Manchester City FC

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Manchester City
Manchester City logo.svg
Koko nimi Manchester City Football Club
Lempinimet City, The Citizens, The Sky Blues
Perustettu 1880; nimellä St. Mark’s (West Gorton)
16. huhtikuuta 1894; nimellä Manchester City
Kaupunki Manchester
Kotiareena City of Manchester Stadium
– kapasiteetti 55 097[1]
Sarja Englannin Valioliiga
Sarjataso 1.
Värit          
Omistaja City Football Group
Toimitusjohtaja Espanja Ferran Soriano
Puheenjohtaja Arabiemiirikunnat Khaldoon Al Mubarak
Päävalmentaja Espanja Pep Guardiola
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
}}
Kolmas peliasu

Manchester City Football Club on jalkapalloseura Manchesterista, Englannista. Se pelaa maan korkeimmalla sarjatasolla Valioliigassa.

Seura on voittanut Englannin liigan mestaruuden seitsemän kertaa, FA Cupin kuudesti, Liigacupin kahdeksan kertaa sekä Cup-voittajien cupin kerran. Joukkueen menestyksekkäimmät ajat ovat toistaiseksi ajoittuneet 1960- ja 1970-lukujen vaihteen molemmin puolin sekä 2010- ja 2020 -luvuilla.

Manchester Cityn omistaa Abu Dhabin emiirin Khalifa bin Zayed al-Nahyanin velipuolen šeikki Mansour bin Zayed al-Nahyanin omistama Abu Dhabi United Group, joka osti sen Thaimaan vallasta syöstyltä entiseltä pääministeriltä Thaksin Shinawatralta syksyllä 2008.[2]

Manchester Cityn suurin kilpailija on samasta kaupungista tuleva Manchester United.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1880 Gortonissa, Manchesterin kaakkoisosassa, kaksi St. Marksin kirkon vartijaa perusti seuran nimeltään West Gorton (St. Marks). Vuonna 1887 seura muutti Hyde Roadille, Ardwickiin, kaupungin itäpuolelle ja sen uudeksi nimeksi tuli uuden sijaintipaikan mukaan Ardwick AFC. Joukkue liittyi Englannin jalkapalloliigaan 2. divisioonaan vuonna 1892. Kaudella 1893–1894 seura kärsi talousvaikeuksista ja se jouduttiin perustamaan uudelleen nykyisellä nimellään, Manchester City Football Club.

Vuonna 1899 City voitti 2. divisioonan mestaruuden, minkä myötä se nousi 1. divisioonaan. Seura putosi 1. divisioonasta kauden 1901–1902, kun se jäi sarjan viimeiseksi 28 pisteellä. Toiseksi viimeiseksi sijoittunut Birmingham City keräsi kaksi pistettä enemmän. Manchester City nousi takaisiin 1. divisioonaan seuraavalla kaudella. 23. huhtikuuta 1904 joukkue ylsi ensimmäiseen suursaavutukseensa, kun se voitti FA Cupin loppuottelussa Bolton Wanderersin maalein 1–0. Samalla kaudella se sijoittui liigassa toiseksi. Mestaruuden voitti Sheffield Wednesday 47 sarjapisteellä, kun Manchester City sai kasaan 44 pistettä.[3] Tämän jälkeen seura kärsi jälleen talousvaikeuksista ja joutui erottamaan vuonna 1906 17 pelaajaa, joukossa kapteeni Billy Meredith.lähde? Joukkue putosi 1. divisioonasta kauden 1908–1909 päätteeksi, mutta nousi heti seuraavalla kaudella takaisin.[3] Vuonna 1920 Hyde Roadin pääkatsomo tuhoutui tulipalossa ja 1923 seura muutti Maine Roadille.

1930-luvulla City pelasi kahdesti FA Cupin loppuottelussa. Vuonna 1933 se hävisi Evertonille, mutta vuoden kuluttua, 1934, voitti Portsmouthin ja historiansa toisen cup-mestaruuden. Vuonna 1937 seura voitti ensimmäisen liigamestaruutensa, mutta seuraavalla kaudella se putosi 2. divisioonaan, vaikka teki kauden aikana enemmän maaleja kuin yksikään muu joukkue.

