Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1982

1982 FIFA World Cup
Copa del Mundo de Fútbol – España 82
Joukkueet	24
	107 karsijasta
Isäntämaa	Espanja
Ajankohta	13. kesäkuuta –; 11. heinäkuuta 1982
Mitalistit
– Kultaa	Italia
– Hopeaa	Länsi-Saksa
– Pronssia	Puola
Ottelut	52
Maalit	146 (2,81 ottelua kohti)
Yleisö	2 109 723 (40 572 ottelua kohti)
Maalintekijä	Paolo Rossi (6 maalia)
Paras pelaaja	Paolo Rossi
	Infobox OK

Vuoden 1982 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Espanjassa. Turnauksessa pelasi ensimmäistä kertaa 24 joukkuetta aiemman 16 joukkueen sijasta, mikä kasvatti tarvittavien pelipaikkakuntien määrää. Otteluita pelattiin neljässätoista eri kaupungissa. Suurempi joukkuemäärä aiheutti myös muutostarpeen aiempaan kilpailuformaattiin, Espanjan turnauksessa kuuden alkulohkon kaksi parasta joukkuetta jatkoivat otteluitaan neljässä kolmen joukkueen jatkolohkossa, joiden voittajat etenivät välieriin. Tämä kilpailuformaatti jäi ainutkertaiseksi.^[1]

Ennen turnausta kysymyksiä herättivät myös tasoerot ensimmäistä kertaa turnauksessa mukana olleiden maiden ja jalkapallon suurmaiden välillä. Heittopussijoukkueita turnauksessa ei kuitenkaan ollut, ja parhaiten menestyi Kamerun, joka ei hävinnyt kisoissa otteluakaan, mutta putosi silti jatkosta, jäätyään epäonnisesti tulevan maailmanmestarin Italian taakse sarjataulukossa maalierovertailun perusteella.^[1]^[2]

Turnauksen loppuottelussa kohtasivat Italia ja Länsi-Saksa. Italia voitti ottelun maalein 3-1. Maailmanmestaruus oli Italian kolmas.^[3]

Järjestelyt

FIFA myönsi vuoden 1978 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen järjestelyoikeuden Espanjalle vuonna 1966 Lontoossa pitämässään kokouksessa. Samassa kokouksessa oli valittu myös vuosien 1974 ja 1978 maailmanmestaruuskilpailujen isäntämaat.^[4]

Karsinnat

Pääartikkeli: Vuoden 1982 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat

Vuoden 1978 maailmanmestaruuskilpailujen karsintoihin otti osaa 109 FIFAn jäsenmaata. MM-lopputurnaukseen oli karsinnoissa jaossa 14 paikkaa. Hallitseva maailmanmestari Argentiina ja isäntämaa Espanja selviytyivät MM-lopputurnaukseen ilman karsintaa.^[5]^[6]

Joukkueet

Turnaukseen osallistui 24 maata kuudesta eri maanosaliitosta. Kuwait, Algeria, Kamerun, Uusi-Seelanti ja Honduras osallistuivat MM-lopputurnaukseen ensimmäistä kertaa.^[7]^[2]

Joukkuemäärän lisääntymisen vuoksi kilpailuformaattia pitki muuttaa edellisiin MM-turnauksiin nähden. Joukkueet jaettiin kuuteen neljän joukkueen alkulohkoon. Alkulohkojen kaksi parasta joukkuetta selviytyivät toiseen vaiheeseen, missä jäljellä olevat 12 maata jaettiin neljään kolmen joukkueen lohkoon. Jatkolohkojen voittajat kohtasivat toisensa välierissä,joiden voittajat etenivät loppuotteluun. Uutta oli, että mikäli ottelu oli pudotuspelikierroksen otteluissa vielä jatkoajan jälkeen tasan, voittajan ratkaisemiseksi otettiin käyttöön rangaistuspotkukilpailu.^[2] Kilpailuformaatin varjopuolena oli, että jatkolohkoissa ensimmäisen ottelun hävinnyt joukkue oli jo mahdollisesti menettänyt jatkomahdollisuutensa, mutta silti se joutui vielä pelaamaan lohkon päätösottelun. Espanjan kisoissa käytetty kilpailuformaatti jäi ainoaksi tällä systeemillä pelatuksi turnaukseksi, sillä FIFA muutti pelisysteemiä jo seuraaviin kisoihin.^[1]

