Ryan Giggs

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ryan Giggs
Ryan Giggs
Henkilötiedot
Koko nimi Ryan Joseph Giggs
Syntymäaika 29. marraskuuta 1973 (ikä 51)
Syntymäpaikka Wales Cardiff, Wales
Pelipaikka keskikenttä
Pituus 179 senttimetriä
Lempinimi The Welsh Wizard, Giggsy
Urheilijan ura
Junioriseurat
1985–1987
1987–1991
Manchester City
Manchester United
Seurat
Vuodet Seura Ottelut (Maalit)
1991–2014 Manchester United 672 (114)
Maajoukkue
1991–2007 Wales 64 (12)
Valmennusura
2014
2014–2016
2018–2022
Manchester United
Manchester United (apuv.)
Wales

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 20. toukokuuta 2014.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 13. heinäkuuta 2021.

Ryan Joseph Giggs (s. 29. marraskuuta 1973 Cardiff, Wales) on walesilainen entinen jalkapalloilija, pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Hän edusti koko ammattilaisuransa englantilaisseura Manchester Unitedia. Toukokuussa 2014 Giggs ilmoitti lopettavansa pelaajauransa ja siirtyvänsä joukkueen valmennustiimiin päävalmentaja Louis van Gaalin apulaiseksi.[1] Giggs lopetti ManU:ssa van Gaalin saatua potkut kesällä 2016. Uusi valmentaja Jose Mourinho tarjosi hänelle juniorivalmentajan paikkaa, mutta hän kieltäytyi.[2] Tammikuussa 2018 hänet nimitettiin Walesin maajoukkueen päävalmentajaksi[3], jonka pestin hän lopetti jo vuoden 2020 marraskuussa, mutta virallisesti erosi siitä vasta kesäkuussa 2022.[4]

Giggs on kautta aikain menestynein pelaaja Manchester Unitedin historiassa voitettuaan seuran riveissä kolmetoista Valioliigan mestaruutta, kahdesti Mestarien liigan, neljä FA Cupin mestaruutta ja kaksi Liigacupin mestaruutta. Giggs on eniten otteluita Manchester Unitedissa pelannut pelaaja ohitettuaan Bobby Charltonin Mestarien liigan loppuottelussa vuonna 2008. Ammattilaisuransa alkupuolella hänet valittiin kahdesti pelaajayhdistys PFA:n äänestyksessä vuoden nuoreksi pelaajaksi ja 2009 PFA:n vuoden pelaajaksi.[5] Vuonna 2005 hänet valittiin English Football Hall of Fameen.

Seurajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Giggs edusti juniorina sekä Manchester Cityä että Manchester Unitedia. Hän allekirjoitti jälkimmäisen kanssa ensimmäisen ammattilaissopimuksensa 17-vuotissyntymäpäivänään 29. marraskuuta 1990.

Giggs pelasi ensimmäisen liigaottelunsa 2. maaliskuuta 1991, jolloin Manchester United kohtasi Evertonin.[6] Giggs tuli kentälle vaihdosta Denis Irwinin tilalle. Ensimmäistä kertaa avauskokoonpanossa hän oli 4. toukokuuta 1991 Manchesterin derbyssä, jossa hän teki uransa ensimmäisen ja ottelun ainoan maalin. Runsas viikko myöhemmin Manchester Unitedin ja Barcelonan välillä pelattuun Cup-voittajien cupin loppuotteluun häntä ei kuitenkaan valittu. Tuolloin Lee Sharpe oli vielä ykkösvalinta vasemman laitalinkin paikalle.

Giggs vakiinnutti paikkansa Manchester Unitedin edustusjoukkueessa vanhan 1. divisioonan viimeisellä kaudella 1991–1992, mutta hän pelasi edelleen myös juniorijoukkueissa. Hän toimi kapteenina, kun seuran nuorten joukkue voitti FA Youth Cupin vuonna 1992. 17-vuotiaana edustusjoukkueeseen noussut Giggs oli samalla tiennäyttäjä useille muille nuorille pelaajille, joista yhdessä käytettiin lempinimeä Fergie’s Fledglings. Giggsin ensimmäinen pokaali edustusjoukkueessa oli keväällä 1992 voitettu Liigacup, jonka loppuottelussa Nottingham Forestia vastaan hän syötti Brian McClairin tekemän voittomaalin. Liigassa joukkue jäi toiseksi Leeds Unitedin vietyä mestaruuden. Kauden lopussa Giggs valittiin pelaajayhdistys PFA:n äänestyksessä vuoden nuoreksi pelaajaksi.

