Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1950
1950 FIFA World Cup | |
---|---|
IV Campeonato Mundial de Futebol | |
![]() |
|
Joukkueet | 13 |
32 karsijasta | |
Isäntämaa |
![]() |
Ajankohta |
24. kesäkuuta – 16. heinäkuuta 1950 |
Mitalistit | |
– ![]() |
![]() |
– ![]() |
![]() |
– ![]() |
![]() |
Ottelut | 22 |
Maalit | 88 (4,00 per ottelu) |
Yleisö | 1 043 500 (47 432 per ottelu) |
Maalintekijä |
![]() |
← 1938
1954→ |
Vuoden 1950 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut on ainoa MM-turnaus, jossa ei järjestetty varsinaista loppuottelua. Tuolloin myös MM-pokaalia alettiin kutsua sen nykyisin tunnetulla nimellä, Jules Rimet -pokaali, FIFA:n puheenjohtajan Jules Rimetin 25-vuotisen puheenjohtajakauden kunniaksi. Pokaalin voitti Uruguayn joukkue, tasan 20 vuoden tauon jälkeen.
Toisen maailmansodan takia MM-turnausta ei ollut järjestetty sitten vuoden 1938. Sodan seurauksena Eurooppa oli raunioina, eikä sieltä löytynyt maata, jossa kisat olisi voitu järjestää. Kisat meinasivat jäädä kokonaan pitämättä, kunnes lopulta Brasilia tarjoutui isännäksi, ja ainoana hakijamaana kisat myönnettiin sen järjestettäväksi. FIFA:n ongelmat eivät loppuneet järjestäjämaan löytymiseen: piti vielä päättää mitkä maat ottaisivat osaa turnaukseen. Kaksien edellisten kisojen mestari Italia oli sodan jälkeen kaikin puolin huonossa tilassa, raunioina, eivätkä italialaiset olleet kovin kiinnostuneita puolustamaan Il Ducen uhan alla voitettuja mestaruuksiaan. Lopulta he kuitenkin päättivät osallistua, vaikkakin huhujen mukaan FIFA:n täytyi kustantaa kaikki Brasilian-matkasta koituneet kulut.
Lohkojärjestelmä vaikutti myös kaikin puolin oudolta: neljässä alkulohkossa oli kussakin neljä, kolme tai ainoastaan kaksi joukkuetta. Tämä johtui siitä, että monet maat, jotka olivat selvinneet karsinnoista kisoihin, jättivät erinäisistä syistä osallistumatta lopputurnaukseen. Intia jäi pois, koska FIFA ei antanut pelaajien pelata paljain jaloin[1]. Saksa ja Japani oli miehitetty, eivätkä nekään saaneet osallistua.
Yhdistyneen kuningaskunnan joukkueet saivat osallistua liityttyään FIFA:n jäseniksi neljä vuotta aikaisemmin. Britannian mestaruusturnauksen kaksi parasta joukkuetta olivat oikeutettuja osallistumaan, mutta Englannin jälkeen toiseksi tullut Skotlanti jätti sekin osallistumatta, koska skottien mielestä heidän tuli osallistua vasta, kun ovat Britannian mestareita. Myös Turkki vetäytyi MM-lopputurnauksesta.
Näytösottelussa Britannian yhdistelmäjoukkue oli voittanut Euroopan muista pelaajista kootun joukkueen maalein 6-1. Tämän johdosta Englanti lähti kisoihin ennakkosuosikkina. Englantilaiset saivat kuitenkin maistaa karvasta kalkkia häviämällä totaaliselle altavastaajalle Yhdysvalloille 1-0. Yllätyksen šokeeraavuutta kuvaa hyvin se, että monet englantilaiset kuvittelivat tuloksen nähtyään sanomalehdessä olevan painovirheen. Chile-voitostaan (2-0) huolimatta Englanti ei päässyt alkulohkosta jatkoon, kun se hävisi vielä lohkosta voittajana jatkoon menneelle Espanjalle maalein 1-0.
