Kevin De Bruyne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kevin De Bruyne
De Bruyne (cropped).jpg
Henkilötiedot
Syntymäaika 28. kesäkuuta 1991 (ikä 31)[1]
Syntymäpaikka Drongen, Belgia[1]
Pelipaikka Keskikenttäpelaaja
Pituus 181 cm [2][3]
Seura
Seura Manchester City
Pelinumero 17
Junioriseurat
2003–2005 Gent
2005–2008 Genk
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2008–2012 Genk 84 (14)
2012–2014 Chelsea 3 (0)
2012 Genk (laina) 13 (2)
2012–2013 Werder Bremen (laina) 33 (10)
2014–2015 VfL Wolfsburg 52 (13)
2015– Manchester City 207 (57)
Maajoukkue
2008–2009 Belgia U18 7 (1)
2009 Belgia U19 10 (1)
2011– Belgia U21 2 (0)
2010– Belgia 88 (23)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 24. toukokuuta 2022.[2][3]
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 24. toukokuuta 2022.

Mitalit
Maa:  Belgia
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Venäjä 2018 Jalkapallo

Kevin De Bruyne (s. 28. kesäkuuta 1991 Drongen, Belgia[1]) on belgialainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkäävä keskikenttäpelaaja tai laituri. Hän edustaa Englannin Valioliigassa pelaavaa Manchester Cityä, johon siirtyi elokuussa 2015 saksalaisesta VfL Wolfsburgista. Tämän lisäksi hän kuuluu myös Belgian jalkapallomaajoukkueeseen.

Ammattilaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Bruyne edusti juniorina Gentiä ja Genkiä. Genkin edustusjoukkueeseen hän nousi vuonna 2008. De Bruyne ehti voittaa joukkueen kolmannen Belgian-mestaruuden kaudella 2010–2011, kunnes Englannin Valioliigan suurseura Chelsea osti hänet tammikuussa 2012 arvioiden mukaan 8,3 miljoonan euron siirtosummalla.

De Bruyne teki Chelsean kanssa viisi ja puoli vuotta kattavan sopimuksen, josta ensimmäiset puoli vuotta hän jatkoi Genkissä lainasopimuksella.[4] Elokuussa 2012 Chelsea lainasi De Bruynen kaudeksi Werder Bremeniin[5], jossa hän pelasi 33 Bundesliigaottelua, tehden kymmenen maalia ja antaen yhdeksän maalisyöttöä[3].

Chelseassa De Bruyne ei missään vaiheessa onnistunut vakiinnuttamaan paikkaa pelaavassa kokoonpanossa, ja tammikuussa 2014 hänet myytiin Wolfsburgiin, arviolta 19,5 miljoonan euron siirtosummalla.[6] Hänet valittiin Bundesliigan parhaaksi pelaajaksi kaudella 2014–2015. Hän teki kauden liigaotteluissa kymmenen maalia ja syotti 21, mikä oli uusi Bundesliigan syöttöennätys. Wolfsburg sijoittui sarjassa toiseksi.[7] Wolfsbug voitti samalla kaudella Saksan cupin ja De Bruyne teki loppuottelun voittomaalin. Hän voitti samana vuonna myös Saksan supercupin. Hän pelasi Wolfsburgissa kaikkiaan 52 pääsarjaottelua, joissa teki 13 ja syötti 27 maalia.[3]

Elokuussa 2015 Manchester City hankki De Bruynen arviolta 75 miljoonan euron siirtosummalla. Hänestä tuli näin Cityn siihenastinen ennätysostos.[8] Hän voitti Cityssä liigacupin 2016[2]. Valioliigassa hän teki avauskaudellaan seitsemän ja syötti yhdeksän maalia. Mestarien liigan kymmenessä ottelussa hän viimeisteli kolme maalia. Seuraavalla kaudella hän teki Valioliigassa kuusi maalia ja syötti 21. Mestarien liigassa hän teki pelaamissaan kuudessa ottelussa yhden maalin. Kaudella 2017–2018 De Bruyne voitti Valioliigan ja Liigacupin mestaruudet. Hän teki liigakaudella kahdeksan ja syötti 16 maalia.[3] Hänet valittiin Valioliigan tähdistöjoukkueeseen[9] ja kauden toiseksi parhaaksi pelaajaksi[10]. Mestarien liigan kahdeksassa ottelussa hän teki yhden ja syötti neljä maalia.[3] Hänet valittiin Mestarien liigan kauden joukkueeseen[11].

