Englannin jalkapallomaajoukkue

Englanti
Lempinimi	The Three Lions (suom. Kolme leijonaa)
Liitto	Englannin jalkapalloliitto (The Football Association)
Maanosaliitto	UEFA (Eurooppa)
Kenttä	Wembley Stadium
Valmentaja	Gareth Southgate
Eniten otteluita	Peter Shilton (125)
Eniten maaleja	Wayne Rooney (53)
FIFAn maakoodi	ENG
FIFA-ranking	4 (27.5.2021)
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu
Skotlanti 0–0 Englanti  (Partick, Skotlanti; 30. marraskuuta 1872)
Suurin voitto
Irlanti 0–13 Englanti  (Belfast, Pohjois-Irlanti; 18. helmikuuta 1882)
Suurin tappio
Unkari 7–1 Englanti  (Budapest, Unkari; 23. toukokuuta 1954)
MM-kilpailut
Esiintymiset	15 (ensimmäiset 1950)
Paras MM-sijoitus	Mestaruus (1966)
EM-kilpailut
Esiintymiset	10 (ensimmäiset 1968)
Paras sijoitus	Hopeaa (2020)
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Englanti
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa	Englanti 1966
EM-kilpailut
Hopeaa	Eurooppa 2020
Pronssia	Italia 1968

Englannin jalkapallomaajoukkue edustaa Englantia kansainvälisissä miesten jalkapallokilpailuissa. Sitä hallinnoi Englannin jalkapalloliitto (the FA). Historiallisista syistä Yhdistyneen kuningaskunnan osat kilpailevat omilla joukkueillaan. Britannian maajoukkueista Englanti on kaikkein menestynein. Sen paras saavutus on maailmanmestaruus 1966 MM-kotikisoista. Se on myös voittanut Britannian maajoukkueiden keskinäisen mestaruuden 34 kertaa.

Historia

Englannin ensimmäinen maaottelu oli Skotlantia vastaan 30. marraskuuta 1872 Hamilton Crescentillä, Partickissa, Skotlannissa. Ottelu päättyi lukemiin 0–0. Seuraavana vuonna joukkueen kohtaamisessa Kensington Ovalilla Englanti voitti maalein 4–2.

Neljänkymmenen vuoden ajan Englanti pelasi maaotteluita vain Skotlantia, Walesia ja Irlantia vastaan. Vuonna 1908 se teki kiertueen manner-Euroopaan, missä se kohtasi Itävallan, Unkarin ja Böömin. Ensimmäisen tappionsa mannereurooppalaista maajoukkuetta vastaan se kärsi vuonna 1929 hävittyään Madridissa Espanjalle maalein 4–3.

FA liittyi FIFAn jäseneksi vuonna 1906, mutta järjestöjen suhde oli viileä ja brittiläiset jalkapalloliitot erosivat FIFAsta vuonna 1928. Tämän johdosta Englanti ei osallistunut kolmeen ensimmäiseen maailmanmestaruuskisoihin. Marraskuussa 1934 Englanti pelasi ottelun samana vuonna maailmanmestaruuden voittanutta Italiaa vastaan ja voitti kamppailun.

Englanti liittyi uudelleen FIFAan toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin joukkueella oli myös ensimmäistä kertaa manageri, Walter Winterbottom. MM-kisoissa Englanti pelasi ensimmäisen kerran 1950, mutta jäi alkulohkoon hävittyään katastrofaalisesti Yhdysvalloille maalein 1–0. 25. marraskuuta 1953 Englanti hävisi Unkarille Wembleyllä käydyn ottelun 3–6. Englanti ei enää ollut entisaikojensa tasoinen joukkue, ja se epäonnistui myös 1954- ja 1958 MM-kisoissa.

1960-luvulla Englannissa alkoi uusi nousu takaisin maailman huipulle. 1962 MM-kisoissa se selviytyi puolivälieriin asti, missä hävisi Brasilialle. Samana vuonna Winterbottom erosi ja uudeksi manageriksi tuli joukkueen entinen kapteeni Alf Ramsey tähtäimenään neljän vuoden kuluttua pelatut kotikisat.

1966 MM-kisoissa Englanti, kapteeninaan Bobby Moore, raivasi tieltään Argentiinan, Portugalin ja loppuottelussa voitti Saksan liittotasavallan. Ottelu päättyi jatkoajan jälkeen lukemiin 4–2. Geoff Hurst teki kolme maalia ja Martin Peters yhden.

