Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1990

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1990 FIFA World Cup
Italia '90
Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen 1990 logo.svg
Joukkueet 24
  106 karsijasta
Isäntämaa Italia Italia
Ajankohta 8. kesäkuuta
8. heinäkuuta 1990
Mitalistit
Gold medal blank.svg Kulta Saksa Saksan liittotasavalta
Silver medal blank.svg Hopea Flag of Argentina.svg Argentiina
Bronze medal blank.svg Pronssi Flag of Italy.svg Italia
Ottelut 52
Maalit 115 (2,21 per ottelu)
Yleisö 2 516 348 (48 391 per ottelu)
Maalintekijä Italia Salvatore Schillaci (6 maalia)
Paras pelaaja Italia Salvatore Schillaci
1986
1994

Vuoden 1990 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Italiassa. Turnauksen voitti Saksan liittotasavalta, joka kukisti loppuottelussa Argentiinan maalein 1–0.

Finaalin moni katsoi kuvastaneen kisoja kokonaisuudessaan: Turnauksessa tehtiin vain 115 maalia 52 ottelussa (keskimäärin 2,21 per ottelu), mikä oli kaikkien aikojen alhaisin lukema. Punaisia kortteja jaettiin peräti 16 kappaletta ja varoituksia 164 kappaletta, mitkä olivat ennätysmääriä. Kisojen pelillinen anti jäi kokonaisuutena odotettua alhaisemmaksi. Loppuottelunkin ainoa maali syntyi rangaistuspotkusta. Argentiina oli sinnittellyt loppuotteluun asti heikohkoksi arvioidulla pelillä muun muassa rangaistuspotkukilpailujen kautta. Puolustusvoittoisuuden ja vähämaalisuuden katsottiin näivettävän jopa koko lajia, mikä ajoi Kansainvälisen jalkapalloliiton sääntötarkistuksiin. Muun muassa hyökkäävän joukkueen pelaajien koskemattomuuteen tultaisiin kiinnittämään jatkossa enemmän huomiota.

Italia oli eräs turnauksen suosikeista. Välierissä Italia kuitenkin putosi finaalista juuri Argentiinalle rangaistuspotkukilpailussa. Azeglio Vicinin valmentama isäntäjoukkue otti lopulta pronssiset mitalit voittamalla Englannin.

Turnauksen ilopilleri oli Kamerunin joukkue, joka kokeneen kapteeninsa Roger Millan johdolla eteni puolivälieriin, joissa kuitenkin hävisi Englannille jatkoajalla. Turnauksen yllättäjäjoukkeisiin kuului myös MM-debytantti Costa Rica, joka eteni alkulohkostaan jatkoon. Ensimmäisissä MM-kisoissaan pelasivat myös Irlanti sekä Yhdistyneet arabiemiirikunnat.

Turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittiin Italian hyökkääjä Salvatore Schillaci. Muita näkyviä pelaajia olivat muun muassa Saksan Lothar Matthäus, Andreas Brehme ja Jürgen Klinsmann, Kamerunin Roger Milla, Englannin Paul Gascoigne ja Gary Lineker, Jugoslavian Drajan Stojkovic sekä Tšekkoslovakian Tomas Skuhravy.[1] Edellisten kisojen paras pelaaja, Argentiinan Diego Maradona ei Italiassa tehnyt yhtään maalia, mutta kunnostautui joukkueensa johtohahmona ja pelintekijänä.

Turnauksen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailut alkoivat yllätyksellä, kun avausottelussa Kamerun voitti Diego Maradonan tähdittämän hallitsevan maailmanmestari Argentiinan 1–0. Romania varmisti jatkopaikkansa 2–0 voitolla Neuvostoliitosta. Kamerun voitti sensaatiomaisesti alkulohkonsa ja Argentiina selvisi vasta kolmantena jatkoon.

Ennakko-odotuksiin nähden pettymyksiin lukeutuivat Skotlanti, Neuvostoliitto sekä Ruotsi, jotka jäivät alkulohkoihinsa.