De Bruyne kärsi lukuisista loukkaantumisista kaudella 2018−2019. Hän pelasi Valioliigassa 19 ottelua, joissa sekä teki että syötti kaksi maalia. Hän voitti Valioliigan, FA-cupin ja Liigacupin mestaruudet. Mestarien liigan neljässä ottelussa hän syötti neljä maalia. Hänet valittiin Mestarien liigan kauden joukkueeseen[12]. Seuraavalla kaudella hän viimeisteli 35 valioliigaottelussa 13 maalia ja antoi 20 maalisyöttöä[3], millä hän sivusi Valioliigan yhden kauden syöttöennätystä, jonka Thierry Henry teki kaudella 2002–2003.[13] De Bruyne voitti kaudella 2019–2020 myös Liigacupin ja Community Shieldin.[3] Hänet valittiin Valioliigan vuoden pelaajaksi[14] ja myös pelaajien valitsemaksi vuoden pelaajaksi. Hänet nimettiin myös kauden tähdistöjoukkueeseen.[15] Mestarien liigassa pelaamissaan seitsemässä ottelussa hän sekä teki että syötti kaksi maalia,[3] ja hänet valittiin jälleen Mestarien liigan kauden joukkueeseen[16].

De Bruyne pelasi kaudella 2020–2021 Valioliigassa 25 ottelua, joissa teki kuusi ja syötti 12 maalia Cityn voittaessa mestaruuden.[3] Hänet valittiin jälleen pelaajien äänestyksessä vuoden valioliigapeelaajaksi. Hänet nimettiin myös sarjan tähdistöjoukkueeseen.[17] Mestarien liigassa pelaamissaan kahdeksassa ottelussa hän teki kolme ja syötti neljä maalia. Hän joutui jättämään tappiollisen loppuottelun kesken saatuaan kasvomurtumia törmäyksestä Chelsean Antonio Rüdigerin kanssa[18]. Hänet nimettiin Mestarien liigan kauden joukkueeseen[19]. Hän voitti myös liigacupin mestaruuden.[3]

Kaudella 2021–2022 De Bruyne teki pelaamissaan 30 valioliigaottelussa 15 maalia ja antoi kahdeksan maalisyöttöä Cityn voittaessa mestaruuden[3]. Hänet valittiin toistamiseen Vuoden pelaajaksi[14]. Hänet valittiin myös Valioliigan kauden joukkueeseen.[20] Mestarien liigan kymmenessä ottelussa hän viimeisteli kaksi ja alusti kolme maalia.[3] Hänet valittiin viidennen kerran peräkkäin Mestarien liigan kauden joukkueeseen[21].

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

De Bruyne valittiin Belgian A-maajoukkueeseen ensimmäisen kerran ystävyysotteluun Bulgariaa vastaan toukokuussa 2010. Kentälle hän pääsi ensimmäisen kerran ystävyysottelussa Suomea vastaan saman vuoden elokuussa. Ensimmäisen arvokilpailujen karsintaottelunsa hän pelasi MM-karsintaottelussa Walesia vastaan syyskuussa 2012. Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän teki MM-karsintapelissä Serbiaa vastaan saman vuoden lokakuussa.

Kesän 2014 jalkapallon MM-kisoissa De Bruyne oli isossa roolissa Belgian joukkueessa, kun maa eteni kahdeksan parhaan joukkoon ensimmäistä kertaa 28 vuoteen. Hän pelasi kisoissa neljä ottelua. EM-kilpailuissa 2016 hän pelasi puolivälierissä karsiutuneen Belgian kaikki viisi ottelua.[3]

De Bruyne pelasi kuusi ottelua Belgian saavuttaessa pronssia Venäjän MM-kilpailuissa 2018. Hän teki voittomaalin puolivälieräottelussa Brasiliaa vastaan[3] ja hänet valittiin FIFA.comin äänestyksessä kisojen unelmajoukkueeseen.[22]