Kaksi vuotta myöhemmin, 1968 EM-kisoissa, Englanti saavutti pronssia. Se lähti ennakkosuosikkina myös 1970 MM-kisoihin, missä se kuitenkin putosi puolivälierävaiheessa hävittyään Saksan liittotasavallalle maalein 3–2. Saksa pudotti Englannin puolivälierissä myös kaksi vuotta myöhemmin 1972 EM-kisoissa lukemin 3–1.

1974 MM-kisoihin Englanti ei selviytynyt lainkaan. Tämän johdosta FA antoi potkut Ramseylle, jonka alaisuudessa Englanti oli pelaamastaan 113 ottelusta voittanut 69 ja pelannut 27 tasapeliä. Joe Mercerin toimittua hetken aikaa väliaikaisena managerina palkattiin Ramseyn seuraajaksi Don Revie. Revien alaisuudessa Englannin otteet eivät huomattavasti parantuneet. 1976 EM-kisoissa taival päättyi alkulohkoon.

Revien jälkeen manageriksi tuli Ron Greenwood, mutta 1978 Englanti jäi toistamiseen peräkkäin ulkopuolelle MM-lopputurnauksesta. Samoihin aikoihin alkoi maajoukkuekannattajien keskuudessa voimakas huliganismin nousu. 1980 EM-kisoissa poliisi joutui turvautumaan kyynelkaasuun. 1982 MM-kisoissa Englanti eteni toiseen lohkovaiheeseen, mutta putosi jatkosta vaikkei hävinnyt otteluakaan. Myös näissä kisoissa uutisoitiin kannattajien väkivaltaisesta käyttäytymisestä.

1982 manageriksi tuli Bobby Robson. Englanti ei selvinnyt 1984 EM-lopputurnaukseen, ja kaksi vuotta myöhemmin MM-kisat alkoivat heikosti tappiolla Portugalia vastaan ja tasapelillä Marokkoa vastaan ilman kapteeni Bryan Robsonia, joka oli loukkaantunut. Gary Linekerin kolme maalia Puolaa vastaan takasivat kuitenkin paikan jatkokierroksille. Neljännesvälierissä joukkue voitti Paraguayn maalein 3–0 ja eteni puolivälieriin Argentiinaa vastaan. Ottelussa Diego Maradonan nimiin merkittiin kaksi maalia. Ensimmäinen maali syntyi kädellä, ja toinen syntyi, kun Maradonan 50 metrin nousun jälkeen Englannin puolustaja Terry Fenwick potkaisi pallon maalivahdin jalkojen välistä omaan maaliin. Englanti putosi jatkosta.

1988 Englanti jäi jälleen EM-lopputurnauksessa alkulohkoon, mutta 1990 MM-kisoissa ylsi parhaaseen saavutukseensa sitten vuoden 1966 kotikisojen. Joukkue eteni välieriin saakka, missä kuitenkin maaleihin 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen putosi Saksan liittotasavaltaa vastaan rangaistuspotkukilpailussa. Turnauksen jälkeen Peter Shilton lopetti maajoukkueuransa ennätyksellisten 125 maaottelun jälkeen.

Robsonia managerina seurasi Graham Taylor. Taylorin alaisuudessa Englanti jäi alkulohkoonsa 1992 EM-kisoissa ja kokonaan 1994 MM-kisoista. Taylor sai potkut vuonna 1993 ja hänen tilalleen tuli Terry Venables. Joukkue pelasi Venablesin alaisuudessa hyvin 1996 EM-kotikisoissa ja eteni välierävaiheeseen saakka. Välierissä Saksaa vastaan ottelu venyi 1–1 päättyneen peliajan jälkeen rangaistuspotkukilpailuun saakka, missä Gareth Southgatetin epäonnistuttua rangaistuspotkussaan Saksa eteni loppuotteluun.