1950-luvulla Manchester City otti taktiseen peliinsä vaikutteita unkarilaisilta, jotka olivat 1953 voittaneet Englannin maajoukkueen Wembleyllä maalein 6–3. Taktiikan avainpelaaja oli Don Revie, joten taktiikasta käytettiin nimeä Revie Plan. Seura eteni jälleen kahtena peräkkäisenä vuotena, 1955 ja 1956, FA Cupin finaaliin. Ensimmäisenä vuonna se hävisi ottelun, mutta 1956 voitti Birmingham Cityn maalein 3–1. Ottelussa maalivahti Bert Trautmann jatkoi peliä niska murtuneena.

Vuonna 1965 joukkueen managereiksi tulivat Joe Mercer ja Malcolm Allison. Heti ensimmäisellä kaudella City voitti 2. divisioonan mestaruuden. Kahden vuoden kuluttua tästä seura voitti liigan mestaruuden toisen kerran historiansa aikana. Menestystä jatkui vielä vuosia eteenpäin, kun joukkue 1969 voitti FA Cupin ja 1970 Euroopan cup-voittajien cupin peitottuaan loppuottelussa Górnik Zabrzen maalein 2–1. Samana vuonna se voitti lisäksi Liigacupin. 1970-luvun alkupuolella City jäi kahdesti pisteen päähän liigamestaruudesta ja selvityi 1974 liigacupin finaaliin, mutta jäi siinäkin vailla pokaalia. 1970-luvun viimeisen suursaavutuksensa City saavutti 1976 Liigacupissa, missä se voitti loppuottelussa Newcastle Unitedin maalein 2–1.

Vuonna 1979 Malcolm Allison palasi seuran peräsimeen ja tuhlasi suuria summia rahaa epäonnistuneisiin pelaajahankintoihin kuten Steve Daleyyn. 1980-luvun aikana joukkueella oli peräti seitsemän eri manageria. Vuonna 1981 se selviytyi FA Cupin finaaliin, missä uusintakohtaamisessa hävisi tittelin Tottenhamille. Vuosikymmenen aikana se putosi kaksi kertaa, 1983 ja 1987, korkeimmalta sarjatasolta, mutta sijoittui vielä manageri Peter Reidin kaudella 1. divisioonassa, joka tuolloin oli korkein sarjataso, viidenneksi kaudella 1990–1991. Kuitenkin pian tämän jälkeen joukkueella alkoi alamäki. Vielä 1992 se oli mukana korkeimman sarjatason joukkueena perustamassa nykyistä Valioliigaa. Vuonna 1996 se putosi 1. divisioonaan ja kahden siellä vietetyn kauden jälkeen se putosi vielä sarjaporrasta alemmas. 2. divisioonassa City pelasi kuitenkin vain yhden kauden voitettuaan dramaattisessa ja Cityn kannattajille legendaarisessa Play-Off finaalissa Gillinghamin rangaistuspotkuilla 4–2. City oli 2–0 tappiolla vielä 88. minuutin kohdalla, mutta 2–2-tasoituksen iski lisäajan viidennellä minuutilla Paul Dickov.

Vuoden 2006 FA Cupin neljännen kierroksen ottelu Wigania vastaan.

Seuran pelastajaksi tuli uusi puheenjohtaja David Bernstein, jonka alaisuudessa City kipusi jälleen korkeimmalle sarjatasolle, vaikkakin vain väliaikaisesti pudotakseen jälleen vuonna 2001 ykköseen. Joukkueen manageriksi palkattiin entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan ja se voittikin 1. divisioonan mestaruuden kaudella 2001–2002 ja rikkoi kaikki vanhat ennätyksensä kerättyjen pisteiden ja tehtyjen maalien määrissä. Kaudella 2002–2003 joukkue voitti ensimmäistä kertaa 13 vuoteen paikallisvastustajansa Manchester Unitedin Manchesterin derbyssa ja pääsi myös UEFA Cupiin fair play -arvonnan kautta. Samana vuonna seura myös muutti uudelle, City of Manchester -stadionille. Maaliskuussa 2005 Keegan lähti seurasta ja hänen tilalleen tuli Stuart Pearce.

