Siirry sisältöön

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut

Wikipediasta
Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut
Maailmanmestaruuspokaali vuodesta 2001 lähtien.
Maailmanmestaruuspokaali vuodesta 2001 lähtien.
Laji jääkiekko
Maa(t) kansainvälinen
Perustettu vuonna 1920
Joukkueita 16 (pääsarja)
Hallitseva mestari  Yhdysvallat
Eniten mestaruuksia 28 (Kanada)
Alempi taso 1. divisioona
2. divisioona
3. divisioona
4. divisioona

Jääkiekon maailman­mestaruus­kilpailut ovat Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n alaisille maajoukkueille järjestettävä jääkiekkoturnaus. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1920.[1] Nykyään kisat pidetään vuosittain. Eniten maailman­mestaruuksia on saavuttanut Kanada. Se on voittanut 28 mestaruutta. Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF ylläpitää jääkiekon maailmanrankingia, joka perustuu maajoukkueiden menestykseen neljissä viimeisissä maailman­mestaruus­kilpailuissa ja viimeisimmissä olympialaisissa.[2]

Sarjajärjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään maailmanmestaruuskilpailussa on viisi tasoa: pääsarja sekä ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs divisioona.[3] Pääsarjassa pelaa 16 maajoukkuetta.[3] Vuodesta 1992 lähtien kisat on pelattu niin, että joukkueet pelaavat lyhyen alkusarjan, jonka jälkeen pelataan pudotuspelit.[4] Vuodesta 2012 alkaen joukkueet on jaettu kahteen kahdeksan joukkueen lohkoon.[5] Vielä vuonna 2011 alkulohkoja oli neljä.[6] Pudotuspelein ensi kierroksella toisen lohkon paras joukkue kohtaa toisen lohkon heikoimman joukkueen ja lohkojen toisille sijoille yltäneet joukkueet kohtaavat toisen lohkon kolmannet joukkueet. Erikoisen poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa kisat on jaettu kahden maan kesken, nimittäin silloin isäntämaiden joukkueet eivät voi sääntöjen mukaan kohdata toisiaan puolivälierissä. Tässä tilanteessa sovelletaan poikkeussääntöä, jossa puolivälieräparit eivät muodostuisi ristikkäin eri alkulohkojen välillä, vaan puolivälierät pelattaisiin alkulohkojen sisäisesti.[7]

Näistä Tšekkoslovakian-kisoista lähtien pelatut puolivälierät on äkkikuolemaperiaatteensa takia monelle jatkoon päässeelle joukkueelle jopa turnauksen tärkein ottelu, sillä puolivälierä ratkaisee, pääseekö joukkue mukaan mitalipeleihin vai putoaako se jatkosta heti pudotuspelien alussa. Ennen vuotta 1992 mitalit ratkottiin alku- ja loppusarjojen perusteella.[8]

Turnauksen voittaja julistetaan jääkiekon maailmanmestariksi, ja kaksi viimeistä joukkuetta putoaa ensimmäiseen divisioonaan.

Kisojen otteluohjelmassa ei ole vuodesta 2011 lähtien ollut välipäivää välierien ja mitalipelien välissä, mikä korostaa välierien otteluaikataulun merkitystä. Esimerkiksi vuosina 2018, 2019, 2021 ja 2022 varhaisemmin pelatusta välierästä loppuotteluun edennyt maa voitti myös mestaruuden. Vuodesta 2012 lähtien aiemman välierän voittaja on voittanut mestaruuden kahdeksan kertaa kymmenestä.[9][10] Tämä selittyy sillä, että varhaisemman välierän voittanut joukkue ehtii levätä enemmän ennen loppuottelua.[9]

1., 2., 3. ja 4. divisioona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä ja toisessa divisioonassa pelaa kaksitoista joukkuetta kahteen eri maissa pelattavaan kuuden joukkueen lohkoon jaettuna. A-lohko on ylemmän sarjatason joukkueille, B alemman tason joukkueille. Kolmannessa divisioonassa joukkueita on kymmenen, ja ne on jaettu kuuden ja neljän joukkueen lohkoihin.[3] Vuonna 2024 kolmannessa divisioonassa oli myös 12 joukkuetta kuuden joukkueen lohkoissa.[11] Neljännessä divisioonassa on neljä joukkuetta.[3] Vuosina 1951–2000 ensimmäistä divisioonaa vastasi B-sarja, vuosina 1961–2000 toista divisioonaa C-sarja sekä vuosina 1987–2000 kolmatta ja neljättä divisioonaa D-sarja.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut olivat Antwerpenin kesäolympialaisten yhteydessä vuonna 1920. Vuonna 1983 Kansainvälinen jääkiekkoliitto julisti nuo ensimmäisiksi virallisiksi maailmanmestaruuskilpailuiksi olympialaisten ohella[12], sillä turnauksen ottelut oli pelattu ennen varsinaisia olympialaisia näytösotteluina. Vastaavasti vuonna 1930 liitto päätti, että vuosien 1924 ja 1928 talviolympialaisissa pidetyt turnaukset saisivat maailmanmestaruuskilpailujen aseman. Samassa kokouksessa päätettiin myös pitää maailmanmestaruuskilpailut joka vuosi, mikäli mukana olisi ainakin yksi Euroopan ulkopuolinen maa.

