Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1974

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuoden 1974 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut
Joukkueet 6 (22)
Isäntämaa  Suomi
Kaupungit Helsinki
Ajankohta 5.–20. huhtikuuta 1974
Mitalistit
– Kultaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
– Hopeaa Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
– Pronssia Ruotsi
Putoajat Itä-Saksa
Ottelut 30
Maalintekijä Tšekki Václav Nedomanský
Neuvostoliitto Sergei Kapustin 10 maalia
← 1973 1975 →

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1974 olivat jääkiekon 41. maailmanmestaruuskilpailut ja 52. Euroopan-mestaruuskilpailut. Turnaus järjestettiin Suomessa 5.–20. huhtikuuta ja ottelut pelattiin Helsingissä[1]. Neuvostoliitto voitti maailmanmestaruuden 13. kerran ja Euroopan-mestaruuden 16. kerran. Kanada boikotoi kisoja vastalauseena Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n jyrkille amatöörisäännöille[2]. Turnauksessa Suomea valmensi Kalevi Numminen[3].

Ensi kertaa jääkiekon maailmanmestaruuskisojen historiassa kaksi pelaajaa tuomittiin dopingista. He olivat ruotsalainen Ulf Nilsson ja suomalainen Stig Wetzell, joiden todettiin dopingtesteissä käyttäneen efedriiniä[4]. Molemmat pelaajat suljettiin ulos turnauksesta. Ulos suljetun Wetzellin tilalle tuli kakkosmaalivahti Harri Linnonmaa[3]. Nilsson testattiin positiiviseksi Ruotsi–Puola-ottelussa[4], jonka Ruotsi alun perin voitti maalein 4–1. Dopingkäryn jälkeen ottelu tuomittiin 5–0-voitoksi Puolalle minkä myötä joukkue säilytti paikkansa A-sarjassa[4]. Suomalainen Wetzell testattiin positiiviseksi Tšekkoslovakiaa vastaan pelatussa ottelussa, jonka Suomi voitti maalein 5–2[4]. Tässäkin ottelussa vastustaja eli Tšekkoslovakia tuomittiin voittajaksi maalein 5–0[4]. Suomi sijoittui turnauksessa neljänneksi. Turnauksen jälkeen monet tärkeät pelaajat jättivät maajoukkueen Esa Peltosta lukuun ottamatta[5]. Juha Rantasila lopetti uransa[5]. Veli-Pekka Ketola, Heikki Riihiranta ja Juhani Tamminen siirtyivät pelaamaan Pohjois-Amerikkaan[5].

B-sarja pelattiin Jugoslavian Ljubljanassa. Yhdysvallat lunasti paikan A-sarjaan muutaman välivuoden jälkeen. C-sarjaa isännöi Ranska.

Ylen lakko katkaisi lähetykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisojen televisiointi ja radiointi Suomeen katkesi Yleisradion teknisen henkilökunnan 15. huhtikuuta alkaneen lakon takia. Neuvottelujen avulla tv-lähetykset ulkomaille saatiin jatkumaan, mutta suomalaisyleisö oli kisojen loppuajan sanomalehtien varassa. Lakko päättyi vasta vappuna, kymmenen päivää kisojen päättymisen jälkeen.[6]

A-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H Maalit Pts
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 10 9 0 1 64–18 18
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 10 7 0 3 57–20 14
Ruotsi 10 5 1 4 38–24 11
Suomen lippu Suomi 10 4 2 4 34–39 10
Puola Puola 10 1 2 7 22–64 4
Itä-Saksa 10 1 1 8 21–71 3

Itä-Saksa putosi B-sarjaan.

