Tampereen Ilves (jääkiekko)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Ilveksen jääkiekkotoimintaa. Muista lajeista ja seurasta yleensä katso Tampereen Ilves.
Tampereen Ilves
Tampereen Ilveksen SM-liigakausi 2017–2018
Tampereen Ilveksen logo.svg
Perustettu 1931
1931 Tampereen Ilves
2000 Ilves-Hockey Oy
Kaupunki Suomen lippu Tampere, Suomi
Kotiareena Tampereen jäähalli
– kapasiteetti 7 300
Sarja SM-liiga
Värit               
Ilves Uniform2013-2014.png
Toimitusjohtaja Suomen lippu Risto Jalo[1]
Päävalmentaja Suomen lippu Karri Kivi[2][3]
Yhteistyöseurat Lempäälän Kisa (Mestis)
Nikkō Ice Bucks (ALIH)
Media Aamulehti
FUN Tampere[4]
SM-mitalit
Kultaa 16 (1936, 1937, 1938, 1945, 1946, 1947, 1950, 1951, 1952, 1957, 1958, 1960, 1962, 1966, 1972, 1985)
Hopeaa 9 (1935, 1948, 1949, 1965, 1968, 1969, 1970, 1990, 1998)
Pronssia 12 (1934, 1939, 1941, 1943, 1963, 1964, 1967, 1974, 1975, 1983, 1989, 2001)

Tampereen Ilves on vuonna 1931 perustettu suomalainen urheiluseura, joka on tunnettu erityisesti jääkiekkotoiminnastaan. Ilveksen edustusjoukkue pelaa miesten SM-liigassa. A-nuoret pelaavat niin ikään omassa SM-liigassaan ja B- ja C-nuoret sekä naiset SM-sarjassa.

Edustusjoukkueen nykyinen kotikenttä on 7 300 katsojan Hakametsän jäähalli. Vuosina 1934–1939 ja 1945–1965 Ilves pelasi Koulukadun kentällä, kaudella 1933–1934 Palomäen uimalaitoksella ja 1941–1944 Eteläpuiston kentällä. Muut Ilveksen joukkueet pelaavat nykyään kotiottelunsa Tampereen eri jäähalleissa.

Sisällysluettelo

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen Ilves perustettiin Niilo Tammisalon johdolla keväällä 1931. Alkuun seura keskittyi jalka-, jää- ja pesäpalloon, mutta jo seuraavana talvena se pelasi myös ensimmäisen jääkiekko-ottelunsa. Lapinniemen Visan kentällä Näsijärven Naistenlahden jäällä pelatussa SM-cupin ottelussa Tampereen Palloilijat voitti Ilveksen 1–2. Ilveksen historian ensimmäisen maalin teki Reino Lahtinen.[5]

Ilves-alumni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilvekseen perustettiin vuonna 2007, ensimmäisenä jääkiekkoseurana Suomessa, entisille pelaajille tarkoitettu alumni. Sen perustamisessa aktiivisina olivat muun muassa Jyrki Lumme, Timo Peltomaa ja Pertti Kortto. Alumnin nimeksi päätettiin Ilves-Niilot seuran perustajan Niilo Tammisalon mukaan.

Alumnitoiminta on alun perin lähtöisin USA:n yliopistoista ja on pitkään ollut yleistä myös NHL -seuroissa.

Alumni tarjoaa kaveripohjalta apua erilaisissa ongelmissa. Ilves-Niiloissa on yli 80 jäsentä.

[6]

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen ensimmäinen pelipaita.

Värit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen perinteiset värit ovat keltainen, vihreä ja musta. Ilveksen perinteinen vihreän sävy on metsänvihreä. Nämä värit ovat olleet tavallisimmat joukkueen peliasuissa vuosien varrella, joskin usein joko koti- tai vieraspaita on ollut valkopohjainen.

Kausina 1982–1984 Ilveksen peliasu oli kuitenkin poikkeuksellisesti violetti-valkoinen pääsponsorina toimineen SKOP:n tahdon mukaisesti. Kannattajat eivät pitäneet värityksestä, mutta seuran taloudelle yhteistyösopimus oli tärkeä.[7]

Nykyisin Ilves pelaa kotiottelunsa vihreissä ja vierasottelunsa valkopohjaisissa paidoissa. Poikkeuksina ovat kuitenkin vierasottelut keltapohjaista kotipaitaa käyttävävät SaiPaa ja KalPaa vastaan, joissa Ilves pelaa vihreissä paidoissa. Peliasun housut ja kypärä ovat mustat ja sukat vihreät.

Merkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antti Hulkkonen Ilveksen kauden 2009–2010 asussa.

Ilveksen ensimmäinen merkki oli keltainen sivulta kuvattu ilves. Tämä merkki oli käytössä seuran perustamisesta vuoteen 1945, jolloin merkkiä muutettiin yksityiskohtaisemmaksi ja sijoitettiin keltareunuksisen ympyrän sisälle vihreämustalle pohjalle. Tämä merkki oli pienin muutoksin käytössä Ilveksen pelipaidoissa vuoteen 1962 asti.

Vuonna 1962 Ilveksen silloinen manageri Seppo Helle halusi uudistaa seuran merkin sähäkämmäksi ja vauhdikkaammaksi, nuorisoon vetoavammaksi. Lukuisia ehdotuksia torjuttuaan Helle valitsi harrastajataiteilija Rauno Bromsin suunnitteleman ilveksen päätä kuvaavan merkin, jota käytettiin vuosina 1962–1993.[8]

Vuonna 1993 Ilveksen edustusjoukkueen johtoon noussut Mikko Mäkelä halusi uudistaa joukkueen visuaalista ilmettä. Peliasu uudistettiin ja Harri Sulonen suunnitteli vuotta 1962 edeltäneen kokovartaloilveksen pohjalta uuden merkin. Emoseura Ilves ry. ei kuitenkaan ilahtunut muutoksesta ja pysyttäytyi entisessä merkissä, ja seurauksena oli kiistaa muun muassa fanituotteiden myynnistä.[9] Merkki säilyi käytössä vuoteen 1999, joskin vuonna 1997 siitä tehtiin joukkueen peliasuun yksinkertaistettu versio, jossa kuviota ei kiertänyt teksti.

Ilveksen toimitusjohtajaksi syksyllä 1999 valittu Risto Jalo halusi korjata vaurioituneet sillat liigajoukkueen ja emoseuran välillä, ja tämän symbolina palattiin jälleen vuosien 1962–1993 ilveksenpää-tunnukseen, joka on käytössä edelleen.[8]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen maalilaulu on Costello Companyn esittämä ”We Are the Kings”, jonka on säveltänyt ja sanoittanut Popedan kitaristina tunnettu Costello Hautamäki.[10] Toinen Ilveksen otteluissa soitettu kappale on Sami Hintsasen Ilves murisee esittäjinä Sami Hintsanen & Ruostuneet Hokkarit, jota soitetaan Ilveksen voittaessaan kotipelin. Vanhempia Ilves-aiheisia kappaleita ovat Mika Sundqvistin ”Ilves ykköseksi”[11], Ilari Siekkisen ”Ipassa on voimaa”[12] ja Toivo Honkosen ”Ilves iskee”.[13] Vuonna 2013 tamperelainen räp-artisti BB Salby julkaisi Ulkojään Kingi Ilves -nimisen kappaleen.

Omistajat ja hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen edustusjoukkueen ja A-nuorten toiminta on eriytetty emoseura Ilves ry.:stä Ilves-Hockey -nimisen yhtiön alle. Alun perin toiminta siirtyi pois emoseurasta maaliskuussa 1981 Liiga-Ilves ry.-nimiseen yhdistykseen, ja osakeyhtiömuotoiseksi toiminta muuttui kesäkuussa 2000.

Ilves Hockey Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimii Jyrki Seppä ja toimitusjohtajana Risto Jalo. Suurmipiin omistajiin kuuluvat Ilves ry ja joukko entisiä pelaajia.[14]

Kannattajatoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fanikatsomo (takana kaarteessa) juhlii maalia helmikuussa 2007.

Hakametsän jäähallissa Ilveksen varsinainen kannattajakatsomo on perinteisesti ollut D1-katsomo. Ilveksen äänekkäimmät kannattajat sijoittuivat ennen D1-katsomon yläpuolella sijainneeseen puulautaseisomakatsomoon, kunnes kaudeksi 2013-2014 D1-katsomon istumakatsomo muutettiin kannattajien toiveesta seisomakatsomoksi. Kannattajayhdistys Osasto 41 on perustettu vuonna 2007. Yhdistys edistää kannatuskulttuuria Ilveksen otteluissa ja järjestää matkoja vieraspeleihin. Yhdistyksen nimi viittaa Ilves-legenda Raimo Helmisen pelinumeroon. Ilveksen kannatustoiminta on 2010-luvulla saanut yhä enemmän eurooppalaiseen kannattajakulttuuriin liitettäviä piirteitä: tifoja, suuria heilutettavia lippuja, kannatus jatkuu pelitilanteesta riippumatta. Suuri vaikutus toiminnan kehittymiseen on ollut jalkapallo-Ilveksen kannattajilla, joista monet käyvät Hakametsässä katsomassa Ilveksen jääkiekko-otteluita. [15]

