Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 2017

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 2017
2017 IIHF World Championships
Eishockey-Weltmeisterschaft 2017
Championnat du monde de hockey sur glace 2017
Jääkiekon MM-kisojen 2017 logo.svg
Joukkueet 16 (48)
Kaupungit Saksa Köln
Ranska Pariisi
Ajankohta 5.–21. toukokuuta 2017
Mitalistit
Gold medal blank.svg Kulta  Ruotsi
Silver medal blank.svg Hopea  Kanada
Bronze medal blank.svg Pronssi  Venäjä
Putoajat  Italia
 Slovenia
Ottelut 64
Yleisö 686 391
  10 725 keskiarvo
Maalintekijä Venäjä Nikita Kutšerov (7)
Venäjä Nikita Gusev (7)
Ruotsi William Nylander (7)
Paras pelaaja Ruotsi William Nylander[1]
2016
2018

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 2017 järjestettiin 5.–21. toukokuuta 2017 Saksassa ja Ranskassa. Edellisen kerran Saksassa järjestettiin jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut vuonna 2010 ja Ranskassa vuonna 1968 talviolympialaisten yhteydessä. Saksan jääkiekkoliiton pääsihteeri Franz Reindl lupasi, että kisojen edulliset liput maksaisivat keskimäärin 39 euroa ja halvimmat liput yhdeksän euroa.

"Playground" kisakappale on saksalaisen eurodance-ryhmä Cascadan tekemä.

Ruotsi voitti maailmanmestaruuden kukistettuaan Kanadan loppuottelussa lukemin 2–1 voittolaukauskilpailun kautta.[2] Pronssiottelussa Suomi hävisi Venäjälle lukemin 5–3.[3]

Valintaprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisojen isännäksi jätettiin kaksi hakemusta, jotka molemmat olivat kahden maan yhteishakemuksia. Saksa ja Ranska valittiin järjestäjämaiksi MM-kisojen yhteydessä 17. toukokuuta 2013 Tukholmassa.

Äänestyksen hävinneet Tanska ja Latvia pyrkivät myöhemmin myös seuraavien, vuonna 2018 järjestettävien MM-kisojen isännäksi, tällä kertaa kumpikin omalla hakemuksellaan. Tuon äänestyksen voitti Tanska.

Äänestystulokset
Maa Äänestys
 Saksa /  Ranska 63
 Tanska /  Latvia 45

Otteluareenat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksa Köln Ranska Pariisi
Lanxess Arena
Kapasiteetti: 18 500
AccorHotels Arena
Kapasiteetti: 15 000
Lanxess Arena AccorHotels Arena

Joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohkot määräytyivät vuoden 2016 maailmanrankingin perusteella. Slovenia ja Italia nousivat 1. divisioonasta pääsarjaan.

Lohko A (Köln)
Lohko B (Pariisi)

Alkusarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Eteni puolivälieriin
  Putosi 1. divisioonan A-lohkoon kaudeksi 2018

Lohko A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O 3p 2p 1p 0p TM PM ME P
 Yhdysvallat 7 6 0 0 1 31 14 +17 18
 Venäjä 7 5 1 0 1 35 10 +25 17
 Ruotsi 7 5 0 1 1 29 13 +16 16
 Saksa 7 2 2 1 2 20 23 -3 11
 Latvia 7 3 0 1 3 14 18 -4 10
 Tanska 7 1 2 0 4 13 22 -9 7
 Slovakia 7 0 1 2 4 12 28 -16 4
 Italia 7 0 0 1 6 6 32 -26 1


Lyhenteet
O = Pelattujen otteluiden määrä
3p = Voitot varsinaisella peliajalla, kolme pistettä
2p = Voitot varsinaisen peliajan jälkeen, kaksi pistettä
1p = Tappiot varsinaisen peliajan jälkeen, yksi piste
0p = Tappiot varsinaisella peliajalla, ei pisteitä
TM = Tehdyt maalit
PM = Päästetyt maalit
ME = Maaliero
P = Pisteet yhteensä

Kaikki ajat paikallista aikaa; UTC+2.

