Lentopallo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lentopallo-ottelu (Suomen menestynein naislentopalloilija Riikka Lehtonen (kesk.) vastaanottamassa)

Lentopallo on yleensä sisätiloissa pelattava joukkuepeli, jossa kaksi verkon erottamaa kuusihenkistä joukkuetta lyövät ilmatäytteistä palloa puolelta toiselle. Pallo ei saa koskettaa kenttää. Pelin kehitti tenniksestä ja koripallosta William Morgan, ja sitä alettiin pelata 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa, Suomessa 1930-luvulla. Pelistä on kehitetty joitakin muunnelmia, kuten hiekka-alustalla kahden hengen joukkuein pelattava rantalentopallo sekä suolla pelattava suolentopallo.

Lentopallo on Kansainvälisen Olympiakomitean tunnustamista lajeista levinnein kansainvälisen lajiliiton jäsenmailla (220) mitattuna.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bulgaria-serbia volley 2012.jpg

Lentopallon kehitti Nuorten miesten kristillisen yhdistyksen liikunnanopettaja William G. Morgan Massachusettsin Holyokessa vuonna 1895. Hän kehitti lentopallon siistiksi sisälajiksi liikemiehille, jotka pitivät vastikään kehitettyä koripalloa liian rajuna pelinä. Ensimmäiset kirjoitetut säännöt lentopallolle julkaistiin vuonna 1897. Laji levisi nopeasti mm. oppilaitoksiin ja puolustusvoimiin Yhdysvalloissa ja tätä myötä ulkomaille.

Vuonna 1916 NMKY ja yliopistourheilun kattojärjestö NCAA julkaisivat yhdet säännöt. Ensimmäinen maanlaajuinen turnaus käytiin New Yorkissa vuonna 1922. Yhdysvaltain lentopalloliitto perustettiin vuonna 1928, mistä lähtien on pelattu Yhdysvaltain mestaruudesta joka vuosi luukunottamatta sotavuosia.

Eurooppaan lentopallo levisi amerikkalaisjoukkojen mukana ensimmäisen maailmansodan aikana. Vuonna 1947 perustettiin Pariisissa kansainvälinen lentopalloliitto FIVB (Fédération Internationale de Volley Ball), joka siirtyi vuonna 1984 Sveitsin Lausanneen. Liiton perustajajäsenmaita oli 13, ja nykyisin jäsenmaita on yli 210. Ensimmäiset lentopallomaaottelut pelattiin kuitenkin jo vuonna 1910 kaukoidän kisoissa Manilassa. Aasiassa peliä kuitenkin pelattiin hieman eri muodossa isommalla kentällä, matalammalla verkolla ja yhdeksän miehen joukkueilla.

Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1949 (naisilla 1952), minkä myötä säännöt yhtenäistyivät maailmanlaajuisesti. Olympiakisojen ohjelmassa lentopallo on ollut mukana sekä miesten että naisten osalta 1964 Tokiosta lähtien.

EM-kisoissa vahvimpia maita ovat olleet itäblokin maat. Eniten mestaruuksia on Neuvostoliitolla, muita menestyjiä ovat muiden muassa Unkari, Puola, Bulgaria ja Tšekkoslovakia. Naisten puolella Japani oli alkuaikoina vahva tekijä kansainvälisesti ja voitti maailmanmestaruuden vuosina 1962, 1966 ja 1967 kuten myös olympiakultaa Tokion kotikisoissa. Nykyisin naisten puolella vahvin maa on ollut Kuuba.

Pan-Amerikan kisoissa lentopallo on ollut mukana vuodesta 1955 lähtien. Amerikan mantereen menestyneimpiä maita ovat Brasilia, Yhdysvallat ja Kuuba, kuten myös Meksiko ja Kanada. Aasiassa vahvimpia lentopallomaita ovat olleet Kiina, Japani ja Etelä-Korea.

Säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliväline aitoa nahkaa, ympärysmitta 65–67 cm ja paino 260–280 g.

