Dries Mertens
.png) Mertens vuonna 2024.
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 6. toukokuuta 1987 | ||
| Syntymäpaikka |  Leuven, Belgia
| ||
| Pelipaikka | vasen laitalinkki | ||
| Pituus | 169 cm | ||
| Lempinimi | Ciro[1] | ||
| Junioriseurat | |||
| 1996–1998 1998–2004 2004–2005 |
Stade Louvain RSC Anderlecht KAA Gent
| ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O (M) | |
| 2005–2007 2005–2006 2006–2007 2007–2009 2009–2011 2011–2013 2013–2022 2022–2025 |
KAA Gent → Eendr. Aalst→  AGOVV AGOVV FC Utrecht PSV Eindhoven SSC Napoli  Galatasaray
|
0 (0) 14 (4) 35 (2) 73 (28) 69 (17) 62 (37) 295 (113) 100 (20) | |
| Maajoukkue | |||
| 2004 2011–2022 |
Belgia U17 Belgia
|
4 (0) 109 (21) | |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Belgia
| |||
| Miesten jalkapallo | |||
| MM-kilpailut | |||
 Pronssia |
Venäjä 2018 | ||
Dries Mertens (s. 6. toukokuuta 1987 Leuven) on belgialainen uransa päättänyt jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän pelasi kotimaansa lisäksi myös Alankomaiden, Italian ja Turkin sarjoissa. Hän edusti urallaan pisimpään italialaista SSC Napolia, jossa hän pelasi vuosina 2013–2022. Hän on Napolin kaikkien aikojen paras maalintekijä.[2]
Mertens pelasi Belgian maajoukkueessa yhteensä 109 ottelua vuosina 2011–2022 ja kuului Belgian joukkueeseen MM-kilpailuissa 2014, 2018 ja 2022 sekä EM-kilpailuissa 2016 ja 2020.[3]
Seurajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Belgia ja Alankomaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dries Mertens aloitti jalkapalloilun vuonna 1996 Stade Louvainin juniorijoukkueessa. Sieltä hän siirtyi RSC Anderlechtiin, mutta pienen kokonsa takia hänen tulevaisuutensa oli epävarma. Hän siirtyikin vuonna 2005 KAA Gentiin. Eendracht Aalstissa vietetyn lainan jälkeen hän meni 19-vuotiaana AGOVV Apeldoorniin. Kolmessa kaudessa Mertens oli pelannut jo yli sata ottelua. Vuonna 2009 hänet nimitettiin joukkueen kapteeniksi ja valittiin "Vuoden lupaukseksi" Hollannin ykkösdivisioonassa.
Monet hollantilaiset joukkueet halusivat hänet, kuten FC Utrecht, jonka kanssa hän teki 2009 sopimuksen vuoteen 2012. Hänen läpimurtonsa tapahtui vuonna 2010 Eredivisiessä, jolloin hänet valittiin liigan toiseksi parhaaksi pelaajaksi uruguaylaisen Luis Suarezin jälkeen. Hän pelasi Utrechtissa kausien 2009–2011 aikana kaikkiaan 65 liigaottelua, joissa teki 16 maalia. Eurooppa-liigassa häb debytoi kaudella 2010–2011.
Mertens oli todella haluttu, mutta hänen seuransa jatkoi sopimusta vuoteen 2012 voidekseen myydä hänet paremmalla hinnalla. Seurat, kuten Ajax, PSV, Tottenham ja pari espanjalaista seuraa halusivat hänet riveihinsä. Listalla oli myös pari belgialaista seuraa, kuten hänen kasvattajaseuransa RSC Anderlecht. 28. kesäkuuta 2011 Mertens siirtyi PSV Eindhoveniin.
Mertens voitti Eindhovenissa 2012 Alankomaiden cupin ja supercupin. Hän pelasi seurassa kahden kauden aikana 62 liigaottelua, joissa teki 37 maalia.
Italia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1.7.2013 Mertens siirtyi italialaiseen SSC Napoliin 10 miljoonan euron siirtosummalla. Napoli teki kaudella monia rahakkaita hankintoja myytyään Edinson Cavanin PSG:hen. Napoli voitti 2014 Italian cupin, ja Mertens teki loppuottelun viimeisen maalin. Samana vuonna Napoli voitti myös Italian supercupin. Mestarien liigassa Mertens debytoi kaudella 2013–2014. Ensimmäisellä kolmella Napoli-kaudellaan hän yhteensä teki 22 maalia pelaamissaan 97 Serie A-ottelussa.
