Manchester City FC

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Manchester City
Logo Manchester City.png
Koko nimi Manchester City Football Club
Lempinimet City, The Citizens, The Sky Blues
Perustettu 1880; nimellä St. Mark’s (West Gorton)
16. huhtikuuta 1894; nimellä Manchester City
Kaupunki Manchester
Kotiareena City of Manchester Stadium
– kapasiteetti 55 097[1]
Sarja Englannin Valioliiga
Sarjataso 1.
Värit          
Toimitusjohtaja Espanja Ferran Soriano
Puheenjohtaja Arabiemiirikunnat Khaldoon Al Mubarak
Päävalmentaja Espanja Pep Guardiola
Omistaja City Football Group
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Vieraspeliasu

Manchester City Football Club on jalkapalloseura Manchesterista, Englannista. Se pelaa maan korkeimmalla sarjatasolla Valioliigassa.

Seura on voittanut Englannin liigan mestaruuden neljä kertaa, FA Cupin viidesti, Liigacupin kolmesti sekä Cup-voittajien cupin kerran. Joukkueen menestyksekkäimmät ajat ovat toistaiseksi ajoittuneet 1960- ja 1970-lukujen vaihteen molemmin puolin sekä 2010-luvulle.

Manchester Cityn omistaa Abu Dhabin emiirin Khalifa bin Zayed al-Nahyanin velipuolen šeikki Mansour bin Zayed al-Nahyanin omistama Abu Dhabi United Group, joka osti sen Thaimaan vallasta syöstyltä entiseltä pääministeriltä Thaksin Shinawatralta syksyllä 2008.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1880 Gortonissa, Manchesterin kaakkoisosassa, kaksi St. Marksin kirkon vartijaa perusti seuran nimeltään West Gorton (St. Marks). Vuonna 1887 seura muutti Hyde Roadille, Ardwickiin, kaupungin itäpuolelle ja sen uudeksi nimeksi tuli uuden sijaintipaikan mukaan Ardwick AFC. Joukkue liittyi Englannin jalkapalloliigaan 2. divisioonaan vuonna 1892. Kaudella 1893/94 seura kärsi talousvaikeuksista ja se jouduttiin perustamaan uudelleen nykyisellä nimellään, Manchester City Football Club.

Vuonna 1899 City voitti 2. divisioonan mestaruuden, minkä myötä se nousi 1. divisioonaan. Seura putosi 1. divisioonasta kauden 1901–1902, kun se jäi sarjan viimeiseksi 28 pisteellä. Toiseksi viimeiseksi sijoittunut Birmingham City keräsi kaksi pistettä enemmän. Manchester City nousi takaisiin 1. divisioonaan seuraavalla kaudella. 23. huhtikuuta 1904 joukkue ylsi ensimmäiseen suursaavutukseensa, kun se voitti FA Cupin loppuottelussa Bolton Wanderersin maalein 1-0. Samalla kaudella se sijoittui liigassa toiseksi. Mestaruuden voitti Sheffield Wednesday 47 sarjapisteellä, kun Manchester City sai kasaan 44 pistettä.[3] Tämän jälkeen seura kärsi jälleen talousvaikeuksista ja joutui erottamaan vuonna 1906 17 pelaajaa, joukossa kapteeni Billy Meredith.lähde? Joukkue putosi 1. divisioonasta kauden 1908–1909 päätteeksi, mutta nousi heti seuraavalla kaudella takaisin.[3] Vuonna 1920 Hyde Roadin pääkatsomo tuhoutui tulipalossa ja 1923 seura muutti Maine Roadille.

1930-luvulla City pelasi kahdesti FA Cupin loppuottelussa. Vuonna 1933 se hävisi Evertonille, mutta vuoden kuluttua, 1934, voitti Portsmouthin ja historiansa toisen cup-mestaruuden. Vuonna 1937 seura voitti ensimmäisen liigamestaruutensa, mutta seuraavalla kaudella se putosi 2. divisioonaan, vaikka teki kauden aikana enemmän maaleja kuin yksikään muu joukkue.

1950-luvulla Manchester City otti taktiseen peliinsä vaikutteita unkarilaisilta, jotka olivat 1953 voittaneet Englannin maajoukkueen Wembleyllä maalein 6-3. Taktiikan avainpelaaja oli Don Revie, joten taktiikasta käytettiin nimeä Revie Plan. Seura eteni jälleen kahtena peräkkäisenä vuotena, 1955 ja 1956, FA Cupin finaaliin. Ensimmäisenä vuonna se hävisi ottelun, mutta 1956 voitti Birmingham Cityn maalein 3-1. Ottelussa maalivahti Bert Trautmann jatkoi peliä niska murtuneena.

