Siirry sisältöön

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1978

Wikipediasta
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 21. heinäkuuta 2026.
1978 FIFA World Cup
Argentina '78
Joukkueet 16
  101 karsijasta
Isäntämaa  Argentiina
Ajankohta 1. –25. kesäkuuta 1978
Mitalistit
– Kultaa  Argentiina
– Hopeaa  Alankomaat
– Pronssia  Brasilia
Ottelut 38
Maalit 102 (2,68 ottelua kohti)
Yleisö 1 546 151 (40 688 ottelua kohti)
Maalintekijä Mario Kempes (6 maalia)
Paras pelaaja Mario Kempes
← 1974 1982 →

Vuoden 1978 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Argentiinassa. Kisat myönnettiin Argentiinalle vuonna 1966, mutta vuonna 1976 tapahtunut sotilasvallankaappaus nosti Argentiinassa valtaan Jorge Videlan johtaman sotilasjuntan. Turnauksen järjestäminen Argentiinassa sai osakseen ankaraa kritiikkiä, mutta turnaus pelattiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.[1][2] Turnauksessa oli vahvasti läsnä poliittinen lataus. Sotilasjuntta käytti turnausta propagandan välineenä omien etujensa edistämiseen.[1][3]

Turnauksen kaava oli sama kuin vuoden 1974 kisoissa; lopputurnaukseen pääsi 16 joukkuetta, jotka jaettiin neljään neljän joukkueen lohkoon. Jokaisen lohkon kaksi parasta joukkuetta jatkoi toiselle kierrokselle, jossa joukkueet jaettiin kahteen neljän joukkueen lohkoon. Jatkolohkojen voittajat kohtasivat loppuottelussa ja toiseksi tulleet pronssiottelussa.[3]

Argentiina oli kotietunsa vuoksi yksi suosikeista. Sillä oli myös paljon todistettavaa, sillä se ei ollut koskaan voittanut maailmanmestaruutta. Argentiinaa johti karismaattinen valmentaja Cesar Luis Menotti, jonka johdolla Argentiina saavutti ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Mestaruutta varjostavat epäselviksi jääneet tapahtumat ennen jatkolohkon päätöskierrosta.[1][3]

Järjestelyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FIFA myönsi vuoden 1978 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen järjestelyoikeuden Argentiinalle vuonna 1966 Lontoossa pitämässään kokouksessa. Argentiina oli ainoa isäntämaaehdokas Meksikon vedettyä hakemuksensa pois, kun sille myönnettiin vuoden 1970 maailmanmestaruuskilpailut.[4]

Paljon ehti tapahtua kisojen myöntämisen ja turnauksen avauspotkun välillä. Vuonna 1976 Jorge Videlan johtama sotilasvallankaappaus syrjäytti Isabel Perónin hallinnon ja Videlan johtama sotilasjuntta otti vallan itselleen.[1][2] Sotilasjuntta oli vastuussa 30 000 ihmisen katoamisesta, useimmat olivat vasemmistolaisia tai diktatuuria vastustavia toisinajattelijoita. Tätä aikakautta kutsuttiin nimellä likainen sota. Euroopassa turnauksen järjestämistä Argentiinassa kritisoitiin äänekkäästi, voimakkaimmin sitä kritisoitiin Ranskassa, Länsi-Saksassa ja Hollannissa.[1][2] Sotilasjuntalle maailmanmestaruuskilpailut taas olivat propagandatapahtuma, jolla voitiin viedä pois kansan huomio pois likaisesta sodasta ja luoda kuva vauraasta Argentiinasta. Juntta hallitsi maata vuoteen 1983 saakka, ja jälkeenpäin on esitetty kysymyksiä siitä, kuinka merkittävä tapahtuma maailmanmestaruuskilpailut oli siinä, että juntta pysyi vallassa.[1]

Karsinnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Vuoden 1978 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat

Vuoden 1978 maailmanmestaruuskilpailujen karsintoihin otti osaa ensimäistä kertaa yli sata maata, joskin lopullinen määrä jäi alle sadan useien vetäytymisten jälkeen. MM-lopputurnaukseen oli karsinnoissa jaossa 14 paikkaa. Hallitseva maailmanmestari Länsi-Saksa ja isäntämaa Argentiina selviytyivät MM-lopputurnaukseen ilman karsintaa.[5][6][7]

Joukkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
MM-turnaukseen osallistuneet maat kartalla.

