Siirry sisältöön

Vimpelin Veto

Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee Vimpelin Vedon yleisseuraa. Pesäpallojoukkueista katso Vimpelin Veto (pesäpallo) ja Vimpelin Veto (naisten pesäpallo).
Vimpelin Veto
Perustettu 18. tai 27. toukokuuta 1934
Paikkakunta Vimpeli
Värit          
valkoinen, sininen
Lajit kamppailu, koripallo, pesäpallo, salibandy, yleisurheilu
Toimitusjohtaja Jukka-Pekka Kujala
Puheenjohtaja Sam Leijonanmieli
Omistajat Vimpelin Veto ry
Kotisivu https://vimpelinveto.fi/
Vimpelin Vedon jaostot ja joukkueet
E-urheiluKoripalloPesäpallo
Naisten
pesäpallo		Reservi
Vimpelin Vedon vuoden 1965 Suomen Mestari -joukkue.
Veto kotiottelussaan Saarikentällä 2010.
Vedon joukkue voitetun pelin jälkeen.
Veto pitämässä aikalisää.

Vimpelin Veto (ViVe) on vimpeliläinen urheiluseura. Veto kilpailee korkeimmalla sarjatasolla Superpesiksessä sekä naisten koripallossa Korisliigassa.[1] Pesäpallossa Vimpelin Veto on voittanut useita Suomen mestaruuksia ja on yksi maan menestyneimmistä ja perinteikkäimmistä pesäpalloseuroista.[2]

Veto on 2000-luvulla noussut pesäpallon huipulle ja vakiinnuttanut asemansa yhtenä lajin kärkijoukkueista.[3] Vedon ja Sotkamon Jymyn välisiä otteluita seurataan laajasti ympäri Suomea.[4]

Vimpelin Veto perustettiin vuonna 1934, ja pesäpallo on ollut 1950-luvulta asti seuran päälaji.[5] Seuran lajivalikoimaan kuuluvat nykyisin myös kamppailulajit, koripallo, salibandy ja yleisurheilu.[6]

Seuran kotiottelut pelataan Saarikentällä, joka on äänestetty useasti Suomen kauneimmaksi pesäpallostadioniksi.[7] Vedon ottelut keräävät säännöllisesti runsaasti katsojia, mikä on pienelle paikkakunnalle merkittävä saavutus.[8][9] Seura on merkittävä osa paikallisidentiteettiä ja kulttuuria.[10]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran perustaminen ja alkuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vimpelin Vedon perustamisesta keskusteltiin toukokuussa 1934 Vimpelin kunnantalon yläkerrassa. Vimpeli oli toivottu paikkakunta uudelle urheiluseuralle SVUL:n Etelä-Pohjanmaan piirissä. Kokouksen kutsui koolle Valde Latvala ja puhetta johti Väinö Rankila. Perustamispäivänä on mainittu sekä 18. että 27. toukokuuta 1934. Alkujaan seuran toimintaan kuuluivat yleisurheilu, hiihto, paini ja jääpallo.[11]

Vedon ensimmäisen johtokunnan muodostivat puheenjohtaja Valde Latvala, sihteeri Väinö Rankila sekä Erkki Ahola, Väinö Ahola, Eero Södervik ja Vilho Peltola. Seura merkittiin yhdistysrekisteriin vasta 15.3.1939. Seuran nimestä järjestettiin äänestys vaihtoehtoina "Vimpelin Veto" ja "Vimpelin Vire". Valituksi tullutta Veto-nimeä ehdotti Antti Haveri. Mallisäännöt toimintaan tilattiin Töysän Vedolta, ja pidetään mahdollisena että myös nimeä on lainattu sieltä.[11]

Pesäpallotoiminta ja menestys sotavuosien jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheessa Vedossa keskityttiin voimisteluun ja yleisurheiluun. Pesäpallosarjoihin osallistuivat 1930-luvulta lähtien suojeluskunnan joukkueet. Suojeluskunta hoiti kilpailutoiminnan kustannukset ja voitti SM-hopeamitalit vuonna 1935. Vimpelin suojeluskunta (VSK) pelasi pääsarjassa vuosina 1938 ja 1940.[5]

Sodan päättyminen merkitsi Vedolle uutta alkua. Vedosta muodostui suojeluskunnan ja Lotta-järjestön lakkauttamisen jälkeen pitäjän urheiluelämän merkittävin tekijä. Seura saavutti menestystä erityisesti pesäpallossa. Naisjoukkue voitti Suomen mestaruuden vuosina 1947 ja 1948 sekä hopeaa 1949. Miehet vakiinnuttivat paikkansa pääsarjassa 1950-luvulla.[5]

1960-luvun vaihteessa Veto saavutti yksitoista peräkkäistä mitalia vuosina 1958-1968. Suomen mestaruutta juhlittiin vuosina 1960 ja 1965. Menestysvuodet loivat pohjan vimpeliläiselle pesäpallokulttuurille.[5] Viimeiseksi mitaliksi tältä menestyskaudelta jäi vuoden 1975 SM-hopea ja kauden 1979 päätteeksi joukkue putosi Suomensarjaan. Kausina 1980, 1982, 1985–1986 ja 1989 Veto pelasi toiseksi ylimmällä sarjatasolla. [12]

Paluu huipulle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla Veto pääsi puolivälieriin vuosina 1990-1992 sijoittuen parhaimmillaan runkosarjassa viidenneksi. Vuosina 1993-1996 joukkue joutui runkosarjan päätteeksi sarjakarsintoihin. Vuonna 1996 suunniteltiin taloudellisista syistä yhdistymistä Alajärven Ankkureiden kanssa.[13] Veto nousi kaudeksi 1997 Superpesikseen, mutta jäi runkosarjassa viimeiseksi ja putosi Ykköspesikseen. Joukkue nousi takaisin Superpesikseen kaudeksi 2004.

