FC Barcelona

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Espanjan lippu FC Barcelona
FC Barcelonan tunnus
Koko nimi Futbol Club Barcelona
Lempinimet Barça (joukkueesta)
L'equip blaugrana (joukkueesta)
Culers tai Culés (kannattajista)
Blaugranes (kannattajista)
Perustettu 29. marraskuuta 1899
(nimellä Foot-Ball Club Barcelona)
Kaupunki Barcelona, Katalonia, Espanja
Kenttä Camp Nou
– kapasiteetti 99 354[1]
Sarja Primera División
Sarjataso 1.
Puheenjohtaja Espanjan lippu Josep Maria Bartomeu
Päävalmentaja Espanjan lippu Luis Enrique
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu

Futbol Club Barcelona on vuonna 1899 perustettu barcelonalainen urheiluseura. Se tunnetaan etenkin jalkapallosta, mutta sillä on neljä muutakin ammattilaisjoukkuetta, jotka kilpailevat koripallossa, käsipallossa, futsalissa ja rullaluistinhockeyssä. Lisäksi FC Barcelonalla on amatööripohjaiset joukkueet tai jaostot muun muassa lentopallossa, yleisurheilussa, jääkiekossa, rugbyssä, pyöräilyssä, taitoluistelussa sekä naisjalkapallossa ja -koripallossa.

Koripallossa seura tunnetaan nimellä Regal FC Barcelona ja on yksi Espanjan menestyneimpiä. Käsipallossa seurasta käytetään nimeä FC Barcelona Borges, ja se oli 1990-luvun lopun paras eurooppalainen käsipallojoukkue. Jääkiekossa FC Barcelona on voittanut neljä Espanjan mestaruutta. Jalkapallossa seura on yksi maailman kuuluisimmista ja ainoa joukkue, joka on jokaisena vuonna ollut mukana eurocup-peleissä. Se pelaa kotiottelunsa Camp Nou -stadionilla (suom. uusi kenttä).

Seura tunnetaan lempinimillä Barça ja Blaugrana (suom. sinipuna). Sen tunnuslause on ”Més que un club” (suom. enemmän kuin seura). Seuran hymni ja kannatuslaulu on nimeltään Cant del Barça.

Katalonialaisseura tunnetaan laajasta omistajapohjastaan, joka tekee epätodennäköiseksi sen, että valta seurassa siirtyisi esimerkiksi yksittäisen urheilusijoittajan käsiin. Seuran politiikkaan on kuulunut myös pidättäytyminen mainostilan myymisestä peliasuissa, kunnes organisaatio 2000-luvulla päätti antaa ilmaiseksi mainospaikan pelipaidan rinnasta YK:n lastenavun järjestö Unicefille. Kaudeksi 2011–2012 myös Qatar Foundation sai mainoksensa pelipaitoihin.

Seuran jalkapallon reservijoukkue on FC Barcelona B ja paikallisvastustaja RCD Espanyol. Seuralle oli myös toinen reservi joukkue, FC Barcelona C, joka kuitenkin lakkautettiin vuonna 2007.

Seuran historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet (1899–1988)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsiläinen liikemies Hans "Joan" Gamper laittoi kesällä 1899 katalonialaiseen urheilulehteen ilmoituksen aikeistaan perustaa jalkapalloseuran Barcelonaan.[2] Gamper oli jalkapallointoilija ja oli aikanaan itsekin pelannut Zurichissa.[2] Gamperia ei huolettanut seuran perustamisessa edes se, että jalkapallo oli lajina tuohon aikaan lähes tuntematonta Barcelonassa.[2] Niinpä Futbol Club Barcelona perustettiin 28. marraskuuta 1899.[2]

Vuosien 1901–1903 aikana Gamper viimeisteli yhteensä 103 maalia Barcelonalle, toimiessaan samalla seuran valmentajana.[2]

