FC Barcelona

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee jalkapallojoukkuetta. Muista merkityksistä katso FC Barcelona (täsmennyssivu).
FC Barcelona
FC Barcelonan logo.svg
Koko nimi Futbol Club Barcelona
Lempinimet Barça (joukkueesta)
Culés (kannattajista)
Azulgranas (kannattajista)
Perustettu 29. marraskuuta 1899 (118 vuotta sitten)
(nimellä Foot-Ball Club Barcelona)
Kaupunki Barcelona, Katalonia, Espanja
Kenttä Camp Nou
– kapasiteetti 99 354[1]
Sarja Primera División
Sarjataso 1.
Värit          
Puheenjohtaja Espanjan lippu Josep Maria Bartomeu
Päävalmentaja Espanjan lippu Ernesto Valverde
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Joukkueen värit
Kolmas peliasu

Futbol Club Barcelona (lausutaan katalaaniksi: fubˈbɔɫ ˈkɫub bərsəˈɫonə Futbol Club Barcelona - name.ogg kuuntele ääntäminen (ohje)) on vuonna 1899 perustettu barcelonalainen jalkapalloseura.

Seura tunnetaan lempinimillä Barça ja Blaugrana (suom. sinipuna). Sen tunnuslause on ”Més que un club” (suom. enemmän kuin seura). Seuran hymni ja kannatuslaulu on nimeltään Cant del Barça.

Vuonna 2017 Forbes-lehti arvioi seuran arvoksi 3,6 miljardia dollaria, mikä teki siitä maailman neljänneksi arvokkaimman urheiluseuran.[2] Seuran omistavat sen jäsenet.[3]

Seuran historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet, sisällissota ja Francon aika (1899–1988)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Barçan käyttämä tunnus. Seura jakoi Barcelonan kaupungin vaakunan, koska se pyrki yhdistämään itsensä kaupungista saatavaan mielikuvaan.[4]

Sveitsiläinen liikemies Hans ”Joan” Gamper laittoi kesällä 1899 katalonialaiseen urheilulehteen ilmoituksen aikeistaan perustaa jalkapalloseuran Barcelonaan.[5] Gamper oli jalkapallointoilija ja oli aikanaan itsekin pelannut Zürichissa.[5] Gamperia ei huolettanut seuran perustamisessa edes se, että jalkapallo oli lajina tuohon aikaan lähes tuntematonta Barcelonassa.[5] Niinpä Futbol Club Barcelona perustettiin 28. marraskuuta 1899.[5]

Vuosien 1901–1903 aikana Gamper viimeisteli yhteensä 103 maalia Barcelonalle, toimiessaan samalla seuran valmentajana.[5]

Espanjan sisällissodan jälkeen FC Barcelonasta alkoi muodostua yhtäältä katalonialaisen nationalismin, toisaalta tappiolle jääneen tasavaltalaisuuden urheilullinen symboli. Tähän vaikutti myös se, että diktaattori Franco otti ”verivihollisen” Real Madridin propagandavälineekseen, yrittäessään nostaa eristyksiin joutunutta maata takaisin parrasvaloihin. Tämän vaikutus näkyi kaikkialla: muun muassa tuomareiden suorituksissa ja katalonialaisjoukkueen mahdollisuuksissa pelaajasiirtohin. Tärkeänä osana myyttien rakentumista oli myös seuran silloisen presidentin Josep Sunyolin kuolema sisällissodan aikana. Ymmärrettävästi tämän kaiken vaikutukset näkyvät vielä tänäkin päivänä: Real Madrid on edelleen pääkaupungin joukkue ja poliittinen voima, jonka piikkinä lihassa on katalonialaisuuden symboli FC Barcelona. Näiden kahden joukkueen välisiä otteluita kutsutaan nimellä El Clásico. Barcelona ja Real Madrid kohtasivat ensimmäisen kerran vuonna 1905 ja Barcelona voitti ottelun 5–2.[6]

