Siirry sisältöön

Saimaan Pallo

Wikipediasta
SaiPa
Koko nimi Saimaan Pallo
Perustettu 1948
Kaupunki Suomi Lappeenranta, Suomi
Kotiareena Kisapuisto
– kapasiteetti 4 820
Sarja SM-liiga
Värit          
Toimitusjohtaja Suomi Jani Valkeapää[1]
Puheenjohtaja Suomi Jussi Turunen[2]
Päävalmentaja Suomi Raimo Helminen[3]
Kapteeni Suomi Samuli Niinisaari
Omistaja Lätkä Lentää Oy (98,85 %)
SaiPa ry (1,15 %)[2]
Yhteistyöseurat Ketterä[4] (Mestis)
Pepo (Suomi-sarja)
Media Etelä-Saimaa
SM-mitalit
Kultaa 0
Hopeaa 1 (2025)
Pronssia 2 (1966, 2026)
Jarno Koskiranta SaiPassa vuonna 2010.
Kanadalainen Riley Armstrong SaiPassa kaudella 2011–2012.

Saimaan Pallo eli SaiPa on lappeenrantalainen jääkiekkoseura, joka on pelannut SM-liigassa yhtäjaksoisesti kaudesta 1996–1997 lähtien. Seura perustettiin Lauritsalan kauppalassa vuonna 1948 jalkapallo- ja jääpalloseuraksi, ja ensimmäinen jääkiekko-ottelunsa se pelasi Imatralla vuonna 1954.[5][6] SaiPan kotihalli on Parkkarilan kaupunginosassa sijaitseva Kisapuisto, jonka yleisökapasiteetti on 4 820 katsojaa.[7]

SaiPan paras saavutus on SM-hopea kaudelta 2024–2025. Loppuottelusarjassa se kohtasi tuolloin KalPan, joka oli parempi otteluvoitoin 4–2.[8] SM-pronssia SaiPa saavutti kausilla 1965–1966 ja 2025–2026.[9] Jälkimmäiseltä kaudelta on myös SM-liiga-ajan paras runkosarjasijoitus (kolmas) ja piste-ennätys (112).[10][11]

Seuran edustus- ja A-juniorijoukkueesta vastaa vuonna 2000 perustettu Liiga-SaiPa Oy.[12] Muut juniorijoukkueet toimivat emoseura Saimaan Pallo – SaiPa ry:n alaisuudessa.[13][14] Vuodesta 2020 lähtien SaiPan nimellä ja väreillä on pelannut myös salibandyseura SaiPa Salibandy.[15]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen ja 1950-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SaiPa perustettiin Lauritsalan kauppalassa vuonna 1948 seudun lupaaville jää- ja jalkapallon harrastajille, joille ei löytynyt harrastusmahdollisuutta juniorivuosien päätyttyä.[16] Urheilun harrastamisesta uudessa seurassa kiinnostuneet saapuivat Kaukaan kansakoululle 9. marraskuuta 1948, ja vastaperustetun seuran nimeksi valittiin 12 ehdotuksen joukosta Saimaan Pallo eli SaiPa. Seuran historian ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ryhtyi Pauli Tarvonen.[16]

SaiPan toiminta keskittyi ensimmäisten vuosien aikana jääpalloon ja jalkapalloon, kunnes vuonna 1951 otettiin esille ehdotus jääkiekon lisäämisestä seuran mahdolliseksi harrastusmuodoksi. Vaikka ajatusta kannatettiin, lajista tuli seuran vakituinen harrastusmuoto vasta vuonna 1953, jolloin se korvasi jääpallon.[16] SaiPa pelasi ensimmäisen jääkiekko-ottelunsa 4. helmikuuta 1954 Imatralla Imatran Jyskettä vastaan, ja voitti ottelun maalein 8–3.[17] Seuran ensimmäinen kotiottelu päättyi puolestaan Jyskeen voittoon lukemin 7–9.[16] SaiPa pelasi talven aikana lisäksi kaksi muuta ottelua, joista se voitti molemmat.lähde?

Melko hyvin menneen talven jälkeen seura lähetti pelaajistaan Vilho Pekkosen Suomen Jääkiekkoliiton vuosikokoukseen, jossa tämä kuuli englanninkielisestä The Hockey Handbookista eli Jääkiekon käsikirjasta. Seuran puheenjohtaja Bryan Backmansson käänsi kirjan suomeksi ja se hankittiin seuran käyttöön[17], minkä myötä seura aloitti entistä määrätietoisemman harjoittelun, ja harjoitteli tiettävästi täysipainoisemmin kuin monet ajan muut jääkiekkoseurat[17].

Vuosien 1954 ja 1955 välisenä talvena SaiPa pelasi maakuntasarjassa vaihtelevalla menestyksellä, sillä ottelut menivät lähinnä sääntöjä opetellessa. Seura ei jäänyt kuitenkaan täysin ilman menestystä, sillä piirisarjan voitto kirjattiin lopulta SaiPalle. Lisäksi joukkue voitti muutamia otteluita Suomen Cupissa.[17] Kesällä 1955 aloitettiin hanke kotikentän siirtämisestä Lauritsalan keskustasta Kaukaalle. Sopiva paikka löydettiin, ja niin kutsutusta ”Abessinian männiköstä” tuli SaiPan kotikaukalo seuraavien kahdeksan vuoden ajaksi.[18] Uuden kotikentän nimeksi valittiin lukuisten ehdotusten joukosta Osmo Meilahden ehdottama Kiekkopuisto. Ensimmäinen ottelu pelattiin uudella kentällä 16. joulukuuta 1955, kun SaiPa kohtasi Suomen maajoukkueen häviämällä sille maalein 5–1.[17]

Ensimmäiset kaudet maakuntasarjassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisella kaudella SaiPan nousu Suomensarjaan jäi toteutumatta huonon maalieron vuoksi. Kolmannella kaudella joukkue ei hävinnyt ainuttakaan ottelua, mutta hävisi nousukarsinnassa Riihimäen Pallonlyöjille maalein 4–2 eikä onnistunut vieläkään nousemaan ylemmäs. Joukkue pelasi myös seuraavan kauden 1957–1958 tappioitta ja onnistui lopulta nousemaan Suomensarjaan voittamalla karsintaottelussa Joensuun Pallo-Toverit maalein 7–2. SaiPa saavutti kaudella myös Suomen Cupin hopeaa häviämällä loppuottelussa Tampereen Ilvekselle lukemin 3–2. Paikka loppuottelussa oli oiva saavutus maakuntasarjan joukkueelle, joka oli onnistunut voittamaan ennen loppuotteluun yltämistä muun muassa Helsingin IFK:n.lähde?

Seuraava kausi 1958–1959 oli SaiPalle 10-vuotisjuhlakausi. Joukkue pelasi Suomensarjassa hyvin. Sarjaan vuotta aiemmin noussut SaiPa pääsi mestaruussarjakarsintoihin, joissa se voitti ennakkosuosikit ja nousi SM-sarjaan. Joukkueen harjoituksissa aloitti samalla kaudella tuleva tunnettu kiekkoilija Lalli Partinen.lähde?