EM-turnauksen jälkeen Venables erosi managerin tehtävistään ja hänen tilalleen tuli Glenn Hoddle. Englanti selviytyi 1998 MM-kisoihin, missä se neljännesvälierässä putosi jatkosta 2–2 päättyneen ottelun rangaistuslaukauskilpailussa. Kisojen jälkeen Hoddle erosi tehtävästään aiheutettuaan kohua lausunnoillaan vammaisista ihmisistä. Hoddlen tilalle tuli entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan. Joukkue selvisi 2000 EM-kisoihin, missä se ei kuitenkaan edennyt alkulohkovaihetta pitemmälle. Keegan erosi syyskuussa 2000 Englannin hävittyä MM-karsintaottelun Saksaa vastaan Lontoon Wembleyllä.

Vuonna 2001 manageriksi tuli ruotsalainen Sven-Göran Eriksson. Hän johdatti joukkueen 2002 MM-kisoihin, missä se hävisi puolivälierissä Brasilialle 2–1. Englanti voitti oman karsintalohkonsa ja selviytyi 2004 EM-kisoihin, missä se jälleen putosi rangaistuspotkukilpailussa puolivälierävaiheessa, tällä kertaa Portugalia vastaan. Vuonna 2005 Eriksson sai osakseen voimakasta kritiikkiä. Häntä syytettiin kykenemättömyydestä taktisiin muutoksiin, ja joukkueen ailahtelevat otteet, muun muassa MM-karsintaottelussa tappio Pohjois-Irlantia vastaan, kiihdyttivät mielipiteitä häntä vastaan. Englanti kuitenkin selviytyi karsintalohkostaan lopputurnaukseen oman karsintalohkonsa voittajana. Arvostelua ovat lisänneet myös Erikssonin siviilielämän sotkut. Hän ilmoitti eroavansa tehtävästä kesän 2006 MM-lopputurnauksen jälkeen. MM-kisoissa Englannin alkutaival oli hyvä ja se voitti alkulohkonsa. Neljännesvälieräottelussa Englanti kukisti Ecuadorin 1–0 David Beckhamin maalilla. Englannin kisat eivät kuitenkaan enää jatkuneet puolivälieräottelun jälkeen, kun se hävisi Portugalille niin tutulla tyylillä – rangaistuspotkukilpailussa. Ottelun jälkeen Beckham ilmoitti jättävänsä kapteenin tehtävän.

Uudeksi valmentajaksi valittiin Erikssonin apulaisena toiminut Steve McClaren. Vaikka McClarenin debyytti Englannin paidassa alkoi lupaavasti: 4–0 kotivoitto Kreikasta, on luotsi saanut runsaasti kritiikkiä huonosti menneitten EM-karsintaotteluiden takia.

EM-karsinnat lopputurnaukseen 2008 päättyivät Englannin osalta kehnosti. Englanti olisi voinut menettää mahdollisuutensa kisoihin pääsyyn jo viimeistä edellisellä kierroksella 17. marraskuuta 2007, mutta Venäjän hävittyä Israelille 2–1 ratkaisu siirtyi 21. marraskuuta 2007 pelattuun viimeiseen otteluun. Wembleyllä Englannille olisi riittänyt tasapeli Kroatiaa vastaan, mutta maajoukkue hävisikin ottelun 2–3 ja jäi ulos kisakoneesta Venäjän vietyä toisen paikan E-lohkosta Kroatian jälkeen.

FA erotti päävalmentaja Steve McClarenin ja apulaisvalmentaja Terry Venablesin 22. marraskuuta 2007. Joulukuussa 2007 italialainen Fabio Capello nimitettiin maajoukkueen päävalmentajaksi 2010 MM-projektin loppuun saakka. Hänen apuvalmentajikseen tulevat niin ikään italialaiset Franco Baldini ja Italo Galbiati.

