Ruotsin jalkapallomaajoukkue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruotsi
Ruotsin jalkapallomaajoukkueen paitamerkki.svg
Lempinimi Blågult (suom. Sinikeltainen)
Liitto Svenska Fotbollförbundet (SvFF)
Maanosaliitto UEFA (Eurooppa)
Kenttä Friends Arena
Valmentaja Erik Hamrén
Kapteeni Zlatan Ibrahimović
Eniten otteluita Anders Svensson (148)
Eniten maaleja Zlatan Ibrahimović (51)
FIFA maakoodi SWE
FIFA-ranking 37 (6.8.2015) [1]
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu
 Ruotsi 11 - 3 Norja 
(Göteborg, Ruotsi; 12. heinäkuuta 1908)
Suurin voitto
 Ruotsi 12 - 0 Latvia 
(Tukholma, Ruotsi; 29. toukokuuta 1927)
 Ruotsi 12 - 0 Etelä-Korea 
(Lontoo, Englanti; 5. elokuuta 1948)
Suurin tappio
 Iso-Britannia 12 - 1 Ruotsi 
(Lontoo, Englanti; 20. lokakuuta 1908)
MM-kilpailut
Esiintymiset 11 (ensimmäiset 1934)
Paras MM-sijoitus Hopeaa 1958
EM-kilpailut
Esiintymiset 5 (ensimmäiset 1992)
Paras sijoitus Välierissä 1992
Mitalit
Maa:  Ruotsi
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Ruotsi 1958
Pronssia Pronssia Yhdysvallat 1994
Pronssia Pronssia Brasilia 1950
EM-kilpailut
   Välierissä Ruotsi 1992


Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Lontoo 1948
Pronssia Pronssia Helsinki 1952
Pronssia Pronssia Pariisi 1924

Ruotsin jalkapallomaajoukkue (ruots. Sveriges herrlandslag i fotboll) edustaa Ruotsia kansainvälisissä miesten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Joukkue toimii Ruotsin jalkapalloliiton alaisuudessa. Historiallisesti katsoen Ruotsi lukeutuu maailman vahvimpien jalkapallomaiden joukkoon. 1948 Lontoon olympialaisista se voitti olympiakultaa ja on selviytynyt MM-kisojen lopputurnaukseen peräti 11 kertaa ja saavuttanut kolme mitalisijaa. EM-lopputurnauksessa Ruotsi on pelannut neljästi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi on perinteisesti ollut vahva joukkue kansainvälisessä jalkapallossa, osallistuen yksitoista kertaa maailmanmestaruuskilpailuihin ja voittamalla kolme mitalia olympialaisissa. Ruotsin joukkue voitti hopeaa vuoden 1958 maailmanmestaruuskilpailuissa, joissa se oli isäntäjoukkueena ja voittamalla Brasilian 5–2 finaalissa. Ruotsi on myös sijoittunut kolmannelle sijalle vuosina 1950 ja 1994. Vuonna 1938 joukkue sijoittui neljänneksi.

Varhainen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi pelasi ensimmäisen kansainvälisen ottelunsa Norjaa vastaan 12. heinäkuuta 1908, ja voitti sen 11–3. Muut pelit vuonna 1908 olivat Englantia, Iso-Britanniaa, Alankomaita (kahdesti), ja Belgiaa vastaan. Ruotsi hävisi kaikki viisi ottelua.

Samana vuonna Ruotsi kilpaili vuoden 1908 kesäolympialaisissa ensimmäistä kertaa. Ruotsi kuitenkin hävisi ottelun olympialaisissa Iso-Britanniaa vastaan 1–12 ja se on suurin häviö Ruotsin maajoukkueen historiassa.

Vuonna 1916 Ruotsi voitti Tanskan ensimmäistä kertaa.

Ruotsi osallistui myös olympialsisiin vuosina 1912 (isäntämaana), 1920 ja 1924, jolloin Ruotsi voitti pronssia ja ensimmäisen mitalinsa.

Maailmanmestaruuskilpailut 1938[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1938 maailmanmestaruuskilpailut olivat Ruotsille toiset. Ensimmäisessä ottelussa Ruotsin piti pelata Itävaltaa vastaan, mutta Saksan miehittäessä Itävallan, Itävalta ei voinut osallistua turnaukseen. Sen sijaan, Ruotsi sai puolivälierissä vastaansa Kuuban. Ruotsi voitti Kuuba lukemin 8–0. Välierissä Ruotsi sai vastaansa Unkarin, jolle se hävisi lukemin 1–5. Ruotsin seuraava ottelu oli pronssiottelu, jossa vastaan asettui Brasilia. Ruotsi hävisi ottelun 2–4, ja sijoittui täten turnauksessa neljännelle sijalle.

Kesäolympialaiset 1948[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä ottelussa pelasi Itävaltaa vastaan. Itävallan joukkue oli pätevä ilman ammattipelaajia, mikä oli yllätys, sillä Itävallan liigassa oli monia ammattipelaajia jotka saivat pelata turnauksessa. Ottelu pelattiin White Hart Lanella Lontoossa ja Ruotsi voitti sen 3–0. Toisessa ottelussa, Ruotsi pelasi Koreaa vastaan ja voitti sen 12–0, ollessaan yksi suurimpia voittoja Ruotsin jalkapallohistoriassa. Välierissä Ruotsi kohtasi Tanskan, voittamalla heidät 4–2.