Vuonna 1965 joukkueen managereiksi tulivat Joe Mercer ja Malcolm Allison. Heti ensimmäisellä kaudella City voitti 2. divisioonan mestaruuden. Kahden vuoden kuluttua tästä seura voitti liigan mestaruuden toisen kerran historiansa aikana. Menestystä jatkui vielä vuosia eteenpäin, kun joukkue 1969 voitti FA Cupin ja 1970 Euroopan cup-voittajien cupin peitottuaan loppuottelussa Górnik Zabrzen maalein 2-1. Samana vuonna se voitti lisäksi Liigacupin. 1970-luvun alkupuolella City jäi kahdesti pisteen päähän liigamestaruudesta ja selvityi 1974 liigacupin finaaliin, mutta jäi siinäkin vailla pokaalia. Viimeisen suursaavutuksensa City saavutti 1976 Liigacupissa, missä se voitti loppuottelussa Newcastle Unitedin maalein 2-1.

Vuonna 1979 Malcolm Allison palasi seuran peräsimeen ja tuhlasi suuria summia rahaa epäonnistuneisiin pelaajahankintoihin kuten Steve Daleyyn. 1980-luvun aikana joukkueella oli peräti seitsemän eri manageria. Vuonna 1981 se selviytyi FA Cupin finaaliin, missä uusintakohtaamisessa hävisi tittelin Tottenhamille. Vuosikymmenen aikana se putosi kaksi kertaa, 1983 ja 1987, korkeimmalta sarjatasolta, mutta sijoittui vielä manageri Peter Reidin kaudella 1. divisioonassa, joka tuolloin oli korkein sarjataso, viidenneksi. Kuitenkin pian tämän jälkeen joukkueella alkoi alamäki. Vielä 1992 se oli mukana korkeimman sarjatason joukkueena perustamassa nykyistä Valioliigaa. Vuonna 1996 se putosi 1. divisioonaan ja kahden siellä vietetyn kauden jälkeen se putosi vielä sarjaporrasta alemmas. 2. divisioonassa City pelasi kuitenkin vain yhden kauden voitettuaan dramaattisessa ja Cityn kannattajille legendaarisessa Play-Off finaalissa Gillinghamin rangaistuspotkuilla 4-2. City oli 2-0 tappiolla vielä 88. minuutin kohdalla, mutta 2-2-tasoituksen iski lisäajan viidennellä minuutilla Paul Dickov.

Vuoden 2006 FA Cupin neljännen kierroksen ottelu Wigania vastaan.

Seuran pelastajaksi tuli uusi puheenjohtaja David Bernstein, jonka alaisuudessa City kipusi jälleen korkeimmalle sarjatasolle, vaikkakin vain väliaikaisesti pudotakseen jälleen vuonna 2001 ykköseen. Joukkueen manageriksi palkattiin entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan ja se voittikin 1. divisioonan mestaruuden kaudella 2001/2002 ja rikkoi kaikki vanhat ennätyksensä kerättyjen pisteiden ja tehtyjen maalien määrissä. Kaudella 2002/2003 joukkue voitti ensimmäistä kertaa 13 vuoteen paikallisvastustajansa Manchester Unitedin Manchesterin derbyssa ja pääsi myös UEFA Cupiin fair play -arvonnan kautta. Samana vuonna seura myös muutti uudelle, City of Manchester -stadionille. Maaliskuussa 2005 Keegan lähti seurasta ja hänen tilalleen tuli Stuart Pearce.

Manchester Cityn aiempi logo.

Stuart Pearce sai potkut 14. toukokuuta 2007 joukkueen heikkojen esitysten ja joukkueen kurinpidollisten ongelmien vuoksi. Heinäkuussa 2007 Pearcen seuraajaksi nimitettiin Englannin maajoukkueen entinen valmentaja Sven-Göran Eriksson. Hänen alaisuudessaan City voitti kaudella 2007–2008 molemmat paikallisottelut Unitedia vastaan ja sijoittui sarjassa lopulta yhdeksänneksi. Eriksson kuitenkin erosi tehtävästään kesäkuussa, ja hänen korvaajakseen nimettiin Mark Hughes.

Abu Dhabi United Group for Development and Investment osti joukkueen elokuussa 2008 ja lupailivat joukkueen taistelevan kärkisijoista seuraavalla kaudella, mutta kausi osoittautuikin pettymykseksi joukkueen jäätyä sijalle 10.

