Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1958

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1958 FIFA World Cup
Världsmästerskapet i Fotboll Sverige 1958
WorldCup1958logo.jpg
Joukkueet 16
  52 karsijasta
Isäntämaa  Ruotsi
Ajankohta 8.29. kesäkuuta 1958
Mitalistit
Gold medal blank.svg Kultaa  Brasilia
Silver medal blank.svg Hopeaa  Ruotsi
Bronze medal blank.svg Pronssia  Ranska
Ottelut 35
Maalit 126 (3,60 per ottelu)
Yleisö 819 810 (23 423 per ottelu)
Maalintekijä Just Fontaine (13 maalia)
← 1954 1962 →

Jalkapallon maailmanmestaruuskisat vuonna 1958 pidettiin Ruotsissa. Päätöstä myöntää turnaus Ruotsille arvosteltiin Etelä-Amerikassa, sillä myös edellinen MM-turnaus järjestettiin Euroopassa.[1] Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana sodasta vähin vaurioin selviytynyneenä ja vakaana maana Ruotsi oli kuitenkin FIFAn silmissä paras vaihtoehto kisaisännäksi.[2] Turnaus muistetaan eritoten Brasilian 17-vuotiaan Pelén läpimurtona koko maailman tietoisuuteen. Brasilia voitti Ruotsin turnauksessa maailmanmestaruuden, kukistamalla isäntämaan loppuottelussa Pelén johdolla.[3][4]

Järjestelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansaninvälinen jalkapalloliitto FIFA päätti myöntää turnauksen Ruotsille vuonna 1950 pitämässään kokouksessa. Ruotsi oli ainoa hakija.[5] Ruotsi oli Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana houkutteleva kisaisäntä. Maa oli poliittisesti vakaa, ja se oli kärsinyt sodasta verrattain vähän.[2] Tästä huolimatta turnauksen myöntäminen Ruotsille järkytti eteläamerikkalaisia, sillä myös edelliset kisat oli pidetty Euroopassa, mikä rikkoi vuorotteluperiaatetta. Ruotsin turnauksen jälkeen FIFA päätti että vastaisuudessa turnaus pelataan vuorotellen eri maanosissa.[1]

Karsinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karsintoihin osallistui 51 maata, joista 14 selviytyi lopputurnaukseen.[1] Isäntämaa Ruotsi ja hallitseva mestari Länsi-Saksa pääsivät kisoihin ilman karsintaa. Euroopan maille oli karsintojen kautta jaossa lopputurnauspaikka yhdeksälle katsintalohkonsa voittajalle. Lisäksi yksi lohkokakkonen arvottiin jatkokarsintaan Israelia vastaan. Israel oli selviytynyt yhdistetyistä Afrikan ja Aasian karsinnoista voittajana kaikkien sen vastustajien luovutettua ottelunsa sitä vastaan. FIFA kuitenkin päätti että lopputurnaukseen ei voi päästä ilman ainoatakaan karsintaottelua, vaan Israelin olisi karsittava UEFA:n maata vastaan. Jatkokarsinnassa Wales voitti Israelin ja selviytyi MM-turnaukseen. Etelä-Amerikan karsinnoista oli tarjolla kolme lopputurnauspaikkaa kolmelle karsintalohkon voittajalle. Pohjois- ja Keski-Amerikan karsinnoista turnaukseen selviytyi yksi joukkue.[6][7]

Joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MM-turnaukseen osallistuneet maat kartalla.