AFC (1)

CAF (2)

OFC (1)

UEFA (14)

Stadionit

Turnauksen laajentuminen 24 joukkueen turnaukseksi kasvatti kisapaikkojen tarvetta. Kisat myönnettiin Espanjalle vuonna 1966, eikä se ollut kovin innoissaan siitä, että FIFA päätti vuoden 1979 kongressissaan laajentaa turnausta 16 joukkueesta 24 joukkueen turnaukseksi. Infrastruktuuri oli kuitenkin jo hyvin pitkälti olemassa. Turnauksen otteluita pelattiin 17 eri stadionilla ja 14 eri kaupungissa. Ainoastaan Valladolidiin rakennettiin uusi stadion. Kisojen jakaminen useaan kaupunkiin oli myös aluepolitiikkaa, jolla pyrittiin yhdistämään espanjalaiset, baskit ja katalaanit.^[1]

Barcelona		Madrid
Camp Nou	Sarrià	Santiago Bernabéu	Vicente Calderón
Kapasiteetti: 121 401	Kapasiteetti: 40 400	Kapasiteetti: 90 089	Kapasiteetti: 65 695

Sevilla		Elche	Valencia
Ramón Sánchez Pizjuán	Benito Villamarín	Nuevo Estadio	Luis Casanova
Kapasiteetti: 68 110	Kapasiteetti: 50 253	Kapasiteetti: 53 290	Kapasiteetti: 49 562

Bilbao	Gijón	Málaga	Zaragoza
San Mamés	El Molinón	La Rosaleda	La Romareda
Kapasiteetti: 46 223	Kapasiteetti: 45 153	Kapasiteetti: 45 000	Kapasiteetti: 41 806

A Coruña	Vigo	Alicante	Valladolid
Riazor	Balaídos	José Rico Pérez	José Zorrilla
Kapasiteetti: 34 190	Kapasiteetti: 33 000	Kapasiteetti: 32 500	Kapasiteetti: 30 043

Oviedo
Carlos Tartiere
Kapasiteetti: 22 284

Ottelut

Alkulohkot

Lohko 1

Alkulohko 1:ssä nähtiin useita tasapelejä. Puola aloitti turnauksen kahdella maalittomalla tasapelillä, sekä Italiaa että Kamerunia vastaan, mutta Puola ylsi lopulta lohkovoittoon voitettuaan viimeisellä kierroksella Perun maalein 5–1. Kaikki muut lohkon ottelut päättyivät tasatulokseen. Kisojen ensikertalainen Kamerun oli lähellä jatkopaikkaa, mutta jäi tehtyjen maalien perusteella Italian jälkeen lohkon kolmanneksi. Kolme tasapeliä pelannut Italia selvisi näin ollen jatkoon vain tehtyjen maalien perusteella, joita sillä oli yksi enemmän kuin Kamerunilla.^[8]

Lohko 2

Lohkon 2 ottelut käynnistyivät heti yllätystuloksella, kun Algeria kukisti Länsi-Saksann 2–1. Ennen ottelua saksalaiset suhtautuivat vähättelevästi Algerian joukkueeseen, ja valmentaja Jupp Derwall sanoi matkustavansa seuraavalla junalla kotiin, mikäli hänen joukkueensa ei voittaisi ottelua. Ensin Rajab Madjer teki Algerian johtomaalin toisella puoliajalla. Karl-Heinz Rummenigge tasoitti, mutta vain hetkeä myöhemmin Lakhdar Belloumi onnistui tekemään Algerian voittomaalin.^[9]