Barcelonan ensimmäisenä ”dynastiana” pidetään vuosien 1950–1961 joukkuetta. László Kubalan johdolla seura voitti Espanjan pääsarjamestaruuden vuosina 1952, 1953, 1959 ja 1960. Maansa cupin se voitti vuosina 1951, 1952, 1953, 1959 ja 1960. Copa Latinan Barcelona saavutti 1952. Joukkueen muita nimipelaajia olivat tuolloin Estanislao Basora, César Rodríguez Álvarez, Tomás Moreno ja Eduardo Manchón. Keväällä 1961 katalonialaisseura pelasi Euroopan cupin finaalissa, mutta hävisi Benficalle.

Seuraavan huippukauden seura koki Johan Cruijffin pelatessa joukkueessa 1973–1978. Alankomaalaisen ohella Barçan paitaa kantoivat Carles Rexach, Juan Manuel Asensi, Hugo Sotil ja Marcial. Joukkue vei liigan 1974 ja cupin 1978.

Núñezin aika (1978–2000)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1978 Josep Lluís Núñezista tuli seuran ensimmäinen vaaleilla valittu toimitusjohtaja, minkä jälkeen virka on valittu aina vaaleilla.

Vuonna 1988 Johan Cruijff palasi joukkueeseen valmentajan roolissa, ja vei seuran seuraavaan suuruuden aikaan. Tämä aika kesti vuodet 1990–1994. Nimipelaajia olivat tällöin Ronald Koeman, Hristo Stoitškov, Michael Laudrup, Josep Guardiola ja Romário ja heitä kutsuttiin ”Dream Teamiksi” eli unelmajoukkueeksi. Liigan joukkue voitti peräjälkeen 1991–1994. Euroopan cupin voittanutta vuoden 1992 yhdistelmää on sanottu sen historian parhaaksi. Kataloniassa Dream Team -joukkueen menestysaika päättyi käytännössä Mestarien liigan loppuotteluun 1994, jolloin AC Milan voitti barcelonalaiset 4–0.

Vuonna 1996 Cruijff siirtyi syrjään, ja joukkueen valmentajaksi tuli kokenut Bobby Robson, jonka kohtalaisen menestyksekäs pesti kesti vain vuoden. Robsonin jälkeen valmentajaksi tuli alankomaalainen Louis van Gaal, jonka kaudella joukkue voitti kaksi peräkkäistä liigamestaruutta. Van Gaalin suurin ongelma Barcelonassa lienee ollut vähäinen suosio kannattajien joukossa. Van Gaal osti aluksi Ronaldon paikkaamiseksi kaudeksi 1997–1998 Rivaldon ja Sonny Andersonin.[7]Rivaldo viimeisteli ensimmäisellä kaudellaan 19 maalia.[7] Anderson viimeisteli 11 maalia.[7] Näiden lisäksi Luis Enrique viimeisteli 18 maalia.[7] Barcelona voitti lopulta kauden 1997–1998 yhdeksän pisteen erolla ennen Athletic Bilbaota.[7]

Van Gaalin miehistö täydensi menestystään voittamalla myös Espanjan Cupin.[7] Tuplamestaruus oli seuran ensimmäinen 1950-luvun jälkeen.[7]

Uusi vuosituhat (2000–2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna Núñez ja Van Gaal jättivät seuran yhdessä seuran varakapteenin, Luís Figon, kanssa. Figo siirtyi seuran pahimman kilpailijan, Real Madridin, riveihin.