Tulokset

  Voitto

  Tasapeli

  Häviö

Päivämäärä	Pelipaikka	Vastustaja	Kilpailu	Tulos	Maalintekijät	Yleisö
5. maaliskuuta 2014	Wembley Stadium, Lontoo, Englanti	Tanska	Ystävyysottelu	1–0	Daniel Sturridge	68,573
30. toukokuuta 2014	Wembley Stadium, Lontoo, Englanti	Peru	Ystävyysottelu	3–0	Daniel Sturridge, Gary Cahill, Phil Jagielka	83,578
4. kesäkuuta 2014	Sun Life Stadium, Miami, Yhdysvallat	Ecuador	Ystävyysottelu	2–2	Wayne Rooney, Rickie Lambert	21,534
7. kesäkuuta 2014	Sun Life Stadium, Miami, Yhdysvallat	Honduras	Ystävyysottelu	0–0		45,379
14. kesäkuuta 2014	Arena da Amazônia, Manaus, Brasilia	Italia	Maailmanmestaruuskilpailut 2014	2–1	Daniel Sturridge	39,800
19. kesäkuuta 2014	Arena Corinthians, São Paulo, Brasilia	Uruguay	Maailmanmestaruuskilpailut 2014	2–1	Wayne Rooney	62,575
24. kesäkuuta 2014	Mineirão, Belo Horizonte, Brasilia	Costa Rica	Maailmanmestaruuskilpailut 2014	0–0		57,823
3. syyskuuta 2014	Wembley Stadium, Lontoo, Englanti	Norja	Ystävyysottelu	1–0	Wayne Rooney	40,181
8. syyskuuta 2014	St. Jakob-Park, Basel, Sveitsi	Sveitsi	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	0–2	Danny Welbeck (2)
9. lokakuuta 2014	Wembley Stadium, Lontoo, Englanti	San Marino	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	5–0	Phil Jagielka, Wayne Rooney, Danny Welbeck, Andros Townsend, Della Valle (om)	55,990
12. lokakuuta 2014	A. Le Coq Arena, Tallinna, Viro	Viro	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	0–1	Wayne Rooney
15. marraskuuta 2014	Wembley Stadium, Lontoo, Englanti	Slovenia	Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat	3–1	Wayne Rooney (rp.), Danny Welbeck (2)
18. marraskuuta 2014	Celtic Park, Glasgow, Skotlanti	Skotlanti	Ystävyysottelu

Pelaajat

Kuuluisia entisiä maajoukkuepelaajia

Tony Adams 1987–2000 Darren Anderton 1992–2001 Viv Anderson 1978–1988 Jimmy Armfield 1959–1966 Alan Ball 1965–1975 Gordon Banks 1963–1972 John Barnes 1983–1995 Cliff Bastin 1931–1938 Peter Beardsley 1986–1996 David Beckham 1996–2009 Colin Bell 1968–1975 Steve Bloomer 1895–1907 Eric Brook 1929–1939 Trevor Brooking 1974–1982 Terry Butcher 1980–1990 Sol Campbell 1996–2007 Mick Channon 1972–1977 Sir Bobby Charlton 1958–1970 Jack Charlton 1965–1970 Ray Clemence 1972–1983 George Cohen 1964–1967 Ashley Cole 2001–2013 Terry Cooper 1969–1975 Steve Coppell 1976–1983 Bob Crompton 1902–1914 Dixie Dean 1927–1932 Jimmy Dickinson 1949–1956 Duncan Edwards 1955–1957 Rio Ferdinand 1997–2011 Tom Finney 1946–1958

Ron Flowers 1955–1966 Trevor Francis 1977–1986 Paul Gascoigne 1988–1998 Steven Gerrard 2000–2014 Jimmy Greaves 1959–1967 Eddie Hapgood 1933–1939 Sam Hardy 1907–1920 Johnny Haynes 1954–1962 Glenn Hoddle 1979–1988 Don Howe 1957–1959 Emlyn Hughes 1969–1980 Roger Hunt 1962–1969 Norman Hunter 1961–1976 Geoff Hurst 1966–1972 Paul Ince 1992–2000 Kevin Keegan 1972–1982 Frank Lampard 1999–2014 Tommy Lawton 1938–1948 Gary Lineker 1984–1992 Nat Lofthouse 1950–1958 Paul Madeley 1962–1980 Paul Mariner 1977–1984 Stanley Matthews 1934–1957 Steve McManaman 1994–2001 Bobby Moore 1962–1973 Stan Mortensen 1947–1953 Phil Neal 1976–1983 Gary Neville 1995-2007 Michael Owen 1998–2008 Stuart Pearce 1987–1999