Aikaisemmin varsinaisia maailmanmestaruuskisoja ei järjestetty, koska joukkueiden tasoerot olivat suuret. Kanada tiedettiin niin hyväksi jääkiekkomaaksi, että Kansainväliselle jääkiekkoliitolle riitti hyvin, että se järjestää vain Euroopan-mestaruuskilpailuja. Lisäksi asiaan vaikutti matkustaminen, sillä esimerkiksi Atlantin valtameren ylittäminen saattoi kestää laivalla viikon.[12]

Aluksi Kanadan ylivoima arvokisoissa oli hyvin huomattava, vaikka sitä edusti aina amatöörijoukkue, jota saatettiin täydentää muutamalla ammattilaisjääkiekkoilijalla. Esimerkiksi vuoden 1924 olympialaisissa, jotka olivat samalla siis myös maailmanmestaruuskilpailut, Kanadaa edustanut Toronto Granites voitti kultaa maalierolla 110–3. Kanada voitti esimerkiksi Ruotsin lukemin 22–0 ja Tšekkoslovakian maalein 33–0. Kuitenkin 1930-luvulta alkaen Kanada pystyttiin haastamaan. Ensimmäiseksi haastajaksi nousi Yhdysvallat ja vähitellen muutamat Euroopan maat. Vuonna 1933 seitsemänsissä maailmanmestaruuskilpailuissa Kanada menetti mestaruuden ensi kertaa, kun Yhdysvallat voitti sen tiukassa loppuottelussa maalein 2–1. Tämän jälkeen Yhdysvallat on yltänyt maailmanmestaruuteen vain vuonna 1960[12] ja vuonna 2025.[13]

Ensimmäinen maailmanmestaruuden voittanut Euroopan maajoukkue on Iso-Britannia, joka voitti Kanadan maalein 1–2 vuoden 1936 talviolympialaisissa. Tosin, vain yhtä pelaajaa lukuun ottamatta Ison-Britannian joukkueen pelaajat olivat taustaltaan Kanadasta. Vuosikymmenen aikana Iso-Britannia saavutti peräti viisi maailmanmestaruusmitalia.[12]

Toisen maailmansodan aikana kisoja ei järjestetty.

Toisen maailmansodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen ensimmäiset kisat pelattiin vuonna 1947, jolloin Tšekkoslovakia voitti kotikisoissaan kultaa. Tästä lähtien kisojen voimasuhteet muuttuivat tasaisemmiksi, minkä lisäksi kisoja leimasi se, että monista kisoista jäi esimerkiksi poliittisista syistä pois maajoukkueita.[12]

Vuosina 1972–1976 maailmanmestaruuskilpailut pidettiin myös olympiavuosina. Vuosina 1980, 1984 ja 1988 maailmanmestaruuskilpailuja ei pidetty. Syynä oli, ettei kisoja saatu sovitettua eri turnauksien lomaan. Esimerkiksi vuonna 1976 Ruotsi osallistui maailmanmestaruuskilpailuihin mutta ei olympialaisten jääkiekkoturnaukseen kiireiden vuoksi. Vuodesta 1977 lähtien myös ammattilaispelaajat ovat voineet osallistua jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin.[14]

Vuodesta 1983 alkaen turnauksen ylempi loppusarja pelattiin niin, että alkusarjan pisteet nollautuivat. Toisin sanoen alkusarjan ottelutuloksia ei huomioitu ylemmässä loppusarjassa. Muutos vähensi huomattavasti Neuvostoliiton ylivoimaa. Kuitenkin vuoteen 1989 mennessä Neuvostoliitto oli voittanut enemmän mestaruuksia kuin mikään muu maa, 21 kappaletta. Kanadalla oli tuolloin mestaruuksia 19, ja se oli pelannut kymmenen turnausta Neuvostoliittoa enemmän. Mitalien kokonaismäärässä Kanada oli tuolloin vielä edellä, sillä maalla oli neljä mitalia enemmän. Tuolloin maailmanmestaruuskilpailuja hallitsi neljä maata: Neuvostoliitto, Ruotsi, Kanada ja Tšekkoslovakia. Kanada oli näistä kuitenkin ainoa, joka ei yltänyt mestaruuteen vuosina 1977–1989.[14] Se voitti mestaruuden vasta vuonna 1994 – kauan ammattilaisten osallistumisen sallimisen jälkeen.[15]

Vuosina 1998–2005 maailmanmestaruuskilpailuissa oli niin sanottu Kaukoidän kiintiöpaikka. Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF järjesti silloin erillisen Kaukoidän karsintasarjan, jonka voittaja pääsi kiintiöpaikalle maailmanmestaruuskilpailujen pääsarjaan. Karsinnan hävinneet maat jatkoivat omalla sarjatasollaan. Japani saavutti tämän paikan joka vuosi kiintiön olemassaolon ajan. Kun kiintiö lakkautettiin, Japanilla olisi ollut mahdollisuus säilyä suoraan pääsarjassa sijoittumalla vähintään 14:nneksi, mutta se ei onnistunut tässä.

Nykyinen maailmanmestaruuspokaali otettiin käyttöön vuonna 2001, ja sen on suunnitellut André Richard.[16]

Vuoden 2020 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuja ei pidetty koronaviruspandemian vuoksi.[17] Edellinen kerta, jolloin kilpailuja ei pelattu, oli vuonna 1946, jos huomioon ei oteta olympiavuosia 1980, 1984 ja 1988.