Espanjan sisällissodan jälkeen FC Barcelonasta alkoi muodostua yhtäältä katalonialaisen nationalismin, toisaalta tappiolle jääneen tasavaltalaisuuden urheilullinen symboli. Tähän vaikutti myös se, että diktaattori Franco otti "verivihollisen" Real Madridin propagandavälineekseen, yrittäessään nostaa eristyksiin joutunutta maata takaisin parrasvaloihin. Tämän vaikutus näkyi kaikkialla: mm. tuomareiden suorituksissa ja katalonialaisjoukkueen mahdollisuuksissa pelaajasiirtohin. Tärkeänä osana myyttien rakentumista oli myös seuran silloisen presidentin Josep Sunyolin kuolema sisällissodan aikana. Ymmärrettävästi tämän kaiken vaikutukset näkyvät vielä tänäkin päivänä: Real Madrid on edelleen pääkaupungin joukkue ja poliittinen voima, jonka piikkinä lihassa on katalonialaisuuden symboli FC Barcelona. Näiden kahden joukkueen välisiä liiga-otteluita kutsutaan nimellä El Clásico. Barcelona ja Real Madrid kohtasivat ensimmäisen kerran vuonna 1905 ja Barcelona voitti ottelun 5-2.[3]

Barcelonan ensimmäisenä "dynastiana" pidetään vuosien 1950–1961 joukkuetta. Ladislau Kubalan johdolla seura voitti Espanjan pääsarjamestaruuden 1952, 1953, 1959 ja 1960. Maansa cupin se voitti vuosina 1951, 1952, 1953, 1959 ja 1960. Copa Latinan Barcelona saavutti 1952. Joukkueen muita nimipelaajia olivat tuolloin Estanislao Basora, César Rodríguez, Tomás Moreno ja Eduardo Manchón. Keväällä 1961 katalonialaisseura pelasi Euroopan cupin finaalissa, mutta hävisi Benficalle.

Seuraavan huippukauden seura koki Johan Cruijffin pelatessa joukkueessa 1973–1978. Alankomaalaisen ohella Barçan paitaa kantoivat Carles Rexach, Juan Manuel Asensi, Hugo Sotil ja Marcial. Joukkue vei liigan 1974 ja cupin 1978.

Johan Cruijffin aika (1988-1996)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cruijff siirtyi joukkueen valmentajaksi, ja vei seuran seuraavaan suuruuden aikaan. Tämä aika kesti vuodet 1990–1994. Nimipelaajia olivat tällöin Ronald Koeman, Hristo Stoitškov, Michael Laudrup, Josep Guardiola ja Romário ja heitä kutsuttiin "Dream Teamiksi" eli unelmajoukkueeksi. Liigan joukkue voitti peräjälkeen 1991–1994. Euroopan cupin voittanutta vuoden 1992 yhdistelmää on sanottu sen historian parhaaksi. Kataloniassa Dream Team -joukkueen menestysaika päättyi käytännössä Mestarien liigan loppuotteluun 1994, jolloin AC Milan voitti barcelonalaiset 4–0.

Bobby Robsonin aika (1996-1997)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1996 Cruijff siirtyi syrjään, ja joukkueen valmentajaksi tuli kokenut Bobby Robson, jonka kohtalaisen menestyksekäs pesti kesti vain vuoden.

Louis van Gaalin aika (1997–2000), (2002–2003)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraava valmentaja oli alankomaalainen Louis van Gaal, jonka kaudella joukkue voitti kaksi peräkkäistä liigamestaruutta. Van Gaalin suurin ongelma Barcelonassa lienee ollut vähäinen suosio kannattajien joukossa. Van Gaal osti aluksi Ronaldon paikkaamiseksi kaudeksi 1997–1998 Rivaldon ja Sonny Andersonin.[4]Rivaldo viimeisteli ensimmäisellä kaudellaan 19 maalia.[4] Anderson viimeisteli 11 maalia.[4] Näiden lisäksi Luis Enrique viimeisteli 18 maalia.[4] Barcelona voitti lopulta kauden 1997–1998 yhdeksän pisteen erolla ennen Athletic Bilbaota.[4]

Van Gaalin miehistö täydensi menestystään voittamalla myös Espanjan Cupin.[4] Tuplamestaruus oli seuran ensimmäinen 1950-luvun jälkeen.[4]