Turnauksessa pelasi 16 joukkuetta. Euroopasta oli mukana kymmenen maata, Etelä-Amerikasta kolme, Pohjois-ja Keski-Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta yksi. Oseaniasta ei yksikään maa selvinnyt MM-turnaukseen.[8][3] Yksi suurimmista suosikeista turnaukseen lähdettäessä oli isäntämaa Argentiina. Muita suosikkeja olivat edellisten maailmanmestaruuskilpailujen loppuottelujoukkueet Länsi-Saksa ja Alankomaat.[3]

Stadionit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksen otteluita pelattiin kuudella stadionilla, viidessä eri kaupungissa. Loppuottelun pelipaikka oli Estadio Monumental Buenos Airesissa.[3]

Buenos Aires Córdoba
Estadio Monumental José Amalfitani Stadium Estadio Olímpico Chateau Carreras
Kapasiteetti: 74,624 Kapasiteetti: 49,318 Kapasiteetti: 46,986
Mar del Plata Rosario Mendoza
Estadio José María Minella Rosario Central Stadium Mendoza City Stadium
Kapasiteetti: 43,542 Kapasiteetti: 45,645 Kapasiteetti: 34,954

Ottelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkulohkot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko 1

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Argentiina kohtasi avausottelussaan Unkarin. Leopoldo Luque viimeisteli Argentiinan avausmaalin.
Ranskan Michel Platini oli yksi kisojen suurimmista tähtipelaajista. Ranska kohtasi ensimmäisessä ottelussaan Italian.

Turnauksen isäntämaa Argentiina joutui erittäin kovaan alkulohkoon. Samassa lohkossa pelasivat Italia, Ranska ja Unkari. Italian ja Ranskan ryhmät olivat nuoria, mutta molemmilla oli kehittymässä uusi sukupolvi, joista monet tulivat jättämään nimensä jalkapallon historiaan. Kirkkaimpina tähtinä turnauksessa pelasi muun muassa Ranskan Michel Platini, sekä Italian Paolo Rossi. Unkari oli karsiutunut kahdesta edellisestä MM-lopputurnauksesta, mutta nyt se pyrki palaamaan takaisin huipulle.[9] Argentiinalla suurin tähtipelaaja oli Mario Kempes, jonka valmentaja César Luis Menotti kelpuutti mukaan ainoana Argentiinan ulkopuolella pelaavana pelaajana.[10]

Argentiina sai avausottelussaan vastaansa Unkarin. Unkari meni alussa johtoon, mutta Argentiina tasoitti nopeasti. Ottelun loppuhetkille asti näytti siltä, että ottelu päättyisi pistejakoon, mutta Daniel Bertoni iski 85. minuutilla lopputulokseksi 2-1 Argentiinan hyväksi. Turhautuneet unkarilaiset ottivat vielä kaksi ulosajoa ottelun loppuhetkillä.[9] Ranskan ja Italian välisessä avausottelussa Ranskan Bernard Lacombe pukkasi Ranskan johtoon jo ensimmäisellä minuutilla. Tämä jäi kuitenkin Ranskan ainoaksi maaliksi. Paolo Rossin ja Renato Zaccarellin maaleilla Italia voitti ottelun 2-1.[9]

Toisessa ottelussaan Ranska kohtasi Argentiinan. Juuri ennen taukoa Daniel Passarella vei isännät johtoon rangaistuspotkumaalilla. Tunnin pelin jälkeen Platini tasoitti. Ottelun voittomaali nähtiin 73. minuutilla, kun Leopoldo Luquen kaukolaukaus upposi Ranskan verkkoon.[9][11] Ranskalle tappio tiesi sitä, että sen mahdollisuudet jatkoon olivat menneet jo kahden ottelun jälkeen. Kun myös Italia voitti toisen kierroksen ottelussaan Unkarin 3-1, oli viimeisen kierroksen ottelu Ranskan ja Unkarin välillä jatkoon pääsyn kannalta merkityksetön. Ottelun voitti Ranska maalein 3-1.[9]

Lohkovoitto ratkaistiin Argentiinan ja Italian välillä alkulohkon viimeisessä ottelussa. Panoksena oli, että lohkon voittaja sai jatkaa pelejään Buenos Airesissa, kun häviäjä joutuisi siirtymään Rosarioon. Italian puolustus ja maalivahti Dino Zoffin torjunnat pitivät pelin maalittomana 67. minuutille saakka, jolloin Italia halkaisi Argentiinan puolustuksen nopeilla syötöillä ja Roberto Bettega sijoitti pallon Argentiinan maaliin ja Italian 1-0 johtoon. Maali jäi ottelun ainoaksi osumaksi, ja Rosarioon lähtikin Argentiinan joukkue.[9]

Lohko 2

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turnauksen avausottelussa kohtasivat Länsi-Saksa ja Puola. Ottelu päättyi tulokseen 0-0.
Tunisia kukisti avausottelussaan Meksikon maalein 3-1. Tunisian voitto oli ensimmäinen afrikkalaisen joukkueen voitto maailmanmestaruuskilpailuissa.