Vuonna 2022 kisoissa oli historiallinen tilanne, sillä ensimmäistä kertaa loppuottelussa kohtasivat samat joukkueet kolmatta kertaa perätysten, kun Kanada ja Suomi kamppailivat mestaruudesta.[4]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Venäjän ja Valko-Venäjän joukkueet eivät saaneet osallistua vuoden 2022 maailmanmestaruuskilpailuihin.[18][19] Joukkueet eivät saaneet osallistua kisoihin myöskään vuosina 2023–2025.[20][21][22] Eikä niiden ole määrä osallistua kisoihin myöskään vuonna 2026.[22]

Vuoden 2024 kisoissa tehtiin historiaa, kun alkusarjassa Itävalta nousi Kanadaa vastaan käydyn ottelun kolmannessa erässä viiden maalin takaa tasalukemiin 6–6. Kyseessä oli myös maailmanmestaruuskisojen historian suurin nousu takaa-ajoasemasta tasalukemiin, sillä aiemmin tasoihin oli noustu korkeintaan neljän maalin takaa. Kaikki maalit syntyivät tasakentällisin. Kanadan kapteeni John Tavares ratkaisi lopulta pelin jatkoajalla Kanadan eduksi vain 15 sekunnin jälkeen. Harjoitusotteluita lukuun ottamatta Itävalta ei ollut millään tasolla tehnyt aiemmin Kanadaa vastaan yli kahta maalia.[23]

Vuoden 2025 kisoissa tehtiin historiaa monin tavoin. Turnauksen alkusarjassa nähtiin tilanne, kun kaksi veljestä pelasi vastakkain, nimittäin Suomen Eeli Tolvanen ja Itävallan Atte Tolvanen. Tämä oli ensimmäinen kerta maailmanmestaruuskilpailujen historiassa, kun tällaisessa tilanteessa kenttäpelaaja ja maalivahti pelasivat vastakkain ja kaiken kaikkiaan toinen tilanne. Aikaisemmin näin on käynyt Tšekin Robert Reichelin ja Saksan Martin Reichelin välillä, jotka ovat molemmat kenttäpelaajia.[24] Turnauksen aikana Sveitsin Andres Ambühlista tuli MM-kilpailujen historian vanhin pelaaja, joka on tehnyt hattutempun. Hän ylsi saavutukseensa 41-vuotiaana alkusarjan ottelussa Unkaria vastaan, joka päättyi Sveitsin hyväksi maalein 10–0.[25] Puolivälierissä isäntämaan Tanskan joukkue pudotti sensaatiomaisesti Kanadan jatkosta.[26] Näin Tanska eteni ensimmäistä kertaa mitalipeleihin, vaikka Kanadalla oli turnauksessa monien mielestä yksi parhaimmista joukkueistaan pitkään aikaan.[27] Loppuottelupari oli historiallinen: Sveitsi vastaan Yhdysvallat. Sveitsi ei ollut aiemmin voittanut maailmanmestaruutta kertaakaan, ja Yhdysvaltojen kaksi kultaa olivat vuosilta 1933 ja 1960, jolloin mestaruutta ei ratkaistu nykysysteemin mukaisella loppuottelulla.[28] Mestaruuden voitti Yhdysvallat.[13]

Kotikisat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä tavataan puhua niin sanotusta kotikisojen kirouksesta, sillä historian aikana kotikisojen voittaminen on osoittautunut varsin vaikeaksi.[29] Ensimmäistä kertaa kotikisat voitti Tšekkoslovakia vuonna 1947, jonka jälkeen samaan ylti Yhdysvallat vuonna 1960.[30] Tuolloin kyse oli tosin olympialaisista, jotka olivat samanaikaisesti myös maailmanmestaruusturnaus.[30] Tšekkoslovakia voitti kotikisansa myös vuonna 1972 ja 13 vuotta myöhemmin vuonna 1985 eli kaiken kaikkiaan kolmesti.[30] Neuvostoliitto pystyi voittamaan kotikisansa niin ikään kolmesti, vuosina 1973, 1979 ja 1986.[30] Mestaruus vuodelta 1986 olikin pitkään viimeisin kilpailujen isäntämaan voittama maailmanmestaruus, kunnes Ruotsi onnistui voittamaan mestaruuden Tukholmassa ja Helsingissä järjestetyissä kilpailuissa vuonna 2013[29]. Yhdeksän vuotta myöhemmin Suomi voitti niin ikään kotikisoissaan vuonna 2022 maailmanmestaruuden, kun se voitti loppuottelussa Kanadan jatkoajan jälkeen maalein 4–3[10]. Itsenäinen Tšekki voitti ensimmäisen kerran kotikisansa vuonna 2024, kun mukaan ei lasketa Tšekkoslovakian kotikisojen mestaruuksia. Tšekki palasi samalla maailmanmestariksi 14 vuoden tauon jälkeen, kun se voitti kotikisojensa loppuottelussa Sveitsin maalein 0–2.[31]

Joukkueet vuonna 2025

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lohko A
Lohko B

[32]

