Espanjan jalkapallomaajoukkue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Espanja
Escudo Selección Española de fútbol.png
Lempinimi La Furia Roja (Punainen raivo)
La Furia (Raivo)
La Furia Española (Espanjan raivo)
La Roja (Ainoa punainen)
Liitto Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto (RFEF)
Maanosaliitto UEFA (Eurooppa)
Valmentaja Vicente del Bosque
Kapteeni Iker Casillas
Eniten otteluita Iker Casillas (160)
Eniten maaleja David Villa (59)
FIFA maakoodi ESP
FIFA-ranking 11 (6.8.2015) [1]
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu
 Tanska 0–1 Espanja 
(Bryssel, Belgia; 28. elokuuta 1920)
Suurin voitto
 Espanja 13–0 Bulgaria 
(Madrid, Espanja; 21. toukokuuta 1933)
Suurin tappio
 Italia 7–1 Espanja 
(Amsterdam, Alankomaat; 4. kesäkuuta 1928)
 Englanti 7–1 Espanja 
(Lontoo, Englanti; 9. joulukuuta 1931)
MM-kilpailut
Esiintymiset 14 (ensimmäiset 1934)
Paras MM-sijoitus 1. (2010)
EM-kilpailut
Esiintymiset 9 (ensimmäiset 1964)
Paras sijoitus 1. (1964, 2008, 2012)
Mitalit
Maa:  Espanja
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Etelä-Afrikka 2010
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Puola/Ukraina 2012
Kultaa Kultaa Itävalta/Sveitsi 2008
Kultaa Kultaa Espanja 1964
Hopeaa Hopeaa Ranska 1984
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Barcelona 1992 jalkapallo
Hopeaa Hopeaa Sydney 2000 jalkapallo
Hopeaa Hopeaa Antwerpen 1920 jalkapallo
Maanosaliittojen cup
Hopeaa Hopeaa Brasilia 2013
Pronssia Pronssia Etelä-Afrikka 2009

Espanjan jalkapallomaajoukkue (esp. Selección de fútbol de España) edustaa Espanjan kuningaskuntaa miesten jalkapallon arvokilpailuissa. Sitä hallinnoi Espanjan kuninkaallinen jalkapalloliitto. Espanja on hallitseva Euroopan mestari.

Joukkueen suurimmat saavutukset ovat maailmanmestaruus vuodelta 2010 ja Euroopan-mestaruudet vuosilta 1964, 2008 ja 2012. Olympiajalkapallossa Espanja on saavuttanut kultaa vuonna 1992 ja hopeaa vuosina 1920 ja 2000.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen ensiesiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanja teki jalkapallossa kansainvälisen ensiesiintymisensä valmentaja Paco Brun johdolla Antwerpenin olympialaisissa vuonna 1920. Ensimmäisen, Tanskaa vastaan pelatun ottelunsa joukkue voitti 1–0 Patricion maalilla. Puolivälierissä isäntämaa Belgia pudotti Espanjan maalein 3–1, mutta sekään ei estänyt joukkueen nousemista lopulta hopealle.

Belgian ja Tšekkoslovakian välisessä loppuottelussa jälkimmäinen joukkue poistui kentältä 2–0-tappiotilanteessa 40 minuutin pelin jälkeen kyllästyttyään englantilaisen tuomarikolmikon työskentelyyn. Belgia voitti kultaa automaattisesti, mutta hopea- ja pronssimitalin kohtalosta järjestettiin uusi ”lohdutusturnaus”. Tšekkoslovakia suljettiin kilpailusta ja kun suurin osa välieriin yltäneestä Ranskan joukkueesta oli jo lähtenyt kotimatkalle, neljä puolivälierissä hävinnyttä joukkuetta pelasivat paikasta hopeaottelussa toista välieräjoukkuetta Alankomaita vastaan. Espanja voitti Ruotsin 2–1, Italian 2–0 ja lopulta Alankomaat 3–1, ja palasi kotimaahan hopeamitalit kaulassaan.

Vuoden 1920 rikkonaisesta Ruotsi-ottelusta sai alkunsa lempinimi La furia española (suom. Espanjan raivo, aikaisemmin termi oli liitetty espanjalaisten kahdeksankymmenvuotisessa sodassa vuonna 1576 suorittamaan Antwerpenin ryöstöön). Hopeajoukkueen tunnetuimpia pelaajia olivat Zamora, Samitier, Pichichi, Acedo ja kapteeni Belauste.

EM-kulta kotikentällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin Real Madridia ja Atlético de Madridia menestyksekkäästi valmentanut José Villalonga nimitettiin maajoukkueen valmentajaksi vuonna 1962. Villalongan johdolla joukkue selviytyi Chilessä järjestettyihin vuoden 1962 MM-kilpailuihin, mutta joutui vaikeaan lohkoon Brasilian, Tšekkoslovakian ja Meksikon kanssa ja putosi jo ennen jatkokierroksia.

