Newcastle United FC
| Newcastle United | ||||
|---|---|---|---|---|
 |
||||
| Koko nimi | Newcastle United Football Club | |||
| Lempinimet | Magpies, The Toon[1] | |||
| Perustettu | 1892 | |||
| Kaupunki | Newcastle upon Tyne | |||
| Kenttä | St James’ Park | |||
| – kapasiteetti | 52 387 | |||
| Sarja | Englannin Valioliiga | |||
| Puheenjohtaja |
 Yasir Al-Rumayyan |
|||
| Päävalmentaja |
 Eddie Howe |
|||
|
||||
Newcastle United FC on vuonna 1892 perustettu koillis-englantilainen jalkapalloseura. Seuran kotipaikkakunta on Newcastle upon Tyne ja verivihollinen Tyne-joen eteläpuolella oleva Sunderland AFC. Newcastle United pelaa mustavalkoraidallisissa peliasuissa ja sen kotistadion on St James’ Park. Joukkue pelaa tällä hetkellä Englannin korkeimmalla sarjatasolla Englannin Valioliigassa, jonne se nousi Englannin mestaruussarjasta kauden 2016–2017 päätteeksi.
Newcastle United tunnetaan lempinimellä The Magpies (suom. Harakat). Joukkueen kannattajista käytetään usein nimitystä The Toon Army tai Geordies. Newcastle United perinteinen kannatuslaulu on Blaydon Races. Useiden vuosien ajan Newcastlen kotiotteluissa pelaajien juostessa kentälle soitettu Mark Knopflerin kappale Going Home (Theme of the Local Hero) on muodostunut myös eräänlaiseksi seuran tunnuskappaleeksi.[2]
Newcastle Unitedin perinteinen kotipeliasu on mustavalkoraitainen pelipaita, mustat housut ja mustat sukat. Kyseinen peliasu ei kuitenkaan ole Newcastlen alkuperäinen kotipeliasu, sillä joukkue pelasi kotiottelunsa vuoteen 1894 saakka punaisissa paidoissa ja valkoisissa housuissa. Newcastle Unitedin nykyinen logo pohjautuu Newcastle upon Tynen kaupungin vaakunaan, johon myös sisältyy kaksi merihevosta. Seuran nykymuotoinen logo on ollut käytössä kaudesta 1988–1989 lähtien.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Newcastlen ensimmäiset jalkapalloseurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Newcastlen kaupungin ensimmäinen jalkapalloseura Tyne Association perustettiin vuonna 1877. Stanley Cricket Club perusti vuonna 1881 Bykerissä Newcastlen toisen jalkapalloseuran. Seuran nimeksi otettiin vuonna 1882 Newcastle East End FC. West End Cricket Club perusti elokuussa 1882 kaupunkiin kolmannen jalkapalloseuran, jonka nimeksi otettiin Newcastle West End FC.[4]
Vuonna 1889 perustettiin Northern Football League, jonne Newcastle West End ja Newcastle East End siirtyivät pelaamaan. Muutaman vuoden kuluttua Newcastle West End joutui taloudellisiin ongelmiin ja osa seuran pelaajista siirtyi pelaamaan Newcastle East Endiin. Lopulta Newcastle East End ja Newcastle West End päättivät yhdistyä toukokuussa 1892. Seuran kannattajapohjan vahvistamiseksi katsottiin, että uusi perustettava fuusioseura tarvitsi uuden nimen. Seuran uudeksi nimeksi ehdotettiin esimerkiksi Newcastle Rangers, Newcastle City ja Newcastle FC. Lopulta seuran nimeksi valittiin Newcastle United. Uudella nimellä pyrittiin korostamaan sitä, että seura oli syntynyt kahden seuran yhdistymisen tuloksena. Uuden seura kotistadioniksi valittiin Newcastle West Endin kotistadion St James’ Park.[4]
Alkuvuodet (1892–1939)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vasta perustettu Newcastle United yritti päästä kauden 1892–1893 alussa pelaamaan Englannin 1. divisioonaan, mutta seuraa ei hyväksytty 1. divisioonaan. Newcastle jatkoi siten Northern Football Leaguessa. Seuraavalla kaudella 1893–1894 Newcastle United pyrki jälleen Englannin 1. divisioonaan, mutta seuraa ei vieläkään hyväksytty. Newcastle United hyväksyttiin kuitenkin pelaamaan Englannin Englannin 2. divisioonaan. Newcastle Unitedin ensimmäinen ottelu Englannin 2. divisioonassa oli 2. syyskuuta 1893 pelattu vierasottelu lontoolaista Woolwich Arsenalia eli nykyistä Arsenalia vastaan. Ottelu päättyi tasan 2–2.[4]
