Juho Olkinuora

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee jääkiekkomaalivahti Jussi Olkinuoraa. Suomalaisesta kirjailijasta ja pakinoitsijasta kertoo artikkeli Jussi Olkinuora.
Jussi Olkinuora
Henkilötiedot
Syntynyt4. marraskuuta 1990 (ikä 33)
Helsinki, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Jussi, Olki[1]
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 188 cm
Paino 91 kg
Seura
Seura Genève-Servette
Sarja National League
Pelinumero 1
Pelaajaura
Pääsarjaura 2016–
Aik. seurat St. John’s IceCaps (AHL)
Ontario Reign (ECHL)
Manitoba Moose (AHL)
Tulsa Oilers (ECHL)
SaiPa (SML)
JYP (SML)
Pelicans (SML)
Admiral Vladivostok (KHL)
Metallurg Magnitogorsk (KHL)
Grand Rapids Griffins (AHL)
Brynäs IF (SHL)
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Peking 2022 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Slovakia 2019 jääkiekko
Kultaa Kultaa Suomi 2022 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Latvia 2021 jääkiekko

Juho ”Jussi” Olkinuora (s. 4. marraskuuta 1990 Helsinki) on suomalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelaa Sveitsin National Leaguen Genève-Servettessä. Hän on voittanut kahdesti maailmanmestaruuden vuosina 2019 ja 2022 sekä olympiakultaa 2022.[2]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juniori- ja yliopistovuodet (2007–2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olkinuora on Tapparan kasvatti. Hän siirtyi Pohjois-Amerikkaan ensimmäisen kerran jo 16-vuotiaana kaudeksi 2007–2008 yhdysvaltalaisen Chadder's Midget Major AAA:n juniorijoukkueeseen, kun lähti vaihto-oppilaaksi Utahin Salt Lake Cityyn. Olkinuora palasi seuraavaksi kaudeksi 2008–2009 Suomeen ja siirtyi Helsingin IFK:n A-nuoriin. Seuraavalla kaudella 2009–2010 Olkinuora voitti A-nuorten SM-hopeaa ja hänellä oli A-nuorten SM-liigan paras päästettyjen maalien keskiarvo (2.15).[2]

Kaudeksi 2010–2011 Olkinuora lähti jälleen Yhdysvaltoihin ja siirtyi USHL-junioriliigan Sioux Falls Stampedeen. Vuosina 2011–2013 hän kävi Denverin yliopistoa. Suur-Jyväskylän Lehden artikkelissa Olkinuoran mainittiin ottaneen opintoihinsa 45 000 dollarin lainan. Hän aloitti Denverissä digitaalisen median opiskelun.[3] Olkinuora valittiin Freshman -vuotensa 2011–2012 päätteeksi WCHA:n tulokkaiden tähdistökentälliseen. Sophomore -vuotensa 2012–2013 päätteeksi hänet valittiin sarjan toiseen tähdistökentälliseen sekä akateemiseen tähdistökentälliseen.[2]

NHL-tulokassopimus ja ammattilaisuran alku Pohjois-Amerikassa (2013–2016)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2013 NHL-varaamaton Olkinuora teki kaksivuotisen tulokassopimuksen Winnipeg Jetsin kanssa.[4][5] Hän liittyi samalla amatööritryout-sopimuksella loppukevääksi AHL-joukkue St. John’s IceCapsiin, jossa Olkinuora pelasi yhden ottelun.[2]

Olkinuora aloitti kauden 2013–2014 St. John’s IceCapsin AHL-joukkueessa.[6] Hän lähti kauteen pääasiassa Eddie Pasqualen kakkosmaalivahtina, kunnes IceCaps lähetti Olkinuoran ECHL-joukkue Ontario Reigniin tammikuussa 2014. Vastaavasti sieltä AHL:ään matkasi Michael Hutchinson.[7] IceCaps pelasi kauden loppuun kolmikolla Hutchinson–Tyler Beskorowany–Pasquale. Olkinuora pelasi AHL:ssä kauden aikana kymmenen runkosarjaottelua torjuen yhden nollapelin.[2][8]