Kaudella 2016–2017 Mertens teki 35 Serie A -ottelussa 28 maalia ja jäi vain maalin päähän maalikuninkuuden voittaneesta Edin Džekosta.[4] Seuraavalla kaudella hän teki 18 ja sitä seuraavalla kaudella 16 liigamaalia. Kahdella viimeisellä kaudellaan hän on kumpanakin tehnyt yhdeksän Serie A -maalia.
Kesäkuussa 2020 Mertens nousi Napolin seurahistorian parhaaksi maalintekijäksi, kun hän teki 122. maalinsa Italian cupin välieräottelussa Milanon Interiä vastaan.[5][6] Loppuottelussa Napoli voitti Juventuksen ja Mertens pelasi 67 minuuttia.[7][8]
Mertensin sopimus Napolin kanssa loppui kesään 2022. Napolin seurajohto kävi Mertensin kanssa jatkosopimusneuvotteluja useiden viikkojen ajan, mutta osapuolet eivät päässeet yhteisymmärrykseen sopimuksesta ja 24. heinäkuuta 2022 Napoli ilmoitti, ettei Mertens jatka seurassa enää tulevalla kaudella.[9] Mertens pelasi Napolissa vuosina 2013–2022 kaikki kilpailut mukaan lukien yhteensä 397 ottelua, joissa hän teki 148 maalia ja antoi 90 maalisyöttöä.[10][7]
Turkki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuussa 2022 Mertens solmi kaksivuotisen sopimuksen turkkilaisseura Galatasarayn kanssa.[11][12] Mertens voitti ensimmäisellä kaudellaan Galatasarayssa Turkin mestaruuden ja Turkin supercupin. Kaudella 2023–2024 hän pelasi 36 sarjaottelua, joissa hän teki yhdeksän maalia Galatasarayn voittaessa jälleen mestaruuden. Hän oli myös Turkin Superliigan kauden 2023–2024 paras syöttäjä 16 maalisyötöllään.[13] Heinäkuussa 2024 Mertens allekirjoitti Galatasarayn kanssa yksivuotisen jatkosopimuksen.[12] Kaudella 2024–2025 Mertens pelasi 34 sarjaottelua, joissa hän teki viisi ja syötti 11 maalia, kun Galatasaray voitti jo kolmannen peräkkäisen Turkin mestaruutensa. Hän oli toukokuussa 2025 myös voittamassa Turkin cupia, jossa hän pelasi viisi ottelua ja antoi niissä neljä maalisyöttöä. Eurooppa-liigassa hän pelasi 10 ottelua kaudella 2024–2025, joissa hän teki yhden ja syötti kuusi maalia.[7]
Mertens ilmoitti 24. kesäkuuta 2025 lopettavansa ammattilaisuransa.[14]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mertens teki debyyttinsä Belgian maajoukkueessa harjoitusottelussa Suomea vastaan helmikuussa 2011. Ensimmäisen arvokilpailujen karsintaottelunsa hän pelasi EM-karsintaottelussa Turkkia vastaan saman vuoden kesäkuussa. Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän teki Alankomaita vastaan elokuussa 2012.
Mertens pelasi Belgian kaikissa viidessa ottelussa MM-kilpailuissa 2014. Kisojen ainoan maalinsa hän teki avausottelussa Algeriaa vastaan. EM-kilpailuissa 2016 hän pelasi niin ikään Belgian jokaisessa viidessä ottelussa jääden tällä kertaa ilman maaleja. MM-kilpailuissa 2018 hän pelasi Belgian pronssijoukkueessa kuusi ottelua ja teki maalin avauspelissä Panamaa vastaan. Kesän 2021 EM-kilpailuissa hän pelasi avasukokoonpanossa kaksi ensimmäistä alkulohko-ottelua ja tuli vaihdosta kentälle neljännes- ja puolivälierässä. MM-kilpailuissa 2022 Mertens pelasi kahdessa alkulohko-ottelussa Marokkoa ja Kroatiaa vastaan Belgian jäädessä turnauksessa pudotuspelien ulkopuolelle.