Kaudella 1897–1898 Newcastle sijoittui 2. divisioonassa toiseksi ja nousi ensimmäistä kertaa pelaamaan Englannin korkeimmalle sarjatasolle Englannin 1. divisioonaan. Ensimmäisen 1. divisioonakauden 1898–1899 päätteeksi Newcastle United sijoittui kolmanneksitoista. 1900-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli Newcastle Unitedille menestyksekäs. Newcastlen joukkueeseen nousi useita lupaavia pelaajia. Newcastle Unitedin pelityyli kehittyi nopeaksi lyhytsyöttöpeliksi ja seura alkoi saavuttamaan menestystä. Newcastle United voitti 1. divisioonan mestaruuden ensimmäistä kertaa kaudella 1904–1905.[5] Newcastle keräsi kauden aikana 48 pistettä ja voitti toiseksi sijoittuneen Evertonin pisteellä. Newcastle United oli lähellä voittaa tuplamestaruuden samalla kaudella, sillä Newcastle hävisi FA-cupin loppuottelussa Aston Villalle maalein 0–2. Seuraavalla kaudella 1905–1906 Newcastle hävisi FA-cupin loppuottelussa Evertonille lukemin 0–1. Kaudella 1906–1907 Newcastle voitti toisen kerran Englannin korkeimman sarjatason 1. divisioonan mestaruuden. Mestaruus tuli 51 pisteellä ja kolmen pisteen erolla Bristol Cityyn. Seuraava huomattava saavutus oli kaudella 1907–1908 saavutettu FA-cupin loppuottelupaikka, jossa joukkue hävisi Wolverhamptonille 1–3.[6] Kaudella 1908–1909 Newcastle United voitti kolmannen kerran 1. divisioonan mestaruuden. Mestaruudesta huolimatta kauteen mahtui myös katkeria pettymyksiä. Joulukuussa Newcastle hävisi Sunderlandille 9–1, vaikka ottelu oli puoliajalla tilanteessa 1–1. Mestaruuden Newcastle kuitenkin voitti 53 pisteellä, seitsemän pisteen erolla Evertoniin ja yhdeksän pisteen erolla Sunderlandiin. Seuraavalla kaudella 1909–1910 Newcastle United esiintyi neljättä kertaa FA-Cupin loppuottelussa ja onnistui lopulta voittamaan ensimmäistä kertaa FA-cupin.[5] Loppuottelussa joukkue voitti Barnsleyn uusintaottelussa 2–0. Ensimmäinen loppuottelu oli päättynyt 1–1-tasatulokseen. Seuraavana vuonna Newcastle United selvisi vielä FA-cupin loppuotteluun, mutta hävisi sen Bradford Citylle maalittoman tasapelin jälkeen pelatussa uusintaottelussa maalein 0–1.[6]
1910-luvun alkuvuosina Newcastlen otteet 1. divisioonassa heikkenivät. Seura pysytteli kymmenennen sijan alapuolella kausien 1912–1915 ajan. Ensimmäinen maailmansota keskeytti jalkapallosarjat vuosien 1915–1919 ajaksi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Newcastle United nousi uudelleen 1. divisioonan huippujoukkueeksi uusien pelaajien noustessa esiin. Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi nousi hyökkääjä Hughie Gallacher, joka toimi myös joukkueen kapteenina. Muita avainpelaajia joukkueessa olivat Neil Harris, Stan Seymour ja Frank Hudspeth. Vuonna 1924 Newcastle United eteni 14 vuoden tauon jälkeen FA-cupin finaaliin asti. Finaalissa Newcastle United voitti Aston Villan. FA-cupin voitto oli seuran historian toinen. Kauden 1926–1927 päätteeksi Newcastle United voitti neljännen kerran Englannin 1. divisioonan mestaruuden. 1930-luvun alussa Newcastle Unitedin peliesitykset heikkenivät ja kaudella 1930–1931 seura oli jo lähellä putoamista sijoittuen lopulta 1. divisioonassa seitsemänneksitoista. Newcastle United menetti kauden päätteeksi joukkueen parhaan maalintekijän Hughie Gallacherin Chelseaan. Seuraavan suuren voiton Newcastle United saavutti kaudella 1931–1932, jolloin seura voitti FA-cupin kolmannen kerran seuran historiassa. Loppuottelussa Newcastle voitti Arsenalin 2–1.[5]
Kauden 1933–1934 päätteeksi Newcastle United putosi 2. divisioonaan oltuaan 1. divisioonassa yhtäjaksoisesti 35 kauden ajan. Newcastle kuului 2. divisioonan kärkijoukkueisiin monien kausien ajan mutta ei onnistunut nousemaan takaisin 1. divisioonaan. Toisen maailmansodan ajaksi 1939–1946 Englannin jalkapallosarjat keskeytettiin eikä otteluita pelattu.[5]
Aikakausi 1. divisioonassa (1946–1961)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan jälkeen Newcastlessa ryhdyttiin jälleen rakentamaan uutta joukkuetta. manageri George Martinin johdolla. Kauden 1946–1947 päätteeksi Newcastle United sijoittui viidenneksi 2. divisioonassa. Seuraavalla kaudella 1947–1948 Newcastle United saavutti toisen sijan ja nousi 1. divisioonaan. Sarjakausi 1948–1949 sujui 1. divisioonassa hyvin, kun Newcastle sijoittui lopulta neljänneksi sarjassa. Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi nousi hyökkääjä Jackie Milburn, jonka johdolla ensimmäiset kaudet 1. divisioonassa olivat onnistuneita. Kausi 1949–1950 sujui myös hyvin joukkueen sijoittuessa viidenneksi sarjassa. Milburn muodosti vaarallisen hyökkääjäkaksikon joukkueeseen hankitun chileläisen hyökkääjä George Robledon kanssa. George Martinin jälkeen manageriksi siirtyi jälleen Stan Seymour vuonna 1950. Kaudella 1951–1952 George Robledo oli koko 1. divisioonan paras maalintekijä. Samalla Robledosta tuli ensimmäinen 1. divisioonan maalinkuninkuuden voittanut ulkomaalainen pelaaja.