Martin Peters 1966–1974 David Platt 1989–1996 Alf Ramsey 1948–1953 Bryan Robson 1980–1991 Wayne Rooney 2003–2018 Kenny Sansom 1979–1988 Paul Scholes 1997–2004 David Seaman 1988–2002 Alan Shearer 1992–2000 Teddy Sheringham 1993–2002 Peter Shilton 1970–1990 Ron Springett 1959–1966 Gareth Southgate 1995–2004 Trevor Steven 1985–1992 Gary Stevens 1985–1992 Nobby Stiles 1965–1970 Frank Swift 1946–1949 John Terry 2003–2012 Phil Thompson 1976–1982 Chris Waddle 1985–1991 Des Walker 1988–1993 Dave Watson 1974–1982 Ray Wilkins 1976–1986 Ray Wilson 1960–1968 Tony Woodcock 1978–1986 Chris Woods 1985–1993 Vivian Woodward 1903–1911 Billy Wright 1946–1959 Ian Wright 1991–1998 Mark Wright 1984–1996

Eniten otteluita maajoukkueessa

Pääartikkeli: Luettelo vähintään 50 maaottelua Englannin maajoukkueessa pelanneista jalkapalloilijoista

Päivitetty 17. marraskuuta 2018.

#	Nimi	Ura	Ottelut	Maalit
1	Peter Shilton	1970–1990	125	0
2	Wayne Rooney	2003–2018	120	53
3	David Beckham	1996–2009	115	17
4	Steven Gerrard	2000–2014	114	21
5	Bobby Moore	1962–1973	108	2
6	Ashley Cole	2001–2013	107	0
7	Bobby Charlton	1958–1970	106	49
8	Frank Lampard	1999–2014	106	29
9	Billy Wright	1946–1959	105	3
10	Bryan Robson	1980–1991	90	26

Parhaat maalintekijät

#	Pelaaja	Ura	Maalit (Ottelut)	Maali/peli
1	Wayne Rooney	2003–2018	53 (120)	0,44
2	Sir Bobby Charlton	1958–1970	49 (106)	0,46
3	Gary Lineker	1984–1992	48 (80)	0,60
4	Jimmy Greaves	1959–1967	44 (57)	0,77
5	Michael Owen	1998–2008	40 (89)	0,45
6	Harry Kane	2015-	32 (45)	0,71
7	Tom Finney	1946–1958	30 (76)	0,39
8	Nat Lofthouse	1950–1958	30 (33)	0,91
9	Alan Shearer	1992–2000	30 (63)	0,48
10	Vivian Woodward	1903–1911	29 (23)	1,26
11	Frank Lampard	1999–2014	29 (106)	0,27

Englannin kapteenit

#	Pelaaja	Ura maajoukkueessa	Ott. Kapteenina (Ottelut yhteensä)
1	Billy Wright	1946–1959	90 (105)
=	Bobby Moore	1962–1973	90 (108)
3	Bryan Robson	1980–1991	65 (90)
4	David Beckham	1996–2013	58 (97)
5	Alan Shearer	1992–2000	34 (63)
6	Kevin Keegan	1972–1982	31 (63)
7	Emlyn Hughes	1969–1980	23 (62)
8	Bob Crompton	1902–1914	22 (41)
=	Johnny Haynes	1954–1962	22 (56)
=	Wayne Rooney	2003–2018	22 (120)

Englannin valmentajat

Valmentaja	Ura maajoukkueessa	Ottelut	Voitot	Tasapelit	Häviöt	Tehdyt maalit	Päästetyt maalit	Voitto %
Walter Winterbottom	1946–1962	139	78	33	28	383	196	56.11%
Alf Ramsey	1963–1974	113	69	27	17	224	98	61.06%
Joe Mercer	1974	7	3	3	1	9	7	42.85%
Don Revie	1974–1977	29	14	8	7	49	25	48.27%
Ron Greenwood	1977–1982	55	33	12	10	93	40	60.00%
Bobby Robson	1982–1990	95	47	30	18	151	60	49.47%
Graham Taylor	1990–1993	38	18	13	7	62	32	47.36%
Terry Venables	1994–1996	23	11	11	1	35	13	47.82%
Glenn Hoddle	1996–1999	28	17	6	5	42	13	60.71%
Howard Wilkinson	1999	1	0	0	1	0	2	0.00%
Kevin Keegan	1999–2000	18	7	7	4	26	15	38.88%
Howard Wilkinson	2000	1	0	1	0	0	0	0.00%
Peter Taylor	2000	1	0	0	1	0	1	0.00%
Sven-Göran Eriksson	2001–2006	67	40	17	10	128	61	59.70%
Steve McClaren	2006–2007	18	9	4	5	32	12	50.00%
Fabio Capello	2008–2012	42	28	8	6	23	7	66.70%
Stuart Pearce	2012	1	0	0	1	2	3	0.00%
Roy Hodgson	2012–2016	56	33	14	9	111	48	58.98%
Sam Allardyce	2016	1	1	0	0	1	0	100%
Gareth Southgate	2016–	30	17	7	6	51	26	56.67%