Isäntämaa Italia oli yksi MM-kisojen suosikeista, ja joukkue vastasikin odotuksiin. Italia voitti kaikki alkusarjan ottelunsa, ja lohkovoitto varmistui Tšekkoslovakiaa vastaan Salvatore Schillacin ja Roberto Baggion maaleilla. Ennen kisoja vielä suurelle yleisölle tuntematon Schillaci oli tehnyt ratkaisumaalin myös avausottelussa Itävaltaa vastaan. Tšekkoslovakia eteni myös jatkoon lohkon toisella sijalla voitettuaan Itävallan ja USA:n.

Brasilia eteni Italian tavoin alkulohkosta jatkoon puhtaalla pelillä, tosin se voitti jokaisen ottelunsa vain niukasti maalin erolla. Costa Rica selvisi neljännesvälieriin voitettuaan yllättäen Skotlannin 1–0. Pahasti joutui pettymään myös Ruotsi, joka hävisi kaikki kolme alkulohko-otteluaan maalein 1–2.

Saksan liittotasavalta oli vakuuttava alusta lähtien. Saksa kaatoi avausottelussaan Jugoslavian 4–1, seuraavaksi Yhdistyneet Arabiemiirikunnat 5–1 ja voitti alkulohkonsa maalierolla 10–3. Jugoslaviaa pidettiin turnauksen "mustana hevosena" ja joukkue oli lohkonsa toiseksi paras. Kolumbia eteni neljännesvälieriin venyessään viime hetken tasapeliin Saksaa vastaan.

Lohko E:ssä niin ennakkosuosikkeihin lukeutuvan Espanjan kuin minkään muunkaan joukkueen otteet eivät vakuuttaneet. Pudotuspeleihin selvisivät lopulta Espanjan lisäksi Belgia ja Uruguay.

F-lohko oli eräs turnauksen heikkotasoisimmista; siinä tehtiin vain seitsemän maalia. Englanti paransi peliään lopulta sen verran, että selviytyi lohkovoittajaksi. Tiukkaan puolustukseen pelinsä perustanut Irlanti taisteli myös tiensä neljännesvälieriin. Hollanti oli eräs MM-kisojen suurimpia pettymyksiä. Vuoden 1988 Euroopan mestari ei voittanut turnauksessa otteluakaan ja selvisi alkulohkostaan vasta kolmantena jatkoon.

Neljännesvälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan liittotasavallan ja Hollannin kohtaaminen pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella oli eräs kisojen harvoja hyvätasoisia otteluita. Frank Rijkaard nahisteli Rudi Völlerin kanssa 24. minuutilla, minkä seurauksena molemmat ajettiin ulos. Saksa oli lopulta parempi Jürgen Klinsmannin ja Andreas Brehmen maaleilla 2–1.

Italia jatkoi puhtaalla pelillä myös Uruguayta vastaan; kisojen isäntämaa voitti Salvatore Schillacin ja Aldo Serenan viimeistelyllä 2-0.

Brasilia joutui jälleen pettymään, vaikka hallitsi neljännesvälieräotteluaan Argentiinaa vastaan lähes täydellisesti: Argentiinan Claudio Caniggia pääsi 80.minuutilla tekemään vastaiskusta voittoon riittäneen maalin Diego Maradonan syötöstä.

Espanja kärsi Brasilian tavoin tehottomuudesta, ja hävisi neljännesvälieränsä Jugoslavialle 1–2. Tšekkoslovakia kaatoi Costa Rican vaivatta 4–1, ja Tomas Skuhravy teki ottelussa hattutempun. Irlanti voitti maalittomana päättyneen ottelun jälkeen Romanian rangaistuspotkukilpailussa.

Kamerun eteni jatkoon Roger Millan kahdella maalilla, joista jälkimmäinen syntyi Kolumbian maalivahti Rene Higuitan riskialttiin pelaamisen seurauksena. Englanti voitti Belgian 1–0; maalin teki jatkoajan viimeisellä minuutilla David Platt Paul Gascoignen keskityksestä.

Puolivälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolivälieristä mitalipeleihin etenivät odotetusti Saksan liittotasavalta sekä Italia. Saksa voitti Tšekkoslovakian 1–0 Lothar Matthäuksen rangaistuspotkumaalilla, ja Italia oli samoin lukemin Irlantia parempi. Kaikkiaan ottelukierros jäi vähämaaliseksi, ja puolivälieräotteluissa koko kisoja leimannut puolustusvoittoisuus korostui.

