Englannin jalkapallomaajoukkue
Englanti | |||
---|---|---|---|
![]() |
|||
Lempinimi |
The Three Lions (suom. Kolme leijonaa) |
||
Liitto |
Englannin jalkapalloliitto (The Football Association) |
||
Maanosaliitto | UEFA (Eurooppa) | ||
Kenttä | Wembley Stadium | ||
Valmentaja | Gareth Southgate | ||
Eniten otteluita | Peter Shilton (125) | ||
Eniten maaleja | Wayne Rooney (53) | ||
FIFAn maakoodi | ENG | ||
FIFA-ranking | 5 (23.6.2022) [1] | ||
|
|||
Ensimmäinen ottelu | |||
|
|||
Suurin voitto | |||
|
|||
Suurin tappio | |||
MM-kilpailut | |||
Esiintymiset | 15 (ensimmäiset 1950) | ||
Paras MM-sijoitus | Mestaruus (1966) | ||
EM-kilpailut | |||
Esiintymiset | 10 (ensimmäiset 1968) | ||
Paras sijoitus | Hopeaa (2020) |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: ![]() | |||
Miesten jalkapallo | |||
MM-kilpailut | |||
![]() |
Englanti 1966 | ||
EM-kilpailut | |||
![]() |
Eurooppa 2020 | ||
![]() |
Italia 1968 |
Englannin jalkapallomaajoukkue edustaa Englantia kansainvälisissä miesten jalkapallokilpailuissa. Sitä hallinnoi Englannin jalkapalloliitto (the FA). Historiallisista syistä Yhdistyneen kuningaskunnan osat kilpailevat omilla joukkueillaan. Britannian maajoukkueista Englanti on kaikkein menestynein. Sen paras saavutus on maailmanmestaruus 1966 MM-kotikisoista. Se on myös voittanut Britannian maajoukkueiden keskinäisen mestaruuden 34 kertaa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Englannin ensimmäinen maaottelu oli Skotlantia vastaan 30. marraskuuta 1872 Hamilton Crescentillä, Partickissa, Skotlannissa. Ottelu päättyi lukemiin 0–0. Seuraavana vuonna joukkueen kohtaamisessa Kensington Ovalilla Englanti voitti maalein 4–2.
Neljänkymmenen vuoden ajan Englanti pelasi maaotteluita vain Skotlantia, Walesia ja Irlantia vastaan. Vuonna 1908 se teki kiertueen manner-Euroopaan, missä se kohtasi Itävallan, Unkarin ja Böömin. Ensimmäisen tappionsa mannereurooppalaista maajoukkuetta vastaan se kärsi vuonna 1929 hävittyään Madridissa Espanjalle maalein 4–3.
FA liittyi FIFAn jäseneksi vuonna 1906, mutta järjestöjen suhde oli viileä ja brittiläiset jalkapalloliitot erosivat FIFAsta vuonna 1928. Tämän johdosta Englanti ei osallistunut kolmeen ensimmäiseen maailmanmestaruuskisoihin. Marraskuussa 1934 Englanti pelasi ottelun samana vuonna maailmanmestaruuden voittanutta Italiaa vastaan ja voitti kamppailun.
Englanti liittyi uudelleen FIFAan toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin joukkueella oli myös ensimmäistä kertaa manageri, Walter Winterbottom. MM-kisoissa Englanti pelasi ensimmäisen kerran 1950, mutta jäi alkulohkoon hävittyään katastrofaalisesti Yhdysvalloille maalein 1–0. 25. marraskuuta 1953 Englanti hävisi Unkarille Wembleyllä käydyn ottelun 3–6[2]. Englanti ei enää ollut entisaikojensa tasoinen joukkue, ja se epäonnistui myös 1954- ja 1958 MM-kisoissa.
1960-luvulla Englannissa alkoi uusi nousu takaisin maailman huipulle. 1962 MM-kisoissa se selviytyi puolivälieriin asti, missä hävisi Brasilialle. Samana vuonna Winterbottom erosi ja uudeksi manageriksi tuli joukkueen entinen kapteeni Alf Ramsey tähtäimenään neljän vuoden kuluttua pelatut kotikisat.