Manchester Cityn aiempi logo.

Stuart Pearce sai potkut 14. toukokuuta 2007 joukkueen heikkojen esitysten ja joukkueen kurinpidollisten ongelmien vuoksi. Heinäkuussa 2007 Pearcen seuraajaksi nimitettiin Englannin maajoukkueen entinen valmentaja Sven-Göran Eriksson. Hänen alaisuudessaan City voitti kaudella 2007–2008 molemmat paikallisottelut Unitedia vastaan ja sijoittui sarjassa lopulta yhdeksänneksi. Eriksson kuitenkin erosi tehtävästään kesäkuussa, ja hänen korvaajakseen nimettiin Mark Hughes.

Abu Dhabi United Group for Development and Investment osti joukkueen elokuussa 2008 ja lupailivat joukkueen taistelevan kärkisijoista seuraavalla kaudella, mutta kausi osoittautuikin pettymykseksi joukkueen jäätyä sijalle 10.

Seuraavana kesänä seuran varakas omistaja käytti yli 100 miljoonaa puntaa pelaajahankintoihin, jolloin joukkue oli Real Madridin jälkeen toiseksi eniten rahaa siirtomarkkinoilla käyttänyt seura. Kausi lähtikin liikkeelle edellistä mallikkaammin neljällä voitolla putkeen, kunnes Manchester United kukisti Manchester Cityn huippujännittävässä Manchesterin derbyssä 4–3. Tämän jälkeen alkoi pitkä tasapeliputki, jonka vuoksi Mark Hughes lopulta erotettiin managerin tehtävistä 19. joulukuuta. Hänen tilalleen tuli Roberto Mancini, jonka johdolla pelit lähtivät jälleen sujumaan. Mancinin parannus ei riittänyt Mestarien liiga -paikkaan vaan joukkue oli viides.

Manchester City voitti keväällä 2011 FA Cupin kukistettuaan Yaya Tourén maalilla loppuottelussa Stoke Cityn 1–0. Kyseessä oli Cityn ensimmäinen merkittävä titteli vuoden 1976 liigacupin jälkeen.[4] Valioligassa joukkue sijoittui kolmanneksi, mikä oli sen paras sijoitus vuoden 1977 jälkeen.[5]

Kaudella 2011–2012 Manchester City voitti seurahistoriansa ensimmäisen valioliigamestaruuden. Mestaruus varmistui kauden viimeisellä kierroksella 13. toukokuuta 2012 Cityn kaataessa Queens Park Rangersin kotonaan maalein 3–2. Seuraavalla kaudella City oli Valioliigassa toinen ja hävisi FA Cupin loppuottelussa Wiganille 0–1. Roberto Mancini erotettiin kauden jälkeen managerin tehtävästä ja hänet korvasi Manuel Pellegrini.

Kaudella 2013–2014 City voitti Valioliigan mestaruuden kahden pisteen erolla Liverpooliin. City voitti lisäksi Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Sunderlandin 3–1. Seuraavalla kaudella City sijoittui Valioliigassa toiseksi. Vuonna 2016 City voitti Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Liverpoolin rangaistuspotkukilpailussa.[6] Mestarien liigassa City eteni välierään, jonka hävisi Real Madridille yhteismaalein 0–1.[7] Valioliigassa City sijoittui neljänneksi.[8]

Pep Guardiola korvasi Pellegrinin Cityn valmentajana kesällä 2016[9]. Seuraavalla kaudella City sijoittui Valioliigassa kolmanneksi[10]. Kaudella 2017–2018 City voitti Valioliigan mestaruuden ennätyksellisellä 19 pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Manchester Unitediin. City rikkoi kauden aikana useita muitakin Englannin pääsarjan ennätyksiä keräten muun muassa ensimmäisenä pääsarjajoukkueena sata sarjapistettä yhdellä kaudella.[11] City voitti 2018 myös Liigacupin kukistettuaan loppuottelussa Arsenalin 3–0[12]