Seuraavaan otteluun Chileä vastaan saksalaiset lähtivät paremmalla asenteella ja Länsi-Saksa voitti ottelun 4–1, Rummenigge teki ottelussa kolme maalia. Kun Itävalta voitti kahdessa ensimmäisessä ottelussaan sekä Chilen että Algerian, vaadittiin Länsi-Saksalta lohkon viimeisessä ottelussa vielä voitto Itävallasta, jotta jatkopaikka varmistuisi. Tulossa ei ollut kiihkeätä kamppailua jatkopaikasta, vaan yksi MM-historian suurimmista skandaalesta. Länsi-Saksan ja Itävallan välinen päätöskierroksen ottelu pelattiin päivää myöhemmin, kuin Algerian ja Chilen välinen viimeinen ottelu. Algeria voitti ottelun maalein 3–2, jolloin oli tiedossa että Länsi-Saksan 1–0 voitto Itävallasta varmistaisi molemmille joukkueille jatkoon pääsyn. Ottelu päättyi juuri näihin lukemiin, Länsi-Saksan tehtyä ottelun alussa voittomaalin, ja loppuajan molemmat joukkueet pallottelivat päämäärättömästi. Gijonin häpeäksi kutsuttu ottelu herätti paljon huomiota ja sääntöjä muutettiin seuraaviin maailmanmestaruuskilpailuihin siten, että alkulohkojen kaksi viimeistä ottelua pelataan samanaikaisesti.^[9]

Lohko 3

Lohkossa 3 hallitseva maailmanmestari Argentiina kohtasi avausottelussaan Belgian. Argentiinan joukkueen runko oli edelleen sama kuin neljän vuoden takaisella mestaruusjoukkueella. Nyt mukaan oli otettu myös 21-vuotias Diego Maradona. Argentiinan pelit alkoivat kuitenkin nihkeästi, Belgia voitti avausottelun maalien 1–0. Argentiina kuitenkin paransi peliään ja toisessa ottelussaan se voitti Unkarin 4–1. Ennen tätä ottelua Unkari oli avausottelussaan voittanut El Salvadorin ennätyksellisesti 10–1. Vaihdosta kentälle tullut Unkarin Lászlo Kiss teki ennätyksellisesti hattutempun seitsemässä minuutissa. Lopulta Unkari ei hyötynyt suurinumeroisesta voitosta mitään, vaan se pelasi päätöskierroksella tasan 1–1 Belgian kanssa, mikä ei riittänyt jatkopaikkaan. Kun myös Belgia ja Argentiina kukistivat El Salvadorin, merkitsi se sitä, että Belgia sijoittui lohkon ykköseksi ennen Argentiinaa.^[10]

Lohko 4

Lohko 4:n avausottelussa Englanti siirtyi Ranskaa vastaan johtoon jo 27 sekunnin pelin jälkeen. Ranska tuli vielä tasoihin, mutta Englanti voitti ottelun lopulta maalein 3–1. Toisessa avausottelussa Tšekkoslovakia sai vastaansa kisojen ensikertalaisen Kuwaitin. Kuwait oli panostanut kisoihin valmistautumiseen ja siitä osoituksena oli myös Aasian mestaruus vuoden 1980 Aasian mestaruuskilpailuista. Maiden välinen avausottelu päättyi tasatulokseen 1–1. Ranska ei toisessa ottelussaan antanut Kuwaitille mahdollisuuksia, vaan voitti ottelun maalein 4–1. Kun myös Englanti voitti päätöskierroksella Kuwaitin, varmisti se Englannille lohkovoiton puhtaalla pelillä. Ranska sijoittui lohkon toiseksi pelattuaan päätöskierroksella tasan 1–1 Tšekkoslovakiaa vastaan.^[11]

Lohko 5

Tasaisessa 5 lohkossa jatkopaikkojen kohtalo ratkesi vasta päätöskierroksella. Avauskierroksella Espanja ja Honduras pelasivat avausottelun tasan, kuten myös Jugoslavia ja Pohjois-Irlanti. Toisella kierroksella Honduras ja Pohjois-Irlanti pelasivat tasan, ja kun Espanja kukisti Jugoslavian, oli Espanja lähinnä jatkopaikkaa ennen päätöskierrosta. Päätöskierroksella Pohjois-Irlanti voitti Espanjan maalein 0–1, mikä takasi Pohjois-Irlannille hieman yllättäen lohkovoiton. Jugoslavialle ei riittänyt 1–0 voitto Hondurasista, vaan se jäi sarjataulukossa Espanjan taakse.^[11]