Kaksi vuotta myöhemmin Espanja voitti Euroopan-mestaruuden, joka oli vuoteen 2008 asti joukkueen suurin saavutus arvokilpailuista. Karsintakierroksilla Espanja pudotti Romanian, Pohjois-Irlannin ja Irlannin ja sai järjestääkseen välierästä, pronssiottelusta ja loppuottelusta koostuneen lopputurnauksen. Välierässä Espanja sai vastaansa karsintavaiheessa vakuuttavasti esiintyneen Unkarin ja voitti jatkoajan jälkeen 2–1 Peredan ja Amancion maaleilla. Loppuottelussa joukkue kohtasi hallitsevan mestarin Neuvostoliiton. Neljä vuotta aiemmin historian ensimmäisten EM-kilpailuiden karsinnoissa Espanja luovutti oikeistolaisen hallitsijansa Francisco Francon käskystä joukkueen saatua vastaansa Neuvostoliiton, mutta tällä kertaa Franco antoi joukkueen pelata. Madridin Santiago Bernabéulla 79 000 katsojan edessä pelatussa loppuottelussa Pereda vei isännät johtoon vain kuuden minuutin pelin jälkeen, mutta Husainovin tasoitettua vapaapotkusta tarvitsi Espanja vielä Marcelinon viime minuuteilla tekemän puskumaalin voittaakseen lopulta 2–1. Mestaruusottelussa joukkueen kokoonpanoon kuuluivat myös Iribar, Rivilla, Olivella, Calleja, Zoco, Fusté, Amancio, Luis Suárez ja Lapetra.[2]

MM-kilpailut Espanjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1976 Espanja valittiin vuoden 1982 MM-kilpailuiden isäntämaaksi. Lopputurnauksessa oli ensimmäistä kertaa mukana 24 maata aikaisemman 16 sijaan.[3]

José Santamarían valmentamalta Espanjan joukkueelta odotettiin paljon. Lohkovaiheessa Espanja arvottiin samaan lohkoon Pohjois-Irlannin, Jugoslavian ja Hondurasin kanssa. Isännät aloittivat turnauksen kehnosti pelaamalla 1–1-tasapelin Hondurasia vastaan. Toisessa ottelussa Espanja otti hienon 2–1-voiton Jugoslaviasta, mutta kolmannessa ottelussa tuli 1–0-tappio Pohjois-Irlannille. Tästä huolimatta joukkue selvitti vaivoin tiensä jatkoon. Jatkolohko B:ssä Espanja hävisi Länsi-Saksalle 2–1 ja pelasi maalittoman tasapelin Englannin kanssa, mikä tiesi ennenaikaista putoamista ja potkuja Santamaríalle.

Turnauksen voitti lopulta Italia, joka kukisti loppuottelussa Länsi-Saksan maalein 3–1.

EM-hopea Ranskassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MM-kotikilpailuiden pettymyksen jälkeen Espanjan valmentajaksi palkattiin Miguel Muñoz, joka oli toiminut tehtävässä väliaikaisesti jo vuonna 1969. Vuoden 1984 EM-kilpailuihin joukkue karsi lohkossa, jossa pelasivat myös Alankomaat, Irlanti, Islanti ja Malta. Espanja selviytyi Ranskassa pelattuun lopputurnaukseen lopulta hieman yllättäenkin. Joukkue tarvitsi Maltaa vastaan pelatusta karsintojen viimeisestä ottelusta vähintään 11 maalin voiton, jonka se saavutti numeroin 12–1. Santillana ja Poli Rincón tekivät molemmat neljä maalia, Maceda kaksi, Sarabia yhden ja Señor vielä ratkaisevan maalin ottelun 84 minuutilla.

Lopputurnauksen alkulohkossa Espanja pelasi 1–1-tasapelin sekä Romaniaa että Portugalia vastaan ennen 1–0-voittoa Länsi-Saksasta, mikä toi joukkueelle lohkovoiton. Välierässä Espanja kukisti turnauksen mustan hevosen Tanskan rangaistuspotkuilla 5–4 (1–1 ja.) Preben Elkjærin epäonnistuttua omalla vuorollaan. Loppuottelussa Espanja sai vastaansa isäntäjoukkueen Ranskan, jonka kapteenina toimi turnauksen maalikuningas Michel Platini. Maalittoman ensimmäisen jakson jälkeen isännät marssivat mestaruuteen Platinin ja Bruno Bellonen maaleilla, ja Espanjan oli tyytyminen hopeamitaleihin.[4]

EM-kulta Itävallassa ja Sveitsissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan joukkue juhlii Euroopan-mestaruutta Madridissa.

Ranskan EM-kilpailuiden 1984 jälkeen Espanja joutui suurista odotuksista huolimatta pettymään kerta toisensa jälkeen eikä selviytynyt arvokilpailuissa puolivälieriä pidemmälle yli 20 vuoteen. Puolivälierätappio oli kohtalona myös vuoden 2006 MM-kilpailuissa Saksassa, jossa joukkuetta valmensi Luis Aragonés.

Vuoden 2008 EM-kilpailuiden karsinnat alkoivat Aragonésin Espanjalta heikosti, mutta joukkue onnistui lopulta voittamaan lohkonsa, jossa pelasivat myös Ruotsi, Pohjois-Irlanti, Tanska, Latvia, Islanti ja Liechtenstein. Suurta huomiota herätti maajoukkueen kapteenin ja historian parhaan maalintekijän Raúlin pudottaminen joukkueesta kesken karsintojen.

Itävallassa ja Sveitsissä pelatussa lopputurnauksessa Espanja mursi ”kirouksensa” ja eteni arvokilpailuiden loppuotteluun 24 vuoden tauon jälkeen. Alkulohkossaan joukkue kohtasi Venäjän, Ruotsin ja Kreikan, ja selviytyi jatkoon lohkovoittajana menettämättä pistettäkään. Joukkueen hahmoja oli neljä maalia tehnyt hyökkääjä David Villa, joka lopulta voitti näillä maaleilla myös turnauksen maalikuninkuuden.