Maailmanmestaruuskilpailut ja niiden mitalistit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Kulta Hopea Pronssi Isäntämaa(t) Kisakaupunki/Kaupungit
1920 Kanada Yhdysvallat Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Belgia Antwerpen
1924 Kanada Yhdysvallat Britannia  Ranska Chamonix
1928 Kanada Ruotsi  Sveitsi  Sveitsi Sankt Moritz
1930 Kanada Saksa  Sveitsi  Ranska / Weimarin tasavalta Saksa /  Itävalta Chamonix/Berliini/Wien
1931 Kanada Yhdysvallat Itävalta  Puola Krynica
1932 Kanada Yhdysvallat Saksa  Yhdysvallat Lake Placid
1933 Yhdysvallat Kanada Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Tšekkoslovakia Praha
1934 Kanada Yhdysvallat Saksa  Italia Milano
1935 Kanada  Sveitsi Britannia  Sveitsi Davos
1936 Britannia Kanada Yhdysvallat Saksa Saksa Garmisch-Partenkirchen
1937 Kanada Britannia  Sveitsi  Britannia Lontoo
1938 Kanada Britannia Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Tšekkoslovakia Praha
1939 Kanada Yhdysvallat  Sveitsi  Sveitsi Zürich, Basel
1947 Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Ruotsi Itävalta  Tšekkoslovakia Praha
1948 Kanada Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Sveitsi  Sveitsi Sankt Moritz
1949 Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Kanada Yhdysvallat  Ruotsi Tukholma
1950 Kanada Yhdysvallat  Sveitsi  Britannia Lontoo
1951 Kanada Ruotsi  Sveitsi  Ranska Pariisi
1952 Kanada Yhdysvallat Ruotsi  Norja Oslo, Drammen
1953 Ruotsi Länsi-Saksa  Sveitsi  Sveitsi Zürich, Basel
1954 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Kanada Ruotsi  Ruotsi Tukholma
1955 Kanada Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Saksan liittotasavalta Krefeld, Dortmund, Köln
1956 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Yhdysvallat Kanada  Italia Cortina d’Ampezzo
1957 Ruotsi Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Neuvostoliitto Moskova
1958 Kanada Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Ruotsi  Norja Oslo
1959 Kanada Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Tšekkoslovakia Praha, Bratislava
1960 Yhdysvallat Kanada Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto  Yhdysvallat Squaw Valley
1961 Kanada Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto  Sveitsi Geneve, Lausanne
1962 Ruotsi Kanada Yhdysvallat  Yhdysvallat Colorado Springs, Denver
1963 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Ruotsi Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Ruotsi Tukholma
1964 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Ruotsi Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Itävalta Innsbruck
1965 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Ruotsi  Suomi Tampere
1966 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Kanada  Jugoslavia Ljubljana
1967 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Ruotsi Kanada  Itävalta Wien
1968 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Kanada  Ranska Grenoble
1969 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Ruotsi Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Ruotsi Tukholma
1970 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Ruotsi Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Ruotsi Tukholma
1971 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Ruotsi  Sveitsi Bern, Geneve
1972 Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Ruotsi  Tšekkoslovakia Praha
1973 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Ruotsi Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Neuvostoliitto Moskova
1974 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Ruotsi  Suomi Helsinki
1975 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Ruotsi  Saksan liittotasavalta München, Düsseldorf
1976 Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Ruotsi  Puola Katowice
1977 Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Ruotsi Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto  Itävalta Wien
1978 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Kanada  Tšekkoslovakia Praha
1979 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Ruotsi  Neuvostoliitto Moskova
1981 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Ruotsi Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Ruotsi Göteborg, Tukholma
1982 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Kanada  Suomi Helsinki, Tampere
1983 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Kanada  Saksan liittotasavalta Düsseldorf, Dortmund, München
1985 Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia Kanada Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto  Tšekkoslovakia Praha
1986 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Ruotsi Kanada  Neuvostoliitto Moskova
1987 Ruotsi Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Itävalta Wien
1989 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Kanada Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Ruotsi Tukholma, Södertälje
1990 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto Ruotsi Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Sveitsi Bern, Fribourg
1991 Ruotsi Kanada Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto  Suomi Turku, Helsinki, Tampere
1992 Ruotsi Suomen lippu Suomi Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia  Tšekkoslovakia Praha, Bratislava
1993 Venäjä Ruotsi Tšekin lippu Tšekki  Saksa Dortmund, München
1994 Kanada Suomen lippu Suomi Ruotsi  Italia Bolzano, Canazei, Milano
1995 Suomen lippu Suomi Ruotsi Kanada  Ruotsi Tukholma, Gävle
1996 Tšekin lippu Tšekki Kanada Yhdysvallat  Itävalta Wien
1997 Kanada Ruotsi Tšekin lippu Tšekki  Suomi Helsinki, Turku, Tampere
1998 Ruotsi Suomen lippu Suomi Tšekin lippu Tšekki  Sveitsi Zürich, Basel
1999 Tšekin lippu Tšekki Suomen lippu Suomi Ruotsi  Norja Oslo, Lillehammer, Hamar
2000 Tšekin lippu Tšekki Slovakia Suomen lippu Suomi  Venäjä Pietari
2001 Tšekin lippu Tšekki Suomen lippu Suomi Ruotsi  Saksa Köln, Hannover, Nürnberg
2002 Slovakia Venäjä Ruotsi  Ruotsi Göteborg, Karlstad, Jönköping
2003 Kanada Ruotsi Slovakia  Suomi Helsinki, Tampere, Turku
2004 Kanada Ruotsi Yhdysvallat  Tšekki Praha, Ostrava
2005 Tšekin lippu Tšekki Kanada Venäjä  Itävalta Innsbruck, Wien
2006 Ruotsi Tšekin lippu Tšekki Suomen lippu Suomi  Latvia Riika
2007 Kanada Suomen lippu Suomi Venäjä  Venäjä Moskova, Mytištši
2008 Venäjä Kanada Suomen lippu Suomi  Kanada Halifax, Québec
2009 Venäjä Kanada Ruotsi  Sveitsi Zürich, Bern
2010 Tšekin lippu Tšekki Venäjä Ruotsi  Saksa Köln, Mannheim, Gelsenkirchen
2011 Suomen lippu Suomi Ruotsi Tšekin lippu Tšekki  Slovakia Bratislava, Košice
2012 Venäjä Slovakia Tšekin lippu Tšekki  Suomi /  Ruotsi Helsinki/Tukholma
2013 Ruotsi  Sveitsi Yhdysvallat  Ruotsi /  Suomi Tukholma/Helsinki[33]
2014 Venäjä Suomen lippu Suomi  Ruotsi  Valko-Venäjä Minsk[34]
2015 Kanada Venäjä Yhdysvallat  Tšekki Praha, Ostrava[35]
2016 Kanada Suomen lippu Suomi Venäjä  Venäjä Moskova, Pietari[36]
2017 Ruotsi Kanada Venäjä  Saksa /  Ranska Köln/Pariisi[37]
2018 Ruotsi  Sveitsi Yhdysvallat  Tanska Kööpenhamina, Herning[38]
2019 Suomen lippu Suomi Kanada Venäjä  Slovakia Bratislava, Košice[39]
2020 Kisat peruttiin koronapandemian vuoksi.[17]  Sveitsi Zürich, Lausanne
2021 Kanada Suomen lippu Suomi Yhdysvallat  Latvia Riika[40]
2022 Suomen lippu Suomi Kanada Tšekin lippu Tšekki  Suomi Tampere, Helsinki[18]
2023 Kanada[41] Saksa[41] Latvia[42]  Suomi /  Latvia Tampere/Riika[43]
2024 Tšekin lippu Tšekki[44]  Sveitsi[44] Ruotsi[44]  Tšekki Praha, Ostrava[45]
2025  Yhdysvallat[13]  Sveitsi[13] Ruotsi[13]  Ruotsi /  Tanska Tukholma/Herning[45]
2026  Sveitsi Zürich, Fribourg[45]
2027  Saksa Düsseldorf, Mannheim[45]
2028  Ranska Pariisi, Lyon[45]
2029  Slovakia Bratislava, Košice[46]

