Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue
| Neuvostoliitto | |
|---|---|
 |
|
| Lempinimi | Punakone |
| Eniten otteluita | Aleksandr Maltsev: (321) |
| Eniten maaleja | Aleksandr Maltsev (213) |
| Eniten pisteitä | Sergei Makarov: (248) |
.png) |
|
| Ensimmäinen ottelu | |
|
|
|
| Viimeinen ottelu | |
|
|
|
| Suurin voitto | |
|
|
|
| Suurin tappio | |
|
|
|
| MM-kilpailut | |
 Kultaa |
22 |
 Hopeaa |
7 |
 Pronssia |
5 |
| Olympialaiset | |
 Kultaa |
7 |
 Hopeaa |
1 |
 Pronssia |
1 |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue, tunnettu myös lempinimellä Punakone, edusti Neuvostoliittoa kansainvälisissä jääkieko-otteluissa vuosina 1951–1991. Se liittyi Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n jäseneksi vuonna 1952[1]. Neuvostoliitto hallitsi kansainvälisiä jääkiekkokenttiä ylivoimaisesti[2]. Joukkue voitti seitsemän olympiakultaa ja 22 maailmanmestaruutta. Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen jäsenet olivat käytännössä ammattilaisia ja tunsivat toistensa pelityylit, joten heidän yhteispelinsä toimi toisinaan erittäin hyvin. Tämän vuoksi vuosina 1963–1991 joukkue jäi maailmanmestaruuskisoissa vain kuudesti ilman kultamitalia. Neuvostoaikana jääkiekkovalmennus oli ammattimaista. Tästä kertoo se, että maajoukkuepelaajat harjoittelivat 11 kuukautta vuodessa lähes eristyksissä baza-leirillä ja viettivät vain yhden täyden kuukauden perheensä parissa.[3]
Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 joukkue koottiin vielä kerran yhteen vuoden 1992 talviolympialaisia varten. Itsenäisten valtioiden yhteisö IVY voitti kilpailuissa kultaa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen pelinsä Neuvostoliitto pelasi Itä-Saksaa vastaan Berliinissä vuonna 1951 voittaen pelin maalein 23–2. Neuvostoliiton oli määrä osallistua vuoden 1953 maailmanmestaruuskilpailuihin, mutta se jäi pois loukkaantumisten vuoksi[4]. Ensimmäisen kerran arvokisoihin joukkue osallistui Tukholmassa vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuihin voittaen maailmanmestaruuden[4]. Joukkue voitti kaikki muut ottelunsa, mutta pelasi yhden tasapelin isäntämaa Ruotsin kanssa. Neuvostoliittoa valmensi turnauksessa Arkadi Tšernyšov. Ensimmäistä kertaa olympialaisiin Neuvostoliitto osallistui Cortina d'Ampezzossa vuonna 1956 voittaen olympiakultaa[4]. Ensimmäisen kerran Neuvostoliitto järjesti maailmanmestaruuskilpailut vuonna 1957 Moskovassa. Kisaisännät hävisivät ratkaisevan viimeisen pelin 60 000 katsojan edessä Ruotsille.
Vuoden 1962 kisoja joukkue boikotoi, koska turnaus järjestettiin Yhdysvalloissa. Välivuoden jälkeen valmentajakaksikoksi tuli Anatoli Tarasov ja Arkadi Tšernyšov. He johdattivat joukkueen ennätyksellisesti yhdeksään peräkkäiseen maailmanmestaruuteen. Ennätysvuodet olivat 1963–1971[4]. Heidän valmentajakautenaan Neuvostoliitto voitti myös kolme olympiakultaa. Siitä huolimatta heidät erotettiin vuoden 1972 talviolympialaisten jälkeen. Heidän seuraajakseen valittiin Vsevolod Bobrov, joka valmensi Neuvostoliittoa vuoden 1972 maailmanmestaruuskisoissa. Niissä joukkue jäi hopealle isäntämaa Tšekkoslovakian voittaessa kultaa. Bobrov valmensi joukkuetta myös syksyn Summit Seriesissä, jossa Neuvostoliitto hävisi niukasti Kanadalle. Neuvostoliitto palasi seuraavana keväänä kultamitalikantaan voittaen heti kolme maailmanmestaruutta peräkkäin.
Vuosien 1975 ja 1976 maailmanmestaruuskisoissa joukkuetta valmensi Boris Kulagin, jolloin joukkue saavutti kultaa ja hopeaa. Innsbruckin talviolympialaisissa vuonna 1976 hän valmensi Neuvostoliiton olympiakultaan, mutta saman vuoden Kanada-cupissa joukkue sijoittui kolmanneksi.
Tihonovin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viktor Tihonov nimitettiin joukkueen valmentajaksi kesällä 1977 sen jälkeen kun Neuvostoliitto oli jäänyt kolmanneksi vuoden 1977 maailmanmestaruuskisoissa Tšekkoslovakian ja Ruotsin jälkeen. Vuosina 1963–1976 Neuvostoliitto olikin voittanut joka vuosi kultaa joko maailmanmestaruuskilpailuista tai olympialaisista[5].