Ensimmäinen mitali uudella vuosituhannella saavutettiin kaudella 2009, kun Veto voitti pronssiottelussa hallitsevan mestarin ja runkosarjan voittaneen Pattijoen Urheilijat. Kaudella 2010 Veto voitti jälleen Suomen mestaruuden. Kausina 2011-2015 joukkue jäi hopealle hävittyään loppuottelusarjat Sotkamon Jymylle. Neljännen ja viidennen mestaruutensa Veto voitti vuosina 2016 ja 2017 voittamalla Sotkamon Jymyn. Vimpelin Vedon ja Sotkamon Jymyn hallitessa Superpesistä 2010-luvulla alettiin joukkueiden välisiä otteluita pitää pesäpallon "El Klassikkona".[14] [15]

Kaudella 2018 Vimpelin Veto voitti pronssia jättäen Sotkamon Jymyn ensimmäistä kertaa mitaleitta 2000-luvulla. Seuraavalla kaudella joukkue jäi neljänneksi, jolloin katkesi vuonna 2009 alkanut mitaliputki. Kaudella 2022 Veto ei hävinnyt yhtään kotipeliä ja joukkue voitti kuudennen SM-kullan.[16]

Vimpelin Vedon naisten edustusjoukkue pelasi naisten Superpesistä kausina 1998-2002.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Honkonen, Terhi & Uusitupa, Jari-Matti: Vimpelin historia. Helsinki: Vimpelin seurakunta ja kunta, 2009. ISBN 978-951-96934-1-5

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sarjajärjestelmät Superpesis. Viitattu 4.4.2025.
  2. ↑ Vimpelin Veto 90 vuotta – "Ei ainostaan käsite pesäpallossa, vaan koko suomalaisessa urheilussa" Superpesis. 30.7.2024. Viitattu 4.4.2025.
  3. ↑ Vimpelin Veto on tarinana niin käsittämätön, että se on mahdollista vain pesäpallossa ElmoTv. 25.4.2022. Viitattu 4.4.2025.
  4. ↑ El Klassikko! Superpesiksen finaalipari selvillä Ilta-Sanomat. 5.9.2023. Viitattu 4.4.2025.
  5. ↑ a b c d Honkonen & Uusitupa 2009, s. 254
  6. ↑ Lajit Vimpelin Veto. Viitattu 24.12.2025.
  7. ↑ Nähtävää ja koettavaa Pesisfestivaalit. Viitattu 4.4.2025.
  8. ↑ Miesten Superpesiksen katsojamäärät 2024 Supervuoro.com. Viitattu 4.4.2025.
  9. ↑ ”Hyvin kävi, Vimpeli voitti!” sanoi mummo ojassa - Superpesiskausi alkaa nyt, ja se tarkoittaa sitä, että tämä kylä sekoaa Iltalehti. 7.5.2019. Viitattu 4.4.2025.
  10. ↑ Ajolähtö Veikkauksen asiakaslehti. 14.8.2019. Viitattu 4.4.2025.
  11. ↑ a b Vimpelin Vedon historia Vimpeli: Vimpelin Veto. Viitattu 11.4.2023.
  12. ↑ Oljenkorsi kesti loppuun asti: Vimpeli säilyi ykkössarjassa. Järviseudun Sanomat, 12.9.1985, nro 37, s. 11. Järviseutu-seura.
  13. ↑ Järviseudulle yhteinen superjoukkue. Järviseudun Sanomat, 29.8.1996, nro 35, s. 1. Järviseutu-seura.
  14. ↑ Vimpelin Veto ja Sotkamon Jymy vastakkain miesten Superpesiksen klassikkofinaalissa pesis.fi. 8.9.2017. Arkistoitu 21.9.2021. Viitattu 28.6.2023.
  15. ↑ Pesäpallon El Clásico ei ole enää entisensä, mutta jännitteitä on edelleen – katseet kohdistuvat Vimpelin ulkopeliin: "Antaneet yllättävän paljon juoksu yle.fi. 7.7.2020. Yleisradio. Arkistoitu 7.7.2020. Viitattu 28.6.2023.
  16. ↑ Vimpelin Veto juhlii Suomen mestaruutta – kuusinkertainen lyöjäkuningas sai ensimmäisen kultansa: "Nyt juhlitaan" yle.fi. 17.9.2022. Arkistoitu 22.9.2022. Viitattu 28.6.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Leväniemi, Veikko: Vimpelin Veto 1934–1984. Vimpeli: Vimpelin Veto, 1984.
  • Uusitupa, Jari-Matti: Räiskyen rajaan Saarikentällä : Vimpelin Veto 1934-2004. Vimpeli: Vimpelin Veto, 2004. ISBN 952-91-9403-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vimpelin Veto.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vimpelin_Veto&oldid=23770505”