1966 MM-kisoissa Englanti, kapteeninaan Bobby Moore, raivasi tieltään Argentiinan, Portugalin ja loppuottelussa voitti Saksan liittotasavallan. Ottelu päättyi jatkoajan jälkeen lukemiin 4–2. Geoff Hurst teki kolme maalia ja Martin Peters yhden.
Kaksi vuotta myöhemmin, 1968 EM-kisoissa, Englanti saavutti pronssia. Se lähti ennakkosuosikkina myös 1970 MM-kisoihin, missä se kuitenkin putosi puolivälierävaiheessa hävittyään Saksan liittotasavallalle maalein 3–2. Saksa pudotti Englannin puolivälierissä myös kaksi vuotta myöhemmin 1972 EM-kisoissa lukemin 3–1.
1974 MM-kisoihin Englanti ei selviytynyt lainkaan. Tämän johdosta FA antoi potkut Ramseylle, jonka alaisuudessa Englanti oli pelaamastaan 113 ottelusta voittanut 69 ja pelannut 27 tasapeliä. Joe Mercerin toimittua hetken aikaa väliaikaisena managerina palkattiin Ramseyn seuraajaksi Don Revie. Revien alaisuudessa Englannin otteet eivät huomattavasti parantuneet. 1976 EM-kisoissa taival päättyi alkulohkoon.
Revien jälkeen manageriksi tuli Ron Greenwood, mutta 1978 Englanti jäi toistamiseen peräkkäin ulkopuolelle MM-lopputurnauksesta. Samoihin aikoihin alkoi maajoukkuekannattajien keskuudessa voimakas huliganismin nousu. 1980 EM-kisoissa poliisi joutui turvautumaan kyynelkaasuun. 1982 MM-kisoissa Englanti eteni toiseen lohkovaiheeseen, mutta putosi jatkosta vaikkei hävinnyt otteluakaan. Myös näissä kisoissa uutisoitiin kannattajien väkivaltaisesta käyttäytymisestä.
1982 manageriksi tuli Bobby Robson. Englanti ei selvinnyt 1984 EM-lopputurnaukseen, ja kaksi vuotta myöhemmin MM-kisat alkoivat heikosti tappiolla Portugalia vastaan ja tasapelillä Marokkoa vastaan ilman kapteeni Bryan Robsonia, joka oli loukkaantunut. Gary Linekerin kolme maalia Puolaa vastaan takasivat kuitenkin paikan jatkokierroksille. Neljännesvälierissä joukkue voitti Paraguayn maalein 3–0 ja eteni puolivälieriin Argentiinaa vastaan. Ottelussa Diego Maradonan nimiin merkittiin kaksi maalia. Ensimmäinen maali syntyi kädellä, ja toinen syntyi, kun Maradonan 50 metrin nousun jälkeen Englannin puolustaja Terry Fenwick potkaisi pallon maalivahdin jalkojen välistä omaan maaliin. Englanti putosi jatkosta.
1988 Englanti jäi jälleen EM-lopputurnauksessa alkulohkoon, mutta 1990 MM-kisoissa ylsi parhaaseen saavutukseensa sitten vuoden 1966 kotikisojen. Joukkue eteni välieriin saakka, missä kuitenkin maaleihin 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen putosi Saksan liittotasavaltaa vastaan rangaistuspotkukilpailussa. Turnauksen jälkeen Peter Shilton lopetti maajoukkueuransa ennätyksellisten 125 maaottelun jälkeen.
Robsonia managerina seurasi Graham Taylor. Taylorin alaisuudessa Englanti jäi alkulohkoonsa 1992 EM-kisoissa ja kokonaan 1994 MM-kisoista. Taylor sai potkut vuonna 1993 ja hänen tilalleen tuli Terry Venables. Joukkue pelasi Venablesin alaisuudessa hyvin 1996 EM-kotikisoissa ja eteni välierävaiheeseen saakka. Välierissä Saksaa vastaan ottelu venyi 1–1 päättyneen peliajan jälkeen rangaistuspotkukilpailuun saakka, missä Gareth Southgatetin epäonnistuttua rangaistuspotkussaan Saksa eteni loppuotteluun.