Maailmanmestaruuskilpailut 1950[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sverige1950.JPG

Maailmanmestaruuskilpailuissa 1950, Ruotsin jalkapalloliitto ei sallinut ammattilaisten jalkapalloilijoiden pelata turnauksessa. Tämän vuoksi Ruotsi joutui peluuttamaan amatööripelaajia turnauksen aikana.

Turnauksessa yhtenä kuudesta Euroopan joukkueista, Ruotsi pelasi samassa lohkossa Italian ja Paraguayn. Intia vetäytyi lohkosta pois ennen turnausta.

Ensimmäisessä ottelussa, Ruotsi voitti Italian 3–2. Toinen ottelu päättyi 2–2 tasapeliin Paraguayn kanssa. Eniten pisteitä saaneena lohkossa, Ruotsi eteni seuraavalle kierrokselle.

Jatkopeleissä toisella kierroksella tuli ensimmäiseksi vastustajaksi kisaisäntä Brasilia. Se pelattiin Maracanãlla yleisömäärn ollessa 138 000, joka oli ennätys Ruotsin maajoukkueen otteluissa tähän mennessä. Ottelu päättyi Brasilian 7–1 voittoon ja ottelun jälkeen on huhuttu, että lähes kaikki brasiliaiset katsojat hyvästelivät ruotsalaiset heidän huiveillaan.

Seuraavassa ottelussa vastaan asettui Uruguayn, jota vastaan Ruotsi pelasi ensimmäistä kertaa historiassa. Ottelu pelattiin São Paulossa, jonka Uurguay voitti luvuin 3–2. Tämä tarkoitti, että Ruotsi ei päässyt loppuotteluun.

Pronssiottelu pelattiin São Paulossa ja Ruotsi sai vastaansa Espanjan. Ruots voitti ottelun 3–1 Stig Sundqvistin (15'), Bror Mellbergin (34') ja Karl-Erik Palmérin (79') tekemillä maaleilla. Ruotsi sijoittui turnauksessa kolmanneksi ja voitti ensimmäisen maaimanmestaruuskilpailuiden mitalin. Ruotsin ollessa paras Euroopan joukkueista, se sai kutsumanimekseen "epäviralliset Euroopan mestarit".

Kesäolympialaissa vuonna 1952 Helsingissä, Ruotsi jatkoi vahvoja otteitaan ja voitti olympiapronssia. Seuraavana vuonna, jalkapalloliitto ei antanut ammattilaisten palata joukkueessa ja tämän vuoksi Ruotsi ei osallistunut vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuihin.

Maailmanmestaruuskilpailut 1958[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi voitti hopeaa maailmanmestaruuskilpailuissa 1958.

Vuonna 1956 Ruotsin jalkapalloliitto päätti sallia ammattilaispelaajien pelaamisen maajoukkueessa, jota Ruotsin jalkapallokannattajat toivoivat. Maailmanmestaruuskilpailuissa 1958, Ruotsin ollessa isäntämaana, samassa lohkossa pelasivat Meksiko, Unkari ja Wales.

Ensimmäisessä ottelussa, vastaan asettui Meksiko. Ottelu pelattiin Råsunda Stadiumilla, Solnassa. Ottelua oli seuraamassa 32 000 katsojaa. Ruotsi voitti ottelun lukein 3–0, ottaen samalla johtoaseman lohkossa. Seuraava ottelu oli Unkaria vastaan, joka oli sijoittunut vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuissa toiseksi ja myöskin voitti vuoden 1952 olympialaiset. Ottelu päättyi Ruotsin 2–1 voittoon, jossa molemmat maalit teki Kurt Hamrin. Seuraava ottelu Walesia vastaan päättyi 0–0 tasapeliin.

Pelatessaan aina puolivälierissä, myös tämä ottelu pelattiin Råsundan stadionilla neljännen kerran maailmanmestaruuskilpailuissa. Vastassa oli Neuvostoliitto, jonka Ruotsi voitti lukemin 2–0.

Välierät pelattiin Ullevissa, Göteborgissa. Se oli myöskin ainoa ottelu, jolloin Ruotsi ei pelannut turnauksen aikana Råsundassa. Yleisöä oli noin 50 000 henkilöä, ja se oli yksi Ruotsin katsotuimpia otteluita turnauksessa. Länsi-Saksa johti ottelua aluksi 1–0, kun Erich Juskowiak teki ottelun avausmaalin 59. peliminuutilla. Ruotsi voitti ottelun lopulta lukemin 3–1.