Halitsevana mestarina turnaukseen lähti Länsi-Saksa. Yhtenä suosikkina ennakkoasetelmissa pidettiin myös Brasiliaa. Aikakauden suurmaista Unkarin kultaisen joukkueen aika oli jo ohi, eikä maa enää tavoitellut kärkisijoja. Kaksinkertaiset maailmanmestarit Uruguay ja Italia taas eivät selviytyneet koko turnaukseen.[1] Ruotsin kisat ovat toistaiseksi ainoat, joihin selviytyivät kaikki neljä Iso-Britannian maajoukkuetta. Englanti, Skotlanti, Pohjois-Irlanti ja Wales oli kukin sijoitettu turnauksessa eri alkulohkoihin, jolloin keskinäisiä kohtaamisia ei kisoissa nähty.[2][1]

Turnauksessa pelasi 16 joukkuetta. Euroopasta oli mukana 12 maata, Etelä-Amerikasta kolme ja Pohjois-ja Keski-Amerikasta yksi:[8][1]

Stadionit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otteluita pelattiin kahdellatoista eri paikkakunnalla. Loppuottelu pelattiin Tukholman Råsundastadionilla.[1] Råsundastadionia laajennettiin ennen turnausta. Kokonaan uusi stadion oli Göteborgiin kisoja varten rakennettu Ullevi. Näiden lisäksi otteluita pelattiin pikkukaupungeissa, joten muut stadionit olivat pieniä. Katsomot eivät kuitenkaan aina edes täyttyneet, mihin oli syynä televisiolähetykset. Turnauksesta televisioitiin yksi ottelu per päivä.[2]

Göteborg Solna Malmö Helsingborg
Ullevi Råsundastadion Malmö Stadion Olympia
Kapasiteetti: 53,500 Kapasiteetti: 52,400 Kapasiteetti: 30,000 Kapasiteetti: 27,000
Ullevi 1959-06-03.jpg Råsunda February 2013 01.jpg South Stand, Malmö Stadion.jpg Olympia Helsingborg.jpg
Eskilstuna Norrköping
Tunavallen Idrottsparken
Kapasiteetti: 22,000 Kapasiteetti: 20,000
Tunavallen 2011.jpg Nyaparken.jpg
Sandviken Uddevalla
Jernvallen Rimnersvallen
Kapasiteetti: 20,000 Kapasiteetti: 17,778
Jernvallen.jpg Rimnersvallen.jpg
Borås Halmstad Örebro Västerås
Ryavallen Örjans Vall Eyravallen Arosvallen
Kapasiteetti: 15,000 Kapasiteetti: 15,000 Kapasiteetti: 13,000 Kapasiteetti: 10,000
Ryavallen, main stand, january 2008.JPG Northern Ireland vs Czechoslovakia FIFA World Cup 1958.jpg Behrn Arena 2008.JPG Arosvallen Gåsmyrevreten Västerås.jpg

Ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueet jaettiin neljään neljän joukkueen alkulohkoon, joista kustakin kaksi parasta selviytyi pudotuspelivaiheeseen.[1] Mikäli joukkueet päätyivät kolmen ottelun jälkeen tasapisteisiin, pelattiin uusintaottelu, sillä maalierolla ei ollut merkitystä. Uusintaotteluun jouduttiin kolmessa alkulohkossa.[2][9] Pelaajavaihtoja ei vielä vuonna 1958 sallittu, ja pelaajan loukkaantumisen vuoksi joukkue joutui jatkamaan vajaamiehisenä.[1]

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Argentiinan ja Tšekkoslovakian välinen ottelu.

Lohkossa 1 suurtekoja odotettiin erityisesti Argentiinalta. Hallitseva maailmanmestari Länsi-Saksa ei ollut edellisen MM-turnauksen jälkeen yltänyt enää yhtä vakuuttaviin otteisiin. Tšekkoslovakia tiedettiin myös vahvaksi.[10] Lohkon täydensi Pohjois-Irlanti, joka oli puolestaan pudottanut karsinnoissa Italian ja Portugalin.[6][9]

Argentiina sai kuitenkin maksaa kovaa hintaa eristyneisyydestään. Sen käyttämä WM-ryhmitys ei toiminut eurooppalaisten pelitapaa vastaan. Avausottelussa Länsi-Saksaa vastaan Argentiina onnistui maalinteossa heti otteun alussa, mutta tämän jälkeen ote siirtyi saksalaisille ja Länsi-Saksa vei ottelun maalein 3-1. Seuraavassa ottelussa Argentiina voitti Pohjois-Irlannin, mutta päätösottelussa se romahti Tšekkoslovakiaa vastaan kärsien 6-1 tappion.[10]

