Brasilian miesten lentopallomaajoukkue

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Brasilia
Brasilian lippu
Liitto Brasilian Lentopalloliitto
Maanosaliitto Etelä-Amerikan Lentopalloliitto
Kenttä Ginásio Nilson Nelson, Rio de Janeiro
Valmentaja Bernardo Rezende
Kapteeni Giba
FIVB-ranking 1. sija (heinäkuu 2017)[1]

Brasilian lentopallomaajoukkue on etenkin 2000-luvulla menestynyt lentopallossa. Kuuluisimpia pelaajia ovat maailman parhaimmaksi pelaajaksi arvostettu Gilberto Godoy Filho eli paremmin tunnettuna Giba sekä libero Sérgio ja passari Ricardo.

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brasilian maajoukkue nousi ensi kerran aivan maailman huipulle 1980-luvulla, jolloin se saavutti hopeaa sekä MM-kilpailuissa 1982[2] että kesäolympialaisissa 1984[3]. Olympiakultaa se voitti Barcelonassa 1992 voittamalla loppuottelussa Alankomaat 3–0.[4] Vuonna 1993 se voitti ensi kertaa maailmanliigan.[5]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 joukkue sijoittui olympialaisissa kuudenneksi. Vuonna 2001 Bernardo Rezende, paremmin tunnettuna Bernardinho, joka oli valmentanut kuusi vuotta Brasilian naisten maajoukkuetta, valittiin miesten maajoukkueen päävalmentajaksi. Ensimmäisellä Bernardinhon kaudella joukkue voitti maailmanliigan[5], Amerikan cupin ja Etelä-Amerikan mestaruuden. Vuonna 2002 Brasilia oli toinen maailmanliigassa hävittyään vain yhden pelin. Loppuottelussa Brasilia hävisi Venäjälle kotikentällään. Samalla kaudella Brasilia voitti historiansa ensimmäisen maailmanmestaruuden. Joukkueen tähti MM-kisoissa oli kapteeni Nalbert.

Vuoden 2003 maailmanliigan loppuottelussa Madridissa Brasilia voitti Serbia ja Montenegron niukasti 3–2. Sen jälkeen se hävisi Etelä-Amerikan kilpailuissa yllättäen Venezuelalle ja sijoittui pronssille. Vuonna 2004 Bernardinho johdatti Brasilian joukkueen neljänteen maailmanliigan mestaruuteen[5]. Elokuussa Brasilia voitti Ateenassa toisen olympiakultansa. Olympialaisten loppuottelussa Brasilia voitti Italian 3–1.

BRA volleyball kit.png

Vuonna 2005 Brasilia voitti maailmanliigan loppuottelussa jälleen Serbia ja Montenegron.[5] Tämän jälkeen joukkue tuli toiseksi Amerikan cupissa hävittyään loppuottelussa Yhdysvalloille. Sen jälkeen Brasilia voitti Etelä-Amerikan mestaruuden häviten turnauksessa vain yhden erän. Vuoden loppuhuipennuksi Bernardinhon valmentama joukkue voitti kansainvälisen turnauksen Japanissa. Vuonna 2006 Brasilia voitti neljännen kerran peräkkäin maailmanliigan[5]. Brasilian kanssa samassa alkulohkossa pelasi myös Suomi, joka pystyi Brasiliassa pelatussa ottelussa voittamaan kaksi erää, mihin ei mikään muu vierasjoukkue Brasiliassa ollut pystynyt viiteen vuoteen. Kauden huipennukseksi Brasilia voitti maailmanmestaruuden Japanissa voittamalla loppuottelussa Puolan.

Vuonna 2007 Brasilia voitti jälleen maailmanliigan[5] vaikka se hävisi lopputurnauksen ensimmäisen ottelunsa ja oli Venäjää vastaan. Lopulta Brasilia voitti Venäjän sekä alkulohkossa että loppuottelussa. Maailmanliigan voitto oli Brasilialle viides peräkkäinen ja kaikkiaan seitsemäs. Brasilia voitti myös Etelä-Amerikan mestaruuden, kun se voitti loppuottelussa maailmanliigassa kolmanneksi sijoittuneet Yhdysvallat 3–0. Brasilia voitti myös vuoden 2007 maailmancupin. Vuoden 2008 maailmanliigassa Brasilia esiintyi suvereenisti kunnes hävisi välierissä Yhdysvalloille ja pronssiottelussa Venäjälle. Olympialaisissa Brasilia eteni loppuotteluun mutta hävisi sen Yhdysvalloille erin 3–1.

Vuosina 2009 ja 2010 Brasilia voitti maailmanliigan.[5] Vuosi 2010 toi sille myös maailmanmestaruuden, kun se voitti Italiassa pelattujen MM-kilpailujen loppuottelussa Kuuban 3–0. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Brasilian Murilo Endres.[6]

Brasilia sijoittui vuonna 2011 maailmanliigassa toiseksi[5] ja maailmancupissa kolmanneksi. Lontoon olympialaisissa 2012 Brasilia sai hopeaa hävittyään loppuottelussa Venäjälle 3–2[7]. Vuosien 2013 ja 2014 maailmanliigassa Brasilia oli toinen[5][8]. Vuoden 2014 MM-kilpailuissa Brasilia päätyi hopealle hävittyään loppuottelussa isäntämaa Puolalle 3–1[9].

Vuonna 2016 Brasilia sijoittui jälleen maailmanliigassa toiseksi.[10]. Saman vuoden olympialaisissa kotimaansa Rio de Janeirossa se voitti kultaa kaatamalla loppuottelussa Italian 3–0.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. FIVB world ranking FIVB. Viitattu 7.7.2017. (englanniksi)
  2. Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 5, s. 283. Oy Scandia Kirjat Ab, 1983. ISBN 951-9466-36-3.
  3. Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 6, s. 130. Oy Scandia Kirjat Ab, 1985. ISBN 951-9466-41-X.
  4. Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 14, s. 88. Sporttikustannus Oy, 1993. ISBN 951-8920-18-4.
  5. a b c d e f g h i World League Honours – 24 years of history FIVB. Viitattu 12.12.2017. (englanniksi)
  6. Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 32, s. 260. Minerva Kustannus Oy, 2011. ISBN 978-952-492-483-2.
  7. Siukonen, Markku & Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 34, s. 65. Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-735-2.
  8. Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 36, s. 237. Suomen Urheilumuseo, 2015. ISBN 978-952-6644-06-6.
  9. Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 36, s. 236–237. Suomen Urheilumuseo, 2015. ISBN 978-952-6644-06-6.
  10. Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 38, s. 258. Urheilumuseo, 2017. ISBN 978-952-6644-11-0.
  11. Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 38, s. 42. Urheilumuseo, 2017. ISBN 978-952-6644-11-0.