EM-turnauksen jälkeen Venables erosi managerin tehtävistään ja hänen tilalleen tuli Glenn Hoddle. Englanti selviytyi 1998 MM-kisoihin, missä se neljännesvälierässä putosi jatkosta 2–2 päättyneen ottelun rangaistuslaukauskilpailussa. Kisojen jälkeen Hoddle erosi tehtävästään aiheutettuaan kohua lausunnoillaan vammaisista ihmisistä. Hoddlen tilalle tuli entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan. Joukkue selvisi 2000 EM-kisoihin, missä se ei kuitenkaan edennyt alkulohkovaihetta pitemmälle. Keegan erosi syyskuussa 2000 Englannin hävittyä MM-karsintaottelun Saksaa vastaan Lontoon Wembleyllä.
Vuonna 2001 manageriksi tuli ruotsalainen Sven-Göran Eriksson. Hän johdatti joukkueen 2002 MM-kisoihin, missä se hävisi puolivälierissä Brasilialle 2–1. Englanti voitti oman karsintalohkonsa ja selviytyi 2004 EM-kisoihin, missä se jälleen putosi rangaistuspotkukilpailussa puolivälierävaiheessa, tällä kertaa Portugalia vastaan. Vuonna 2005 Eriksson sai osakseen voimakasta kritiikkiä. Häntä syytettiin kykenemättömyydestä taktisiin muutoksiin, ja joukkueen ailahtelevat otteet, muun muassa MM-karsintaottelussa tappio Pohjois-Irlantia vastaan, kiihdyttivät mielipiteitä häntä vastaan. Englanti kuitenkin selviytyi karsintalohkostaan lopputurnaukseen oman karsintalohkonsa voittajana. Arvostelua ovat lisänneet myös Erikssonin siviilielämän sotkut. Hän ilmoitti eroavansa tehtävästä kesän 2006 MM-lopputurnauksen jälkeen. MM-kisoissa Englannin alkutaival oli hyvä ja se voitti alkulohkonsa. Neljännesvälieräottelussa Englanti kukisti Ecuadorin 1–0 David Beckhamin maalilla. Englannin kisat eivät kuitenkaan enää jatkuneet puolivälieräottelun jälkeen, kun se hävisi Portugalille niin tutulla tyylillä – rangaistuspotkukilpailussa. Ottelun jälkeen Beckham ilmoitti jättävänsä kapteenin tehtävän.
Uudeksi valmentajaksi valittiin Erikssonin apulaisena toiminut Steve McClaren. Vaikka McClarenin debyytti Englannin paidassa alkoi lupaavasti: 4–0 kotivoitto Kreikasta, on luotsi saanut runsaasti kritiikkiä huonosti menneitten EM-karsintaotteluiden takia.
EM-karsinnat lopputurnaukseen 2008 päättyivät Englannin osalta kehnosti. Englanti olisi voinut menettää mahdollisuutensa kisoihin pääsyyn jo viimeistä edellisellä kierroksella 17. marraskuuta 2007, mutta Venäjän hävittyä Israelille 2–1 ratkaisu siirtyi 21. marraskuuta 2007 pelattuun viimeiseen otteluun. Wembleyllä Englannille olisi riittänyt tasapeli Kroatiaa vastaan, mutta maajoukkue hävisikin ottelun 2–3 ja jäi ulos kisakoneesta Venäjän vietyä toisen paikan E-lohkosta Kroatian jälkeen.
FA erotti päävalmentaja Steve McClarenin ja apulaisvalmentaja Terry Venablesin 22. marraskuuta 2007.[3] Joulukuussa 2007 italialainen Fabio Capello nimitettiin maajoukkueen päävalmentajaksi 2010 MM-projektin loppuun saakka. Hänen apuvalmentajikseen tulevat niin ikään italialaiset Franco Baldini ja Italo Galbiati.[4]
Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuuluisia entisiä maajoukkuepelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eniten otteluita maajoukkueessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Päivitetty 17. marraskuuta 2018.