Kauden 2014–2015 Olkinuora aloitti Ontario Reignin ECHL-joukkueessa, kun Peter Budaj teki aivan kauden kynnyksellä sopimuksen Jetsin kanssa ja jäi NHL-joukkueen kolmosmaalivahdiksi. IceCapsin toisena maalivahtina aloitti tulokas Connor Hellebuyck, joka nousi kauden edetessä joukkueen vastuunkantajaksi.[9] Olkinuora pelasi kauden aikana neljä AHL-ottelua.[2]

Heinäkuussa 2015 Olkinuora teki vapaana agenttina vuoden mittaisen AHL-sopimuksen Jetsin uuden farmijoukkueen, Manitoba Moosen kanssa.[10] Hän osallistui samana vuonna myös Jetsin NHL-joukkueen harjoitusleirille. Olkinuora aloitti kauden 2015–2016 kuitenkin ECHL-joukkue Tulsa Oilersissa.[11] Marraskuussa 2015 hänet nostettiin Mooseen, kun Connor Hellebuyck sai kutsun Jetsin NHL-vahvuuteen.[7] Hellebuyckille kertyi Ondřej Pavelecin loukkaantumisen myötä paljon vastuuta NHL:ssä, mutta Olkinuora pelasi loppukaudella AHL:ssä lähinnä Eric Comrien aisaparina vain kuusi runkosarjaottelua. Jetsin NHL-kauden päätyttyä Hellebuyck palasi taas IceCapsin vahvuuteen pelaamaan AHL:n runkosarjan viimeisille kierroksille,[2] kun taas Olkinuora siirtyi pelaamaan ECHL:n pudotuspeleijä Oilersiin.

Paluu Suomeen ja SM-liigavuodet (2016–2019)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuun 2016 lopulla Olkinuora teki 3. joulukuuta 2016 asti kestävän sopimuksen Saimaan Pallon SM-liigajoukkueen kanssa oltuaan ilman sopimusta alkukauden 2016–2017. Hänet hankittiin paikkaamaan Frans Tuohimaan loukkaantumista.[12] Olkinuora teki liigadebyyttinsä 1. lokakuuta 2016 vieraissa JYPiä vastaan. Hän torjui SaiPan 5–2-tappioon päättyneessä ottelussa 26 kertaa ja päästi neljä maalia.[13] Seuraavassa SaiPa-ottelussaan 4. lokakuuta 2016 Mestarien liigan ensimmäisessä pudotuspeliottelussa vieraissa Tapparaa vastaan Olkinuora torjui SaiPalle nollapelin joukkueen voitettua ottelun lukemin 0–2. Hän torjui ottelussa 11 kertaa.[14] Olkinuora pelasi SaiPassa kymmenen runkosarja- ja yhden CHL-ottelun.[2]

Lyhyen SaiPa-sopimuksensa päätyttyä joulukuussa hän siirtyi puolestaan 13. tammikuuta asti kestävällä sopimuksella JYPiin paikkaamaan alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuihin lähteneiden Veini Vehviläisen ja Markus Ruusun jättämää aukkoa.[15] Kolme päivää ennen sopimuksen päättymistä Olkinuora teki joukkueen kanssa loppukauden 2016–2017 kattaneen jatkosopimuksen.[16] Hän torjui JYPissä 16 pelaamassaan runkosarjaottelussa kolme ja 13 playoff-ottelussa kaksi nollapeliä. Olkinuora voitti kauden päätteeksi SM-pronssia.[2] Toukokuussa 2017 hän teki JYPin kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen.[17]