Puolivälierä hallitsevaa maailmanmestaria Italiaa vastaan päättyi maalittomana varsinaisen peliajan ja jatkoajan jälkeen. Ratkaisua haettiin rangaistuspotkukilpailussa, jonka Espanja voitti 4–2. Ratkaisevan maalin teki Cesc Fàbregas, mutta suurin sankari oli maalivahti Iker Casillas, joka torjui Italian neljästä yrityksestä kaksi. Kyseessä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1920 olympialaisten, kun Espanja voitti Italian arvo-ottelussa. Alkulohkosta tuttua Venäjää vastaan pelatun välierän Espanja selvitti vaivatta maalein 3–0. 29. kesäkuuta 2008 Wienin Ernst-Happel-Stadionilla pelatussa loppuottelussa joukkue kukisti Saksan 1–0 Fernando Torresin ensimmäisen jakson maalilla, ja voitti näin arvokilpailuhistoriansa toisen Euroopan-mestaruuden 44 vuoden odotuksen jälkeen.[5] Joukkueen keskikenttämies Xavi valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi,[6] ja hänen ohellaan turnauksen 23 pelaajan tähdistöjoukkueeseen valittiin espanjalaisista Casillas, Fàbregas, Andrés Iniesta, Carlos Marchena, Carles Puyol, Marcos Senna, Torres ja Villa.[7] Mestaruuden myötä Espanja nousi heinäkuussa 2008 Kansainvälisen jalkapalloliiton maajoukkuerankingin kärkipaikalle ensimmäistä kertaa rankingin historiassa.[8]

Maanosaliittojen cupin pronssi ja maailmanmestaruus Etelä-Afrikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan kapteeni Iker Casillas esittelee MM-kilpailuiden mestaruuspokaalia pääministeri Zapaterolle.

Hallitsevana Euroopan-mestarina Espanja pääsi osallistumaan ensimmäistä kertaa Maanosaliittojen cupiin Etelä-Afrikassa kesällä 2009. Aragonésin seuraajaksi pian kesän 2008 EM-kilpailuiden jälkeen palkattu Vicente del Bosque jatkoi Aragonésin aloittamaa hyvää työtä ja johti Espanjan ennätykselliseen 15 ottelun voittoputkeen. Australian, Brasilian ja Ranskan jakaman aikaisemman 14 peräkkäisen voiton ennätyksen Espanjan rikkoi kesäkuussa 2009 Maanosaliittojen cupin ottelussa isäntämaa Etelä-Afrikkaa vastaan. Samalla Espanjan peräkkäisten tappiottomien otteluiden määrä nousi 35:een, joka sivuaa Brasilian aikaisempaa ennätystä.[9][10] Molemmat putket tulivat kuitenkin päätökseensä seuraavassa välieräottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Pronssiottelussa Espanja voitti toistamiseen Etelä-Afrikan.[11]

Vuoden 2010 MM-kilpailuihin Espanja karsi samassa lohkossa Armenian, Belgian, Bosnia ja Hertsegovinan, Turkin ja Viron kanssa. Joukkue voitti kaikki kymmenen otteluaan ja pääsi lohkovoittajana suoraan lopputurnaukseen.[12]

Kesän 2010 MM-lopputurnaukseen Etelä-Afrikassa Espanja lähti suurimpana ennakkosuosikkina. Kaikkien suureksi pettymykseksi se kuitenkin hävisi ensimmäisen pelinsä Sveitsille, vaikka pyörittelikin komeasti palloa täydet 90 minuuttia. Espanja kuitenkin voitti jälkimmäisissä lohkopeleissään Hondurasin 2–0 ja Chilen 2–1 edeten täten lohkoykkösenä jatkoon. Valmentaja Del Bosquen taktiikka sai jyrkkää kritiikkiä tylsyydestään. Neljännesvälierissä Espanja sai vastaansa naapurimaa Portugalin, joka ei ollut siihen mennessä päästänyt maaliakaan kisoissa. Ottelun ratkaisi 56. minuutilla David Villa, jonka Barcelonan pallotaiturit Xavi ja Andrés Iniesta järjestivät maalipaikkaan. Myöhemmin huomattiin Villan olleen niukasti paitsiossa tilanteessa. Espanja kuitenkin pääsi jatkoon neljännesvälieristä ja sai vastaansa Paraguayn puolivälierissä. Ottelusta tuli Espanjalle yllättävän tiukka, mutta lopulta David Villa ratkaisi senkin ottelun loppuminuuteilla ja maa oli ensimmäistä kertaa historiassaan MM-välierissä. Finaaliin edetäkseen Espanjan oli kaadettava Saksa, joka oli siihen mennessä tehnyt kisoissa 13 maalia ja päästänyt kaksi. Saksa oli tunnettu kovasta vastahyökkäyspeleistään, jolla se oli jo kaatanut suurinumeroisesti niin Australian, Englannin kuin Argentiinankin. Valmentaja Del Bosquen taktiikka nollasi kuitenkin täydellisesti Saksan vastahyökkäykset ja 76. minuutilla Carles Puyol puski kulmatilanteesta Espanjan finaaliin. Johannesburgin Soccer Cityllä pelatussa loppuottelussa Espanja kohtasi Hollannin, joka tuli täydet 120 minuuttia kovaa ja säälimättä päälle rikkoen täten Espanjan pelin. Lopulta Andrés Iniesta ratkaisi mestaruuden Espanjalle, kun jatkoaikaa oli vain neljä minuuttia jäljellä.[13] Vahvaan pallonhallintaan ja lyhytsyöttöpeliin pohjannut Espanja teki turnauksen seitsemässä ottelussaan vain kahdeksan maalia ja päästi kaksi. Joukkueen paras maalintekijä oli edellisen EM-turnauksen tapaan David Villa viidellä maalillaan. Hän oli myös koko turnauksen paras maalintekijä Thomas Müllerin, Wesley Sneijderin ja Diego Forlánin ohella, mutta FIFA:n Kultainen -kenkä palkinto myönnettiin Müllerille, joka antoi eniten maalisyöttöjä. Espanjan maalivahti Iker Casillas palkittiin Kultainen hanska -palkinnolla ja Espanjan joukkue Reilu peli -palkinnolla.[14]