Kymmenen vuotta SM-sarjassa ja ensimmäinen mitali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SaiPa pelasi ensimmäisen pääsarjaottelunsa Kiekkopuistossa 13. joulukuuta 1959 Rauman Lukkoa vastaan, häviten ottelun maalein 3–7. Joukkueen ensimmäisen pääsarjatason maalin teki Jorma Hietanen. Joukkue otti ensimmäisen pääsarjatason pisteensä pelaamalla tasan 4–4 Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan. Ensimmäinen pääsarjatason voitto tuli HJK:ta vastaan maalein 5–3. Vaikka SaiPa oli valmistautunut Mestaruussarjaan tarkoilla harjoitussuunnitelmilla, sen loppusijoitus oli heikko ja tippuminen Suomensarjaan jäi pisteestä kiinni. Seuran talous oli huonosta menestyksestä huolimatta kunnossa Mestaruussarjan suurimman yleisömäärän ansiosta.lähde?

SaiPa aloitti seuraavan kautensa 1960–1961 harjoitusottelulla ruotsalaista Djurgårdensia vastaan. Varsinaisen sarjakauden aloitus jouduttiin siirtämään tuonnemmaksi leudon sään vuoksi. Joukkueen kausi meni kaksijakoisesti, sillä hyvää alkukautta seuraksi huono loppukausi. Joukkueen sijoitus oli lopulta kahdeksas, mikä riitti sarjapaikan säilymiseen. Seuraava kausi 1961–1962 oli joukkueelta kehno ja sijoitus oli viimeinen tasapistein Turun Palloseuran kanssa. Sarjapaikka ratkaistiin uusintaottelulla, jonka pelaamista SaiPa ehdotti puolueettomalla kentällä, mutta johon Palloseura halusi arpoa kotijoukkueen. SaiPa voitti karsinnan ja Lauritsalassa pelattu ottelu päättyi joukkueen voittoon, joten sarjapaikka säilyi. Kausi 1962–1963 ei myöskään mennyt suunnitelmien mukaisesti, mutta sarjapaikka onnistuttiin säilyttämään silti viimeisten otteluiden loppukirin ansiosta.lähde?

25. toukokuuta 1963 Lauritsalaan päätettiin rakentaa tekojäärata, joka valmistui talkootyöllä seuraavan kauden alkuun mennessä. Kenttä avattiin nykyisen Lappeenrannan kisapuiston jäähallin paikalla 23. lokakuuta 1963. Kausi 1963–1964 meni SaiPalta ilman putoamispelkoa hyvän alkukauden tuoman viidennen sijan ansiosta. Kausi 1964–1965 vaikutti erittäin lupaavalta SaiPan johdettua sarjaa viidellä pisteellä ensimmäisen puoliskon päätteeksi. Joukkueesta kutsuttiin maajoukkueleirille hyvän menestyksen myötä viisi pelaajaa, joista Markku Eiskonen loukkaantui siellä pahasti. SaiPa pelasi leirin jälkeen kuuden ottelun tappioputken. Kausi päättyi viidenteen sijaan ja pronssimitali jäi pisteen päähän. Suomen Cupissa joukkue sai kuitenkin toisen Cup-mitalinsa, toisen hopean loppuottelun päätyttyä jatkoaikatappioon 2–3 porilaista RU-38:aa vastaan.lähde?

Kauden 1965–1966 joukkue pronssimitalin 50-vuotisjuhlallisuuksissa maaliskuussa 2016. Vasemmalta oikealle: Pentti Hyväri, Harri Laakso, Keijo Sinkkonen, Pekka Moisio, Heikki Juselius, Raimo Lohko, Kari Ruontimo, Hannu Lemander, Leo Haakana, kapteeni Lalli Partinen ja pelaajavalmentaja Yrjö Hakala.

Kaudella 1965–1966 SM-sarjassa kokeiltiin uutta sarjamuotoa jakamalla joukkueet kahteen lohkoon. SaiPa sijoittui omassaan toiseksi ja eteni jatkosarjaan. Tampereen Ilves oli jatkosarjassa ylivoimainen, mutta muista sijoista käytiin kovaa kamppailua. SaiPa sijoittui jatkosarjassa kolmanneksi ja saavutti ensimmäisen pääsarjamitalinsa, SM-pronssin. Kauden avausottelussa Porin Karhuja vastaan tehtiin myös seuran kaikkien aikojen yleisöennätys 7 244 katsojalla.lähde?

SaiPa vajosi kahden mainion kauden jälkeen takaisin keskikastiin kauden 1966–1967 päätyttyä kuudenteen sijaan. Joukkueen huoltajana aloitti samalla kaudella toimessaan vielä nykyisinkin oleva Markku ”Makkara” Puroharju. Lauritsala yhdistyi Lappeenrannan kaupunkiin 1. tammikuuta 1967, minkä myötä SaiPasta tuli entistä vahvemmin koko Lappeenrannan alueen joukkue. Myös kausi 1967–1968 päättyi kuudenteen sijaan. Kausi 1968–1969 oli seuran 20-vuotisjuhlakausi sekä kymmenes peräkkäinen kausi pääsarjatasolla. Juhlakausi päättyi kuitenkin karusti seuran tippumiseen Suomensarjaan ja vuosikymmenen mittaisen pääsarjaputken päättymiseen.lähde?

1970-luvun vuoristorata

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanadalais-italialainen Stefano Giliati SaiPassa vuonna 2012.

Kausi 1969–1970 oli SaiPan ensimmäinen kausi Suomensarjassa sekä alemmalla sarjatasolla kymmeneen vuoteen. Joukkue sijoittui sarjan itälohkossa toiseksi ja eteni karsintasarjaan, jossa HJK oli kuitenkin parempi. Seuraavaan kauteen panostettiin enemmän ja joukkue eteni jälleen karsintasarjaan, muttei onnistunut nousemaan SM-sarjaan ja sijoittui Suomensarjan kolmanneksi. Joukkuetta vahvistettiin lisää kolmannelle Suomensarja-kaudelle, minkä lisäksi valmennusta ja joukkueenjohtoa uudistettiin. Kausi oli menestyksekäs: joukkue menetti saatavilla olleista pisteistä vain yhden ja maaliero oli 145–28. Kaikki karsintasarjan kymmenen ottelua päättyivät voittoon ja SaiPa nousi takaisin SM-sarjaan.lähde?

SM-sarjakausi 1972–1973 alkoi jäähallin avajaisilla Kisapuiston tekojään kattamisen myötä. Menestys jäi vaatimattomaksi joukkueen sijoituttua viimeiseksi, 20 pisteen päähän toiseksi viimeisestä sijasta. SaiPa putosi takaisin Suomensarjaan ja pelasi siellä kauden 1973–1974 ilman tappioita, vaikka kauteen lähdettiin lähes kokonaan omilla junioreilla. Myös karsintasarja sujui tappioitta, joten joukkue nousi jälleen SM-sarjaan, jossa kausi 1974–1975 päättyi toiseksi viimeiselle sijalle. Koska uuden sarjajärjestelmän mukaisesti kaksi viimeistä putosi jääkiekon I-divisioonaan, edessä oli jälleen paluu alemmalle sarjatasolle.lähde?

Kaudella 1975–1976 nousu uuteen jääkiekon SM-liigaan jäi toteutumatta, kun joukkue hävisi karsintapaikan ratkaisseen uusintaottelun. Eräs kauden kummallisista tapahtumista oli Joensuussa käyty joukkotappelu, johon osallistuivat niin kaikki pelaajat kuin muutama katsojakin. Toinen I-divisioonakausi 1976–1977 päättyi kolmanteen sijaan Oulun Kärppien ja Vaasan Sportin jälkeen. Joukkue voitti sarjan seuraavalla kaudella 1977–1978 ja eteni liigakarsintoihin, mutta hävisi niissä kaikki ottelunsa. SaiPa voitti I-divisioonan myös seuraavalla 30-vuotisjuhlakaudellaan 1978–1979, muttei onnistunut taaskaan nousemaan SM-liigaan Kärppien ja KooVeen sijoituttua edelle karsintasarjassa.lähde?