Kaudella 2018–2019 City voitti kansallisen triplamestaruuden. Valioliigan mestaruuden se voitti tiukan kaksinkamppailun jälkeen pisteen erolla Liverpooliin.[13]. FA Cupin loppuottelussa City voitti Watfordin maalein 6−0[14]. Liigacupin loppuottelussa City kukisti Chelsean rangaistuspotkukilpailussa.[15] City teki kauden aikana kaikissa kilpailuissa yhteensä 169 maalia, eniten englantilaisen jalkapallon historiassa[13].

Kaudella 2019–2020 City voitti liigacupin kolmannen kerran peräkkäin kukistettuaan loppuottelussa Aston Villan 2–1.[16] Valioliigassa City sijoittui toiseksi 18 pistettä Liverpoolille hävinneenä.[17]

Uefa sulki Manchester Cityn helmikuussa 2020 kausiksi 2020–2021 ja 2021–2022 pois Mestarien liigasta ja kaikista Uefan alaisista seurajoukkuekilpailuista. Syynä oli se, että seura oli rikkonut Uefan taloudellisen reilun pelin sääntöjä. Lisäksi sille langetettiin 30 miljoonan euron sakko.[18] Urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin CAS kuitenkin kumosi pelikiellon ja pudotti sakot 10 miljoonaan euroon.[19]

City voitti kaudella 2020–2021 Valioliigan mestaruuden 12 pisteen erolla Manchester Unitediin.[20] Liigacupin se voitti neljännen kerran peräkkäin kukistettuaan loppuottelussa Tottenhamin 1–0[21]. City selviytyi ensimmäisen kerran Mestarien liigan loppuotteluun, mutta hävisi sen Chelsealle 0–1.[22]

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajat Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus
Maalivahdit
13 1M Yhdysvallat Zack Steffen 26 Yhdysvallat Columbus Crew 2023
31 1M Brasilia Ederson 28 Portugali Benfica 2026
33 1M Englanti Scott Carson 36 Englanti Derby County 2022
Puolustajat
2 2P Englanti Kyle Walker 31 Englanti Tottenham Hotspur 2024
3 2P Portugali Rúben Dias 24 Portugali Benfica 2027
5 2P Englanti John Stones 27 Englanti Everton 2026
6 2P Alankomaat Nathan Aké 26 Englanti Bournemouth 2025
11 2P Ukraina Oleksandr Zintšenko Loukkaantunut 24 Venäjä Ufa 2024
14 2P Espanja Aymeric Laporte 27 Espanja Athletic Bilbao 2025
22 2P Ranska Benjamin Mendy 27 Monaco Monaco 2023
27 2P Portugali João Cancelo 27 Italia Juventus 2025
Keskikenttäpelaajat
8 3KK Saksa İlkay Gündoğan Loukkaantunut 31 Saksa Borussia Dortmund 2023
10 3KK Englanti Jack Grealish 26 Englanti Aston Villa 2027
16 3KK Espanja Rodrigo 25 Espanja Atlético Madrid 2024
17 3KK Belgia Kevin De Bruyne 30 Saksa Wolfsburg 2025
20 3KK Portugali Bernardo Silva 27 Monaco Monaco 2025
25 3KK Brasilia Fernandinho Captain sports.svg 36 Ukraina Šah’tar Donetsk 2022
47 3KK Englanti Phil Foden 21 junioriakatemia 2024
80 3KK Englanti Cole Palmer 19 junioriakatemia 2026
Hyökkääjät
7 4H Englanti Raheem Sterling 26 Englanti Liverpool 2023
9 4H Brasilia Gabriel Jesus 24 Brasilia Palmeiras 2023
21 4H Espanja Ferran Torres 21 Espanja Valencia 2025
26 4H Algeria Riyad Mahrez 30 Englanti Leicester City 2023
Päävalmentaja

