Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 2022

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jääkiekon maailman­mestaruus­kilpailut 2022
2022 IIHF World Championships
Joukkueet 16
Isäntämaa  Suomi
Kaupungit Tampere ja Helsinki
Ajankohta 13.–29. toukokuuta 2022[1]
Mitalistit
– Kultaa Suomen lippu Suomi
– Hopeaa Kanada
– Pronssia Tšekin lippu Tšekki
Putoajat  Iso-Britannia
 Italia
Ottelut 64
Maalit 375 (5,86 ottelua kohti)
Yleisö 356 955 (5 577 ottelua kohti)
Maalintekijä Tšekki David Pastrnak (7)
Kanada Pierre-Luc Dubois (7)
Kanada Dylan Cozens (7)
Paras pelaaja Suomi Jussi Olkinuora
← 2021 2023 →

Jääkiekon maailman­mestaruus­kilpailut 2022 järjestettiin Suomessa Tampereella ja Helsingissä 13.–29. toukokuuta 2022. Otteluareenoina toimivat Nokia Arena ja Helsingin jäähalli.

Suomi saavutti neljännen maailman­mestaruutensa ja ensimmäisen mitalinsa isäntämaana voittamalla loppuottelussa Kanadan jatkoerässä maalein 4–3.[2] Suomea pidettiin jo ennen turnausta ennakkosuosikkina, sillä se oli voittanut aiemmin keväällä olympia­kultaa.[3][4][5] Voiton myötä siitä tuli toinen maa Ruotsin menestysvuoden 2006 jälkeen, joka voitti samana vuonna olympia- ja MM-kultaa. Tšekki sai päävalmentaja Kari Jalosen johdolla pronssia voittamalla Yhdysvallat pronssiottelussa maalein 8–4 palaten mitaleille kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Kilpailut olivat yhdeksännet Suomessa järjestetyt jääkiekon maailman­mestaruus­kilpailut. Edellisen kerran Suomi oli isäntämaana vuonna 2013 yhdessä Ruotsin kanssa. Edellisen kerran Suomi oli järjestänyt kilpailut yksin vuonna 2003. Kilpailut olivat ensimmäiset yleisölle avoimet sitten vuoden 2019, sillä vuoden 2021 turnaus pelattiin ilman yleisöä, ja vuoden 2020 kilpailut peruttiin kokonaan koronaviruspandemian vuoksi.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan vaikutti kilpailujen järjestelyihin monella tavalla. Mukana oli aluksi tarkoitus olla samat 16 joukkuetta kuin vuoden 2021 turnauksessa, sillä alempien sarjatasojen karsintoja ei järjestetty. Kansainvälinen jääkiekkoliitto kuitenkin päätti maaliskuussa 2022 sulkea Venäjän ja Valko-Venäjän kilpailuista, sillä Venäjän hyökkäys Ukrainaan, jota Valko-Venäjä tuki, tuomittiin laajalti kansainvälisessä yhteisössä. Nämä joukkueet korvattiin Ranskalla ja Itävallalla.[6][7][8] Venäläisten ja valkovenäläisten ero- ja linjatuomarien osallistuminen kilpailuihin evättiin myös.[9] Helsingin lohkon ottelut piti alun perin pelata Helsinki-hallissa (entinen Hartwall-areena), mutta sen venäläisomisteisuuden vuoksi ne siirrettiin Helsingin jäähalliin.[10]

Kisoihin myytiin yhteensä 379 720 pääsylippua ja kisojen tuotto oli 13,9 miljoonaa euroa. Kisojen suorien taloudellisten vaikutusten arvioitiin olleen 115,6 miljoonaa euroa, josta 86,7 miljoonaa kohdistui Tampereen alueelle.[11]

Hakijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahdollisina hakijoina pidettiin Valko-Venäjää[12] ja Latviaa. Koska ne voittivat odotusten vastaisesti Suomen äänin 54–53 vuoden 2021 turnauksen järjestämispaikasta, tarjottiin vuoden 2022 turnauksen järjestämisvastuuta Suomelle.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kisojen virallinen maskotti Miracleo.