Seuraavana kesänä seuran varakas omistaja käytti yli 100 miljoonaa puntaa pelaajahankintoihin, jolloin joukkue oli Real Madridin jälkeen toiseksi eniten rahaa siirtomarkkinoilla käyttänyt seura. Kausi lähtikin liikkeelle edellistä mallikkaammin neljällä voitolla putkeen, kunnes Manu kukisti Cityn huippujännittävässä Manchesterin derbyssä 4-3. Tämän jälkeen alkoi pitkä tasapeliputki, jonka vuoksi Mark Hughes lopulta erotettiin managerin tehtävistä 19. joulukuuta. Hänen tilalleen tuli Roberto Mancini, jonka johdolla pelit lähtivät jälleen sujumaan. Mancinin parannus ei riittänyt Mestarien liiga -paikkaan vaan joukkue oli viides.

Manchester City voitti keväällä 2011 FA Cupin kukistettuaan Yaya Tourén maalilla loppuottelussa Stoke Cityn 1–0. Kyseessä oli Cityn ensimmäinen merkittävä titteli vuoden 1976 liigacupin jälkeen.[4] Valioligassa joukkue sijoittui kolmanneksi, mikä oli sen paras sijoitus vuoden 1977 jälkeen[5].

Kaudella 2011–2012 Manchester City voitti seurahistoriansa ensimmäisen valioliigamestaruuden. Mestaruus varmistui kauden viimeisellä kierroksella 13. toukokuuta 2012 Cityn kaataessa Queens Park Rangersin kotonaan maalein 3–2. Seuraavalla kaudella City oli Valioliigassa toinen ja hävisi FA Cupin loppuottelussa Wiganille 0–1. Roberto Mancini erotettiin kauden jälkeen managerin tehtävästä ja hänet korvasi Manuel Pellegrini.

Kaudella 2013–2014 City voitti Valioliigan mestaruuden kahden pisteen erolla Liverpooliin. City voitti lisäksi Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Sunderlandin 3–1. Seuraavalla kaudella City sijoittui Valioliigassa toiseksi. Vuonna 2016 City voitti Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Liverpoolin rangaistuspotkukilpailussa[6]

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
1 1M Chile Claudio Bravo 34 Espanja Barcelona 2020
31 1M Brasilia Ederson 24 Portugali Benfica 2022
Puolustajat
2 2P Englanti Kyle Walker 27 Englanti Tottenham 2022
3 2P Brasilia Danilo 26 Espanja Real Madrid 2022
4 2P Belgia Vincent Kompany Captain sports.svg 31 Saksa Hamburger 2019
5 2P Englanti John Stones 23 Englanti Everton 2022
20 2P Ranska Eliaquim Mangala 26 Portugali Porto 2019
22 2P Ranska Benjamin Mendy 23 Monaco Monaco 2023
30 2P Argentiina Nicolás Otamendi 29 Espanja Valencia 2020
53 2P Englanti Tosin Adarabioyo 20 junioriakatemia 2021
Keskikenttäpelaajat
7 3KK Englanti Raheem Sterling 23 Englanti Liverpool 2020
8 3KK Saksa İlkay Gündoğan 27 Saksa Dortmund 2020
17 3KK Belgia Kevin De Bruyne 26 Saksa Wolfsburg 2021
18 3KK Englanti Fabian Delph 28 Englanti Aston Villa 2020
19 3KK Saksa Leroy Sané 21 Saksa Schalke 2021
20 3KK Portugali Bernardo Silva 22 Ranska Monaco 2022
21 3KK Espanja David Silva 31 Espanja Valencia 2019
25 3KK Brasilia Fernandinho 32 Ukraina Šah’tar 2018
35 3KK Ukraina Oleksandr Zintšenko 21 Venäjä Ufa 2021
42 3KK Norsunluurannikko Yaya Touré 34 Espanja Barcelona 2018
47 3KK Englanti Phil Foden 17 junioriakatemia 2020
55 3KK Espanja Brahim Díaz 18 junioriakatemia 2019
Hyökkääjät
10 4H Argentiina Sergio Agüero 29 Espanja Atlético Madrid 2019
33 4H Brasilia Gabriel Jesus 20 Brasilia Palmeiras 2021
Päävalmentaja

Espanja Pep Guardiola

Apuvalmentaja

Englanti Brian Kidd
Espanja Domènec Torrent
Espanja Mikel Arteta
Espanja Rodolfo Borrell

Maalivahtivalmentaja

Espanja Xabi Mancisidor


Selite

Päivitetty 7. syyskuuta 2017

Lähde: Manchester City

Lainassa olevat pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 7. syyskuuta 2017. Lähde: Transfermarkt