Espanja Pep Guardiola

Apuvalmentaja

Espanja Rodolfo Borrell
Espanja Juan Manuel Lillo

Maalivahtivalmentaja

Espanja Xabi Mancisidor

Muut

Espanja Lorenzo Buenaventura
Espanja Carles Planchart
Espanja Manel Estiarte


Selite
  • Paik. : Pelipaikka
  • Kan. : Kansalaisuus
  • Captain sports.svg Kapteeni


Päivitetty 8. lokakuuta 2021

Lähde: Manchester City

Lainassa olevat pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 8. lokakuuta 2021.[23]

Numero Pelaaja Pelipaikka Joukkue Päättymispäivä
49 Kosovo Arijanet Muric M Turkki Adana Demirspor 30. kesäkuuta 2022
34 Alankomaat Philippe Sandler P Ranska ESTAC Troyes 30. kesäkuuta 2022
Englanti Patrick Roberts KK Ranska ESTAC Troyes 30. kesäkuuta 2022

Käytöstä poistetut numerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuolloin Manchester Cityä edustanut Foé kuoli kesken Kamerunin maaottelun 26. kesäkuuta 2003, eikä hänen silloista pelinumeroaan ole käytetty sen jälkeen.

Siirtohistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 17. lokakuuta 2019.[24]

2010-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2019–2020 168,0M € 69,0M € -99,0M € Espanja Rodri 70,0M € Brasilia Danilo 37,0M €
2018–2019 78,6M € 54,1M € -24,5M € Algeria Riyad Mahrez 67,8M € Espanja Brahim Díaz 17,0M €
2017–2018 249,3M € 94,4M € -154,9M € Ranska Benjamin Mendy 57,5M € Nigeria Kelechi Iheanacho 27,7M €
2016–2017 213,0M € 35,4M € -177,6M € Englanti John Stones 55,6M € Montenegro Stevan Jovetić 13,5M €
2015–2016 211,5M € 67,4M € -144,1M € Belgia Kevin De Bruyne 74,0M € Espanja Álvaro Negredo 28,0M €
2014–2015 88,3M € 30,6M € -57,7M € Norsunluurannikko Wilfried Bony 32,3M € Espanja Javi García 16,8M €
2013–2014 116,0M € 11,3M € -104,7M € Brasilia Fernandinho 40,0M € Argentiina Carlos Tévez 9,0M €
2012–2013 62,0M € 44,3M € -17,7M € Espanja Javi García 20,2M € Italia Mario Balotelli 20,0M €
2011–2012 87,1M € 29,7M € -57,4M € Argentiina Sergio Agüero 36,0M € Saksa Jérôme Boateng 13,5M €
2010–2011 182,5M € 37,2M € -145,3M € Bosnia ja Hertsegovina Edin Džeko 37,0M € Brasilia Robinho 18,0M €
Yht. 1541,4M € 471,9M € -1069,5M €

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
2009–2010 147,3M € 31,0M € -116,3M € Togo Emmanuel Adebayor 29,0M € Englanti Daniel Sturridge 7,3M €
2008–2009 157,4M € 26,6M € -130,8M € Brasilia Robinho 43,0M € Kroatia Vedran Ćorluka 13,8M €
2007–2008 78,0M € 10,3M € -67,7M € Kroatia Vedran Ćorluka 13,0M € Englanti Joey Barton 8,6M €
2006–2007 7,5M € 4,2M € -3,3M € Ruotsi Andreas Isaksson 3,0M € Englanti David James 1,7M €
2005–2006 12,5M € 32,5M € +20,0M € Kreikka Giórgos Samarás 8,5M € Englanti Shaun Wright-Phillips 31,5M €
2004–2005 1,5M € 11,6M € +10,1M € Wales Ben Thatcher 1,5M € Ranska Nicolas Anelka 10,7M €
2003–2004 16,6M € 6,6M € -10,0M € Yhdysvallat Claudio Reyna 3,8M € Meksiko Matías Vuoso 1,5M €
2002–2003 43,8M € 0,8M € -43,0M € Ranska Nicolas Anelka 15,0M € Nigeria Dickson Etuhu 0,5M €
2001–2002 23,8M € 6,6M € -17,2M € Irlanti Jon Macken 7,5M € Irlanti Mark Kennedy 3,0M €
2000–2001 14,5M € 1,1M € -13,4M € Irlanti Richard Dunne 4,5M € Skotlanti Lee Peacock 0,9M €
Yht. 502,9M € 131,3M € -371,6M €

