Marouane Fellaini

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marouane Fellaini
Fellaini, Everton FC.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Marouane Fellaini-Bakkioui
Syntymäaika 22. marraskuuta 1987 (ikä 31)
Syntymäpaikka Belgia Etterbeek, Belgia
Pelipaikka keskikenttäpelaaja
Pituus 194 cm
Seura
Seura Kiina Shandong Luneng
Junioriseurat
1994–1997 Belgia Anderlecht
1997–2000 Belgia Mons
2000–2002 Belgia R. Francs Borains
2002–2004 Belgia Sporting Charleroi
2004–2006 Belgia Standard Liège
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2006–2008 Belgia Standard Liège 64 (9)
2008–2013 Englanti Everton 141 (25)
2013–2019 Englanti Manchester United 118 (12)
2019– Kiina Shandong Luneng 0 (0)
Maajoukkue
2007– Flag of Belgium (civil).svg Belgia 87 (18)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 18. joulukuuta 2018.
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 18. joulukuuta 2018. Nimi-testi OK

Marouane Fellaini-Bakkioui (arab. مروان فلاني‎, 22. marraskuuta 1987 Etterbeek, Belgia) on belgialainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Fellaini edustaa Kiinan Superliigssa pelaavaa Shandong Luneng Taishan FC:tä

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fellainin Belgian-uran jälkeen hänest olivat kiinnostuneet seurat Manchester United, Aston Villa, Real Madrid, Tottenham ja Bayern München. Fellaini allekirjoitti viiden vuoden ja 15 miljoonan euron sopimuksen Evertonin kanssa vuonna 2008, ja hänestä tuli Belgian historian kallein pelaaja ja Evertonin kallein värväys.[1] Fellaini debytoi Evertonissa Valioliigassa Stoke Cityä vastaan syyskuussa 2008 ja teki ensimmäisen maalinsa Newcastle Unitedia vastaan lokakuussa.[2][3] Kauden viimeisessä ottelussa FA Cupin finaalissa Fellaini oli Evertonin aloituskokoonpanossa Chelseaa vastaan. Fellaini oli alustamassa joukkueensa avausosumaa, jonka teki jo 25 sekunnilla Louis Saha. Chelsea voitti ottelun.[4] Kauden päätteeksi hänet nimettiin joukkueen vuoden nuoreksi pelaajaksi.[5]

Kaudella 2009–2010 paikallisottelussa Liverpoolia vastaan Fellaini loukkaantui Sotirios Kirgiakosin taklauksesta ja oli sivussa puoli vuotta.[6]

Manchester United teki elokuussa 2013 tarjouksen sekä Fellainista että hänen joukkuetoveristaan, puolustaja Leighton Bainesistä. Everton kuitenkin hylkäsi yhteensä 28 miljoonan punnan tarjouksen "loukkaavana ja pilkallisena". Tarjousten takana oli Unitedin uusi manageri David Moyes, joka siirtyi seuraan kesällä juuri Evertonista.[7] Lopulta Fellaini siirtyi Unitediin 27,5 miljoonalla punnalla[8]. Manchester Unitedin jälkeen vuonna 2019 33-vuotias Fellaini siirtyi kiinalaiseen Shandong Luneng iin.