2000–luvun alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2003 joukkueessa pelannut Ronaldinho valittiin vuosina 2004 ja 2005 Fifan vuoden pelaajaksi. Muita maineikkaita pelaajia olivat mm. Deco, Carles Puyol, Samuel Eto'o, Xavi, Lionel Messi ja vuonna 2007 joukkueeseen pestattu Thierry Henry. Liigan pääasiassa nykyisistä pelaajista koostuva joukkue on voittanut 2005 ja 2006. Joukkue voitti 17. toukokuuta 2006 myös Mestarien liigan loppuottelun Arsenalia vastaan. Valmentaja Frank Rijkaard pääsi voiton myötä niiden harvojen joukkoon, jotka ovat voittaneet Mestarien liigan sekä pelaajana että valmentajana.

Pep Guardiolan aika (2008–2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frank Rijkaard lähti Barcelonasta kesällä 2008 kahden pokaalittoman kauden jälkeen. Uudeksi valmentajaksi pestattiin seuran entinen pelaaja Pep Guardiola, jonka johdolla FC Barcelona voittikin 2008–2009 ensimmäisenä espanjalaisseurana triplan eli voitti samalla kaudella Espanjan mestaruuden ja cupin sekä Mestarien liigan. Myös Guardiola on voittanut Mestarien liigan tai sitä edeltävän Euroopan cupin sekä pelaajana että valmentajana. Mestarien liigan loppuottelussa FC Barcelona voitti Manchester Unitedin maalein 2–0 sekä maaliskuussa otti historian suurimman vierasvoiton Real Madridista lukemin 6–2. Joukkueen hyökkäyslinja, Messi, Eto'o ja Henry, teki kaudella satakunta maalia ja joukkueen viimeistelyvoima oli muutenkin miltei historiallisen suuri. Hyökkääjien lisäksi joukkuetta siivittivät menestykseen keskikenttäpelaajat Xavi ja Andrés Iniesta sekä puolustajat Carles Puyol ja Daniel Alves. Vuonna 2011 seura voitti neljännen kerran Mestarien liigan lyöden loppuottelussa Manchester Unitedin 3–1. Vuodesta 1986 Unitedia luotsannut manageri Sir Alex Ferguson katsoi, että Barcelonaa parempaa joukkuetta ei ole vielä tullut häntä vastaan.[5][6] 27. huhtikuuta 2012 Guardiola ilmoitti jättävänsä Barcelonan kauden 2011–2012 jälkeen.[7]

Tito Vilanovan aika (2012–2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudeksi päävalmentajaksi kaudesta 2012–2013 alkaen nimettiin Guardiolan apuvalmentaja Tito Vilanova.[7] Vilanovan ensimmäinen kausi Barcelonan peräsimessä oli huikea. Kausi alkoi 26 viikon voittoputkella. Barcelona hävisi ennätyksellisesti vain yhden ottelun 23 ottelusta. Lionel Messi viimeisteli 34 maalia pelkästään tänä aikana ja Barcelona johti helmikuun puoleenväliin mennessä 12 pisteellä ennen toisena ollutta Atlético Madridia. 11. toukokuuta Barcelona kruunattiin Primera Divisiónin mestareiksi 22. kerran.[8] Mestaruus irtosi 15 pisteen erolla toiseen tulleeseen Real Madridiin. Barcelona hävisi vain kaksi ottelua koko kauden aikana liigassa. Joukkueen loistavaa menestystä kuitenkin varjosti päävalmentaja Tito Vilanovan sylkirauhassyövän uusiutuminen, joka johtikin Vilanovan muutaman kuukauden pakkolomaan. Päävalmentajana tänä aikana toimi apuvalmentaja Jordi Roura. Ennen Vilanovan pois jättäytymistä Barcelona ei ollut hävinnyt yhtään peliä hänen alaisuudessaan. Vilanova jättäytyi lopullisesti pois päävalmentajan tehtävistä 19. heinäkuuta 2013. Tito Vilanova menehtyi 25. huhtikuuta 2014 syöpään.