Pelikenttä muodostuu kahdesta 9 × 9 metrin kenttäalueesta, joka erotetaan verkolla. Verkon korkeus on miehillä 243 cm ja naisilla 224 cm. Pelin tarkoituksena on saada pallo vastapuolen kenttään tai pelata pallo ulos pelialueelta siten, että vastustaja koskee palloon viimeksi. Palloa saa pelata kaikilla ruumiinosilla, myös jaloilla ja päällä. Aloitussyöttö tulee kuitenkin suorittaa kädellä tai käsivarrella.

Jokainen pallo aloitetaan aloitussyötöllä aivan kuten tenniksessäkin. Pallon voittaja saa yhden pisteen ja aloittaa seuraavan pallon. Mikäli pallon on voittanut syöttöä vastaanottanut joukkue, suorittavat voittaneen joukkueen pelaajat kiertovaihdon myötäpäivään. Erävoittoon tarvitaan 25 pistettä ja kahden pisteen ero vastustajaan. Jos joukkueilla on eroa vain yksi piste tilanteessa 25–24, erää jatketaan, kunnes ero kasvaa kahdeksi pisteeksi.

Ottelun voittaa se, joka voittaa ensin kolme erää. Jos erävoitot ovat 2–2, viides erä pelataan 15 pisteeseen saakka kahden pisteen erolla.

Kun pallo saapuu joukkueen kenttäpuoliskolle, joukkueella on käytössään korkeintaan kolme kosketusta, jotka ovat yleensä vastaanotto, passi ja hyökkäys. Sama pelaaja ei saa koskea palloa kahdesti peräkkäin, ellei ensimmäinen kosketus ole torjunta – torjuntaa ei lasketa joukkueen kosketukseksi, vaan torjunnan jälkeen joukkueella on edelleen kolme kosketusta jäljellä. Kuitenkin pallon mennessä torjunnasta "ulos", on virhe torjuvan joukkueen. Joukkueen ensimmäiseksi kosketukseksi sallitaan myös tahaton kaksoiskosketus, johon pelaaja ei reagoi tai ehtisi reagoida (esim. kädestä päähän). Tällöin käytössä on vielä kaksi kosketusta.

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue asettaa kentälle kuusi pelaajaa, joista kolme etukentälle ja kolme takakentälle. Pelaajat siirtyvät seuraavalle pelipaikalle myötäpäivään aina, kun oma joukkue saa syöttövuoron. Näin jokainen pelaaja on vuorollaan kolme paikkaa edessä ja kolme paikkaa takana. Heti kun syöttö lähtee, etukenttäpelaajat saavat vaihtaa keskenään paikkaa, samoin takakenttäpelaajat. Takakenttäpelaaja ei saa lyödä etukentältä palloa vastustajan puolelle, paitsi jos pallo on verkkonauhan alapuolella tai jos hän ponnistaa hyökkäysrajan (kolmen metrin viivan) takaa.

Kuusikkoon valitaan yleensä yksi passari, yksi hakkuri eli pääiskijä, kaksi keskitorjujaa ja kaksi laitapelaajaa. Joukkue voi käyttää myös seitsemättä pelaajaa eli liberoa. Keskitorjuja pelaa yleensä vain etukentän kolme paikkaa ja syöttövuoronsa, jonka jälkeen hän siirtyy vaihtoon ja takakentän puolustuspeliin erikoistunut libero pelaa keskitorjujan asemesta kolme takakentän paikkaa.