Turnauksen 2-lohkossa pelasivat Puola, Meksiko, Tunisia ja Länsi-Saksa. Kisojen avausottelussa Länsi-Saksa ja Puola päätyivät 0-0 tasatulokseen. Länsi-Saksan joukkue ei ollut enää edellisten kisojen mestarijoukkueen veroinen. Vuoden 1974 mestarijoukkueesta avauskokoonpanoon mahtuivat enää Berti Vogts, Sepp Maier ja Rainer Bonhof. Uudesta pelaajapolvesta ei vielä ollut ratkaisijoiksi, heistä näkyvimmin oli esillä Karl-Heinz Rummenigge, joka teki Meksikoa vastaan kaksi maalia, Länsi-Saksan 6-0 voitossa. Saksalaisten jatkopaikka ei kuitenkaan ollut vielä selvä kahden ottelun jälkeen, sillä Tunisia voitti omassa avausottelussaan Meksikon 3-1. Kyseessä oli myös ensimmäinen afrikkalaisen joukkueen voitto MM-kisoissa. Toisen ottelunsa Tunisia hävisi Puolalle hieman epäonnisesti, Grzegorz Lato teki hieman onnekkaan maalin avausjakson lopulla, kun taas Témime Lahmazin tasoitusyritys osui maalin poikkipuuhun.[12]

Lohkon päätösottelussa Tunisian ja Länsi-Saksan välillä ratkaistiin kumpi joukkueista eteni jatkoon. Ottelu päättyi tasatulokseen 0-0, mikä oli riittävä tulos saksalaisille. Toisessa päätösottelussa Puola kukisti heikon turnauksen pelanneen Meksikon 3-1 ja varmisti voitollaan lohkovoiton.[12]

Lohko 3

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brasilian ja Ruotsin välinen ottelu päättyi tasatulokseen 1-1.

3-lohkossa suosikki lohkovoittajaksi oli Brasilia. Lohkon muut joukkueet olivat Ruotsi, Espanja ja Itävalta.[13] Brasilialla oli hankaluuksia avausottelussaan Ruotsia vastaan, ottelu päättyi 1-1 tasatulokseen. Toisessa avausottelussa Itävalta kukisti Espanjan 2-1. Itävallan suurimpana tähtenä oli Hans Krankl, joka oli juuri voittanut kultaisen kengän. Toisessa ottelussaan Itävalta sai vastaansa Ruotsin ja Krankl ratkaisi jälleen voiton, lopputulos oli 1-0 Itävallan hyväksi, mikä varmisti Itävallan jatkopaikan jo kahden ottelun jälkeen. Brasilialla oli taas nihkeää Espanjaa vastaan, joukkueiden välinen ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin.[13]

Lohkon päätöskierroksella kaikilla oli vielä panosta, Itävallalla oli mahdollisuus saavuttaa lohkovoitto, kun muut kamppailivat jatkoon pääsystä. Päätöskierroksella Espanja voitti Ruotsin 1-0, mutta Espanja joutui vielä jännittämään Brasilian ja Itävallan välisen ottelun lopputulosta. Brasilia voitti ottelun maalein 1-0, mikä tarkoitti että Espanjan pelit päättyivät voitosta huolimatta alkulohkoon ja jatkoon etenivät Itävalta ja Brasilia.

Lohko 4

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perun Teofilo Cubillas viimeisteli kaksi maalia ottelussa Skotlantia vastaan.

4-lohkossa pelasivat Hollanti, Skotlanti, Peru ja Iran.[14] Lohkon avausotteluissa Peru kukisti Skotlannin maalein 3-1, Perun suurin tähtipelaaja Teofilo Cubillas iski ottelussa kaksi maalia. Toisessa avausottelussa edellisten kisojen finaalijoukkue Hollanti voitti Iranin 3-0. Toisen kierroksen otteluissa Hollanti jäi 0-0 tasatulokseen Perua vastaan, ja Skotlanti ja Iran päätyivät 1-1 tasatulokseen. Päätöskierrokselle lähdettäessä Skotlannilla oli vielä mahdollisuus jatkopaikkaan, mikäli se voittaisi Hollannin kolmella maalilla. Skotlanti pelasikin turnauksen parhaan ottelunsa, ja se voitti Hollannin maalein 3-2, mutta se ei jatkopaikkaan riittänyt. Toisessa päätösottelussa Peru voitti Iranin maalein 4-1, Cubillas viimeisteli ottelussa kolme maalia.[14]