Kauteen 2017–2018 Olkinuora lähti JYPin toisena maalivahtina Eetu Laurikaisen parina. Hän kantoi suurimman osan joukkueen torjuntavastuusta ja pelasi 45 runkosarja-, viisi playoff- ja yhdeksän CHL-ottelua.[2] Olkinuora torjui runkosarjassa viisi nollapeliä, joilla hän sijoittui SM-liigan nollapelitilastossa toiseksi HPK:n Emil Larmin, KalPan Niko Hovisen ja Tapparan Dominik Hrachovinan kanssa. Kolmikon edellä oli vain yhden nollapelin enemmän torjunut Lukon Kaapo Kähkönen.[18] Olkinuora torjui JYPille myös CHL:n mestaruuden 6. helmikuuta 2018 vieraissa ruotsalaista Växjö Lakers HC:tä vastaan. Hän torjui finaaliottelussa nollapelin ja sai tililleen JYPin 0–2-voittoon päättyneessä ottelussa 30 torjuntaa.[19]

Olkinuora siirtyi kaudeksi 2018–2019 vuoden mittaisella sopimuksella Pelicansiin.[20] Hän nousi joukkueen selkeäksi ykkösmaalivahdiksi ja torjui 39 runkosarjaottelussa 24 voittoa, mikä oli koko SM-liigasta toiseksi eniten runkosarjan voittaneen Kärppien Veini Vehviläisen jälkeen.[21] Olkinuora torjui runkosarjassa neljä nollapeliä.[2]

KHL-vuodet (2019–2022)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2019–2020 Olkinuora siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella KHL-seura Admiral Vladivostokiin.[22] 14. lokakuuta 2019 vieraissa Barys Nur-Sultania vastaan hän torjui joukkueelleen jo viidennen peräkkäisen voittonsa, mihin ei ollut aiemmin yltänyt Admiralin seitsemän kauden mittaisessa seurahistoriassa kukaan toinen maalivahti.[23] Joulukuun alussa Olkinuora joutui sivuun ylävartalovamman vuoksi.[24] Hän palasi kaukaloihin tammikuun 2020 lopulla. Olkinuora pelasi kuitenkin suurimman osan Admiralin otteluista torjuen 31 runkosarjaottelussa kolme nollapeliä.[25] Kaudeksi 2020–2021 hän siirtyi jatkamaan KHL-uraansa kaksivuotisella sopimuksella Metallurg Magnitogorskiin.[26]

Maaliskuussa 2022 Olkinuora jätti KHL:n muiden suomalaisten tavoin.[27]

Paluu Pohjois-Amerikkaan ja siirtyminen Ruotsiin (2022–2023)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2022 Olkinuora solmi vuoden mittaisen, kaksisuuntaisen ja 750 000 dollarin arvoisen NHL-sopimuksen Detroit Red Wingsin kanssa.[28][29] Lokakuussa seura lähetti hänet siirtolistan kautta AHL-joukkue Grand Rapids Griffinsin vahvuuteen.[7] Tammikuun 2023 lopulla Red Wings asetti Olkinuoran ehdottomalle siirtolistalle aikomuksenaan purkaa hänen sopimuksensa.[30] Muutamaa päivää myöhemmin helmikuussa hänen vahvistettiin siirtyvän loppukauden 2022–2023 kattavalla sopimuksella Ruotsin SHL-liigan Brynäs IF:ään. Joukkuetta valmensi Olkinuoralle Suomen A-maajoukkueesta tuttu Mikko Manner. Siellä pelasivat myös hänelle maajoukkueesta tutut Niklas Friman ja Hannes Björninen.[31] Brynäsin kausi päättyi lopulta kuitenkin putoamiseen HockeyAllsvenskaniin.