  • Passari = Passarin tärkein tehtävä on saada pallo mahdollisimman tarkasti hyökkäävälle pelaajalle. Passari koskee yleensä palloon toisena, jolloin hän passaa eli tekee sormilyönnin pelaajalle, joka laittaa pallon verkon yli.
  • Hakkuri = hyökkäyspeliin erikoistunut iskijä, joka ei yleensä osallistu syötön vastaanottoon
  • Keskitorjuja = eli keskipelaaja, hyökkää ja torjuu pääosin keskeltä verkkoa, auttaa myös laitapelaajaa laitatorjunnassa, ei osallistu yleensä syötön vastaanottoon
  • Yleispelaaja = eli laitapelaaja, hyökkää ja torjuu pääosin verkon laidoilta tai takakentältä keskeltä, vastaanottaa syöttöjä yhdessä liberon kanssa.
  • Libero = puolustuspelaamisen erikoispelaaja, joka käyttää eriväristä peliasua kuin muut saman joukkueen pelaajat. Libero pelaa vain takakentällä ja tulee yleensä keskitorjujan tilalle takakenttäkierroksen ajaksi. Libero ei saa toimittaa palloa verkon yli, jos pallo on lyöntihetkellä kokonaisuudessaan verkon yläpuolella, ei saa torjua tai tehdä torjuntayritystä (torjunta, jossa ei kosketa palloon) eikä syöttää. Kanssapelaaja ei myöskään saa hyökätä verkkopinnan yläpuolelta, mikäli libero passaa hänelle etukentältä sormilyönnillä – takakentältä tai hihalyönnillä passatun pallon saa hyökätä normaalisti.

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iskulyönti (vas.) ja torjunta (oik.)

Lentopallon perustekniikoita ovat

  • aloitussyöttö = Pallon aloittava lyönti oman kenttäpuoliskon takaa verkon yli vastustajan puolelle. Lyöntiä edeltää pallon ilmaan heitto. Hyppysyöttössä eli hypärissä pallo syötetään iskulyönnin omaisesti ilmasta, perinteinen syöttö jalat maassa. Leijasyötössä eli leijassa pallo lyödään heitosta sen lakipisteestä ja tasaisella kämmenellä, jolloin pallo ei pyöri ja lähtee leijaamaan ilmassa eli muuttamaan suuntaansa kesken lentoradan.
  • hihalyönti = Yleisin vastaanotto- ja puolustustekniikka. Kädet ojentuvat suoriksi eteenpäin, yleensä alaviistoon, kämmenet koskettavat toisiaan.
  • sormilyönti = Yleisin passaustekniikka. Kädet ovat kasvojen yläpuolella sormet levitettyinä. Yhden käden sormilyöntiä, joka suuntautuu vastustajan puolelle, kutsutaan termillä juju tai peippi.
  • iskulyönti = Yleisin hyökkäystekniikka. Palloa lyödään avokämmenellä verkon yli. Tarkoituksenmukainen löysä, lyhyt rullalyöntiselvennä kulkee nimellä tsekki (engl. check).
  • torjunta = Hyppy verkolla kädet ylhäällä. Torjunnan tarkoitus on joko torjua vastustajan lyönti takaisin, hidastaa pallon kulkua ja nostaa se ylös, tai helpottaa pallon puolustusta ohjaamalla hyökkäys tiettyyn suuntaan. Kutsutaan myös nimellä seinä (engl. block)
  • tiikeri = Puolustustekniikka, jossa syöksytäänselvennä pallon perään yrittäen nostaa se ilmaan ennen sen osumista maahan.

Kilpailuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen miesten maajoukkue osallistuu EM-karsintoihin, MM-karsintoihin ja olympiakarsintoihin eli maailmancupiin. Näiden lisäksi, jos FIVB eli kansainvälinen lentopalloliitto kutsuu, se osallistuu 16 joukkueen vuosittaiseen maailmanliigaan. Mieslentopallon 2000-luvun kestomenestyjiin ovat kuuluneet Brasilia, Yhdysvallat, Serbia ja Venäjä. Naisten lentopallossa ovat menestyneet mm. Venäjä, Kuuba, Italia, Yhdysvallat ja Kiina.

Euroopan sarjojen parhaat seurajoukkueet pelaavat jalkapallon tavoin Mestarien liigaa. Suomen korkein sarjataso on SM-liiga. Toisiksi korkein sarja on 1-sarja, sitten 2-sarja jne. 1990-luvun lopulla sarjatasoja oli jopa seitsemän, nyt niitä on viisi. Lentopallo on myös erittäin suosittu juniori-, puulaaki- ja veteraanilaji. Nuoriso (10-14 v.) voikin pelata Ruotsissa keksittyä Volley 2000, jossa pallo kerran saa koskea kenttää, ja on helpompi oppia. Ruotsissa pidetään tässä kansainvälisiä otteluja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]