Vesipallo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vesipallo-ottelu

Vesipallo on vesialtaassa pelattava pallopeli. Se on ollut olympialaisten ohjelmassa vakituisesti vuodesta 1908 alkaen. Joukkueissa on kuusi kenttäpelaajaa ja maalivahti, ja nelieräisen ottelun voittaa se joukkue, joka tekee enemmän maaleja.

Vesipallo on kova kontaktilaji, jossa on kestettävä taklauksia.[1] Yksi pelaaja voi uida ottelun aikana jopa yli kolme kilometriä.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesipallon esimuotoja pelattiin 1800-luvulla Englannissa ja Skotlannissa. Pelin varhaisin muoto tunnettiin väkivaltaisena pelinä. Olympialaisten lajina vesipallo oli ensimmäisen kerran vuoden 1900 kisoissa. Vuodesta 1908 alkaen miesten vesipallo on ollut kaikkien olympialaisten ohjelmassa. Eniten kultamitaleita on Unkarilla, yhdeksän kappaletta. Naisten vesipallo otettiin olympiakisoihin 2000. Olympialaisten lisäksi muita suuria kilpailuja ovat maailmanliiga ja maailmanmestaruuskilpailut, jotka kummatkin järjestää Kansainvälinen Uimaliitto.[1]

Joukkueet ja varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueessa on kuusi kenttäpelaaja ja maalivahti. Pelaajilla on uima-asut, numeroidut lakit ja korvasuojat. Ottelupallo painaa 400–450 grammaa, ja se on yleensä keltainen. Miesten pallo on isompi kuin naisten.[1]

Allas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesipalloaltaan mitat ovat tavallisimmin 20 × 10 metrin ja 30 × 20 metrin väliltä. Altaan täytyy olympialaisissa olla vähintään 1,8 metriä syvä. Kentässä on keskilinja, maalilinjat, kahden metrin linjat ja viiden metrin linjat, joiden paikat merkitään kelluvilla köysillä ja altaan pohjalla olevilla viivoilla. Viiden metrin linjan takana tehtyä puolustavan joukkueen rikkomusta seuraa rangaistusheitto. Kahden metrin linjan taakse ei hyökkäävä pelaaja saa mennä ilman palloa tai ennen palloa.[1]

Maalin leveys on kolme metriä ja korkeus vedenpinnasta 90 senttimetriä. Maali voi olla kiinni altaan reunoissa tai kellua köysien varassa.[1]

Pelin kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesipallossa tavoitteena on heittää pallo maaliin, ja ottelun voittaa enemmän maaleja tehnyt joukkue. Ottelussa on neljä kahdeksan minuutin erää ja tarvittaessa rangaistusheittokilpailu. Ensimmäinen ja kolmas erätauko on kaksi minuuttia ja keskimmäinen viisi minuuttia. Jokainen erä alkaa sillä, että joukkueet ryntäävät omilta maalilinjoiltaan pallon perään keskilinjalle. Kumpikin joukkue voi käyttää yhden aikalisän erää kohden.[1]

Kenttäpelaaja saa pelata palloa vain yhdellä kädellä, eikä hän saa lyödä palloa nyrkillä. Pelaaja ei saa koskettaa altaan pohjaa tai reunoja. Maalivahti saa koskea palloon ja altaan pohjaan vapaammin, mutta hän ei saa ylittää keskilinjaa. Joukkueen on yritettävä maalia 30 sekunnin kuluessa pallon saamisesta. Pelaaja voi liikuttaa palloa syöttämällä sen tai kuljettamalla sitä eli työntelemällä sitä edessään samalla kun ui.[1]

Joukkue voi puolustaa miesvartioinnilla tai paikkapuolustuksella. Yleisin pelimuodostelma on 3–3 eli kaksi kolmen pelaajan linjaa.[1]

Ottelussa on kaksi tuomaria. Vakavasta rikkeestä seuraa enintään 20 sekunnin ulosajo.[1]

Vesipallo Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa vesipallon peluu alkoi vuonna 1901 ja Suomen mestaruudesta alettiin otella vuonna 1908. Ensimmäisen mestaruuden voitti Helsingfors Simsällskap, joka kukisti Helsingfors Idrottsklubbin 7-1. Suomen menestynein seura on Helsingfors Simsällskap, joka voitti yli puolet jaossa olleista mestaruuksista. Viimeisin pisin mitaliputki oli Kuopion Uimaseuralla, joka voitti mitalin joka vuosi vuodesta 1976-2006. Joukkue saavutti 10 kultaa 11 hopeaa ja 10 pronssia, viimeisimmät neljä mestaruutta 2001-2004. Vuoden 2011 miesten Suomen mestari on Uintiseura Kuhat Helsingistä, mestaruus 2011 on seuralle jo kahdeksas ja kuudes 2000-luvulla. Vuoden 2015 naisten Suomen mestari on Porin Sentterit. Sentterit ovat voittaneet yhteensä yhdeksän Suomen mestaruutta. Vesipallossa on Suomessa sarjat miehille, naisille ja neljälle eri juniori-ikäluokalle sekä maajoukkueet miehille, naisille sekä B-, C- ja D-junioreille. Lisäksi tyttöjen C-junioreiden maajoukkue.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suuri urheilulajikirja: säännöt, tekniikka & taktiikka. (alkuteos: The Sports Book, 2015). Karisto, 2016. ISBN 978-951-23-6001-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Suuri urheilulajikirja 2016, s. 190–193.
  2. Learn more about water polo British Swimming. Viitattu 20.8.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]