[30][47]


Pääsarjasta pudonneet joukkueet vuodesta 1992 alkaen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1992 Puola Puola
1993  Sveitsi
1994 Britannia
1995  Sveitsi
1996 Itävalta
1997 Norja
1998 Saksa Kazakstan Kazakstan
1999
2000 Ranska Ranska
2001 Valko-Venäjä Norja
2002 Puola Puola Italia
2003 Valko-Venäjä Slovenia Slovenia
2004 Japani Japani Ranska Ranska
2005 Saksa Itävalta
2006 Kazakstan Kazakstan Slovenia Slovenia
2007 Itävalta Ukraina
2008 Italia Slovenia Slovenia
2009 Itävalta Unkari
2010 Italia Kazakstan Kazakstan
2011 Itävalta Slovenia Slovenia
2012 Italia Kazakstan Kazakstan
2013 Itävalta Slovenia Slovenia
2014 Italia Kazakstan Kazakstan
2015 Itävalta Slovenia Slovenia
2016 Kazakstan Kazakstan Unkari
2017 Italia Slovenia Slovenia
2018 Valko-Venäjä Etelä-Korea
2019 Ranska Ranska[48] Itävalta[49]
2020 Kisat peruttiin koronaviruspandemian vuoksi.[17]
2021 Mikään maa ei poikkeuksellisesti pudonnut, koska alempien sarjatasojen kilpailut peruttiin koronaviruspandemian vuoksi.[50]
2022 Italia[51] Britannia[51]
2023 Unkari[52] Slovenia Slovenia[53]
2024 Britannia[54] Puola Puola[55]
2025 Ranska Ranska[56]  Kazakstan[56]

Mitalitaulukko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[57]

№ Maa Kulta Hopea Pronssi Summa
1. Kanada 28 16 9 53
2. Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto ja Venäjä 27 10 10 47
   Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 22 7 5 34
   Venäjä 5 3 5 13
3. Tšekin lippu Tšekki ja Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 13 13 22 48
   Tšekin lippu Tšekki 7 1 6 14
   Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 6 12 16 34
4. Ruotsi 11 17 18 46
5. Suomen lippu Suomi 4 9 3 16
6. Yhdysvallat 3 9 9 21
7. Britannia 1 2 2 5
8. Slovakia 1 2 1 4
9.  Sveitsi 0 5 8 13
10. Saksa ja Länsi-Saksa 0 3 2 5
   Saksa 0 2 2 4
   Länsi-Saksa 0 1 0 1
11. Itävalta 0 0 2 2
12. Latvia 0 0 1 1[58]

Yleisömäärät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuskilpailujen yleisömääriä on tilastoitu vuodesta 1978 lähtien.