Jatkolohkot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko A

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkolohkossa A pelasivat Hollanti, Itävalta, Länsi-Saksa ja Italia. Alkulohkon Skotlanti-tappiosta sisuuntunut Hollanti voitti Itävallan maalein 5-1, Itävallan voiton takuumiehenä toimi Rob Rensenbrink, joka teki rangaistuspotkusta yhden maalin ja syötti Hollannin maaleista kolme. Mestarisuosikkeihin alkulohkon esitystensä perusteella noussut Italia ja Länsi-Saksa avasivat jatkolohkon maalittomalla tasapelillä. Italia loi ottelussa paremmat maalipaikat, mutta Länsi-Saksa ei vielä turnauksen neljännenkään pelin jälkeen ollut päästänyt vielä maaliakaan.[15]

Toisen otteulunsa Italia pelasi Itävaltaa vastaan. Paolo Rossi iski Italian voittomaalin jo 12. minuutin pelin jälkeen, maali jäi ottelun ainoaksi osumaksi. Hollannin ja Länsi-Saksan välisessä ottelussa oli Länsi-Saksan otettava voitto, jotta mahdollisuudet finaaliin säilyisivät. Tasainen ottelu päättyi tasatulokseen 2-2. Länsi-Saksa oli vielä kuusi minuuttia ennen loppua kiinni voitossa, mutta René van de Kerkhof toi Hollannin tasoihin. Tasatulos ei Länsi-Saksalle riittänyt. Sen oli viimeisellä kierroksella voitettava Itävalta viidellä maalilla ja toivottava samalla, että Italian ja Hollannin välinen ottelu päättyy tasatulokseen. Länsi-Saksalle olisi lopulta riittänyt pronssiotteluun pääsemiseen tasatuloskin. Hans Krankl ratkaisi ottelun loppuhetkillä Itävallalle 3-2 voiton, mikä tarkoitti että Länsi-Saksa jäi lohkon kolmanneksi.[15]

Lohkovoitto ratkaistiin päätöskierroksella Hollannin ja Italian välillä. Hollannille riitti lohkovoittoon tasapelikin, mikä pakotti Italian hyökkäämään alusta alkaen. Italia meni ottelussa johtoon onnekkaasti, kun Ernie Brandts ohjasi katkaisuyrityksessään pallon omaan maaliin. Toisen jakson alussa Brandts laukoi ottelun tasoihin. Hollanti onnistui toisella puoliajalla pitämään Italian pois maalipaikoilta ja Arie Haan laukoi kolmestakymmenestä metristä loppulukemiksi 2-1 Hollannin hyväksi. Hollanti eteni lohkovoittajana loppuotteluun ja Italia pääsi pronssiotteluun Länsi-Saksan hävittyä päätöskierroksen ottelunsa.[15]

Lohko B

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Argentiinan ja Brasilian joukkueet ennen joukkueiden keskinäisen ottelun alkua.

Isäntämaa Argentiina sai jatkolohkoon seurakseen Brasilian, Perun ja Puolan. Argentiina avasi Rosariossa Puolaa vastaan. Argentiinan tähtipelaaja Mario Kempes sai pelata ottelun kotikentällään. Kempes iski ottelun avausmaalin vartin pelin jälkeen. Ottelun 38. minuutilla Kempes torjui kädellään Puolan Kazimierz Deynan pukkauksen kohti maalia, mutta tuohon aikaan rikkeestä ei tuomittu punaista korttia. Tilanteesta seuranneen rangaistuspotkun Argentiinan maalivahti Ubaldo Fillol torjui. Toisella jaksolla Kempes iski Argentiinan voittolukemiksi 2-0. Toisessa avausottelussa peliään parantanut Brasilia voitti Perun maalein 3-0 ilman suurempia vaikeuksia. Ottelun lopputuloksella oli myöhempiin tapahtumiin merkittävä vaikutus.[16]

Argentiina ja Brasilia kohtasivat toisensa jatkolohkon toisen kierroksen ottelussa. Ottelussa käytettiin rajuja otteita ja ottelu tuli tunnetuksi Rosarion taisteluna. Ottelussa ei maalipaikoilla juhlittu, ja ottelu päättyi tasatulokseen 0-0. Tasatuloksesta huolimatta häviäjä ottelussa oli Brasilia. Puola kukisti Perun toisen kierroksen ottelussa 1-0, jolloin Puola säilytti vielä mahdollisuutensa pronssiotteluun tai jopa finaaliin tulosten mennessä sen kannalta suotuisasti.[16]