Alpo Suhonen ryhtyi SaiPan valmentajaksi kaudelle 1979–1980, ja kausi päättyikin SM-liiganousuun. Joukkueessa aloitti samalla kaudella maineikas ketju Petri Skriko – Heikki Mälkiä – Pentti Matikainen.lähde?

Enimmäkseen SM-liigassa vietetty 1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SaiPa sijoittui ensimmäisellä SM-liigakaudellaan 1980–1981 kahdeksanneksi eli kolmanneksi viimeiseksi. Joukkueessa pelasi samalla kaudella seuran ensimmäiset yhdysvaltalaispelaajat Stuart Ostlund ja Peter Scamurra. NHL-seura Vancouver Canucks varasi kauden päätteeksi Petri Skrikon vuoden 1981 varaustilaisuudessa. Alpo Suhonen siirtyi valmentamaan Suomen juniorimaajoukkueita, joten seuran uudeksi päävalmentajaksi nousi Pentti Matikainen. Kaudella 1981–1982 joukkueessa aloitti myöhemmin seuran tunnetuksi pelaajaksi noussut yhdysvaltalaishyökkääjä Ralph Cox, joka voitti SM-liigan jäähypörssin ja sijoittui pistepörssissä neljänneksi. SaiPa sijoittui seitsemänneksi ja jäi maalin erolla pudotuspelien ulkopuolelle.lähde?

Kaudella 1982–1983 SaiPa sijoittui kuudenneksi ja pelasi seurahistoriansa ensimmäisissä pudotuspeleissä. Joukkue hävisi avauskierroksella Tampereen Ilvekselle suoraan kahdessa ottelussa. Seuraavalle kaudelle 1983–1984 seura asetti tavoitteekseen olla vähintään neljäs, mutta lopullinen sijoitus oli kuudes. Ralph Cox palasi SaiPaan välivuoden jälkeen kaudelle 1984–1985. Kausi oli joukkueelta heikko, mutta se säilytti sarjapaikkansa karsintasarjassa. Seuraavalle kaudelle 1985–1986 seura vahvisti joukkuettaan NHL:ssä pelanneella maajoukkuemaalivahdilla Hannu Kamppurilla. Kausi päättyi vahvistuksesta huolimatta putoamiseen I-divisioonaan, minkä seurauksena joukkueesta poistui 14 pelaajaa. Ensimmäinen divisioonakausi päättyi viidenteen sijaan ja toinen divisioonakausi 1987–1988 toiseen sijaan sekä sarjanousuun. Kausi muistetaan tapauksesta, jossa joukkueen ulkomaalaispelaaja Tim Hrynewich löi erään Forssassa pelatun ottelun päätöskättelyissä vastustajaa päähän mailalla. Hrynewich sai tempauksestaan viiden kuukauden pelikiellon sekä seitsemän kuukauden ehdollisen vankeustuomion ja usean tuhannen markan sakot.lähde?

SaiPa sijoittui nousun jälkeisellä SM-liigakaudella 1988–1989 yhdeksänneksi. Kausi oli tapahtumarikas: TuTosta hankittu Steve Harrison jäi kiinni dopingista ja hyökkääjä Mikko Niemistä puukotettiin. Lisäksi SaiPa hankki Oulun Kärpistä Mario Lemieux'n veljen Alain Lemieux'n, joka loukkaantui kuitenkin jo viiden ottelun jälkeen.lähde?

Kaudella 1989–1990 alkoi Ari Santasen 11-vuotinen jakso SaiPassa ja Vesa Viitakoski valittiin vuoden tulokkaaksi. Joukkue sijoittui kahdeksanneksi. Kaudella 1990–1991 seura tavoitteli pudotuspelipaikkaa vahvistamalla joukkuetta muun muassa tšekkipelaajilla Jaroslav Benákilla ja Otakar Janeckýlla, mutta nimekäs miehistö epäonnistui ja joukkue putosi I-divisioonaan. Urheilullisen epäonnistumisen lisäksi taloudellinen tulos oli 1,5 miljoonaa markkaa tappiolla, ja seuran kokonaisvelkasaldo hipoi viittä miljoonaa.lähde?

Konkurssin partaalla I-divisioonassa vuosina 1991–1996

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun alku oli kriisintäytteistä aikaa SaiPalle. Seuran tärkein tavoite oli talouden kohentaminen konkurssin välttämiseksi. Joukkue pelasi I-divisioonassa kaudella 1991–1992 ja kärsi yleisökadosta. Taloustilanne heikkeni kauden aikana entistä enemmän, ja joulutauolla seura irtisanoi kaikki sopimuksensa sekä tarjosi pelaajille uusia, joiden palkka oli puolitettu. Pelaajista kuusi hylkäsi uuden sopimuksen, mutta joukkueen kausi päättyi kuudenteen sijaan sekä taloudelliseen nollatulokseen.lähde?

Kaudella 1992–1993 joukkue oli I-divisioonan seitsemäs ja seuran talous kohentui puolella miljoonalla markalla. Myös kausi 1993–1994 toi puolen miljoonan markan taloushelpotukset. Joukkue eteni kauden päätteeksi liigakarsintaan, muttei onnistunut nousemaan SM-liigaan. Kaudella 1994–1995 joukkueen kotiotteluiden yleisömäärät nousivat: esimerkiksi eräässä ottelussa KooKoota vastaan oli yli 3 000 katsojaa. SaiPa voitti kauden päätteeksi runkosarjan ja kaatoi pudotuspeleissä sekä Järvenpään Haukat että Kiekko-67:n. Joukkue hävisi kuitenkin liigakarsinnoissa Ilvekselle eikä noussut vieläkään SM-liigaan. Maalivahti Jussi Markkanen pelasi kauden aikana nuorten maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1995, Ari Santanen voitti sarjan pistepörssin, ja Tero Hämäläinen sijoittui maalipörssin ykköseksi.lähde?

Heikki Mälkiä aloitti SaiPan valmentajana kaudella 1995–1996. Joukkue sijoittui runkosarjassa toiseksi ja voitti pudotuspeleissä Kotkan Titaanit sekä Joensuun Kiekko-Karhut. Karsintasarjan ensimmäisessä vaiheessa kaatui Kokkolan Hermes ja joukkue eteni pelaamaan SM-liigapaikasta viimeiseksi sijoittunutta TuToa vastaan. SaiPa voitti sarjan otteluvoitoin 3–0 ja nousi takaisin SM-liigaan.lähde?

Vakiintuminen SM-liigaseuraksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilves ja SaiPa vastakkain Hakametsässä helmikuussa 2007. SaiPan pelaajista kuvassa vasemmalla Marko Ojanen ja Ossi-Petteri Grönholm, maalilla Rob Zepp, aloituksessa Mikko Hakkarainen.

Maalivahti Jussi Markkanen palasi yhden Tapparassa viettämänsä kauden jälkeen SaiPaan kaudelle 1996–1997. Joukkueen ennakoitiin karsivan liigapaikastaan, mutta KalPa jäi kuitenkin sen taakse. Seura teki kaudesta 700 000 markan voitot, minkä ansiosta se pystyi maksamaan viimeisetkin velkansa pois. Kaudella 1997–1998 joukkue pelasi hyvin ja sijoittui runkosarjassa kuudenneksi, mutta hävisi pudotuspelien avauskierroksella Ilvekselle otteluvoitoin 3–0. Joukkueen tärkein pelaaja oli sarjan maalipörssin voittanut kanadalaishyökkääjä Dale McTavish.lähde?