Jordi Rouran aika (2012-2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tito Vilanovan ollessa poissa hänen tuuraajanaan oli apuvalmentaja Jordi Roura. Roura on oman ammattilaisuransa aikana edustanut Barcelonaa 10 ottelussa. Barcelonan reservijoukkueessa hän on pelannut 65 ottelua.

Gerardo Martinon aika (2013–2014)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

23. heinäkuuta 2013 Vilanovan seuraajaksi nimettiin argentiinalainen Gerardo Martino paremmin tunnettu lempinimellä "Tata". "Tata" solmi katalonialaisseuran kanssa kaksivuotisen sopimuksen.[9] Tata otti joukkueensa virallisesti haltuun 29. heinäkuuta 2013 joukkueen harjoituksissa.[10] Barcelona pelasi ensimmäisen ottelun Tatan alaisuudessa harjoitusottelussa 2. elokuuta 2013 Santosia vastaan.[11] Ottelu päättyi Barcelonan murskavoittooon 8-0.[11] Ottelu oli myös ensimmäinen, jolloin Santosista kesällä Barcelonaan siirtynyt Neymar ja Barcelonan ykköstähti Lionel Messi pelasivat yhdessä.[11]

Barcelona voitti ensimmäisen pokaalinsa Tatan alaisuudessa kun he päihittivät Atletico Madridin Supercopa de Españassa elokuussa 2013.[12][13]

Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA langetti Barcelonalle rangaistuksen 2. huhtikuuta 2014, koska Barcelona oli tehnyt useita sopimuksia alle 18-vuotiaiden pelaajien kanssa vuosien 2009–2013 aikana. Rangaistuksen vuoksi Barcelona ei saa tehdä pelaajahankintoja vuoteen. Lisäksi Barcelonalle annettiin 370 000 euron sakot.[14] FIFA ilmoitti kuitenkin 23. huhtikuuta 2014 jäädyttäneensä FC Barcelonan siirtokieltorangaistuksen Barcelonan tehtyä rangaistuksestaan vetoomuksen. FIFA otti vetoomuksen käsittelyyn ja ilmoittaa joukkueen kohtalosta myöhemmin.[15]

Barcelona jäi ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen ilman yhtäkään pokaalia kauden aikana. Kauden päätteeksi Tata Martino jätti tehtävänsä.[16]

Luis Enriquen aika 2014–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudelle 2014–2015 Barcelona pestasi päävalmentajakseen yli 200 ottelua Barcelonan paidassa pelanneen Luis Enriquen.[17] Kaudella 2013–2014 Enrique valmensi Celta Vigoa.

Heti saavuttuaan Barcelonaan Enrique aloitti rakentamaan kauden 2014–2015 joukkuetta hankkimalla joukkueelle uuden maalivahdin Borussia Mönchengladbachista. Vasta 22-vuotias saksalainen Marc-André ter Stegen oli Enriquen ensimmäinen hankinta Camp Noulle. Tämän lisäksi Rafinha palasi lainalta Celtasta, sekä Gerard Deulofeu Evertonista takaisin Blaugranan riveihin. Barcelonan keskikenttää Enrique vahvisti hankkimalla Sevillasta kroatialaisen Ivan Rakiticin.[18]

Kesällä Barcelona vahvisti hankkineensa riveihinsä chileläisen maalivahdin Claudio Bravon Real Sociedadista. 31-vuotias maalivahti solmi neljän vuoden sopimuksen joukkueen kanssa.[19] 11. heinäkuuta 2014 Barcelona ilmoitti ostaneensa Luis Suárezin Liverpoolista.[20] Suarez oli kuitenkin poissa Barcelonan 12 ensimmäisestä liigaottelussa Brasilian MM-kisoissa sattuneen puremistapauksen vuoksi.