Päätöskierroksella Brasilia kohtasi Puolan puolilta päivin pelatussa ottelussa, kun taas Argentiina ja Peru kohtasivat toisensa vasta illalla. Tässä vaiheessa Argentiina tietäisi, kuinka monta maalia oli Perua vastaan tehtävä, jotta sillä olisi parempi maaliero kuin Brasilialla. Brasilia protestoi Argentiinan saamaa etua vastaan, mutta turhaan; Argentiinan sotilasjuntan johtama järjestelykomitea ei ohjelmaa muuttaisi. Virallinen selitys Argentiinan suosimiseen oli ottelujen televisiointi, vaikka toisessa lohkossa kaikki pelit pelattiin samaan aikaan. Itse Mendozassa pelatussa ottelussa Nelinho vei ensin Brasilian johtoon, mutta avausjakson lopulla Grzegorz Lato tasoitti pelin. Toisella puoliajalla Puolalla oli useita paikkoja, mutta maalinteossa se ei enää onnistunut. Brasilian Roberto Dinamite sen sijaan jatkoi kaksi tolppalaukausta maaliin ja lopputulokseksi kirjattiin 3-1 Brasilian hyväksi. Ottelun jälkeen Brasilian piti vielä jännittää Rosariossa pelattavan Argentiinan ja Perun välisen ottelun lopputulosta.[16]

Argentiinan ja Perun välinen jatkolohkon päätösottelu päättyi Argentiinan 6-0 voittoon. Ottelun lopputulos ja ottelua edeltäneet tapahtumat ovat aiheuttaneet suurta jälkipuintia. Mario Kempes iski ottelussa kaksi maalia.

Argentiina tarvitsi finaaliin päästäkseen neljän maalin voiton Perusta. Niin suurta voittoa se ei ollut Perusta saanut viiteenkymmeneen vuoteen. Mikään muu ottelu MM-turnauksessa ei ole aiheuttanut niin suuria epäilyksiä ja jälkipuintia kuin kesäkuun 21. päivänä pelattu Argentiina-Peru. Perulla ei ottelussa ollut enää mitään panosta, ja se ottikin avauskokoonpanoonsa neljä varamiestä. Peru aloitti terävästi ja Juan Muñante osui Argentiinan maalipuihin ja Juan Oblitas ampui hieman yli, mutta sen jälkeen Peru romahti mystisesti. Mario Kempes vei Argentiinan 1-0 johtoon ja pian sen jälkeen Alberto Tarantini lisäsi kulmapotkusta Argentiinan johtoa. Toisen jakson alussa Kempes ja Leopoldo Luque tekivät tarvittavat kaksi maalia vain viidessä minuutissa. René Houseman teki viidennen maalin ja Kempes iski toistamiseen ja lopputulokseksi kirjattiin 6-0 Argentiinalle. Ottelussa on puhuttu perulaispelaajien lahjonnasta, mutta asianosaiset ovat olleet tapauksesta vaitonaisia. Myöhemmin on paljastunut että Argentiinan sotilasjuntan kenraali Jorge Videla oli vieraillut Perun pukuhuoneessa ottelun alla, joskaan vierailun sisältöä ei tiedetä. Lahjontaväitteet ovat eläneet vahvasti, mutta mitään ei ole kyetty todistamaan.[16]

Pronssiottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronssiottelussa kohtasivat Brasilia ja Italia. Italia johti peliä ensimmäisen puoliajan jälkeen Franco Causion maalilla 1-0, mutta lukemat olisivat voineet olla suuremmatkin; Italia osui avausjaksolla kolmesti maalipuihin. Toisella jaksolla ensin Brasilian Nelinho tasoitti ja vähän myöhemmin Dirceu vei Brasilian 2-1 johtoon. Lukemat jäivät myös ottelun lopputulokseksi ja Cláudio Coutinhon valmentama Brasilia saavutti pronssiset mitalit. Coutinholle Argentiinan MM-turnaus jäi viimeiseksi, hän kuoli tapaturmaisesti kolme vuotta myöhemmin.[16]

Loppuottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 1978 loppuottelu

Argentiinan ja Hollannin välinen loppuottelu pelattiin Buenos Airesissa. Jo valmiiksi jalkapallohullussa maassa pääsylippu finaaliin saattoi maksaa mustassa pörssissä kuusi kertaa keskimääräisen argentiinalaisen kuukausipalkan verran. Ottelun taustalla oli vahva poliittinen lataus. Sekä kansa että hallitseva sotilasjuntta halusivat mestaruutta. Argentiinan valmentaja César Luis Menottin kerrotaan ennen finaalia puhuneen pelaajilleen, että he edustavat ainoaa laillista asiaa Argentiinassa, ja että Argentiinan joukkue ei edusta diktatuuria vaan vapautta.[17]

Psykologista yliotetta Argentiina haki ennen ottelua sillä, että he saapuivat kentälle viisi minuuttia myöhässä. Sen jälkeen he protestoivat Hollannin René van de Kerkhofin pelaamista vastaan. Hollantilainen oli pelannut lähes koko turnauksen muovinen lasta kädessään, mutta vasta loppuottelun alla asia koettiin ongelmaksi. Lopputuloksena van de Kerkhofin lastan päälle käärittiin sideharsoa ja hän sai pelata.[17][18]

Mario Kempes teki loppuottelun avausmaalin.