SaiPa sijoittui runkosarjan kuudenneksi myös kaudella 1998–1999 ja kohtasi pudotuspeleissä Helsingin Jokerit. Joukkue sai pelata sarjan kaksi ensimmäistä ottelua kotikentällään, koska Jokereiden Hartwall Areenalla järjestettiin samaan aikaan muita tapahtumia. Sarjan kolmanteen otteluun Helsinkiin matkasi tuhansia SaiPan kannattajia. SaiPa teki suuryllätyksen kaatamalla Jokerit suoraan kolmessa ottelussa. Välierissä tuli vastaan toinen 1990-luvun kestomenestyjä TPS, joka voitti SaiPan niin ikään suoraan kolmessa ottelussa. SaiPalla oli mahdollisuus voittaa historiansa toinen SM-mitali, mutta se hävisi Hämeenlinnassa pelatussa pronssiottelussa HPK:lle.lähde?

Kausi 1999–2000 oli SaiPalle pettymys runkosarjan päätyttyä yhdeksänteen sijaan. Seuraavalla kaudella sijoitus oli kymmenes ja kaudella 2001–2002 vuorostaan viimeinen. Kausi 2002–2003 alkoi mallikkaasti ja joukkue oli hieman ennen joulutaukoa parhaimmillaan kolmantena sarjataulukossa, mutta loppukauden romahdus pudotti joukkueen 11. sijalle. Kausina 2003–2004 ja 2004–2005 joukkue jäi sarjataulukossa 12. sijalle. Maalivahti Jarmo Myllys pelasi kyseisinä kausina viimeiset ottelunsa SaiPassa.lähde?

SaiPa sijoittui kaudella 2005–2006 runkosarjan seitsemänneksi, vaikka lähti kauteen sarjan lähes pienimmällä pelaajabudjetilla. Heikki Mälkiän valmentama joukkue kohtasi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella TPS:n ja voitti sarjan suoraan kahdessa ottelussa. Puolivälierissä vastaan tullut HIFK voitti sarjan kolme ensimmäistä ottelua ja meni lopulta jatkoon otteluvoitoin 4–2. Seuraavat kaudet 2006–2007 ja 2007–2008 menivät SaiPalta heikommin, vaikka pudotuspelipaikka ei jäänytkään jälkimmäiseksi mainitulla kauas: joukkue kohtasi kotonaan runkosarjan toiseksi viimeisellä kierroksella kymmenentenä olleen TPS:n, hävisi ja menetti kyseisen sijan sille. Seuraavalla kaudella 2008–2009 SM-liiga avattiin jälleen ja SaiPan 60-vuotisjuhlakausi epäonnistui muun muassa lukuisten loukkaantumisten seurauksena, minkä myötä joukkue kohtasi liigakarsinnoissa Rauman Lukon. SaiPa selvitti kautensa voittamalla sarjan suoraan kolmessa ottelussa kanadalaishyökkääjä Shayne Toporowskin hyvien pelisuoritusten johdattamana.lähde?

SaiPa solmi kaudeksi 2009–2010 yhteistyösopimuksen Mikkelin Jukureiden kanssa.[19] Seuran toimitusjohtajana vuodesta 2006 toiminut Sami Koikkalainen lopetti työssään elokuussa 2011 ja hänet korvasi seuran entinen puolustaja Riku Kallioniemi.lähde?

Liigan keskikastia ja hetkellistä menestystä 2010-luvulla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SaiPa ja Lahden Pelicans 07.03.2026 pelissä otettu kuva, SaiPa voitti pelin 4-2 lukemin.

SaiPa nuorensi pelaajistoaan kaudelle 2012–2013. Seura hankki muun muassa KalPasta Simo-Pekka Riikolan, Tommi Jokisen sekä Jaakko Rissasen. Joukkue aloitti kauden vahvasti esiintymällä ajoittain sarjataulukon ykkösenä, ja joulutauolle mentäessä joukkueen sijoitus oli toinen, mikä oli omiaan nostattamaan Lappeenrantaan kiekkokuumeen. Joukkue sijoittui lopulta yhdeksänneksi 89 pisteellä ja eteni pudotuspeleihin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan tullut HIFK voitti ottelusarjan 2–1. Seura teki kaudesta taloudellisen huipputuloksen jäämällä yli 740 000 euroa voitolle.[20] Onnistuneen taloustuloksen suurimpia tekijöitä olivat kasvaneet yleisömäärät, fanituotemyynti sekä jäähallin ravintolatoiminta.lähde?

SaiPa lähti kauteen 2013–2014 varsin säilyneellä kokoonpanolla, jonka harvoja muutoksia oli maalivahti Jussi Markkasen paluu joukkueeseen. Edellisen kauden oivalliset peliesitykset saivat jatkoa ja joukkue esiintyi sarjataulukon kärkipaikoilla läpi alkukauden, ollen tällä kertaa joulutauolla sarjan kolmas. Lopullinen runkosarjasijoitus oli neljäs ja joukkue teki seurahistorian uuden piste-ennätyksen keräämällä tasan 100 pistettä. Joukkue kohtasi puolivälierissä JYPin ja johti sarjaa jo voitoin 3–0, mutta ratkaisu haettiin lopulta seitsemännestä ottelusta, jossa joukkue nousi kahden maalin tappioasemasta maalein 6–4 tulleeseen voittoon. Välierissä joukkue hävisi ennakkosuosikki Kärpille otteluvoitoin 1–4. Pronssiottelu pelattiin Lukkoa vastaan Raumalla ja 48 vuoden mittaiseksi venynyt mitaliton putki oli mahdollista päättää, mutta Lukko oli parempi maalein 3–2.lähde?

Seura menetti monia tärkeitä pelaajia ennen kautta 2014–2015 mutta paikkasi heitä onnistuneesti: yhdysvaltalaispuolustaja Sam Lofquist ja kanadalaishyökkääjä David McIntyre nousivat joukkueen kulmakiviksi, ja yhdysvaltalaispuolustaja Brian Salcido sijoittui puolustajien pistepörssissä toiseksi. Joukkueen runkosarjasijoitus oli 94 pisteellä kahdeksas. Joukkue kaatoi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Porin Ässät suoraan kahdessa ottelussa, mutta hävisi puolivälierissä Oulun Kärpille otteluvoitoin 4–1. Seura osallistui kauden aikana lisäksi ensimmäistä kertaa jääkiekon Mestarien liigaan, joissa se eteni puolivälieriin häviten niissä Kärpille suoraan kahdessa ottelussa.lähde?

SaiPan päävalmentajana aloitti ennen kautta 2016–2017 Ari Santanen. Kaudesta muodostui epäonnistuminen joukkueen jäätyä runkosarjan viimeiseksi. Mestarien liigassa joukkue voitti kuitenkin alkulohkonsa 11 pisteellä jättäen taakseen saksalaisen Eisbären Berlinin ja ruotsalaisen Luleå HF:n. SaiPa aloitti kauden 2017–2018 uudella päävalmentajalla Tero Lehterällä. Kausi oli edellistä parempi ja runkosarjasijoitus oli seitsemäs. Joukkue kohtasi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Lahden Pelicansin ja eteni jatkoon otteluvoitoin 2–1 Ahti Oksasen tehtyä ratkaisevan voittomaalin kolmannen osaottelun jatkoajalla.lähde? Puolivälierissä joukkue hävisi TPS:lle otteluvoitoin 4–2. Kaudella 2018–2019 SaiPa juhlisti 70-vuotista taivaltaan[21].