Sija Vuosi Kisapaikka Yleisömäärä Ottelut Yleisö-
keskiarvo
1.[13] 2015[13] Tšekki Praha, Ostrava[13] 741 700[13] 64 11 589
2.[13] 2014[13] Valko-Venäjä Minsk[13] 643 434
(yli 640 000[13])		 64 10 054
3. 2004 Tšekki Praha, Ostrava 552 097 56 9 858
4. 2010 Saksa Köln, Mannheim 548 768 56 9 799
5. 2018 Tanska Kööpenhamina, Herning 520 481 64 8 133
6. 1997 Suomi Helsinki, Turku, Tampere 504 943 51 9 710
7. 2008 Kanada Halifax, Québec 477 040 54 8 834
8. 2019 Slovakia Bratislava, Košice 470 853 64 7 357
9.[13] 2003[13] Suomi Helsinki, Tampere, Turku[13] 454 693[13] 56 8 119
10. 2012 Suomi Helsinki / Ruotsi Tukholma 451 054 64 7 048


Kisagalleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mestaruuden vuoden 1920 maailman­mestaruus­kilpailuissa voittanut Kanadan joukkue
    Mestaruuden vuoden 1920 maailman­mestaruus­kilpailuissa voittanut Kanadan joukkue
  • Ruotsi ja Länsi-Saksa vuoden 1953 maailman­mestaruus­kilpailuissa
    Ruotsi ja Länsi-Saksa vuoden 1953 maailman­mestaruus­kilpailuissa
  • Yhdysvallat ja Suomi vastakkain vuonna 2005
    Yhdysvallat ja Suomi vastakkain vuonna 2005
  • Tšekki ja Kanada aloittamassa keskinäistä otteluaan vuoden 2006 maailman­mestaruus­kilpailuissa
    Tšekki ja Kanada aloittamassa keskinäistä otteluaan vuoden 2006 maailman­mestaruus­kilpailuissa
  • Saksa ja Valko-Venäjä aloituksessa vuoden 2010 maailman­mestaruus­kilpailuissa
    Saksa ja Valko-Venäjä aloituksessa vuoden 2010 maailman­mestaruus­kilpailuissa
  • Suomalaiset juhlivat maailmanmestaruutta vuoden 2011 maailman­mestaruus­kilpailujen jälkeen
    Suomalaiset juhlivat maailmanmestaruutta vuoden 2011 maailman­mestaruus­kilpailujen jälkeen
  • Slovakian joukkueen kapteeni Zdeno Chára vuoden 2012 maailman­mestaruus­kilpailujen palkintojenjaossa. Cháralla on päällään paita, jossa on Pavol Demitran nimi ja pelinumero. Demitra kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 2011.
    Slovakian joukkueen kapteeni Zdeno Chára vuoden 2012 maailman­mestaruus­kilpailujen palkintojenjaossa. Cháralla on päällään paita, jossa on Pavol Demitran nimi ja pelinumero. Demitra kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 2011.

Arvostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman­mestaruus­kilpailut eivät nimestään huolimatta ole arvostetuin kansainvälinen jääkiekkoturnaus. Vielä 1950-luvulla Kanadan joukkue ei ollut kovinkaan kiinnostunut kisoista, mikä johtui heidän pelaajamateriaalinsa ylivertaisuudesta.[59] Sittemmin kansainväliset erot ovat tasoittuneet, mutta kisojen merkitys on esimerkiksi Suomessa edelleen paljon suurempi kuin Kanadassa.[60][61] Kilpailujen urheilullisuutta on 2000-luvulla arvosteltu, koska turnaus järjestetään vuosittain ja se ajoittuu päällekkäin NHL:n pudotuspelien kanssa.[62][63] NHL on jääkiekon suosituin ja laadukkain kilpasarja.[64]

Televisiointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen televisiointi Suomessa
Vuosi Kanava
1961–1991 Yleisradio
1992–1994 PTV
1995–2011 Yleisradio
2012–2028 MTV
2024– Viaplay Group