Lohko B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O 3p 2p 1p 0p TM PM ME P
 Kanada 7 6 0 1 0 32 10 +22 19
 Sveitsi 7 3 2 2 0 22 14 +8 15
 Tšekki 7 3 2 0 2 23 14 +9 13
 Suomi 7 2 2 1 2 20 22 -2 11
 Ranska 7 2 2 0 3 23 19 +4 10
 Norja 7 2 0 2 3 13 19 -6 8
 Valko-Venäjä 7 2 0 1 4 15 27 -12 7
 Slovenia 7 0 0 1 6 13 36 -23 1


Lyhenteet
O = Pelattujen otteluiden määrä
3p = Voitot varsinaisella peliajalla, kolme pistettä
2p = Voitot varsinaisen peliajan jälkeen, kaksi pistettä
1p = Tappiot varsinaisen peliajan jälkeen, yksi piste
0p = Tappiot varsinaisella peliajalla, ei pisteitä
TM = Tehdyt maalit
PM = Päästetyt maalit
ME = Maaliero
P = Pisteet yhteensä

Kaikki ajat paikallista aikaa; UTC+2.

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolivälierät Välierät Loppuottelu
                   
18. toukokuuta – Köln        
  Yhdysvallat  0
20. toukokuuta – Köln
  Suomi  2  
  Suomi  1
18. toukokuuta – Pariisi
    Ruotsi  4  
  Sveitsi  1
21. toukokuuta – Köln
  Ruotsi  3  
  Ruotsi  2
18. toukokuuta – Köln
    Kanada  1
  Kanada  2
20. toukokuuta – Köln
  Saksa  1  
  Kanada  4 Pronssiottelu
18. toukokuuta – Pariisi
    Venäjä  2  
  Venäjä  3   Suomi  3
  Tšekki  0     Venäjä  5
21. toukokuuta – Köln

Kaikki ajat paikallista aikaa; UTC+2.

Puolivälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronssiottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sij. Pelaaja PO M S Pts +/– RM
1. Venäjä Artemi Panarin 9 4 13 17 +4 4
2. Venäjä Nikita Kucherov 10 7 8 15 +7 8
3. Kanada Nathan MacKinnon 10 6 9 15 +6 6
4. Venäjä Nikita Gusev 10 7 7 14 +5 4
5. Ruotsi William Nylander 10 7 7 14 +11 2
6. Venäjä Vadim Shipachyov 10 2 11 13 +1 2
7. Kanada Mitchell Marner 10 4 8 12 +1 8
8. Yhdysvallat Johnny Gaudreau 8 6 5 11 +2 0
9. Suomi Sebastian Aho 10 2 9 11 -2 4
10. Ranska Stéphane Da Costa 6 6 4 10 +3 2

Lähde: IIHF.com - Scoring Leaders (.pdf)

Maalivahdit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaaja MIN PM MPK TL T% RL
Ruotsi Henrik Lundqvist 320.00 7 1,31 129 94,57 0
Kanada Calvin Pickard 443.40 11 1,49 178 93,82 1
Venäjä Andrei Vasilevski 522.51 15 1,72 233 93,56 3
Latvia Elvis Merzlikins 364.04 12 1,98 183 93,44 1
Sveitsi Leonardo Genoni 361.32 10 1,66 150 93,33 2

Listalla yli 40 % joukkueidensa otteluista pelanneet viisi parasta maalivahtia lajiteltuna torjuntaprosentin mukaan.
Lähde: IIHF - Goalkeepers

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IIHF:n valitsemat turnauksen parhaat pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: IIHF.com

Median valitsema tähdistökentällinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: IIHF.com

Lopputulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Nousee sarjaporrasta ylemmäksi
  Putoaa sarjaporrasta alemmaksi

Pääsarjan kisat

Sija Joukkue
1  Ruotsi
2  Kanada
3  Venäjä
4  Suomi
5  Yhdysvallat
6  Sveitsi
7  Tšekki
8  Saksa
9  Ranska
10  Latvia
11  Norja
12  Tanska
13  Valko-Venäjä
14  Slovakia
15  Slovenia
16  Italia

1. divisioona
A-Lohko

Sija Joukkue
17  Itävalta
18  Etelä-Korea
19  Kazakstan
20  Puola
21  Unkari
22  Ukraina

B-lohko

Sija Joukkue
23  Iso-Britannia
24  Japani
25  Liettua
26  Viro
27  Kroatia
28  Alankomaat

2. divisioona
A-lohko

Sija Joukkue
29  Romania
30  Australia
31  Serbia
32  Belgia
33  Islanti
34  Espanja

B-lohko

Sija Joukkue
35  Kiina
36  Uusi-Seelanti
37  Israel
38  Pohjois-Korea
39  Meksiko
40  Turkki