Paluu Pelicansiin ja siirto Sveitsiin (2023–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2023 Olkinuora palasi kauden 2023–2024 kattavalla sopimuksella Pelicansiin. Hänen sopimuksensa sisälsi option ulkomaille siirtymisestä kesken kauden.[32] Joulukuussa seura vahvisti Olkinuoran käyttäneen option. Samana päivänä hänen vahvistettiin siirtyvän loppukauden kattavalla sopimuksella Sveitsin National Leaguen Genève-Servetteen. Joukkueella oli tarve täydentää maalivahtiosastoaan, sillä sekä Robert Mayer että Gauthier Descloux olivat loukkaantuneet.[33]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olkinuora edusti Suomea Pekingin olympiakisoissa 2022, jolloin hän voitti kultaa. Olkinuora pelasi turnauksessa kuitenkin vain yhden ottelun ja hän toimi pääasiassa kakkosmaalivahtina Harri Säterille. Hän pelasi myös MM-kilpailuissa vuosina 2019, 2021, 2022 ja 2023, joista vuosien 2019 ja 2022 turnaukset päättyivät maailmanmestaruuteen ja vuoden 2021 turnaus hopeaan. Vuoden 2019 turnauksessa hän puki seitsemään otteluun,[25] mutta Olkinuora pelasi kuitenkin vain alkulohkon ottelussa 17. toukokuuta 2019 Britanniaa vastaan. Hän torjui arvokisadebyytissään nollapelin Suomen voitettua ottelun lukemin 5–0. Olkinuora torjui ottelussa 12 kertaa.[34] Vuoden 2021 turnauksessa hän nousi Suomen ykkösmaalivahdiksi ja pelasi seitsemän ottelua. Puolivälieräottelussa Tšekkiä vastaan Olkinuora torjui joukkueelleen nollapelin ja välieräpaikan, kun Suomi voitti ottelun lukemin 1–0. Hän torjui ottelussa 28 kertaa.[35] Olkinuora valittiin joukkueensa ottelun parhaaksi pelaajaksi, kuten myös Yhdysvaltoja vastaan pelatun avausottelun päätteeksi.[36] Media valitsi hänet turnauksen tähdistökentälliseen. Myös valmentajat valitsivat Olkinuoran Suomen turnauksen yhdeksi kolmesta parhaasta pelaajasta.[2]

Vuoden 2022 turnauksessa Olkinuoran kaikki kahdeksan pelattua ottelua päättyivät voittoon ja niistä neljä nollapeliin. Hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa 1.11 oli koko turnauksen paras. Olkinuora valittiin koko turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi, parhaaksi maalivahdiksi ja tähdistökentälliseen. Valmentajat valitsivat hänet Suomen turnuksen yhdeksi kolmesta parhaasta pelaajasta.[2] Olkinuora valittiin myös Tšekkiä vastaan pelatun alkulohkon ottelun päätteeksi joukkueensa ottelun parhaaksi pelaajaksi.[37] Vuoden 2023 turnauksessa hän jäi lopulta kakkosmaalivahdiksi Emil Larmille ja pelasi kaksi ottelua.[38] Yhteensä Olkinuora on pelannut 40 A-maaottelua.[2][39] Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Nordic Cupissa 11. huhtikuuta 2019 Aalborgissa Tanskaa vastaan. Olkinuora torjui samalla myös ensimmäisen nollapelinsä A-maajoukkueessa Suomen voitettua ottelun lukemin 0–1. Hän torjui ottelussa 15 kertaa.[40]

Olkinuora on pelannut myös yhden poikien maaottelun.[2]

Pelityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olkinuoran aiemman seuran, SM-liigajoukkue JYPin silloisen maalivahtivalmentaja Ari-Pekka Siekkisen mukaan hänen pelityylinsä muistuttaa paljon Pohjois-Amerikan maalivahtien edustamaa koulukuntaa aktiivisuudellaan, fyysisyydellään ja tehokkaan jäänpinnan sivuttaisliikkeellään.[15]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jussi Olkinuoran isä oli toimittaja Hannu Olkinuora ja äiti on pappi, tietokirjailija ja toimittaja Hilkka Olkinuora.[41] Jussi Olkinuoran veljentytär Milja Vuorenmaa voitti Minettien riveissä joukkuevoimistelun MM-kultaa vuonna 2017.[42] Jussi Olkinuora kävi peruskoulun Tampereella ruotsinkielisessä Svenska samskolan i Tammerforsissa ja hän asui nuorena myös Ruotsissa.[43]