Argentiinan ja Jugoslavian välinen tapahtumaköyhä ottelu oli jatkoajankin jälkeen lukemissa 0–0. Rangaistuspotkukilpailussa kolme argentiinalaista onnistui Jugoslavian kahta vastaan, mikä toi Argentiinalle jatkopaikan.

Kamerun oli lähellä yllätystä ja johti vielä 82. minuutilla 2-1 Englantia vastaan, mutta Gary Lineker tasoitti rangaistuspotkusta. Jatkoajalla Englanti sai otteen pelistä, ja Lineker viimeisteli pilkulta Englannin voittolukemiksi 3–2.

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italia oli edennyt välieriin asti päästämättä maaliakaan, ja kisojen isäntämaa oli ennakkosuosikki myös Napolin välierässä Argentiina vastaan. Italia siirtyi 17. minuutilla Schillacin maalilla johtoon. Argentiina kuitenkin tasoitti 67. minuutilla Claudio Caniggian osumalla, ja ottelu eteni jatkoajan jälkeen rangaistuspotkukilpailuun. Siinä kaikki neljä Argentiinan pelaajaa mukaan lukien Maradona onnistuivat. Argentiinan maalivahti Sergio Goycochea torjui kaksi italialaisvetoa, joten Argentiina eteni loppuotteluun maalein 4–3.

Saksan ja Englannin välierä oli tasaisen kamppailun jälkeen lukemissa 1–1. Rangaistuspotkukilpailussa kaikki saksalaiset onnistuivat, ja Saksa eteni finaaliin Stuart Pearcen ja Chris Waddlen epäonnistuttua.

Pronssiottelu Italian ja Englannin välillä pelattiin 7. heinäkuuta Barissa ja oli useista muista turnauksen pudotuspeleistä poiketen hyvätasoinen ja siisti. Italia otti kolmannen sijan 2-1 voitolla. Schillaci varmisti turnauksen maalikuninkuutensa tehtyään 85. minuutilla rangaistuspotkusta voittomaalin.

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1990 MM-finaalia ei ole yleisesti pidetty arvokkaana päätöksenä turnaukselle. Saksan liittotasavalta hallitsi kenttätapahtumia mielin määrin Argentiinan tyytyessä vain puolustamaan. Kaksi argentiinalaista ajettiin ottelussa kentältä, ja peliä leimasivat kyynisyys ja väkivaltaiset otteet. Ratkaisu nähtiin ottelun 85. minuutilla, kun Andreas Brehme laukaisi rangaistuspotkusta Saksalle 1–0 voittomaalin.

Stadionit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksen virallinen juliste.
Rooma Milano Napoli Torino
Stadio Olimpico San Siro Stadio San Paolo Stadio delle Alpi
Kapasiteetti: 84,800 Kapasiteetti: 83,407 Kapasiteetti: 83,311 Kapasiteetti: 71,362
Stadio Olimpico 2008.JPG Scudo2009.jpg Stadio San Paolo.jpg Stadio delle Alpi, full house (1484465461).jpg
Bari
Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1990 (Italia)
Verona
Stadio San Nicola Stadio Marcantonio Bentegodi
Kapasiteetti: 58,270 Kapasiteetti: 43,216
Stadio San Nicola.jpg Bentegodiverona.jpeg
Firenze Cagliari
Stadio Artemio Franchi Stadio Sant'Elia
Kapasiteetti: 49,000 Kapasiteetti: 44,200
Soccer in Florence, Italy, 2007.jpg Stadio Sant'Elia -Cagliari -Italy-23Oct2008.jpg
Bologna Udine Palermo Genova
Stadio Renato Dall'Ara Stadio Friuli Stadio La Favorita Stadio Luigi Ferraris
Kapasiteetti: 41,200 Kapasiteetti: 42,311 Kapasiteetti: 40,632 Kapasiteetti: 44,800
BolognaStadioRenatoDallAra.JPG Stadio Friuli.JPG Palermo-Catania 2006.jpg Stadio Luigi Ferraris da mura S. Bartolomeo.jpg

Alkulohkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Flag of Italy.svg Italia 3 3 0 0 4 0 +4 6
Flag of the Czech Republic.svg Tšekkoslovakia 3 2 0 1 6 3 +3 4
Flag of Austria.svg Itävalta 3 1 0 2 2 3 -1 2
Flag of the United States.svg Yhdysvallat 3 0 0 3 2 8 -6 0
Flag of Italy.svg Italia 1–0 Flag of Austria.svg Itävalta
Flag of the United States.svg Yhdysvallat 1–5 Flag of the Czech Republic.svg Tšekkoslovakia
Flag of Italy.svg Italia 1–0 Flag of the United States.svg Yhdysvallat
Flag of Austria.svg Itävalta 0–1 Flag of the Czech Republic.svg Tšekkoslovakia
Flag of Austria.svg Itävalta 2–1 Flag of the United States.svg Yhdysvallat
Flag of Italy.svg Italia 2–0 Flag of the Czech Republic.svg Tšekkoslovakia

Lohko B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Flag of Cameroon.svg Kamerun 3 2 0 1 3 5 -2 4
Flag of Romania.svg Romania 3 1 1 1 4 3 +1 3
Flag of Argentina.svg Argentiina 3 1 1 1 3 2 +1 3
Flag of the Soviet Union.svg Neuvostoliitto 3 1 0 2 4 4 0 2
Flag of Argentina.svg Argentiina 0-1 Flag of Cameroon.svg Kamerun
Flag of the Soviet Union.svg Neuvostoliitto 0–2 Flag of Romania.svg Romania
Flag of Argentina.svg Argentiina 2–0 Flag of the Soviet Union.svg Neuvostoliitto
Flag of Cameroon.svg Kamerun 2–1 Flag of Romania.svg Romania
Flag of Argentina.svg Argentiina 1–1 Flag of Romania.svg Romania
Flag of Cameroon.svg Kamerun 0-4 Flag of the Soviet Union.svg Neuvostoliitto

Lohko C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Brasilian lippu Brasilia 3 3 0 0 4 1 +3 6
Flag of Costa Rica.svg Costa Rica 3 2 0 1 3 2 +1 4
Flag of Scotland.svg Skotlanti 3 1 0 2 2 3 -1 2
Flag of Sweden.svg Ruotsi 3 0 0 3 3 6 -3 0
Brasilian lippu Brasilia 2-1 Flag of Sweden.svg Ruotsi
Flag of Costa Rica.svg Costa Rica 1–0 Flag of Scotland.svg Skotlanti
Brasilian lippu Brasilia 1–0 Flag of Costa Rica.svg Costa Rica
Flag of Scotland.svg Skotlanti 2–1 Flag of Sweden.svg Ruotsi
Brasilian lippu Brasilia 1–0 Flag of Scotland.svg Skotlanti
Flag of Sweden.svg Ruotsi 1-2 Flag of Costa Rica.svg Costa Rica

Lohko D[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Flag of Germany.svg Länsi-Saksa 3 2 1 0 10 3 +7 5
Flag of Yugoslavia (1946-1992).svg Jugoslavia 3 2 0 1 6 5 +1 4
Flag of Colombia.svg Kolumbia 3 1 1 1 3 2 +1 3
Flag of the United Arab Emirates.svg Arabiemiirikunnat 3 0 0 3 2 11 -9 0
Flag of the United Arab Emirates.svg Arabiemiirikunnat 0-2 Flag of Colombia.svg Kolumbia
Flag of Germany.svg Länsi-Saksa 4–1 Flag of Yugoslavia (1946-1992).svg Jugoslavia
Flag of Yugoslavia (1946-1992).svg Jugoslavia 1–0 Flag of Colombia.svg Kolumbia
Flag of Germany.svg Länsi-Saksa 5–1 Flag of the United Arab Emirates.svg Arabiemiirikunnat
Flag of Germany.svg Länsi-Saksa 1–1 Flag of Colombia.svg Kolumbia
Flag of Yugoslavia (1946-1992).svg Jugoslavia 4-1 Flag of the United Arab Emirates.svg Arabiemiirikunnat

Lohko E[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Flag of Spain.svg Espanja 3 2 1 0 5 2 +3 5
Flag of Belgium (civil).svg Belgia 3 2 0 1 6 3 +3 4
Flag of Uruguay.svg Uruguay 3 1 1 1 2 3 -1 3
Flag of South Korea.svg Etelä-Korea 3 0 0 3 1 6 -5 0
Flag of Belgium (civil).svg Belgia 2-0 Flag of South Korea.svg Etelä-Korea
Flag of Uruguay.svg Uruguay 0–0 Flag of Spain.svg Espanja
Flag of Belgium (civil).svg Belgia 3–1 Flag of Uruguay.svg Uruguay
Flag of Spain.svg Espanja 3–1 Flag of South Korea.svg Etelä-Korea
Flag of Belgium (civil).svg Belgia 1–2 Flag of Spain.svg Espanja
Flag of South Korea.svg Etelä-Korea 0-1 Flag of Uruguay.svg Uruguay

