Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1982

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1982 FIFA World Cup
Copa del Mundo de Fútbol – España 82
1982FIFAWorldCup.png
Joukkueet 24
  107 karsijasta
Isäntämaa Espanja Espanja
Ajankohta 13. kesäkuuta
11. heinäkuuta 1982
Mitalistit
Gold medal blank.svg Kulta Italia Italia
Silver medal blank.svg Hopea Saksa Saksan liittotasavalta
Bronze medal blank.svg Pronssi Puola Puola
Ottelut 52
Maalit 146 (2,81 per ottelu)
Yleisö 2 109 723 (40 572 per ottelu)
Maalintekijä Italia Paolo Rossi (6 maalia)
Paras pelaaja Italia Paolo Rossi
1978
1986

Vuoden 1982 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Espanjassa. Kilpailut voitti Italia, joka kukisti loppuottelussa Saksan liittotasavallan maalein 3–1.[1] Mestaruus oli Italialle kolmas (aiemmat vuosilta 1934 ja 1938), mikä nosti sen tilastoissa tasoihin Brasilian kanssa.

Pronssia voitti Puola, joka sivusi siten MM-kisojen parasta saavutustaan vuoden 1974 kisoista.

Turnauksen maalikuninkuuden ja parhaan pelaajan palkinnon voitti Italian Paolo Rossi. Toiseksi parhaan pelaajan palkinnon hopeisen pallon sai Brasilian Falcao ja pronsissen Saksan liittotasavallan Karl-Heinz Rummenigge, joka oli myös Rossin jälkeen toiseksi paras maalintekijä.

Turnauksen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelisysteemiä oli muutettu vuoden 1978 kisoista: lopputurnaukseen pääsi mukaan 24 joukkuetta (aiemmin 16), jotka jaettiin kuuteen neljän joukkueen alkulohkoon. Jokaisen alkulohkon kaksi parasta joukkuetta pääsivät puolivälieriin, joissa pelattiin neljässä kolmen joukkueen lohkossa. Lohkojen voittajat jatkoivat välieriin. Kyseessä oli ainut tällä systeemillä pelattu turnaus, sillä FIFA muutti pelisysteemiä jo seuraaviin kisoihin.[2]

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksen suosikkeja olivat Brasilia, Argentiina ja Saksan liittotasavalta. Vastaavasti Algeria, Kamerun, Honduras, Uusi-Seelanti ja Kuwait olivat ensimmäistä kertaa MM-lopputurnauksessa.

Kisat alkoivat kuitenkin yllätyksillä. Isäntämaa Espanja pelasi ponnettomasti ja selvisi hädin tuskin 12 parhaan joukkoon. Puolustava maailmanmestari Argentiina hävisi avausottelun Belgialle van den Berghin maalilla 0–1.

Yksi kisojen ja koko MM-historian suurimpia yllätyksiä oli kuitenkin Saksan liittotasavallan tappio avausottelussaan Algerialle maalein 2–1. Seuraavaksi Saksa voitti lohkon heittopussi Chilen Karl-Heinz Rummeniggen hattutempulla, mutta jatkopaikkaan vaadittiin voitto Itävallasta. Tiedossa oli, että 1–0-voitto Itävallasta varmistaisi molemmille paikan puolivälierissä, sillä Algeria oli jo pelannut kaikki alkulohkon ottelunsa. Ottelu päättyikin juuri noihin lukemiin Saksan liittotasavallan tehtyä maalin jo alkuminuuteilla ja molempien joukkueiden palloteltua päämäärättömästi loppuajan. Tapaus herätti paljon huomiota sekä närkästytti useita tahoja, ja sääntöjä muutettiin jo vuoden 1986 kisoihin siten, että lohkojen kaksi viimeistä ottelua pelataan samanaikaisesti.