Ottelu itsessään oli kovaotteinen ja erotuomarina toiminut italialainen Sergio Gonella joutui kovan paikan eteen. Kovia taklauksia nähtiin puolin ja toisin, ja yleinen mielipide oli että Argentiina hyötyi tuomarilinjasta, minkä saattoi aiheuttaa myös yleisön paine. Juuri ennen puoliaikaa Mario Kempes vei Argentiinan johtoon, mutta Dirk Nanninga tasoitti pelin van de Kerkhofin keskityksestä kahdeksan minuuttia ennen loppua. Sekunteja ennen peliajan loppua Hollannin Rob Rensenbrink osui tolppaan ja Hollanti oli senttien päässä maailmanmestaruudesta. Varsinaisen peliajan päättyessä 1-1, ottelu eteni jatkoajalle.[17][18]

Ottelun 105. minuutilla Kempes eteni läpi hollantilaisten puolustuksen, maalivahti Jan Jongbloed torjui ensimmäisen laukauksen, mutta pallo pomppasi Kempesin ulottuville ja hän vei Argentiinan 2-1 johtoon. Ottelu alkoi käänytyä Argentiinan eduksi. Kymmenen minuuttia myöhemmin Daniel Bertoni pääsi syöttöketjun päätteeksi laukomaan lopputulokseksi 3-1.[17]

Hollanti ylsi 1970-luvulla kaksi kertaa MM-finaaliin ja kaksi kertaa he hävisivät sen kisaisännille. Kahdeksan pelaajaa oli kokenut molemmat finaalitappiot. Seuraavaa tilaisuutta ei enää tullut, sillä edessä oli sukupolvenvaihdos ja kesti yli vuosikymmenen, kunnes Hollanti oli jälleen huipulla.[17]

Argentiina oli viides isäntämaa, joka voitti maailmanmestaruuden. Argentiinan turnaus oli kuitenkin alusta loppuun kiistanalainen, eikä historia ole suhtautunut vuoden 1978 Argentiinan mestaruuteen yhtä suurella lämmöllä kuin muihin mestareihin. Leopoldo Luque on myöhemmin todennut, että jälkikäteen ajatellen Argentiinan ei olisi koskaan pitänyt pelata MM-turnauksessa.[18] Argentiinan sotilasjuntan kenraali Jorge Videla ojensi finaalin jälkeen MM-pokaalin joukkueen kapteenille Daniel Passarellalle. Ainakin Argentiinan valmentaja Menottin tiedetään kieltäytyneen kättelemästä Videlaa ja voiton suoman itseluottamuksen ja turvallisuuden tunteen turvin hän uskalsi kritisoida sotilasjunttaa julkisesti.[17] Seuraavien, vuoden 1982 maailmanmestaruuskilpailujen alla käytiin Falklandin sota Argentiinan ja Britannian välillä. Sota vaikutti omalta osaltaan sotilasjuntan kukistumiseen.[17]

Tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkulohkot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko 1

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
JoukkueOVTHTMPMMEP
 Italia 3 3 0 0 6 2+46
 Argentiina 3 2 0 1 4 3 +14
 Ranska 3 1 0 2 5 5 02
 Unkari 3 0 0 3 3 8 −50

Italia 2–1 Ranska
Rossi 29'
Zaccarelli 54'		 Lacombe 1'
Yleisömäärä: 38 100
Argentiina 2–1 Unkari
Luque 14'
Bertoni 83'		 Csapó 9'
Yleisömäärä: 71 615
Italia 3–1 Unkari
Rossi 34'
Bettega 35'
Benetti 61'		 Tóth 81' (rp.)
Yleisömäärä: 26 533
Argentiina 2–1 Ranska
Passarella 45' (rp.)
Luque 73'		 Platini 60'
Yleisömäärä: 71 666
Tuomari: Jean Dubach (Sveitsi)
Ranska 3–1 Unkari
Lopez 23'
Berdoll 38'
Rocheteau 42'		 Zombori 41'
Yleisömäärä: 23 127
Argentiina 0–1 Italia
Bettega 67'
Yleisömäärä: 71 712

Lohko 2

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
JoukkueOVTHTMPMMEP
 Puola 3 2 1 0 4 1 +35
 Länsi-Saksa 3 1 2 0 6 0 +64
 Tunisia 3 1 1 1 3 2 +13
 Meksiko 3 0 0 3 2 12 −100