Mestaruus ratkaistiin poikkeuksellisella tavalla: lohkojen voittajat, jotka olivat Brasilia, Espanja, Ruotsi ja Uruguay, pelasivat keskenään sarjamuotoisen loppusarjan (kaikki kaikkia vastaan), jonka voittajasta tulisi mestari. Brasilia esitti vakuuttavia otteita: se peittosi Ruotsin 7-0 ja Espanjan 6-1.
Ratkaisevaksi jännitysnäytelmäksi muodostui Brasilian ja Uruguayn kohtaaminen: Uruguay oli sarjassa vain pisteen päässä isännistä. 16. heinäkuuta Estádio Maracanãlla pelatussa ottelussa Brasilialle olisi riittänyt tasapeli mestaruuden varmistamiseen. Ruotsia ja Espanjaa vastaan pelaamiensa otteluiden perusteella Brasiliaa pidettiin jo lähes varmana mestarina. Näitä ennustuksia myötäili myös itse finaaliottelun kulku. Kun toista puoliaikaa oli pelattu kaksi minuuttia Friaça siirsi isännät 1-0 johtoon. Uruguay tuli kuitenkin tasoihin 11 minuuttia ennen päätösvihellystä, ja lopulta 1-2 johtoon. Brasilia oli lyöty, ja Uruguay voitti historian toisen, ja toistaiseksi viimeiseksi jääneen maailmanmestaruutensa.
Kisojen keskimääräinen yleisömäärä ottelua kohti oli noin 61 000, mikä säilyi korkeimpana MM-kisahistoriassa aina 1994-kisoihin saakka.
Sisällysluettelo
Stadionit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rio de Janeiro | São Paulo | Belo Horizonte |
---|---|---|
Estádio do Maracanã | Estádio do Pacaembu | Estádio Independência |
Kapasiteetti: 200 000 | Kapasiteetti: 60 000 | Kapasiteetti: 30 000 |
![]() |
![]() |
![]() |
Porto Alegre | Recife | Curitiba |
Estádio dos Eucaliptos | Estádio Ilha do Retiro | Estádio Vila Capanema |
Kapasiteetti: 20 000 | Kapasiteetti: 20 000 | Kapasiteetti: 10 000 |
![]() |
![]() |
Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
A-lohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | P |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
3 | 2 | 1 | 0 | 8 | 2 | +6 | 5 |
![]() |
3 | 2 | 0 | 1 | 7 | 3 | +4 | 4 |
![]() |
3 | 1 | 1 | 1 | 4 | 6 | -2 | 3 |
![]() |
3 | 3 | 0 | 0 | 3 | 2 | +1 | 6 |
24. kesäkuuta 1950 | Brasilia ![]() |
4 – 0 | ![]() |
Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro | |
Ademir ![]() Jair ![]() Baltazar ![]() |
1-0 Pöytäkirja |
Yleisömäärä: 81 649 Tuomari: George Reader (Englanti) |
25. kesäkuuta 1950 | Jugoslavia ![]() |
3 – 0 | ![]() |
Estádio Independência, Belo Horizonte | |
Mitić ![]() Tomašević ![]() Ognjanov ![]() |
0-0 Pöytäkirja |
Yleisömäärä: 7 336 Tuomari: Giovanni Galeati (Italia) |
28. kesäkuuta 1950 | Brasilia ![]() |
2 – 2 | ![]() |
Estádio do Pacaembu, São Paulo | |
Alfredo ![]() Baltazar ![]() |
2-1 Pöytäkirja |
Fatton ![]() |
Yleisömäärä: 42 032 Tuomari: Ramón Azón Romá (Espanja) |
28. kesäkuuta 1950 | Jugoslavia ![]() |
4 – 1 | ![]() |
Estádio dos Eucaliptos, Porto Alegre | |
Bobek ![]() Ž. Čajkovski ![]() Tomašević ![]() |
2-0 Pöytäkirja |
Ortiz ![]() |
Yleisömäärä: 11 078 Tuomari: Reginald Leafe (Englanti) |
