Siirry sisältöön

Son Heung-min

Wikipediasta
Son Heung-min
Henkilötiedot
Koko nimi Son Heung-Min
Syntymäaika8. heinäkuuta 1992 (ikä 33)
Syntymäpaikka Chuncheon, Gangwon, Etelä-Korea
Pelipaikka hyökkääjä
Pituus 183 cm
Seura
Seura Los Angeles FC
Pelinumero 7
Junioriseurat
2008 FC Seoul
2008–2010 Hamburger SV
2009 → FC Seoul (laina)
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2010–2013 Hamburger SV 73 (20)
2013–2015 Bayer Leverkusen 62 (21)
2015–2025 Tottenham Hotspur 333 (127)
2025– Los Angeles FC 10 (9)
Maajoukkue
2008–2009 Etelä-Korea U17 18 (7)
2010– Etelä-Korea 141 (54)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 20. joulukuuta 2025.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 20. joulukuuta 2025.

Son Heung-min (hangul: 손흥민; hanja: 孫興慜, s. 8. heinäkuuta 1992 Chuncheon, Gangwon) on eteläkorealainen jalkapalloilija, joka edustaa Major League Soccerissa pelaavaa Los Angeles FC:tä.[1] Hän on pelannut Etelä-Korean maajoukkueessa vuodesta 2010 alkaen.

Seurajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamburger SV

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 Son siirtyi Hamburger SV:n junioriakatemiaan 16-vuotiaana.[2] Hän vakuutti kauden 2010–2011 harjoituskaudella johtaen joukkueen maalipörssiä yhdeksällä maalillaan. Hän teki seuran kanssa ammattilaissopimuksen syntymäpäivänään.[3] Hän loukkaantui ottelussa Chelseaa vastaan harjoituskaudella ja oli sivussa kaksi kuukautta. Son palasi 30. lokakuuta 2010 ja teki ensimmäisen maalinsa Bundesliigassa FC Kölniä vastaan. Hänestä tuli samalla HSV:n nuorin maalintekijä Bundesligiassa rikkoen Manfred Kaltzin ennätyksen.[4][5]

Son teki Hampurin kanssa uuden sopimuksen, joka ulottui vuoteen 2014. Harjoituskauden otteiden jälkeen häntä kutsuttiin lempinimellä "Korean Müller" ja sai tunnustusta Franz Beckenbauerilta, joka sanoi Sonista tulevan uusi Cha Bum-Kun.[6] Hän pelasi Hamburger SV:ssä kolmen kauden aikana 73 bundesliigaottelua, joissa teki 20 maalia.[7]

Bayer Leverkusen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 2013 Son siirtyi Bayer Leverkuseniin noin 10 miljoonan euron siirtokorvauksella.[8] Hän pelasi seurassa kahden kauden aikana 62 bundesliigaottelua ja teki 21 maalia. Mestarien liigassa hän teki 16 ottelussa kolme maalia.[7]

Tottenham Hotspur

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Son siirtyi 28. elokuuta 2015 Bayer Leverkusenista Englannin Valioliigassa pelaavaan Tottenham Hotspurin riveihin noin 21 miljoonan punnan siirtokorvauksella.[9][7] Ensimmäiset maalinsa Son teki 17. syyskuuta 2015 Eurooppa-liigan alkusarjan ottelussa azerbaidžanilaista Qarabağ FK:ta vastaan. Son osui ottelussa kahdesti. Ensimmäisen maalinsa Valioliigassa Son teki kolme päivää myöhemmin kotiottelussa Crystal Palacea vastaan. Ottelu ratkesi Sonin tekemään 1-0 voittomaaliin.

Son teki Valioliigassa 2015–2019 kausittain neljä, 14, 12 ja 12 maalia. Hän teki Mestarien liigassa kaudella 2018−2019 neljä maalia pelaamissaan 12 ottelussa, ja oli avauskokoonpanossa myös tappiollisessa loppuottelussa Liverpoolia vastaan. [7] Helmikuussa 2020 Sonin käsi murtui liigaottelussa Aston Villaa vastaan ja hänen tiedotettiin joutuvan leikkaukseen ja sitä myöten syrjään pelikentiltä useiksi viikoiksi.[10] Hän teki kauden aikana Valioliigassa 11 maalia ja antoi 11 syöttöä, FA Cupissa hän teki kaksi maalia ja Mestarien liigassa viisi maalia. Kaudella 2020–2021 hän viimeisteli Valioliigassa 17 maalia ja antoi kymmenen maalisyöttöä. Seuraavalla kaudella hän voitti Valioliigan maalikuninkuuden tehtyään 23 maalia. Lisäksi hän syötti yhdeksän maalia. Kaudella 2022–2023 hän teki kymmenen valioliigamaalia. Kaudella 2023–2024 hän pelasi 35 valioliigaottelua, joissa teki 17 ja syötti kymmenen maalia. Kaudella 2024–2025 hän teki pelaamissaan 30 valioliigaottelussa seitsemän maalia ja antoi kymmenen maalisyöttöä. Tottenhamin voittamassa Eurooppa-liigassa hän teki kolme maalia. Hän oli yhdeksässä ottelussa avauskokoonpanossa, ja tuli loppuottelussa Manchester Unitedia vastaan vaihdosta kentälle. Yhteensä hän pelasi Tottenhamissa 26 Eurooppa-liigan ottelua ja teki viisi maalia. Mestarien liigan otteluita hän pelasi Tottenhamissa kaikkiaan 39 ja teki 16 maalia.[7]