Numero Pelaaja Pelipaikka Joukkue Päättymispäivä
Englanti Joe Hart M Englanti West Ham 31. toukokuuta 2018
54 Englanti Angus Gunn M Englanti Norwich 31. toukokuuta 2018
28 Belgia Jason Denayer P Turkki Galatasaray 30. kesäkuuta 2018
50 Espanja Pablo Maffeo P Espanja Girona 30. kesäkuuta 2018
Espanja Angeliño P Alankomaat NAC Breda 30. kesäkuuta 2018
Espanja Pablo Marí P Alankomaat NAC Breda 30. kesäkuuta 2018
75 Espanja Aleix García KK Espanja Girona 30. kesäkuuta 2018
Brasilia Douglas Luiz KK Espanja Girona 30. kesäkuuta 2018
Australia Anthony Cáceres KK Arabiemiirikunnat Al-Wasl 30. kesäkuuta 2018
Australia Luke Brattan KK Australia Melbourne City 30. kesäkuuta 2019
Englanti Patrick Roberts H Skotlanti Celtic 31. toukokuuta 2018
Kolumbia Marlos Moreno H Espanja Girona 30. kesäkuuta 2018
Ghana Thomas Agyepong H Alankomaat NAC Breda 30. kesäkuuta 2018
Nigeria Olarenwaju Kayode H Espanja Girona 30. kesäkuuta 2018

Käytöstä poistetut numerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuolloin Manchester Cityä edustanut Foé kuoli kesken Kamerunin maaottelun 26. kesäkuuta 2003, eikä hänen silloista pelinumeroaan ole käytetty sen jälkeen.

Siirtohistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 4. syyskuuta 2017.[7]

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2017–2018 244,3M € 96,4M € -147,9M € Ranska Benjamin Mendy 57,5M € Nigeria Kelechi Iheanacho 27,7M €
2016–2017 213,0M € 35,4M € -177,6M € Englanti John Stones 55,6M € Montenegro Stevan Jovetić 13,5M €
2015–2016 211,5M € 67,4M € -144,1M € Belgia Kevin De Bruyne 74,0M € Espanja Álvaro Negredo 28,0M €
2014–2015 88,3M € 30,6M € -57,7M € Norsunluurannikko Wilfried Bony 32,3M € Espanja Javi García 16,8M €
2013–2014 116,0M € 11,3M € -104,7M € Brasilia Fernandinho 40,0M € Argentiina Carlos Tévez 9,0M €
2012–2013 62,0M € 44,3M € -17,7M € Espanja Javi García 20,2M € Italia Mario Balotelli 20,0M €
2011–2012 87,1M € 29,7M € -57,4M € Argentiina Sergio Agüero 36,0M € Saksa Jérôme Boateng 13,5M €
2010–2011 182,5M € 37,2M € -145,3M € Bosnia ja Hertsegovina Edin Džeko 37,0M € Brasilia Robinho 18,0M €
Yht. 1204,7M € 352,3M € -852,4M €

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2009–2010 147,3M € 31,0M € -116,3M € Togo Emmanuel Adebayor 29,0M € Englanti Daniel Sturridge 7,3M €
2008–2009 157,4M € 26,6M € -130,8M € Brasilia Robinho 43,0M € Kroatia Vedran Ćorluka 13,8M €
2007–2008 78,0M € 10,3M € -67,7M € Kroatia Vedran Ćorluka 13,0M € Englanti Joey Barton 8,6M €
2006–2007 7,5M € 4,2M € -3,3M € Ruotsi Andreas Isaksson 3,0M € Englanti David James 1,7M €
2005–2006 12,5M € 32,5M € +20,0M € Kreikka Giórgos Samarás 8,5M € Englanti Shaun Wright-Phillips 31,5M €
2004–2005 1,5M € 11,6M € +10,1M € Wales Ben Thatcher 1,5M € Ranska Nicolas Anelka 10,7M €
2003–2004 16,6M € 6,6M € -10,0M € Yhdysvallat Claudio Reyna 3,8M € Meksiko Matías Vuoso 1,5M €
2002–2003 43,8M € 0,8M € -43,0M € Ranska Nicolas Anelka 15,0M € Nigeria Dickson Etuhu 0,5M €
2001–2002 23,8M € 6,6M € -17,2M € Irlanti Jon Macken 7,5M € Irlanti Mark Kennedy 3,0M €
2000–2001 14,5M € 1,1M € -13,4M € Irlanti Richard Dunne 4,5M € Skotlanti Lee Peacock 0,9M €
Yht. 502,9M € 131,3M € -371,6M €