Joan Laporta valittiin seuran toimitusjohtajaksi vuonna 2003 ja valmentajaksi palkattiin entinen Milan-tähti, alankomaalainen Frank Rijkaard. Vuodesta 2003 joukkueessa pelannut Ronaldinho valittiin vuosina 2004 ja 2005 Fifan vuoden pelaajaksi. Muita maineikkaita pelaajia olivat muiden muassa Deco, Carles Puyol, Samuel Eto'o, Xavi, Lionel Messi ja vuonna 2007 joukkueeseen pestattu Thierry Henry. Liigan pääasiassa nykyisistä pelaajista koostuva joukkue on voittanut 2005 ja 2006. Joukkue voitti 17. toukokuuta 2006 myös Mestarien liigan loppuottelun Arsenalia vastaan. Valmentaja Rijkaard pääsi voiton myötä niiden harvojen joukkoon, jotka ovat voittaneet Mestarien liigan sekä pelaajana että valmentajana.

Guardiolan aika (2008–2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frank Rijkaard lähti Barcelonasta kesällä 2008 kahden pokaalittoman kauden jälkeen. Uudeksi valmentajaksi pestattiin seuran entinen pelaaja Josep Guardiola, jonka johdolla FC Barcelona voittikin 2008–2009 ensimmäisenä espanjalaisseurana triplan eli voitti samalla kaudella Espanjan mestaruuden ja cupin sekä Mestarien liigan. Myös Guardiola on voittanut Mestarien liigan tai sitä edeltävän Euroopan cupin sekä pelaajana että valmentajana. Mestarien liigan loppuottelussa FC Barcelona voitti Manchester Unitedin maalein 2–0 sekä maaliskuussa otti historian suurimman vierasvoiton Real Madridista lukemin 6–2. Joukkueen hyökkäyslinja, Messi, Eto'o ja Henry, teki kaudella satakunta maalia ja joukkueen viimeistelyvoima oli muutenkin miltei historiallisen suuri. Hyökkääjien lisäksi joukkuetta siivittivät menestykseen keskikenttäpelaajat Xavi ja Andrés Iniesta sekä puolustajat Carles Puyol ja Daniel Alves. Vuonna 2011 seura voitti neljännen kerran Mestarien liigan lyöden loppuottelussa Manchester Unitedin 3–1. Vuodesta 1986 Unitedia luotsannut manageri Sir Alex Ferguson katsoi, että Barcelonaa parempaa joukkuetta ei ole vielä tullut häntä vastaan.[8][9] 27. huhtikuuta 2012 Guardiola ilmoitti jättävänsä Barcelonan kauden 2011–2012 jälkeen.[10]

Bartomeun aika (2014–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudeksi päävalmentajaksi kaudesta 2012–2013 alkaen nimettiin Guardiolan apuvalmentaja Tito Vilanova,[10] jonka ensimmäinen kausi Barcelonan peräsimessä oli huikea. Kausi alkoi 26 viikon voittoputkella. Barcelona hävisi ennätyksellisesti vain yhden ottelun 23 ottelusta. Lionel Messi viimeisteli 34 maalia pelkästään tänä aikana ja Barcelona johti helmikuun puoleenväliin mennessä 12 pisteellä ennen toisena ollutta Atlético Madridia. 11. toukokuuta Barcelona kruunattiin Primera Divisiónin mestareiksi 22. kerran.[11] Mestaruus irtosi 15 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Real Madridiin. Barcelona hävisi vain kaksi ottelua koko kauden aikana liigassa. Joukkueen loistavaa menestystä kuitenkin varjosti päävalmentaja Tito Vilanovan sylkirauhassyövän uusiutuminen, joka johtikin Vilanovan muutaman kuukauden pakkolomaan. Päävalmentajana tänä aikana toimi apuvalmentaja Jordi Roura. Ennen Vilanovan pois jättäytymistä Barcelona ei ollut hävinnyt yhtään peliä hänen alaisuudessaan. Vilanova jättäytyi lopullisesti pois päävalmentajan tehtävistä 19. heinäkuuta 2013. Hän menehtyi 25. huhtikuuta 2014 syöpään.

Tito Vilanovan ollessa poissa hänen tuuraajanaan oli apuvalmentaja Jordi Roura. Roura on oman ammattilaisuransa aikana edustanut Barcelonaa 10 ottelussa. Barcelonan reservijoukkueessa hän on pelannut 65 ottelua.