1. heinäkuuta 1950 | Brasilia ![]() |
2 – 0 | ![]() |
Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro | |
Ademir ![]() Zizinho ![]() |
1-0 Pöytäkirja |
Yleisömäärä: 142 429 Tuomari: Benjamin Griffiths (Wales) |
2. heinäkuuta 1950 | Sveitsi ![]() |
2 – 1 | ![]() |
Estádio dos Eucaliptos, Porto Alegre | |
Bader ![]() Antenen ![]() |
2-0 Pöytäkirja |
Casarín ![]() |
Yleisömäärä: 3 580 Tuomari: Ivan Eklind (Ruotsi) |
B-lohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | P |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
3 | 3 | 0 | 0 | 6 | 1 | +5 | 6 |
![]() |
3 | 1 | 0 | 2 | 2 | 2 | 0 | 2 |
![]() |
3 | 1 | 0 | 2 | 5 | 6 | -1 | 2 |
![]() |
3 | 1 | 0 | 2 | 4 | 8 | -4 | 2 |
25. kesäkuuta 1950 | Englanti ![]() |
2 – 0 | ![]() |
Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro | |
Mortensen ![]() Mannion ![]() |
1-0 Pöytäkirja |
Yleisömäärä: 29 703 Tuomari: Karel van der Meer (Alankomaat) |
25. kesäkuuta 1950 | Espanja ![]() |
3 – 1 | ![]() |
Estádio Durival de Britto, Curitiba | |
Igoa ![]() Basora ![]() Zarra ![]() |
0-1 Pöytäkirja |
Pariani ![]() |
Yleisömäärä: 9 511 Tuomari: Mário Vianna (Brasilia) |
29. kesäkuuta 1950 | Espanja ![]() |
2 – 0 | ![]() |
Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro | |
Basora ![]() Zarra ![]() |
2-0 Pöytäkirja |
Yleisömäärä: 19 790 Tuomari: Alberto Malcher (Brasilia) |
29. kesäkuuta 1950 | Yhdysvallat ![]() |
1 – 0 | ![]() |
Estádio Independência, Belo Horizonte | |
Gaetjens ![]() |
1-0 Pöytäkirja |
Yleisömäärä: 10 151 Tuomari: Generoso Dattilo (Italia) |
2. heinäkuuta 1950 | Espanja ![]() |
1 – 0 | ![]() |
Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro | |
Zarra ![]() |
0-0 Pöytäkirja |
Yleisömäärä: 74 762 Tuomari: Giovanni Galeati (Italia) |
2. heinäkuuta 1950 | Chile ![]() |
5 – 2 | ![]() |
Estádio Ilha do Retiro, Recife | |
Robledo ![]() Cremaschi ![]() Prieto ![]() Riera ![]() |
2-0 Pöytäkirja |
Wallace ![]() Maca ![]() |
Yleisömäärä: 8 501 Tuomari: Mário Gardelli (Brasilia) |
C-lohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | P |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
2 | 1 | 1 | 0 | 5 | 4 | +1 | 3 |
![]() |
2 | 1 | 0 | 1 | 4 | 3 | +1 | 2 |
![]() |
2 | 0 | 1 | 1 | 2 | 4 | -2 | 1 |
25. kesäkuuta 1950 | Ruotsi ![]() |
3 – 2 | ![]() |
Estádio do Pacaembu, São Paulo | |
Jeppson ![]() Andersson ![]() |
2-1 Pöytäkirja |
Carapellese ![]() Muccinelli ![]() |
Yleisömäärä: 36 502 Tuomari: Jean Lutz (Sveitsi) |
29. kesäkuuta 1950 | Ruotsi ![]() |
2 – 2 | ![]() |
Estádio Durival Britto, Curitiba | |
Sundqvist ![]() Palmér ![]() |
2-1 Pöytäkirja |
López ![]() López Fretes ![]() |
Yleisömäärä: 7 903 Tuomari: George Mitchell (Skotlanti) |
2. heinäkuuta 1950 | Italia ![]() |
2 – 0 | ![]() |
Estádio do Pacaembu, São Paulo | |
Carapellese ![]() Pandolfini ![]() |
1-0 Pöytäkirja |
Yleisömäärä: 25 811 Tuomari: Arthur Ellis (Englanti) |
