Englannin Valioliiga
Valioliiga | |
---|---|
Meneillään oleva kausi
Englannin Valioliigan kausi 2018–2019 |
|
![]() Valioliigan logo. |
|
Laji | Jalkapallo |
Maa(t) |
![]() ![]() |
Perustettu | 1992 |
Edeltäjä | 1. divisioona |
Toimitusjohtaja | Richard Scudamore |
Joukkueita | 20 |
Hallitseva mestari | Manchester City |
Eniten mestaruuksia | Manchester United (13) |
Sarjataso | 1. |
Alemmat tasot | Mestaruussarja |
Sivusto | premierleague.com |
Englannin Valioliiga (engl. Premier League) on Englannin korkein jalkapallon sarjataso.
Ensimmäinen valioliigakausi pelattiin kaudella 1992–1993, jolloin Englannin 22 korkeimmalla sarjatasolla, silloisessa 1. divisioonassa, pelannutta jalkapalloseuraa erosi The Football Leaguen alaisuudesta ja sai näin päätösvallan televisiointi- ja sponsorisopimusasioissa itselleen. Liiga solmi rahakkaan televisiointisopimuksen British Sky Broadcasting -yhtiön kanssa. Valioliigaa Englannin korkeimpana sarjatasona edeltäneen 1. divisioonan ensimmäinen kausi oli pelattu 1888–1889. Valioliigan perustaminen tehtiin täysin kaupallisista syistä, eikä se tuonut muutoksia käytännön sarjajärjestelmään.
Valioliiga on ensimmäisenä UEFA:n sarjojen vertailussa. Siellä pelaa myös eniten ulkomaalaissyntyisiä pelaajia.[1] Kaudella 2008–09 59,1 prosenttia pelaajista oli ulkomaalaissyntyisiä (toisena Portugali, jossa 53,7 prosenttia).[2]
Sisällysluettelo
Sarjajärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valioliigassa pelaa 20 jalkapalloseuraa, joista kaikki pelaavat toisiaan vastaan kaksi kertaa kauden aikana: kerran kotona ja kerran vieraissa. Näin kullekin seuralle tulee kautta kohti 38 ottelua. Voitosta joukkue saa kolme, tasapelistä yhden ja häviöstä nolla pistettä. Kauden päätteeksi Valioliigan kolme viimeiseksi jäänyttä joukkuetta putoaa suoraan Mestaruussarjaan, joka tunnettiin ennen kautta 2004–2005 1. divisioonana. Mestaruussarjan kaksi parasta nousee suoraan Valioliigaan, ja kolmannesta sarjanousijapaikasta taistelevat sijoille 3–6 selvinneet joukkueet. Nämä joukkueet pelaavat pudotuspelityylillä siten, että kolmas kohtaa kuudennen ja neljäs viidennen ja parin voittajat ratkaisevat Valioliigaan nousijan.
Valioliigan neljä parasta joukkuetta pääsee Mestarien liigaan; kolme parasta joukkuetta pääsee suoraan lohkovaiheeseen ja neljänneksi sijoittunut menee lohkovaihetta välittömästi edeltävään pudotuspelivaiheeseen. Viidenneksi sijoittunut joukkue pääsee Eurooppa-liigan lohkovaihetta edeltävään pudotuspelivaiheeseen. Sijojen 6–7 joukkueiden pääsy Eurooppa-liigan karsintoihin riippuu FA Cupin ja Liigacupin tilanteista (voittajilla suora pääsy).
Tulot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valioliigaan nouseminen merkitsee viimeisimpien tutkimusten mukaan joukkueelle noin 90 miljoonan euron tuloja.[3] Sheffield United FCn laskelmien mukaan puolestaan putoaminen Valioliigasta kaudeksi 2007–2008 merkitsi sitä, että joukkueelta jää saamatta 44–74 miljoonaa euroa.[4] Tämä hurja tulovirta on sekä nostanut pelaajien siirtohintoja (erityisesti englantilaisten) että synnyttänyt suuren kuilun Englannin Mestaruussarjan ja Valioliigan seurojen välille. Pidempään sarjassa säilymisen katsotaan vaativan niin suurta panostusta, että pudotessa joukkue joutuisi vakavaan talouskurimukseen. Vain suurseuroilla ja seuroilla, joiden omistajilla on poikkeuksellisen paljon varallisuutta, on realistinen mahdollisuus saavuttaa pysyvä jalansija sarjassa. Pienemmät seurat, kuten Watford FC kaudella 2006–2007, ovat mukautuneet tilanteeseen ja säästävät merkittävän osan Valioliigakaudella tulevista rahoista tulevaisuutta varten. Vielä joitakin vuosia sitten sarjassa yritettiin säilyä hinnalla millä hyvänsä, mutta huonoja kokemuksia on tullut liikaa.[3]
Valioliigan siirtosummien arvioitiin ylittäneen 500 miljoonaa euroa kesän 2007 siirtomarkkinoilla. Eniten rahaa käyttivät Liverpool sekä Manchester United.[5]
Televisiointioikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa Valioliigaa esittää Viasat. Britanniassa oikeudet ovat satelliittiyhtiö BSkyB:n Sky Sportsilla ja valtiollisen teleyhtiö British Telecomin BT Sportilla.