Vilanovan seuraajaksi nimettiin 23. heinäkuuta 2013 argentiinalainen Gerardo Martino, joka on paremmin tunnettu lempinimellä ”Tata”. Hän solmi katalonialaisseuran kanssa kaksivuotisen sopimuksen[12] ja otti joukkueensa virallisesti haltuun 29. heinäkuuta 2013 sen harjoituksissa.[13] Barcelona pelasi ensimmäisen ottelun Tatan alaisuudessa harjoitusottelussa 2. elokuuta 2013 Santosia vastaan.[14] Ottelu päättyi Barcelonan murskavoittooon 8–0.[14] Ottelu oli myös ensimmäinen, jolloin Santosista kesällä Barcelonaan siirtynyt Neymar ja Barcelonan ykköstähti Lionel Messi pelasivat yhdessä.[14]

Barcelona voitti ensimmäisen pokaalinsa Tatan alaisuudessa, kun he päihittivät Atletico Madridin Supercopa de Españassa elokuussa 2013.[15][16]

Josep Maria Bartomeu siirtyi seuran toimitusjohtajaksi tammikuussa 2014.

Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA langetti Barcelonalle rangaistuksen 2. huhtikuuta 2014, koska Barcelona oli tehnyt useita sopimuksia alle 18-vuotiaiden pelaajien kanssa vuosien 2009–2013 aikana. Rangaistuksen vuoksi Barcelona ei saa tehdä pelaajahankintoja vuoteen. Lisäksi Barcelonalle annettiin 370 000 euron sakot.[17] FIFA ilmoitti kuitenkin 23. huhtikuuta 2014 jäädyttäneensä FC Barcelonan siirtokieltorangaistuksen Barcelonan tehtyä rangaistuksestaan vetoomuksen. FIFA otti vetoomuksen käsittelyyn ja ilmoitti kertovansa joukkueen kohtalosta myöhemmin.[18]selvennä

Barcelona jäi ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen ilman yhtäkään pokaalia kauden aikana. Kauden päätteeksi Tata Martino jätti tehtävänsä.[19]

Kaudelle 2014–2015 Barcelona pestasi päävalmentajakseen yli 200 ottelua Barcelonan paidassa pelanneen Luis Enriquen.[20] Kaudella 2013–2014 Enrique valmensi Celta Vigoa.

Heti saavuttuaan Barcelonaan Enrique alkoi rakentaa kauden 2014–2015 joukkuetta hankkimalla joukkueelle uuden maalivahdin Borussia Mönchengladbachista. Vasta 22-vuotias saksalainen Marc-André ter Stegen oli Enriquen ensimmäinen hankinta Camp Noulle. Tämän lisäksi Rafinha palasi lainalta Celtasta ja Gerard Deulofeu Evertonista. Barcelonan keskikenttää Enrique vahvisti hankkimalla Sevillasta kroatialaisen Ivan Rakiticin.[21]

Kesällä 2014 Barcelona vahvisti hankkineensa riveihinsä chileläisen maalivahdin Claudio Bravon Real Sociedadista. 31-vuotias maalivahti solmi neljän vuoden sopimuksen joukkueen kanssa.[22] 11. heinäkuuta 2014 Barcelona ilmoitti ostaneensa Luis Suárezin Liverpoolista.[23] Suarez oli kuitenkin poissa Barcelonan 12 ensimmäisestä liigaottelussa Brasilian MM-kisoista tulleen pelikiellon vuoksi.

Barcelona voitti Luis Enriquen johdolla seurahistorian toisen triplan (Mestarien liiga, La liga, Espanjan cup). Espanjan liigan Barcelona voitti kahden pisteen erolla liigan kakkoseen Real Madridiin. Lionel Messi, Luis Suarez ja Neymar tekivät liigassa yhteensä 81 maalia. Tämän tehokkaan hyökkäyskolmikon lempinimi oli MSN, joka tulee pelaajien sukunimistä[24]. Espanjan cupissa Barcelona kaatoi finaalissa Athletic Bilbaon luvuin 3–1. Samoin lukemin Barcelona voitti Mestarien liigan loppuottelussa Juventuksen. Barcelonan seuraikoni Xavi siirtyi kauden päätteeksi qatarilaiseen Al-Saddiin.