Mertens pelasi maajoukkueessa kaikkiaan 109 ottelua, joissa hän teki 21 maalia.[7][15] Hän saavutti sadan maaottelun rajan viidentenä belgialaispelaajana.[15]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mertensin profiili sivustolla Transfermarkt
- Mertensin profiili Uefa.com-sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mertens ranskankielisessä wikipediassa
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Campanale, Susy: Napoli striker Mertens names his son Ciro Football Italia. 26.3.2022. Viitattu 9.7.2025. (englanniksi)
- ↑ SSC Napoli - Record goal scorers Transfermarkt. Viitattu 9.7.2025. (englanniksi)
- ↑ Dries Mertens (Player) National Football Teams. Viitattu 9.7.2025. (englanniksi)
- ↑ Serie A TABLE 2016-2017 eurosport.com. Viitattu 18.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Mertens breaks Hamsik's record - Napoli face Juventus in the Coppa Italia final Transfermarkt. 13.6.2020. Viitattu 14.6.2020. (englanniksi)
- ↑ SSC Napoli: All-time top goalscorers Transfermarkt. Viitattu 14.6.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Transfermarkt
- ↑ Wed 17 Jun 2020 Italian Coppa Italia: Napoli – Juventus 0–0 18.6.2020. BBC. Viitattu 18.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Dries Mertens leaves Napoli after 9 seasons as club's all-time top scorer The Brussels Times. 24.7.2022. Viitattu 25.4.2025. (englanniksi)
- ↑ Heyes, Apollo: Mertens bids Napoli farewell: ‘Leaving wasn’t what I wanted’ Football Italia. 3.8.2022. Viitattu 25.4.2025. (englanniksi)
- ↑ Galatasaray signs Napoli icon Mertens, Arsenal's Torreira The Daily Sabah. 9.8.2022. Viitattu 25.4.2025. (englanniksi)
- ↑ a b DRIES MERTENS - Player Details tff.org. Turkin jalkapalloliitto. Viitattu 25.4.2025. (englanniksi)
- ↑ 2023-2024 Süper Lig Stats FBref. Viitattu 25.4.2025. (englanniksi)
- ↑ Ndunga, Kelvin: Mertens hangs up boots, to bid game final adieu in Hamsik tribute The Daily Sabah. 24.6.2025. Viitattu 9.7.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Stokkermans, Karel: Belgium - Record International Players 3.11.2022. RSSSF. Viitattu 17.11.2022. (englanniksi)
1 Courtois | 2 Alderweireld | 3 Vermaelen | 4 Kompany | 5 Vertonghen | 6 Witsel | 7 De Bruyne | 8 Fellaini | 9 Lukaku | 10 Hazard | 11 Mirallas | 12 Mignolet | 13 Bossut | 14 Mertens | 15 Van Buyten | 16 Defour | 17 Origi | 18 Lombaerts | 19 Dembélé | 20 Januzaj | 21 Vanden Borre | 22 Chadli | 23 Ciman | Valmentaja Wilmots
1 Courtois | 2 Alderweireld | 3 Vermaelen | 4 Nainggolan | 5 Vertonghen | 6 Witsel | 7 De Bruyne | 8 Fellaini | 9 R. Lukaku | 10 Hazard | 11 Carrasco | 12 Mignolet | 13 Gillet | 14 Mertens | 15 Denayer | 16 Meunier | 17 Origi | 18 Kabasele | 19 Dembélé | 20 Benteke | 21 J. Lukaku | 22 Batshuayi | 23 Ciman | Valmentaja Wilmots
1 Courtois | 2 Alderweireld | 3 Vermaelen | 4 Kompany | 5 Vertonghen | 6 Witsel | 7 De Bruyne | 8 Fellaini | 9 Lukaku | 10 E. Hazard | 11 Carrasco | 12 Mignolet | 13 Casteels | 14 Mertens | 15 Meunier | 16 T. Hazard | 17 Tielemans | 18 Januzaj | 19 Dembélé | 20 Boyata | 21 Batshuayi | 22 Chadli | 23 Dendoncker | Valmentaja Martínez
1 Courtois | 2 Alderweireld | 3 Vermaelen | 4 Boyata | 5 Vertonghen | 6 Witsel | 7 De Bruyne | 8 Tielemans | 9 Lukaku | 10 E. Hazard | 11 Carrasco | 12 Mignolet | 13 Sels | 14 Mertens | 15 Meunier | 16 T. Hazard | 17 Vanaken | 18 Denayer | 19 Dendoncker | 20 Benteke | 21 Castagne | 22 Chadli | 23 Batshuayi | 24 Trossard | 25 Doku | 26 Praet | Valmentaja Martínez
1 Courtois | 2 Alderweireld | 3 Theate | 4 Faes | 5 Vertonghen | 6 Witsel | 7 De Bruyne | 8 Tielemans | 9 Lukaku | 10 E. Hazard | 11 Carrasco | 12 Mignolet | 13 Casteels | 14 Mertens | 15 Meunier | 16 T. Hazard | 17 Trossard | 18 Onana | 19 Dendoncker | 20 Vanaken | 21 Castagne | 22 De Ketelaere | 23 Batshuayi | 24 Openda | 25 Doku | 26 Debast | Valmentaja Martínez