Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1963

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuoden 1963 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut
Joukkueet 8 (21)
Isäntämaa  Ruotsi
Kaupungit Tukholma
Ajankohta 7.–17. maaliskuuta 1963
Mitalistit
Kultaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Hopeaa Ruotsi
Pronssia Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
Maalintekijä Neuvostoliitto Vjatšeslav Staršinov (8)
Tšekki Jiří Dolana (8)
← 1962 1964 →

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1963 järjestettiin Tukholmassa[1] 7.–17. maaliskuuta. Sarjajako kilpailuissa perustui vuoden 1961 asetelmiin. Norja, joka vuonna 1961 oli voittanut B-sarjan ja sijoittunut vuoden 1962 maailmanmestaruuskisoissa viidenneksi, pudotettiin takaisin B-sarjaan, kuten muutkin nousijat. Tämä johtui siitä, että Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia boikotoivat turnausta, eivätkä ne siksi osallistuneet vuoden 1962 kisoihin.

Neuvostoliitto voitti maailmanmestaruuden isäntämaata paremmalla maalisuhteella, vaikka hävisikin maiden keskinäisen ottelun. Ruotsin oli voittanut turnauksessa kaikki ottelunsa, kunnes se hävisi viimeisessä ottelussaan Tšekkoslovakialle. Yhtä lailla mestaruuden ratkaisseeksi kamppailuksi muodostui yllättäen Itä-Saksan ja Yhdysvaltain välinen ottelu. Turnauksen sääntojen mukaan nimittäin tasapistetilanteessa joukkueiden järjestyksen sarjataulukossa ratkaisi maaliero. Tämä sääntö oli kuitenkin voimassa vain niissä otteluissa, jotka joukkue on pelannut viiden parhaan joukkoon selvinneitä joukkueita vastaan. Ruotsi oli voittanut Yhdysvallat maalein 17–2 ja Neuvostoliitto Yhdysvallat lukemin 9–0. Yhdysvallat johti päätöskamppailuaan Itä-Saksaa vastaan kahden erän jälkeen maalein 2–0, mutta ottelu päättyi lopulta tasapeliin lukemin 3–3. Tämä tiesi Suomen sijoittumista viidenneksi ja maailmanmestaruutta Neuvostoliitolle. Kanada jäi ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuskilpailuissa ilman mitalia. Tämä oli viimeinen kerta arvokisoissa, jolloin Kanadaa edusti seurajoukkue.

Turnauksen perusteella karsittiin myös joukkueita vuoden 1964 olympiaturnaukseen.

Turnauksen suurin yleisömäärä, 15 997 henkeä, saavutettiin ottelussa Ruotsi–Tšekkoslovakia. Pienin yleisömäärä oli ottelussa Tanska–Bulgaria, joka pelattiin olympiastadionilla. Maksaneita katsojia oli vain 28.

Suomi turnauksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueen valmentajana toimi kanadansuomalainen Joe Wirkkunen ja joukkueenjohtajana suomenvenäläinen Boris Bogomoloff. Suomi voitti turnauksessa ensimmäistä kertaa Yhdysvallat maailmanmestaruuskilpailuissa, maalein 11–3. Ottelussa Yhdysvaltain joukkueen kapteeni Jack Kirrane hermostui Suomen hallinnasta niin, että hänelle tuomittiin ottelussa 26 jäähyminuuttia. Niistä kaksi oli 10 minuutin jäähyjä, joista jälkimmäinen johti ulosajoon. Raimo Kilpiö ja Matti Keinonen tekivät ottelussa yhteensä kuusi maalia toinen toistensa syötöistä. Suomen joukkueessa yhdistyivätkin Kilpiön ja Keinosen taitokiekko ja Seppo Nikkilän ketjun kovat otteet. Suomen maaleista Yhdysvaltoja vastaan Keinonen teki neljä, Nikkilä kolme ja Kilpiö kaksi. Itä-Saksaa vastaan pelattu ottelu oli aivan loppusekunneille saakka tasalukemissa 0–0, kunnes ajassa 59.48 Itä-Saksa laukoi kaukaa kohti Suomen maalia siten, että laukaus osui suomalaispuolustajaan, muutti suuntaa, osui Saksan Helmut Novyn mailaan ja ohjautui siitä maaliin.[1]