Suomessa on edellisen kerran pelattu maailmanmestaruuskilpailuja vuosina 2012 ja 2013, jolloin Suomi järjesti kilpailut yhdessä Ruotsin kanssa. Edellisen kerran kilpailut on pelattu ainoastaan Suomessa vuonna 2003, joka on myös viimeisin kerta kun otteluita on pelattu Tampereella.

Kilpailujen toinen alkulohko ja mitaliottelut pelataan Tampereen uudella Nokia Arenalla.[13] Edellisen kerran Tampere on ollut maailmanmestaruuskilpailujen pääasiallisena isäntänä vuonna 1965.

Kilpailujen virallinen tunnus ja iskulause ”Making miracles” paljastettiin tammikuussa 2021. Tunnus koostuu sinistä taustaa vasten olevista värikkäistä viivoista, jotka on mallinnettu pelaajien liikkeistä vuoden 2019 kisojen loppuottelusta. Värit symboloivat revontulia.[14]

Kilpailujen suojelijana toimi Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö.[15]

Venäjän hyökkäys Ukrainaan sai Kansainvälisen jääkiekkoliiton kieltämään Venäjän ja Valko-Venäjän osallistumisen näihin arvokilpailuihin.[7] Itävalta ja Ranska korvasivat Venäjän ja Valko-Venäjän.[8] Maaliskuussa 2022 ilmoitettiin myös alkulohkon otteluiden siirtyvän samasta syystä pois venäläisten osaomistamasta Helsinki-hallista vuonna 1966 avattuun Helsingin jäähalliin.[16] Huhtikuussa 2022 ilmoitettiin, että Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF on poistanut myös venäläiset ja valkovenäläiset erotuomarit ja linjatuomarit kilpailuista.[17]

Kilpailujen pronssi-, hopea- ja kultamitalit on suunnitellut kemiläinen Pauli Maronen. [18]

Otteluareenat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampere Helsinki
Nokia Arena
Kapasiteetti: 13 455 		Helsingin jäähalli
Kapasiteetti: 8 200[16]
Tampereen Kannen areena Helsingin jäähalli

Helsingin vastuulla oli A-lohko ja kaksi puolivälieräottelua ja Tampereen vastuulla oli B-lohko, loput puolivälieräottelut, välieräottelut sekä mitalipelit.[19] Nokia Arenan tunnelmaa arvosteltiin kisojen aikana, sillä merkittävä osa katsomoista oli varattu yritysvieraille.[20]

Joukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen 2022 kokoonpanot

Kaikki vuoden 2021 kilpailujen joukkueet (paitsi Venäjä ja Valko-Venäjä)[7] olivat automaattisesti mukana vuoden 2022 kilpailuissa, sillä alempien sarjatasojen karsinta peruuntui vuonna 2021.

Lohko A (Helsinki)
Lohko B (Tampere)

[1][21]

Tuomarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erotuomarit
  • Itävalta Miroslav Stolc
  • Kanada Jeff Ingram
  • Kanada Fraser Lawrence
  • Latvia Andris Ansons
  • Norja Roy Stian Hansen
  • Ranska Pierre Dehaen
  • Ruotsi Mikael Nord
  • Ruotsi Linus Öhlund
  • Saksa Marian Rohatsch
  • Slovakia Peter Stano
  • Suomi Lassi Heikkinen
  • Suomi Kristian Vikman
  • Tanska Mads Frandsen
  • Tšekki Robin Šír
  • Yhdysvallat Sean MacFarlane
  • Yhdysvallat Jake Rekuchi
Linjatuomarit
  • Iso-Britannia Daniel Beresford
  • Itävalta Elias Seewald
  • Kanada Maxime Chaput
  • Kanada Nathan van Oosten
  • Latvia Dāvis Zunde
  • Ranska Nicolas Constantineau
  • Ruotsi Emil Yletyinen
  • Saksa Jonas Merten
  • Slovakia Šimon Synek
  • Suomi Tommi Niittylä
  • Suomi Hannu Sormunen
  • Sveitsi David Obwegeser
  • Tanska Andreas Krøyer
  • Tšekki Josef Špůr
  • Yhdysvallat Nick Briganti
  • Yhdysvallat Jake Davis

Alkusarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sij. Joukkue O V JAV JAH H TM PM ME P Karsinta tai putoaminen
1  Sveitsi 7 6 1 0 0 34 15 +19 20 Puolivälierät
2  Saksa 7 5 0 1 1 26 20 +6 16
3  Kanada 7 5 0 0 2 34 18 +16 15
4  Slovakia 7 4 0 0 3 23 19 +4 12
5  Tanska 7 4 0 0 3 18 18 0 12
6  Ranska 7 1 1 0 5 11 24 −13 5
7  Kazakstan 7 1 0 0 6 19 31 −12 3
8  Italia 7 0 0 1 6 12 32 −20 1 Putosi 1. divisioonaan kaudeksi 2023
Lähde: IIHF
13. toukokuuta 2022
Ranska  2–4  Slovakia
Saksa  3–5  Kanada
14. toukokuuta 2022
Tanska  9–1  Kazakstan
Sveitsi  5–2  Italia
Slovakia  1–2  Saksa
15. toukokuuta 2022
Italia  1–6  Kanada
Ranska  2–1  Kazakstan
Tanska  0–6  Sveitsi
16. toukokuuta 2022
Slovakia  1–5  Kanada
Ranska  2–3  Saksa
17. toukokuuta 2022
Italia  1–2  Tanska
Sveitsi  3–2  Kazakstan
18. toukokuuta 2022
Ranska  2–1 ja.  Italia
Sveitsi  5–3  Slovakia
19. toukokuuta 2022
Saksa  1–0  Tanska
Kanada  6–3  Kazakstan
20. toukokuuta 2022
Saksa  9–4  Italia
Kazakstan  3–4  Slovakia
21. toukokuuta 2022
Tanska  3–0  Ranska
Kanada  3–6  Sveitsi
Italia  1–3  Slovakia
22. toukokuuta 2022
Kazakstan  4–5  Saksa
Sveitsi  5–2  Ranska
23. toukokuuta 2022
Kazakstan  5–2  Italia
Kanada  2–3  Tanska
24. toukokuuta 2022
Saksa  3–4 vl.  Sveitsi
Slovakia  7–1  Tanska
Kanada  7–1  Ranska

