Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1982

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1982 FIFA World Cup
Copa del Mundo de Fútbol – España 82
1982FIFAWorldCup.png
Joukkueet 24
  107 karsijasta
Isäntämaa Espanjan lippu Espanja
Ajankohta 13. kesäkuuta
11. heinäkuuta 1982
Mitalistit
Gold medal blank.svg Kulta Italian lippu Italia
Silver medal blank.svg Hopea Saksan lippu Länsi-Saksa
Bronze medal blank.svg Pronssi Puolan lippu Puola
Ottelut 52
Maalit 146 (2,81 per ottelu)
Yleisö 2 109 723 (40 572 per ottelu)
Maalintekijä Italian lippu Paolo Rossi (6 maalia)
Paras pelaaja Italian lippu Paolo Rossi
1978
1986

Vuoden 1982 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Espanjassa. Kilpailut voitti Italia, joka kukisti loppuottelussa Saksan liittotasavallan maalein 3–1.[1] Mestaruus oli Italialle kolmas (aiemmat vuosilta 1934 ja 1938), ja nosti sen tilastoissa tasoihin Brasilian kanssa.

Turnauksen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelisysteemiä oli muutettu vuoden 1978 kisoista: lopputurnaukseen pääsi mukaan 24 joukkuetta (aiemmin 16), jotka jaettiin kuuteen neljän joukkueen alkulohkoon. Jokaisen lohkon kaksi parasta joukkuetta pääsivät puolivälieriin, joissa pelattiin neljässä kolmen joukkueen lohkossa. Lohkojen voittajat jatkoivat välieriin. Kyseessä oli ainut tällä systeemillä pelattu turnaus, sillä FIFA muutti pelisysteemiä jo seuraaviin kisoihin.[2]

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksen suosikkeja olivat Brasilia, Argentiina ja Saksa. Kisat alkoivat kuitenkin yllätyksillä. Isäntämaa Espanja pelasi ponnettomasti ja selvisi hädin tuskin 12 parhaan joukkoon. Puolustava maailmanmestari Argentiina hävisi avausottelunsa Belgialle 0-1. Yksi MM-historian suurimpia yllätyksiä oli kuitenkin Saksan liittotasavallan häviö Algerialle lohkon 2:n ensimmäisessä ottelussa 2–1.

Jatkossa huomiota herätti Saksan liittotasavallan ja Itävallan välinen ottelu turnauksen ensimmäisellä kierroksella. Tiedossa oli, että 1–0-voitto Itävallasta varmistaisi molemmille paikan puolivälierissä, sillä Algeria oli jo pelannut kaikki alkulohkon ottelunsa. Ottelu päättyikin juuri noihin lukemiin Saksan liittotasavallan onnistuttua maalinteossa alkuminuuteilla ja molempien joukkueiden palloteltua päämäärättömästi loppuajan. Tapaus närkästytti useita tahoja ja sääntöjä muutettiin jo vuoden 1986 kisoihin siten, että lohkojen kaksi viimeistä ottelua pelataan samanaikaisesti.

Lohko 1:ssä ensimmäistä kertaa lopputurnauksessa pelannut Kamerun oli lähellä jatkopaikkaa yllettyään tasapisteisiin Italian kanssa. Puola voitti lohkon, ja kolme tasapeliä Italia selvisi jatkoon vain tehtyjen maalien perusteella.

Lohko 3:ssa Unkari voitti El Salvadorin peräti 10-1, mutta ei selvinnyt jatkoon hävittyään Argentiinalle. Belgia voitti hieman yllättäen koko lohkon. Lohko 4:ssä Englanti teki Michel Platinin tähdittämää Ranskaa vastaan avausosuman jo 27 sekunnin pelin jälkeen ja voitti 3-1. Molemmat selvisivät vaikeuksitta jatkoon ennen Tshekkoslovakiaa sekä toistaiseksi ainoissa MM-kisoissaan pelannutta Kuwaitia. Muista brittijoukkueista Pohjois-Irlanti voitti sensaatiomaisesti lohkon 5:n ennen Espanjaa, mutta Skotlanti jäi lohko 6:ssa loistavasti pelanneen Brasilian sekä Neuvostoliiton taakse.

Puolivälierälohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnaukseen lähti suursuosikkina Brasilia, joka oli tehnyt selvää jälkeä harjoitusotteluissa. Joukkueen tähtiä olivat puolustaja Júnior sekä keskikentän Zico, Paulo Falcão ja Sócrates. Maa voittikin alkulohkonsa puhtaasti maalierolla 10–2 ja puolivälierälohkossa C:ssä hallitsevan maailmanmestari Argentiinan 3–1. Ratkaisevassa ottelussa Brasialialle olisi riittänyt tasapeli Italiaa vastaan, mutta korkeatasoisessa kamppailussa Italia voitti eteläamerikkalaiset 3–2. Italian kaikki maalit teki Paolo Rossi. Hän voitti myös turnauksen maalikuninkuuden kuudella osumalla. Saavutus oli huomattava, sillä kisoja edeltävänä keväänä Rossi oli vapautunut pitkästä pelikiellosta.

Lohko A:ssa Puola kaatoi tähtipelaaja Zbigniew Boniekin maaleilla Belgian ja taisteli tasapelin Neuvostoliiton kanssa, mikä toi maalle riemastuttavan välieräpaikan.

Saksa ja Englanti tahkosivat lohko B:ssä 0-0 tasapelin, mutta Espanjaa vastaan saksalaiset olivat selvästi pirteämpiä ja pudottivat kisaisännät maalein 2-1. Englanti ei pystynyt enää voittoihin, joten Saksa eteni lohkostaan välieriin.

Ranska kukisti lohko D:ssä Itävallan ja höykytti Pohjois-Irlantia peräti maalein 4-1.

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi turnauksen muistettavimpia otteluita oli Saksan liittotasavallan ja Ranskan kohtaaminen välierissä. Ottelussa sattui ikävä välikohtaus, kun Saksan maalivahti Harald Schumacher taklasi ranskalaispelaaja Patrick Battistonin tajuttomaksi tämän karattua läpiajoon. Ranskalaisten leirissä kuohui erotuomarin annettua pelin jatkua normaalisti ilman varoituksia Schumacherille tai edes vapaapotkua ranskalaisille. Ottelussa nähtiin myös hienoja hetkiä: peli aaltoili päästä päähän ja molemmilla joukkueilla oli hyviä maalitilanteita. Varsinaisen peliajan päätyttyä tasan 1–1, Ranska teki jatkoajalla kaksi maalia siirtyen 3–1-johtoon. Maa kuitenkin jatkoi hyökkäyspeliään, erään arvion mukaan, koska halusi antaa saksalaisille opetuksen. Loukkaantumisesta kärsinyt saksalaishyökkäjä Karl-Heinz Rummenigge vaihdettiin kentälle tappiotilanteessa. Hän kavensikin ja oli järjestämässä tasoitusmaalia. Tilanne oli jatkoajan jälkeen 3–3 ja siirryttiin rangaistuspotkukilpailuun, jonka Saksa voitti maalein 5–4.

Toisessa välierässä Italia voitti ilman Boniekia pelanneen Puolan 2–0. Paolo Rossi teki molemmat Italian maalit. Pronssiottelussa Puola löi reservejään peluttaneen Ranskan.

Finaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelussa pitkän välierän ja lentokonemyöhästymisen väsyttämä Saksa ei kyennyt tarjoamaan Italialle kunnon vastusta, vaan saapasmaa vei pelin 3–1 Paolo Rossin, Marco Tardellin ja Alessandro Altobellin maaleilla. Maalla oli varaa jopa tuhria rangaistuspotku pelin alussa. Ensimmäinen puoliaika päättyi maalittomana, mutta toisella jaksolla Italia meni menojaan. Italian puolustus tylsytti saksalaisten yritykset, ja Paul Breitnerin kavennus 83. minuutilla oli enää laiha lohtu saksalaisille. Paolo Rossin ohella Italian muita runkopelaajia olivat konkarimaalivahti Dino Zoff ja keskikentällä etenkin turnauksen alussa peliä elossa pitänyt keskikentän Bruno Conti.

Vaihtoehtoinen logo.

Stadionit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of Poland.svg Puola 3 1 2 0 5 1 4
Flag of Italy.svg Italia 3 0 3 0 2 2 3
Flag of Cameroon.svg Kamerun 3 0 3 0 1 1 3
Flag of Peru.svg Peru 3 0 2 1 2 6 2
Italia 0–0 Puola
Peru 0–0 Kamerun
Italia 1–1 Peru
Puola 0–0 Kamerun
Puola 5–1 Peru
Italia 1–1 Kamerun

Lohko 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of Germany.svg Länsi-Saksa 3 2 0 1 6 3 4
Flag of Austria.svg Itävalta 3 2 0 1 3 1 4
Flag of Algeria.svg Algeria 3 2 0 1 5 5 4
Flag of Chile.svg Chile 3 0 0 3 3 8 0
Länsi-Saksa 1–2 Algeria
Chile 0–1 Itävalta
Länsi-Saksa 4–1 Chile
Algeria 0–2 Itävalta
Algeria 3–2 Chile
Länsi-Saksa 1–0 Itävalta

