Terry Venables
,_Bestanddeelnr_917-2185.jpg)
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Terence Frederick Venables | |
| Syntymäaika | 6. tammikuuta 1943 | |
| Syntymäpaikka | Dagenham, Lontoo, Englanti | |
| Kuolinaika | 25. marraskuuta 2023 (80 vuotta) | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1960–1966 1966–1969 1969–1974 1974–1976 |
 Chelsea Tottenham QPR Crystal Palace
|
202 (26) 115 (19) 179 (19) 14 (0) |
| Maajoukkue | ||
| 1964 | Englanti
|
2 (0) |
| Valmennusura | ||
| 1976–1980 1980–1984 1984–1987 1987–1993 1994–1996 1997–1998 1998–1999 2000–2001 2002–2003 2006–2007 |
Crystal Palace QPR FC Barcelona Tottenham Englannin maajoukkue Australian maajoukkue Crystal Palace Middlesbrough Leeds United Englannin maajoukkue (apuv.)
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Terry Venables (6. tammikuuta 1943 – 25. marraskuuta 2023) oli englantilainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja.
Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venables aloitti ammattilaisuransa 17-vuotiaana Chelseassa 1960. Hän nousi nopeasti joukkueen avainpelaajien joukkoon ja sai vastuuta myös kapteenina. Mestaruudet Englannin Valioliigassa ja FA Cupissa kiersivät Venablesin ja kumppanit kaukaa, mutta 1965 Chelsea juhli Englannin liigacupin voittoa.
Vahvana persoonana tunnettu Venables ajautui ristiriitoihin päävalmentaja Tommy Dochertyn kanssa ja hänet myytiin Tottenhamiin 1966. Tottenhamin paidassa Venables pääsi juhlimaan FA Cupin voittoa, jonka makeutta lisäsi se, että finaalissa kaatui nimenomaan Chelsea FC.
1969 Venables siirtyi Tottenhamista Queens Park Rangersiin, jossa hän pelasi viiden vuoden aikana 179 ottelua ennen kuin siirtyi 1974 Crystal Palaceen. Crystal Palacessa Venables pelasi uransa loppuun, vuoteen 1976 saakka.
Englannin maajoukkueessa Venables pelasi vuonna 1964 kaksi A-maaottelua. Näin hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on pelannut maajoukkueessa jokaisessa ikäluokassa.
Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- FA Cup: 1967
- Englannin liigacup: 1965
Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venables aloitti valmennusuransa Crystal Palacessa, jossa oli pelannut viimeiset pelivuotensa. Seura pelasi kolmosdivisioonassa Venablesin tullessa päävalmentajaksi, mutta hänen johdollaan Crystal Palace nousi 1979 pääsarjatasolle. Lokakuussa 1980 Venables jätti Crystal Palacen ja siirtyi Queens Park Rangersin päävalmentajaksi. Venables johdatti Queens Parkin pääsarjaan 1983 ja seuraavalla kaudella hienosti viidenneksi. 1982 Queens Park eteni FA Cupin finaaliin, mutta hävisi Tottenhamille.
1984 Venables siirtyi Englannin kentiltä Espanjaan ja FC Barcelonan päävalmentajaksi. Bobby Robsonin suosittelema Venables peluutti Barcelonaa perienglantilaisella 4-4-2 muodostelmalla. Venablesin taktiikan yhtenä kulmakivenä oli keskikentän raataja Bernd Schuster. Venablesin opeilla Barcelona voitti Espanjan mestaruuden 1985 sekä Copa de la Ligan 1986. Euroopan Cupissa Venables johdatti Barcelonan finaaliin 1986. Steaua Bukarest vei kuitenkin finaalissa voiton rankkareiden turvin. Venables sai syyskuussa 1987 potkut Barcelonan päävalmentajan tehtävistä.
Marraskuussa 1987 Venables palasi valmentamaan Englantiin ja Tottenhamin joukkueeseen. Venables johdatti Tottenhamin FA Cupin voittoon 1991 ja hienosti kolmanneksi liigassa 1990. Venablesia pidettiin vahvimpana ehdokkaana Bobby Robsonin seuraajaksi Englannin maajoukkuevalmentajaksi 1990, mutta erimielisyydet sopimuksesta johtivat Graham Taylorin valintaan.
1991 Venables siirtyi Tottenhamin johtoryhmään, mutta erimielisyydet muun johtoryhmän kanssa johtivat Venablesin lähtöön keväällä 1993. Marraskuussa 1993 Graham Taylor jätti tehtävänsä Englannin maajoukkueen päävalmentajana, kun Englanti ei selvinnyt MM-kisoihin 1994. Arvostettu ja karismaattinen Venables nimettiin maajoukkueen päävalmentajaksi tammikuussa 1994.
Venables johdatti Englannin komeasti menestykseen omissa EM-kisoissa 1996. Venablesin opeilla Englanti teki yhden kaikkien aikojen hienoimmista suorituksista etenemällä aina välieriin saakka. Matkalla kaatui muun muassa Alankomaat maalein 4–1. Lopullisen kruunun Venablesin suoritukselta vei välierätappio Saksalle rangaistuspotkukilpailun jälkeen.
