Englannin Valioliiga

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Valioliiga” ohjaa tänne. Tämä artikkeli käsittelee Englannin jalkapallon pääsarjaa. Valioliiga-nimitystä käytetään myös muista jalkapallosarjoista.
Valioliiga
Meneillään oleva kausi:
Englannin Valioliigan kausi 2013–2014
Premier League.svg
Laji jalkapallo
Maa(t) Englanti, Wales
Perustettu 1992
Edeltäjä 1. divisioona
Joukkueita 20
Hallitseva mestari Manchester United
Eniten mestaruuksia Manchester United (13)
Sarjataso 1
Alemmat tasot Mestaruussarja
Sivusto premierleague.com

Englannin Valioliiga eli Barclays Premier League (nimetty sarjan pääsponsorin Barclays plc:n mukaan) on Englannin korkein jalkapallon sarjataso.

Ensimmäinen valioliigakausi pelattiin kaudella 1992–1993, jolloin Englannin 22 korkeimmalla sarjatasolla, silloisessa 1. divisioonassa, pelannutta jalkapalloseuraa erosi The Football Leaguen alaisuudesta ja sai näin päätösvallan televisiointi- ja sponsorisopimusasioissa itselleen. Liiga solmi rahakkaan televisiointisopimuksen British Sky Broadcasting -yhtiön kanssa. Valioliigaa Englannin korkeimpana sarjatasona edeltäneen 1. divisioonan ensimmäinen kausi oli pelattu 18881889. Valioliigan perustaminen tehtiin täysin kaupallisista syistä, eikä se tuonut muutoksia käytännön sarjajärjestelmään.

Valioliiga on ensimmäisenä UEFA:n sarjojen vertailussa. Siellä pelaa myös eniten ulkomaalaissyntyisiä pelaajia.[1] Kaudella 2008–09 59,1 prosenttia pelaajista oli ulkomaalaissyntyisiä (toisena Portugali, jossa 53,7 prosenttia).[2]

Sarjajärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valioliigassa pelaa 20 jalkapalloseuraa, joista kaikki pelaavat toisiaan vastaan kaksi kertaa kauden aikana: kerran kotona ja kerran vieraissa. Näin kullekin seuralle tulee kautta kohti 38 ottelua. Voitosta joukkue saa kolme, tasapelistä yhden ja häviöstä nolla pistettä. Kauden päätteeksi Valioliigan kolme viimeiseksi jäänyttä joukkuetta putoaa suoraan Mestaruussarjaan, joka tunnettiin ennen kautta 2004–2005 1. divisioonana. Mestaruussarjan kaksi parasta nousee suoraan Valioliigaan, ja kolmannesta sarjanousijapaikasta taistelevat sijoille 3–6 selvinneet joukkueet. Nämä joukkueet pelaavat pudotuspelityylillä siten, että kolmas kohtaa kuudennen ja neljäs viidennen ja parin voittajat ratkaisevat Valioliigaan nousijan.

Valioliigan neljä parasta joukkuetta pääsee Mestarien liigaan; kolme parasta joukkuetta pääsee suoraan lohkovaiheeseen ja neljänneksi sijoittunut menee lohkovaihetta välittömästi edeltävään pudotuspelivaiheeseen. Viidenneksi sijoittunut joukkue pääsee Eurooppa-liigan lohkovaihetta edeltävään pudotuspelivaiheeseen. Sijojen 6–7 joukkueiden pääsy Eurooppa-liigan karsintoihin riippuu FA Cupin ja Liigacupin tilanteista (voittajilla suora pääsy).

Tulot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valioliigaan nouseminen merkitsee viimeisimpien tutkimusten mukaan joukkueelle noin 90 miljoonan euron tuloja.[3] Sheffield United FCn laskelmien mukaan puolestaan putoaminen Valioliigasta kaudeksi 2007–2008 merkitsi sitä, että joukkueelta jää saamatta 44–74 miljoonaa euroa.[4] Tämä hurja tulovirta on sekä nostanut pelaajien siirtohintoja (erityisesti englantilaisten) että synnyttänyt suuren kuilun Englannin Mestaruussarjan ja Valioliigan seurojen välille. Pidempään sarjassa säilymisen katsotaan vaativan niin suurta panostusta, että pudotessa joukkue joutuisi vakavaan talouskurimukseen. Vain suurseuroilla ja seuroilla, joiden omistajilla on poikkeuksellisen paljon varallisuutta, on realistinen mahdollisuus saavuttaa pysyvä jalansija sarjassa. Pienemmät seurat, kuten Watford FC kaudella 2006–2007, ovat mukautuneet tilanteeseen ja säästävät merkittävän osan Valioliigakaudella tulevista rahoista tulevaisuutta varten. Vielä joitakin vuosia sitten sarjassa yritettiin säilyä hinnalla millä hyvänsä, mutta huonoja kokemuksia on tullut liikaa.[3]

Valioliigan siirtosummien arvioitiin ylittäneen 500 miljoona euroa kesän 2007 siirtomarkkinoilla. Eniten rahaa käyttivät Liverpool ja Manchester United.[5]

Televisiointioikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Valioliigaa esittää MTV3 maksullisilla MTV3 MAX Sport-kanavillaan. Britanniassa oikeudet ovat satelliittiyhtiö BSkyB:n Sky Sportsilla ja valtiollisen teleyhtiö British Telecomin BT Sportilla.