Newcastle Unitedin sijoitukset pysyivät koko 1950-luvun kymmenennen sijan molemmilla puolin 1. divisioonassa. Newcastle United onnistui voittamaan FA Cupin kolme kertaa 1950-luvulla vuosina 1951, 1952 ja 1955. 1950-luvun lopulla Newcastle Unitedin tähtihyökkääjäksi nousi Len White. White pelasi Newcastlessa kausina 1952–1962 tehden 245 ottelussa 197 maalia. Newcastlen pelaajamateriaali alkoi kuitenkin heikentyä 1960-luvun vaihteessa. Vuonna 1958 uudeksi manageriksi tuli Charlie Mitten. Joukkue onnistui säilyttämään paikkansa 1.divisioonassa, mutta lopulta kauden 1960–1961 päätteeksi Newcastle putosi 2. divisioonaan.[5]
Joe Harveyn aika (1962–1975)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Newcastle Unitedin uudeksi manageriksi nimitettiin vuonna 1962 Joe Harvey. Harveyn tavoitteena oli nostaa Newcastle takaisin 1. divisioonaan. Newcastle joutui kuitenkin hakemaan sarjanousua 2. divisioonassa neljän kauden ajan. Vasta kaudella 1964–1965 Newcastle voitti 2. divisioonan ja nousi takaisin 1. divisioonaan. Ensimmäiset kaudet 1. divisioonassa olivat onnistunutta taistelua sarjapaikan säilyttämiseksi. Kausien 1967–1973 välillä Newcastle United sijoitukset vaihtelivat kymmenennen sijan molemmin puolin. Näiden kausien aikana Newcastlen tärkeimpiä pelaajia olivat hyökkääjät Pop Robson ja Malcolm Macdonald. Manageri Joe Harveyn viimeisinä kausina 1973–1974 ja 1974–1975 Newcastle sijoittui kaksi kertaa peräkkäin viidenneksitoista Macdonaldin ollessa jälleen joukkueen paras maalintekijä. Joe Harveyn johdolla Newcastle eteni kaudella 1973–1974 FA Cupin finaaliin asti. Malcolm Macdonald oli joukkueen tärkeimpiä pelaajia kahdeksalla maalillaan Newcastlen edetessä värikkäiden vaiheiden ja monien uusintaotteluiden jälkeen Fa Cupin finaaliin 19 vuoden tauon jälkeen. FA Cupin finaalissa Bill Shanklyn valmentama Liverpool oli kuitenkin liian vahva. Kevin Keegan ratkaisi loppuottelun kahdella maalillaan, ja lopulta Liverpool voitti loppuottelun 3–0.[5]
Vaihtelevaa menestystä (1976–1992)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joe Harveyn jälkeen Newcastlen manageriksi tuli Gordon Lee. Leen johdolla Newcastle United saavutti viidennentoista sijan 1. divisioonassa kaudella 1975–1976. Kesken seuraavan kauden 1976–1977 Lee siirtyi Evertonin manageriksi ja uudeksi manageriksi nimitettiin Leen apuvalmentaja Richard Dinnis. Huolimatta muutoksista Newcastle United sijoittui kauden päätteeksi hienosti viidenneksi 1. divisioonassa. Seuraava kausi 1977–1978 alkoi surkeasti, ja Newcastle hävisi kymmenen peräkkäistä otteluaan. Marraskuun alussa manageri Dinnis erotettiin ja uudeksi manageriksi nimitettiin Bill McGarry. Kauden päätteeksi Newcastle United putosi 2. divisioonaan, jossa seura pysyi vuoteen 1984 saakka.[5]
Kauden 1983–1984 päätteeksi Newcastle United voitti 2. divisioonan ja nousi takaisin 1. divisioonaan. Viiden 1. divisioona-kauden jälkeen Newcastle United putosi jälleen 2. divisioonaan kaudella 1988–1989. Jatkuva aaltoliike jatkui, sillä kaudella 1989–1990 Newcastle taisteli vielä noususta 1. divisioonaan, mutta seuraavilla kausilla Newcastlen otteet heikentyivät. Kaudesta 1991–1992 muodostui todella vaikea, ja seura oli vaarassa pudota 3. divisioonaan. Huonojen peliesitysten ja jatkuvan putoamisvaaran kanssa kamppailevan seuran omistuksessa tapahtui kuitenkin suuria muutoksia. Newcastle Unitedin pääomistajaksi nousi miljonääri John Hall, josta tuli myös seuran puheenjohtaja vuonna 1992.[5]
Kevin Keeganin aikakausi (1992–1997)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puheenjohtaja Hall aloitti nopeat toimenpiteet Newcastlessa. Manageri Osvaldo Ardiles erotettiin, ja hänen tilalleen uudeksi manageriksi tuli Kevin Keegan. Keeganin johdolla Newcastle onnistui välttämään putoamisen ja säilytti näin paikkansa Englannin 2. divisioonassa. Manageri Keeganin uusia pelaajahankintoja olivat puolustaja Barry Venison, keskikenttäpelaajat Robert Lee ja Paul Bracewell sekä Bristol Citystä ostettu hyökkääjä Andy Cole. 1. divisioonan joukkueiden perustettua Valioliigan Englannin liigan divisioonat uudelleennumeroitiin,[7] ja Newcastle jatkoi kaudella 1992–1993 pelaamista toiseksi korkeimmalla sarjatasolla uudessa 1. divisioonassa.