Sarjataulukot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H Maalit Pts URS SWE TCH CAN FIN DDR USA FRG
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 7 6 0 1 50–9 12 1–2 3–1 4–2 6–1 12–0 9–0 15–3
Ruotsi 7 6 0 1 44–10 12 2–3 4–1 4–0 5–1 17–2 10–2
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 7 5 1 1 41–16 11 4–4 5–2 8–3 10–1 10–1
Kanada 7 4 1 2 46–23 9 12–2 11–5 10–4 6–0
Suomen lippu Suomi 7 1 1 5 20–35 3 0–1 11–3 4–4
Itä-Saksa 7 1 1 5 16–43 3 3–3 3–4
Yhdysvallat 7 1 1 5 21–64 3 8–4
Länsi-Saksa 7 1 1 5 18–56 3

Kahden viimeisen joukkueen sijoitus vaihtelee eri lähteissä.[2]


Euroopan-mestaruuskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EM Joukkue
1. Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
2. Ruotsi
3. Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
4. Suomen lippu Suomi
5. Saksan demokraattinen tasavalta
6. Länsi-Saksa

A-sarjan pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Pelaaja Maalit Syötöt Pisteet
1. Harold Jones 7 5 12
2. Ruotsi Sven Johansson 6 6 12
3. Neuvostoliitto Vladimir Jurzinov 5 7 12
3. Jackie McLeod 5 7 12
5. Yhdysvallat Marshall Tschida 4 8 12

B-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan ja Alankomaiden piti pelata B-sarjaan noususta karsintaottelu, mutta Alankomaat antoi luovutusvoiton.

Joukkue O V T H Maalit Pts NOR SUI ROM POL YUG FRA GBR
Norja 6 5 0 1 35–15 10 4–1 5-1 2–6 7–3 8–2 9–2
 Sveitsi 6 4 1 1 28–10 9 4–4 2–1 8–1 5–0 8–0
Romania Romania 6 4 1 1 29–17 9 4–3 7–4 5–0 8–1
Puola Puola 6 4 0 2 52–13 8 22–4 10–1 10–0
 Jugoslavia 6 2 0 4 23–49 4 7–3 4–2
Ranska Ranska 6 1 0 5 14–38 2 8–3
Iso-Britannia 6 0 0 6 8–47 0
Italia ei pelannut

Norja, Sveitsi ja A-sarjan viimeinen Länsi-Saksa karsivat paikasta A-sarjaan vuodeksi 1965.

C-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H Maalit Pts AUT HUN DEN BUL NED BEL
Itävalta 5 5 0 0 62–7 10 3–1 13–2 3–2 13–2 30–0
Unkari 5 4 0 1 57–12 8 10–3 8–3 13–2 25–1
Tanska 5 3 0 2 22–31 6 5–4 4–1 8–3
Bulgarian lippu Bulgaria 5 1 1 3 19–22 3 3–3 7–3
Alankomaat Alankomaat 5 1 1 3 21–34 3 13–1
Belgia 5 0 0 5 8–83 0

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue Pelaajat
1. URS Viktor Konovalenko, Boris Zaitsev; Nikolai Sologubov, Aleksandr Ragulin, Eduard Ivanov, Vitali Davydov, Viktor Kuzkin; Boris Maiorov, Vjatšeslav Staršinov, Jevgeni Maiorov, Leonid Volkov, Aleksandr Almetov, Veniamin Aleksandrov, Juri Volkov, Vladimir Jurzinov, Viktor Jakušev, Juri Paramoškin, Stanislav Petuhov. Valmentajat: Arkadi Tšernyšov, Anatoli Tarasov.
2. SWE Lennart Häggroth, Kjell Svensson, Gert Blomé, Nils "Nicke" Johansson, Bert-Ola Nordlander, Roland Stoltz, Per-Olov Härdin, Lars-Eric Lundvall, Hans Mild, Eilert Määttä, Nisse Nilsson, Ronald Pettersson, Ulf Sterner, Sven "Tumba" Johansson, Carl-Göran Öberg, Uno Öhrlund. Valmentaja: Arne Strömberg.
3. TCH Josef Mikoláš, Vladimír Dzurilla, Stanislav Sventek, František Tikal, Rudolf Potsch, Jan Kasper, František Gregor, Vlastimil Bubník, Luděk Bukač, Miroslav Vlach, Ján Starší, Josef Černý, Jiří Dolana, Jaroslav Walter, Jaroslav Jiřík, Stanislav Prýl, František Vaněk. Valmentaja: Jiří Anton.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 96. US-Mediat Oy, 1989.
  2. Jääkiekkokirja 1963–64 (Arkistoitu – Internet Archive)