Finaali pelattiin Råsundalla isäntämaa Ruotsin ja vuoden 1950 maailmanmestaruuskilpailuissa toiseksi sijoittuneen Brasilian välillä. Yhteensä otelua oli seuraamassa noin 52 000 henkilöä. Brasilia voitti maailmanmestaruuskilpailut ensimmäistä kertaa voittamalla Ruotsin finaalissa lukemin 5–2. Ruotsi sai turnauksesta hopeaa ja se oli tähän mennessä Ruotsin paras sijoitus maailmanmestaruuskilpailuissa.

1960–luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnistuneiden vuoden 1958 maailmanmestaruuskilpailuiden jälkeen, Ruotsin onni pienentyi. Karsinnoissa vuoden 1962 maailmanmestaruuskilpailuihin, Ruotsi voitti lohkon vaikuttavalla tavalla (tehdessään 10 maalia ja päästäessään vain 3 maalia). Ruotsilla oli vielä mahdollisuus voittaa oman lohkon play-off ottelussa Sveitsi ja päästä loppuotteluihin karsinnoissa. Ottelu pelatiin Länsi-Berliinissä, ja Sveitsi voitti ottelun lopulta lukemin 2–1.

Ruotsi ei edennyt vuoden 1964 Euroopan-mestaruuskilpailuihin. Karsinnat alkoivat Norjaa vastaan, jolloin Ruotsi voitti ensimmäisen osaottelun ja toinen osaottelu päättyi tasatulokseen. Toisella kierroksella vastaan asettui Jugoslavia, jossa ensimmäinen osaottelu päättyi tasapeliin ja toinen osaottelu Ruotsin 2–3 voittoon. Puolivälierissä, Ruotsi pelasi hallitsevaa mestaria Neuvostoliittoa vastaan. Ensimmäinen osaottelu päättyi tasapeliin ja toinen osaottelu Neuvostoliiton voittoon. Ruotsi ei näin ollen selviytynyt lopputurnaukseen.

Karsinnoissa maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 1966, Ruotsi pelasi lohkossa 2. Ruotsi aloitti karsinnat tasapelillä Länsi-Saksaa vastaan ja sen jälkeen 3–0 voitolla Kyprosta vastaan. Vain lohkon voittaja selviytyi lopputurnaukseen ja Ruotsi mahdollisuutensa häviämällä viimeisessä pelissä Länsi-Saksalle.

Ruotsi pelasi karsinnoissa Euroopan-mestaruuskilpailuihin 1968, jolloin joukkue sijoittui kolmannelle sijalle ja ei näin päässyt lopputurnaukseen.

Ruotsin suurin menestys 1960-luvulla oli pääsy maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 1970, jolloin se kukisti karsinnoissa Norjan ja Ranskan. Ruotsi sijoittui lohkossa kolmanneksi ja ei näin ollen pääsyt jatkopeleihin mukaan. Lohkon voitti Italia, joka voitti myös samassa turnauksessa hopeaa.

Maailmanmestaruuskilpailut 1974[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1974 maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnoissa, Ruotsi pelasi samassa lohkossa Itävallan, Unkarin ja Maltan kanssa. Ruotsi ratkaisi ottelun Gelsenkirchenissä pelatussa ottelussa voittamalla klassisessa karsintaottelussa Itävallan. Ruotsi eteni täten lopputurnaukseen.

Lopputurnauksessa Ruotsi pelasi lohkossa yhdessä Uruguayn, Alankomaiden ja Bulgarian kanssa. Ensimmäinen ottelu Bulgariaa vastaan päättyi tasapeliin. Toinen ottelu Alankomaita päättyi myös tasapeliin. Viimeinen alkulohkon oma ottelu oli Uruguayta vastaan. Ottelu oli Ruotsin ensimmäinen voitto 3–0 tuloksella Roland Sandbergin (74') ja Ralf Edströmin (46', 77') tekemillä maaleilla. Ruotsi sijoittui alkulohkossa toiselle sijalle ja eteni näinollen jatkopeleihin.

Jatko-otteluissa, Ruotsi koki ensimmäisessä ottelussa tappion Puolaa vastaan lukemin 0–1. Tilanne Puolaa vastaan pelatun tappion jälkeen oli että jos Ruotsi häviää Länsi-Saksaa vastaan yhden maalin erolla ja Jugoslavia voittaa Puolan niin Ruotsi pääsisi pelaamaan pronssiotteluun pronssista. Puolan voittaessa Jugoslavian 2–1, Ruotsin tuli voittaa isäntämaa Länsi-Saksa, sijoittuessaan lohkossa vähintään toiseksi.

Ottelu Länsi-Saksaa vastaan pelattiin Düsseldorfissa, jossa yleisökapasiteeti oli 66 500. Ruotsin hyökkääjä Ralf Edström vei joukkueensa 0–1 johtoon 24. peliminuutilla. Toisella puoliajalla Länsi-Saksa alkoi hallita enemmän peliä ja tuli tasoihin 52. peliminuutilla. Länsi-Saksa voitti lopulta ottelun lukemin 4–2. Ottelun jälkeen Saksalaiset pelaajat kommentoivat, että ottelu Ruotsia vastaan oli heidän paras pelaamansa peli koko turnauksessa. Viimeisen ottelunsa Ruotsi pelasi Düsseldorfissa Jugoslaviaa vastaan. Ruotsi voitti tämän ottelun lukemin 2–1. Ruotsi sijoittui lopputurnauksessa viidennelle sijalle. Ruotsin parhaimmat pelaajat turnauksessa olivat Ronnie Hellström, Bo Larsson ja Björn Nordqvist.

