Millwall FC
Millwall | ||||
---|---|---|---|---|
Koko nimi | Millwall Football Club | |||
Perustettu | 1885 | |||
Kenttä | The New Den, Lontoo | |||
– kapasiteetti | 20 146 | |||
Sarja | Mestaruussarja | |||
Puheenjohtaja | John Berylson | |||
Päävalmentaja | Gary Rowett | |||
|
Millwall Football Club on vuonna 1885 perustettu jalkapalloseura, joka pitää kotipaikkaansa Bermondseyssä, Etelä-Lontoossa, Englannissa. Joukkue pelaa Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Mestaruussarjassa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Millwall "Roversin" perustivat Millwallissa, Lontoon East Endissä, sijainneen skotlantilaisen J.T. Mortonin tehtaan työntekijät vuonna 1885. Seuran tuolloinen lempinimi "The Dockers", "Satamatyöntekijät", johtui seuran kannattajien ammatista. Ensimmäisen ottelunsa Millwall pelasi perustamisvuonnaan Fillebrookin joukkuetta vastaan ja hävisi maalein 0–5. Seuraavissa kahdessatoista ottelussaan se ei kuitenkaan kärsinyt yhtään tappiota ennen ottelua Itä-Lontoon tuolloista huippujoukkuetta Old St Paulsia vastaan.
Millwallin historian tunnetuin kotikenttä oli New Crossissa sijainnut The Den, jolle seura muutti vuonna 1910. Aikaisemmin se oli pelannut kotiottelunsa 25 vuoden ajan neljällä eri kentällä Isle of Dogs -niemellä. The Denin rakennuttaminen maksoi arviolta noin 10 000 puntaa. Sen suunnitteli arkkitehti Archibald Leitch. Stadionin ensimmäinen ottelu pelattiin Brighton & Hove Albionia vastaan, joka voitti kamppailun maalein 0–1. Tuolloin esiteltiin seuran uusi tunnus, karjuva leijona, jonka johdosta seura sai myös uuden lempinimen "The Lions", "leijonat". Noilta ajoilta on peräisin myös seuran raivokas kannattajajoukko, jonka takia The Den ei ollut mieluisa paikka pelata vierasotteluita. Toisessa maailmansodassa The Den vaurioitui pommituksissa, joten seura joutui pelaamaan otteluitaan naapurijoukkueidensa kentillä. 24. helmikuuta 1944 se pääsi palaamaan Denille, jonka kaikki katsomopaikat olivat seisomapaikkoja katsomoiden tuhouduttua.
7. huhtikuuta 1945 Millwall kohtasi epävirallisessa eteläisen jalkapalloliiton cup-finaalissa Wembleyllä Chelsean. Noihin aikoihin sota Euroopassa oli loppuvaiheissaan ja stadionin yleisömäärä oli 90 000, joka on yhä suurin katsojamäärä, minkä edessä Millwall on pelannut. Vaikka Milwall oli hienoinen ennakkosuosikki, se hävisi ottelun maalein 2–0.
1960-luvun loppupuolella Millwall teki uuden ennätyksen ja pelasi yhtäjaksoisesti 59 kotiottelua ilman tappiota.
Elokuussa 1993 seura muutti uudelle stadionille, nimeltään New Den. Kauden päätteeksi joukkue oli uudessa 1. divisioonassa kolmas, mutta hävisi Derby Countylle nousupudotuspeleissä.
Kaudeksi 2003–2004 nimitettiin pelaaja-valmentajaksi entinen Chelsean ja Englannin maajoukkueen pelaaja Dennis Wise. Wise johdatti seuran FA Cupin loppuotteluun saakka, missä se kuitenkin hävisi Manchester Unitedille 3–0. Joukkueen vahvuudesta puuttui loukkaantumisten takia 16 pelaajaa. Joukkueessa vaihtomiehenä tuli kentälle tuolloin 17 vuoden ja 119 päivän ikäinen keskikenttäpelaaja Curtis Weston kautta aikain nuorimpana FA Cupin loppuottelun pelaajana. ManU oli kuitenkin selviytynyt jo Mestarien liigaan, joten Millwall sai FA Cupin voittajalle varatun UEFA Cupin paikan kaudelle 2004–2005. UEFA Cupissa joukkue putosi ensimmäisellä kierroksella maalierolla 4–2 unkarilaista Ferencvárosia vastaan. Kauden 2005–2006 päätteeksi Millwall putosi kolmannelle sarjatasolle ykkösliigaan, jossa se pelasi neljä kautta[1].
Kaudeksi 2010–2011 Millwall nousi Englannin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle mestaruussarjaan. Ensimmäisellä kaudella joukkue sijoittui yhdeksänneksi mutta sen jälkeen sijoitukset heikkenivät ja keväällä 2015 joukkue putosi ykkösliigaan. Keväällä 2017 Millwall selvitti nousukarsinnan menestyksekkäästi ja palasi mestaruussarjaan. Kaudella 2017–2018 se sijoittui kahdeksanneksi ja samoin yhden heikomman kauden jälkeen kaudella 2019–2020.[1]
Saavutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1. divisioonassa parhaimmillaan 10. sija (1988–1989)
- 2. divisioonan mestari 1987–1988 ja 2000–2001 (tuolloin jo toiseksi korkein sarjataso)
- 3. divisioonan mestari 1927–1928, 1937–1938 ja 1968–1969
- 4. divisioonan mestari 1961–1962
- FA Cupissa parhaimmillaan 2. sija (2003–2004)
- Liigacupissa parhaimmillaan puolivälierissä (1973–1974, 1976–1977, 1994–1995)
Entisiä pelaajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Millwallin Hall of Fameen on valittu seuraavat pelaajat:[2]
Tunnettuja kannattajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa seura on tullut tunnetuksi erityisesti siitä, että entinen ulkoministeri, Sinisen tulevaisuuden Timo Soini on ilmoittanut olevansa seuran kannattaja.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Statistics The Millwall History Files. Millwall FC. Viitattu 25.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Hall of Fame Millwall FC. Viitattu 29.5.2012.
- ↑ Timo Soini ei hylännyt rakasta seuraansa juhlahumussa MTV3.fi. Viitattu 27.10.2008. suomi
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Accrington Stanley
- Blackpool
- Bolton Wanderers
- Bristol Rovers
- Burton Albion
- Coventry City
- Doncaster Rovers
- Fleetwood Town
- Gillingham
- Ipswich Town
- Lincoln City
- Milton Keynes Dons
- Oxford United
- Peterborough United
- Portsmouth
- Rochdale
- Rotherham United
- Shrewsbury Town
- Southend United
- Sunderland
- Tranmere Rovers
- AFC Wimbledon
- Wycombe Wanderers