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Ostot Myynnit Ostot/Myynnit +- Arvokkain hankinta Siirtosumma Arvokkain myynti Siirtosumma
1999–2000 10,1M € 1,0M € -9,1M € Englanti Steve Howey 4,6M € Englanti Michael Brown 0,6M €
1998–1999 1,0M € 10,9M € +9,9M € Wales Gareth Taylor 5,2M € Georgia Giorgi Kinkladze 8,0M €
1997–1998 8,3M € 1,5M € -6,8M € Englanti Lee Bradbury 4,5M € Englanti Nicky Summerbee 1,5M €
1996–1997 3,9M € 2,5M € -1,4M € Skotlanti Paul Dickov 1,5M € Pohjois-Irlanti Steve Lomas 2,4M €
1995–1996 11,8M € 6,9M € -4,9M € Georgia Giorgi Kinkladze 4,0M € Englanti Gary Flitcroft 5,3M €
1994–1995 2,5M € 2,9M € +0,4M € Englanti Nicky Summerbee 2,3M € Englanti David Rocastle 1,5M €
1993–1994 7,6M € 0 € -7,6M € Englanti David Rocastle 2,4M € Englanti Peter Reid Ilmainen
1992–1993 0,6M € 1,9M € +1,3M € Jamaika Fitzroy Simpson 0,6M € Englanti Neil Pointon 0,7M €
1991–1992 1,3M € 1,4M € +0,1M € Englanti Steve McMahon 1,0M € Skotlanti Colin Hendry 1,1M €
1990–1991 2,1M € 1,3M € -0,8M € Englanti Tony Coton 1,2M € Englanti Andrew Hinchcliffe 1,2M €
Yht. 49,2M € 30,3M € -18,9M €

Pelaajien siirtoennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 7. marraskuuta 2018[25][26]

Kalleimmat ostot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtosumma
76,0 M €
67,8 M €
65,0 M €
63,7 M €
57,5 M €
55,6 M €
52,7 M €
50,5 M €
50,0 M €
44,6 M €
Pelaaja
Belgia Kevin De Bruyne
Algeria Riyad Mahrez
Ranska Aymeric Laporte
Englanti Raheem Sterling
Ranska Benjamin Mendy
Englanti John Stones
Englanti Kyle Walker
Saksa Leroy Sané
Portugali Bernardo Silva
Argentiina Nicolás Otamendi
Vanha seura
Saksa Wolfsburg
Englanti Leicester
Espanja Athletic Bilbao
Englanti Liverpool
Monaco Monaco
Englanti Everton
Englanti Spurs
Saksa Schalke 04
Monaco Monaco
Espanja Valencia
Vuosi
2015
2018
2018
2015
2017
2016
2017
2016
2017
2015

Kalleimmat myynnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siirtosumma
31,5 M €
28,0 M €
27,7 M €
20,0 M €
18,0 M €
16,8 M €
14,0 M €
13,75 M €
13,5 M €
13,5 M €
Pelaaja
Englanti Shaun Wright-Phillips
Espanja Álvaro Negredo
Nigeria Kelechi Iheanacho
Italia Mario Balotelli
Brasilia Robinho
Espanja Javi García
Turkki Enes Ünal
Kroatia Vedran Ćorluka
Saksa Jérôme Boateng
Montenegro Stevan Jovetić
Uusi seura
Englanti Chelsea
Espanja Valencia
Englanti Leicester
Italia AC Milan
Italia AC Milan
Venäjä Zenit
Espanja Villarreal
Englanti Spurs
Saksa Bayern München
Italia Inter Milan
Vuosi
2005
2015
2017
2012
2010
2014
2017
2008
2011
2016

