Lužniki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lužniki
Luzhniki Stadium1.jpg
Rakennuksen tiedot
Sijainti Venäjän lippu Moskova, Venäjä
Koordinaatit 55°42′56″N, 37°33′13″E
Rakennustyöt aloitettu 1955
Avattu 31. joulukuuta 1956
Remontoitu 1996–1997, 2001–2004, 2013–2017
Omistaja Moskovan kaupunki
Käyttäjät

Venäjän jalkapallomaajoukkue
Kesäolympialaiset (1980)
Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut (2013)

Katsojakapasiteetti

81 000

Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Lužniki (ven. Лужники) on Hamovnikin piirissä Moskovassa Venäjällä sijaitseva jalkapallo- ja entinen yleisurheilustadion.

Sisänäkymää vanhasta stadionista.
Uudelleenrakennettu stadion syyskuussa 2017.

Lužnikin nimi oli vuoteen 1992 asti (ven. Большая спортивная арена Центрального стадиона имени В. И. Ленина, Bolšaja sportivnaja arena Tsentralnogo stadiona imeni V. I. Lenina, engl. Grand Sports Arena of the Central Lenin Stadium), vapaasti suomennettuna Leninin keskusstadion. Stadion on osa laajempaa urheilukompleksia, johon kuuluu muun muassa uimahalli, jäähalli sekä useampi sisäpalloiluareena.

Lužniki sijaitsee Moskova-joen rannalla noin 5,5 kilometriä Kremlistä (keskustasta) lounaaseen. Stadionille kulku käy metrolla, Lužnikia lähellä ovat metroasemat Sportivnaja ja Vorobjovy Gory.

Lužnikin katsojakapasiteetti on 81 000 (kaikki katettuja istumapaikkoja) ja se tekee siitä Venäjän suurimman stadionin. Stadionia ovat käyttäneet pääasiassa jalkapalloseurat Torpedo ja Spartak. Nykyisin Venäjän maajoukkue pelaa siellä osan otteluistaan. Tosin joukkueella on myös toinen kotistadion Sotsissa, jossa on lumettomat olosuhteet pelaamiseen ympäri vuoden, toisin kuin Moskovassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lužnikilla pelattiin vuoden 1957 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen loppuottelu Neuvostoliiton ja Ruotsin välillä. Ottelua seurasi maailmanennätysyleisö 55 000 ihmistä.

Lužniki (silloin vielä entisellä nimellään) oli Moskovassa järjestettyjen vuoden 1980 kesäolympialaisten pääareena. Stadionin katsojakapasiteetti oli tuolloin 103 000. Stadionilla järjestettiin olympialaisten avajaiset, päättäjäiset, yleisurheilu sekä jalkapallofinaalit. Huhun mukaan neuvostoliittolaiskeihäänheittäjän tullessa heittovuoroon heittopaikan takana sijainneet stadionin ovet avattiin, jotta kotimaan kilpailija saisi tuulen heittonsa taakse.

20. lokakuuta 1982 Lužnikilla tapahtui myöhemmin Lužnikin katastrofina tunnettu onnettomuus. Stadionilla oli käynnissä UEFA Cupin ottelu Spartakin ja Haarlemin välillä. Ottelun ollessa jo lisäajalla Spartak lisäsi 1–0-johtoaan tekemällä toisen maalin. Stadionilta poistumassa olleet katsojat kääntyivät takasin ja törmäsivät stadionilta poistuviin katsojiin (käytössä oli vain yksi uloskäynti, koska katsojamäärä ei ollut merkittävä). Virallisen tiedon mukaan 66 ihmistä tallautui tai puristui kuoliaaksi, mutta silminnäkijälausuntojen perusteella on arveltu, että uhrien määrä oli todellisuudessa huomattavasti suurempi. Kyseessä oli joka tapauksessa yksi vakavimmista stadiononnettomuuksista urheilun historiassa.

Vuonna 2002 kentälle asennettiin FieldTurf -tekonurmialusta, joka on Kansainvälisen jalkapalloliiton (FIFA) ja Euroopan jalkapalloliiton (UEFA) luokituksissa paras tekonurmi.

UEFA valitsi Lužnikin vuoden 2008 Mestarien liigan loppuottelun pelipaikaksi. Ottelua varten tekonurmen tilalle asetettiin luonnonnurmi.[1]

Vuonna 2013 stadionilla järjestettiin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut.

Stadionilla järjestettiin vuoden 2018 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuiden otteluja, muun muassa kilpailuiden avaus- ja loppuottelu. Maailmanmestaruuskilpailuja varten Lužniki rakennettiin vuosina 2014–2017 kattoa ja julkisivua lukuun ottamatta kokonaan uudelleen ja muutettiin pelkäksi jalkapallostadioniksi.[2][3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]