Lohko 6

Lohkossa 6 Brasilia ei juuri jättänyt muille joukkueille mahdollisuuksia. Avausottelussaan se voitti Neuvostoliiton maalein 2–1. Tämän jälkeen Brasilialle saivat taipua vuoroin Skotlanti ja Uusi-Seelanti. Lohkon toisena joukkueena jatkoon selvisi täpärästi Neuvostoliitto. Lohkon viimeisessä ja jatkoon pääsyn kannalta ratkaisevassa ottelussa Skotlanti ja Neuvostoliitto pelasivat tasan 2–2. Tasatulos riitti Neuvostoliitolle, mutta Skotlannin kohtalona oli karsiutua jatkosta kolmatta peräkkäistä kertaa maalierovertailun turvin.^[12]^[13]

Jatkolohkot

Lohko A

Jatkolohkossa A:ssa Puola voitti tähtipelaaja Zbigniew Boniekin kolmella maalilla Belgian 3–0. Kun myös Neuvostoliitto voitti Belgian 1–0, tultiin välieriin selviytyvä joukkue ratkaisemaan alkulohkon viimeisessä ottelussa Puolan ja Neuvostoliiton välillä. Camp Noulla pelattavassa ottelussa oli vahva poliittinen lataus. Puolalaisten silmissä Neuvostoliitto oli miehittäjävaltio, ja sille ei missään nimessä saanut hävitä. Jatkoon päästäkseen Puolalle riitti ottelusta tasatulos, eikä se lähtenyt ottelusta muuta hakemaankaan. Puola onnistui vahvalla puolustuspelaamisellaan näivettämään ottelun, eikä yleisölle tarjottu kovinkaan tapahtumarikasta peliä. Puolalaisten taktiikka kuitenkin toimi ja ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin.^[13]

Lohko B

Jatkolohko B:n ottelut pelattiin Madridissa. Länsi-Saksa ja Englanti aloittivat jatko-ottelut maalittomalla tasapelillä. Seuraavassa ottelussa Länsi-Saksa sai vastaansa kisaisäntä Espanjan. Länsi-Saksa voitti ottelun Pierre Littbarskin ja Klaus Fischerin maaleilla 2–1, mikä tarkoitti että Espanjan pelit päättyivät jatkolohkoon. Englanti olisi tarvinnut lohkon viimeisessä ottelussa vähintään kahden maalin voiton Espanjasta, mutta Espanja piti itselleen jatkoon pääsyn kannalta merkityksettömässä ottelussa kiinni ylpeydestään ja taisteli loppuun saakka. Peli päättyi 0–0, jolloin Englanti oli ulkona välieräotteluista ja Länsi-Saksa eteni neljän parhaan joukkoon.^[14]

Lohko C

Lohko C: ottelut pelattiin Barcelonan Estadi de Sarriàlla. Sarrià oli vaatimaton stadion kaupungin suurempaan stadioniin Camp Noun puitteisiin verrattuna. Camp Noulla pelasivat jatkolohkonsa Neuvostoliitto, Puola ja Belgia, kun Sarriàlla kohtasivat Argentiina, Brasilia ja Italia. FIFA yritti neuvotella siitä, että C-jatkolohkossa pelaavat jalkapallon suurmaat ja siten myös suuremmat kassamagneetit, saisivat käyttöönsä isomman stadionin, mutta järjestelykomitea ei tähän suostunut.^[15]

Etukäteen odotettiin Brasilian etenevän välieriin ja Italian ja Argentiinan piti ensimmäisessä kohtaamisessaan selvittää, kumpi pääsisi yrittämään Brasilian pudottamista jatkosta. Italia onnistui toisen jakson maaleillaan kukistamaan Argentiinan maalein 2–1. Argentiina olisi näin ollen tarvinnut seuraavasta ottelusta voiton Brasiliasta, pitääkseen toiveitaan välieristä yllä. Brasilia ei kuitenkaan antanut Argentiinalle mahdollisuuksia, vaan kukisti Argentiinan maalein 3–1, Zico kirkkaipana tähtenään. Turhautunut Maradona otti ottelun lopussa punaisen kortin. Välieräpaikka ratkaistiin viimeisessä ottelussa Brasilian ja Italian välillä, missä Brasilialle riittäisi lohkovoittoon tasatulos. Ottelun, jossa jännittäviä käänteitä riitti ja maaleja tehtiin vuoretellen, voitti kuitenkin Italia maalein 3–2. Paolo Rossi viimeisteli Italian kaikki maalit.^[15]