Olkinuoralla on yhdysvaltalainen puoliso Emily.[44]

Jussi Olkinuoran oikea etunimi on Juho, mutta hän taustoitti kutsumanimeään Jussia Pelicansin haastattelussa huhtikuussa 2018:

»Olin kuulemma viisivuotias, kun olin tullut eräänä päivänä tarhasta kotiin. Ilmoitin vanhemmilleni, että haluan minua kutsuttavan jatkossa Jussiksi. Tarhassa oli ollut saman niminen Juho, joka oli kiusannut muita, ja päätin, etten halua samaistua häneen. Siitä lähtien olen käyttänyt vain Jussi-nimeä.»

[45]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot  
Kausi Joukkue Liiga O V H T MIN PM NP PMK TP% O V H MIN PM NP PMK TP%
2008–2009 HIFK A-SM 27 1542 1 3.81 88,7 – – – – – – – –
2009–2010 HIFK A-SM 24 1341 3 2.15 92,3 4 4.98 83,1
2010–2011 Sioux Falls Stampede USHL 27 14 13 0 1576 73 1 2.78 90,0 5 2 3 312 14 0 2.70 91,1
2011–2012 Univ. of Denver WCHA 22 9 8 3 1236 45 2 2.18 92,4 – – – – – – – –
2012–2013 Univ. of Denver WCHA 24 13 6 5 1427 56 3 2.35 92,7 – – – – – – – – Kakkostähdistö
St. John’s IceCaps AHL 1 0 1 0 59 3 0 3.03 88,0 – – – – – – – –
2013–2014 St. John’s IceCaps AHL 10 5 3 1 554 30 1 3.25 89,3 – – – – – – – –
Ontario Reign ECHL 27 14 11 1 1575 79 1 3.01 88,7 2 0 2 116 7 0 3.61 87,0
2014–2015 St. John’s IceCaps AHL 4 2 1 0 186 13 0 4.20 85,6 – – – – – – – –
Ontario Reign ECHL 43 27 9 6 2560 103 1 2.41 91,6 12 7 4 624 24 0 2.31 90,7
2015–2016 Manitoba Moose AHL 6 0 1 1 222 19 0 5.13 86,4 – – – – – – – –
Tulsa Oilers ECHL 26 14 9 2 1503 63 0 2.52 91,1 – – – – – – – –
2016–2017 SaiPa SM-liiga 10 2 6 2 566 27 0 2.86 90,4 – – – – – – – –
JYP SM-liiga 16 11 3 2 964 28 3 1.74 93,4 13 8 5 753 27 2 2.15 91,9
JYP-Akatemia Mestis 1 1 0 0 60 2 0 2.00 93,3 – – – – – – – –
2017–2018 JYP SM-liiga 38 21 11 5 2221 85 5 2.30 90,9 5 2 3 296 16 0 3.25 88,1
2018–2019 Pelicans SM-liiga 39 24 11 4 2306 88 4 2.26 91,7 6 2 4 360 10 1 1.67 94,6
2019–2020 Admiral Vladivostok KHL 31 13 13 0 1771 74 3 2.51 92,9 – – – – – – – –
2020–2021 Metallurg Magnitogorsk KHL 30 17 7 0 1702 54 2 1.90 93,5 7 3 3 363 13 0 2.15 92,6
2021–2022 Metallurg Magnitogorsk KHL 36 20 10 0 2034 83 3 2.45 91,7 1 0 1 58 3 0 3.10 82,4
2022–2023 Grand Rapids Griffins AHL 15 6 8 0 784 49 1 3.75 86,8 – – – – – – – –
Brynäs IF SHL 9 3 5 0 514 23 0 2.69 88,8 – – – – – – – –
2023–2024 Pelicans SM-liiga 20 9 5 6 426 46 0 2.26 90,3 – – – – – – – –
Genève-Servette NL

Maajoukkuetilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Turnaus O V H MIN PM NP PMK TP%
2019 MM 1 1 0 60 0 1 0.00 100
2021 MM 7 6 1 431 10 1 1.39 94,3 Ykköstähdistö
2022 OK 1 1 0 62 3 0 2.90 90,0
2022 MM 8 8 0 487 94 4 1.11 94,8 Ykköstähdistö
2023 MM 2 2 0 120 4 0 2.00 84,6

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Nyrhinen, Matti: ”Rautajätti, 007, Kaapeli” – Leijonat julkaisi pelaajien lempinimet, tunnistatko kuka on kuka? MTVuutiset.fi. 26.5.2019. BRATISLAVA: Telia Company AB. Viitattu 2.6.2019.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Jussi Olkinuora Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  3. ↑ Ärje, Aleksis: Jypinkylän stipendi (pdf) (Artikkeli löytyy sivulta 35.) surkkari.fi. 18.1.2017. Suur-Jyväskylän Lehti Oy. Viitattu 22.1.2017.
  4. ↑ Jets agree to terms with Juho Olkinuora nhl.com/jets. 8.4.2013. Winnipeg Jets. Viitattu 6.7.2016. (englanniksi)
  5. ↑ Yllättävälle suomalaisnimelle NHL-sopimus Jatkoaika.com. 7.4.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 6.7.2016.
  6. ↑ Jets re-assign 11 players from training camp nhl.com/jets. 20.9.2013. Winnipeg Jets. Viitattu 6.7.2016. (englanniksi)
  7. ↑ a b c Juho Olkinuora Stats, Profile, Bio, Analysis and More sportsforecaster.com. XML Team Solutions, LLC. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Jussi Olkinuora The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
  9. ↑ IceCaps Re-Assign Jussi Olkinuora to Ontario Reign oursportscentral.com. 16.10.2014. OurSports Central. Viitattu 30.8.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Moose sign four players nhl.com/jets. 1.7.2015. Winnipeg Jets. Viitattu 6.7.2016. (englanniksi)
  11. ↑ White, Chris: Moose reduce roster by five moosehockey.com. 4.10.2015. Manitoba Moose Hockey Club. Viitattu 6.7.2016. (englanniksi)
  12. ↑ SaiPa menettää Tuohimaan sairastuvalle – Olkinuora tuuraajaksi Jatkoaika.com. 27.9.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 27.9.2016.
  13. ↑ Otteluseuranta liiga.fi. 1.10.2016. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 4.10.2016.
  14. ↑ Matches championshockeyleague.com. 4.10.2016. Champions Hockey League (CHL) AG. Viitattu 21.12.2020. (englanniksi)
  15. ↑ a b JYP palkkasi maalivahdin jypliiga.fi. 12.12.2016. JYP Jyväskylä Oy. Viitattu 12.12.2016.
  16. ↑ Olkinuora loppukauden sopimukseen JYPin kanssa Jatkoaika.com. 10.1.2017. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.1.2017.
  17. ↑ JYP jatkosopimuksiin Kuukan ja Olkinuoran kanssa – puolustukseen paluumuuttaja Mestiksestä Jatkoaika.com. 4.5.2017. Jatkoaika r.y. Viitattu 4.5.2017.
  18. ↑ Elite Prospects - Liiga Stats 2017-2018 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.8.2023. (englanniksi)
  19. ↑ Kauppinen, Juuso: JYP voitti historiallisesti Champions Hockey Leaguen mestaruuden liiga.fi. 6.2.2018. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 16.4.2019.
  20. ↑ Pelicans vahvistui hyökkääjälupauksella − ensi kesänä NHL:ään varattava Jesse Ylönen Lahteen Jatkoaika.com. 10.4.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 10.4.2018.
  21. ↑ Elite Prospects - Liiga Stats 2018-2019 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 30.8.2023. (englanniksi)
  22. ↑ Hirvonen, Hinni: Leijonavahti Olkinuora siirtyy KHL-seura Admiral Vladivostokiin yle.fi. 15.5.2019. Yleisradio Oy. Viitattu 30.8.2023.