Vuosina 1978–1983 Neuvostoliitto voitti viisi maailmanmestaruutta ja vuoden 1981 Kanada-cupin. Ainoat arvokisat, jotka tuottivat joukkueelle pettymyksen olivat Lake Placidin talviolympialaisten 1980 loppusarjan tunnettu Miracle on Ice -ottelu, jossa Yhdysvallat voitti hallitsevan olympiavoittajan maalein 4–3 ja Neuvostoliitto jäi hopealle. Sarajevon olympialaisissa vuonna 1984 Neuvostoliitto voitti olympiakultaa puhtaalla pelillä, voittaen kaikki pelinsä. Saman vuoden Kanada-cupissa joukkue voitti alkusarjan ja sai vastaansa välierässä kisaisäntä Kanadan, jolle Neuvostoliitto hävisi jatkoajalla lukemin 3–2, Neuvostoliitto oli turnauksessa lopulta kolmas. Vuoden 1985 maailmanmestaruuskisoissa Tšekkoslovakiassa joukkue voitti pronssia kisaisäntien viedessä maailmanmestaruuden, mutta Euroopan-mestaruuden voitti kuitenkin Neuvostoliitto.
Vuoden 1986 maailmanmestaruuskilpailut olivat Moskovassa. Kisaisännät voittivat kultaa kahden vuoden tauon jälkeen. Vuonna 1987 Itävallan kisoissa Neuvostoliitto jäi kisoissa hopealle. Saman vuoden Kanada-cupissa Neuvostoliitto kohtasi kolmiosaisessa loppuottelusarjassa Kanadan. Neuvostoliitto hävisi ratkaisevan viimeisen ottelun lukemin 6–5.
Syntyneitä joukkueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton hajoamisesta seuranneita joukkueita:
- Venäjän jääkiekkomaajoukkue peri Neuvostoliiton paikan A-sarjassa.
- Valko-Venäjän jääkiekkomaajoukkue
- Latvian jääkiekkomaajoukkue
- Ukrainan jääkiekkomaajoukkue
- Kazakstanin jääkiekkomaajoukkue
- Liettuan jääkiekkomaajoukkue
- Viron jääkiekkomaajoukkue
- Armenian jääkiekkomaajoukkue
- Azerbaidžanin jääkiekkomaajoukkue
- Georgian jääkiekkomaajoukkue
- Kirgisian jääkiekkomaajoukkue
Saavutukset arvokisoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1956: kultaa
- 1960: pronssia
- 1964: kultaa
- 1968: kultaa
- 1972: kultaa
- 1976: kultaa
- 1980: hopeaa
- 1984: kultaa
- 1988: kultaa
Maailmanmestaruuskisat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
* Ne vuosiluvut, joina Neuvostoliitto oli kisaisäntänä, on lihavoitu.
Kanada-cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viktor Konovalenko
- Vitali Davydov
- Vladimir Luttsenko
- Valeri Vasiljev
- Vjatseslav Starshinov
- Viktor Shuvalov
- Vsevolod Bobrov
Valmentajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viktor Tihonov (1977-1991)
- Boris Kulagin (1974–1976)
- Vsevolod Bobrov (1972–1974)
- Anatoli Tarasov (1958–1972)
- Arkadi Tšernyšov (1954–1972)
- Vladimir Jursinov (apuvalmentaja)
Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eniten tehopisteitä tehneet pelaajat, kun mukaan lasketaan ainoastaan olympialaiset, maailmanmestaruuskilpailut, Kanada-cupit ja vuoden 1972 Summit Series:
- Valeri Harlamov 199 tehopistettä
- Aleksandr Maltsev 198 tehopistettä
- Boris Mihailov 180 tehopistettä
- Vladimir Petrov 176 tehopistettä
- Sergei Makarov 172 tehopistettä
Kokoonpanoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kanada-cup vuonna 1976
- Olympialaiset vuonna 1980
- Kanada-cup vuonna 1981
- Kanada-cup vuonna 1984
- Kanada-cup vuonna 1987
- Olympialaiset vuonna 1988
- Kanada-cup vuonna 1991
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Venäjän jääkiekkomaajoukkue
- Neuvostoliiton jääkiekon mestaruussarja
- Neuvostoliiton alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ IIHF Member National Association Russia IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 15.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Televisioarvostelu | Antoisa Ihmeitä jäällä -dokumentti kertoo, miten jääpallomaa Neuvostoliittoon luotiin ylivoimainen jääkiekkojoukkue Helsingin Sanomat. 25.9.2022. Viitattu 19.11.2022.
- ↑ Korpi, Rauno. 2005. Yleisradion radio-ohjelmasarja Punainen heinäkuu
- ↑ a b c d Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 118. US-Mediat Oy, 1989.
- ↑ Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 119. US-Mediat Oy, 1989.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://www.chidlovski.com/personal/1954/index.htm
- http://www.nationalteamsoficehockey.com/uploads/Soviet_Union_All_Time_Results.pdf
- http://www.nationalteamsoficehockey.com/uploads/CIS_All_Time_Results.pdf
- Ylen Elävä arkisto: Punakoneen taituruuden taustalla oli voittamisen pakko – Rauno Korpi kertoo punakoneen historiasta