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
1999–2000 10,1M € 1,0M € -9,1M € Englanti Steve Howey 4,6M € Englanti Michael Brown 0,6M €
1998–1999 1,0M € 10,9M € +9,9M € Wales Gareth Taylor 5,2M € Georgia Giorgi Kinkladze 8,0M €
1997–1998 8,3M € 1,5M € -6,8M € Englanti Lee Bradbury 4,5M € Englanti Nicky Summerbee 1,5M €
1996–1997 3,9M € 2,5M € -1,4M € Skotlanti Paul Dickov 1,5M € Steve Lomas 2,4M €
1995–1996 11,8M € 6,9M € -4,9M € Georgia Giorgi Kinkladze 4,0M € Englanti Gary Flitcroft 5,3M €
1994–1995 2,5M € 2,9M € +0,4M € Englanti Nicky Summerbee 2,3M € Englanti David Rocastle 1,5M €
1993–1994 7,6M € 0 € -7,6M € Englanti David Rocastle 2,4M € Wales Peter Reid Ilmainen
1992–1993 0,6M € 1,9M € +1,3M € Jamaika Fitzroy Simpson 0,6M € Englanti Neil Pointon 0,7M €
1991–1992 1,3M € 1,4M € +0,1M € Englanti Steve McMahon 1,0M € Skotlanti Colin Hendry 1,1M €
1990–1991 2,1M € 1,3M € -0,8M € Englanti Tony Coton 1,2M € Englanti Andrew Hinchcliffe 1,2M €
Yht. 49,2M € 30,3M € -18,9M €

Pelaajien siirtoennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 1. syyskuuta 2016.[8][9]

Kalleimmat ostot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtosumma
74.0M €
62.5M €
57.5M €
55.6M €
51.0M €
50.0M €
50.0M €
44.6M €
43.0M €
40.0M €
40.0M €
Pelaaja
Belgia Kevin De Bruyne
Englanti Raheem Sterling
Ranska Benjamin Mendy
Englanti John Stones
Englanti Kyle Walker
Portugali Bernardo Silva
Saksa Leroy Sané
Argentiina Nicolás Otamendi
Brasilia Robinho
Brasilia Fernandinho
Brasilia Ederson Moraes
Vanha seura
Saksa Wolfsburg
Englanti Liverpool
Monaco Monaco
Englanti Everton
Englanti Spurs
Monaco Monaco
Saksa Schalke 04
Espanja Valencia
Espanja Real Madrid
Ukraina Shakhtar Donetsk
Portugali Benfica
Vuosi
2015
2015
2017
2016
2017
2017
2016
2015
2008
2013
2017

Kalleimmat myynnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtosumma
31.5M €
28.0M €
27.7M €
20.0M €
18.0M €
16.8M €
14.0M €
13.75M €
13.5M €
13.5M €
Pelaaja
Englanti Shaun Wright-Phillips
Espanja Álvaro Negredo
Nigeria Kelechi Iheanacho
Italia Mario Balotelli
Brasilia Robinho
Espanja Javi García
Turkki Enes Ünal
Kroatia Vedran Ćorluka
Saksa Jérôme Boateng
Montenegro Stevan Jovetić
Uusi seura
Englanti Chelsea
Espanja Valencia
Englanti Leicester
Italia AC Milan
Italia AC Milan
Venäjä Zenit
Espanja Villarreal
Englanti Spurs
Saksa Bayern München
Italia Inter Milan
Vuosi
2005
2015
2017
2012
2010
2014
2017
2008
2011
2016

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Englannin liigan 1. divisioona (toiseksi korkein sarjataso)
    • Voittaja 2002
    • Kakkonen 2000
  • Englannin liigan 2. divisioona (toiseksi korkein sarjataso)
    • Voittaja 1899, 1903, 1910, 1928, 1947, 1966
    • Kakkonen 1896, 1951, 1989
  • Englannin liigan 2. divisioona (kolmanneksi korkein sarjataso)
    • Play off -voittaja 1999
  • FA Cup
    • Voittaja 1904, 1934, 1956, 1969, 2011
    • Hävinnyt loppuottelija 1926, 1933, 1955, 1981, 2013
  • FA Community Shield (aiemmin Charity Shield)
    • Voittaja 1937, 1968, 1972, 2012
    • Häviäjä 1934, 1956, 1969, 1973, 2011, 2014
  • Full Members Cup
    • Hävinnyt loppuottelija 1986

Hall of Fame[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat pelaajat kuuluvat Manchester Cityn Hall of Fameen [10]:

Palkinto elämäntyöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]