Elokuun alussa 2025 Son ilmoitti jättävänsä Tottenhamin 10 vuoden jälkeen.[11] Hän pelasi Tottenhamissa kaikki kilpailut mukaan lukien yhteensä 454 ottelua ja on 173 maalillaan Tottenhamin seurahistorian kaikkien aikojen viidenneksi eniten maaleja tehnyt pelaaja.[12]

Los Angeles FC

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. elokuuta 2025 Son siirtyi MLS-seura Los Angeles FC:hen 2+2-vuotisella sopimuksella. Siirtosummaksi uutisoitiin noin 26,5 miljoonaa dollaria, joka on MLS:n historian suurin pelaajasta maksettu summa.[13][14]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Son pelasi lukuisissa Etelä-Korean juniorimaajoukkeissa. Hän pelasi kaikki viisi ottelua alle 17-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2009 ja teki kolme maalia. Hän voitti kultaa Aasian kisoissa 2018, joissa teki kuudessa ottelussa yhden maalin ja syötti viisi. Hän teki kaksi maalia neljässä ottelussa Rio de Janeiron olympialaisissa 2016.[7]

Son pelasi Etelä-Korean maajoukkueissa ensimmäisen maaottelunsa vuonna 2010. Hän pelasi neljä ottelua Etelä-Korean saavuttaessa pronssia Aasian-mestaruuskilpailuissa 2011. MM-kilpailuissa 2014 hän pelasi kolme ottelua ja teki maalin Algeriaa vastaan. Aasian-mestaruuskilpailuissa 2015 hän teki Etelä-Korean hopeajoukkueessa viidessä ottelussa kolme maalia. MM-kilpailuissa 2018 hän pelasi kolme ottelua ja teki maalin Meksikoa ja Saksaa vastaan. Aasian-mestaruuskilpailuissa 2019 hän pelasi kolme ottelua. MM-kilpailuissa 2022 hän pelasi täyden ajan Etelä-Korean kaikissa neljässä ottelussa. Aasian-mestaruuskilpailuissa 2023 hän pelasi kuusi ottelua ja teki kolme maalia. Hän on pelannut 20. joulukuuta 2025 mennessä 141 maaottelua, joissa hän on tehnyt 54 maalia ja antanut 24 maalisyöttöä.[7]