Ruotsi ei onnistunut pääsemään vuoden 1976 Euroopan-mestaruuskilpailuiden lopputurnaukseen. 11. toukokuuta 1976, Ruotsi hävisi ensimmäisen kerran vuoden 1937 jälkeen kotiottelussa Tanskalle.

Vuonna 1978, Ruotsi onnistui pääsemään kolmannen kerran peräkkäin maailmanmestaruuskilpailuihin. Ruotsi pelasi karsinnoissa samassa lohkossa Sveitsin ja Norjan kanssa. Karsintaottelut pelattiin vuosina 1976 ja 1977 ja Ruotsi onnistui pääsemään niiden jälkeen lopputurnaukseen. Lopputurnauksen ensimmäisessä ottelussa Ruotsi pelasi 1–1 tasapelin Brasiliaa vastaan, jossa Ruotsin ainoan maalin teki Thomas Sjöberg. 1–1 tulos oli lopputurnauksessa Ruotsin parhain tulos, sillä joukkue hävisi Itävallalle (0–1) ja Espanjalle (0–1). Ruotsi sijoittui alkulohkossaan viimeiseksi yhdellä pisteellä ja maalierolla 1–3. Jotkin huippupelaajat vuodelta 1974 olivat mukana turnauksessa, mutta uusiakin pelaajia turnauksessa oli kuten esimerkiksi Anders Linderoth, Hasse Borg ja Torbjörn Nilsson.

1979–1990[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnistuneen 1970–luvun jälkeen, Ruotsi vaihtoi päävalmentajaa ja uudeksi päävalmentajaksi nousi Lars "Laban" Arnesson. Arnesson toimi ennen maajoukkueeseen tulemista Östers IF:n päävalmentajana. Ruotsi ei onnistunut nousemaan vuoden 1982 maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnaukseen, sijoittuessaan kolmanneksi karsinnoissa Skotlannin ja Pohjois-Irlannin kanssa. Vuonna 1983, Ruotsi kohtasi Brasilian Göteborgissa pelatussa ystävyysottelussa, joka päättyi 3–3 tasapeliin. Ruotsi ei myöskään onnistunut nousemaan vuoden 1984 Euroopan-mestaruuskilpailuihin karsinnoista. Joukkue myös ei selviytynyt karsinnoista vuoden 1986 maailmanmestaruuskilpailuihin. Lars "Laban" Arnesson toimi päävalmentajana vuosina 1980–1986 ja hänen aikanaan Ruotsi ei onnistunut pääsemään yhtään kertaa lopputurnaukseen Maailmanmestaruus- tai Euroopan-mestaruuskilpailuihin. Olle Nordin tuli Arnessonin tilalle päävalmentajaksi ja hänen aikanaan Ruotsi ei onnistunut pääsemään vuoden 1988 Euroopan-mestaruuskilpailuihin. Ruotsi ei kaikenkaikkiaan onnistunut pääsemään mihinkään arvokilpailuihin 1980-luvulla. Vuonna 1990, Ruotsi onnistui pääsemään kahdentoista vuoden jälkeen vuoden 1990 maailmanmestaruuskilpailuihin sijoittumalla karsinnoissa ensimmäiseksi. Lopputurnauksessa Ruotsi hävisi kuitenkin alkulohkossaan kaikki ottelut Brasiliaa, Skotlantia ja Costa Ricaa vastaan. Se oli ensimmäinen kerta, kun Ruotsi jäi ilman pisteitä maailmanmestaruuskilpailuiden lopputurnauksessa. Maailmanmestaruuskilpailujen jälkeen Olle Nordin erosi tehtävästään ja Nisse Andersonista tuli väliaikainen päävalmentaja siihen saakka, kunnes uusi vakituinen päävalmentaja Tommy Svensson aloitti tehtävässään vuonna 1991.

Euroopan-mestaruuskilpailut 1992[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin toimiessa isäntämaana vuoden 1992 Euroopan-mestaruuskilpailuissa, se myös pelasi ensimmäisen kerran kyseisessä turnauksessa. Ruotsi pelasi samassa lohkossa Tanskan, Ranskan ja Englannin kanssa. Ruotsi eteni alkulohkosta välieriin, mutta välierissä Ruotsi hävisi Saksaa vastaan tuloksella 2–3. Näinollen Ruotsi sijoittui turnauksessa neljänneksi, joka oli paras sijoitus kyseisessä turnauksessa tähän mennessä.