Lohko B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävalta–Norja 17. toukokuuta 2022.
Sij. Joukkue O V JAV JAH H TM PM ME P Karsinta tai putoaminen
1  Suomi (I) 7 6 0 1 0 25 5 +20 19 Puolivälierät
2  Ruotsi 7 5 1 1 0 27 10 +17 18
3  Tšekki 7 4 0 1 2 19 13 +6 13
4  Yhdysvallat 7 3 2 0 2 18 12 +6 13
5  Latvia 7 2 1 0 4 14 20 −6 8
6  Itävalta 7 1 1 2 3 16 22 −6 7
7  Norja 7 1 1 0 5 15 29 −14 5
8  Iso-Britannia 7 0 0 1 6 10 33 −23 1 Putosi 1. divisioonaan kaudeksi 2023
Lähde: IIHF
(I) Isäntä.
13. toukokuuta 2022
Yhdysvallat  4–1  Latvia
Suomi  5–0  Norja
14. toukokuuta 2022
Ruotsi  3–1  Itävalta
Tšekki  5–1  Iso-Britannia
Latvia  1–2  Suomi
15. toukokuuta 2022
Norja  4–3 vl.  Iso-Britannia
Itävalta  2–3 ja.  Yhdysvallat
Tšekki  3–5  Ruotsi
16. toukokuuta 2022
Latvia  3–2  Norja
Suomi  4–1  Yhdysvallat
17. toukokuuta 2022
Tšekki  1–2 vl.  Itävalta
Ruotsi  6–0  Iso-Britannia
18. toukokuuta 2022
Norja  5–3  Itävalta
Suomi  2–3 vl.  Ruotsi
19. toukokuuta 2022
Iso-Britannia  0–3  Yhdysvallat
Tšekki  5–1  Latvia
20. toukokuuta 2022
Iso-Britannia  0–6  Suomi
Latvia  4–3 vl.  Itävalta
21. toukokuuta 2022
Yhdysvallat  3–2 ja.  Ruotsi
Itävalta  0–3  Suomi
Norja  1–4  Tšekki
22. toukokuuta 2022
Iso-Britannia  3–4  Latvia
Ruotsi  7–1  Norja
23. toukokuuta 2022
Yhdysvallat  0–1  Tšekki
Itävalta  5–3  Iso-Britannia
24. toukokuuta 2022
Ruotsi  1–0  Latvia
Yhdysvallat  4–2  Norja
Suomi  3–0  Tšekki

Pudotuspelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkulohkosijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueet sijoitettiin alkulohkomenestyksensä perusteella välierien ottelupareiksi seuraavin perustein:

  1. Lohkosijoitus
  2. Pisteet
  3. Maaliero
  4. Tehdyt maalit
  5. IIHF:n maailmanranking
Sijoitus Joukkue Lohko Sija Pisteet
1.  Sveitsi A 1. 20
2.  Suomi B 1. 19
3.  Ruotsi B 2. 18
4.  Saksa A 2. 16
5.  Kanada A 3. 15
6.  Tšekki B 3. 13
7.  Yhdysvallat B 4. 13
8.  Slovakia A 4. 12

Turnauskaavio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välieräparit määräytyivät joukkueiden alkulohkomenestyksen mukaan.

 
PuolivälierätVälierätLoppuottelu
 
          
 
 26. toukokuuta
 
 
 Suomi4
 
28. toukokuuta
 
 Slovakia2
 
 Suomi4
 
 26. toukokuuta
 
 Yhdysvallat3
 
 Sveitsi0
 
29. toukokuuta
 
 Yhdysvallat3
 
 Suomi (ja.)4
 
 26. toukokuuta
 
 Kanada3
 
 Ruotsi3
 
28. toukokuuta
 
 Kanada (ja.)4
 
 Kanada6
 
 26. toukokuuta
 
 Tšekki1 Pronssiottelu
 
 Saksa1
 
29. toukokuuta
 
 Tšekki4
 
 Tšekki8
 
 
 Yhdysvallat4
 

Puolivälierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välierät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pronssiottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopputulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultamitalijuhlia Helsingissä.
Sij. Loh. Joukkue O V JAV JAH H TM PM ME P Lopputulos
1 B  Suomi 10 8 1 1 0 37 13 +24 27 Kultaa
2 A  Kanada 10 6 1 1 2 47 26 +21 21 Hopeaa
3 B  Tšekki 10 6 0 1 3 32 17 +15 19 Pronssia
4 B  Yhdysvallat 10 4 2 0 4 28 24 +4 16 Neljäs sija
5 A  Sveitsi 8 6 1 0 1 34 18 +16 20 Putosi puolivälierissä
6 B  Ruotsi 8 5 1 2 0 30 14 +16 19
7 A  Saksa 8 5 0 1 2 27 24 +3 16
8 A  Slovakia 8 4 0 0 4 25 23 +2 12
9 A  Tanska 7 4 0 0 3 18 18 0 12 Putosi alkusarjassa
10 B  Latvia 7 2 1 0 4 14 20 −6 8
11 B  Itävalta 7 1 1 2 3 16 22 −6 7
12 A  Ranska 7 1 1 0 5 11 24 −13 5
13 B  Norja 7 1 1 0 5 15 29 −14 5
14 A  Kazakstan 7 1 0 0 6 19 31 −12 3
15 A  Italia (P) 7 0 0 1 6 12 32 −20 1 Putosi 1. divisioonan A-lohkoon kaudeksi 2023
16 B  Iso-Britannia (P) 7 0 0 1 6 10 33 −23 1
Lähde: IIHF
(P) Pudonnut.