Lohko 1:ssä ensimmäistä kertaa lopputurnauksessa pelannut Kamerun oli lähellä jatkopaikkaa yllettyään tasapisteisiin Italian kanssa. Puola voitti lohkon voitettuaan Perun 5-1, ja kolme tasapeliä pelannut Italia selvisi jatkoon vain tehtyjen maalien perusteella.

Lohko 3:ssa Unkari voitti avausottelussaan El Salvadorin peräti 10–1, mutta ei selvinnyt jatkoon hävittyään Argentiinalle. Belgia voitti hieman yllättäen koko lohkon.

Lohko 4:ssä Englanti teki Ranskaa vastaan avausosuman jo 27 sekunnin pelin jälkeen ja voitti 3–1. Molemmat selvisivät vaikeuksitta jatkoon ennen Tshekkoslovakiaa sekä toistaiseksi ainoissa MM-kisoissaan pelannutta Kuwaitia.

Muista brittijoukkueista Pohjois-Irlanti voitti sensaatiomaisesti lohkon 5:n ennen isäntämaa Espanjaa, mutta Skotlanti jäi lohko 6:ssa loistavasti pelanneen ennakkosuosikki Brasilian sekä Neuvostoliiton taakse.

Puolivälierälohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnaukseen suursuosikkina lähtenyt Brasilia oli pelannut vahvasti harjoitusotteluissa. Joukkueen tähtiä olivat puolustaja Júnior sekä keskikentän Zico, Paulo Falcão ja Sócrates. Brasilia pelasi Têle Santanan johdolla hyökkäävää ja vauhdikasta jalkapalloa. Maa voittikin alkulohkonsa puhtaasti maalierolla 10–2, ja puolivälierälohkossaan se kaatoi hallitsevan maailmanmestarin Argentiinan 3–1. Ratkaisevassa ottelussa Italiaa vastaan Brasilialle olisi riittänyt välieräpaikkaan tasapeli, mutta korkeatasoisessa kamppailussa Italia voitti eteläamerikkalaiset 3–2. Italian kaikki maalit teki Paolo Rossi. Rossi avasi siten maalihanansa edetessään kohti turnauksen maalikuninkuutta. Kisoja edeltävänä keväänä Rossi oli vapautunut pitkästä pelikiellosta.

Puolivälierälohko A:ssa Puola voitti tähtipelaaja Zbigniew Boniekin maaleilla Belgian 3–0 ja pelasi seuraavassa ottelussaan tasapelin Neuvostoliiton kanssa, mikä toi maalle välieräpaikan.

Lohko B:n avausottelussa Saksa ja Englanti pelasivat maalittoman tasapelin, mutta Espanjaa vastaan saksalaiset olivat jo selvästi parempia ja pudottivat kisojen isäntämaan Pierre Littbarskin ja Klaus Fischerin maaleilla 2–1. Englanti ei yltänyt omassa ottelussaan voittoon, joten Saksa eteni lohkostaan välieriin.

Ranska voitti lohko D:ssä ensin Itävallan 1–0 ja sen jälkeen Pohjois-Irlannin 4–1. Ranskan tähtipelaajiin Michel Platinin ohella lukeutuvat Alain Giresse ja Dominique Rocheteau tekivät molemmat kaksi maalia.

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs MM-kisahistorian muistettavimpia otteluita oli Saksan liittotasavallan ja Ranskan kohtaaminen välierissä Sevillassa. Ottelussa sattui toisella puoliajalla ikävä välikohtaus, kun Saksan maalivahti Harald Schumacher taklasi ranskalaispelaaja Patrick Battistonin tajuttomaksi tämän karattua läpiajoon. Ranskalaisten leirissä kuohui erotuomarin annettua pelin jatkua normaalisti ilman varoituksia Schumacherille tai edes vapaapotkua ranskalaisille. Ottelussa nähtiin myös hienoja hetkiä: peli aaltoili päästä päähän, ja molemmilla joukkueilla oli hyviä maalitilanteita.