Alueellisuus, kansallistunne ja maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Espanjan huippupelaajat tulevat Kataloniasta ja Baskimaalta, joiden oma kansallistunne on voimakas. Tästä huolimatta kiihkomielisimmätkään baskit tai katalaanit eivät ole kieltäytyneet Espanjan maajoukkueessa pelaamisesta, vaikka heille kyseessä ei usein ole ollut kansallinen sydämenasia, vaan mahdollisuus jalkapalloilla korkeimmalla kansainvälisellä tasolla. Kansallisen epäyhtenäisyyden ei ole katsottu olleen pelaajien panoksen osalta haitaksi maajoukkue-esityksille, mutta sen sijaan kannattajien suhteen asian on katsottu olevan toisin. Jalkapallomaajoukkue ei herätä vastaavanlaista kiihkoa kuin monissa muissa suurissa jalkapallokulttuurimaissa, vaan näiltä osin merkittävämpiä ovat seurajoukkueet. Esimerkiksi Barcelonan kapteeni ja puolustajaikoni Carles Puyol on todennut olevansa katalaani, mutta haluavansa pelata MM-kilpailuissa, ja hänen on sinne mentävä Espanjan maajoukkueessa. Omat, Fifaan tai Uefaan kuulumattomat joukkueensa on myös Katalonialla, Galicialla, Baskimaalla ja Andalusialla (ks. Katalonian jalkapallomaajoukkue, Galician jalkapallomaajoukkue, Baskimaan jalkapallomaajoukkue ja Andalusian jalkapallomaajoukkue).

Maajoukkueella ei ole varsinaista kansallisstadionia, mutta eniten otteluita se on pelannut Madridin Santiago Bernabéulla. Katalaanien ja baskien voimakkaasta kansallistunteesta johtuen maajoukkue ei pelaa kotiotteluitaan Kataloniassa tai Baskimaalla, ja Madridissakin nykyään vain harvoin, koska silloin katalaanit ja baskit saattaisivat osoittaa mieltään. Maajoukkueen kotikenttinä toimivat Valencia, Sevilla ja muutamat pienemmät kaupungit.[15]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivämäärä Pelipaikka Kaupunki Vastustaja Tulos Kilpailu
  5. maaliskuuta 2014 Estadio Vicente Calderón Espanja Madrid  Italia 1–0 Ystävyysottelu
  30. toukokuuta 2014 Estadio Ramón Sánchez Pizjuán Espanja Sevilla  Bolivia 2–0 Ystävyysottelu
  7. kesäkuuta 2014 FedEx Field Yhdysvallat Washington DC  El Salvador 0–2 Ystävyysottelu
  13. kesäkuuta 2014 Arena Fonte Nova Brasilia Salvador  Alankomaat 1–5 Maailmanmestaruuskilpailut 2014
  18. kesäkuuta 2014 Maracanã Brasilia Rio de Janeiro  Chile 0–2 Maailmanmestaruuskilpailut 2014
  23. kesäkuuta 2014 Arena da Baixada Brasilia Curitiba  Australia 0–3 Maailmanmestaruuskilpailut 2014
  4. syyskuuta 2014 Stade de France Ranska Pariisi  Ranska 0–1 Ystävyysottelu
  8. syyskuuta 2014 Estadi Ciutat de València Espanja Valencia  Makedonia 5–1 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  9. lokakuuta 2014 Štadión pod Dubňom Slovakia Žilina  Slovakia 1–2 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  12. lokakuuta 2014 Stade Josy Barthel Luxemburg Luxemburg  Luxemburg 0–4 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  15. marraskuuta 2014 Estadio Nuevo Colombino Espanja Huelva  Valko-Venäjä 3–0 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  18. marraskuuta 2014 Balaídos Espanja Vigo  Saksa 0–1 Ystävyysottelu
  27. maaliskuuta 2015 Estadio Ramón Sánchez Pizjuán Espanja Sevilla  Ukraina 1–0 Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsinnat
  31. maaliskuuta 2015 Amsterdam Arena Alankomaat Amsterdam  Alankomaat 0–2 Ystävyysottelu