Maailmanmestaruuskilpailut 1994[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi selviytyi vuoden 1994 maailmanmestaruuskilpailuihin karsinnoista yhdessä Bulgarian kanssa. Ruotsi pelasi lohkossa B yhdessä Brasilian, Kamerunin ja Venäjän kanssa. Ensimmäinen ottelu Kamerunia vastaan oli päättyä 1–2 tappioon, mutta 75. peliminuutilla Martin Dahlin sai tehtyä maalin Henrik Larssonin syötöstä ja ottelu päättyi tulokseen 2–2. Seuraava ottelu oli Venäjää vastaan, jossa Venäjä pääsi johtoon aikaisessa vaiheessa rangaistuspotkulla. Ruotsi sai kuitenkin myös rangaistuspotkun, josta Tomas Brolin teki tasoitusmaalin. Martin Dahlin teki tämän jälkeen vielä kaksi maalia ja lopputuloksena Ruotsi voitti Venäjän tuloksella 1–3. Viimeisessä lohko-ottelussa oli vastassa Brasilia, joka päättyi tasapeliin 1–1.

Ensimmäisessä jatko-ottelussa, Ruotsi kohtasi Saudi-Arabian ja voitti sen tuloksella 3–1 Kennet Anderssonin tehdessä kaksi maalia ja Martin Dahlinin tehdessä yhden maalin. Puolivälierän ottelu Romaniaa vastaan oli Ruotsin jalkapallokannattajien ikimuistoinen ottelu. Heti Ruotsin tehtyä johtomaalin toisella puoliajalla, Romania nousi tasoihin ja ottelu jatkui näin lisäajalle. Romanian Florin Răducioiu joka teki ensimmäisen maalin Romanialle, teki myös toisen maalin lisäajan 101. peliminuutilla. Noin viiden minutin jälkeen Kennet Andersson onnistui tasoittamaan ottelun lukemiin 2–2. Rangaistuspotkukilpailu alkoi Håkan Mildin epäonnistuneella yrityksellä, mutta Thomas Ravelli kuitenkin onnistui torjumaan Romanian Dan Petrescun ja Miodrag Belodedicin yritykset. Ruotsi voitti lopulta rangaistuspotkukilpailun jälkeen koko ottelun. Välierissä Ruotsi kohtasi Brasilian, jolle se kuitenkin hävisi Romárion tekemällä ottelun ainoalla maalilla 80. peliminuutilla.

Pronssiottelussa, Ruotsi sai vastustajakseen Bulgarian, joka oli hävinnyt Italiaa vastaan pelatussa välieräottelussa. Ruotsi teki ensimmäisellä puoliajalla neljä maalia ja toinen puoliaika oli maaliton. Ruotsi voitti lopulta pronssia koko turnauksessa ja se myös nousi FIFA-ranking listalla toiselle sijalle, marraskuussa 1994.

1995–1997[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1994 maailmanmestaruuskilpailujen jälkeen, Ruotsilla oli vaikeuksia pysytellä samalla tasolla. Joukkue ei onnistunut pääsemään vuoden 1996 Eurooppan-mestaruuskilpailuihin eikä myöskään vuoden 1998 maailmanmestaruuskilpailuihin. Karsinnat vuoden 1996 Euroopan-mestaruuskilpailuihin Ruotsi aloitti 0–1 vierasvoitolla Islannista, mutta sen jälkeen se hävisi ottelun Sveitsiä vastaan kotiottelussa. Marraskuussa 1994, Tomas Brolin loukkasi jalkansa Unkaria vastaan pelatussa ottelussa. Keväällä 1995 jatkuneissa karsintaotteluissa, Ruotsi hävisi vierasottelun Turkkia vastaan ja pelasi 1–1 tasapelin Islantia vastaan. Kun Ruotsi pelasi 0–0 tasapelin Sveitsiä vastaan syyskuussa 1995, niin se varmisti Ruotsin epäonnistuneen pääsemisen lopputurnaukseen.

Sijoitukset arvokilpailuissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsi pelaamassa Saksaa vastaan maailmanmestaruuskilpailuissa 2006.
Maailmanmestaruuskilpailut Maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi Kierros Sija O V T* H TM PM O V T H TM PM
Ranska 1930 Ei osallistunut Ei valittu
Italia 1934 Puolivälierät 8. 2 1 0 1 4 4 2 2 0 0 8 2
Ranska 1938 Neljäs sija 4. 3 1 0 2 11 9 3 2 0 1 11 7
Brasilia 1950 Pronssia 3. 5 2 1 2 11 15 2 2 0 0 6 2
Sveitsi 1954 Ei selviytynyt karsinnoista 4 1 1 2 9 8
Ruotsi 1958 Hopeaa 2. 6 4 1 1 12 7 Valittu isäntämaaksi
Chile 1962 Ei selviytynyt karsinnoista 5 3 0 2 11 5
Englanti 1966 4 2 1 1 10 3
Meksiko 1970 Lohkovaihe 9. 3 1 1 1 2 2 4 3 0 1 12 5
Länsi-Saksa 1974 2. kierros 5. 6 2 2 2 7 6 7 4 2 1 17 9
Argentiina 1978 Lohkovaihe 13. 3 0 1 2 1 3 4 3 0 1 7 4
Espanja 1982 Ei selviytynyt karsinnoista 8 3 2 3 7 8
Meksiko 1986 8 4 1 3 14 9
Italia 1990 Lohkovaihe 21. 3 0 0 3 3 6 6 4 2 0 9 3
Yhdysvallat 1994 Pronssia 3. 7 3 3 1 15 8 10 6 3 1 19 8
Ranska 1998 Ei selviytynyt karsinnoista 10 7 0 3 16 9
Etelä-Korea Japani 2002 Neljännesvälierät 13. 4 1 2 1 5 5 10 8 2 0 20 3
Saksa 2006 Neljännesvälierät 14. 4 1 2 1 3 4 10 8 0 2 30 4
Etelä-Afrikka 2010 Ei selviytynyt karsinnoista 10 5 3 2 13 5
Brasilia 2014 12 6 2 4 21 18
Venäjä 2018 Päätetään myöhemmin
Qatar 2022
Yhteensä 11/20 46 16 13 17 74 69 119 73 19 27 240 112
*Tasapelit ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla.
**Kultainen taustaväri tarkoittaa joukkueen voittaneen kyseisen turnauksen.
***Punainen taustaväri tarkoittaa joukkueen olleen isäntämaana kyseisessä turnauksessa.