Varsinainen peliaika päättyi tasan 1–1, ja jatkoajalla Ranska teki nopeasti kaksi maalia siirtyen 3–1-johtoon Marius Trésorin ja Alain Giressen osumilla. Maa kuitenkin jatkoi johtoasemassa hyökkäyspeliään, erään arvion mukaan, koska halusi antaa saksalaisille opetuksen. Loukkaantumisen vuoksi penkillä aloittanut saksalaishyökkäjä Karl-Heinz Rummenigge vaihdettiin kentälle tappiotilanteessa. Hän kavensi pian ja oli järjestämässä Saksan tasoitusmaalia. Tilanne oli jatkoajan jälkeen 3–3, joten ratkaisu siirtyi rangaistuspotkukilpailuun, jonka Saksa voitti maalein 5–4.

Toisessa välierässä Italia voitti ilman Boniekia pelanneen Puolan 2–0. Paolo Rossi teki molemmat Italian maalit. Pronssiottelussa Puola löi maalein 3–2 vaihtomiehistöään peluuttaneen Ranskan.

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelussa pitkän välierän ja lentokonemyöhästymisen väsyttämä Saksa ei kyennyt tarjoamaan Italialle kunnon vastusta vaan Italia voitti 3–1 Paolo Rossin, Marco Tardellin ja Alessandro Altobellin maaleilla. Ensimmäisellä puoliajalla italialaiset vielä epäonnistuivat rangaistuspotkussa pelin 24. minuutilla. Ensimmäinen puoliaika päättyi maalittomana. Toisella jaksolla Italian puolustus piti saksalaisten yritykset tehottomina, ja Italia teki maalit terävistä vastahyökkäyksistä. Paul Breitner kavennus lopputulokseksi 3-1 83. minuutilla oli laiha lohtu saksalaisille. Paolo Rossin ohella Italian muita runkopelaajia olivat konkarimaalivahti Dino Zoff ja keskikentällä etenkin turnauksen alussa Italian peliä johtanut Bruno Conti.

Vaihtoehtoinen logo.

Stadionit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of Poland.svg Puola 3 1 2 0 5 1 4
Flag of Italy.svg Italia 3 0 3 0 2 2 3
Flag of Cameroon.svg Kamerun 3 0 3 0 1 1 3
Flag of Peru.svg Peru 3 0 2 1 2 6 2
Italia 0–0 Puola
Peru 0–0 Kamerun
Italia 1–1 Peru
Puola 0–0 Kamerun
Puola 5–1 Peru
Italia 1–1 Kamerun

Lohko 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of Germany.svg Länsi-Saksa 3 2 0 1 6 3 4
Flag of Austria.svg Itävalta 3 2 0 1 3 1 4
Flag of Algeria.svg Algeria 3 2 0 1 5 5 4
Flag of Chile.svg Chile 3 0 0 3 3 8 0
Länsi-Saksa 1–2 Algeria
Chile 0–1 Itävalta
Länsi-Saksa 4–1 Chile
Algeria 0–2 Itävalta
Algeria 3–2 Chile
Länsi-Saksa 1–0 Itävalta

Lohko 3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of Belgium.svg Belgia 3 2 1 0 3 1 5
Flag of Argentina.svg Argentiina 3 2 0 1 6 2 4
Flag of Hungary.svg Unkari 3 1 1 1 12 6 3
Flag of El Salvador.svg El Salvador 3 0 0 3 1 13 0
Argentiina 0–1 Belgia
Unkari 10–1 El Salvador
Argentiina 4–1 Unkari
Belgia 1–0 El Salvador
Belgia 1–1 Unkari
Argentiina 2–0 El Salvador