Länsi-Saksa 0–0 Puola
Yleisömäärä: 67 579
Tunisia 3–1 Meksiko
Kaabi 55'
Ghommidh 80'
Dhouib 86'		 Ayala 45' (rp.)
Yleisömäärä: 17 396
Länsi-Saksa 6–0 Meksiko
D. Müller 14'
H. Müller 29'
Rummenigge 38', 71'
Flohe 44', 89'
Yleisömäärä: 35 258
Tuomari: Farouk Bouzo (Syyria)
Puola 1–0 Tunisia
Lato 42'
Yleisömäärä: 9 624
Länsi-Saksa 0–0 Tunisia
Yleisömäärä: 30 667
Puola 3–1 Meksiko
Boniek 42', 83'
Deyna 56'		 Rangel 51'
Yleisömäärä: 22 651
Tuomari: Jafar Namdar (Iran)

Lohko 3

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
JoukkueOVTHTMPMMEP
 Itävalta 3 2 0 1 3 2 +14
 Brasilia 3 1 2 0 2 1 +14
 Espanja 3 1 1 1 2 2 03
 Ruotsi 3 0 1 2 1 3 −21

Itävalta 2–1 Espanja
Schachner 10'
Krankl 76'		 Dani 21'
Yleisömäärä: 40,841
Brasilia 1–1 Ruotsi
Reinaldo 45' Sjöberg 37'
Yleisömäärä: 32,569
Tuomari: Clive Thomas (Wales)
Itävalta 1–0 Ruotsi
Krankl 42' (rp.)
Yleisömäärä: 41,424
Brasilia 0–0 Espanja
Yleisömäärä: 34,771
Espanja 1–0 Ruotsi
Asensi 75'
Yleisömäärä: 42,132
Brasilia 1–0 Itävalta
Roberto Dinamite 40'
Yleisömäärä: 35,221
Tuomari: Robert Wurtz (Ranska)

Lohko 4

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
JoukkueOVTHTMPMMEP
 Peru 3 2 1 0 7 2 +55
 Alankomaat 3 1 1 1 5 3 +23
 Skotlanti 3 1 1 1 5 6 −13
 Iran 3 0 1 2 2 8 −61

Peru 3–1 Skotlanti
Cueto 43'
Cubillas 71', 77'		 Jordan 14'
Yleisömäärä: 37,927
Tuomari: Ulf Eriksson (Ruotsi)
Alankomaat 3–0 Iran
Rensenbrink 40' (rp.), 62', 78' (rp.)
Yleisömäärä: 33,431
Skotlanti 1–1 Iran
Eskandarian 43' (om.) Danaeifard 60'
Yleisömäärä: 7,938
Alankomaat 0–0 Peru
Yleisömäärä: 28,125
Peru 4–1 Iran
Velásquez 2'
Cubillas 36' (rp.), 39' (rp.), 79'		 Rowshan 41'
Yleisömäärä: 21,262
Tuomari: Alojzy Jarguz (Puola)
Skotlanti 3–2 Alankomaat
Dalglish 45'
A. Gemmill 46' (rp.), 68'		 Rensenbrink 34' (rp.)
Rep 71'
Yleisömäärä: 35,130

Jatkolohkot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko A

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
JoukkueOVTHTMPMMEP
 Alankomaat 3 2 1 0 9 4 +55
 Italia 3 1 1 1 2 2 03
 Länsi-Saksa 3 0 2 1 4 5 −12
 Itävalta 3 1 0 2 4 8 −42

Itävalta 1–5 Alankomaat
Obermayer 80' Brandts 6'
Rensenbrink 35' (rp.)
Rep 36', 53'
W. van de Kerkhof 82'
Yleisömäärä: 25,050
Italia 0–0 Länsi-Saksa
Pöytäkirja
Yleisömäärä: 67,547
Alankomaat 2–2 Länsi-Saksa
Haan 27'
R. van de Kerkhof 82'		 Abramczik 3'
D. Müller 70'
Yleisömäärä: 40,750
Italia 1–0 Itävalta
Rossi 13'
Yleisömäärä: 66,695
Tuomari: Francis Rion (Belgia)
Itävalta 3–2 Länsi-Saksa
Vogts 59' (om.)
Krankl 66', 87'		 Rummenigge 19'
Hölzenbein 68'
Yleisömäärä: 38,318
Italia 1–2 Alankomaat
Brandts 19' (om.) Brandts 49'
Haan 76'
Yleisömäärä: 67,433

Lohko B

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
JoukkueOVTHTMPMMEP
 Argentiina 3 2 1 0 8 0 +85
 Brasilia 3 2 1 0 6 1 +55
 Puola 3 1 0 2 2 5 −32
 Peru 3 0 0 3 0 10 −100