3. divisioona

Sija Joukkue
41  Luxemburg
42  Bulgaria
43  Georgia
44  Hongkong
45  Etelä-Afrikka
46  Kiinan Taipei
47  Arabiemiirikunnat
 Bosnia ja Hertsegovina

Erotuomarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IIHF valitsi 16 päätuomaria ja 16 linjatuomaria kilpailuihin.[5]

Päätuomarit

  • Suomi Stefan Fonselius
  • Venäjä Roman Gofman
  • Kanada Oliver Gouin
  • Tšekki Jan Hribik
  • Kanada Brett Iverson
  • Tšekki Antonín Jerábek
  • Slovakia Jozef Kubuš
  • Itävalta Mark Lemelin
  • Ruotsi Marcus Linde
  • Latvia Eduards Odinš
  • Ruotsi Linus Öhlund
  • Saksa Daniel Piechaczek
  • Yhdysvallat Stephen Reneau
  • Suomi Anssi Salonen
  • Sveitsi Daniel Stricker
  • Sveitsi Tobias Wehrli

Linjatuomarit

  • Valko-Venäjä Ivan Dedyulya
  • Tanska Rene Jensen
  • Sveitsi Roman Kaderli
  • Saksa Lukas Kohlmüller
  • Venäjä Gleb Lazarev
  • Alankomaat Joep Leermakers
  • Tšekki Miroslav Lhotský
  • Ruotsi Andreas Malmqvist
  • Yhdysvallat Brian Oliver
  • Venäjä Alexander Otmakhov
  • Yhdysvallat Judson Ritter
  • Slovakia Peter Šefcík
  • Suomi Hannu Sormunen
  • Tšekki Libor Suchánek
  • Suomi Sakari Suominen
  • Kanada Nathan Vanoosten

Televisiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kisat televisioi MTV Oy. Otteluja esitettiin MTV3-ilmaiskanavalla sekä C More Sport 1-, C More Sport 2- ja C More Max -maksukanavilla. Kaikki Suomen ottelut ja mitalipelit tulivat suorana ilmaiseksi MTV3:lla. Kisojen kaikki 64 ottelua esitettiin suorana C More -kanavilla. C More Sport 1 -kanava muuttui Kisojen ajaksi 24/7 MM-jääkiekko -kanavaksi. Radiossa Suomen pelit kuultiin Radio Novalta ja Radio Cityltä.

MTV:n selostajina kisoissa toimivat televisiossa Antero Mertaranta, Mika Saukkonen, Teppo Laaksonen, Tomi Tuominen, Julius Sorjonen sekä ruotsiksi Hufvudstadsbladetin Niclas Lönnqvist. Radiossa pelit selosti J-P Jalo. Asiantuntijoina toimivat Jukka Jalonen, Hannu Aravirta, Ville Nieminen, Antti Törmänen sekä Juhani Tamminen.[6][7]

Maa Kanava
 Saksa Sport1
 Ranska Canal+ Sport
 Suomi MTV3
C More Sport 1
C More Sport 2
C More Max
 Ruotsi TV4
TV12
C More
 Kanada TSN
TSN2
 Venäjä Pervyi kanal
Match TV
 Yhdysvallat NBC
 Tšekki Česká televize
 Norja Eurosport Norge
 Tanska TV2 Sport
 Latvia Viasat Sport Baltic
 Itävalta ORF
 Valko-Venäjä Belarus TV
 Sveitsi SRG SSR

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nylander named MVP IIHF. 22.5.2017. iihfworlds2017.com. Viitattu 22.5.2017. (englanniksi)
  2. TRE KRONOR TAKES GOLD IIHF. 22.5.2017. iihfworlds2017.com. Viitattu 22.5.2017. (englanniksi)
  3. Russia captures bronze IIHF. 21.5.2017. iihfworlds2017.com. Viitattu 22.5.2017. (englanniksi)
  4. Historiallinen farssi – Leijonat sai Ranskalta rajun selkäsaunan Yle. 7.5.2017. yle.fi. Viitattu 8.5.2017.
  5. Martin Merk: 32 officials make the cut IIHF. 25.4.2017. iihfworlds2017.com. Viitattu 24.5.2017. (englanniksi)
  6. Tässä ovat MM-jääkiekon selostajat C Morella ja MTV3:lla mtv.fi. 18.4.2017. Viitattu 18.4.2017.
  7. Aravirta, Jalonen, Nieminen ja Nurminen – C Moren MM-studiossa timanttiset asiantuntijat mtv.fi. 18.4.2017. Viitattu 18.4.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]