Cheerleading

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Cheerleading on yhdistelmä stuntteja, pyramideja, akrobatiaa ja tanssia.
Penn State -yliopiston amerikkalaisen jalkapallon joukkueen Nittany Lionsin cheerleadingryhmä ottelussa. Etualalla kannustushuutoa johtavat joukkueen miesjäsenet.

Cheerleading on alun perin tarkoittanut urheilujoukkueen kannustamista ryhmänä huudoin ja koreografioin.[1] Toisen urheilujoukkueen kannustamisesta on kehittynyt yleinen urheilulaji.

Kilpailumuotona cheerleading on monipuolinen, akrobaattinen, ja vaativa joukkueurheilulaji. Lajin kilpailuohjelmat sisältävät nostoja eli stuntteja, eri korkuisia pyramideja, permantoakrobatiaa sekä alemmilla tasoilla myös hyppyjä ja tanssia. Kilpailuohjelmien alussa esitetään lajin perinteiden mukainen kannustushuuto. Suomen Cheerleadingliitto saa opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntaa edistäville järjestöille myöntämää valtionavustusta.[2] Harrastajaa kutsutaan nimellä cheerleader.

Cheerleading jakautuu kilpailumuotona kahteen toisistaan poikkeavaan alalajiin: cheeriin ja cheer-tanssiin. Cheerjoukkueiden ohjelmissa yhdistyvät erilaiset akrobaattiset rakennelmat, kuten stuntit, pyramidit ja heitot sekä myös hypyt, tanssi ja permantoakrobatia, kärrynpyöristä kierrevoltteihin. Kilpacheerleadingissä kannustushuutojen tavoitteena on saada yleisö mukaan kannustamaan omaa, kilpailevaa joukkuetta. Cheertanssijoukkueiden ohjelmat puolestaan ovat näyttävää joukkuetanssia, jossa tärkeää on tanssitekniikka, erilaiset taito-osuudet kuten hypyt, piruetit ja notkeusosuudet, joukkueen esittämisen yhdenaikaisuus ja puhtaus sekä vauhdikas koreografia. Cheerjoukkueilla on usein apunaan kannustushuudoissa erilaista rekvisiittaa, kuten lippuja, megafoneja, kylttejä ja huiskia, eli pom-pomeja. Tanssisarjoista yleisin on pom-sarja, jossa apuna ovat huistat; lisäksi kilpaillaan myös cheertanssiryhmien hip hopissa ja jazztanssissa.

Cheerleading vaatii lajina voimaa, notkeutta ja koordinaatiokykyä sekä kykyä työskennellä ryhmässä. Lajin huippumaiksi ovat kilpailuissa osoittautuneet muun muassa Yhdysvallat, Taiwan, Saksa, Slovenia ja Pohjoismaat, kärjessä Suomi. Lajissa kilpaillaan kansainvälisesti MM-tasolla sekä maanosakilpailuissa, kuten EM-kisoissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cheerleadingin historia alkoi Yhdysvaltojen itärannikon yliopistoissa 1880-luvulla. Tunnetuimpia lajin syntysijoja on Princetonin yliopisto New Jerseyn osavaltiossa, josta toiminta vietiin Minnesotan yliopistoon. Laji alkoi epämuodollisena oman urheilujoukkueen kannustamisena. Urheilukilpailussa katsomossa kannustaneet miehet saattoivat innostua niin, että hyppäsivät katsomon eteen huudattamaan muitakin oman joukkueen puolesta. Stadioneiden kasvun myötä myös cheerleading kehittyi. Suuremmat stadionit ja etäisyydet vaativat harjoittelua ja suunniteltuja kannustushuutoja ja liikkeitä, jotta ne näkyivät katsomoon.

Kaikki cheerleaderit olivat aluksi miehiä. 1920-luvulla tilanne muuttui, kun naisetkin pääsivät yliopistoihin. Toisen maailmansodan aikaan naisten määrä kannustusjoukoissa yleistyi miesten sotiessa. Sodan jälkeen cheerleadingissa tulivat muotiin erilaiset akrobaattiset voimisteluliikkeet ja nostot.

Cheerleadingin kilpailutoiminta yleistyi Yhdysvalloissa 1970-luvulla. Kilpailuihin kehiteltiin tiukat säännöt muun muassa turvallisuusnäkökohtien vuoksi. Aluksi cheerleadingissa kilpailtiin koulujen ja yliopistojen joukkueissa, mutta vähitellen ovat yleistyneet myös all star -joukkueet, jotka toimivat yksityisten liikuntakeskusten yhteydessä.

Wisconsinin osavaltion korkeimman oikeuden päätöksen mukaan cheerleading katsotaan osavaltiossa kontaktilajiksi, vaikkei siinä olla fyysisesti tekemisissä vastustajajoukkueen kanssa. Lajissa kuitenkin tapahtuu "merkittävissä määrin fyysistä kontaktia cheerleaderien välillä".[3]

Cheerleadingista on tullut myös yritystoimintaa, jossa sadat eri yrityspohjalla toimivat cheerleadingorganisaatiot tarjoavat harrastajille omia mestaruuskilpailujaan ja leirejään. Cheerleadingin ympärille on rakentunut myös tuottoisa varustebisnes.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: cheerleading. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus.
  2. Liikuntaa edistävien järjestöjen yleisavustukset 2019 minedu.fi.
  3. Amerikkalainen oikeusistuin pitää cheerleadingia kontaktilajina HS.fi. 28.1.2009. Viitattu 28.1.2009.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]