Venables jätti maajoukkueen kisojen jälkeen ja siirtyi Portsmouthin palvelukseen konsulttina ja talousjohtajana. 1997–1998 Venables toimi Australian jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana, mutta maa ei selvinnyt MM-kisoihin 1998, kun se hävisi Iranille ratkaisevassa ottelussa.
Myöhemmin vuonna 1998 hän palasi Crystal Palacen päävalmentajaksi, mutta erosi tehtävistään tammikuussa 1999.
Vuonna 2000 Venables oli julkisuudessa tyrkyllä sekä Walesin maajoukkueen että Chelsean päävalmentajaksi, mutta nuo työt menivät Mark Hughesille ja Claudio Ranierille. Lopulta Venables siirtyi Middlesbrough'n palvelukseen ja pelasti Bryan Robsonin avulla Middlesbrough'n putoamiselta Englannin Valioliigasta. Hän kuitenkin erosi tehtävistään kesällä 2001.
Heinäkuussa 2002 Venablesista tuli Leeds Unitedin uusi päävalmentaja. Seura, joka oli hieman aikaisemmin menestynen aina Euroopan kenttiä myöten, vajosi nopeasti Venablesin alaisuudessa. Luottamuspula seurajohdon ja Venablesin välillä johti katastrofaalisiin tuloksiin ja lopulta maaliskuussa 2003 Venables sai potkut tehtävistään.
Kesällä 2006 Venables palasi valmennustehtäviin, kun hänestä tuli Englannin jalkapallomaajoukkueen apulaisvalmentaja Steve McClarenin siirryttyä päävalmentajaksi. Hän sai potkut Steve McClarenin kanssa, kun Englanti jäi rannalle EM-kisoista 2008.
Joulukuussa 2007 julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Venables oli yksi seitsemästä ehdokkaasta Bulgarian maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi Dimităr Penevin seuraajaksi. [1]
Tammikuussa 2008 Bulgarian jalkapalloliitto ilmoitti palkaneensa Plamen Markovin maajoukkueensa päävalmentajaksi. Venablesin kerrottiin olleen haluton muuttamaan Bulgariaan. [2] Syyskuussa 2008 brittimediassa uutisoitiin, että Venables olisi käymässä neuvotteluja kriisiin ajautuneen Newcastle Unitedin kanssa. [3] Neuvottelut päättyivät kuitenkin tuloksettomina. Venables perusteli päätöstään hylätä Newcastlen tarjous sillä, että seurajohto ei tarjonnut hänelle pitkää sopimusta, vaan pestiä ottelusta otteluun. [4]
Maaliskuussa 2012 Venables aloitti Englannin yhdeksännellä sarjatasolla pelaavan Wembley FC:n neuvonantajana. [5]
Venables kuoli pitkän sairauden jälkeen 25. marraskuuta 2023.[6]
Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Espanjan mestaruus: 1985
- Copa de la Liga: 1986
- Euroopan Cupin hopeaa: 1986
- FA Cup: 1991
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Venables ehdolla Bulgarian päävalmentajaksi
- ↑ Zenga ja Venables eivät halunneet Bulgariaan
- ↑ Venables mulling over approach from Toon (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Venables turns down Newcastle job offer (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ex-England boss Terry Venables joins non-league Wembley
- ↑ Former England manager Venables dies BBC Sport. Viitattu 26.11.2023. (englanniksi)
| Edeltäjä: César Luis Menotti |
FC Barcelonan päävalmentaja 1984–9/1987 |
Seuraaja: Luis Aragonés |
| Edeltäjä: David Pleat |
Tottenhamin päävalmentaja 11/1987–5/1993 |
Seuraaja: Peter Shreeves |
| Edeltäjä: Raul Blanco |
Australian maajoukkueen päävalmentaja 11/1996–1/1998 |
Seuraaja: Raul Blanco |
| Edeltäjä: Bryan Robson |
Middlesbrough'n päävalmentaja 12/2000–2001 |
Seuraaja: Steve McClaren |
| Edeltäjä: David O'Leary |
Leeds Unitedin päävalmentaja 2002–3/2003 |
Seuraaja: Peter Reid |
Winterbottom (1946–62) • Ramsey (1963–74) • Mercer (1974) • Revie (1974–77) • Greenwood (1977–82) • Robson (1982–90) • G. Taylor (1990–93) • Venables (1994–96) • Hoddle (1996–99) • Keegan (1999–2000) • Wilkinson (väliaikainen) (2000) • P. Taylor (väliaikainen) (2000) • Eriksson (2001–06) • McClaren (2006–07) • Capello (2007–12) • Pearce (väliaikainen) (2012) • Hodgson (2012-16) • Allardyce (2016) • Southgate (2016–)
| ||||||||||||||