Lohko 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of England.svg Englanti 3 3 0 0 6 1 6
Flag of France.svg Ranska 3 1 1 1 6 5 3
Flag of the Czech Republic.svg Tšekkoslovakia 3 0 2 1 2 4 2
Flag of Kuwait.svg Kuwait 3 0 1 2 2 6 1
Englanti 3–1 Ranska
Tšekkoslovakia 1–1 Kuwait
Englanti 2–0 Tšekkoslovakia
Ranska 4–1 Kuwait
Ranska 1–1 Tšekkoslovakia
Englanti 1–0 Kuwait

Lohko 5[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Ulster Banner.svg Pohjois-Irlanti 3 1 2 0 2 1 4
Flag of Spain.svg Espanja 3 1 1 1 3 3 3
Flag of Yugoslavia (1946-1992).svg Jugoslavia 3 1 1 1 2 2 3
Flag of Honduras (2008 Olympics).svg Honduras 3 0 2 1 2 3 2
Espanja 1–1 Honduras
Jugoslavia 0–0 Pohjois-Irlanti
Espanja 2–1 Jugoslavia
Honduras 1–1 Pohjois-Irlanti
Honduras 0–1 Jugoslavia
Espanja 0–1 Pohjois-Irlanti

Lohko 6[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of Brazil.svg Brasilia 3 3 0 0 10 2 6
Flag of the Soviet Union.svg Neuvostoliitto 3 1 1 1 6 4 3
Flag of Scotland.svg Skotlanti 3 1 1 1 8 8 3
Flag of New Zealand.svg Uusi-Seelanti 3 0 0 3 2 12 0
Brasilia 2–1 Neuvostoliitto
Skotlanti 5–2 Uusi-Seelanti
Brasilia 4–1 Skotlanti
Neuvostoliitto 3–0 Uusi-Seelanti
Neuvostoliitto 2–2 Skotlanti
Brasilia 4–0 Uusi-Seelanti

Jatkolohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of Poland.svg Puola 2 1 1 0 3 0 3
Flag of the Soviet Union.svg Neuvostoliitto 2 1 1 0 1 0 3
Flag of Belgium.svg Belgia 2 0 0 2 0 4 0
Puola 3–0 Belgia
Belgia 0–1 Neuvostoliitto
Puola 0–0 Neuvostoliitto

Lohko B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of Germany.svg Länsi-Saksa 2 1 1 0 2 1 3
Flag of England.svg Englanti 2 0 2 0 0 0 2
Flag of Spain.svg Espanja 2 0 1 1 1 2 1
Länsi-Saksa 0–0 Englanti
Länsi-Saksa 2–1 Espanja
Espanja 0–0 Englanti

Lohko C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of Italy.svg Italia 2 2 0 0 5 3 4
Flag of Brazil.svg Brasilia 2 1 0 1 5 4 2
Flag of Argentina.svg Argentiina 2 0 0 2 2 5 0
Italia 2–1 Argentiina
Argentiina 1–3 Brasilia
Italia 3–2 Brasilia

Lohko D[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of France.svg Ranska 2 2 0 0 5 1 4
Flag of Austria.svg Itävalta 2 0 1 1 2 3 1
Ulster Banner.svg Pohjois-Irlanti 2 0 1 1 3 6 1
Itävalta 0–1 Ranska
Itävalta 2–2 Pohjois-Irlanti
Ranska 4–1 Pohjois-Irlanti

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8. heinäkuuta 1982
Flag of Poland.svg Puola 0–2 Flag of Italy.svg Italia
Flag of Germany.svg Länsi-Saksa 5–4 rp. (3–3 ja.) Flag of France.svg Ranska

Pronssiottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10. heinäkuuta 1982
Flag of Poland.svg Puola 3–2 Flag of France.svg Ranska

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

11. heinäkuuta 1982
Flag of Italy.svg Italia 3–1 Flag of Germany.svg Länsi-Saksa
Ottelupaikka: Santiago Bernabéu, Madrid
Yleisö: 90 000

Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 310–312. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
  2. Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 286. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
  3. Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 312. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]