Brasilia 3–0 Peru
Dirceu 15', 27'
Zico 72' (rp.)
Yleisömäärä: 31,278
Argentiina 2–0 Puola
Kempes 16', 71'
Yleisömäärä: 37,091
Tuomari: Ulf Eriksson (Ruotsi)
Peru 0–1 Puola
Szarmach 65'
Yleisömäärä: 35,288
Argentiina 0–0 Brasilia
Yleisömäärä: 37,326
Brasilia 3–1 Puola
Nelinho 13'
Roberto Dinamite 58', 63'		 Lato 45'
Yleisömäärä: 39,586
Argentiina 6–0 Peru
Kempes 21', 49'
Tarantini 43'
Luque 50', 72'
Houseman 67'
Yleisömäärä: 37,315
Tuomari: Robert Wurtz (Ranska)

Pronssiottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brasilia 2–1 Italia
Nelinho 64'
Dirceu 71'		 Causio 38'
Yleisömäärä: 69,659

Loppuottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Argentiina 3–1 ja. Alankomaat
Kempes 38', 105'
Bertoni 115'		 Nanninga 82'
Yleisömäärä: 71,483

Maalintekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mario Kempes

Turnauksen paras maalintekijä oli 6 maalia tehnyt Argentiinan Mario Kempes. Yhteensä turnauksessa tehtiin 97 maalia, maalikeskiarvo oli 2,55 maalia per ottelu. 49 pelaajaa onnistui maalinteossa.[11]

6 maalia
5 maalia
4 maalia
3 maalia
2 maalia
1 maali
Oma maali

Lopullinen sarjataulukko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sij. Loh. Joukkue O V T H TM PM ME P Lopputulos
1 1/B  Argentiina (I) 7 5 1 1 15 4 +11 11 Kultaa
2 4/A  Alankomaat 7 3 2 2 15 10 +5 8 Hopeaa
3 3/B  Brasilia 7 4 3 0 10 3 +7 11 Pronssia
4 1/A  Italia 7 4 1 2 9 6 +3 9 Neljäs sija
5 2/B  Puola 6 3 1 2 6 6 0 7 Karsiutui toisessa lohkovaiheessa
6 2/A  Länsi-Saksa 6 1 4 1 10 5 +5 6
7 3/A  Itävalta 6 3 0 3 7 10 −3 6
8 4/B  Peru 6 2 1 3 7 12 −5 5
9 2  Tunisia 3 1 1 1 3 2 +1 3 Karsiutui ensimmäisessä lohkovaiheessa
10 3  Espanja 3 1 1 1 2 2 0 3
11 4  Skotlanti 3 1 1 1 5 6 −1 3
12 1  Ranska 3 1 0 2 5 5 0 2
13 3  Ruotsi 3 0 1 2 1 3 −2 1
14 4  Iran 3 0 1 2 2 8 −6 1
15 1  Unkari 3 0 0 3 3 8 −5 0
16 2  Meksiko 3 0 0 3 2 12 −10 0
Lähde: FIFA
(I) Isäntä

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 Menon, Rohan: The impact of the 1978 FIFA World Cup in maintaining the military junta’s hold of power in Argentina 30.10.2025. medium.com. Viitattu 5.7.2026. (englanniksi)
  2. 1 2 3 Kuin taivasta koskettaisi, s. 259-260
  3. 1 2 3 4 5 6 World Cup 1978 footballhistory.org. Viitattu 6.7.2026. (englanniksi)
  4. ↑ FIFA World Cup Host Announcement Decision (pdf) FIFA. Arkistoitu 22.7.2012. Viitattu 5.7.2026. (englanniksi)
  5. ↑ World Cup 1978 Qualifying RSSSF. Viitattu 5.7.2026. (englanniksi)
  6. ↑ World Cup 1978 qualifications RSSSF. Viitattu 5.7.2026. (englanniksi)
  7. ↑ 1978 FIFA World Cup Argentina FIFA. Arkistoitu 20.11.2013. Viitattu 5.7.2026. (englanniksi)
  8. ↑ World Cup 1978 RSSSF. Viitattu 7.7.2024. (englanniksi)
  9. 1 2 3 4 5 6 Kuin taivasta koskettaisi, s. 265-267
  10. ↑ Kuin taivasta koskettaisi, s. 261-262
  11. 1 2 World Cup 1978 RSSSF. Viitattu 4.7.2026. (englanniksi)
  12. 1 2 Kuin taivasta koskettaisi, s. 262-263
  13. 1 2 Kuin taivasta koskettaisi, s. 263-265
  14. 1 2 Kuin taivasta koskettaisi, s. 267-269
  15. 1 2 3 Kuin taivasta koskettaisi, s. 269-273
  16. 1 2 3 4 5 Kuin taivasta koskettaisi, s. 273-277
  17. 1 2 3 4 5 6 7 Kuin taivasta koskettaisi, s. 277-280
  18. 1 2 3 Stevenson, Jonathan: The story of the 1978 World Cup BBC. Arkistoitu 21.5.2014. Viitattu 12.7.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jalkapallon_maailmanmestaruuskilpailut_1978&oldid=24136916”