2020-luvun vaikeudet ja ensimmäinen finaalipaikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miikka Salomäki SaiPassa vuonna 2026

Seura vahvisti joukkuettaan ennen kautta 2020–2021 Jarno Koskirannalla, joka palasi SaiPaan KHL-seura SKA Pietarista. Koronaviruspandemian värittämä kausi päättyi lopulta vaatimattomasti kolmanneksi viimeiseen sijaan. Seura palkkasi uudeksi päävalmentajaksi kausille 2021–2024 Pekka Virran kolmevuotisella sopimuksella, minkä lisäksi seurassa aiemmin menestyksekkäästi pelannut David McIntyre teki paluun joukkueeseen[22].[23] Virta erotettiin päävalmentajan tehtävästään lokakuussa 2022.[24][23] Joukkue esiintyi heikosti kauden alkupuoliskolla ollen joulukuun alussa runkosarjan viimeinen. SaiPa muun muassa hävisi joulukuun alussa kotiottelussaan HPK:lle maalein 2–8. Ennen tätä edellisen kerran SaiPan kotiottelussa vastustaja oli tehnyt viisi maalia tai enemmän yhteen erään reilut 21 vuotta sitten.[25]

Kaudelle 2024–2025 Raimo Helminen palkattiin päävalmentajaksi, ja hänen johdollaan joukkue pelasi erittäin hyvin. Marraskuussa 2024 SaiPa saavutti yhdeksännen peräkkäisen voittonsa, joka oli samalla kahdeksas voitto perätysten varsinaisella peliajalla. Viikkoa aikaisemmin SaiPa oli rikkonut seuraennätyksensä kahdeksalla peräkkäisellä voitollaan, joten yhdeksäs voitto oli taas uusi seuraennätys, myös peräkkäisten kolmen pisteen voittojen määrässä, joita oli kertynyt tuohon mennessä siis kahdeksan. Aiempi seitsemän perättäisen voitetun ottelun ennätys oli vuodelta 1998.[26] Ennätys venyi lopulta 14 otteluun ja päättyi joulukuun alussa.[27][28][29][30]

SaiPa sijoittui runkosarjan viidenneksi ja voitti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Turun Palloseuran, jonka se voitti otteluvoitoin 3-2. Puolivälierissä SaiPa voitti HIFK:n suoraan otteluvoitoin 4-0 ja eteni välieriin Rauman Lukkoa vastaan. SaiPa voitti välieräsarjan voitoin 4-2 ja eteni finaaliin ensimmäistä kertaa seurahistoriassa. Finaalissa vastaan asettui niin ikään ensimmäistä mestaruuttaan hakenut KalPa.[31] SaiPa hävisi finaalisarjan KalPalle voitoin 4-2 ja joutui tyytymään seurahistorian ensimmäiseen hopeamitaliin.[32]

Kaudella 2025–2026 SaiPa sijoittui runkosarjassa kolmanneksi 112 pisteellä. Runkosarjan tehokkain kenttäpelaaja oli Maxime Fortier tehoilla 29+37=66. SaiPa kohtasi neljännesvälierissä Porin Ässät, ja ottelusarja kesti seitsemänteen peliin asti. SaiPa eteni välieriin otteluvoitoin 4–3. Viimeisen ottelun SaiPa voitti kotihallissaan lukemin 4–2. Semifinaaleissa vastaan asettui KooKoo joka lopulta eteni jatkoon lukemin 4-2. SaiPa lopulta kohtasi Ilveksen pronssiottelussa ja voitti 7-2.

Tunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliasu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SaiPa pelaa kotiottelunsa keltaisella paidalla, mustilla housuilla, keltaisilla sukilla ja mustalla kypärällä. Sama peliasu on käytössä yleensä myös vierasotteluissa, mutta peliasusta on olemassa mustapaitainenkin versio.

Logot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannustusmusiikki ja kannattajatoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SaiPan maali- ja kannustuslaulu on Erkki Liikasen kappale ”Lätkä lentää”, jonka imatralainen cover-yhtye Osmo’s Cosmos on sittemmin uudelleenlevyttänyt kahdesti. Paikallisista musiikin ammattilaisista (Mokoma, Stam1na, Kotiteollisuus, Anal Thunder, Laineen Kasperi) kollektiivisesti muodostunut Hockey Club Lepran Sonnit äänitti kappaleesta niin sanotun neljännen version kaudelle 2015–2016.[33]

SaiPan cheerleadereinä toimii vuonna 2009 tanssiryhmä SaiPa Cheerleaders.[34]

SaiPan virallinen kannattajayhdistys on vuonna 2005 perustettu SaiPaFanit ry, joka tunnettiin aiemmin nimellä SaiPa Fan Club.[35] Yhdistys vaihtoi nimekseen Saimaan Keltamustat ry toukokuussa 2014.[36] Joukkuetta kannustaa myös ryhmä nimeltä Punaviivakerho. Kisapuiston seisomakatsomossa on toiminut kaudesta 2007–2008 lähtien epävirallinen kannattajayhteisö Willimiehet. Se on ryhmä SaiPan kannattajia, jotka haluavat tukea joukkuettaan näkymällä ja kuulumalla katsomoissa. Ryhmän nimi vakiintui vuonna 2007 ja sillä kunnioitetaan Lappeenrannan vaakunassa esiintyvää niin kutsuttua Willimiestä.[37]

SaiPan kannattajat järjestivät kaksi tifoa kaudella 2008–2009. Ensimmäinen niistä järjestettiin 5. joulukuuta SaiPan ja Lahden Pelicansin välisessä ottelussa, jossa tifo koostui seisomakatsomon lippumerestä ja istumakatsomoiden mosaiikista.[38] Toinen tifo oli 3. tammikuuta 2009 Heikki Mälkiän kunniaksi järjestetty lakanatifo. Kaudella 2021–2022 järjestettiin tifo Ville Kohon kunniaksi tämän juhlaottelussa 30. lokakuuta Oulun Kärppiä vastaan.lähde?

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SaiPan ensimmäinen pääsarjatason mitali on SM-pronssi vuodelta 1966. Seuran paras saavutus on kuitenkin SM-hopea vuodelta 2025. Seura on sen lisäksi saanut SM-pronssia kaudella 2025-2026 ja Suomen Cupissa hopeaa vuosina 1958, 1965 ja 1971. Seuran naisjoukkue on voittanut naisten SM-sarjassa pronssia vuonna 1990. Lisäksi seuran A-juniorit ovat voittaneet A-nuorten SM-liigan mestaruuden vuosina 1970 ja 2002, hopeaa vuosina 1965 ja 1966 sekä pronssia vuosina 1964, 1968 ja 1974.lähde?