Länsi-Saksa voitti lohkon voitollaan Argentiinasta ja pelaamalla tasan sekä Pohjois-Irlantia että Tšekkoslovakiaa vastaan. Argentiina jäi lohkon neljänneksi. Toisen jatkoonmenijän selvittämiseksi tarvittiin uusintaottelu Pohjois-Irlannin ja Tšekkoslovakian välillä. Ottelun voitti Pohjois-Irlanti.[8]

Lohko 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksen 2 lohkossa pelasivat Ranska, Jugoslavia, Skotlanti ja Paraguay. Ranskalla oli riveissään aluksi varamieheksi kaavailtu Just Fontaine, joka loukkaantumisten myötä sai paikan avauskokoonpanossa. Ranska avasi turnauksen 7-3 voitolla Paraguaysta, Fontaine viimeisteli kolme maalia. Seuraavan ottelunsa Ranska hävisi Jugoslavialle 3-2, kun Jugoslavia iski voittomaalin ottelun lopussa. Ranska eteni kuitenkin lohkovoittoon, minkä se varmisti viimeisessä ottelussaan voittamalla Skotlannin 2-1.[9] Lohkon toinen jatkoonmenijä oli Jugoslavia, joka pelasi tasan sekä Skotlantia että Paraguayta vastaan.[8]

Lohko 3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin Nils Liedholm iski rangaistuspotkusta maalin Meksikoa vastaan.

Turnauksen isäntämaa Ruotsi oli oman alkulohkonsa suosikki. Sen suurimpana haastajana pidettiin takavuosien suurmaata Unkaria.[11] Unkarin kultainen joukkue oli kuitenkin jo hajonnut ja Unkarin kansannousun myötä monet huippupelaajat olivat lähteneet maasta.[1] Ruotsi aloitti turnauksen vahvasti voittamalla Meksikon maalein 3-0, vaikka joukkue oli saatu kasaan vasta pari päivää aiemmin. Unkari taas joutui omassa avausottelussaan taipumaan tasapeliin Walesin kanssa. Toisella ottelukieroksella Unkari ja Ruotsi kohtasivat Råsundastadionilla. Ottelun hahmoksi nousi Ruotsin Kurt Hamrin kahdella maalillaan. Ruotsi voitti ottelun maalein 2-1 ja varmisti jatkopaikkansa jo kahden ottelun jälkeen. Päätöskierroksella Ruotsi lepuutti ykkösmiehistöään ja pelasi maalittoman tasapelin Walesia vastaan. Unkari voitti viimeisessä alkulohkopelissään Meksikon ilman hankaluuksia, mutta se riitti vain uusintaotteluun Walesia vastaan.[11]

Uusintaottelua Råsundastadionilla seurasi vain reilut 2 832 katsojaa. Ottelu sai lisäväriä siitä että Unkarin kansannousun johtaja Imre Nagy oli teloitettu edellisenä päivänä. Moni katsoja osoitti mieltään tapauksen johdosta. Itse ottelu oli pohjakosketus entiselle jalkapallon suurmaalle. Wales voitti ottelun 2-1 eteni puolivälieriin.[11]

Lohko 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin joukkueen valmistautumista turnaukseen varjosti Münchenin lento-onnettomuus, jossa usea maajoukkueen avainpelaaja sai surmansa. Tästä huolimatta Englanti oli varteenotettava vastustaja jopa lohkon ykkössuosikki Brasilialle. Brasilialaisilla oli maailman paras hyökkääjäkaksikko, jonka muodostivat 17-vuotias ihmepoika Pelé ja Garrincha.[12][3][1] Kovaksi joukkueeksi tiedettiin myös Neuvostoliitto, jonka maalia vartioi Lev Jašin. Lohkon neljäs joukkue oli edellisten kisojen pronssimitalisti Itävalta.[12][8]