Barcelona voitti Luis Enriquen johdolla seurahistorian toisen triplan (Mestarien liiga, La liga, Espanjan cup. Espanjan liigan Barcelona voitti kahden pisteen erolla liigan kakkoseen Real Madridiin. Lionel Messi, Neymar ja Luis Suarez tekivät liigassa yhteensä 81 maalia. Espanjan cupissa Barcelona kaatoi finaalissa Athletic Bilbaon luvuin 3-1. Mestarien liigan neljännesvälierissä barcelona voitti Englannin mestarin Manchester Cityn. Puolivälierissä kaatui Ranskan mestari Paris Saint-Germain. Välierissä kaatui vielä saksankin mestari Bayern München. Finaalissa vastaan tuli Italian mestari Juventus. Juventus hävisi finaalissa 3-1.

Barcelonan seuraikoni Xavi siirtyy kauden päätteeksi Qatarilaiseen Al-Saddiin.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalliset kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Espanjan cupin mestaruudet, 27:
    • 1910, 1912, 1913, 1920, 1922, 1925, 1926, 1928, 1942, 1951, 1952, 1953, 1957, 1959, 1963, 1968, 1971, 1978, 1981, 1983, 1988, 1990, 1997, 1998, 2009, 2012, 2015
  • Eva Duarte cupin mestaruudet, 2:
    • 1948–1949, 1951–1952
  • Espanjan supercupin mestaruudet, 11:
    • 1983, 1991, 1992, 1994, 1996, 2005, 2006, 2009, 2010, 2011, 2013

Alueelliset kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Katalonian liigan mestaruus, 23:
    • 1901-1902, 1902-1903, 1903-1904, 1904-1905, 1905-1906, 1906-1907, 1907-1908, 1908-1909, 1909-1910, 1910-1911, 1911-1912, 1912-1913, 1913-1914, 1914-1915, 1915-1916, 1916-1917, 1917-1918, 1918-1919, 1919-1920, 1920-1921, 1921-1922, 1922-1923, 1923-1924
  • Pyreneitten cupin mestaruus, 4:
    • 1909-1910, 1910-1911, 1911-1912, 1912-1913

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 22. heinäkuuta 2015.[21]
Nro Paikka Pelaaja
1 M Saksa ter Stegen, Marc-AndréMarc-André ter Stegen
3 P Espanja Piqué, GerardGerard Piqué
4 K Kroatia Rakitić, IvanIvan Rakitić
5 K Espanja Busquets, SergioSergio Busquets
7 H Espanja , PedroPedro
8 K Espanja Iniesta, AndrésAndrés Iniesta
9 H Uruguay Suárez, LuisLuis Suárez
10 H Argentiina Messi, LionelLionel Messi
11 H Brasilia , NeymarNeymar
12 K Brasilia , RafinhaRafinha
13 M Chile Bravo, ClaudioClaudio Bravo
14 K Argentiina Mascherano, JavierJavier Mascherano
15 P Espanja Bartra, MarcMarc Bartra
Nro Paikka Pelaaja
16 P Brasilia , DouglasDouglas
18 P Espanja Alba, JordiJordi Alba
20 K Espanja Roberto, SergiSergi Roberto
21 P Brasilia , AdrianoAdriano
22 P Brasilia Alves, DaniDani Alves
23 P Belgia Vermaelen, ThomasThomas Vermaelen
24 P Ranska Mathieu, JérémyJérémy Mathieu
25 M Espanja Masip, JordiJordi Masip
H Espanja , MunirMunir
H Espanja , SandroSandro
K Turkki Turan, ArdaArda Turan
K Espanja Vidal, AleixAleix Vidal

Kapteenisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [22]

Lainassa olevat pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barcelonan tämän hetkinen valmentaja ja joukkueen entinen pelaaja Luis Enrique vuonna 2014.
Lähteet: FC Barcelona[23] ja El Mundo Deportivo[24]

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: FC Barcelona[26]

Sponsorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kautta 2006-2007 Barcelonalla ei ole ollut yhtäkään sponsoria.


Ajanjakso Pääsponsori Sivusponsori (t)
2006-2011 Unicef -
2011-2013 Qatar Foundation Unicef
2013-2014 Qatar Airways Unicef / Intel
2014- Qatar Airways Unicef / Intel / Beko

Pelaajatilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 30. Kesäkuuta 2015.