Lohko 3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of Belgium.svg Belgia 3 2 1 0 3 1 5
Flag of Argentina.svg Argentiina 3 2 0 1 6 2 4
Flag of Hungary.svg Unkari 3 1 1 1 12 6 3
Flag of El Salvador.svg El Salvador 3 0 0 3 1 13 0
Argentiina 0–1 Belgia
Unkari 10–1 El Salvador
Argentiina 4–1 Unkari
Belgia 1–0 El Salvador
Belgia 1–1 Unkari
Argentiina 2–0 El Salvador

Lohko 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of England.svg Englanti 3 3 0 0 6 1 6
Flag of France.svg Ranska 3 1 1 1 6 5 3
Flag of the Czech Republic.svg Tšekkoslovakia 3 0 2 1 2 4 2
Flag of Kuwait.svg Kuwait 3 0 1 2 2 6 1
Englanti 3–1 Ranska
Tšekkoslovakia 1–1 Kuwait
Englanti 2–0 Tšekkoslovakia
Ranska 4–1 Kuwait
Ranska 1–1 Tšekkoslovakia
Englanti 1–0 Kuwait

Lohko 5[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Ulster Banner.svg Pohjois-Irlanti 3 1 2 0 2 1 4
Flag of Spain.svg Espanja 3 1 1 1 3 3 3
Flag of Yugoslavia (1946-1992).svg Jugoslavia 3 1 1 1 2 2 3
Flag of Honduras.svg Honduras 3 0 2 1 2 3 2
Espanja 1–1 Honduras
Jugoslavia 0–0 Pohjois-Irlanti
Espanja 2–1 Jugoslavia
Honduras 1–1 Pohjois-Irlanti
Honduras 0–1 Jugoslavia
Espanja 0–1 Pohjois-Irlanti

Lohko 6[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of Brazil.svg Brasilia 3 3 0 0 10 2 6
Flag of the Soviet Union.svg Neuvostoliitto 3 1 1 1 6 4 3
Flag of Scotland.svg Skotlanti 3 1 1 1 8 8 3
Flag of New Zealand.svg Uusi-Seelanti 3 0 0 3 2 12 0
Brasilia 2–1 Neuvostoliitto
Skotlanti 5–2 Uusi-Seelanti
Brasilia 4–1 Skotlanti
Neuvostoliitto 3–0 Uusi-Seelanti
Neuvostoliitto 2–2 Skotlanti
Brasilia 4–0 Uusi-Seelanti

Jatkolohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of Poland.svg Puola 2 1 1 0 3 0 3
Flag of the Soviet Union.svg Neuvostoliitto 2 1 1 0 1 0 3
Flag of Belgium.svg Belgia 2 0 0 2 0 4 0
Puola 3–0 Belgia
Belgia 0–1 Neuvostoliitto
Puola 0–0 Neuvostoliitto

Lohko B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of Germany.svg Länsi-Saksa 2 1 1 0 2 1 3
Flag of England.svg Englanti 2 0 2 0 0 0 2
Flag of Spain.svg Espanja 2 0 1 1 1 2 1
Länsi-Saksa 0–0 Englanti
Länsi-Saksa 2–1 Espanja
Espanja 0–0 Englanti

Lohko C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of Italy.svg Italia 2 2 0 0 5 3 4
Flag of Brazil.svg Brasilia 2 1 0 1 5 4 2
Flag of Argentina.svg Argentiina 2 0 0 2 2 5 0
Italia 2–1 Argentiina
Argentiina 1–3 Brasilia
Italia 3–2 Brasilia

Lohko D[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM P
Flag of France.svg Ranska 2 2 0 0 5 1 4
Flag of Austria.svg Itävalta 2 0 1 1 2 3 1
Ulster Banner.svg Pohjois-Irlanti 2 0 1 1 3 6 1
Itävalta 0–1 Ranska
Itävalta 2–2 Pohjois-Irlanti
Ranska 4–1 Pohjois-Irlanti

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8. heinäkuuta 1982
Flag of Poland.svg Puola 0–2 Flag of Italy.svg Italia
Flag of Germany.svg Länsi-Saksa 5–4 rp. (3–3 ja.) Flag of France.svg Ranska

Pronssiottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10. heinäkuuta 1982
Flag of Poland.svg Puola 3–2 Flag of France.svg Ranska

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

11. heinäkuuta 1982
Flag of Italy.svg Italia 3–1 Flag of Germany.svg Länsi-Saksa
Ottelupaikka: Santiago Bernabéu, Madrid
Yleisö: 90 000

Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 310–312. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
  2. Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 286. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
  3. Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 312. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]