[8] Uusien hankintojen avulla Newcastle voitti 1. divisioonan mestaruuden kauden 1992–1993 päätteeksi ja nousi vasta perustettuun Valioliigaan. Keegan jatkoi joukkueen vahvistamista hankkimalla Peter Beardsleyn Evertonista, Ruel Foxin Norwich Citystä ja Darren Peacockin Queens Park Rangersista. Joukkueen ensimmäinen kausi 1993–1994 Valioliigassa oli menestyksekäs, sillä joukkue sijoittui sarjassa kolmanneksi. Sijoitus oli seuran korkein sarjasijoitus sitten vuoden 1927. Joukkueen tärkeimmiksi pelaajiksi ensimmäisellä Valioliiga-kaudella nousivat Andy Cole ja Peter Beardsley. Kauden päätteeksi Cole voitti koko Valioliigan maalikuninkuuden 34 maalilla. Manageri Keeganin suosiman hyökkäysvoittoisen pelityylin takia urheilutelevisiokanava Sky Sports alkoi nimittää joukkuetta nimityksellä ”The Entertainers”.[9]
Toinen valioliiga-kausi 1994–1995 oli haastavampi Newcastlelle. Ennen kauden alkua puolustukseen hankittiin belgialainen puolustaja Philippe Albert RSC Anderlechtista. Tammikuussa 1995 hyökkääjä Andy Cole myytiin Manchester Unitediin 6,25 miljoonalla punnalla. Pelaajakaupassa Newcastle sai myös keskikenttäpelaaja Keith Gillespien. Colen myynti herätti hämmästystä kannattajien keskuudessa. Parhaan maalintekijän myynti heikensi joukkuetta, ja Newcastlen otteet kentällä heikkenivät. Lopulta joukkue sijoittui Valioliigassa kuudenneksi.[10]
Ennen kauden 1995–1996 alkua Newcastlen vahvistui jälleen uusilla pelaajilla. Uusiin pelaajiin kuuluivat Wimbledonista siirtynyt puolustaja Warren Barton, keskikenttäpelaaja David Ginola sekä Readingista siirtynyt maalivahti Shaka Hislop. Andy Colen korvaajaksi Keegan osti Queens Park Rangersista 6 miljoonalla punnalla englantilaishyökkääjä Les Ferdinandin. Joukkuetta vahvistettiin vielä lisää kauden kuluessa hankkimalla hyökkääjä Faustinon Asprillan Parmasta ja keskikenttäpelaaja David Batty Blackburn Roversista.[11]
Newcastlen alkukausi sujui hyvin, ja vuoden 1996 alussa piste-ero Valioliigaa johtaneen Newcastlen ja toisena olleen Manchester Unitedin välillä oli kasvanut jo 12 pisteeseen. Loppukausi ei kuitenkaan sujunut hyvin. Joulukuun lopulla 1995 Newcastle hävisi Old Traffordilla Manchester Unitedille 2–0. Maaliskuussa 1996 Newcastle hävisi kotonaan St James’ Parkilla uudelleen Manchester Unitedille 0–1. Seuraavaksi oli vuorossa 2–0 vierastappio Arsenalille. Kirvelevin tappio koettiin 3. huhtikuuta Anfieldillä, kun Liverpool voitti Newcastlen kotonaan 4–3. Ottelun ratkaisijaksi nousi lisäajalla Liverpoolin Stan Collymore, joka teki ottelun voittomaaliin. Ottelua on pidetty myöhemmin yhtenä Kevin Keeganin aikakauden klassikko-otteluna. Tappioiden ja yllättävien tasapelien takia Newcastle menetti etumatkansa ja lopulta Manchester United voitti liigamestaruuden. Newcastle United sijoittui sarjassa toiseksi häviten mestaruuden 4 pisteen erolla.[10]
Manageri Kevin Keegan päätti jatkaa joukkueen hyökkäysvoiman kasvattamista. Keeganin tavoitteena oli hankkia joukkueeseen Englannin maajoukkuehyökkääjä Alan Shearer Blackburn Roversista. Newcastlesta kotoisin oleva Shearer oli kiinnostunut myös siirtymään Newcastleen, vaikka hänestä olivat kiinnostuneet myös monet muut eurooppalaiset suurseurat. Lopulta Alan Shearer siirtyi Newcastleen 30. heinäkuuta 1996 15 miljoonalla punnalla. Siirtosumma oli sen hetkinen jalkapallosiirtojen maailmanennätyssumma.[12]
Kausi 1996–1997 alkoi Newcastlen osalta hyvin, mutta marraskuussa alkoivat ongelmat. Joukkue pelasi seitsemän voitotonta ottelua Valioliigassa. Voitoton putki katkesi vasta joulukuun lopussa Newcastlen voittaessa kotonaan Tottenhamin 7–1. Kevin Keeganin menestyksekäs aikakausi Newcastlessa päättyi yllättäen tammikuussa 1997, jolloin Keegan ilmoitti eroavansa managerin tehtävistä. Eron syyksi Keegan ilmoitti tehneensä kaiken mitä pystyy Newcastlessa eikä enää halunnut jatkaa.[13]
Kenny Dalglishin lyhyt jakso Newcastlessa (1997–1998)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keeganin erottua Newcastlen uudeksi manageriksi valittiin Kenny Dalglish kolmen ja puolen vuoden sopimuksella. Dalglish päätti muuttaa joukkueen pelityyliä puolustusvoittoisemmaksi. Dalglishin johdolla Newcastle pelasi tappiotta kauden 1997–1998 kymmenen viimeistä Valioliiga-otteluaan ja nousi lopulta Valioliigassa toiseksi häviten liigamestaruuden Manchester Unitedille seitsemän pisteen erolla.[14]