Kauden 1992–1993 alkuun mennessä Giggs oli vakiinnuttanut paikkansa Manchester Unitedin vasemmalla laidalla, ja hän tuli tunnetuksi yhtenä Britannian lupaavimmista nuorista pelaajista. Kausi oli myös uuden Valioliigan ensimmäinen. Kaudella 1993–1994 Manchester United voitti tuplamestaruuden, ja Giggs oli yksi joukkueen avainpelaajista Eric Cantonan, Paul Incen ja Mark Hughesin ohella. Joukkue otti sarjataulukon kärkipaikan haltuunsa neljännellä kierroksella ja pysyi ohittamattomana koko kauden. Giggs ja Manchester United pelasivat myös Liigacupin loppuottelussa, mutta siinä Aston Villa oli vahvempi ja vei toiveet triplamestaruudesta. Maaleilla mitattuna kausi oli Giggsin uran paras, yhteensä 17 maalia kaikki kilpailut mukaan lukien.[6]

Kaudella 1994–1995 loukkaantuminen rajasi Giggsin esiintymiset Valioliigassa 29:een. Hän palasi pelikuntoon kauden loppupuolella, mutta liian myöhään auttaakseen joukkuettaan mestaruuksiin. Tappio West Ham Unitedille sarjakauden viimeisessä ottelussa tiesi mestaruuden lipeämistä Blackburn Roversille. Viikkoa myöhemmin Giggs tuli vaihdosta kentälle FA Cupin loppuottelussa Evertonia vastaan, mutta Manchester United hävisi 1–0. Kaudella 1995–1996 Giggs oli jälleen täydessä pelikunnossa ja suuressa roolissa, kun Manchester United uusi toissakauden tuplamestaruutensa.

Kaudella 1996–1997 Giggs loisti ensimmäistä kertaa myös eurokentillä, kun Manchester United ylsi ensimmäistä kertaa 28 vuoteen Mestarien liigan (ent. Euroopan cup) välieriin. Välierissä Borussia Dortmund oli kuitenkin parempi yhteismaalein 2–0. Valioliigassa Manchester United voitti kolmannen mestaruuden neljän kauden sisään.

Manchester Unitedin historiallisella triplamestaruuskaudella 1998–1999 Giggs menetti useita otteluita loukkaantumisen vuoksi, mutta pelasi aina erinomaisesti kentälle päästessään ja oli avauskokoonpanossa molemmissa cup-loppuotteluissa. Giggsin osalta kauden merkittävämpiä hetkiä olivat 2–1-voittomaali jatkoajalla FA Cupin välierän uusintaottelussa Arsenalia vastaan ja 1–1-tasoitusmaali lisäajalla Mestarien liigan välierän ensimmäisessä osaottelussa Juventusta vastaan. Mestarien liigan loppuottelussa Bayern Müncheniä vastaan hän alusti Teddy Sheringhamin 1–1-tasoitusmaalin niin ikään lisäajalla.

Giggs jatkoi erinomaisia otteitaan myös triplamestaruuskautta seuraavina vuosina. Manchester United voitti kolme Valioliigan mestaruutta neljän kauden aikana ja ylsi Mestarien liigan puoliväleriin kolmesti ja välieriin kerran. Giggsin kymmenvuotista uraa juhlittiin testimonial-ottelulla Celticiä vastaan kauden 2001–2002 kynnyksellä. Denis Irwinin lähdettyä toukokuussa 2002 Giggs on ollut Manchester Unitedin kokeneimpia pelaajia ja yksi seuran symboleista. Onnistuttuaan kauden 2010 avauksessa, hän on ainoa pelaaja, joka on onnistunut maalinteossa jokaisella Valioliigakaudella.

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Giggs pelasi nuorempana Englannin poikamaajoukkueissa, mutta edusti miesten tasolla Walesiä. Maajoukkuedebyyttinsä hän teki vuonna 1991 Saksaa vastaan pelatussa ystävyysottelussa. Debytoidessaan hän oli kaikkien aikojen nuorin Walesin maajoukkueessa pelannut, mutta sittemmin Ryan Green, Lewin Nyatanga ja Gareth Bale ovat vuorollaan rikkoneet ennätyksen. Vuosina 1991–2007 Giggs pelasi kaikkiaan 64 maaottelua, joissa hän teki 12 maalia.[7] Hän toimi maajoukkueen kapteenina vuodesta 2004 lähtien. Hänen viimeinen maaottelunsa oli EM-karsinta Tšekkiä vastaan 2. kesäkuuta 2006.