# | Nimi | Ura | Ottelut | Maalit |
---|---|---|---|---|
1 | Peter Shilton | 1970–1990 | 125 | 0 |
2 | Wayne Rooney | 2003–2018 | 120 | 53 |
3 | David Beckham | 1996–2009 | 115 | 17 |
4 | Steven Gerrard | 2000–2014 | 114 | 21 |
5 | Bobby Moore | 1962–1973 | 108 | 2 |
6 | Ashley Cole | 2001–2013 | 107 | 0 |
7 | Bobby Charlton | 1958–1970 | 106 | 49 |
8 | Frank Lampard | 1999–2014 | 106 | 29 |
9 | Billy Wright | 1946–1959 | 105 | 3 |
10 | Bryan Robson | 1980–1991 | 90 | 26 |
Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# | Pelaaja | Ura | Maalit (Ottelut) | Maali/peli |
---|---|---|---|---|
1 | Wayne Rooney | 2003–2018 | 53 (120) | 0,44 |
2 | Harry Kane | 2015- | 49(68) | 0,72 |
3 | Sir Bobby Charlton | 1958–1970 | 49 (106) | 0,46 |
4 | Gary Lineker | 1984–1992 | 48 (80) | 0,60 |
5 | Jimmy Greaves | 1959–1967 | 44 (57) | 0,77 |
6 | Michael Owen | 1998–2008 | 40 (89) | 0,45 |
7 | Tom Finney | 1946–1958 | 30 (76) | 0,39 |
8 | Nat Lofthouse | 1950–1958 | 30 (33) | 0,91 |
9 | Alan Shearer | 1992–2000 | 30 (63) | 0,48 |
10 | Vivian Woodward | 1903–1911 | 29 (23) | 1,26 |
11 | Frank Lampard | 1999–2014 | 29 (106) | 0,27 |
Englannin kapteenit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# | Pelaaja | Ura maajoukkueessa | Ott. Kapteenina (Ottelut yhteensä) |
---|---|---|---|
1 | Billy Wright | 1946–1959 | 90 (105) |
= | Bobby Moore | 1962–1973 | 90 (108) |
3 | Bryan Robson | 1980–1991 | 65 (90) |
4 | David Beckham | 1996–2013 | 58 (97) |
5 | Alan Shearer | 1992–2000 | 34 (63) |
6 | Kevin Keegan | 1972–1982 | 31 (63) |
7 | Emlyn Hughes | 1969–1980 | 23 (62) |
8 | Bob Crompton | 1902–1914 | 22 (41) |
= | Johnny Haynes | 1954–1962 | 22 (56) |
= | Wayne Rooney | 2003–2018 | 22 (120) |
Englannin valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmentaja | Ura maajoukkueessa | Ottelut | Voitot | Tasapelit | Häviöt | Tehdyt maalit | Päästetyt maalit | Voitto % |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Walter Winterbottom | 1946–1962 | 139 | 78 | 33 | 28 | 383 | 196 | 56.11% |
Alf Ramsey | 1963–1974 | 113 | 69 | 27 | 17 | 224 | 98 | 61.06% |
Joe Mercer | 1974 | 7 | 3 | 3 | 1 | 9 | 7 | 42.85% |
Don Revie | 1974–1977 | 29 | 14 | 8 | 7 | 49 | 25 | 48.27% |
Ron Greenwood | 1977–1982 | 55 | 33 | 12 | 10 | 93 | 40 | 60.00% |
Bobby Robson | 1982–1990 | 95 | 47 | 30 | 18 | 151 | 60 | 49.47% |
Graham Taylor | 1990–1993 | 38 | 18 | 13 | 7 | 62 | 32 | 47.36% |
Terry Venables | 1994–1996 | 23 | 11 | 11 | 1 | 35 | 13 | 47.82% |
Glenn Hoddle | 1996–1999 | 28 | 17 | 6 | 5 | 42 | 13 | 60.71% |
Howard Wilkinson | 1999 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 2 | 0.00% |
Kevin Keegan | 1999–2000 | 18 | 7 | 7 | 4 | 26 | 15 | 38.88% |
Howard Wilkinson | 2000 | 1 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0.00% |
Peter Taylor | 2000 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 1 | 0.00% |
Sven-Göran Eriksson | 2001–2006 | 67 | 40 | 17 | 10 | 128 | 61 | 59.70% |
Steve McClaren | 2006–2007 | 18 | 9 | 4 | 5 | 32 | 12 | 50.00% |
Fabio Capello | 2008–2012 | 42 | 28 | 8 | 6 | 23 | 7 | 66.70% |
Stuart Pearce | 2012 | 1 | 0 | 0 | 1 | 2 | 3 | 0.00% |
Roy Hodgson | 2012–2016 | 56 | 33 | 14 | 9 | 111 | 48 | 58.98% |
Sam Allardyce | 2016 | 1 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 100% |
Gareth Southgate | 2016– | 30 | 17 | 7 | 6 | 51 | 26 | 56.67% |
Turnaushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailmanmestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi | Kierros | Sijoitus | O | V | T* | H | TM | PM |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
Ei osallistunut kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
![]() |
Ei osallistunut kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
![]() |
Ei osallistunut kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
![]() |
Lohkovaihe | 11 | 3 | 1 | 0 | 2 | 2 | 2 |
![]() |
Puolivälierät | 6 | 3 | 1 | 1 | 1 | 8 | 8 |
![]() |
Lohkovaihe | 11 | 4 | 0 | 3 | 1 | 4 | 5 |
![]() |
Puolivälierät | 8 | 4 | 1 | 1 | 2 | 5 | 6 |
![]() |
Maailmanmestaruus | 1 | 6 | 5 | 1 | 0 | 11 | 3 |
![]() |
Puolivälierät | 8 | 4 | 2 | 0 | 2 | 4 | 4 |
![]() |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
![]() |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
![]() |
Neljännesvälierät | 6 | 5 | 3 | 2 | 0 | 6 | 1 |
![]() |
Puolivälierät | 8 | 5 | 2 | 1 | 2 | 7 | 3 |
![]() |
Välierät | 4 | 7 | 3 | 3 | 1 | 8 | 6 |
![]() |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
![]() |
Neljännesvälierät | 9 | 4 | 2 | 1 | 1 | 7 | 4 |
![]() ![]() |
Puolivälierät | 6 | 5 | 2 | 2 | 1 | 6 | 3 |
![]() |
Puolivälierät | 7 | 5 | 3 | 2 | 0 | 6 | 2 |
![]() |
Neljännesvälierät | 4 | 1 | 2 | 1 | 3 | 5 | |
![]() |
Lohkovaihe | 3 | 0 | 1 | 2 | 2 | 4 | |
![]() |
Välierät | 4 | 7 | 3 | 1 | 3 | 12 | 8 |
yhteensä | 15/20 | 1 mestaruus | 69 | 29 | 21 | 19 | 91 | 64 |
Euroopan-mestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi | Kierros | O | V | T* | H | TM | PM |
---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
![]() |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
![]() |
Kolmas | 2 | 1 | 0 | 1 | 2 | 1 |
![]() |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
![]() |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
![]() |
Lohkovaihe | 3 | 1 | 1 | 1 | 3 | 3 |
![]() |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
![]() |
Lohkovaihe | 3 | 0 | 0 | 3 | 2 | 7 |
![]() |
Lohkovaihe | 3 | 0 | 2 | 1 | 1 | 2 |
![]() |
Välierät | 5 | 2 | 3 | 0 | 8 | 3 |
![]() ![]() |
Lohkovaihe | 3 | 1 | 0 | 2 | 5 | 6 |
![]() |
Puolivälierät | 4 | 2 | 1 | 1 | 10 | 6 |
![]() ![]() |
Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
![]() ![]() |
Puolivälierät | 4 | 2 | 1 | 1 | 5 | 3 |
![]() |
Neljännesvälierät | 4 | 1 | 2 | 1 | 4 | 4 |
Yhteensä | 9/15 | 31 | 10 | 10 | 11 | 40 | 35 |
* Rangaistuspotkukilpailulla ratkaistut pudotuspelit mukana.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Story So Far Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)
Tilastolähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- England legends Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)
- World Cup 1930-2006 RSSSF. (englanniksi)
- European Championships RSSSF. (englanniksi)
- England Internationals since 1872 englandstats.com. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ FIFA Men's Ranking FIFA.com. 23.6.2022. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 26.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 19. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
- ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/11/584485
- ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/12/591762
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Virallinen sivu
- England06.net (Arkistoituja kopioita – Internet Archive)
- Tilastoja
|