Ennen La Ligan kauden aloitusta Barcelona voitti vuoden 2015 UEFA Super Cupin. Barcelona voitti Sevillan jatkoajan jälkeen 5–4.

Kaudella 2016–2017 Barcelona sijoittui La Ligassa toiseksi Real Madridin voittaessa mestaruuden, joka ratkesi viimeisellä kierroksella.[25]

Barcelona vahvisti pitkien lehtispekulointien jälkeen 29. toukokuuta 2017, että Ernesto Valverde on palkattu joukkueen uudeksi valmentajaksi.[26] Valverdenin sopimus on päämääräisesti 2 vuotta.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalliset kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Espanjan cupin mestaruudet, 30:
    • 1909-1910, 1911-1912, 1912-1913, 1919-1920, 1921-1922, 1924-1925, 1925-1926, 1927-1928, 1941-1942, 1950-1951, 1951-1952, 1952-1953, 1956-1957, 1958-1959, 1962-1963, 1967-1968, 1970-1971, 1977-1978, 1980-1981, 1982-1983, 1987-1988, 1989-1990, 1996-1997, 1997-1998, 2008-2009, 2011-2012, 2014-2015, 2015-2016, 2016-2017, 2017-2018
  • Eva Duarte cupin mestaruudet, 2:
    • 1948–1949, 1951–1952
  • Espanjan supercupin mestaruudet, 13:
    • 1983, 1991, 1992, 1994, 1996, 2005, 2006, 2009, 2010, 2011, 2013, 2016, 2018

Alueelliset kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Katalonian liigan mestaruus, 23:
    • 1901-1902, 1902-1903, 1903-1904, 1904-1905, 1905-1906, 1906-1907, 1907-1908, 1908-1909, 1909-1910, 1910-1911, 1911-1912, 1912-1913, 1913-1914, 1914-1915, 1915-1916, 1916-1917, 1917-1918, 1918-1919, 1919-1920, 1920-1921, 1921-1922, 1922-1923, 1923-1924
  • Pyreneitten cupin mestaruus, 4:
    • 1909-1910, 1910-1911, 1911-1912, 1912-1913

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
1 1M Saksa Marc-André ter Stegen 26 Saksa Gladbach 2022
13 1M Alankomaat Jasper Cillessen 29 Alankomaat Ajax 2021
Puolustajat
2 2P Portugali Nélson Semedo 24 Portugali Benfica 2022
3 2P Espanja Gerard Piqué 31 Englanti Manchester United 2022
15 2P Ranska Clément Lenglet 23 Espanja Sevilla 2023
18 2P Espanja Jordi Alba 29 Espanja Valencia 2020
20 2P Espanja Sergi Roberto 26 junioriakatemia 2022
23 2P Ranska Samuel Umtiti 24 Ranska Lyon 2021
24 2P Belgia Thomas Vermaelen 32 Englanti Arsenal 2019
Keskikenttäpelaajat
4 3KK Kroatia Ivan Rakitić 30 Espanja Sevilla 2021
5 3KK Espanja Sergio Busquets 30 junioriakatemia 2021
6 3KK Espanja Denis Suárez 24 Espanja Villarreal 2020
7 3KK Brasilia Philippe Coutinho 26 Englanti Liverpool 2023
8 3KK Brasilia Arthur 22 Brasilia Grêmio 2024
12 3KK Brasilia Rafinha 25 Italia Internazionale 2020
16 3KK Espanja Sergi Samper 23 junioriakatemia 2019
22 3KK Chile Arturo Vidal 31 Saksa Bayern München 2021
Hyökkääjät
9 4H Uruguay Luis Suárez 31 Englanti Liverpool 2021
10 4H Argentiina Lionel Messi Captain sports.svg 31 junioriakatemia 2021
11 4H Ranska Ousmane Dembélé 21 Saksa Borussia Dortmund 2022
14 4H Brasilia Malcom 21 Ranska Bordeaux 2023
Päävalmentaja