Giggs sai ajoittain kritiikkiä haluttomuudestaan osallistua Walesin ystävyysotteluihin. Debyyttiottelun jälkeen seuraava ystävyysottelu, jossa hän pelasi Walesin paidassa, käytiin vuonna 2000; vuosien välillä Wales oli pelannut 18 ystävyysottelua, joista Giggs oli jättäytynyt pois.

Giggs valittiin Ison-Britannian yhdistyneeseen jalkapallojoukkueeseen Lontoon olympialaisiin 2012 yhtenä kolmesta yli-ikäisestä pelaajasta. Hän toimi myös Britannian joukkueen kapteenina kisoissa.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Giggs syntyi Walesissa Danny Wilsonille ja Lynne Giggsille, mutta suurimman osan lapsuudestaan hän vietti Salfordissa Englannissa. Hän käytti 16-vuotiaaksi asti isänsä sukunimeä, mutta otti vanhempiensa erottua käyttöön äitinsä sukunimen. Giggsin isoisä on kotoisin Sierra Leonesta, ja Giggs on kertonut kärsineensä lapsena rasismista taustansa vuoksi.[8] Hän onkin tukenut näkyvästi rasisminvastaisia kampanjoita.

Giggs meni naimisiin pitkäaikaisen kumppaninsa Stacey Cooken kanssa 7. syyskuuta 2007. Parilla on kaksi lasta, tytär Liberty ja poika Zach.[9]

Giggsia ympäröi kohu Britanniassa toukokuussa 2011, kun hän hankki oikeudelta määräyksen kieltää mediaa (engl. gag order) julkaisemasta juttua suhteestaan reality-show-tähti Imogen Thomasiin. Määräys kielsi myös mainitsemasta koko tuomiosta. Juttu levisi kuitenkin sosiaalisessa mediassa, kuten Twitterissä ja lopulta liberaalidemokraattien John Hemming mainitsi siitä parlamentissa käydyssä keskustelussa tuon kaltaisista sensuurimääräyksistä.[10][11] Vuonna 2011 Giggs jäi kiinni kahdeksan vuotta kestäneestä salasuhteesta veljensä vaimoon.[12][4]

Kausitilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seura Kausi Liiga FA Cup Liigacup Eurooppa Muut[13] Yhteensä
Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit Ottelut Maalit
Manchester United 1990–91 2 1 0 0 0 0 0 0 0 0 2 1
1991–92 38 4 3 0 8 3 1 0 1 0 51 7
1992–93 41 9 2 2 2 0 1 0 0 0 46 11
1993–94 38 13 7 1 8 3 4 0 1 0 58 17
1994–95 29 1 7 1 0 0 3 2 1 0 40 4
1995–96 33 11 7 1 2 0 2 0 0 0 44 12
1996–97 26 3 3 0 0 0 7 2 1 0 37 5
1997–98 29 8 2 0 0 0 5 1 1 0 37 9
1998–99 24 3 6 2 1 0 9 5 1 0 41 10
1999–2000 30 6 0 0 11 1 3 0 44 7
2000–01 31 5 2 0 0 0 11 2 1 0 45 7
2001–02 25 7 1 0 0 0 13 2 1 0 40 9
2002–03 36 8 3 2 5 0 15 4 0 0 59 14
2003–04 33 7 5 0 0 0 8 1 1 0 47 8
2004–05 32 5 4 0 1 1 6 2 1 0 44 8
2005–06 27 3 2 1 3 0 5 1 0 0 37 5
2006–07 30 4 6 0 0 0 8 2 0 0 44 6
2007–08 31 3 2 0 0 0 9 0 1 1 43 4
2008–09 28 2 2 0 4 1 11 1 2 0 47 4
2009–10 26 5 1 0 2 1 3 1 1 0 32 7
2010–11 25 2 3 1 1 0 8 1 1 0 38 4
2011–12 25 2 2 0 1 1 5 1 0 0 33 4
2012–13 13 1 3 1 1 2 3 0 0 0 20 4
Yhteensä 650 112 73 11 39 12 148 29 18 1 928 166
  • Valioliigan mestaruus: 1993, 1994, 1996, 1997, 1999, 2000, 2001, 2003, 2007, 2008, 2009, 2011, 2013
  • FA Cupin voitto: 1994, 1996, 1999, 2004
  • Liigacupin voitto: 1992, 2006, 2009
  • FA Community Shieldin voitto: 1993, 1994, 1996, 1997, 2003, 2007, 2008
  • Mestarien liigan voitto: 1999, 2008
  • UEFA Super Cupin voitto: 1991
  • Intercontinental Cupin voitto: 1999
  • Seurajoukkueiden maailmanmestaruus: 2008

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]