Suomalaiset kaudella 2012–2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueet kaudella 2013–2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 2013-2014 Valioliigajoukkueiden kotipaikat
Lontoo
Kauden 2013-2014 Valioliigajoukkueiden kotipaikat
Joukkue Kaupunki Kotikenttä Sijoitus kaudella 2012-2013 Päävalmentaja
Arsenal Lontoo Emirates Stadium 4. Arsène Wenger
Aston Villa Birmingham Villa Park 15. Paul Lambert
Cardiff City Cardiff,Wales Cardiff City Stadium Nousi Mestaruussarjasta Ole Gunnar Solskjær
Chelsea Lontoo Stamford Bridge 3. José Mourinho
Crystal Palace Lontoo Selhurst Park Nousi Mestaruussarjasta Tony Pulis
Everton Liverpool Goodison Park 6. Roberto Martínez
Fulham Lontoo Craven Cottage 12. Felix Magath
Hull City Kingston upon Hull KC Stadium Nousi Mestaruussarjasta Steve Bruce
Liverpool Liverpool Anfield 7. Brendan Rodgers
Manchester City Manchester Etihad Stadium 2. Manuel Pellegrini
Manchester United Manchester Old Trafford 1. David Moyes
Newcastle United Newcastle upon Tyne St James' Park 16. Alan Pardew
Norwich City Norwich Carrow Road 11. Chris Hughton
Southampton Southampton St. Mary's Stadium 14. Mauricio Pochettino
Stoke City Stoke-on-Trent Britannia Stadium 13. Mark Hughes
Sunderland Sunderland Stadium of Light 17. Gustavo Poyet
Swansea City Swansea,Wales Liberty Stadium 9. Garry Monk
Tottenham Hotspur Lontoo White Hart Lane 5. Tim Sherwood
West Bromwich Albion West Bromwich The Hawthorns 8. Pepe Mel
West Ham United Lontoo Boleyn Ground 10. Sam Allardyce

[6]

Mestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Pelaaja Maalit
1992–1993 Teddy Sheringham, Tottenham 22
1993–1994 Andy Cole, Newcastle United 34
1994–1995 Alan Shearer, Blackburn Rovers 34
1995–1996 Alan Shearer, Blackburn Rovers 31
1996–1997 Alan Shearer, Newcastle United 25
1997–1998 Chris Sutton, Blackburn Rovers
Dion Dublin, Coventry City
Michael Owen, Liverpool FC
18
1998–1999 Jimmy Floyd Hasselbaink, Leeds United
Michael Owen, Liverpool
Dwight Yorke, Manchester United
18
1999–2000 Kevin Phillips, Sunderland 30
2000–2001 Jimmy Floyd Hasselbaink, Chelsea 23
2001–2002 Thierry Henry, Arsenal 24
2002–2003 Ruud van Nistelrooy, Manchester United 25
2003–2004 Thierry Henry, Arsenal 30
2004–2005 Thierry Henry, Arsenal 25
2005–2006 Thierry Henry, Arsenal 27
2006–2007 Didier Drogba, Chelsea 20
2007–2008 Cristiano Ronaldo, Manchester United 31
2008–2009 Nicolas Anelka, Chelsea 19
2009–2010 Didier Drogba, Chelsea 29
2010–2011 Carlos Tévez, Manchester City
Dimităr Berbatov Manchester United
20
2011–2012 Robin van Persie, Arsenal 30
2012–2013 Robin van Persie, Manchester United 26

Kaikki kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 30. maaliskuuta 2014
Sija Pelaaja Maalit
1 Alan Shearer 260
2 Andy Cole 188
3 Thierry Henry 175
4 Wayne Rooney * 171
5 Frank Lampard * 170
6 Robbie Fowler 162
7 Michael Owen 150
8 Les Ferdinand 149
9 Teddy Sheringham 147
10 Robin van Persie * 132
* Pelaa Valioliigassa kaudella 2013–2014.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Barrinha, Andre: Portuguese League: A Platform for South American Players Bleacher Report. 1.8.2009. Viitattu 5.10.2009. (englanniksi)
  2. Lourenço, Eduardo Santos: Football Union Contest Liedson's Naturalization English is My Cup of Tea. 28.8.2009. Viitattu 5.10.2009. (englanniksi)
  3. a b Kauhala, Topias: Kolme erilaista tarinaa. Urheilulehti, 10.8.2007, 110. vsk, nro 32, s. 78-79. ISSN 0355-6085.
  4. Sheffield United hakee jättikorvauksia. Iltalehti. 16.8.2007. Iltalehti.fi. Viitattu 16.8.2007.
  5. Heinonen, Matti: Valioliigan siirtobudjetit ylittivät 500 miljoona euroa 11.8.2007. Futismaailma.com. Viitattu 11.8.2007.
  6. Premier League clubs Premier League. Viitattu 20.5.2012. (englanniksi)
  7. ManU varmisti historiallisen mestaruuden YLE Uutiset. 16.5.2009. Viitattu 16.5.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]