Lohkon avausotteluissa Brasilia voitti Itävallan selvästi maalein 3-0. Neuvostoliitto hukkasi Englantia vastaan kahden maalin johtonsa ja joukkueet päätyivät 2-2 tasatulokseen. Kun toisella ottelukierroksella Brasilia ja Englanti pelasivat maalittoman tasapelin ja Neuvostoliitto voitti Itävallan, jännitys jatkoonmenijöistä jatkui viimeiselle kierrokselle asti.[8]

Brasilia aloitti Göteborgissa pelatun ratkaisevan ottelun Neuvostoliittoa vastaan vahvasti. Vavá vei Brasilian johtoon jo ottelun alussa, eikä Neuvostoliitto kyennyt vastaamaan Brasilialaisten taitoon koko ottelun aikana ja veoitti ottelun Vaván kahdella maalilla 2-0. Brasilia voitti näin ollen koko lohkon päästämättä maaliakaan. Kun toisessa ottelussa Englanti ja Itävalta päätyivät pistejakoon, tarkoitti ese että toinen jatkoonmenijä ratkaistiin uusintaottelulla Neuvostoliiton ja Englannin välillä.[12][8] Neuvostoliitto voitti ottelun Anatoli Iljinin tekemällä ottelun ainoaksi jääneellä maalilla.[13]

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolivälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolivälierissä näkyi selvästi uusintaotteluiden rasitus. Pohjois-Irlanti, Wales ja Neuvostoliitto etenivät jatko-otteluihin uusinnan kautta, jolloin ne joutuivat pelaamaan kolme ottelua kuudessa päivässä. Ainoat välipäivät menivät matkustaessa, Neuvostoliitto joutui matkustamaan Göteborgista Tukholmaan ja Wales matkusti vastakkaiseen suuntaan ja Pohjois-Irlanti Malmösta Norrköpingiin. Lopulta kaikki kolme hävisivät omat puolivälieränsä. Ranska kukisti Pohjois-Irlannin maalein 4-0 Fontainen viimeistellessä kaksi maalia. Ilman tappioita puolivälierävaiheeseen asti edennyt Wales piti Brasilian aluksi aisoissa, mutta mitä pitemmälle ottelu eteni, alkoi ote siirtyä brasilialaisille.[9] Ottelussa nähtiin vain yksi maali, mutta sitäkin ikimuistoisempi; Didi syötti pallon Pelélle Walesin rangaistusalueella, tämä vippasi pallon yli puolustajan ja potkaisi pallon alanurkkaan. Loistavan ottelun pelannut Walesin maalivahti Jack Kelsey oli tällä kertaa voimaton.[13][14]

Uusintaottelun rasituksesta huolimatta, oli Neuvostoliitto pelottava vastustaja isäntämaa Ruotsille. Ruotsi oli saanut lepuuttaa miehistöään, mutta maiden aiemmat kaksi kohtaamista parin vuoden takaa olivat päättyneet Neuvostoliiton murskavoittoihin. Nyt ottelun kuva muodostui toisenlaiseksi. Neuvostoliitolla ei ollut tarpeeksi juoksuvoimaa ruotsalaisia vastaan. Toisen jakson alussa Kurt Hamrin pukkasi ruotsalaiset johtoon, eikä Neuvostoliitto enää noussut. Muutama minuutti ennen loppua Hamrin vapautti Agne Simonssonin maalintekoon ja loppulukemiksi kirjatiin 2-0.[13]

Hallitseva maailmanmestari Länsi-Saksa kohtasi puolivälierissä Jugoslavian, joka oli edellisissä kisoissa joutunut taipumaan juuri Länsi-Saksalle puolivälierissä. Niin kävi nytkin. Helmut Rahn vei Länsi-Saksan johtoon ottelun 12. minuutilla, minkä jälkeen saksalaiset puolustivat johtoaan tarkasti. Maali jäi ottelun ainoaksi ja Länsi-Saksa eteni välieriin.[13]

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin Hamrin ja Länsi-Saksan Juskowiak maiden välisessä välieräottelussa.

