Zico

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Zico
Zico 2012.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Arthur Antunes Coimbra
Syntymäaika 3. maaliskuuta 1953 (ikä 65)
Syntymäpaikka Rio de Janeiro, Brasilia
Pelipaikka hyökkäävä keskikenttäpelaaja
Pituus 172 senttimetriä
Junioriseurat
1967–1972 Flamengo
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1971–1983 Flamengo 212 (123)
1983–1985 Udinese 39 (22)
1985–1989 Flamengo 37 (12)
1991–1994 Kashima Antlers 46 (35)
Yhteensä 334 (192)
Maajoukkue
1976–1986 Brasilia 71 (48)
Valmennusura
1999 Kashima Antlers
2000–2002 CFZ
2002–2006 Japanin maajoukkue
2006–2008 Fenerbahçe
2008 Bunyodkor
2009 TsSKA Moskova
2009–2010 Olympiakos
2011–2012 Irakin maajoukkue
2013–2014 Al-Gharaffa
2014–2017 FC Goa

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. Nimi-testi OK

Arthur Antunes Coimbra, joka tunnetaan paremmin nimellä Zico (s. 3. maaliskuuta 1953 Rio de Janeiro, Rio de Janeiron osavaltio, Brasilia) on brasilialainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja.

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ammattilaisuransa Zico aloitti Flamengossa, missä hän voitti Brasilian mestaruuden vuosina 1980, 19821983, 1987 sekä Copa Libertadoresin vuonna 1981. Hän kävi pelaamassa vuosina 1983–1985 italialaisessa Udinesessa, mutta palasi takaisin Flamengoon. Hän on seuran kautta aikain paras maalintekijä 508 maalillaan. Presidentti Fernando Collor de Mellon aikana Zico toimi noin vuoden ajan kotimaansa urheiluministerinä. Vuonna 1991 hän siirtyi Japaniin Kashima Antlersiin, missä pelasi uransa loppuajan vuoteen 1994 saakka ja jatkoi sen jälkeen joukkueen muissa tehtävissä. Hän myös perusti Brasiliaan oman jalkapalloakatemiansa. Vuonna 1993 hän voitti Kashimassa Japanin liigamestaruuden.

Brasilian A-maajoukkueessa Zico pelasi 88 ottelua ja teki 66 maalia. Hän pelasi joukkueessa 1978, 1982 ja 1986 MM-turnauksissa, joista ensimmäisessä voitti pronssia.

Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zico aloitti valmennusuransa Kashima Antlersissa kaudella 1999, muttei onnistunut nostamaan seuraa menestykseen. Miehen nimi Japanissa kuitenkin tunnettiin ja MM-kisojen 2002 jälkeen hän seurasi ranskalaista Philippe Troussieria Japanin maajoukkueen päävalmentajana.

Zicon johdolla Japani voitti Aasian mestaruuden 2004 kaatamalla finaalissa Kiinan 3–1. Japani selvisi myös MM-kisoihin 2006. Kisat menivät kuitenkin penkin alle ja Japani jäi alkulohkonsa viimeiseksi. Zico jätti tehtävänsä kisojen jälkeen.

Kesällä 2006 Zico jatkoi valmennusuraansa turkkilaisseura Fenerbahçessa. Zicon johdolla seura voitti Turkin mestaruuden ja Supercupin 2007. Kaudella 2007–08 Fenerbahçe on menestyi pitkästä aikaa myös Euroopassa ja eteni Mestarien liigassa kahdeksan parhaan joukkoon. Turkissa mestaruus kuitenkin karkasi lopulta Galatasaraylle ja kesäkuussa 2008 Zico jätti tehtävänsä Fenerbahçen päävalmentajana. Syyskuussa hän aloitti Uzbekistanilaisen suurseuran Budnjodkorin päävalmentajana. [1]

Zicon pesti Uzbekistanissa jäi lyhyeksi, sillä tammikuussa 2009 hän allekirjoitti sopimuksen venäläisseura PFK TsSKA Moskovan kanssa [2].

Zicon johdolla TsSKA juhli toukokuun lopulla 2009 Venäjän cupin mestaruutta kaadettuaan finaalissa FK Rubin Kazanin 0–1. Tämän jälkeen menestys on kuitenkin hieman taittunut ja Venäjän valioliigasa seura on pudonnut mestaruusjunasta. Lopullinen niitti oli vierastappio sarjanousija FK Rostoville syyskuun alussa ja Zico sai potkut seurasta.[3] Vain kuusi päivää potkujensa jälkeen Zico palkattiin kreikkalaisen Olympiakosin uudeksi valmentajaksi. Hän astui tehtäväänsä muutama tunti ennen Olympiakosin Mestariden liigan ottelua AZ Alkmaaria vastaan.[4] Zico ei lopulta valmentanut Olympiakosia kuin muutaman kuukauden. Joukkue erotti Zicon tammikuussa 2010, kun kahden tappion ja tasapelin jälkeen Olympiakosin kilpakumppani Panathinaikos oli karannut Kreikan liigassa seitsemän pisteen karkumatkalle.[5]

Kesäkuusta 2010 lähtien Zico on toiminut kasvattajaseuransa Flamengon managerina vastaten seuran jalkapallotoimen johtamisesta. [6] Pesti päättyi kuitenkin lyhyeen Zicon erottua tehtävistään lokakuun alussa. Syynä oli epäluottamus muun henkilökunnan ja Zicon välillä. [7]

Elokuussa 2011 Zicosta tuli Irakin maajoukkueen päävalmentaja. [8] Kaudella 2013–2014 Zico toimi Al-Gharrafan päävalmentajana Qatarin liigassa.[9][10]

Syyskuussa 2014 Zico ryhtyi Intian Superliigaan FC Goan päävalmentajaksi.[11] Zicon johdolla Goa sijoittui parhaimmillaan Intian liigassa toiseksi kaudella 2015. Hän jätti joukkueen sopimuksensa umpeuduttua tammikuussa 2017.[12]

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Turkin mestaruus: 2007
  • Turkin Supercup: 2007
  • Venäjän cup: 2009
  • Venäjän Supercup: 2009

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Philippe Troussier
Japanin jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja
2002–2006
Seuraaja:
Ivica Osim
Edeltäjä:
Christoph Daum
Fenerbahçen päävalmentaja
2006–2008
Seuraaja:
Luis Aragonés
Edeltäjä:
Valeri Gazzajev
TsSKA Moskovan päävalmentaja
1–9/2009
Seuraaja:
Juande Ramos
Edeltäjä:
Temur Ketsbaia
Olympiakosin päävalmentaja
9/2009–1/2010
Seuraaja:
Božidar Bandović
Edeltäjä:
Wolfgang Sidka
Irakin jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja
2011–2012
Seuraaja:
Vladimir Petrović