Fellaini oli kaudella 2013–2014 useita kertoja loukkaantuneena, ja pelasi vain 16 valioliigaottelua[9]. Hänen kauttaan pidettiin "floppina", ja uuden managerin Louis Van Gaalin huhuttiin aikovan myydä hänet[10]. Hän pelasi kuitenkin seuraavalla kaudella Unitedissa 27 valioliigaottelua, joissa teki kuusi maalia. Kaudella 2015–2016 hän pelasi 18 valioliigaottelua, joissa teki yhden maalin sekä kuului FA Cupin voittaneeseen Unitedin joukkueeseen.[9] Kaudella 2016–2017 hän pelasi valioliigassa 28 ottelua, ja teki yhden maalin. Eurooppa-liigassa hän pelasi 11 ottelua, myös voittoisan loppuottelun AFC Ajaxia vastaan. Kaudella 2017–2018 hän kärsi useista loukkaantumisista, ja pelasi vain 16 valioliigaottelua, joissa teki neljä maalia.[11]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fellaini edustaa maajoukkuetasolla Belgian maajoukkuetta. Ensimmäisen A-maaottelunsa hän pelasi Tšekkiä vastaan helmikuussa 2007 ja on sen jälkeen kuulunut maajoukkueen runkopelaajiin. Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän teki EM-karsintaottelussa Portugalia vastaan kesäkuussa 2007[12]. Hän edusti Belgiaa vuoden 2008 kesäolympialaisissa[13]. MM-kilpailuissa 2014 hän pelasi Belgian kaikissa viidessä ottelussa, ja teki myös maalin ottelussa Algeriaa vastaan. EM-kilpailuissa 2016 hän pelasi kolme ottelua. Hän pelasi viisi ottelua Belgian pronssijoukkueessa MM-kilpailuissa 2018, ja teki maalin ottelussa Japania vastaan.[12]

Joulukuuhun 2018 mennessä hän on pelannut 87 maaottelua ja tehnyt niissä 18 maalia.[14][11]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa ovat kotoisin Marokosta. Fellaini palkittiin vuonna 2008 Belgian pääsarjassa hyvistä otteista Ebony Shoella,[15] joka myönnetään kauden parhaalle afrikkalaiselle tai afrikkalaista sukujuurta olevalle pelaajalle. Hänen isänsä Abdellatif on pelannut maalivahtina muun muassa Raja Casablancassa ja Hassania Agadirissa.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Standard Liège
Manchester United
Belgia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McLeod, Scott: Fellaini becomes record signing 2.9.2008. Everton. Viitattu 16.1.2011. (englanniksi)
  2. Marouane Fellaini Soccerbase. Viitattu 16.1.2011. (englanniksi)
  3. Barder, Russell: Everton 2-2 Newcastle BBC Sport. Viitattu 16.1.2011. (englanniksi)
  4. Veevers, Nicholas: Chelsea comeback to lift The Cup 30.5.2009. TheFA.com. Viitattu 16.1.2011. (englanniksi)
  5. King, Dominic: Fulham FC v Everton FC: Young gun to marked man for Fellaini 23.5.2009. Liverpool Echo. Viitattu 16.1.2011. (englanniksi)
  6. Edwards, John: Everton star Marouane Fellaini ruled out for six months after clash with Liverpool bruiser Sotirios Kyrgiakos 17.2.2010. Daily Mail. Viitattu 16.1.2011. (englanniksi)
  7. Jackson, Jamie: Everton reject United's 'insulting' £28m bid for Fellaini and Baines The Guardian. 19.8.2013. Guardian News and Media. (englanniksi)
  8. Manchester United complete £27.5m deal for Everton's Marouane Fellaini theguardian.com. 2.9.2013. Viitattu 26.10.2015. (englanniksi)
  9. a b M. Fellaini nr.soccerway.com. Viitattu 26.10.2015. (englanniksi)
  10. Brittilehdistö: Louis van Gaal pyytänyt ManU:a myymään Fellainin yle.fi. 3.7.2014. Viitattu 26.10.2015.
  11. a b Marouane Fellaini Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
  12. a b Fellaini, Marouane national-football-teams.com. Viitattu 6.6.2016. (englanniksi)
  13. Marouane Fellaini sports-reference.com. Viitattu 26.10.2015. (englanniksi)
  14. Stokkermans, Karel: Belgium - Record International Players 23.8.2018. RSSSF. Viitattu 31.10.2018. (englanniksi)
  15. Collins' calling 21.12.2008. Scotland on Sunday. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]