Sijoitukset arvokilpailuissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut Maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM O V T H TM PM
Uruguay 1930 Ei osallistunut
Italia 1934 Puolivälierät 5. 3 1 1 1 4 3 2 2 0 0 11 1
Ranska 1938 Luovutti karsinnoissa
Brasilia 1950 Neljäs sija 4. 6 3 1 2 10 12 2 1 1 0 7 3
Sveitsi 1954 Ei selviytynyt karsinnoista 3 1 1 1 6 4
Ruotsi 1958 4 2 1 1 12 8
Chile 1962 Lohkovaihe 13. 3 1 0 2 2 3 2 1 1 0 3 2
Englanti 1966 10. 3 1 0 2 4 5 3 2 0 1 5 2
Meksiko 1970 Ei selviytynyt karsinnoista 6 2 2 2 10 6
Länsi-Saksa 1974 5 2 2 1 8 6
Argentiina 1978 Lohkovaihe 10. 3 1 1 1 2 2 4 3 0 1 4 1
Espanja 1982 2. kierros 12. 5 1 2 2 4 5 Valittu isäntämaaksi
Meksiko 1986 Puolivälierät 7. 5 3 1 1 11 4 6 4 0 2 9 8
Italia 1990 Neljännesvälierät 10. 4 2 1 1 6 4 8 6 1 1 20 3
Yhdysvallat 1994 Puolivälierät 8. 5 2 2 1 10 6 12 8 3 1 27 4
Ranska 1998 Lohkovaihe 17. 3 1 1 1 8 4 10 8 2 0 26 6
Etelä-Korea Japani 2002 Puolivälierät 5. 5 3 2 0 10 5 8 6 2 0 21 4
Saksa 2006 Neljännesvälierät 9. 4 3 0 1 9 4 12 6 6 0 25 5
Etelä-Afrikka 2010 Mestari 1. 7 6 0 1 8 2 10 10 0 0 28 5
Brasilia 2014 1. kierros 23. 3 1 0 2 4 7 8 6 2 0 14 3
Venäjä 2018 Päätetään myöhemmin
Qatar 2022
Yhteensä 14/20 59 29 12 18 92 66 107 73 23 11 240 71

Maanosaliittojen cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanosaliittojen cup
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM
Saudi-Arabia 1992 Ei selviytynyt karsinnoista
Saudi-Arabia 1995
Saudi-Arabia 1997
Meksiko 1999
Etelä-Korea Japani 2001
Ranska 2003
Saksa 2005
Etelä-Afrikka 2009 Pronssia 3. 5 4 0 1 11 4
Brasilia 2013 Hopeaa 2. 5 3 1 1 15 4
Venäjä 2017 Päätetään myöhemmin
Qatar 2021
Yhteensä 2/9 10 7 1 2 26 8

Euroopan-mestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan-mestaruuskilpailut Euroopan-mestaruuskilpailuiden karsinnat
Vuosi Kierros Sija O V T H TM PM O V T H TM PM
Ranska 1960 Luovutti karsinnoissa 2 2 0 0 7 2
Espanja 1964 Mestari 1. 2 2 0 0 4 2 6 4 1 1 16 5
Italia 1968 Ei selviytynyt karsinnoista 8 3 2 3 7 5
Belgia 1972 6 3 2 1 14 3
Jugoslavia 1976 8 3 4 1 11 9
Italia 1980 Lohkovaihe 7. 3 0 1 2 2 4 6 4 1 1 13 5
Ranska 1984 Hopeaa 2. 5 1 3 1 4 5 8 6 1 1 24 8
Länsi-Saksa 1988 Lohkovaihe 6. 3 1 0 2 3 5 6 5 0 1 14 6
Ruotsi 1992 Ei selviytynyt karsinnoista 7 3 0 4 17 12
Englanti 1996 Puolivälierät 6. 4 1 3 0 4 3 10 8 2 0 25 4
Belgia Alankomaat 2000 5. 4 2 0 2 7 7 8 7 0 1 42 5
Portugali 2004 Lohkovaihe 10. 3 1 1 1 2 2 10 7 2 1 21 6
Itävalta Sveitsi 2008 Kultaa 1. 6 5 1 0 12 3 12 9 1 2 23 8
Puola Ukraina 2012 Kultaa 1. 6 4 2 0 12 1 8 8 0 0 26 6
Ranska 2016 Päätetään myöhemmin
Euroopan unioni 2020
Yhteensä 9/14 36 17 11 8 50 32 105 72 16 17 260 83

Kesäolympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäolympialaiset
Vuosi Isäntämaa Kierros Sija O V T H TM PM
1920 Belgia Antwerp Hopeaa 2. 5 4 0 1 9 5
1924 Ranska Pariisi 1. kierros 17. 1 0 0 1 0 1
1928 Alankomaat Amsterdam Puolivälierät 6. 3 1 1 1 9 9
1936 Natsi-Saksa Berliini Luovutti karsinnoissa
1948 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo Ei selviytynyt karsinnoista
1952 Suomi Helsinki
1956 Australia Melbourne
1960 Italia Rooma
1964 Japani Tokio
1968 Meksiko México Puolivälierät 5. 4 2 1 1 4 2
1972 Länsi-Saksa München Ei selviytynyt karsinnoista
1976 Kanada Montreal Lohkovaihe 13. 2 0 0 2 1 3
1980 Neuvostoliitto Moskova Lohkovaihe 10. 3 0 3 0 2 2
1984 Yhdysvallat Los Angeles Ei selviytynyt karsinnoista
1988 Etelä-Korea Soul
1992 Espanja Barcelona Mestari 1. 6 6 0 0 14 2
1996 Yhdysvallat Atlanta Puolivälierät 6. 4 2 1 1 5 7
2000 Australia Sydney Hopeaa 2. 6 4 1 1 12 6
2004 Kreikka Ateena Ei selviytynyt karsinnoista
2008 Kiina Peking
2012 Yhdistynyt kuningaskunta Lontoo Lohkovaihe 14. 3 0 1 2 0 2
2016 Brasilia Rio de Janeiro Päätetään myöhemmin
2020 Japani Tokio
Yhteensä 3 mitalia 11/21 37 19 7 10 56 39