Son valittiin Aasian vuoden miesurheilijaksi 2019.[15] Hänet on valittu Aasian vuoden jalkapalloilijaksi vuosina 2014, 2015, 2017, 2018 ja 2019.[16]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Son Heung-Min Statistics FIFA.com. Fédération Internationale de Football Association. Arkistoitu 26 tammikuu 2011. Viitattu 9 November 2010.
  2. ↑ Abenteuer in einer anderen Welt abendblatt.de. Viitattu 21.1.2011. (saksaksi)
  3. ↑ Son ist Vehs Sturmjuwel. Määritä julkaisu!Määritä ajankohta! Hamburger Morgenpost. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21 January 2011. Arkistoitu 17 heinäkuu 2010. (saksa) (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ 손흥민 놓칠라 … 함부르크 감독 부랴부랴 "계약 늘리자". Yahoo! Korea, 6 November 2010. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6 November 2010. Arkistoitu 18 heinäkuu 2011. (korea) (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ # 123년 함부르크 역사상 '최연소골' 손흥민 "이제 시작". Määritä julkaisu!Määritä ajankohta! Sports Seoul. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6 November 2010. Arkistoitu 4 marraskuu 2010. Korean (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Son extends Hamburg stay. Sky Sports, 6 November 2010. British Sky Broadcasting. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9 November 2010.
  7. 1 2 3 4 5 6 7 Heung-Min Son transfermarkt profile http://www.transfermarkt.co.uk/. Transfermarkt. Viitattu 21.12.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Bayer Leverkusen sign Heung Min Son from Hamburg dailybignews.com. 13.6.2013. Top News Today. Viitattu 15.6.2013. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  9. ↑ Heung-Min Son deal agreed http://www.tottenhamhotspur.com/. 28.8.2015. Tottenham Hotspur. Viitattu 28.8.2015. (englanniksi)
  10. ↑ Toiskallio, Niko: Tottenham-hyökkääjä pelasi murtuneella kädella koko Aston Villa -pelin – nyt väliin jää nippu huipputärkeitä kohtaamisia Valioliiga.com. 18.2.2020. Viitattu 19.2.2020.
  11. ↑ Uusitalo, Timo: Tottenham-ikoni Son Heung-min jättää seuran 10 vuoden ja 173 maalin jälkeen Yle Urheilu. 2.8.2025. Viitattu 7.8.2025.
  12. ↑ Poole, Harry: Son makes emotional Spurs farewell - how much will they miss him? BBC Sport. 3.8.2025. Viitattu 7.8.2025. (englanniksi)
  13. ↑ Arkko, Simo: Son Heung-Min ennätyksellisellä siirtosummalla MLS-sarjaan Yle Urheilu. 6.8.2025. Viitattu 7.8.2025.
  14. ↑ Brotherton, Alex: LAFC 'changed my heart' - Son leaves Spurs for MLS BBC Sport. 6.8.2025. Viitattu 7.8.2025. (englanniksi)
  15. ↑ AWARDS FOR ASIA: SON HEUNG MIN, MARY KOM ARE BEST ASIAN ATHLETES aipsasiamedia.com/. 28.8.2019. Viitattu 4.1.2020. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  16. ↑ Son Heung-min claims Best Footballer in Asia 2019 to make it five wins in six years foxsportsasia.com/. Arkistoitu 3.1.2020. Viitattu 4.1.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Korean joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2014

1 Jung Sung-ryong 2 Kim Chang-soo 3 Yun Suk-young 4 Kwak Tae-hwi 5 Kim Young-gwon 6 Hwang Seok-ho 7 Kim Bo-kyung 8 Ha Dae-sung 9 Son Heung-min 10 Park Chu-young 11 Lee Keun-ho 12 Lee Yong 13 Koo Ja-cheol 14 Han Kook-young 15 Park Jong-woo 16 Ki Sung-yueng 17 Lee Chung-yong 18 Kim Shin-wook 19 Ji Dong-won 20 Hong Jeong-ho 21 Kim Seung-gyu 22 Park Joo-ho 23 Lee Bum-young Valmentaja Hong Myung-bo

Etelä-Korean joukkue – Jalkapallon MM-kilpailut 2018

1 Kim Seung-gyu | 2 Lee Yong | 3 Jung Seung-hyun | 4 Oh Ban-suk | 5 Yun Young-sun | 6 Park Joo-ho | 7 Son Heung-min | 8 Ju Se-jong | 9 Kim Shin-wook | 10 Lee Seung-woo | 11 Hwang Hee-chan | 12 Kim Min-woo | 13 Koo Ja-cheol | 14 Hong Chul | 15 Jung Woo-young | 16 Ki Sung-yueng | 17 Lee Jae-sung | 18 Moon Seon-min | 19 Kim Young-gwon | 20 Jang Hyun-soo | 21 Kim Jin-hyeon | 22 Go Yo-han | 23 Jo Hyeon-woo | Valmentaja Shin Tae-yong

Englannin Valioliigan Kultainen kenkä

1993: Teddy Sheringham • 1994: Andy Cole • 1995: Alan Shearer • 1996: Alan Shearer • 1997: Alan Shearer • 1998: Chris Sutton, Dion Dublin, Michael Owen • 1999: Michael Owen, Dwight Yorke, Jimmy Floyd Hasselbaink • 2000: Kevin Phillips • 2001: Jimmy Floyd Hasselbaink • 2002: Thierry Henry • 2003: Ruud van Nistelrooy • 2004: Thierry Henry • 2005: Thierry Henry • 2006: Thierry Henry • 2007: Didier Drogba • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Nicolas Anelka • 2010: Didier Drogba • 2011: Carlos Tévez, Dimităr Berbatov • 2012: Robin van Persie • 2013: Robin van Persie • 2014: Luis Suárez • 2015: Sergio Agüero • 2016: Harry Kane • 2017: Harry Kane • 2018: Mohamed Salah • 2019: Pierre-Emerick Aubameyang, Sadio Mané, Mohamed Salah • 2020: Jamie Vardy • 2021: Harry Kane • 2022: Mohamed Salah, Son Heung-min • 2023: Erling Braut Haaland • 2024: Erling Braut Haaland • 2025: Mohamed Salah

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Son_Heung-min&oldid=23943519”