  23. ↑ Pönniö, Toni: Mahtavaa! Leijonien kultavahti jatkaa loistamistaan KHL:ssä – jo kauden kolmas nollapeli pohjusti seuraennätyksen suomikiekko.com. 14.10.2019. Nordic Sport Media. Viitattu 15.10.2019.
  24. ↑ Miettinen, Miska: Kultaleijona ollut sivussa, joukkue ajautunut heti hälyyttävään tappioputkeen suomikiekko.com. 29.12.2019. Nordic Sport Media. Viitattu 21.6.2020.
  25. ↑ a b Juho Olkinuora Eurohockey-sivustolla (englanniksi)
  26. ↑ Jo kolmas kultaleijona siirtyy Magnitogorskiin − Olkinuora tukkimaan tolppien väliä Jatkoaika.com. 18.6.2020. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.6.2020.
  27. ↑ Neljä suomalaista kiekkotähteä jätti seuransa – KHL ei suostunut lupaamaan vapaata liikkuvuutta Iltalehti. 4.3.2022. Viitattu 16.12.2023.
  28. ↑ Roth, Thomas: Red Wings sign Goaltender Jussi Olkinuora to one-year contract nhl.com/redwings. 16.6.2022. DETROIT: Detroit Red Wings. Viitattu 4.2.2023. (englanniksi)
  29. ↑ Hallikainen, Topi: Kultaleijona Jussi Olkinuora solmi NHL-sopimuksen Jatkoaika.com. 15.6.2022. Jatkoaika r.y. Viitattu 4.2.2023.
  30. ↑ Perälä, Joni: Leijonasankari Jussi Olkinuora siirtolistalle – Red Wings on purkamassa sopimuksen Jatkoaika.com. 31.1.2023. Jatkoaika r.y. Viitattu 4.2.2023.
  31. ↑ Perälä, Joni: Red Wings -organisaatiosta lähtöpassit saanut Jussi Olkinuora loppukaudeksi Ruotsiin Jatkoaika.com. 3.2.2023. Jatkoaika r.y. Viitattu 4.2.2023.
  32. ↑ Olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari Jussi Olkinuora palaa Pelicansin tolppien väliin pelicans.fi. 28.7.2023. Lahden Pelicans Oy. Viitattu 30.8.2023.
  33. ↑ Kunnari, Timo: Vahvistus: Tässä on Jussi Olkinuoran uusi joukkue iltalehti.fi. 11.12.2023. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 11.12.2023.
  34. ↑ GAME SUMMARY (pdf) stats.iihf.com. 17.5.2019. IIHF. Viitattu 15.10.2019. (englanniksi)
  35. ↑ GAME SUMMARY (pdf) stats.iihf.com. 3.6.2021. IIHF. Viitattu 8.6.2021. (englanniksi)
  36. ↑ BEST PLAYER OF THE GAME SELECTED BY THE TEAM (pdf) iihf.com. 6.6.2021. IIHF. Viitattu 7.6.2021. (englanniksi)
  37. ↑ BEST PLAYER OF THE GAME SELECTED BY THE TEAM (pdf) iihf.com. 29.5.2022. IIHF. Viitattu 4.2.2023. (englanniksi)
  38. ↑ Isokoski, Riku: Kommentti: Leijonien tärkein kysymys on ratkennut iltalehti.fi. 16.5.2023. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 30.6.2023.
  39. ↑ Tilanne 25.5.2023
  40. ↑ DEN - FIN (0-1) stats.swehockey.se. 11.4.2019. Svenska Ishockeyförbundet. Viitattu 15.10.2019. (englanniksi)
  41. ↑ Juti, Minna: Hilkka Olkinuora on pappi, feministi ja kuuden lapsen äiti: ”Elämäni korjausliikkeet eivät ole aina näyttäneet kauniilta” anna.fi. 1.10.2019. Otavamedia Oy. Viitattu 21.12.2020.
  42. ↑ Leppänen, Marko: Papin pojan salaisuus: Äiti kertoo, mikä on suurperheestä maailmalle ponnistaneen Jussi Olkinuoran menestyksen tae: "Otan sitten seuraavan kiinni" MTVuutiset.fi. 5.6.2021. Telia Company AB. Viitattu 8.6.2021.
  43. ↑ Heimo, Jussi: Jussi Olkinuora lähti Tampereelta hakemaan sivistystä ja palaa olympiavoittajana: ”Tampere on edelleen kuin kotikaupunki” aamulehti.fi. 4.5.2022. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 4.2.2023.
  44. ↑ ”SM-liiga on poissuljettu” – Leijonien kultasankarin takki kääntyi täysin www.iltalehti.fi. Viitattu 14.9.2023.
  45. ↑ Salonen, Aleksi: Olkinuora on maalivahdiksi normaali heppu, johon tinkimätön harjoittelu iskostui jo nuorena - ”Minua ei ole koskaan kehuttu lahjakkaaksi” pelicans.fi. 14.42018. Lahden Pelicans Oy.
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2019

