Stadio Giuseppe Meazza
| Stadio Giuseppe Meazza | |
|---|---|
| San Siro | |
| Rakennuksen tiedot | |
| Sijainti | Via Piccolomini 5, 20151 Milano, Italia |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyöt aloitettu | 1. elokuuta 1925 |
| Avattu | 19. syyskuuta 1926 |
| Remontoitu | 1935, 1955, 1990, 2015-16 |
| Omistaja | Milanon kaupunki (1934–2025) AC Milan ja Inter Milano (2025–) |
| Kenttä | Desso GrassMaster -nurmi (105 × 68 metriä) |
| Arkkitehti | Alberto Cugini Ulisse Stacchini |
| Käyttäjät | |
| Katsojakapasiteetti | |
|
75 817[1] |
|
| Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla | |
Stadio Giuseppe Meazza eli San Siro on jalkapallostadion Milanossa, Italiassa. Se on kahden Serie A:ssa pelaavan suurseuran kotikenttä. Se myös täyttää UEFA:n stadionvaatimusten 4. luokan.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jalkapalloseura AC Milanin puheenjohtaja Piero Pirelli päätti 1925, että seura tarvitsee uuden stadionin. Rakennuksen paikaksi valittiin Milanon luoteisosassa oleva alue, jossa oli jo valmiiksi hippodromi. Töiden johtoon valittiin insinööri Alberto Cugini ja arkkitehti Ulisse Stacchini, joka oli suunnitellut muun muassa Milanon päärautatieaseman.[2]
Rakennustyöt alkoivat 1. elokuuta 1925, ja stadionin avausotteluna oli 19. syyskuuta 1926 ystävyysottelu AC Milanin ja Inter Milanon välillä. Rakennus malkoi noin kaksi miljoonaa liiraa, ja se oli suunniteltu ”englantilaiseen tyyliin” eikä sillä siis ollut yleisurheilurataa kiertämässä kenttää.[2] Kenttää reunusti neljä erillistä katsomo-osaa, jotka oli rakennettu teräsbetonista. Vain yksi katsomoista oli osittain katettu, ja stadioniin mahtui 35 000 katsojaa.[3]
San Sirolla pelattiin toinen vuoden 1934 MM-kilpailujen välieristä, ja pian sen jälkeen stadion siirtyi Milanon kaupungin omistukseen. Kaupunki päätti vuonna 1935 aloittaa mittavat kunnostustyöt, joiden aikana katsomo-osat yhdistettiin lisäämällä kaarteet kulmiin. Keskuskatsomoiden kapasiteettiä kasvatettiin samalla, ja stadionille mahtui kunnostusten jälkeen 55 000 katsojaa.[3]
San Siron toinen laajennusurakka oli Armando Roncan ja Ferruccio Calzolarin vastuulla, ja se toteutettiin vuosina 1948–1955.[4] Stadionin julkisivu muuttui uudistusten myötä. Vanhan katsomon päälle rakennettiin uusi kehä, joka peitti osittain vanhan osan. Uuteen katsomokerrokseen pääsemistä varten julkisivuun rakennettiin kierteisesti nousevia ramppeja. Katsomokapasiteetti kasvoi 85 000:nteen. Istumapaikkoja oli 60 000.[5]
San Siro sai vuonna 1957 ensimmäisenä italialaisena stadionina valaistuksen, ja vuonna 1967 stadionille asennettiin valotaulu. Stadion nimettiin vuonna 1980 milanolaisen jalkapalloilijan Giuseppe Meazzan mukaan.[2] Meazza oli kuollut 1979, ja hän oli urallaan voittanut kaksi maailmanmestaruutta sekä pelannut sekä AC Milanissa että Inter Milanossa.[5]
San Siroa laajennettiin jälleen vuosina 1987–1990 vuoden 1990 MM-kilpailuja varten. Laajennukset suunnittelivat arkkitehdit Giancarlo Ragazzi ja Enrico Hoffer sekä insinööri Leo Finzi.[4] San Sirolle rakennettiin kolmas katsomokehä ja 11 tornia, joiden kierreportaita pitkin pääsee ylimpään katsomo-osaan. Uuden kehän päällä myös lepää teräskehikko, jonka avulla koko katsomo saatiin katettua.[2] Uudistusten jälkeen katsomossa oli 85 700 istumapaikkaa.[3] San Siro avattiin jälleen 25. huhtikuuta 1990, vain muutamia viikkoja ennen MM-kisojen alkua.[5]
AC Milan ja Inter Milano ostivat marraskuussa 2025 San Siron Milanon kaupungilta tarkoituksenaan purkaa se ja rakentaa uusi stadion vanhalle parkkipaikalle. Kauppasumma oli 197 miljoonaa euroa.[6] Vuoden 2025 suunnitelmien mukaan uusi stadion olisi valmis vuoden 2032 EM-kilpailuja varten. AC Milan ja Inter Milano jatkaisivat siihen saakka San Sirolla. San Siroa ei olisi tarkoitus purkaa täysin, sillä kulttuuriperintölaitos Soprintendenza pitää 1950-luvun laajennusta säilyttämisen arvoisena. Suunnitelmien mukaan yksi torneista sekä osa toisesta kehästä ja sinne johtavista rampeista olisi tarkoitus säästää.[7]
Stadionilla järjestetään Talviolympialaisten 2026 avajaiset.
Kuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Panoraama San Sirolta.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stadio Giuseppe Meazza Wikimedia Commonsissa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ STADIO ‘Giuseppe meazza’ F.C. Internazionale Milano. Viitattu 6.2.2026. (englanniksi)
- ↑ a b c d The story of the most iconic Italian stadium NSS Sports. 15.3.2019. nss magazine srl. Viitattu 6.2.2026. (englanniksi)
- ↑ a b c San Siro ACMilan.com. Viitattu 6.2.2026. (englanniksi)
- ↑ a b Maria-Cristina Florian: Milan’s San Siro Stadium Spared from Demolition Owning to its Historical Significance ArchDaily. 18.8.2023. Viitattu 6.2.2026. (englanniksi)
- ↑ a b c San Siro San Siro Stadium. Viitattu 6.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Ed Dixon: San Siro to be demolished after AC Milan and Inter buy iconic stadium SportsPro. 6.11.2025. Viitattu 6.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Francesca Critelli: Is San Siro really going to be torn down? Domus. 1.10.2025. Editoriale Domus. Viitattu 6.2.2026. (englanniksi)
Azzurri d’Italia (Bergamo) • Bentegodi (Verona) • Braglia (Modena) • Castellani (Empoli) • Dall’Ara (Bologna) • Ferraris (Genova) • Franchi (Firenze) • Friuli (Udine) • Juventus Stadium (Torino) • Mapei Stadium (Reggio nell’Emilia) • Matusa (Frosinone) • Olimpico (Rooma) • Olimpico (Torino) • Renzo Barbera (Palermo) • San Paolo (Napoli) • San Siro (Milano)
- 1993
Olympiastadion (München) - 1994
Olympiako Stadio (Ateena) - 1995
Ernst Happel (Wien) - 1996
Stadio Olimpico (Rooma) - 1997
Olympiastadion (München) - 1998
ArenA (Amsterdam) - 1999
Camp Nou (Barcelona) - 2000
Stade de France (Pariisi) - 2001
San Siro (Milano) - 2002
Hampden Park (Glasgow) - 2003
Old Trafford (Manchester) - 2004
Arena AufSchalke (Gelsenkirchen) - 2005
Atatürk Olimpiyat (Istanbul) - 2006
Stade de France (Pariisi) - 2007
Olympiako Stadio (Ateena) - 2008
Lužniki (Moskova) - 2009
Stadio Olimpico (Rooma) - 2010
Santiago Bernabéu (Madrid) - 2011
Wembley (Lontoo) - 2012
Allianz Arena (München) - 2013
Wembley (Lontoo) - 2014
Estádio da Luz (Lissabon) - 2015
Olympiastadion (Berliini) - 2016
San Siro (Milano) - 2017
Millennium Stadium (Cardiff) - 2018
Kiovan olympiastadion (Kiova) - 2019
Wanda Metropolitano (Madrid) - 2020
Estádio da Luz (Lissabon)