Suomessa maailmanmestaruuskilpailuja näyttää MTV Oy C More -kanavillaan. Kaikki Suomen pelit, välierät, pronssiottelu ja loppuottelu näytetään suorina lähetyksinä ilmaiselta MTV3-kanavalta. Kaikki maailmanmestaruuskilpailujen 64 ottelua näytetään maksullisilta C More Sport 1 -, C More Sport 2 - ja C More Max -kanavilta, jotka kuuluvat MTV:n C More Total -kanavapakettiin. Aikaisemmin maailmanmestaruuskilpailuja näytti Suomessa Yleisradio, mutta ne siirtyivät vuonna 2012 MTV:lle. MTV:n sopimus kattaa vuosien 2012–2028 maailmanmestaruuskilpailut.[65] Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut siirtyvät Viaplay Groupille vuonna 2024.[66]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ IIHF World Championships iihf.com. Arkistoitu 27.9.2007.
  2. ↑ World Ranking IIHF. Arkistoitu 23.2.2018.
  3. ↑ a b c d IIHF - Tournaments IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 1.1.2022. (englanniksi)
  4. ↑ a b Tommi Koivunen: MM-finaalissa on historiallinen tilanne – tässä sunnuntain aikataulu hs.fi. 28.5.2022. Viitattu 30.5.2022.
  5. ↑ Nämä luvut kertovat Leijonien historiallisesta alkusarjasta – Jussi Olkinuoran entinen valmentaja tiesi kyvyt, mutta: "Mikä ufo-taso tuo onkaan" Yle Urheilu. 25.5.2022. Viitattu 26.5.2022.
  6. ↑ Format & Rules web.archive.org. 29.6.2011. Arkistoitu 29.6.2011. Viitattu 26.5.2022.
  7. ↑ Näin Suomen puolivälierä­vastustajat ratkeavat – kovat panokset tämän illan otteluissa Yle Urheilu. 20.5.2025. Viitattu 20.5.2025.
  8. ↑ Puolivälierätappio on nykyään harvinaisuus Leijonille – numerot kertovat kylmää faktaa kulttuurista www.iltalehti.fi. Viitattu 8.1.2023.
  9. ↑ a b Ismo Lehkonen viittaa kintaalla reilulle pelille ja hehkuttaa Leijonien otteluohjelmaa: "Siinä on aivan valtava ero" – jos historia toistuu, Suomi tai USA voittaa MM-kultaa Yle Urheilu. 28.5.2022. Viitattu 1.1.2023.
  10. ↑ a b Kolmas perättäinen trilleri, toinen perättäinen finaali jatkoajalle − Leijonien ensimmäinen kotikisamitali on kultainen Jatkoaika.com. 29.5.2022. Viitattu 30.5.2022.
  11. ↑ IIHF - Tournaments IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d e Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 118. US-Mediat Oy, 1989.
  13. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q IIHF - Standings 2025 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 26.5.2025. (englanniksi) Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”:14” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  14. ↑ a b Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 119. US-Mediat Oy, 1989.
  15. ↑ Men web.archive.org. 19.2.2014. Arkistoitu 19.2.2014. Viitattu 11.5.2024.
  16. ↑ http://www.hhof.com/legendsofhockey/html/GHsilver_splashmchampionship.shtml
  17. ↑ a b c IIHF - 2020 IIHF Ice Hockey World Championship cancelled IIHF International Ice Hockey Federation. 21.3.2020. Viitattu 1.1.2022. (englanniksi)
  18. ↑ a b Kalervo Kummola: Itävalta ja Ranska voisivat korvata Venäjän ja Valko-Venäjän jääkiekon MM-kisoissa – kisat saattavat siirtyä Helsingin osalta jäähalliin Yle Uutiset. 1.3.2022. Viitattu 1.3.2022.
  19. ↑ Lauri Saastamoinen: IIHF hyllytti Venäjän ja Valko-Venäjän - potkittiin ulos MM-kisoista SuomiKiekko. 28.2.2022. Viitattu 1.3.2022.
  20. ↑ Jääkiekko | Venäjä ja Valko-Venäjä ovat sivussa myös ensi vuoden jääkiekon MM-kisoista Helsingin Sanomat. 27.5.2022. Viitattu 30.5.2022.
  21. ↑ Päätös tuli: Venäjää ei huolita jääkiekon MM-kisoihin www.iltalehti.fi. Viitattu 11.5.2024.
  22. ↑ a b Venäjän ja Valko-Venäjän kohtalo ratkesi – ei asiaa vuoden 2026 jääkiekon MM-kisoihin Yle Urheilu. 4.2.2025. Viitattu 25.5.2025.
  23. ↑ MM-päiväraportti: Itävalta teki MM-historiaa nousemalla viiden maalin takaa tasoihin Kanadaa vastaan, Ranska voitti lohkonsa jumbokamppailun Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta. 15.5.2024. Viitattu 15.5.2024.
  24. ↑ IIHF - Tolvanens make history IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 25.5.2025. (englanniksi)
  25. ↑ IIHF - Ambuhl hits hat-trick in Swiss rout IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 25.5.2025. (englanniksi)
  26. ↑ Jättiyllätys: Tanska kukisti Kanadan MM-kisojen puolivälierissä Yle Urheilu. 22.5.2025. Viitattu 25.5.2025.
  27. ↑ Jättiyllätys: Tanska kukisti Kanadan MM-kisojen puolivälierissä Yle Urheilu. 22.5.2025. Viitattu 25.5.2025.
  28. ↑ Jääkiekon MM-kisat: Ennennäkemätön tilanne mtvuutiset.fi. Viitattu 25.5.2025.
  29. ↑ a b Sasha Huttunen: Kommentti: Jukka Jalonen teki historiaa – Suomen 57 vuotta kestänyt odotus päättyi vihdoin, mutta tämä ei vielä riitä Leijonille is.fi. 28.5.2022. Viitattu 30.5.2022.
  30. ↑ a b c d e Past Medallists webarchive.iihf.com. Viitattu 28.5.2022.
  31. ↑ IL seuraa: Ratkaisu tuli! Tšekki voittaa maailmanmestaruuden www.iltalehti.fi. Viitattu 26.5.2024.