Turnaushistoria

Maailmanmestaruuskilpailut

Vuosi	Kierros	Sijoitus	O	V	T*	H	TM	PM
1930	Ei osallistunut kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1934	Ei osallistunut kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1938	Ei osallistunut kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1950	Lohkovaihe	11	3	1	0	2	2	2
1954	Puolivälierät	6	3	1	1	1	8	8
1958	Lohkovaihe	11	4	0	3	1	4	5
1962	Puolivälierät	8	4	1	1	2	5	6
1966	Maailmanmestaruus	1	6	5	1	0	11	3
1970	Puolivälierät	8	4	2	0	2	4	4
1974	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1978	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1982	Neljännesvälierät	6	5	3	2	0	6	1
1986	Puolivälierät	8	5	2	1	2	7	3
1990	Välierät	4	7	3	3	1	8	6
1994	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-	-
1998	Neljännesvälierät	9	4	2	1	1	7	4
2002	Puolivälierät	6	5	2	2	1	6	3
2006	Puolivälierät	7	5	3	2	0	6	2
2010	Neljännesvälierät		4	1	2	1	3	5
2014	Lohkovaihe		3	0	1	2	2	4
2018	Välierät	4	7	3	1	3	12	8
yhteensä	15/20	1 mestaruus	69	29	21	19	91	64

Euroopan-mestaruuskilpailut

Vuosi	Kierros	O	V	T*	H	TM	PM
1960	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1964	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1968	Kolmas	2	1	0	1	2	1
1972	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1976	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1980	Lohkovaihe	3	1	1	1	3	3
1984	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
1988	Lohkovaihe	3	0	0	3	2	7
1992	Lohkovaihe	3	0	2	1	1	2
1996	Välierät	5	2	3	0	8	3
2000	Lohkovaihe	3	1	0	2	5	6
2004	Puolivälierät	4	2	1	1	10	6
2008	Ei selviytynyt kisoihin	-	-	-	-	-	-
2012	Puolivälierät	4	2	1	1	5	3
2016	Neljännesvälierät	4	1	2	1	4	4
Yhteensä	9/15	31	10	10	11	40	35

* Rangaistuspotkukilpailulla ratkaistut pudotuspelit mukana.

Lähteet

• The Story So Far Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)

Tilastolähteet

• England legends Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)
• World Cup 1930-2006 RSSSF. (englanniksi)
• European Championships RSSSF. (englanniksi)
• England Internationals since 1872 englandstats.com. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Virallinen sivu
• England06.net
• Tilastoja

Euroopan jalkapallomaajoukkueet (UEFA)

Alankomaat • Albania • Andorra • Armenia • Azerbaidžan • Belgia • Bosnia ja Hertsegovina • Bulgaria • Englanti • Espanja • Färsaaret • Georgia • Gibraltar • Irlanti • Islanti • Israel • Italia • Itävalta • Kazakstan • Kosovo • Kreikka • Kroatia • Kypros • Latvia • Liechtenstein • Liettua • Luxemburg • Malta • Moldova • Montenegro • Norja • Pohjois-Irlanti • Pohjois-Makedonia • Portugali • Puola • Ranska • Romania • Ruotsi • Saksa • San Marino • Serbia • Skotlanti • Slovakia • Slovenia • Suomi • Sveitsi • Tanska • Tšekki • Turkki • Ukraina • Unkari • Valko-Venäjä • Venäjä • Viro • Wales
Entiset: Itä-Saksa • Jugoslavia • Neuvostoliitto • Saar • Serbia ja Montenegro • Tšekkoslovakia

Jalkapallon maailmanmestarit

1930 Uruguay	1934 Italia	1938 Italia	1950 Uruguay	1954 Saksa	1958 Brasilia	1962 Brasilia	1966 Englanti	1970 Brasilia	1974 Saksa
1978 Argentiina	1982 Italia	1986 Argentiina	1990 Saksa	1994 Brasilia	1998 Ranska	2002 Brasilia	2006 Italia	2010 Espanja	2014 Saksa
2018 Ranska