Seuraavalla kaudella 1997–1998 Newcastle voitti Mestarien liigan karsinnassa Dinamo Zagrebin ja eteni lohkovaiheeseen. Newcastle arvottiin samaan alkulohkoon Barcelonan, Kiovan Dynamon ja PSV Eindhovenin kanssa. Lohkon ensimmäisessä ottelussa Newcastle voitti kotonaan Barcelonan 3–2. Newcastle onnistui myös voittamaan Kiovan Dynamon kotonaan ja pelaamaan tasan vieraissa. Kahden PSV Eindhovenille kärsityn tappion sekä Barcelonalle kärsityn vierastappion seurauksena Newcastle jäi lohkossaan kolmanneksi. Jatkoon lohkosta selviytyi Kiovan Dynamo.[15] Valioliigassa Newcastlen kausi sujui heikosti, ja joukkue sijoittui vasta kolmanneksitoista. FA Cupissa Newcastle selviytyi finaaliin, jossa se hävisi Arsenalille 2–0. Dalglishin tekemät pelaajakaupat herättivät vastusta seuran kannattajissa. Newcastlen suositut pelaajat Peter Beardsley, Lee Clark, Les Ferdinand ja David Ginola myytiin pois Dalglishin rakentaessa pelityyliinsä sopivaa joukkuetta. Tilalle Dalglish hankki kokeneita ja hyvin iäkkäitä pelaajia kuten esimerkiksi John Barnes, Ian Rush ja Stuart Pearce. Kokeneiden pelaajien ohella Dalglish hankki Newcastleen myös maalivahti Shay Givenin ja keskikenttäpelaaja Gary Speedin, jotka loivat pitkän uran Newcastlessa. Newcastlen puheenjohtaja Freddy Shepherd erotti Dalglishin elokuussa 1998. Dalglish ehti toimia vain seitsemäntoista kuukautta Newcastlen managerina.[16]
Uudeksi manageriksi nimitettiin hollantilainen Ruud Gullit. Gullit otti tavoitteekseen uudistaa Newcastlen pelityyliä kohti omaa pelitapaansa, jota Gullit luonnehti termillä sexy football. Newcastle sijoittui Valioliigassa jälleen kolmanneksitoista. FA-cupissa Newcastle United eteni aina finaaliin asti. FA-Cupin finaalissa Manchester United voitti kuitenkin Newcastlen 2–0. Kauden 1999–2000 alussa Ruud Gullit erotettiin vain neljän ottelun jälkeen, kun Newcastle oli Valioliigassa viimeisenä.[17]
Bobby Robsonin aikakausi (1999–2004)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uudeksi manageriksi nimitettiin entinen Englannin jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja Bobby Robson. Robsonin ensimmäisessä ottelussa Newcastle voitti 8–0 Sheffield Wednesdayn. Robsonin johdolla Newcastle United sijoittui Valioliigassa yhdenneksitoista ja eteni FA-cupissa välieriin asti. Kaudella 2000–2001 Robson alkoi vahvistamaan Newcastlen joukkuetta hankkimalla Wimbedonista hyökkääjä Carl Cortin. Alan Shearerin loukkaantuminen kauden aikana vei hyökkäystehoja. Joukkueen paras maalintekijä oli Carl Cort kuudella Valioliiga-maalilla. Lopulta Newcastle sijoittui jälleen Valioliigassa yhdenneksitoista. Kauden 2001–2002 alussa Robson vahvisti joukkuetta. Uusia hankintoja olivat hyökkääjä Craig Bellamy Coventrysta, Laurent Robert PSG:stä ja Jermaine Jenas Nottinghamista. Newcastle sijoittui Valioliigassa lopulta neljänneksi saavuttaen paikan Mestarien liigaan. Alan Shearer oli Newcastlen kauden paras maalintekijä 23 Valioliiga-maalilla. Shearer oli myös koko Valioliigan neljän parhaimman maalintekijän joukossa.[17]
Kausi 2002–2003 alkoi huonosti Newcastlen voittaessa vain yhden ensimmäisestä viidestä Valioliiga-ottelustaan. Mestarien liigassa Newcastle arvottiin samaan lohkoon Kiovan Dynamon, Feyenoordin ja Juventuksen kanssa. Ensimmäiset ottelut eivät sujuneet hyvin, sillä Newcastle hävisi ensin Kiovassa Dynamolle 2–0, sitten kotonaan Feyenoordille 0–1 ja vielä Juventukselle vieraissa 2–0. Newcastle onnistui kuitenkin lokakuun lopussa voittamaan kotonaan Juventuksen 1–0 ja viikkoa myöhemmin kotiottelussa Dynamon 2–1. Jatkoon pääsy jäi siten viimeisen ottelun varaan, jossa vastaan tuli Feyenoord. Ottelussa Newcastle siirtyi toisen puoliajan alussa nopeasti 0–2 vierasjohtoon, mutta Feyenoord nousi tasatilanteeseen 2–2. Ottelu ratkesi lopulta Newcastlen hyökkääjä Craig Bellamyn lisäajalla tekemään maaliin. Voiton ansiosta Newcastle selviytyi toisena alkulohkostaan jatkoon Juventuksen kanssa.[18]
Parantuneet peliesitykset alkoivat myös näkyä Valioliigassa, jossa Newcastle alkoi nousta kohti kärkeä. Joulukuun ja maaliskuun välisenä aikana Newcastle pelasi seitsemäntoista ottelua Valioliigassa, joista se hävisi vain kaksi ja pelasi kolme tasan. Heikosti sujuneen huhtikuun takia Newcastle ei kuitenkaan pystynyt enää nousemaan mestaruustaisteluun Manchester Unitedin ja Arsenalin kanssa. Lopulta Newcastle sijoittui Valioliigassa kolmanneksi. Mestarien liigassa Newcastle päätyi samaan jatkolohkoon Barcelonan, Interin ja Bayer Leverkusenin kanssa. Jatkolohkossa Newcastle sijoittui seitsemällä pisteellä kolmanneksi eikä näin selviytynyt jatkoon.[19]