Kesän 2021 EM-kilpailujen alkaessa De Bruyne oli vielä toipumassa ennen EM-turnausta kokemastaan loukkaantumisesta. Belgian toisessa alkulohko-ottelussa Tanskaa vastaan hän tuli tauolla vaihdosta kentälle ja syötti joukkueensa ensimmäisen sekä teki itse toisen maalin Belgian noustessa tappioasemasta 2–1-voittoon. Viimeisessä alkulohko-ottelussa Suomea vastaan hän syötti Belgian toisen maalin. Neljännesvälierässä Portugalia vastaan De Bruyne joutui loukkaantumisen vuoksi tulemaan vaihtoon jo toisen puoliajan alkuminuuteilla, mutta tappiollisessa puolivälierässä Italiaa vastaan hän pelasi täydet minuutit.[3]

De Bruyne on pelannut 24. toukokuuta 2022 mennessä Belgian maajoukkueessa kaikkiaan 88 A-maaottelua, joissa hän on tehnyt 23 maalia ja antanut 45 maalisyöttöä.[3][1][23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d National-football-teams.com (englanniksi)
  2. a b c K. De Bruyne soccerway.com. Viitattu 28.3.2021. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q Kevin De Bruyne Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
  4. Plaza.fi
  5. Plaza.fi
  6. Chelsea myi nuoren lupauksensa Saksaan Ilta-Sanomat. Viitattu 9.2.2015.
  7. De Bruyne named player of the year in Germany uefa.com. 26.7.2015. Viitattu 4.6.2018. (englanniksi)
  8. Wolfsburg-Profi: De Bruyne wechselt für Rekordsumme zu Manchester City Spiegel.de. 30.8.2015. Viitattu 30.8.2015. (saksaksi)
  9. Manchester City dominate PFA Premier League team of the year theguardian.com. 18.4.2018. Viitattu 4.6.2018. (englanniksi)
  10. Liverpoolin Mohamed Salah äänestettiin Valioliigan vuoden parhaaksi pelaajaksi yle.fi. 23.4.2018. Viitattu 4.6.2018.
  11. UEFA Champions League Squad of the Season uefa.com. 27.5.2018. Viitattu 2.6.2022. (englanniksi)
  12. UEFA Champions League Squad of the Season uefa.com. 2.6.2019. Viitattu 2.6.2022. (englanniksi)
  13. De Bruyne on matching Thierry Henry’s Premier League assist record soccer.nbcsports.com. 26.7.2020. Viitattu 30.7.2020. (englanniksi)
  14. a b Kevin De Bruyne Valioliigan vuoden pelaaja toista kertaa urallaan – liittyy harvinaiseen joukkoon valioliiga.com. 21.5.2022. Viitattu 24.5.2022.
  15. Kevin De Bruynesta PFA:n vuoden pelaaja – katso tästä vuoden valioliigajoukkue valioliiga.com. 8.9.2020. Viitattu 24.5.2020.
  16. UEFA Champions League Squad of the Season uefa.com. 28.8.2020. Viitattu 2.6.2022. (englanniksi)
  17. Man City's Kevin De Bruyne and Phil Foden win men's PFA Players' Player of the Year and PFA YPOTY prizes, while Man City Women's Lauren Hemp claims women's PFA YPOTY; Chelsea's Fran Kirby wins women's PFA POTY skysports.com. 7.6.2021. Viitattu 24.5.2022. (englanniksi)
  18. Huuhkajien EM-vastuksen supertähti avasi hurjan tällin rajut seuraukset – ehtiikö Kevin de Bruyne toipua EM-kisoihin? yle.fi. 30.5.2021. Viitattu 1.6.2021.
  19. UEFA Champions League Squad of the Season uefa.com. 31.5.2021. Viitattu 2.6.2022. (englanniksi)
  20. Pelaajayhdistys valitsi Valioliigan vuoden joukkueen: Liverpoolin dominanssia valioliiga.com. 9.6.2022. Viitattu 10.6.2022.
  21. 2021/22 UEFA Champions League Team of the Season uefa.com. 31.5.2022. Viitattu 2.6.2022. (englanniksi)
  22. Fan Dream Team and prize winners revealed! fifa.com. 23.7.2018. Viitattu 18.12.2018. (englanniksi)
  23. Stokkermans, Karel: Belgium - Record International Players 7.7.2021. RSSSF. Viitattu 24.5.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.