Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1963 järjestettiin Tukholmassa[1] 7.–17. maaliskuuta. Sarjajako kilpailuissa perustui vuoden 1961 asetelmiin. Norja, joka vuonna 1961 oli voittanut B-sarjan ja sijoittunut vuoden 1962 maailmanmestaruuskisoissa viidenneksi, pudotettiin takaisin B-sarjaan, kuten muutkin nousijat. Tämä johtui siitä, että Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia boikotoivat turnausta, eivätkä ne siksi osallistuneet vuoden 1962 kisoihin.
Neuvostoliitto voitti maailmanmestaruuden isäntämaata paremmalla maalisuhteella, vaikka hävisikin maiden keskinäisen ottelun. Ruotsin oli voittanut turnauksessa kaikki ottelunsa, kunnes se hävisi viimeisessä ottelussaan Tšekkoslovakialle. Yhtä lailla mestaruuden ratkaisseeksi kamppailuksi muodostui yllättäen Itä-Saksan ja Yhdysvaltain välinen ottelu. Turnauksen sääntojen mukaan nimittäin tasapistetilanteessa joukkueiden järjestyksen sarjataulukossa ratkaisi maaliero. Tämä sääntö oli kuitenkin voimassa vain niissä otteluissa, jotka joukkue on pelannut viiden parhaan joukkoon selvinneitä joukkueita vastaan. Ruotsi oli voittanut Yhdysvallat maalein 17–2 ja Neuvostoliitto Yhdysvallat lukemin 9–0. Yhdysvallat johti päätöskamppailuaan Itä-Saksaa vastaan kahden erän jälkeen maalein 2–0, mutta ottelu päättyi lopulta tasapeliin lukemin 3–3. Tämä tiesi Suomen sijoittumista viidenneksi ja maailmanmestaruutta Neuvostoliitolle. Kanada jäi ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuskilpailuissa ilman mitalia. Tämä oli viimeinen kerta arvokisoissa, jolloin Kanadaa edusti seurajoukkue.
Turnauksen suurin yleisömäärä, 15 997 henkeä, saavutettiin ottelussa Ruotsi–Tšekkoslovakia. Pienin yleisömäärä oli ottelussa Tanska–Bulgaria, joka pelattiin olympiastadionilla. Maksaneita katsojia oli vain 28.
Joukkueen valmentajana toimi kanadansuomalainenJoe Wirkkunen ja joukkueenjohtajana suomenvenäläinen Boris Bogomoloff. Suomi voitti turnauksessa ensimmäistä kertaa Yhdysvallat maailmanmestaruuskilpailuissa, maalein 11–3. Ottelussa Yhdysvaltain joukkueen kapteeni Jack Kirrane hermostui Suomen hallinnasta niin, että hänelle tuomittiin ottelussa 26 jäähyminuuttia. Niistä kaksi oli 10 minuutin jäähyjä, joista jälkimmäinen johti ulosajoon. Raimo Kilpiö ja Matti Keinonen tekivät ottelussa yhteensä kuusi maalia toinen toistensa syötöistä. Suomen joukkueessa yhdistyivätkin Kilpiön ja Keinosen taitokiekko ja Seppo Nikkilän ketjun kovat otteet. Suomen maaleista Yhdysvaltoja vastaan Keinonen teki neljä, Nikkilä kolme ja Kilpiö kaksi. Itä-Saksaa vastaan pelattu ottelu oli aivan loppusekunneille saakka tasalukemissa 0–0, kunnes ajassa 59.48 Itä-Saksa laukoi kaukaa kohti Suomen maalia siten, että laukaus osui suomalaispuolustajaan, muutti suuntaa, osui Saksan Helmut Novyn mailaan ja ohjautui siitä maaliin.[1]