  32. ↑ Teams IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 23.5.2025. (englanniksi)
  33. ↑ IIHF Championships 2013 webarchive.iihf.com. Viitattu 27.5.2022.
  34. ↑ IIHF Championships 2014 webarchive.iihf.com. Viitattu 27.5.2022.
  35. ↑ IIHF Championships 2015 webarchive.iihf.com. Viitattu 27.5.2022.
  36. ↑ IIHF Championships 2016 webarchive.iihf.com. Viitattu 27.5.2022.
  37. ↑ IIHF Championships 2017 webarchive.iihf.com. Viitattu 27.5.2022.
  38. ↑ IIHF Championships 2018 webarchive.iihf.com. Viitattu 27.5.2022.
  39. ↑ IIHF - Home 2019 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 27.5.2022. (englanniksi)
  40. ↑ IIHF - Home 2021 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 27.5.2022. (englanniksi)
  41. ↑ a b GOLD MEDAL GAME, GAME 64 GAME SUMMARY iihf.com. Viitattu 29.5.2023.
  42. ↑ Latvia stuns U.S. in overtime to take first medal ever at hockey worlds www.sportsnet.ca. Viitattu 28.5.2023. (englanniksi)
  43. ↑ Tampereen kiekkohuuma jatkuu myös ensi vuonna, MM-kisat jättävät arviolta jopa 40 miljoonaa euroa alueelle – Yle seurasi suorana Yle Uutiset. 27.5.2022. Viitattu 27.5.2022.
  44. ↑ a b c IIHF - Standings 2024 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 3.6.2024. (englanniksi)
  45. ↑ a b c d e CALENDAR OF EVENTS As of FRI 27 MAY 2022 IIHF. Viitattu 27.5.2022.
  46. ↑ IIHF - A report from the IIHF Congress IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 26.5.2025. (englanniksi)
  47. ↑ IIHF − Medallists
  48. ↑ IIHF - Five teams fight for survival IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 28.5.2025. (englanniksi)
  49. ↑ IIHF - Italy wins in SO, stays up! IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 28.5.2025. (englanniksi)
  50. ↑ Rory Jiwani: All you need to know about the 2021 Ice Hockey World Championship olympics.com. 13.5.2021. Viitattu 24.5.2022.
  51. ↑ a b Steven Ellis: Men's World Championship Roundup: GB, Italy Relegated; Denmark Wins Major Upset The Hockey News. Viitattu 24.5.2022. (englanniksi)
  52. ↑ IIHF - Austria survives in shoot-out drama IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 23.5.2023. (englanniksi)
  53. ↑ IIHF - Slovaks dodge bullet, Slovenes relegated IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 22.5.2023. (englanniksi)
  54. ↑ IIHF - Norway sends GB down IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 3.6.2024. (englanniksi)
  55. ↑ IIHF - Poland relegated following final loss IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 3.6.2024. (englanniksi)
  56. ↑ a b Mennander, Pasi: Suomen sijoitus MM-kisoissa: Seitsemäs leijonat.fi. 23.5.2025. Viitattu 28.5.2025.
  57. ↑ IIHF - Standings 2023 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 28.5.2023. (englanniksi)
  58. ↑ IIHF - Standings 2023 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 28.5.2023. (englanniksi)
  59. ↑ Luimula, Sami: Jääkiekkotaktiikat 5 vastaan 5 –pelissä Torinon vuoden 2006 olympialaisissa (PDF) (lisensiaatintutkimus) JYX. kevät 2013. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 6.5.2023.
  60. ↑ Saarinen, Kasperi: ”Jääkiekko on meitä suomalaisia yhdistävä asia” – Suomalaisten nuorten perustelut jääkiekosta kansallisena symbolina (PDF) (Pro gradu -tutkielma) Trepo. kesäkuu 2019. Tampere: Tampereen yliopisto. Viitattu 6.5.2023.
  61. ↑ Pesola, Arto: Jääkiekon lajianalyysi ja fyysisten ominaisuuksien valmennuksen ohjelmointi (PDF) (valmentajaseminaarityö) JYX. kesä 2019. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, liikuntabiologian laitos. Viitattu 6.5.2023.[vanhentunut linkki]
  62. ↑ Silvennoinen, Santtu: Suomessa pelataan 2000-luvun huonointa MM-lätkää: ”Tasoero on tosi kova” iltalehti.fi. 21.5.2022. ”Maailmanmestaruuskilpailu, joissa ei pelaa maailman parhaat pelaajat, herättää vuosittain kysymyksiä tapahtuman huippu-urheilullisesta järkevyydestä. Nyt keskustelu on entistä perustellumpaa, kun mukana on aiempia turnauksia vähemmän tähtiä.” Viitattu 6.5.2023.
  63. ↑ Isokoski, Riku: Joko tulee ähky? MM-kisat pelataan väkisin joka vuosi yksinkertaisesta syystä: ”Silloin tämä loppuu” iltalehti.fi. 23.5.2022. Viitattu 6.5.2023.
  64. ↑ Hautamaa, Jan-Markus & Venäläinen, Otto: Suomalaisten miesjääkiekkoilijoiden harjoittelutaustan yhteys aikuisiän urheilumenestykseen (PDF) (Pro gradu -tutkielma) JYX. kevät 2022. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta. Viitattu 6.5.2023.
  65. ↑ Jääkiekon MM-kisat näkyvät jatkossakin MTV:llä – Leijonien ottelut ja mitalipelit kiinnitetty mittavalla sopimuksella mtvuutiset.fi. 16.12.2022. Viitattu 27.1.2024.
  66. ↑ Jääkiekon MM-kisat siirtyvät Nordic Entertainment Groupille vuodesta 2024 – ei vielä tarkkaa suunnitelmaa Leijonien pelien näyttämisestä 17.10.2019. YLE. Viitattu 10.8.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jääkiekon_maailmanmestaruuskilpailut&oldid=23336083”