Euroopan-mestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan-mestaruuskilpailut Euroopan-mestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi Kierros Sija O V T* H TM PM O V T H TM PM
Ranska 1960 Ei osallistunut Ei osallistunut
Espanja 1964 Ei selviytynyt karsinnoista 6 2 3 1 8 7
Italia 1968 6 2 1 3 9 12
Belgia 1972 6 2 2 2 3 5
Jugoslavia 1976 6 3 0 3 8 9
Italia 1980 6 1 2 3 9 13
Ranska 1984 8 5 1 2 14 5
Länsi-Saksa 1988 8 4 2 2 12 5
Ruotsi 1992 Neljäs sija 4. 4 2 1 1 6 5 Qualified as hosts
Englanti 1996 Ei selviytynyt karsinnoista 8 2 3 3 9 10
Belgia Alankomaat 2000 Lohkovaihe 14. 3 0 1 2 2 4 8 7 1 0 10 1
Portugali 2004 Puolivälierät 7. 4 1 3 0 8 3 8 5 2 1 19 3
Itävalta Sveitsi 2008 Lohkovaihe 10. 3 1 0 2 3 4 12 8 2 2 23 9
Puola Ukraina 2012 Lohkovaihe 11. 3 1 0 2 5 5 10 8 0 2 31 11
Ranska 2016 Päätetään myöhemmin 5 2 3 0 7 3
Euroopan unioni 2020
Yhteensä 5/14 17 5 5 7 24 21 97 51 22 24 162 96
*Tasapelit ratkaistiin rangaistuspotkukilpailulla.
**Kultainen taustaväri tarkoittaa joukkueen voittaneen kyseisen turnauksen.
***Punainen taustaväri tarkoittaa joukkueen olleen isäntämaana kyseisessä turnauksessa.

Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat 23 pelaajaa on kutsuttu ystävyysotteluuun Norjaa vastaan 8. kesäkuuta 2015 ja Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsintoihin Montenegroa vastaan 14. kesäkuuta 2015.
Ottelut ja maalit on päivitetty 14. kesäkuuta 2015 Montenegroa vastaan pelatun ottelun jälkeen.

# Pel. Pelaaja Syntymäaika (ikä) Ottelut Maalit Joukkue
1 1M Andreas Isaksson 3. lokakuuta 1981 (ikä 33) 121 0 Turkki Kasımpaşa
12 1M Kristoffer Nordfeldt 23. kesäkuuta 1989 (ikä 26) 5 0 Wales Swansea City
23 1M Robin Olsen 8. tammikuuta 1990 (ikä 25) 2 0 Kreikka PAOK
2 2P Pierre Bengtsson 12. huhtikuuta 1988 (ikä 27) 22 0 Saksa FSV Mainz 05
3 2P Erik Johansson 30. joulukuuta 1988 (ikä 26) 6 0 Ruotsi Malmö FF
4 2P Per Nilsson 15. syyskuuta 1982 (ikä 32) 16 0 Tanska Kööpenhamina
5 2P Ludwig Augustinsson 21. huhtikuuta 1994 (ikä 21) 2 0 Tanska Kööpenhamina
13 2P Anton Tinnerholm 26. helmikuuta 1991 (ikä 24) 3 0 Ruotsi Malmö FF
14 2P Jonas Olsson 10. maaliskuuta 1983 (ikä 32) 25 1 Englanti West Bromwich Albion
15 2P Alexander Miloševic 30. tammikuuta 1992 (ikä 23) 4 0 Turkki Besiktas
17 2P Oscar Wendt 24. lokakuuta 1985 (ikä 29) 25 0 Saksa Borussia Mönchengladbach
6 3KK Emil Forsberg 23. lokakuuta 1991 (ikä 23) 9 0 Saksa RB Leipzig
7 3KK Sebastian Larsson 6. kesäkuuta 1985 (ikä 30) 74 6 Englanti Sunderland
8 3KK Albin Ekdal 28. heinäkuuta 1989 (ikä 26) 17 0 Saksa Hamburger SV
9 3KK Kim Källström 24. elokuuta 1982 (ikä 33) 120 16 Sveitsi Grasshopper
16 3KK Pontus Wernbloom 25. kesäkuuta 1986 (ikä 29) 47 2 Venäjä TsSKA Moskova
18 3KK Marcus Rohdén 11. toukokuuta 1991 (ikä 24) 3 1 Ruotsi IF Elfsborg
21 3KK Jimmy Durmaz 22. maaliskuuta 1989 (ikä 26) 24 2 Kreikka Olympiakos
22 3KK Erkan Zengin 5. elokuuta 1985 (ikä 30) 15 2 Turkki Trabzonspor
10 4H Zlatan Ibrahimovic (Kapteeni) 3. lokakuuta 1981 (ikä 33) 105 56 Ranska Paris Saint-Germain
11 4H Isaac Kiese Thelin 24. kesäkuuta 1992 (ikä 23) 5 0 Ranska Bordeaux
19 4H Marcus Berg 17. elokuuta 1986 (ikä 29) 30 8 Kreikka Panathinaikos
20 4H Ola Toivonen 3. heinäkuuta 1986 (ikä 29) 43 9 Ranska Rennes