Välimeren kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Isäntämaa Sijoitus Sija O V T H TM PM ME
1951  Egypti Ei selviytynyt karsinnoista
1955  Espanja Hopeaa 2. 3 2 1 0 6 2 +4
1959  Libanon Ei selviytynyt karsinnoista
1963  Italia Pronssia 3. 5 3 2 0 15 5 +10
1967  Tunisia Pronssia 3. 5 2 2 1 7 5 +2
1971  Turkki Ei selviytynyt karsinnoista
1975  Algeria Ei selviytynyt karsinnoista
1979  Jugoslavia Ei selviytynyt karsinnoista
1983  Marokko Ei selviytynyt karsinnoista
1987  Syyria Ei selviytynyt karsinnoista
1991  Kreikka Ei selviytynyt karsinnoista
1993 Ranskan lippu Ranska Ei selviytynyt karsinnoista
1997  Italia Neljäs sija 4. 4 1 1 2 2 4 –2
2001  Tunisia Ei selviytynyt karsinnoista
2005  Espanja Mestari 1. 4 3 1 0 9 1 +8
2009  Italia Mestari 1. 4 3 1 0 9 4 +5
2013  Turkki Ei osallistunut

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu Gold medal blank.svg Silver medal blank.svg Bronze medal blank.svg Yhteensä
Kesäolympialaiset 1 2 0 3
Maanosaliittojen cup 0 1 1 2
Maailmanmestaruuskilpailut 1 0 0 1
Euroopan-mestaruuskilpailut 3 1 0 4
Universiade 1 0 0 1
Välimeren kilpailut 2 1 2 5
Yhteensä 8 5 3 16
Maailmanmestaruuskilpailut
Mestari (1): 2010
UEFA European Cup.svg Euroopan-mestaruuskilpailut
Mestari (3): 1964, 2008, 2012
Hopeaa (1): 1984
Maanosaliittojen cup
Hopeaa (1): 2013
Pronssia (1): 2009

Kesäolympialaiset

Mestari (1): 1992
Hopeaa (2): 1920, 2000

Välimeren kilpailut

Mestari (2): 2005, 2009
Hopeaa (1): 1955
Pronssia (2): 1963, 1967

Voitettujen ja tappiottomien otteluiden putket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanja pelasi vuosina 2007–2009 ennätykselliset 35 ottelua peräkkäin ilman tappioita, ja sivusi täten Brasilian aikaisemmin tekemää ennätystä. Ennätysputki sai alkunsa 15. marraskuuta 2006 ystävyysottelussa Romanialle kärsityn 1–0-tappion jälkeen. 35 ottelusta 32 päättyi Espanjan voittoon, ja vain kolme päättyi tasapeliin. Samalla Espanja voitti 15 peräkkäistä ottelua, mikä on myös ennätys. Italiaa vastaan vuoden 2008 EM-kilpailuissa pelattu puolivälieräottelu, jonka Espanja voitti rangaistuspotkukilpailun jälkeen, lasketaan tilastossa tasapeliksi. Kaiken kaikkiaan Espanja teki otteluissa yhteensä 73 maalia ja päästi 11. Kreikka oli ainoa joukkue, joka onnistui tekemään enemmän kuin yhden maalin Espanjaa vastaan.[9][10]

Putket saivat päätöksensä 24. kesäkuuta 2009 vuoden 2009 Maanosaliittojen cupin välieräottelussa Yhdysvaltoja vastaan. Espanja hävisi ottelun maalein 2–0.

Vastustaja Ottelumuoto Päivämäärä Tulos
 Englanti Ystävyysottelu 7. helmikuuta 2007 1–0
 Tanska 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 24. maaliskuuta 2007 2–1
 Islanti 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 28. toukokuuta 2007 1–0
 Latvia 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 2. kesäkuuta 2007 2–0
 Liechtenstein 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 6. kesäkuuta 2007 2–0
 Kreikka Ystävyysottelu 22. elokuuta 2007 3–2
 Islanti 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 8. syyskuuta 2007 1–1
 Latvia 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 12. syyskuuta 2007 2–0
 Tanska 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 13. lokakuuta 2007 3–1
 Suomi Ystävyysottelu 17. lokakuuta 2007 0–0
 Ruotsi 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 17. marraskuuta 2007 3–0
 Pohjois-Irlanti 2008 EM-kilpailujen karsintaottelu 21. marraskuuta 2007 1–0
 Ranska Ystävyysottelu 6. helmikuuta 2008 1–0
 Italia Ystävyysottelu 26. maaliskuuta 2008 1–0
 Peru Ystävyysottelu 31. toukokuuta 2008 2–1
 Yhdysvallat Ystävyysottelu 4. kesäkuuta 2008 1–0
 Venäjä 2008 EM-kilpailut 10. kesäkuuta 2008 4–1
 Ruotsi 2008 EM-kilpailut 14. kesäkuuta 2008 2–1
 Kreikka 2008 EM-kilpailut 18. kesäkuuta 2008 2–1
 Italia 2008 EM-kilpailut 22. kesäkuuta 2008 0–0 (4–2 rp.)
 Venäjä 2008 EM-kilpailut 26. kesäkuuta 2008 3–0
 Saksa 2008 EM-kilpailut 29. kesäkuuta 2008 1–0
 Tanska Ystävyysottelu 20. elokuuta 2008 3–0
 Bosnia ja Hertsegovina 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 6. syyskuuta 2008 1–0
 Armenia 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 10. syyskuuta 2008 4–0
 Viro 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 11. lokakuuta 2008 3–0
 Belgia 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 15. lokakuuta 2008 2–1
 Chile Ystävyysottelu 19. marraskuuta 2008 3–0
 Englanti Ystävyysottelu 11. helmikuuta 2009 2–0
 Turkki 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 28. maaliskuuta 2009 1–0
 Turkki 2010 MM-kilpailujen karsintaottelu 1. huhtikuuta 2009 2–1
 Azerbaidžan Ystävyysottelu 9. kesäkuuta 2009 6–0
 Uusi-Seelanti Maanosaliittojen cup 2009 14. kesäkuuta 2009 5–0
 Irak Maanosaliittojen cup 2009 17. kesäkuuta 2009 1–0
 Etelä-Afrikka Maanosaliittojen cup 2009 20. kesäkuuta 2009 2–0