4 Lehtonen (A) | 7 Kaski | 12 Anttila (C) | 15 Ilomäki | 19 Savinainen (A) | 20 Ojamäki | 21 Tyrväinen | 24 Kakko | 25 Rajala | 27 Luostarinen | 28 Jokiharju | 30 Lankinen | 35 Vehviläinen | 40 Lindbohm | 41 Kiviranta | 45 Olkinuora | 50 Koivisto | 55 Ohtamaa | 58 Hakanpää | 65 Manninen | 70 Mikkola | 71 Kuusela | 76 Sallinen | 82 Pesonen | 91 Lammikko | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2021

2 Pokka | 3 Määttä | 6 Sund | 7 Kaski | 12 Anttila (C) | 13 Ruohomaa | 15 Lundell | 20 Ojamäki | 21 Innala | 22 Ruotsalainen | 24 Björninen | 25 Karjalainen | 27 Kontiola (A) | 29 Säteri | 31 Juvonen | 38 Turunen | 39 Nousiainen | 40 Lindbohm | 45 Olkinuora | 47 Tiivola | 48 Puustinen | 50 Koivisto | 52 Seppälä | 55 Ohtamaa (A) | 61 Rindell | 76 Sallinen | 80 Mäenalanen | 81 Pakarinen | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2022

2 Pokka | 3 Friman | 4 Lehtonen | 10 Armia | 12 Anttila (A) | 21 Innala | 23 Lindell | 24 Björninen | 25 Rajala | 29 Säteri | 35 Tuohimaa | 38 Hietanen | 41 Heiskanen | 42 Vatanen (A) | 45 Olkinuora | 50 Seppälä | 51 Filppula (C) | 55 Ohtamaa | 64 Granlund (A) | 65 Manninen | 70 Hartikainen | 76 Sallinen | 80 Mäenalanen | 82 Pesonen | 91 Lammikko | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2022

2 Pokka | 3 Friman | 4 Lehtonen | 12 Anttila (A) | 13 Kemiläinen | 15 Aaltonen | 20 Ojamäki | 24 Björninen | 25 Rajala | 28 Nättinen | 29 Säteri | 35 Tuohimaa | 38 Hietanen | 40 Lindbohm | 42 Vatanen | 45 Olkinuora | 51 Filppula (C) | 55 Ohtamaa (A) | 60 Granlund | 65 Manninen | 70 Hartikainen | 71 Komarov (A) | 80 Mäenalanen | 81 Pakarinen | 82 Pesonen | Valmentaja Jukka Jalonen

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juho_Olkinuora&oldid=22051646”