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Englannin 2. divisioona / Englannin 1. divisioona
    • Voittaja (7): 1898–1899, 1902–1903, 1909–1910, 1927–1928, 1946–1947, 1965–1966, 2001–2002
  • Englannin 2. divisioonan play-off
    • Voittaja (1): 1998–1999
  • FA Cup
    • Voittaja (6): 1903–1904, 1933–1934, 1955–1956, 1968–1969, 2010–2011, 2018–2019
  • Englannin liigacup
    • Voittaja (8): 1969–1970, 1975–1976, 2013–2014, 2015–2016, 2017–2018, 2018–2019, 2019–2020, 2020–2021

Hall of Fame[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat pelaajat kuuluvat Manchester Cityn Hall of Fameen [27]:

Palkinto elämäntyöstä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.premierleague.com/content/dam/premierleague/site-content/News/publications/handbooks/premier-league-handbook-2015-16.pdf
  2. http://www.arabianbusiness.com/529580-abu-dhabi-seals-deal-for-manchester-city?ln=en
  3. a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 172–173. Otava, 1970.
  4. Mancini: Teimme pienen palan Cityn historiaa yle.fi. 14.5.2011. Viitattu 23.5.2011.
  5. Bolton 0 - 2 Man City bbc.co.uk. 22.5.2011. Viitattu 23.5.2011.
  6. Manchester City vei taas liigacupin - Liverpool taipui Wembleyn trillerissä yle.fi. 28.2.2016. Viitattu 28.2.2016.
  7. Real Madrid 1–0 Manchester City bbc.com. 4.5.2016. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  8. Barclays Premier League 2015/16 skysports.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  9. Guardiola korvaa kesällä Pellegrinin Cityn valmentajana ts.fi. 1.2.2016. Viitattu 7.11.2018.
  10. Barclays Premier League 2016/17 skysports.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  11. Valioliiga-kausi 2017-2018 yhteenveto tilastoin ylikerroin.com. 19.5.2018. Viitattu 7.11.2018.
  12. City jyräsi liigacupin voittoon satakunnankansa.fi. 25.2.2018. Viitattu 7.11.2018.
  13. a b Seven records set by Manchester City and Liverpool in the 2018-19 season planetfootball.com. 14.5.2019. Viitattu 25.5.2019.
  14. Manchester City’s sky blue smashing of Watford proves football is broken theguardian.com. 19.5.2019. Viitattu 25.5.2019.
  15. City voitti dramaattisesti Englannin liigacupin rangaistuspotkukisan jälkeen – Kepa kieltäytyi vaihdosta yle.fi. 24.2.2019. Viitattu 25.2.2019.
  16. Manchester City juhlii taas Englannin liigacupin pokaalia yle.fi. 1.3.2020. Viitattu 2.8.2020.
  17. Sarjataulukko valioliiga.com. Viitattu 2.8.2020.
  18. Uutispommi! Manchester Citylle läimäistiin kahden vuoden kielto Mestarien liigaan www.iltalehti.fi. Viitattu 15.2.2020.
  19. Virallista: Manchester Cityn europelikielto kumottiin – seura saa osallistua Mestarien liigaan suomifutis.com. 13.7.2020. Viitattu 2.8.2020.
  20. Valioliiga 2020/2021 livetulokset.com. Viitattu 8.7.2021. (englanniksi)
  21. Manchester City jyräsi jälleen – Tottenham taipui finaalissa, johon otettiin 8000 katsojaa yle.fi. 25.4.2021. Viitattu 8.7.2021.
  22. Chelsea kaappasi Mestarien liigan voiton avauspuoliajan maalilla – Manchester Cityn supertähti törmäsi rajusti ja loukkaantui yle.fi. 30.5.2021. Viitattu 8.7.2021.
  23. Players on loan Transfermarkt. Viitattu 7.1.2019. (englanniksi)
  24. Manchester City siirtohistoria Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 17.10.2019. (englanniksi)
  25. Kalleimmat ostot Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  26. Kalleimmat myynnit Transfermarkt.com sivustolla transfermarkt.com. Viitattu 7.11.2018. (englanniksi)
  27. Past Players Manchester Cityn FC. Viitattu 4.2.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Manchester City FC.