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat pelaajat on valittu ystävyysotteluun Costa Ricaa vastaan 11. kesäkuuta ja Euroopan-mestaruuskilpailuiden 2016 karsintaan Valko-Venäjää vastaan 14. kesäkuuta 2015.[16]
Ottelut ja maalit on päivitetty 14. kesäkuuta 2015 Valko-Venäjää vastaan pelatun ottelun jälkeen.

# Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura
1 M Iker Casillas (Kapteeni) 20. toukokuuta 1981 (ikä 34) 162 0 Portugali Porto
13 M David de Gea 7. marraskuuta 1990 (ikä 24) 5 0 Englanti Manchester United
23 M Sergio Rico 1. syyskuuta 1993 (ikä 22) 0 0 Espanja Sevilla
2 P Dani Carvajal 11. tammikuuta 1992 (ikä 23) 4 0 Espanja Real Madrid
3 P Gerard Piqué 2. helmikuuta 1987 (ikä 28) 69 4 Espanja Barcelona
4 P Marc Bartra 15. tammikuuta 1991 (ikä 24) 5 0 Espanja Barcelona
6 P Mikel San José 30. toukokuuta 1989 (ikä 26) 3 0 Espanja Athletic Bilbao
14 P Juan Bernat 1. maaliskuuta 1993 (ikä 22) 6 1 Saksa Bayern München
15 P Sergio Ramos 30. maaliskuuta 1986 (ikä 29) 128 10 Espanja Real Madrid
16 P Juanfran 9. tammikuuta 1985 (ikä 30) 14 1 Espanja Atlético Madrid
18 P Jordi Alba 21. maaliskuuta 1989 (ikä 26) 35 5 Espanja Barcelona
5 KK Sergio Busquets 16. heinäkuuta 1988 (ikä 27) 77 2 Espanja Barcelona
8 KK Koke 8. tammikuuta 1992 (ikä 23) 17 0 Espanja Atlético Madrid
10 KK Cesc Fàbregas 4. toukokuuta 1987 (ikä 28) 97 14 Englanti Chelsea
12 KK Nolito 15. lokakuuta 1986 (ikä 28) 2 0 Espanja Celta
17 KK Aleix Vidal 21. elokuuta 1989 (ikä 26) 1 0 Espanja Barcelona
19 KK Vitolo 2. marraskuuta 1989 (ikä 25) 3 0 Espanja Sevilla
20 KK Santi Cazorla 13. joulukuuta 1984 (ikä 30) 73 11 Englanti Arsenal
21 KK David Silva 8. tammikuuta 1986 (ikä 29) 91 23 Englanti Manchester City
22 KK Isco 21. huhtikuuta 1992 (ikä 23) 10 1 Espanja Real Madrid
7 H Álvaro Morata 23. lokakuuta 1992 (ikä 22) 5 1 Italia Juventus
9 H Paco Alcácer 30. elokuuta 1993 (ikä 22) 6 4 Espanja Valencia
11 H Pedro 28. heinäkuuta 1987 (ikä 28) 51 16 Englanti Chelsea

Kutsutut pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt pelaajat:

Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura Viimeisin maaottelukutsu
M Sergio Asenjo 28. kesäkuuta 1989 (ikä 26) 0 0 Espanja Villarreal  Alankomaat, 31. maaliskuuta 2015
M Pepe Reina 31. elokuuta 1982 (ikä 33) 33 0 Saksa Bayern München Maailmanmestaruuskilpailut 2014
M Víctor Valdés 14. tammikuuta 1982 (ikä 33) 20 0 Espanja Manchester United  Italia, 5. maaliskuuta 2014
P Raúl Albiol 4. syyskuuta 1985 (ikä 30) 51 0 Italia Napoli  Alankomaat, 31. maaliskuuta 2015
P César Azpilicueta 28. elokuuta 1989 (ikä 26) 10 0 Englanti Chelsea  Saksa, 18. marraskuuta 2014
P Alberto Moreno 5. heinäkuuta 1992 (ikä 23) 3 0 Espanja Sevilla Maailmanmestaruuskilpailut 2014, 31. toukokuuta 2014
KK Bruno 12. kesäkuuta 1984 (ikä 31) 6 0 Espanja Villarreal  Saksa, 18. marraskuuta 2014
KK Raúl García 11. kesäkuuta 1986 (ikä 29) 2 0 Espanja Atlético Madrid  Saksa, 18. marraskuuta 2014
KK Ignacio Camacho 4. toukokuuta 1990 (ikä 25) 1 0 Espanja Málaga  Saksa, 18. marraskuuta 2014
KK Andrés Iniesta 11. toukokuuta 1984 (ikä 31) 104 12 Espanja Barcelona  Costa Rica, 11. kesäkuuta 2015
KK Ander Iturraspe 8. maaliskuuta 1989 (ikä 26) 2 0 Espanja Athletic Bilbao  Luxemburg, 12. lokakuuta 2014
KK Juan Mata 28. huhtikuuta 1988 (ikä 27) 34 10 Englanti Manchester United Maailmanmestaruuskilpailut 2014
KK Javi Martínez Loukkaantunut 2. syyskuuta 1988 (ikä 27) 18 0 Saksa Bayern München Maailmanmestaruuskilpailut 2014
KK Jesús Navas 21. marraskuuta 1985 (ikä 29) 34 3 Englanti Manchester City Maailmanmestaruuskilpailut 2014, 31. toukokuuta 2014
KK Mario Suárez 24. helmikuuta 1987 (ikä 28) 4 0 Espanja Atlético Madrid  Alankomaat, 31. maaliskuuta 2015
H Juanmi 20. toukokuuta 1993 (ikä 22) 1 0 Espanja Málaga  Alankomaat, 31. maaliskuuta 2015
H Diego Costa Loukkaantunut 7. lokakuuta 1988 (ikä 26) 7 1 Englanti Chelsea  Luxemburg, 12. lokakuuta 2014
H José Callejón 11. helmikuuta 1987 (ikä 28) 2 0 Italia Napoli  Saksa, 18. marraskuuta 2014
H Rodrigo Moreno 6. maaliskuuta 1991 (ikä 24) 1 0 Espanja Valencia  Luxemburg, 12. lokakuuta 2014
H Fernando Torres 20. maaliskuuta 1984 (ikä 31) 110 38 Englanti Chelsea Maailmanmestaruuskilpailut 2014
H Fernando Llorente 26. helmikuuta 1985 (ikä 30) 23 7 Italia Juventus Maailmanmestaruuskilpailut 2014, 31. toukokuuta 2014
H Álvaro Negredo 20. elokuuta 1985 (ikä 30) 21 10 Espanja Valencia Maailmanmestaruuskilpailut 2014, 31. toukokuuta 2014
H Gerard Deulofeu 13. maaliskuuta 1994 (ikä 21) 1 0 Espanja Sevilla  Bolivia, 31. toukokuuta 2014
Huomautukset
  • Loukkaantunut Pelaaja on loukkaantunut
  • (ERO) Pelaaja päättänyt maajoukkueuransa

Edelliset kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen kokoonpanot
Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailujen kokoonpanot
Maanosaliittojen cupin kokoonpanot

Eniten otteluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iker Casillas on eniten otteluita pelannut pelaaja Espanjan maajoukkueessa 160 ottelullaan.

Päivitetty 12. marraskuuta 2014, eniten maaotteluita pelanneet pelaajat pelaajat Espanjassa ovat:

# Nimi Ura Ottelut Maalit
1 Iker Casillas 2000– 160 0
2 Xavi 2000–2014 133 13
3 Andoni Zubizarreta 1985–1998 126 0
4 Sergio Ramos 2005– 122 10
5 Xabi Alonso 2003–2014 114 16
6 Fernando Torres 2003– 110 38
7 Andrés Iniesta 2006– 102 11
8 Raúl 1996–2006 102 44
9 Carles Puyol 2000–2013 100 3
10 David Villa 2005–2014 97 61

Eniten maaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 12. marraskuuta 2014, eniten maaleja tehneet pelaajat pelaajat Espanjassa ovat:

David Villa on eniten maaleja tehnyt pelaaja Espanjan maajoukkueessa 61 maalilla.
# Nimi Ura Maalit Ottelut Keskiarvo
1 David Villa 2005–2014 59 97 0.61
2 Raúl 1996–2006 44 102 0.43
3 Fernando Torres 2003– 38 110 0.35
4 Fernando Hierro 1989–2002 29 89 0.33
5 Fernando Morientes 1998–2007 27 47 0.57
6 Emilio Butragueño 1984–1992 26 69 0.38
7 Alfredo Di Stéfano 1957–1961 23 31 0.74
8 Julio Salinas 1986–1996 22 56 0.39
David Silva 2006– 22 87 0.25
10 Míchel 1985–1992 21 66 0.32

Tummennetut pelaajat pelaavat edelleen.

Päävalmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ball, Phil: Morbo: The Story of Spanish Football, s. 207–232. Lontoo: WSC Books, 2001. ISBN 0954013468.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. FIFA/Coca-Cola World Ranking 6.8.2015. FIFA. Viitattu 6.8.2015. (englanniksi)
  2. Spain gain home comforts UEFA. Viitattu 29.6.2008.
  3. 1982 FIFA World Cup Spain FIFA. Viitattu 29.6.2008.
  4. Platini shines for flamboyant France UEFA. Viitattu 29.6.2008.
  5. Torres strike ends Spain’s long wait UEFA. Viitattu 30.6.2008.
  6. Xavi emerges as EURO’s top man UEFA. Viitattu 2.7.2008.
  7. Spain dominate Team of the Tournament 30.6.2008. UEFA. Viitattu 19.10.2009. (englanniksi)
  8. Spain the new leaders FIFA. Viitattu 2.7.2008.
  9. a b Sweet fifteen for La Roja FIFA. Viitattu 7.6.2009.
  10. a b Spain and Brazil: for the record FIFA. Viitattu 7.6.2009.
  11. Spain edge the supersub show FIFA. Viitattu 7.6.2009.
  12. Group 5 FIFA. Viitattu 19.10.2009. (englanniksi)
  13. Matches FIFA. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  14. Awards FIFA. Viitattu 12.7.2010. (englanniksi)
  15. Estadios donde ha jugado la selección española Fútbol en la Red. Viitattu 29.6.2008.
  16. Sergio Rico y Aleix Vidal, novedades en la lista Marca. Viitattu 27.5.2015. (espanjaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]