Nykyinen joukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SaiPa kaudella 2026–2027
Kokoonpano Valmentajat

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Päävalmentaja

Apulaisvalmentajat

Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com.
Päivitetty: 13. toukokuuta 2026

Valmennus:

Merkittäviä pelaajia ja valmentajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteenit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
PelaajaAloittanutLopettanut
Suomi Vilho Pekkonen19591960
Suomi Paavo Karttunen19601962
Suomi Lalli Partinen19621969
Suomi Heikki Juselius19691970
Suomi Hannu Lemander19701971
Suomi Pentti Matikainen19801981
Suomi Esko Heikkeri19811983
Suomi Kari Weckström19831984
Suomi Heikki Mälkiä19841985
Suomi Timo Anttikoski19851986
Suomi Reijo Mansikka19881991
Suomi Petri Peronmaa19911995
Suomi Ari Santanen19951996
Suomi Antti Tuomenoksa19961997
Suomi Ari Santanen19972000
PelaajaAloittanutLopettanut
Suomi Riku Kallioniemi20002002
Suomi Pekka Tirkkonen20022003
Suomi Mika Kauppinen20032004
Suomi Petri Kokko20042006
Suomi Kimmo Koskenkorva20062007
Suomi Ville Koho20072019
Suomi Elmeri Kaksonen20192020
Suomi Jarno Koskiranta20202023
Suomi Miska Siikonen20232024
Suomi Ville Petman2024

NHL:ssä pelanneet kasvatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
PelaajaSyntymävuosiSeura(t)
Suomi Antti Aalto1975Mighty Ducks of Anaheim (1997–2001)
Suomi Petri Skriko1962Vancouver Canucks (1984–1991)
Boston Bruins (1990–1992)
Winnipeg Jets (1991–1992)
San Jose Sharks (1992–1993)
Suomi Vesa Viitakoski1971Calgary Flames (1993–1996)
Suomi Petteri Nokelainen1986New York Islanders (2005–2006)
Boston Bruins (2007–2009)
Anaheim Ducks (2008–2010)
Phoenix Coyotes (2009–2010, 2011–2012)
Montreal Canadiens (2011–2012)

Palkitut pelaajat ja valmentajat pääsarjatasolla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
PalkintoNimikePelaaja/Valmentaja
Aarne Honkavaara -palkintoparas maalintekijäKanada Dale McTavish (1997–1998)
Yhdysvallat Chad Rau (2015–2016)
Jarmo Wasama -palkintovuoden tulokasSuomi Petri Skriko (1980–1981)
Suomi Vesa Viitakoski (1989–1990)
Raimo Kilpiö -palkintoherrasmiespelaajaSuomi Pauli Hyväri (1962–1963)
Suomi Antti Ravi (1964–1965)
Yhdysvallat Chad Rau (2015–2016)
Suomi Ville Koho (2019–2020)
Urpo Ylönen -palkintoparas maalivahtiSuomi Jussi Markkanen (2013–2014)
Kalevi Numminen -palkintoparas valmentajaSuomi Pekka Tirkkonen (2013–2014)
Suomi Raimo Helminen (2024–2025)
SM-liigan tähdistökentällinenSuomi Petri Skriko, laitahyökkääjä (1983–1984)
Tšekki Vladimír Machulda, laitahyökkääjä (2001–2002)
Suomi Jussi Markkanen, maalivahti (2013–2014)
Suomi Otto Kivenmäki, laitahyökkäjä (2024–2025)

Palkitut pelaajat ja valmentajat I-divisioonassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
NimikePelaaja/Valmentaja
Vuoden tulokasSuomi Jussi Markkanen (1992–1993)
Paras pistemiesSuomi Ari Santanen (1994–1995)
Paras maalintekijäSuomi Tero Hämäläinen (1994–1995)
TehopelaajaSuomi Jyrki Silius (1994–1995)
HerrasmiespelaajaSuomi Matti Nevalainen (1994–1995)
Vuoden valmentajaSuomi Ilkka Kaarna (1994–1995)
Suomi Heikki Mälkiä (1995–1996)

Jäädytetyt pelinumerot[39]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
NroPelaajaJäädytettyHuomautus
3Suomi Lalli Partinen14.11.1998
8Suomi Ville Koho30.10.2021
9Suomi Petri Skriko14.11.1998
20Suomi Heikki Mälkiä3.1.2009Käyttöoikeus pojallaan Simo Mälkiällä.

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SaiPan kannattajaklubin Punaviivakerhon vuonna 2006 valitsemaan seuran kaikkien aikojen tähtikenttään kuuluvat maalivahti Jussi Markkanen, puolustajat Lalli Partinen ja Kai Tervonen sekä hyökkääjät Petri Skriko, Mika Kauppinen ja Jorma Hietanen.[40]

Päävalmentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ValmentajaAloittanutLopettanut
Suomi Esko Tammilehto19541954
Suomi Teuvo Myyryläinen19551966
Suomi Yrjö Hakala19661970
Suomi Aarre Paavola19701971
Suomi Teuvo Myyryläinen19701971
Suomi Yrjö Hakala19711973
Suomi Matti Väisänen19731975
Suomi Heikki Juselius19751979
Suomi Alpo Suhonen19791981
Suomi Pentti Matikainen19811983
Suomi Teijo Räsänen19831984
Suomi Kari Malinen19841984
(12/1984)
Suomi Pertti Ahokas1984
(12/1984)		1985
Suomi Esa Sirén19851985
(12/1985)
Ruotsi Leif Boork1985
(12/1985)		1986
Suomi Antero Väätämöinen19861988
Kanada Gary Prior19881989
Suomi Antero Väätämöinen19891991
(01/1991)
Suomi Heikki Juselius1991
(01/1991)		1991
ValmentajaAloittanutLopettanut
Tšekki Václav Sýkora19911991
(12/1991)
Suomi Ilkka Kaarna1991
(12/1991)		1995
Suomi Heikki Mälkiä19951999
Suomi Reijo Mansikka19992001
Suomi Teijo Räsänen20012002
(01/2002)
Suomi Petri Skriko2002
(01/2002)		2003
(12/2003)
Suomi Heikki Mälkiä2003
(12/2003)		2008
(01/2008)
Suomi Ari-Pekka Selin2008
(01/2008)		2012
Suomi Pekka Tirkkonen20122016
Suomi Ari Santanen20162017
(03/2017)
Suomi Tero Lehterä20172020
(11/2020)
Suomi Ville Hämäläinen2020
(11/2020)		2021
Suomi Pekka Virta20212022
(10/2022)
Suomi Ville Hämäläinen2022
(10/2022)		2024
(04/2024)
Suomi Raimo Helminen2024

Sijoitukset kausittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SaiPan pronssimitalijoukkue kaudelta 1965–1966.

O = Pelatut ottelut, V = Voitot, T = Tasapelit, H = Häviöt, TM = Tehdyt maalit, PM = Päästetyt maalit, P = Pisteet, SR = Sijoitus runkosarjassa, LS = Lopullinen sijoitus mahdollisen loppusarjan tai pudotuspelien jälkeen