Lohko D

Jatkolohkon D otteluiden pelipaikka oli Estadio Vicente Calderón Madridissa. Yllättäen jatkolohkoon selviytynyt Pohjois-Irlanti avasi ottelunsa tasatuloksella Itävaltaa vastaan. Kun Ranska voitti Itävallan 1–0, oli Pohjois-Irlannilla mahdollisuus edetä sensaatiomaisesti välieriin voitolla Ranskasta. Ratkaisevassa ottelussa Ranska oli kuitenkin selvästi parempi ja se eteni välieriin 4–1 voitolla.^[11]

Pudotuspelit

Välierät

Eräs MM-kisahistorian muistettavimpia otteluita oli Länsi-Saksan ja Ranskan huippujännittävä kohtaaminen välierässä Sevillassa. Pierre Littbarski vei saksalaiset johtoon ensimmäisen puoliajan 17. minuutilla, mutta Michel Platini tasoitti rangaistuspotkusta ottelun 26. minuutilla. Ottelussa sattui toisella puoliajalla ikävä välikohtaus, kun Länsi-Saksan maalivahti Harald Schumacher taklasi ranskalaispelaaja Patrick Battistonin tajuttomaksi tämän karattua läpiajoon. Ranskalaisten leirissä kuohui erotuomarin annettua pelin jatkua normaalisti ilman ulosajoa tai varoituksia Schumacherille, tai edes vapaapotkua ranskalaisille. Ottelussa nähtiin myös hienoja hetkiä; peli aaltoili päädystä toiseen, ja molemmilla joukkueilla oli hyviä maalintekotilanteita. Ranska oli hyökkäävämpi osapuoli ottelun toisella puoliajalla. Varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla Ranskan Manuel Amoros oli erittäin lähellä ratkaista ottelun lauottuaan 30 metristä ylärimaan.^[16]

Varsinainen peliaika päättyi tasan 1–1, ja jatkoajalla Ranska teki nopeasti kaksi maalia siirtyen 3–1-johtoon Marius Trésorin ja Alain Giressen osumilla. Loukkaantumisen vuoksi vaihtopenkillä aloittanut saksalaishyökkääjä Karl-Heinz Rummenigge vaihdettiin kentälle tappiotilanteessa. Hän teki kavennusmaalin pian kentälle tultuaan ja ote pelistä siirtyi vähitellen saksalaisille. Rummenigge oli järjestämässä Saksan tasoitusta, jonka viimeisteli tyylikkäällä saksipotkulla Klaus Fischer. Jatkoaika päättyi lukemiin 3–3, joten ratkaisu siirtyi ensimmäistä kertaa MM-historiassa rangaistuspotkukilpailuun. Siinä Harald Schumacher torjui kahden ranskalaisen, joukkueensa neljännen vetäjän Didier Sixiin ja kuudentena vetäneen Maxime Bossisin, yritykset, ja ottelu ratkesi lopullisesti, kun Länsi-Saksan kuudes vetäjä Horst Hrubesch potkaisi ratkaisevan rankkarin varmasti maaliin. Länsi-Saksa voitti rangaistuspotkukilpailun maalein 5–4.^[16]

Toisessa välierässä Italia voitti ilman Boniekia pelanneen Puolan 2–0. Paolo Rossi teki molemmat Italian maalit keskikenttäpelaaja Bruno Contin keskityksistä. Italia voitti vakuuttavasti, vaikka joukkueen pelinrakentaja Giancarlo Antognoni loukkaantui jo ensimmäisellä puoliajalla.^[13]