Joukkueet kaudella 2018–2019[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Mestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Pelaajatilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lihavoidut pelaajat pelaavat yhä Valioliigassa.
Kursivoidut pelaajat pelaavat Valioliigan ulkopuolella.
Eniten otteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaaja | Vuodet | Seura(t) | Ottelut | |
---|---|---|---|---|
1 | ![]() |
1998–2018 | Aston Villa, Manchester City, Everton, West Bromwich Albion | 653 |
2 | ![]() |
1992–2014 | Manchester United | 632 |
3 | ![]() |
1995–2015 | West Ham United, Chelsea, Manchester City | 609 |
4 | ![]() |
1992–2010 | Liverpool, Aston Villa, West Ham United, Portsmouth | 572 |
5 | ![]() |
1992–2008 | Leeds United, Everton, Newcastle United, Bolton Wanderers | 535 |
6 | ![]() |
1994–2012 | Leicester City, Liverpool, Birmingham City, Wigan Atheltic, Aston Villa | 516 |
7 | ![]() |
1996–2016 | Middlesbrough, Fulham, Chelsea, Leicester City | 514 |
8 | ![]() |
1994–2013 | Liverpool | 508 |
9 | ![]() |
1994–2013 | Manchester United, Everton | 505 |
10 | ![]() |
1995–2015 | West Ham United, Leeds United, Manchester United, Queens Park Rangers | 504 |
Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi | Pelaaja | Maalit |
---|---|---|
1992–1993 | Teddy Sheringham, Tottenham | 22 |
1993–1994 | Andy Cole, Newcastle United | 34 |
1994–1995 | Alan Shearer, Blackburn Rovers | 34 |
1995–1996 | Alan Shearer, Blackburn Rovers | 31 |
1996–1997 | Alan Shearer, Newcastle United | 25 |
1997–1998 | Chris Sutton, Blackburn Rovers Dion Dublin, Coventry City Michael Owen, Liverpool FC |
18 |
1998–1999 | Jimmy Floyd Hasselbaink, Leeds United Michael Owen, Liverpool Dwight Yorke, Manchester United |
18 |
1999–2000 | Kevin Phillips, Sunderland | 30 |
2000–2001 | Jimmy Floyd Hasselbaink, Chelsea | 23 |
2001–2002 | Thierry Henry, Arsenal | 24 |
2002–2003 | Ruud van Nistelrooy, Manchester United | 25 |
2003–2004 | Thierry Henry, Arsenal | 30 |
2004–2005 | Thierry Henry, Arsenal | 25 |
2005–2006 | Thierry Henry, Arsenal | 27 |
2006–2007 | Didier Drogba, Chelsea | 20 |
2007–2008 | Cristiano Ronaldo, Manchester United | 31 |
2008–2009 | Nicolas Anelka, Chelsea | 19 |
2009–2010 | Didier Drogba, Chelsea | 29 |
2010–2011 | Carlos Tévez, Manchester City Dimităr Berbatov, Manchester United |
20 |
2011–2012 | Robin van Persie, Arsenal | 30 |
2012–2013 | Robin van Persie, Manchester United | 26 |
2013–2014 | Luis Suárez, Liverpool | 31 |
2014–2015 | Sergio Agüero, Manchester City | 26 |
2015–2016 | Harry Kane, Tottenham | 25 |
2016–2017 | Harry Kane, Tottenham | 29 |
2017–2018 | Mohamed Salah, Liverpool | 32 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Barrinha, Andre: Portuguese League: A Platform for South American Players Bleacher Report. 1.8.2009. Viitattu 5.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Lourenço, Eduardo Santos: Football Union Contest Liedson's Naturalization English is My Cup of Tea. 28.8.2009. Viitattu 5.10.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Kauhala, Topias: Kolme erilaista tarinaa. Urheilulehti, 10.8.2007, 110. vsk, nro 32, s. 78-79. ISSN 0355-6085.
- ↑ Sheffield United hakee jättikorvauksia. Iltalehti. 16.8.2007. Iltalehti.fi. Viitattu 16.8.2007.
- ↑ Heinonen, Matti: Valioliigan siirtobudjetit ylittivät 500 miljoona euroa Futismaailma.com. 11.8.2007. Viitattu 11.8.2007.
- ↑ ManU varmisti historiallisen mestaruuden Yle Urheilu. 16.5.2009. Viitattu 16.5.2009.
- ↑ All-time Premier League Player Stats – Appearances PremierLeague.com. 15.8.2016. Viitattu 16.8.2016. (englanniksi)
- ↑ All-time Premier League Player Stats – Goals PremierLeague.com. Viitattu 22.8.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|