Isäntämaa Ruotsi ja Länsi-Saksa kohtasivat toisessa välierässä Göteborgissa. Ruotsi hallitsi ottelua, mutta Länsi-Saksa teki ottelun avausmaalin. Ruotsi tasoitti ottelun kyseenalaisella maalilla, sillä joidenkin lähteiden mukaan Ruotsin Nacka Skoglundin tekemää maalia edelsi hänen tekemänsä käsivirhe. Ottelun käännekohdaksi muodostui tunnin pelin jälkeen käyty Ruotsin Kurt Hamrinin ja Länsi-Saksan Erich Juskowiakin kaksinkamppailu, jonka jälkeen Hamrin jäi teatraalisesti kieriskelemään nurmelle. Tästä suivaantunut Juskowiak potkaisi uudestaan Hamrinia ja saksalainen ajettiin ulos kentältä ja Ruotsi sai miesylivoiman. Varttia myöhemmin toinen saksalaispelaaja taklattiin pelikyvyttömäksi ja Ruotsi pääsi kahden miehen ylivoimalle. Pian tämän jälkeen nähtiin ottelun voittomaali, kun Ruotsi siirtyi 2-1 johtoon. Myöhemmin Hamrin viimesiteli loppulukemiksi 3-1.[15]

Råsundastadionilla pelatussa toisessa välierässä kohtasivat Ranska ja Brasilia. Ottelussa nähtiin aikakaudelle tyypillistä hyökkäävää jalkapalloa ja hyviä tilanteita syntyi vähän väliä. Brasilian Vavá teki ottelun avausmaalin jo toisella minuutilla, mutta Fontaine toi pian Ranskan tasoihin. Ottelun edetessä alkoi Brasilia saada yhä selvemmin yliotteen. Ottelun hahmoksi nousi jälleen kolme maalia tehnyt Pelé. Lopputulos oli 5-2 Braslian eduksi.[16]

Pronssiottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan ja Länsi-Saksan välinen pronssiottelu pelattiin Götebogin Ullevilla. Ottelun hahmoksi nousi Ranskan Just Fontaine. Hän iski ottelussa neljä maalia, viimeistelleen näin myös turnauksen maalikuninkuutensa. Ranska voitti ottelun maalein 6-3.[16]

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelé ruotsalaispuolustajien keskellä.

Ruotsin ja Brasilian välinen loppuottelu pelattiin Solnan Råsundastadionilla. Ennen ottelua jouduttiin suorittamaan arvonta, kumpi joukkueista joutuu vaihtamaan peliasunsa, sillä molempien maiden paidan väri oli keltainen. Arpa suosi Ruotsia ja Brasilia pelasi ottelun sinisissä paidoissa. Itse ottelussa Ruotsi siirtyi johtoon Nils Liedholmin maalilla jo ottelun neljännellä minuutilla, ja Brasilia joutui ensimmäistä kertaa tappioasemaan koko turnauksen aikana. Tasoitus seurasi kuitenkin pian, kun Garrincha petasi Vaválle maalipaikan, mistä tämä ei erehtynyt. Tasoitsosuman jälkeen hallinta siirtyi yhä tiukemmin Brasilialle. Ensimmäisellä puoliajalla Brasilia onnistui maalinteossa toistamiseen, jälleen maalintekijänä Vavá Garrinchan syötöstä.[4]

Toisella puoliajalle peli jatkui edelleen Brasilian komenossa. Ruotsin hyökkääjät onnistuttiin tarkalla vartioinnilla pitämään aisoissa, eikä Ruotsi kyennyt vastaavaan omalla puolustusalueellaan.[4] Toisella puoliajalla nähtiin yksi MM-finaalien ikimuistoisimmista maaleista: Nilton Santos keskitti pallon Ruotsin rangaistusalueelle, Pelé otti pallon rinnallaan haltuun, syötti sen itselleen yli ruotsalaispuolustajan ja laukoi pallon maaliin.[4][1] 67. minuutilla ottelu ratkesi lopullisesti, kun Mário Zagallo iski kulman jälkitilanteesta Brasilian kolmen maalin johtoon. Agne Simonsson kavensi Brasilian johtoa vielä lopussa, mutta viimeisen maalin ottelussa teki Pelé, joka viimeisteli loppulukemiksi 5-2 Brasilian hyväksi. Ruotsin vuoden 1958 MM-turnaus ja viimistään sen loppuottelu, nosti Pelén kirkkaimmaksi tähdeksi jalkapallomaailman huipulle.[4]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Länsi-Saksa 3 1 2 0 7 5 +2 4
 Pohjois-Irlanti 3 1 1 1 4 5 -1 3
 Tšekkoslovakia 3 1 1 1 8 4 +4 3
 Argentiina 3 1 0 2 5 10 -5 2