5.4. Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 8–0 Puola Puola
5.4. Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 5–0 Itä-Saksa
6.4. Puola Puola 5–0 (1–4) Ruotsi
6.4. Suomen lippu Suomi 7–3 Itä-Saksa
7.4. Ruotsi 2–3 Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
7.4. Suomen lippu Suomi 1–7 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
8.4. Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 8–0 Itä-Saksa
8.4. Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 8–3 Puola Puola
9.4. Itä-Saksa 1–10 Ruotsi
9.4. Suomen lippu Suomi 2–2 Puola Puola
10.4. Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 7–2 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
10.4. Suomen lippu Suomi 3–3 Ruotsi
11.4. Puola Puola 3–5 Itä-Saksa
12.4. Suomen lippu Suomi 0–5 (5–2) Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
12.4. Ruotsi 1–3 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
13.4. Puola Puola 3–12 Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
13.4. Itä-Saksa 3–10 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
14.4. Ruotsi 3–1 Puola Puola
14.4. Suomen lippu Suomi 7–1 Itä-Saksa
15.4. Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 0–3 Ruotsi
15.4. Suomen lippu Suomi 1–6 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
16.4. Itä-Saksa 2–9 Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
16.4. Puola Puola 0–17 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
17.4. Ruotsi 9–3 Itä-Saksa
17.4. Suomen lippu Suomi 6–2 Puola Puola
18.4. Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 3–1 Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
18.4. Suomen lippu Suomi 2–6 Ruotsi
19.4. Itä-Saksa 3–3 Puola Puola
20.4. Suomen lippu Suomi 5–4 Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
20.4. Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 3–1 Ruotsi

Pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Nimi M S P
1. Neuvostoliitto Boris Mihailov 9 8 17
2. Tšekkoslovakia Vladimír Martinec 9 6 15
3. Neuvostoliitto Aleksandr Jakušev 7 7 14
4. Tšekkoslovakia Václav Nedomanský 10 3 13
5. Tšekkoslovakia Ivan Hlinka 9 4 13
6. Neuvostoliitto Sergei Kapustin 10 1 11
7. Ruotsi Willy Lindström 7 4 11
8. Neuvostoliitto Vladimir Shadrin 6 5 11
9. Neuvostoliitto Vladimir Petrov 4 7 11
10. Ruotsi Anders Hedberg 7 3 10

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IIHF: Valitsemat turnauksen parhaat pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turnauksen tähdistökentällinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

B-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H Maalit Pts USA YUG FRG JPN NED ROM NOR AUT
Yhdysvallat 7 7 0 0 40–14 14 5–0 5–2 7–4 7–4 5–1 5–3 6–0
 Jugoslavia 7 4 2 1 41–27 10 10–4 5–4 9–4 3–3 4–4 10–3
Länsi–Saksa 7 5 0 2 34–28 10 6–1 5–3 6–3 7–4 4–2
Japani Japani 7 4 0 3 31–31 8 8–5 6–4 4–1 4–3
Alankomaat Alankomaat 7 2 1 4 33–37 5 7–5 7–0 3–3
Romania Romania 7 2 1 4 30–29 5 4–1 10–1
Norja 7 1 1 5 18–31 3 5–0
Itävalta 7 0 1 6 12–42 1

Yhdysvallat nousi A–sarjaan. Norja ja Itävalta putosivat C–sarjaan.

C-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H Maalit Pts SUI ITA BUL HUN FRA CHN AUS PRK
 Sveitsi 7 6 0 1 63–4 12 4–2 4–0 1–2 6–0 13–0 20–0 15–0
Italia 7 5 1 1 42–14 11 3–2 4–4 4–1 5–1 13–0 11–2
Bulgarian lippu Bulgaria 7 4 1 2 39–18 9 5–5 5–2 6–0 11–4 10–0
Unkari 7 3 3 1 38–22 9 4–6 2–2 11–2 10–2
Ranska Ranska 7 4 0 3 37–25 8 6–2 10–0 12–4
Kiina 7 1 1 5 15–38 3 8–3 2–3
Australian lippu Australia 7 1 0 6 13–74 2 4–1
Pohjois-Korean lippu Pohjois-Korea 7 1 0 6 12–64 2

Sveitsi ja Italia nousivat B–sarjaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ MM-jääkiekon historia mtvuutiset.fi. 11.3.2011. Viitattu 2.10.2022.
  2. ↑ Kanada mtvuutiset.fi. 24.4.2015. Viitattu 2.10.2022.
  3. ↑ a b Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 108. US-Mediat Oy, 1989.
  4. ↑ a b c d e Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 108–109. US-Mediat Oy, 1989.
  5. ↑ a b c Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 109. US-Mediat Oy, 1989.
  6. ↑ ”Televisio-ohjelma 1”, Yleisradion vuosikirja 1973–1974, s. 55. Helsinki: Yleisradio, 1974. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 8.3.2024).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jääkiekon_maailmanmestaruuskilpailut_1974&oldid=22245695”