Espanja Ernesto Valverde


Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  • Captain sports.svg Kapteeni


Päivitetty 21. syyskuuta 2018

Lähde: fcbarcelona.com

Kapteenisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [27]

Valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barcelonan tämän hetkinen valmentaja ja joukkueen entinen pelaaja Ernesto Valverde valmentamassa entistä seuraansa Athletic Bilbaota vuonna 2014.
Lähteet: FC Barcelona[28] ja El Mundo Deportivo[29]

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: FC Barcelona[31]

Sponsorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuran politiikkaan on kuulunut pidättäytyminen mainostilan myymisestä peliasuissa, kunnes organisaatio 2000-luvulla päätti antaa ilmaiseksi mainospaikan pelipaidan rinnasta YK:n lastenavun järjestö Unicefille. Kaudeksi 2011–2012 myös Qatar Foundation sai mainoksensa pelipaitoihin.

Ajanjakso Pääsponsori Sivusponsori(t)
2006–2011 Unicef -
2011–2013 Qatar Foundation Unicef
2013–2014 Qatar Airways Unicef / Intel
2014–2017 Qatar Airways Unicef / Intel / Beko
2017- Rakuten Unicef / Intel / Beko

Pelaajatilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 5. kesäkuuta 2016.

Barcelonan nykyiset pelaajat tummennettu.

Eniten otteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Xavilla on kautta aikojen eniten otteluita Barcelonan paidassa.
Maa Pelaaja Ottelut
Espanjan lippu Xavi 767
Espanjan lippu Andrés Iniesta 619
Espanjan lippu Carles Puyol 593
Argentiinan lippu Lionel Messi 583
Espanjan lippu Migueli 549

Eniten maaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa Pelaaja Maalit
Argentiinan lippu Lionel Messi 507
Espanjan lippu César Rodríguez 232
Unkarin lippu Laszlo Kubala 194
Kamerunin lippu Samuel Eto'o 130
Brasilian lippu Rivaldo 130

Fanikulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Barcelonan jäsenkortteja vuosilta 1899–2010.

Katalonia sai Espanjan toisen tasavallan aikana itsehallinnon, mutta menetti sen pian sisällissodan myötä.[33] Francon aikana katalaanien ainoaksi ilmentymäksi jäi FC Barcelona, jota katalaanit pitävät epävirallisena maajoukkueenaan.[33] Kun Barcelonan kotiottelua on kulunut 17 minuuttia ja 14 sekuntia, Katalonian itsenäisyyttä kannattavat fanit ryhtyvät laulamaan: ”In, inde, independència!”[33] Tämä Katanolian itsenäisyyttä vaativa huuto juontaa juurensa Espanjan perimyssotaan, jossa Barcelonaa puolustaneet joukot joutuivat antautumaan vuonna 1714 espanjalaispiirittäjille ja Katalonia joutui Espanjan kuningas Filip V:n hallintaan.[33] Katalonian itsenäisyyttä kannattavat Barcelonan fanit heiluttavat sen peleissä esteladoja, joilla näytetään tukea Katalonian itsenäisyydelle.[33]