Kutsutut pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt maajoukkueuraansa jatkavat pelaajat:

Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura Viimeisin maaottelukutsu
M Andreas Isaksson 3. lokakuuta 1981 (ikä 33) 118 0 Turkki Kasimpasa  Ranska, 18. marraskuuta 2014
M Johan Dahlin 8. syyskuuta 1986 (ikä 28) 4 0 Turkki Gençlerbirligi  Ranska, 18. marraskuuta 2014
M Kristoffer Nordfeldt 23. kesäkuuta 1989 (ikä 26) 4 0 Alankomaat Heerenveen  Ranska, 18. marraskuuta 2014
M Pär Hansson 22. kesäkuuta 1986 (ikä 29) 6 0 Ruotsi Helsingborgs IF  Islanti, 21. tammikuuta 2014
M David Mitov Nilsson 12. tammikuuta 1991 (ikä 24) 1 0 Ruotsi IFK Norrköping  Islanti, 21. tammikuuta 2014
P Emil Salomonsson 28. huhtikuuta 1989 (ikä 26) 3 0 Ruotsi IFK Göteborg  Suomi, 19. tammikuuta 2015 (alustava)
P Pa Konate 25. huhtikuuta 1994 (ikä 21) 0 0 Ruotsi Malmö FF  Suomi, 19. tammikuuta 2015 (alustava)
P Mikael Lustig Loukkaantunut 13. joulukuuta 1986 (ikä 28) 44 2 Skotlanti Celtic  Ranska, 18. marraskuuta 2014
P Andreas Granqvist 16. huhtikuuta 1985 (ikä 30) 40 2 Venäjä Krasnodar  Ranska, 18. marraskuuta 2014
P Martin Olsson 17. toukokuuta 1988 (ikä 27) 26 5 Englanti Norwich City  Ranska, 18. marraskuuta 2014
P Mikael Antonsson 31. toukokuuta 1981 (ikä 34) 23 0 Tanska Kööpenhamina  Ranska, 18. marraskuuta 2014
P Oscar Wendt 24. lokakuuta 1985 (ikä 29) 23 0 Saksa Borussia Mönchengladbach  Ranska, 18. marraskuuta 2014
P Pierre Bengtsson 12. huhtikuuta 1988 (ikä 27) 16 0 Tanska Kööpenhamina  Ranska, 18. marraskuuta 2014
P Pontus Jansson 13. helmikuuta 1991 (ikä 24) 7 0 Italia Torino  Ranska, 18. marraskuuta 2014
P Jonas Olsson Loukkaantunut 10. maaliskuuta 1983 (ikä 32) 24 1 Englanti West Bromwich Albion  Liechtenstein, 12. lokakuuta 2014
P Per Nilsson 15. syyskuuta 1982 (ikä 32) 16 0 Tanska Kööpenhamina  Itävalta, 8. syyskuuta 2014
P Mattias Johansson 16. helmikuuta 1992 (ikä 23) 3 0 Alankomaat AZ  Itävalta, 8. syyskuuta 2014
P Rasmus Bengtsson 26. kesäkuuta 1986 (ikä 29) 4 0 Alankomaat Twente  Belgia, 1. kesäkuuta 2014
P Joel Ekstrand 4. helmikuuta 1989 (ikä 26) 2 0 Englanti Watford  Turkki, 5. maaliskuuta 2014
P Niklas Backman 13. marraskuuta 1988 (ikä 26) 6 0 Kiina Dalian Aerbin  Islanti, 21. tammikuuta 2014
P Erdin Demir 27. maaliskuuta 1990 (ikä 25) 6 0 Norja SK Brann  Islanti, 21. tammikuuta 2014
P Per Karlsson 2. tammikuuta 1986 (ikä 29) 1 0 Ruotsi AIK  Islanti, 21. tammikuuta 2014
P Miiko Albornoz CHI 30. marraskuuta 1986 (ikä 28) 0 0 Saksa Hannover 96  Islanti, 21. tammikuuta 2014
KK Nicklas Bärkroth 19. tammikuuta 1992 (ikä 23) 0 0 Ruotsi IF Brommapojkarna  Suomi, 19. tammikuuta 2014 (alustava)
KK Kim Källström 24. elokuuta 1982 (ikä 33) 116 16 Venäjä Spartak Moskova  Ranska, 18. marraskuuta 2014
KK Sebastian Larsson 6. kesäkuuta 1985 (ikä 30) 70 6 Englanti Sunderland  Ranska, 18. marraskuuta 2014