Kaudella 2003–2004 Newcastle sijoittui Valioliigassa viidenneksi. Mestarien liigan karsinnassa Newcastle hävisi rangaistuspotkuilla Partizan Belgradille eikä päässyt Mestarien liigan lohkovaiheeseen. UEFA-Cupissa Newcastle eteni semifinaaliin, jossa joukkue hävisi Olympique de Marseillelle. Huolimatta kohtalaisista saavutuksista manageri Robson erotettiin elokuussa 2004.[20]
Kauden 2004–2005 alussa Newcastlen uudeksi manageriksi nimitettiin Graeme Souness.[21] Newcastle vahvisti joukkueettaan elokuussa 2005 hankkimalla Michael Owenin 17 miljoonalla punnalla Real Madridista.[22] Sounessin johdolla Newcastle ei kuitenkaan saavuttanut menestystä, ja Souness erotettiin helmikuussa 2006. Hänen tilalleen uudeksi manageriksi tuli Glenn Roeder.[23] Kausi 2005–2006 sujui lopulta hyvin, kun Newcastle sijoittui Valioliigassa seitsemänneksi. Kauden päätteeksi Alan Shearer lopetti pelaajauransa. Lopettaessaan Shearer oli noussut Newcastlen kaikkien aikojen parhaaksi maalintekijäksi 206 maalillaan.[24]
Kauden 2008–2009 päätteeksi seura putosi Englannin mestaruussarjaan 16 Valioliiga-vuoden jälkeen. Newcastlen visiitti Mestaruussarjassa jäi kuitenkin lyhyeksi, sen palatessa sarjavoittajana takaisin Valioliigaan kaudeksi 2010–2011. Kausi 2010–2011 Valioliigassa alkoi yllättävän hyvin manageri Chris Hughtonin johdolla, ja Newcastle oli parhaimmillaan viidentenä Valioliigassa. Kauden edetessä otteet kentällä heikkenivät. Joulukuun alussa Chris Hughton joutui jättämään paikkansa ja uudeksi manageriksi valittiin Alan Pardew. Kauden yksi huippuhetkistä koettiin helmikuun alussa pelatussa kotiottelussa Arsenalia vastaan. Ensimmäisen puoliajan jälkeen Arsenal johti ottelua 4–0. Toisen puoliajalla Newcastle nousi kuitenkin 4–4 tasapeliin. Kausi päättyi lopulta onnistuneesti Newcastlen sijoittuessa kahdenneksitoista.[25]
Newcastle uudisti joukkuettaan paljon ennen kauden 2011–2012 alkua. Joukkueen runkopelaajiin kuuluneet Kevin Nolan, Joey Barton, Jose Enrique siirtyivät pois Newcastlesta. Uusia hankintoja olivat keskikenttäpelaaja Yohan Cabaye, hyökkääjät Demba Ba ja Papiss Cissé ja puolustaja Davide Santon. Onnistuneiden hankintojen ansiosta Newcastlen alkukausi alkoi loistavasti ja joukkue pelasi yksitoista ottelua peräkkäin ilman tappioita. Onnistuneen alkukauden jälkeen Newcastle pelasi kuusi ottelua ilman voittoa. Tammikuun siirtoikkunassa Newcastle hankki Senegalilaisen hyökkääjä Papiss Cissén Freiburgista. Cissé osoittautui hyväksi hankinnaksi tehden 14 ottelussa 13 Valioliiga-maalia. Demba Ban ja Papiss Cissén johdolla Newcastle sijoittui lopulta Valioliigassa viidenneksi ja selviytyi seuraavaksi Eurooppa-liigaan.[26]
Kaudesta 2012–2013 muodostui vaikea. Alkukausi oli heikko, ja Newcastle vajosi Valioliigan pohjalle erityisesti heikon puolustuksen takia. Tammikuussa Newcastle oli aktiivinen pelaajamarkkinoilla. Hyökkääjä Demba Ba myytiin Chelseaan. Tammikuun aikana joukkueeseen liittyivät ranskalaiset puolustajat Mathieu Debuchy ja Mapou Yanga-Mbiwa ja keskikenttäpelaajat Moussa Sissoko ja Massadio Haïdara sekä hyökkääjä Yoan Gouffran. Uusien hankintojen jälkeen ranskalaisten pelaajien määrä Newcastlessa nousi kymmeneen. Uusien hankintojen ansiosta Newcastlen peliotteet paranivat ja joukkue sijoittui lopulta Valioliigassa kuudenneksitoista. Seuraavasta kaudesta 2013–2014 Newcastle United suoriutui hieman paremmin. Kohtalaisen alkukauden jälkeen Newcastlen nousi Valioliigassa viidenneksi marraskuun voittoputken ansiosta. Queens Park Rangersista lainattu ranskalainen hyökkääjä Loïc Rémy nousi kauden kuluessa suureen rooliin. Kauden käännekohtana on pidetty keskikenttäpelaaja Yohan Cabayen myyntiä Paris Saint-Germainiin. Cabayen jättämä aukko Newcastlen keskikentällä heijastui joukkueen peliesityksiin. Newcastlen loppukausi sujui surkeasti, sillä kauden kymmenestä viimeisestä ottelusta tuloksena oli vain kaksi voittoa ja kahdeksan tappiota. Surkeasta loppukaudesta huolimatta Newcastle sijoittui Valioliigassa kymmenenneksi.