Barcelonan nykyiset pelaajat tummennettu.

Eniten otteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Xavilla on kautta aikojen eniten otteluita Barcelonan paidassa.
Maa Pelaaja Ottelut
Espanjan lippu Xavi 767
Espanjan lippu Carles Puyol 593
Espanjan lippu Andrés Iniesta 549
Espanjan lippu Migueli 549
Espanjan lippu Víctor Valdés 535

Eniten maaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa Pelaaja Maalit
Argentiinan lippu Lionel Messi 412
Espanjan lippu César Rodríguez 232
Unkarin lippu Laszlo Kubala 194
Kamerunin lippu Samuel Eto'o 130
Brasilian lippu Rivaldo 130

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stadionit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barças bästa årgångar (Sportbladet, 4. toukokuuta 2006)
  • Morbo: The Story of Spanish Football (2003), Phil Ball.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Camp Nou FC Barcelona. Viitattu 11.7.2015.
  2. a b c d e Steen Stokholm: ”2”, FC Barcelona – Suuret jalkapalloseurat 3, s. 6. Boing, 2007. (suomeksi)
  3. Steen Stokholm: FC Barcelona – Suuret jalkapalloseurat 3, s. 6. Boing, 2007. (suomeksi)
  4. a b c d e f g Steen Stokholm: Suuret jalkapallo seurat 3 – FC Barcelona, s. 20. Boing, 2007. (suomeksi)
  5. Barcelona juhlii Mestarien liigan voittoa 28.5.2011. YLE. Viitattu 14.7.2015.
  6. Ferguson: Paras joukkue, jonka olen kohdannut 29.5.2011. YLE. Viitattu 14.7.2015.
  7. a b Guardiola jättää Barcelonan 27.4.2012. YLE. Viitattu 14.7.2015.
  8. Champions! 11.5.2013. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  9. Martino has signed his contract 26.7.2013. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  10. Martino directs his first full session 29.7.2013. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  11. a b c Neymar ja Messi ensi kertaa rinnakkain – Neymarin ex-seura kylvetyksessä 3.8.2013. MTV3. Viitattu 14.7.2015.
  12. Calendario Supercopa de España 2013-14 Barcelona Notisias. Viitattu 14.7.2015. (espanjaksi)
  13. Barcelona voitti kauden ensimmäisen pokaalin 29.8.2013. Iltalehti. Viitattu 14.7.2015.
  14. Barcelonalle hurja rangaistus: ei pelaajahankintoja vuoteen! 2.4.2014. YLE. Viitattu 14.7.2015.
  15. FIFA jäädytti Barcelonan rangaistuksen toistaiseksi 23.4.2014. Sportti.com. Viitattu 14.7.2015.
  16. Barcelonalla pettymysten kausi – edessä täysremontti 18.5.2014. MTV3. Viitattu 14.7.2015.
  17. Luis Enrique signs FC Barcelona contract 21.5.2014. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  18. The first four new faces of FC Barcelona 2014/15 17.6.2014. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  19. Agreement for Claudio Bravo to join FC Barcelona 25.6.2014. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  20. FC Barcelona and Liverpool FC have reached an agreement for the transfer of Luis Suárez 11.7.2014. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  21. Plantilla FC Barcelona. Viitattu 22.7.2015. (katalaaniksi)
  22. Barcelona valitsi uudet kapteenit Yle. Viitattu 3.8.2015. (suomeksi)
  23. List of Managers FC Barcelona. Viitattu 21.12.2012. (englanniksi)
  24. Entrenadores del Barca El Mundo Deportivo. Viitattu 21.12.2012. (espanjaksi) (PDF)
  25. Gerardo Martino, new coach of FC Barcelona 23.7.2013. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  26. List of Presidents FC Barcelona. Viitattu 21.12.2012. (englanniksi)
  27. FC Barcelonan puheenjohtaja eroaa – kiistää epäselvyydet 23.1.2014. MTV3. Viitattu 14.7.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]