KK Pontus Wernbloom 25. kesäkuuta 1986 (ikä 29) 43 2 Venäjä TsSKA Moskova  Ranska, 18. marraskuuta 2014
KK Jimmy Durmaz Loukkaantunut 22. maaliskuuta 1989 (ikä 26) 23 2 Kreikka Olympiakos  Ranska, 18. marraskuuta 2014
KK Albin Ekdal 28. heinäkuuta 1989 (ikä 26) 13 0 Italia Cagliari  Ranska, 18. marraskuuta 2014
KK Erkan Zengin 5. elokuuta 1985 (ikä 30) 11 2 Turkki Eskisehirspor  Ranska, 18. marraskuuta 2014
KK Niklas Hult 13. helmikuuta 1990 (ikä 25) 4 0 Ranska Nice  Liechtenstein, 12. lokakuuta 2014
KK Rasmus Elm Loukkaantunut 17. maaliskuuta 1988 (ikä 27) 39 4 Venäjä TsSKA Moskova  Belgia, 1. kesäkuuta 2014
KK Oscar Hiljemark Loukkaantunut 28. kesäkuuta 1992 (ikä 23) 6 1 Alankomaat PSV  Belgia, 1. kesäkuuta 2014
KK Sebastian Eriksson Loukkaantunut 31. tammikuuta 1989 (ikä 26) 5 0 Italia Cagliari  Belgia, 1. kesäkuuta 2014
KK Simon Thern 18. syyskuuta 1992 (ikä 22) 2 1 Ruotsi Malmö FF  Islanti, 21. tammikuuta 2014
KK Andreas Blomqvist 5. toukokuuta 1992 (ikä 23) 2 0 Ruotsi Mjällby AIF  Islanti, 21. tammikuuta 2014
H Gustav Engvall 29. huhtikuuta 1996 (ikä 19) 0 0 Ruotsi IFK Göteborg  Suomi, 19. tammikuuta 2014 (alustava)
H Zlatan Ibrahimovic (Kapteeni) 3. lokakuuta 1981 (ikä 33) 101 51 Ranska Paris Saint-Germain  Ranska, 18. marraskuuta 2014
H Marcus Berg 17. elokuuta 1986 (ikä 29) 26 6 Kreikka Panathinaikos  Ranska, 18. marraskuuta 2014
H Branimir Hrgota 12. tammikuuta 1993 (ikä 22) 3 0 Saksa Borussia Mönchengladbach  Ranska, 18. marraskuuta 2014
H John Guidetti 15. huhtikuuta 1992 (ikä 23) 2 0 Skotlanti Celtic  Ranska, 18. marraskuuta 2014
H Ola Toivonen 3. heinäkuuta 1986 (ikä 29) 40 8 Ranska Rennes  Liechtenstein, 12. lokakuuta 2014
H Tobias Hysén 9. maaliskuuta 1982 (ikä 33) 34 10 Kiina Shanghai Dongya  Itävalta, 8. syyskuuta 2014
H Muamer Tankovic 22. helmikuuta 1995 (ikä 20) 1 0 Alankomaat AZ  Turkki, 5. maaliskuuta 2014
H Guillermo Molins Loukkaantunut 26. syyskuuta 1988 (ikä 26) 6 1 Ruotsi Malmö FF  Islanti, 21. tammikuuta 2014
H Erton Fejzullahu ALB 9. huhtikuuta 1988 (ikä 27) 5 3 Kiina Beijing Guoan  Islanti, 21. tammikuuta 2014
H Robin Quaison 9. lokakuuta 1993 (ikä 21) 4 2 Italia Palermo  Islanti, 21. tammikuuta 2014
H Christoffer Nyman 5. lokakuuta 1992 (ikä 22) 2 0 Ruotsi IFK Norrköping  Islanti, 21. tammikuuta 2014
H Imad Khalili 3. huhtikuuta 1987 (ikä 28) 0 0 Kiina Shanghai Dongya  Islanti, 21. tammikuuta 2014

Huomautukset

  • Loukkaantunut — Pelaaja on loukkaantunut.
  • ERO — Pelaaja on erotettu kokoonpanosta.
  • ALB — Pelaaja edustaa Albaniaa kansainvälisellä tasolla.
  • CHI — Pelaaja edustaa Chileä kansainvälisellä tasolla.

Maineikkaita entisiä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

   

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. FIFA/Coca-Cola World Ranking 6.8.2015. FIFA. Viitattu 6.8.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]