Lohko F[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H TM PM ME P
Flag of England.svg Englanti 3 1 2 0 2 1 +1 4
Flag of Ireland.svg Irlannin tasavalta 3 0 3 0 2 2 0 3
Flag of the Netherlands.svg Alankomaat 3 0 3 0 2 2 0 3
Flag of Egypt.svg Egypti 3 0 2 1 1 2 -1 2
Flag of England.svg Englanti 1-1 Flag of Ireland.svg Irlannin tasavalta
Flag of the Netherlands.svg Alankomaat 1–1 Flag of Egypt.svg Egypti
Flag of England.svg Englanti 0–0 Flag of the Netherlands.svg Alankomaat
Flag of Ireland.svg Irlannin tasavalta 0–0 Flag of Egypt.svg Egypti
Flag of England.svg Englanti 1–0 Flag of Egypt.svg Egypti
Flag of the Netherlands.svg Alankomaat 1-1 Flag of Ireland.svg Irlannin tasavalta

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljännesvälierät Puolivälierät Välierät Loppuottelu
                           
25. kesäkuuta - Rooma            
  Flag of Italy.svg Italia  1
30. kesäkuuta – Rooma
  Flag of Uruguay.svg Uruguay  0  
  Flag of Italy.svg Italia  1
25. kesäkuuta - Genova
    Flag of Ireland.svg Irlannin tasavalta  0  
  Flag of Romania.svg Romania  0 (4)
3. heinäkuuta – Napoli
  Flag of Ireland.svg Irlannin tasavalta (rp)  0 (5)  
  Flag of Italy.svg Italia  1 (3)
26. kesäkuuta - Verona
    Flag of Argentina.svg Argentiina (rp)  1 (4)  
  Flag of Spain.svg Espanja  1
30. kesäkuuta - Firenze
  Flag of Yugoslavia (1946-1992).svg Jugoslavia (ja)  2  
  Flag of Yugoslavia (1946-1992).svg Jugoslavia (rp)  0 (2)
24. kesäkuuta - Torino
    Flag of Argentina.svg Argentiina  0 (3)  
  Brasilian lippu Brasilia  0
8. heinäkuuta – Rooma
  Flag of Argentina.svg Argentiina  1  
  Flag of Argentina.svg Argentiina  0
24. kesäkuuta - Milano
    Flag of Germany.svg Länsi-Saksa  1
  Flag of Germany.svg Länsi-Saksa  2
1. heinäkuuta - Milano
  Flag of the Netherlands.svg Alankomaat  1  
  Flag of Germany.svg Länsi-Saksa  1
23. kesäkuuta – Bari
    Flag of the Czech Republic.svg Tšekkoslovakia  0  
  Flag of the Czech Republic.svg Tšekkoslovakia  4
4. heinäkuuta - Torino
  Flag of Costa Rica.svg Costa Rica  1  
  Flag of Germany.svg Länsi-Saksa (rp)  1 (4)
26. kesäkuuta - Bologna
    Flag of England.svg Englanti  1 (3)   Pronssiottelu
  Flag of England.svg Englanti (ja)  1
1. heinäkuuta - Napoli 7. heinäkuuta - Bari
  Flag of Belgium (civil).svg Belgia  0  
  Flag of England.svg Englanti (ja)  3   Flag of Italy.svg Italia  2
23. kesäkuuta - Napoli
    Flag of Cameroon.svg Kamerun  2     Flag of England.svg Englanti  1
  Flag of Cameroon.svg Kamerun (ja)  2  
  Flag of Colombia.svg Kolumbia  1  

Parhaat maalintekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6 maalia

5 maalia

4 maalia

3 maalia

[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tiitta et. al. (toim.): Mitä Missä Milloin 1991. Kansalaisen vuosikirja, s. 445–447. Otava, 1991.
  2. Players - Top goals FIFA. Viitattu 20.9.2015. (englanniksi)
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.