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Englannin mestaruus:
- 1905, 1907, 1909, 1927
- FA Cupin voitto:
- 1910, 1924, 1932, 1951, 1952, 1955
- 1965, 1993, 2010, 2017
- Inter-Cities Fairs Cupin voitto:
- 1969
- Intertoto Cupin voitto:
- 2006
Newcastle United, sijoitukset kausittain 1988–2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Pelaajat | Valmennusjohto | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Päivitetty 22. huhtikuuta 2020 Lähde: Newcastle United | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Merkittäviä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Ennen 1900–1930-luku:
1940–1950-luku:
|
1960-luku:
1970-luku:
1980-luku:
|
1990-luku:
|
2000-luku:
|
Newcastle Unitedissa pelanneita suomalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Parhaat maalintekijät kautta aikain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| # | Pelaaja[28] | kaudet Newcastlessa | Ottelut | Maalit | Keskiarvo |
|---|---|---|---|---|---|
| 1. | Alan Shearer
|
1996–2006 | 404 | 206 | 0.51 |
| 2. | Jackie Milburn
|
1943–1957 | 353 | 200 | 0.58 |
| 3. | Len White
|
1953–1962 | 269 | 153 | 0.57 |
| 4. |  Hughie Gallacher
|
1925–1930 | 174 | 143 | 0.82 |
| 5. | Malcolm Macdonald
|
1971–1976 | 228 | 121 | 0.53 |
| 6. | Peter Beardsley
|
1983–1997 | 326 | 119 | 0.36 |
| 7. | Tommy McDonald
|
1921–1931 | 367 | 113 | 0.30 |
| 7. | Bobby Mitchell
|
1949–1961 | 408 | 113 | 0.27 |
| 9. | Neil Harris
|
1920–1925 | 194 | 101 | 0.52 |
| 10. | Bryan Robson
|
1962–1971 | 244 | 97 | 0.39 |
Eniten otteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| # | Pelaaja[29] | kaudet Newcastlessa | Ottelut | Maalit |
|---|---|---|---|---|
| 1. | Jimmy Lawrence
|
1904–1922 | 496 | 0 |
| 2. | Frank Hudspeth
|
1910–1929 | 472 | 37 |
| 3. |  Shay Given
|
1997–2009 | 462 | 0 |
| 4. | Frank Clark
|
1962–1975 | 457 | 1 |
| 5. |  Bill McCracken
|
1904–1923 | 432 | 88 |
| 6. | Alf McMichael
|
1949–1963 | 431 | 1 |
| 7. | David Craig
|
1962–1978 | 412 | 7 |
| 8. | Bobby Mitchell
|
1949–1961 | 408 | 95 |
| 9. | Alan Shearer
|
1996–2006 | 404 | 206 |
| 10. | Jackie Milburn
|
1946–1957 | 397 | 200 |
Pelaajien siirtoennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Päivitetty 28. tammikuuta 2024.[30]
Kalleimmat ostot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
|
|
Kalleimmat myynnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
|
|
Newcastlen managerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lähteet: Newcastle United FC[31]
+ Väli-aikainen manageri
|
|
|
|
Newcastle Unitedin managerien tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ei sisällä väliaikaisia managereita [32]
| Valmentaja | Vuodet | Ottelut | Voitot | Tasapelit | Tappiot | Voitto-% | Saavutukset |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Andy Cunningham
|
1930–1935 | 251 | 105 | 45 | 101 | 41,83 | FA Cupin voitto (1932) |
| Tom Mather
|
1935–1939 | 179 | 78 | 32 | 69 | 43,57 | |
| Stan Seymour
|
1939–1947, 1950–1958 | 338 | 130 | 74 | 134 | 38,46 | FA Cupin voitto (1951, 1952) |
| George Martin
|
1947–1950 | 155 | 76 | 40 | 39 | 49,03 | Englannin 2. divisioonan 2. sija (1947–1948) |
| Doug Livingstone
|
1954–1956 | 99 | 43 | 20 | 36 | 43,43 | FA Cupin voitto (1955) |
 Charlie Mitten
|
1958–1961 | 145 | 53 | 28 | 64 | 36,55 | |
| Norman Smith
|
1961–1962 | 35 | 12 | 8 | 15 | 34,28 | |
| Joe Harvey
|
1962–1975 | 591 | 224 | 152 | 215 | 37,90 | 2. divisioonan mestaruus (1964–1965) FA Cupin finaalipaikka (1974) Anglo-Italian Cupin mestaruus (1973) Texaco Cupin mestaruus (1974, 1975) |
| Gordon Lee
|
1975–1977 | 74 | 28 | 20 | 26 | 37,83 | |
| Richard Dinnis
|
1977 | 40 | 12 | 10 | 18 | 30,00 | |
| Bill McGarry
|
1977–1980 | 118 | 37 | 33 | 48 | 31,35 | |
| Arthur Cox
|
1980–1984 | 169 | 76 | 42 | 51 | 44,97 | Kirin Cupin voitto (1983) |
| Jack Charlton
|
1984–1985 | 48 | 15 | 15 | 18 | 31,25 | |
| Willie McFaul
|
1985–1988 | 147 | 52 | 41 | 56 | 35,57 | |
| Jim Smith
|
1988–1991 | 121 | 44 | 38 | 39 | 36,36 | |
 Osvaldo Ardiles
|
1991–1992 | 47 | 10 | 18 | 19 | 21,27 | |
| Kevin Keegan
|
1992–1997 | 251 | 138 | 51 | 62 | 54,98 | Valioliigan 2. sija (1995–1996) Englannin 1. divisioonan mestaruus (1992–1993) |
| Kenny Dalglish
