:n joukkueet vetäytyivät yhteisestä sarjasta ja pelasivat Lentopallokomitean SM-sarjassa, joka käytännössä oli TUL:n mestaruussarja.[4] Kauden 1964–1965 jälkeen TUL:n parhaat joukkueet liittyivät jälleen yhteiseen mestaruussarjaan.
- Pääartikkeli: Luettelo lentopallon SM-mitalisteista
Naisten Suomen mestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
|
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lentopallon miesten Supersarja
- Lentopallon miesten 1-sarja
- Lentopallon miesten 2-sarja
- Lentopallon miesten 3-sarja
- Lentopallon miesten 4-sarja
- Lentopallon naisten 1-sarja
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lentopallon SM-liigasta tuli Lentopallon Mestaruusliiga 27.8.2010. Suomen Lentopalloliitto. Viitattu 30.10.2013.
- ↑ Pallo-Karhujen naisten liigajoukkueen nimeksi Pölkky Kuusamo[vanhentunut linkki]
- ↑ Urheilumme kasvot 3, Lentopallo, sivu 994
- ↑ TUL:n toimintakertomus 1964 (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| |||||||||||||