Barcelonan kannatuslaulu on Cant del Barça.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stadionit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barças bästa årgångar (Sportbladet, 4. toukokuuta 2006)
  • Morbo: The Story of Spanish Football (2003), Phil Ball.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Camp Nou FC Barcelona. Viitattu 11.7.2015.
  2. Full List: The World's 50 Most Valuable Sports Teams 2017 Forbes. Viitattu 21.4.2018. (englanniksi)
  3. FC Barcelona, the member’s Club FC Barcelona. Viitattu 21.4.2018. (englanniksi)
  4. 1899. The First Coat of Arms FC Barcelona.
  5. a b c d e Steen Stokholm: ”2”, FC Barcelona – Suuret jalkapalloseurat 3, s. 6. Boing, 2007. (suomeksi)
  6. Steen Stokholm: FC Barcelona – Suuret jalkapalloseurat 3, s. 6. Boing, 2007. (suomeksi)
  7. a b c d e f g Steen Stokholm: Suuret jalkapallo seurat 3 – FC Barcelona, s. 20. Boing, 2007. (suomeksi)
  8. Barcelona juhlii Mestarien liigan voittoa 28.5.2011. YLE. Viitattu 14.7.2015.
  9. Ferguson: Paras joukkue, jonka olen kohdannut 29.5.2011. YLE. Viitattu 14.7.2015.
  10. a b Guardiola jättää Barcelonan 27.4.2012. YLE. Viitattu 14.7.2015.
  11. Champions! 11.5.2013. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  12. Martino has signed his contract 26.7.2013. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  13. Martino directs his first full session 29.7.2013. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  14. a b c Neymar ja Messi ensi kertaa rinnakkain – Neymarin ex-seura kylvetyksessä 3.8.2013. MTV3. Viitattu 14.7.2015.
  15. Calendario Supercopa de España 2013-14 Barcelona Notisias. Viitattu 14.7.2015. (espanjaksi)
  16. Barcelona voitti kauden ensimmäisen pokaalin 29.8.2013. Iltalehti. Viitattu 14.7.2015.
  17. Barcelonalle hurja rangaistus: ei pelaajahankintoja vuoteen! 2.4.2014. YLE. Viitattu 14.7.2015.
  18. FIFA jäädytti Barcelonan rangaistuksen toistaiseksi 23.4.2014. Sportti.com. Viitattu 14.7.2015.
  19. Barcelonalla pettymysten kausi – edessä täysremontti 18.5.2014. MTV3. Viitattu 14.7.2015.
  20. Luis Enrique signs FC Barcelona contract 21.5.2014. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  21. The first four new faces of FC Barcelona 2014/15 17.6.2014. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  22. Agreement for Claudio Bravo to join FC Barcelona 25.6.2014. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  23. FC Barcelona and Liverpool FC have reached an agreement for the transfer of Luis Suárez 11.7.2014. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  24. Barcelonan hyökkäystriolla tänään "vuosipäivä" - sivusto keräsi kasaan tähtien uskomattomat tehotilastot Sportti.com. 25.10.2016. Viitattu 28.10.2017.
  25. Real Madridille mestaruus - Barça nousi sillasta Viitattu 22.5.2017.
  26. Kommentti: Luis Enriquestä Ernesto Valverdeen - mikä Barcelonassa muuttuu? LaLiga -fanien pääuutiskanava. 30.5.2017. Viitattu 1.6.2017.
  27. Barcelona valitsi uudet kapteenit Yle. Viitattu 3.8.2015. (suomeksi)
  28. List of Managers FC Barcelona. Viitattu 21.12.2012. (englanniksi)
  29. Entrenadores del Barca El Mundo Deportivo. Viitattu 21.12.2012. (espanjaksi) (PDF)
  30. Gerardo Martino, new coach of FC Barcelona 23.7.2013. FC Barcelona. Viitattu 14.7.2015. (englanniksi)
  31. List of Presidents FC Barcelona. Viitattu 21.12.2012. (englanniksi)
  32. FC Barcelonan puheenjohtaja eroaa – kiistää epäselvyydet 23.1.2014. MTV3. Viitattu 14.7.2015.
  33. a b c d e Aittokoski, Heikki: Kuolemantanssi – askeleita nationalismin Euroopassa. Luvut 1–2. HS Kirjat, 2016. ISBN 9789525557794. kaksi ensimmäistä lukua (viitattu 30.10.2017).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]