Keilailu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keilarata

Keilailu on pallopeli, jossa pyrkimyksenä on palloa rataa pitkin vierittämällä kaataa puisia, muovipäällysteisiä keiloja. Suosituin keilailumuoto on amerikkalaisperäinen versio (engl. bowling tai ten-pin), jossa keiloja on kymmenen kappaletta ja ne sijaitsevat 60 jalan (18,3 metrin) mittaisen keilaradan päässä, symmetrisessä kolmiossa keilapöydällä.

Kullakin pelaajalla on kaksi heittoyritystä kaataa keilapatteri keilapallolla. Tarkoitus on oikeakätisellä keilaajalla osua hieman kärkikeilan oikealle puolelle niin sanottuun taskuun, jonka muodostavat keilat yksi ja kolme. Vasenkätisellä vastaavat keilat ovat yksi ja kaksi. Mikäli ensimmäisellä yrityksellä pelaaja kaataa kaikki kymmenen keilaa, hän tekee kaadon.

Vaativuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymmenen keilan keilailu on yksi maailman vaativimmista taitolajeista, sillä äärimmäisen tarkkuuden lisäksi huippukeilaajan on osattava ottaa huomioon myös ratojen silloinen öljyprofiili sekä pelattavan alustan kitkaisuus. Saadakseen keilat kaatumaan mahdollisimman tehokkaasti on heittäjän saatava palloonsa oikea tulokulma keiloihin nähden sekä riittävä kitka rataa vasten. Tämän takia huippukeilaajat käyttävät pallossaan voimakasta kierrettä. Oikeanlaisen kierteen tekeminen palloon vaatii melko vaativaa teknistä suoritusta, joten aloittelijan on syytä aloittaa vain heittämällä suoraan kohti keiloja. Tulokulmaan vaikuttaa pallon liike radalla, johon puolestaan vaikuttavat pallon vauhti, pyörintäsuunta, pyörinnän määrä sekä itse käytettävä pallo. Oikeanlaisen pallon valinta onkin keilaajalle tärkeää, jotta maksimaalinen hyöty radasta saadaan irti. Pallo on saatava "lukemaan" rataa oikealla tavalla, jotta kaatoprosentti tulisi mahdollisimman korkeaksi. Väärällä tavalla taskuun osuva pallo jättää helposti pystyyn yhden tai useamman keilan, vaikka osuma päällepäin näyttää oikeanlaiselta.

Oikea pelitapa (pyörintä, vauhti, pallo jne.) eri radoilla on kiinni siitä, miten ne on öljytty. Juuri ratojen öljyäminen ei tee keilailusta ainoastaan tarkkuuslajia, vaan keilaajan on osattava löytää myös oikea pelitapa ja pallo, jotta tulokulma keiloihin olisi oikea.

Pisteiden lasku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keilahalleissa käytössä oleva elektroninen pistetaulukko.

Mikäli keiloja jää pystyyn ensimmäisen heiton jälkeen, keilaaja saa toisen heittovuoron, paikkoheiton. Jos keilaaja onnistuu poistamaan keilapöydälle jääneet keilat, hän tekee paikon. Jättö eli missi tapahtuu, mikäli keilaaja ei kahdella heittovuorollaan saa poistettua kaikkia kymmentä keilaa keilapöydältä. Maksimipistemäärä kymmenen keilan keilailussa on 300 pistettä, joka voidaan saavuttaa heittämällä 12 kaatoa yhteen sarjaan.

Pöytäkirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

                                         
                   

Yksi keilasarja koostuu kymmenestä ruudusta. Yhdeksään ensimmäiseen ruutuun saa heittää kaksi heittoa, jos ensimmäinen heitto ei ole kaato ja kymmenenteen ruutuun heitetään kolme heittoa, jos ensimmäinen heitto on kaato tai toinen heitto on paikko.

Jokaisesta heitosta saa pisteitä yhtä paljon kuin on kaadettuja keiloja. Jos heitto on kaato, kyseisen ruudun pisteisiin lasketaan mukaan lisäksi kahden seuraavan heiton pisteet ja paikon jälkeen lasketaan ruutuun mukaan seuraavan yhden heiton pisteet. Ruudun pisteet lasketaan ja merkitään vasta kun kaikki ruutuun tarvittavat heitot on heitetty, esimerkiksi kaadon jälkeen on heitettävä ensin kaksi heittoa ennen kuin pisteet voidaan laskea. Maksimipisteet 300 saadaan, kun heitetään 12 kaatoa peräkkäin, jolloin jokaista ruutua kohti tulee 30 pistettä.

Esimerkkisarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.
7 / 8 1 X   X   6 / X   7 / - 9 6 2 X 8 /
18 27 53 73 93 113 123 132 140 160
  • 1. ruutu: (7+3) + 8 = 18 (paikko, joten pisteisiin lasketaan seuraava heitto mukaan)
  • 2. ruutu: 18 + (8+1) = 27
  • 3. ruutu: 27 + 10 + 10 + 6 = 53 (kaato, joten lasketaan kaksi seuraavaa heittoa mukaan)
  • 4. ruutu: 53 + 10 + (6+4) = 73
  • 5. ruutu: 73 + (6+4) + 10 = 93
  • 6. ruutu: 93 + 10 + (7+3) = 113
  • 7. ruutu: 113 + (7+3) + 0 = 123
  • 8. ruutu: 123 + (0+9) = 132
  • 9. ruutu: 132 + (6+2) = 140
  • 10. ruutu: 140 + (10+8+2) = 160

Varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keilapallo ja keila

Keilailussa pukeudutaan tavallisiin vaatteisiin lukuun ottamatta tiettyjä erityisvarusteita. Kilpailutilanteissa tulee Suomessa käyttää Suomen keilailuliiton hyväksymää pelipaitaa. Myös suorat housut kuuluvat tapoihin, joskaan eivät ole pakolliset, säännöt vaativat vain siistien housujen käyttöä ja erikseen kieltävät shortsit, verkkarit ja farkut.

Keilapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keilapallo on keilaajan tärkein väline. Harrastajakeilaajilla on usein oma pallo, joka on porattu hänen käteensä sopivaksi. Keilahalleilla on kuitenkin palloja, joita voi käyttää, joten oma pallo ei ole pakollinen. Keilapallon maksimipaino on 7,25 kg (16 paunaa), mutta sen alarajaa ei ole määritelty. Keilapallossa saa olla enimmillään viisi tarttumiseen tarkoitettua reikää, mutta yleensä keilapallossa on kolme reikää tarttumista varten: edessä yksi reikä nimettömälle ja yksi keskisormelle, ja näiden takana yksi reikä peukalolle. [1]

Kengät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keilailussa pelaajat käyttävät erikoisvalmisteisia kenkiä, jotka sallivat toisaalta loppuliu'un heiton lopussa ja toisaalta pidon kengän ja vauhdinottoradan välillä. Halvemmissa kenkämalleissa yleensä kummankin kengän pohja on samanlainen. Päkiäosa on valmistettu yleensä nahasta, jotta kenkä liukuisi vauhdinottoradalla, ja kantaosa kumista pysähtymistä varten. Kalliimmissa kenkämalleissa toisen kengän pohja on valmistettu siten, että sen pohjat ovat vaihdettavissa, jotta kenkä liukuu aina yhtä paljon riippumatta vauhdinottoradan kitkaisuudesta. Toisen kengän pohja on taas valmistettu kumista, jotta saavutetaan suurempi kitka vauhdinottoradan ja kengän välillä. Oikeakätisellä keilaajalla liukujalka on vasen ja vasenkätisellä keilaajalla oikea. Keilakenkiä on myös vaihtopohjallisia.

Luokittelua [2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailijat luokitellaan luokkiin erilaisia kilpailuja varten. Luokkia on viisi ja keilaajat jaetaan niihin henkilökohtaisen keskiarvon mukaan. Keskiarvo määrittyy merkintäkilpailuissa ja muissa kilpailuissa keilattujen sarjojen keskiarvon mukaan. Suomen keilailuliitto kirjaa paikallisliittojen lähettämät kilpailutulokset ja määrittää näiden tietojen pohjalta keilaajalle keskiarvon. Esimerkiksi jos keilaaja heittää kuuden sarjan kilpailuun tuloksen 1020 tulee kilpailun keskiarvoksi 170(1020/6). Kun keilaajalle on kauden aikana kertynyt yli 24 kilpailusarjaa, lasketaan hänelle tästä valtakunnallinen keskiarvo ja luokka.

  • M-luokassa pelaavat pelaajat, joiden keskiarvo on 200 tai yli
  • A-luokassa pelaavat pelaajat, joiden keskiarvo on 190 tai yli, mutta alle 200
  • B-luokassa pelaavat pelaajat, joiden keskiarvo on 175 tai yli, mutta alle 190
  • C-luokassa pelaavat pelaajat, joiden keskiarvo on 155 tai yli, mutta alle 175
  • D-luokassa pelaavat pelaajat, joiden keskiarvo on alle 155

Aloittava pelaaja merkitään D-luokkaan. Esim. Firmaliigaan ym. osallistuneet keilaajat merkitään kuitenkin saavuttamansa keskiarvon mukaisesti. Luokka voi nousta tai laskea, mutta kerran D-luokasta noussut keilaaja ei voi pudota koskaan takaisin D-luokkaan.

Muita vastaavia lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita keilailumuotoja ovat muun muassa pienoiskeilailu, saksalaisperäinen keilailu, amerikkalainen duck-pin bowling, venäläinen keilapeli, karjalainen kyykkä ja biljardin keilapeli.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.keilailu.fi/keilapallonmaaraykset.php
  2. http://www.keilailu.fi/kilpailusaannot.php#19

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]