Kausi O V T H TM PM P SR LS Sarja
1954–1955 -- -- -- -- -- -- -- -- -- Maakuntasarja
1955–1956 -- -- -- -- -- -- -- -- -- Maakuntasarja
1956–1957 -- -- -- -- -- -- -- -- -- Maakuntasarja
1957–1958 -- -- -- -- -- -- -- -- -- Maakuntasarja
1958–1959 8 7 0 1 46 13 14 1. -- Suomensarjan kaakkoislohko
6 3 2 1 27 23 8 1. SM-karsintasarja
1959–1960 18 3 5 10 57 100 11 8. SM-sarja
1960–1961 18 6 3 9 46 77 15 8. SM-sarja
1961–1962 18 5 1 12 53 75 11 9. SM-sarja
1962–1963 18 5 2 11 47 69 12 8. SM-sarja
1963–1964 18 8 3 7 71 66 19 5. SM-sarja
1964–1965 18 9 1 8 79 61 19 5. SM-sarja
1965–1966 10 5 3 2 40 34 13 2. SM-sarja, alkulohko A
10 5 0 5 29 30 10 3. SM-sarja, ylempi loppusarja
1966–1967 22 13 1 8 92 73 27 6. SM-sarja
1967–1968 20 8 3 9 76 75 19 6. SM-sarja
1968–1969 22 5 4 13 59 90 14 11. SM-sarja
1969–1970 14 10 1 3 107 44 21 2. Suomensarjan itälohko
5 3 0 2 26 16 6 3. Mestaruussarjan karsintasarja
1970–1971 14 10 0 4 86 34 20 2. Suomensarjan itälohko
5 3 0 2 37 15 6 3. Mestaruussarjan karsintasarja
1971–1972 14 13 1 0 145 28 27 1. Suomensarjan itälohko
10 10 0 0 100 25 20 1. Mestaruussarjan karsintasarja
1972–1973 36 1 1 34 100 274 3 10. SM-sarja
1973–1974 14 14 0 0 116 36 28 1. Suomensarjan itälohko
10 8 2 0 81 26 18 1. Mestaruussarjan karsintasarja
1974–1975 36 9 5 22 103 204 23 9. SM-sarja
1975–1976 36 23 4 9 190 141 50 3. I-divisioona
1976–1977 36 25 4 7 230 111 54 3. I-divisioona
1977–1978 36 25 3 8 197 118 53 1. I-divisioona
6 0 0 6 22 53 0 5. SM-liigan karsintasarja
1978–1979 36 25 4 7 218 121 54 1. I-divisioona
6 3 0 3 22 29 6 3. SM-liigan karsintasarja
1979–1980 36 26 2 8 243 112 54 2. I-divisioona
6 4 1 1 45 27 9 1. SM-liigan karsintasarja
1980–1981 36 11 4 21 128 187 26 8. SM-liiga
1981–1982 36 15 5 16 146 150 35 7. SM-liiga
1982–1983 36 16 5 15 150 153 37 6. 6. SM-liiga
1983–1984 37 11 4 22 121 184 26 8. SM-liiga
1984–1985 36 11 3 22 127 199 25 9. SM-liiga
1985–1986 36 7 2 27 98 169 16 10. SM-liiga
1986–1987 44 23 5 16 205 201 51 5. I-divisioona
1987–1988 44 30 3 11 239 169 63 2. I-divisioona
1988–1989 44 15 1 28 171 247 31 10. SM-liiga
1989–1990 44 20 1 23 172 205 41 8. SM-liiga
1990–1991 44 15 2 27 164 217 32 12. SM-liiga
1991–1992 44 19 4 21 176 154 42 6. I-divisioona
1992–1993 44 20 4 20 181 190 44 7. I-divisioona
1993–1994 46 23 10 13 199 160 56 3. I-divisioona
6 3 0 3 24 22 6 2. SM-liigan karsintasarja
1994–1995 46 34 0 12 241 137 68 1. 2. I-divisioona
1995–1996 44 28 4 12 187 124 60 2. 1. Fazer-liiga
1996–1997 50 13 8 29 118 181 34 11. SM-liiga
1997–1998 48 21 7 20 135 142 49 6. 7. SM-liiga
1998–1999 54 25 4 25 141 153 54 6. 4. SM-liiga
1999–2000 54 16 13 25 154 185 45 9. SM-liiga
2000–2001 56 24 3 29 152 154 51 10. SM-liiga
2001–2002 56 14 1 41 124 202 31 13. SM-liiga
2002–2003 56 19 6 31 134 172 48 11. SM-liiga
2003–2004 56 13 5 38 127 194 36 12. SM-liiga
2004–2005 56 18 0 38 145 195 52 12. SM-liiga
2005–2006 56 23 12 21 149 130 87 7. 7. SM-liiga
2006–2007 56 20 8 28 150 181 72 11. SM-liiga
2007–2008 56 15 12 29 115 155 62 11. SM-liiga
2008–2009 58 17 7 34 138 174 62 14. 12. SM-liiga
2009–2010 58 20 11 27 154 176 77 11. SM-liiga
2010–2011 60 16 13 31 137 186 65 12. SM-liiga
2011–2012 60 18 18 24 155 176 77 11. SM-liiga
2012–2013 60 23 13 24 162 173 89 9. 10. SM-liiga
2013–2014 60 26 13 21 160 134 100 4. 4. SM-liiga
2014–2015 60 23 16 21 151 146 94 8. 8. SM-liiga
2015–2016 60 27 13 20 178 146 99 5. 5. SM-liiga
2016–2017 60 14 13 33 116 181 60 15. 15. SM-liiga
2017–2018 60 21 19 20 153 163 93 7. 7. SM-liiga
2018–2019 60 21 15 24 156 162 88 9. 9. SM-liiga
2019–2020 59 18 8 33 123 185 66 12. 12. SM-liiga
2020–2021 53 13 9 31 95 147 51 13. 13. SM-liiga
2021–2022 60 15 10 35 128 193 58 14. 14. SM-liiga
2022–2023 60 8 17 35 124 222 48 15. 15. SM-liiga
2023–2024 60 5 20 35 125 231 45 15. 15. SM-liiga
2024–2025 60 30 10 20 178 170 106 5. 2. SM-liiga

Seuraennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Ennätyksissä huomioitu vain pääsarjassa tapahtuneet suoritukset.[41]

Ottelukohtaiset ennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suurin kotivoitto: SaiPa–HJK 14–1, 15.12.1964
  • Suurin kotitappio: SaiPa–Tappara 4–16, 3.12.1972
  • Suurin vierasvoitto: WU–SaiPa 1–11, 22.12.1963 (ennätystä sivuttu)
  • Suurin vierastappio: Tappara–SaiPa 16–1, 11.2.1975
  • Eniten tehtyjä maaleja kotiottelussa: SaiPa–HJK 14–1, 15.12.1964
  • Eniten tehtyjä maaleja vierasottelussa: WU–SaiPa 1–11, 22.12.1963
  • Eniten päästettyjä maaleja kotiottelussa: SaiPa–Tappara 4–16, 3.12.1972
  • Eniten päästettyjä maaleja vierasottelussa: Tappara–SaiPa 16–1, 11.2.1975
  • Eniten maaleja yhdessä kotiottelussa: SaiPa–Tappara 4–16, 3.12.1972
  • Eniten maaleja yhdessä vierasottelussa: Ilves–SaiPa 13–5, 26.11.1972 (ennätystä sivuttu)

Pelaajaennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eniten maaleja yhdessä kaudessa: 29, Vladimír Machulda, 2000–2001 (ennätystä sivuttu)
  • Eniten syöttöjä yhdessä kaudessa: 57, Otto Kivenmäki, 2025-2026
  • Eniten pisteitä yhdessä kaudessa: 66, Maxime Fortier, 2025-2026
  • Eniten jäähyminuutteja yhdessä kaudessa: 227, Kristián Kudroč, 2005–2006
  • Eniten maaleja yhdessä ottelussa: 4, Jorma Hietanen, SaiPa–HJK, 28.11.1965

Kausiennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eniten pisteitä: 112, 2025–2026 (60 ottelua, keskiarvo 1,86 pist/ott)
  • Eniten voittoja: 31, 2025–2026 (60 ottelua, voittoprosentti 51,6)
  • Eniten tasapelejä: 20, 2023–2024 (60 ottelua, tasapeliprosentti 33,3)
  • Eniten tappioita: 39, 2001–2002 (56 ottelua, tappioprosentti 69,6)
  • Eniten tehtyjä maaleja: 204, 2025–2026 (60 ottelua, keskiarvo 3,4 maalia/ott)
  • Eniten päästettyjä maaleja: 274, 1972–1973 (36 ottelua, keskiarvo 7,6 maalia/ott) lähde?
  • Vähiten voittoja: 5, 2023–2024 (60 ottelua, voittoprosentti 8,3)
  • Vähiten tasapelejä: 1 1988–1989 (44 ottelua, tasapeliprosentti 2,27)
  • Vähiten tappioita: 15, 1982–1983 (36 ottelua, tappioprosentti 41,67)
  • Vähiten tehtyjä maaleja: 95, 2020–2021 (53 ottelua, keskiarvo 1,8 maalia/ott)
  • Vähiten päästettyjä maaleja: 130, 2005–2006 (56 ottelua, keskiarvo 2,3 maalia/ott)
  • Pisin tappioputki: 16, 2022–2023 (16 ottelua)

Yleisöennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suurin yleisömäärä: 7244, SaiPa–Karhut, 6.11.1965
  • Pienin yleisömäärä: 882, SaiPa–TuTo, 9.3.1975
  • Suurin yleisökeskiarvo kotiotteluissa: 4 105, kauden 2013–2014 runkosarjassa (kapasiteetti 4 825)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Toimisto SaiPa. Viitattu 6.7.2023.
  2. 1 2 Lätkä Lentää Oy:n ja Liiga-SaiPan omistajuus 9.8.2024. Liiga-SaiPa. Viitattu 4.6.2026.
  3. ↑ Raimo Helminen SaiPan päävalmentajaksi 3.6.2024. Liiga-SaiPa Oy. Viitattu 3.6.2024.
  4. ↑ Yhteistyö jatkuu SaiPan ja Imatran Ketterän välillä jatkoaika.com. 15.8.2015. Jatkoaika.com. Viitattu 17.8.2015.
  5. ↑ Historia Liiga-SaiPa. Viitattu 13.12.2016.
  6. ↑ Vuosilukuja Liiga-SaiPa. Viitattu 13.12.2016.
  7. ↑ Kisapuisto Liiga-SaiPa. 22.12.2013. Liiga-SaiPa. Viitattu 17.8.2015.
  8. ↑ KalPa on jääkiekon Suomen mestari 2025! 3.5.2025. Jääkiekon SM-liiga. Viitattu 4.6.2026.
  9. ↑ SaiPa liiga.fi. Jääkiekon SM-liiga. Viitattu 4.6.2026.
  10. ↑ SaiPalle tappio runkosarjan viimeisestä ottelusta 17.3.2026. Liiga-SaiPa. Viitattu 4.6.2026.
  11. ↑ Joukkuetilastot 2025-26 Jääkiekon SM-liiga. Viitattu 4.6.2026.
  12. ↑ Liiga-SaiPa Oy saipa.fi. Liiga-SaiPa Oy. ”Liiga-SaiPa Oy on perustettu vuonna 2000. Sitä ennen liigakiekkoilusta vastasi SaiPa ry.” Viitattu 24.6.2017.
  13. ↑ Seura Saimaan Pallo. 22.12.2013. Saimaan Pallo. Viitattu 17.8.2015.
  14. ↑ Saimaan Pallo – SAIPA ry Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 23.11.2014.
  15. ↑ Nyman, Juhana: SaiPa, NST ja PoNoVo yhdistivät voimansa — SaiPa Salibandy perustetaan alkuvuodesta 2020 Etelä-Saimaa. 4.12.2019. Kaakon Viestintä. Viitattu 19.9.2020.
  16. 1 2 3 4 SaiPan perustaminen ja 50-luku Saimaan Pallon verkkosivusto. Viitattu 15.9.2012.
  17. 1 2 3 4 5 Ensimmäiset pelit Saimaan Pallon verkkosivusto. Viitattu 15.9.2012.
  18. ↑ Uusi kotikenttä Saimaan Pallon verkkosivusto. Viitattu 15.9.2012.
  19. ↑ SaiPa ja Jukurit yhteistyöhön 15.5.2009. SaiPa.fi. Viitattu 15.5.2009.
  20. ↑ Lehtinen, Sari: SaiPa teki ennätystuloksen – tulos viisinkertaistui 1.8.2013. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 22.12.2013.
  21. ↑ Joukkue-esittelyt 2018: SaiPa – nuorekas 70-vuotias liiga.fi. 7.9.2018. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 10.6.2021.
  22. ↑ Pesu, Ilona: SaiPan uusi päävalmentaja on Pekka Virta – katso tuoreen SaiPa-valmentajan haastattelu yle.fi. 17.5.2021. Yleisradio. Viitattu 10.6.2021.
  23. 1 2 Marika Anttonen, Ylen tiedot: Pekka Virta ei jatka liigajumbo SaiPan päävalmentajana, Yle.fi Urheilu 13.10.2022, 13.10.2022
  24. ↑ Lund, Sakari: Ville Hämäläinen lähtee palauttamaan SaiPan uskottavuutta surkean alkukauden jälkeen: ”Joukkueesta pitää huokua yhteistyö” 14.10.2022. Yle. Viitattu 24.10.2022.
  25. ↑ 2-8! SM-liigajumbo SaiPalle nöyryyttävä tappio kotikaukalossa – valmentaja pyysi anteeksi: ”Tämän illan suoritus oli anteeksiantamaton” Yle Urheilu. 7.12.2022. Viitattu 8.12.2022.
  26. ↑ Antti Raunio: Raimo Helmisen SaiPa teki taas uuden seuraennätyksen – Nähtiinkö kauden erikoisin maalivahdin imaisu? Aamulehti. 20.11.2024. Viitattu 20.11.2024.
  27. ↑ Mestari Tapparan vuoro kokea liigasensaation hurmosvire – SaiPalle kymmenes perättäinen voitto Yle Urheilu. 22.11.2024. Viitattu 23.11.2024.
  28. ↑ Raimo Helminen jatkaa SaiPan päävalmentajana Yle Urheilu. 28.11.2024. Viitattu 28.11.2024.
  29. ↑ Hakusessa neljästoista perättäinen voitto saipa.fi. Viitattu 7.12.2024. (englanniksi)
  30. ↑ Ilves laittoi pisteen Helmisen suojattien voittoputkelle – ”Totuuden nimissä SaiPa oli pitkän aikaa parempi” Yle Urheilu. 9.12.2024. Viitattu 10.12.2024.
  31. ↑ IL seuraa: SaiPa finaaliin! Uskomaton maali www.iltalehti.fi. Viitattu 21.4.2025.
  32. ↑ Sami Hoffrén: Kommentti: SM-liigassa jysähti historiallinen temppu – KalPalla on jotain, mistä muut voivat vain haaveilla Ilta-Sanomat. 3.5.2025. Viitattu 3.5.2025.
  33. ↑ HC Lepran Sonnit – Lätkä lentää YouTube. Viitattu 12.10.2015.
  34. ↑ SaiPa Cheerleaders SaiPan kotisivut. Viitattu 13.10.2023.
  35. ↑ SaiPaFanit ry SaiPan kotisivut. Viitattu 15.4.2009.
  36. ↑ SaiPaFanit ry on nyt Saimaan Keltamustat keltamustat.com.
  37. ↑ Willimiehet Info. Viitattu 5.3.2012.
  38. ↑ Tifo 5.12. SaiPan kotisivut. Viitattu 15.4.2009.
  39. ↑ Jäädytetyt numerot saipa.fi. Viitattu 12.10.2023. (englanniksi)
  40. ↑ Ilta-Sanomat 28.11.2006, SaiPan tähtikenttä (s. 25)
  41. ↑ SaiPa: Ennätykset SaiPan kotisivut. Viitattu 13.10.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saimaan_Pallo&oldid=24088498”