1. divisioonasta vuodeksi 2023 pääsarjaan nousivat Slovenia ja Unkari. [22]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistepörssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaaja O M S P +/− RM PP
Tšekki Roman Červenka 10 5 12 17 +4 10 H
Kanada Drake Batherson 10 3 11 14 +8 6 H
Kanada Dylan Cozens 10 7 6 13 +12 2 H
Kanada Pierre-Luc Dubois 10 7 6 13 +11 12 H
Sveitsi Denis Malgin 8 5 7 12 +5 4 H
Tšekki David Krejčí 10 3 9 12 +6 4 H
Suomi Mikko Lehtonen 10 2 10 12 +7 2 P
Suomi Mikael Granlund 9 5 6 11 +2 2 H
Tšekki David Pastrňák 7 7 3 10 +3 2 H
Suomi Sakari Manninen 10 6 4 10 +2 2 H

Maalivahdit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaaja MIN PM PMK LK TP NP
Latvia Artūrs Šilovs 196.21 4 1,22 84 95,24 % 0
Suomi Juho Olkinuora 486.42 9 1,11 174 94,83 % 4
Ruotsi Magnus Hellberg 245.00 6 1,47 88 93,18 % 1
Ranska Henri-Corentin Buysse 237.58 7 1,76 102 93,14 % 0
Kanada Chris Driedger 341.48 10 1,76 117 91,45 % 0

Media ja televisiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksullinen C More esitti suorana lähetyksenä kilpailujen kaikki ottelut. Suomessa MTV3 esitti suorana lähetyksenä kaikki Suomen joukkueen ottelut, sekä välierät ja mitalipelit.[23]