Uusintaottelu

Lohko 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Ranska 3 2 0 1 11 7 +4 4
 Jugoslavia 3 1 2 0 7 6 +1 4
 Paraguay 3 1 1 1 9 12 -3 3
 Skotlanti 3 0 1 2 4 6 -2 1






Lohko 3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Ruotsi 3 2 1 0 5 1 +4 5
 Wales 3 0 3 0 2 2 0 3
 Unkari 3 1 1 1 3 3 0 3
 Meksiko 3 0 1 2 8 8 0 1







Uusintaottelu

Lohko 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Brasilia 3 2 1 0 5 0 +5 5
 Neuvostoliitto 3 1 1 1 4 4 0 3
 Englanti 3 0 3 0 4 4 0 3
 Itävalta 3 0 1 2 2 7 -5 1







Uusintaottelu


Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 
PuolivälierätVälierätLoppuottelu
 
          
 
19. kesäkuuta - Solna
 
 
 Ruotsi2
 
24. kesäkuuta - Göteborg
 
 Neuvostoliitto0
 
 Ruotsi3
 
19. kesäkuuta - Malmö
 
 Länsi-Saksa1
 
 Länsi-Saksa1
 
29. kesäkuuta - Solna
 
 Jugoslavia0
 
 Ruotsi2
 
19. kesäkuuta - Norrköping
 
 Brasilia5
 
 Ranska4
 
24. kesäkuuta - Solna
 
 Pohjois-Irlanti0
 
 Ranska2
 
19. kesäkuuta - Göteborg
 
 Brasilia5 Pronssiottelu
 
 Brasilia1
 
28. kesäkuuta - Göteborg
 
 Wales0
 
 Länsi-Saksa3
 
 
 Ranska6
 

Puolivälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]




Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Pronssiottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksen paras maalintekijä ja kultainen kenkä -palkinnon saaja oli 13 maalia viimeistellyt Ranskan Just Fontaine.[8][17] Kaikkiaan turnauksessa tehtiin 126 maalia, mikä oli 3,6 maalia ottelua kohden. Eniten maaleja teki Ranska, 23.[8]

13 maalia

6 maalia

5 maalia

4 maalia

3 maalia

2 maalia

1 maali

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l World Cup 1958 footballhistory.org. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e Kuin taivasta koskettaisi, s. 126-127
  3. a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 125-126
  4. a b c d e Kuin taivasta koskettaisi, s. 143-145
  5. FIFA World Cup Host Announcement Decision (pdf) FIFA. Viitattu 6.7.2021. (englanniksi)
  6. a b World Cup 1958 Qualifying RSSSF. Viitattu 14.7.2021. (englanniksi)
  7. World Cup 1958 qualifications RSSSF. Viitattu 14.7.2021. (englanniksi)
  8. a b c d e f g h World Cup 1958 Finals RSSSF. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)
  9. a b c d Kuin taivasta koskettaisi, s. 134-137
  10. a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 130-132
  11. a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 128-130
  12. a b c Kuin taivasta koskettaisi, s. 132-134
  13. a b c d Kuin taivasta koskettaisi, s. 137-139
  14. BEHIND THE WORLD CUP RECORD: PELE 21.11.2016. FIFA. Viitattu 18.7.2021. (englanniksi)
  15. Kuin taivasta koskettaisi, s. 139-141
  16. a b Kuin taivasta koskettaisi, s. 141-143
  17. 1958 FIFA WORLD CUP SWEDEN™ FIFA. Viitattu 5.7.2021. (englanniksi)