Pronssiottelu

Pronssiottelussa kohtasivat Puola ja Ranska. Ranska peluutti ottelussa. Ottelussa vaihtomiehistöään peluuttanut Ranska siirtyi ensin johtoon, mutta ensimmäisen puoliajan lopulla Puola iski kaksi maalia ja heti toisen puoliajan alussa Puola lisäsi johtoaan. Ranska nousi vielä maalin päähän, ja lopputulos kirjattiin 3–2 Puolan hyväksi. Puolalle pronssimitalit olivat toiset kahdeksan vuoden sisään.^[16]

Loppuottelu

Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 1982 loppuottelu

Loppuottelussa kohtasivat Italia ja Länsi-Saksa. Madridissa pelattavan ottelun valmistautuminen ei mennyt saksalaisilta optimaalisesti, sillä joukkue odotteli pitkän yön ajan lentoa Madridiin Sevillan lentoasemalla. Molemmat joukkueet olivat päässeet loppuotteluun lähtokohtiin nähden hieman yllättäen ja loukkaantumisista kärsivinä. Lukuun ottamatta Italian saamaa rangaistuspotkua, josta Antonio Cabrini ampui maalin ohi, loppuottelun ensimmäisen puoliajan maalintekoyritykset olivat kaukolaukauksia. Ensimmäinen puoliaika päättyi maalittomana, mutta toisella jaksolla Italia meni menojaan. Italian puolustus tylsytti saksalaisten yritykset tehottomiksi, ja Italia teki maalit terävistä vastahyökkäyksistä. Maalinteon aloitti Paolo Rossi ottelun 57. minuutilla. Marco Tardelli ja Alessandro Artobelli veivät maaleillaan Italian jo kolmen maalin johtoasemaan. Paul Breitnerin kavennus lopputulokseksi 3–1 vapaapotkun jälkitilanteesta 83. minuutilla oli enää laiha lohtu saksalaisille.^[3]

Ennen MM-turnausta Italiaan ei yleisesti uskottu, eikä heikosti sujunut alkulohko ollut omiaan nostamaan luottamusta italialaisiin. Siksi Italian mestaruutta vuoden 1982 MM-turnauksesta voidaan pitää yllättävänä.^[3]

Tulokset

Alkulohkot

Lohko 1

Joukkue	O	V	T	H	TM	PM	ME	P
Puola	3	1	2	0	5	1	+4	4
Italia	3	0	3	0	2	2	0	3
Kamerun	3	0	3	0	1	1	0	3
Peru	3	0	2	1	2	6	−4	2

14. kesäkuuta 1982

17:15

Italia	0–0	Puola

Balaídos, Vigo

Yleisömäärä: 33 040

Tuomari: Michel Vautrot (Ranska)

15. kesäkuuta 1982

17:15

Peru	0–0	Kamerun

Estadio de Riazor, A Coruña

Yleisömäärä: 11 000

Tuomari: Franz Wöhrer (Itävalta)

18. kesäkuuta 1982

17:15

Italia	1–1	Peru
Conti 18'		Díaz 83'

Balaídos, Vigo

Yleisömäärä: 25 000

Tuomari: Walter Eschweiler (Länsi-Saksa)

19. kesäkuuta 1982

17:15

Puola	0–0	Kamerun

Estadio de Riazor, A Coruña

Yleisömäärä: 19 000

Tuomari: Alexis Ponnet (Belgia)

22. kesäkuuta 1982

17:15

Puola	5–1	Peru
Smolarek 55' Lato 58' Boniek 61' Buncol 68' Ciołek 76'		La Rosa 83'

Estadio de Riazor, A Coruña

Yleisömäärä: 25 000

Tuomari: Mario Rubio Vázquez (Meksiko)

23. kesäkuuta 1982

17:15

Italia	1–1	Kamerun
Graziani 60'		M'Bida 61'

Balaídos, Vigo

Yleisömäärä: 20 000

Tuomari: Bogdan Dotchev (Bulgaria)

Lohko 2

Joukkue	O	V	H	TM	PM	ME	P
Länsi-Saksa	3	2	1	6	3	+3	4
Itävalta	3	2	1	3	1	+2	4
Algeria	3	2	1	5	5	0	4
Chile	3	0	3	3	8	−5	0

16. kesäkuuta 1982