Turnauksen loppuottelun kolmannessa erässä Nokia Arenan verkkoyhteydet katkesivat teknisten ongelmien takia ja samalla useat toimittajat menettivät verkkoyhteydet.[24]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Merk, Martin: Groups for 2022 IIHF. 6.6.2021. Arkistoitu 6.6.2021. Viitattu 7.6.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Karvonen, Ossi: Leijonat on maailmanmestari! Sakari Manninen murskasi Kanadan jatkoerässä mtvuutiset.fi. 29.5.2022. Viitattu 2.6.2022.
  3. ↑ MM-ennakko: Leijonat lähtee kotikisoihin mestarisuosikkina NHL. Arkistoitu 30.5.2022. Viitattu 30.5.2022.
  4. ↑ Leijonat lähtee vedonlyönnin suosikkina MM-turnaukseen − katso kertoimet käännettynä prosenteiksi Jatkoaika. Arkistoitu 13.5.2022. Viitattu 30.5.2022.
  5. ↑ Jukka Jalonen myöntää itsekin: Leijonilla etulyöntiasema MM-kotikisojen alla MTV Uutiset. Arkistoitu 4.5.2022. Viitattu 30.5.2022.
  6. ↑ Jäntti, Mari: Kalervo Kummola: Itävalta ja Ranska voisivat korvata Venäjän ja Valko-Venäjän jääkiekon MM-kisoissa – kisat saattavat siirtyä Helsingin osalta jäähalliin Yle Uutiset. 1.3.2022. Arkistoitu 1.3.2022. Viitattu 2.3.2022.
  7. ↑ a b c Saastamoinen, Lauri: IIHF hyllytti Venäjän ja Valko-Venäjän - potkittiin ulos MM-kisoista SuomiKiekko. 28.2.2022. Arkistoitu 28.2.2022. Viitattu 2.3.2022.
  8. ↑ a b Virtanen, Vinski: Nämä maat korvaavat Venäjän ja Valko-Venäjän jääkiekon MM-kisoissa www.iltalehti.fi. 18.3.2022. Arkistoitu 18.3.2022. Viitattu 19.3.2022.
  9. ↑ Venäjän tuomarit heitettiin ulos Suomen MM-kisoista Iltalehti. Arkistoitu 18.4.2022. Viitattu 4.5.2022.
  10. ↑ Jääkiekon MM-kisojen toinen areena varmistui: Helsingin ottelut siirtyvät Nordenskiöldinkadulle MTV Uutiset. Arkistoitu 19.3.2022. Viitattu 4.5.2022.
  11. ↑ 2022 Jääkiekon MM-kisat menestys kaukalossa ja sen ulkopuolella 10.11.2022. leijonat.fi. Arkistoitu 11.11.2022. Viitattu 5.12.2022.
  12. ↑ Belarus eager to host 2022 IIHF World Championship Kazinform. 9.5.2016. Arkistoitu 10.5.2016. (englanniksi)
  13. ↑ Korte, Henriikka: Tampereen uudella Uros-areenalla pelattavien jääkiekon MM-otteluiden lipunosto-oikeudet arvotaan – ”Ei mene nopeuskilpailuksi tai jonottamiseksi” Aamulehti. Arkistoitu 19.5.2021. Viitattu 31.5.2021.
  14. ↑ Hepojärvi, Harri: Tältä näyttää jääkiekon MM-kotikisojen uusi logo – ”Kuvaa Suomen edellistä maailmanmestaruutta” Iltalehti. Arkistoitu 21.1.2021. Viitattu 31.5.2021.
  15. ↑ Sauli Niinistö jääkiekon MM-kotikisojen suojelijaksi MTV Uutiset. Arkistoitu 21.1.2021. Viitattu 31.5.2021.
  16. ↑ a b New arena and teams for Worlds IIHF. 19.3.2022. Arkistoitu 20.3.2022. Viitattu 25.3.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Venäjän tuomarit heitettiin ulos Suomen MM-kisoista www.iltalehti.fi. Arkistoitu 18.4.2022. Viitattu 18.4.2022.
  18. ↑ Graafikko Pauli Maronen suunnitteli jääkiekon MM-kisojen mitalit – pian ne ripustetaan kiekkotähtien kauloihin yle.fi. 26.5.2022. Arkistoitu 26.5.2022.
  19. ↑ Hurmerinta, Eero: Yhdysvallat, Tšekki ja Ruotsi Suomen alkulohkovastustajiksi Tampereella Jatkoaika.com. 7.6.2021. Viitattu 7.6.2021.
  20. ↑ Kommentti | Viime vuoden kohuilmiö toistuu taas MM-kisoissa – meno on sen mukaista Helsingin Sanomat. 13.5.2023. Viitattu 28.5.2023.
  21. ↑ IIHF - Home 2022 IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 18.3.2022. (englanniksi)
  22. ↑ Perfect finish for Slovenia IIHF.com. 8.5.2022. IIHF. Arkistoitu 8.5.2022. Viitattu 25.5.2022.
  23. ↑ Tässä ovat jääkiekon MM-kisojen asiantuntijat C Moressa – joukossa uusi kasvo www.mtvuutiset.fi. Arkistoitu 14.4.2022. Viitattu 3.5.2022.
  24. ↑ Nokia-areenalla tekninen skandaali Leijonien MM-finaalin aikana: ”Ei ole ensi vuonna mahdollista” iltalehti.fi. 22.9.2022. Arkistoitu 22.9.2022. Viitattu 22.9.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jääkiekon_maailmanmestaruuskilpailut_2022&oldid=21949376”