D-lohko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | P |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
1 | 1 | 0 | 0 | 8 | 0 | +8 | 2 |
![]() |
1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 8 | -8 | 0 |
2. heinäkuuta 1950 | Uruguay ![]() |
8 – 0 | ![]() |
Estádio Independência, Belo Horizonte | |
Míguez ![]() Vidal ![]() Schiaffino ![]() Pérez ![]() Ghiggia ![]() |
3-0 Pöytäkirja |
Yleisömäärä: 5 284 Tuomari: George Reader (Englanti) |
Loppusarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joukkue | O | V | T | H | TM | PM | ME | P |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
3 | 2 | 1 | 0 | 7 | 5 | +2 | 5 |
![]() |
3 | 2 | 0 | 1 | 14 | 4 | +10 | 4 |
![]() |
3 | 1 | 0 | 2 | 6 | 11 | -5 | 2 |
![]() |
3 | 0 | 1 | 2 | 4 | 11 | -7 | 1 |
9. heinäkuuta 1950 | Brasilia ![]() |
7 – 1 | ![]() |
Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro | |
Ademir ![]() Chico ![]() Maneca ![]() |
3-0 Pöytäkirja |
Andersson ![]() |
Yleisömäärä: 138 886 Tuomari: Arthur Ellis (Englanti) |
9. heinäkuuta 1950 | Uruguay ![]() |
2 – 2 | ![]() |
Estádio do Pacaembu, São Paulo | |
Ghiggia ![]() Varela ![]() |
1-0 Pöytäkirja |
Basora ![]() |
Yleisömäärä: 44 802 Tuomari: Benjamin Griffiths (Wales) |
13. heinäkuuta 1950 | Uruguay ![]() |
3 – 2 | ![]() |
Estádio do Pacaembu, São Paulo | |
Ghiggia ![]() Míguez ![]() |
1-2 Pöytäkirja |
Palmér ![]() Sundqvist ![]() |
Yleisömäärä: 7 987 Tuomari: Giovanni Galeati (Italia) |
13. heinäkuuta 1950 | Brasilia ![]() |
6 – 1 | ![]() |
Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro | |
Parra ![]() Jair ![]() Chico ![]() Ademir ![]() Zizinho ![]() |
3-0 Pöytäkirja |
Igoa ![]() |
Yleisömäärä: 152 772 Tuomari: Reginald Leafe (Englanti) |
16. heinäkuuta 1950 | Ruotsi ![]() |
3 – 1 | ![]() |
Estádio do Pacaembu, São Paulo | |
Sundqvist ![]() Mellberg ![]() Palmér ![]() |
2-0 Pöytäkirja |
Telmo Zarra ![]() |
Yleisömäärä: 411 227 Tuomari: Karel van der Meer (Alankomaat) |
16. heinäkuuta 1950 | Uruguay ![]() |
2 – 1 | ![]() |
Estádio do Maracanã, Rio de Janeiro | |
Pääartikkeli | |||||
Schiaffino ![]() Ghiggia ![]() |
0-0 Pöytäkirja |
Friaça ![]() |
Yleisömäärä: 199 854 Tuomari: George Reader (Englanti) |
Maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turnauksen paras maalintekijä oli kahdeksan maalia viimeistellyt Brasilian Ademir. Turnauksessa tehtiin yhteensä 88 maalia ja maalinteossa onnistui kaikkiaan 48 pelaajaa. Eniten maaleja teki Brasilia, joka onnistui maalinteossa 22 kertaa.[2][3][4]
- 8 maalia
- 5 maalia
- 4 maalia
- 3 maalia
- 2 maalia
- 1 maali
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 28. WSOY, 2003.
- ↑ World Cup 1950 Finals RSSSF. Viitattu 12.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Awards FIFA. Viitattu 12.9.2019. (englanniksi)
- ↑ Statistics FIFA. Viitattu 12.9.2019. (englanniksi)
|