|
1997–1998 | 78 | 30 | 26 | 22 | 38,46 | Valioliigan 2. sija (1996–1997) FA Cupin finaalipaikka 1998 |
 Ruud Gullit
|
1998–1999 | 52 | 18 | 14 | 20 | 34,61 | FA Cupin finaalipaikka (1999) |
| Bobby Robson
|
1999–2004 | 255 | 119 | 64 | 72 | 46,66 | Mestareiden liigan jatkolohko (2002–2003) UEFA Cupin välierät (2003–2004) |
| Graeme Souness
|
2004–2006 | 87 | 39 | 19 | 29 | 44,82 | |
| Glenn Roeder
|
2006–2007 | 72 | 33 | 15 | 24 | 45,83 | UEFA Intertoto Cupin voitto (2006) |
| Sam Allardyce
|
2007–2008 | 24 | 8 | 6 | 10 | 33,33 | |
| Kevin Keegan
|
2008 | 21 | 6 | 6 | 9 | 28,57 | |
| Joe Kinnear
|
2008–2009 | 18 | 4 | 8 | 6 | 22,22 | |
| Alan Shearer
|
2009 | 8 | 1 | 2 | 5 | 12,50 | |
| Chris Hughton
|
2009–2010 | 64 | 38 | 11 | 15 | 59,38 | Englannin mestaruussarjan mestaruus (2009–2010) |
| Alan Pardew
|
2010–2014 | 185 | 71 | 41 | 73 | 38,38 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Origins of Nicknames for 20 Premier League Clubs 15.11.2010. Worldsoccertalk.com. Arkistoitu 27.9.2015. Viitattu 27.9.2015. (englanniksi)
- ↑ Newcastle United anthems thejournal.co.uk. Arkistoitu 7.3.2014. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Newcastle Unitedin pelipaidat historicalkits.co.uk. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Newcastle Unitedin alkuvuodet nufc.co.uk. Arkistoitu 20.3.2011. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Newcastle Unitedin alkuvuodet newcastleunited-mad.co.uk. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 172–173. Otava, 1970.
- ↑ Brown, Tony: A SHORT HISTORY OF THE FOOTBALL LEAGUE soccer.mistral.co.uk. Viitattu 20.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Season 1992-93 The Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 20.11.2022.
- ↑ The Entertainers guardian.co.uk. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b The Keegan Years nufc.co.uk. Arkistoitu 4.5.2016. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
- ↑ toon1892.co.uk toon1892.co.uk. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Shearer goes Home independent.co.uk. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Kevin Keegan nufc.co.uk. Arkistoitu 13.1.2016. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Mestareiden liiga 1997‒1998 uefa.com. Arkistoitu 8.7.2016. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Mestareiden liiga 1997‒1998 uefa.com. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Dalglish at Newcastle independent.co.uk. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Robson Comes Home nufc.co.uk. Arkistoitu 19.2.2013. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Newcastle jatkoon Mestareiden liigassa bbc.co.uk. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Robson Comes home nufc.co.uk. Arkistoitu 19.2.2013. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Bobby Robson erotettu bbc.co.uk. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Graeme Souness manageriksi dailymail.co.uk.
- ↑ Michael Owen Newcastleen bbc.co.uk.
- ↑ Roeder Newcastlen manageriksi bbc.co.uk.
- ↑ Shearer lopettaa bbc.co.uk. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Newcastlen kausi 2010–2011 worldfootball.net. Viitattu 8.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Newcastlen kausi 2011–2012 worldfootball.net. Viitattu 8.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Seasons Football Club History Database. Viitattu 20.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Best Goalscorers nufc.com. Viitattu 20.2.2014. (englanniksi)
- ↑ Eniten otteluita nufc.com. Viitattu 6.3.2014. (englanniksi)
- ↑ Siirtohistoria Transfermarkt.co.uk sivustolla transfermarkt.co.uk. Viitattu 8.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Managers nufc.com. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
- ↑ Newcastle Unitedin managerien tilastot Soccerbase. Viitattu 13.2.2015. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Joannou, Paul: Newcastle United: The Ultimate Record 1881-2011. (Newcastle United: The Ultimate Record 1881-2011, 2011.). N Publishing, 2011. ISBN 978-0-9568156-0-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seuran virallinen sivusto. (englanniksi)
- Toon1892.co.uk. (englanniksi)
| ||||||||||||