Vuonna 2002 tehdyn kyselyn mukaan suurin osa Ilveksen kannattajista on perinyt aatteen vanhemmiltaan. Toiset ovat valinneet joukkueen kaveripiirin vaikutuksesta tai pelattuaan itse Ilveksen junioreissa. Tutkimuksen mukaan Ilveksen kannatus oli hienoisesti painottunut Tampereen itäosiin länsipuolen ollessa enemmän Tapparan valta-aluetta.[16]

Ilvekselle perustettiin kesäkuussa 2010 kannattajatukiyhdistys Share Ilves ry, jonka tavoitteena on hankkia Ilves-Hockeyn osakkeita, tukea Ilveksen toimintaa sekä kehittää ja lisätä Ilveksen kannustusta.[17]

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen Ilveksen kokoonpano n · k · m
Kokoonpano Valmentajat
Maalivahdit
Hyökkääjät
Päävalmentaja

Apulaisvalmentajat


Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Eliteprospects Eliteprospects.
Päivitetty: 16.12.2017


Valmentajat 2016–2017[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisiä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen jäädytetyt pelinumerot (ei Jukka Tammen paitaa).

Jäädytetyt pelinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilves on jäädyttänyt seitsemän entisen tähtipelajaansa numeron.

Numero 24[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yllä mainittujen lisäksi numeroa 24 ei käytetä. Numeroa kantoi viimeksi Veikko Suominen, joka teki itsemurhan kesken kauden vuonna 1978. Sitä ei kuitenkaan ole jäädytetty kunnianosoituksena eikä paitaa kuvaava lippu roiku hallin katossa.

Muita maineikkaita entisiä pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Leimua ja Len Lundea lukuun ottamatta kaikki yllä luetellut on valittu Suomen Jääkiekkoleijoniksi. Heidän lisäkseen Ilveksessä pitkään vaikuttaneita jääkiekkoleijonia ovat valmentaja ja manageri Seppo Helle, huoltaja Lasse Laukkanen sekä Ilveksen naisjoukkueen monivuotinen pelaaja ja valmentaja Marianne Ihalainen.

Ilvestä edustaneet jääkiekkoleijonat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannattajien äänestämät tähdistökentälliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[18]

1960-luvun lopulta
Juhani Lahtinen
Jarmo WasamaErkki Koiso
Lasse OksanenJorma PeltonenAarne Honkavaara

Vuodelta 1997
Jukka Tammi
Risto SiltanenJyrki Lumme
Lasse OksanenRaimo HelminenAarne Honkavaara

Tilastot ja luettelot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen mestaruusviirit ja jäädytetyt pelinumerot Hakametsän jäähallin katossa.

SM-liigan maratontaulukossa Ilves on sijalla 4[19]. Se on saavuttanut 74 miesten pääsarjakautensa aikana 16 Suomen mestaruutta, 9 hopeaa ja 12 pronssia. Saavutuksiin lukeutuu myös kaksi Suomen Cupin voittoa ja kaksi kakkossijaa sekä Euroopan cupin kakkossija vuodelta 1967. Continental Cupissa Ilves on saavuttanut kahdesti pronssia. Ilveksen naiset ovat voittaneet yhdeksän Suomen mestaruutta; A-pojilla on 21, A-tytöillä 2, B-pojilla 7, C-pojilla 5, D-pojilla 3 ja E-pojilla 6 kultamitalia.

Kaikkiaan Ilveksen joukkueet ovat voittaneet jääkiekossa 69 Suomen mestaruutta, eniten Suomessa.[20]

IIHF myönsi vuonna 2006 Ilvekselle kultaisen ansiomitalin merkittävästä työstä jääkiekon hyväksi. Ilves on ainoa pohjoismainen seura, jolle tämä kunnianosoitus on myönnetty.

Mitalivuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[20]

Suomen cup[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1 Euroopan Cupin hopea: 1967
  • 2 Continental Cupin pronssia: 1998 ja 2007
  • IIHF:n myöntämä kultainen ansiomitali merkittävästä työstä jääkiekon hyväksi: 2006 (ainoana seurana pohjoismaissa)
  • Karsi liigapaikastaan mestisjoukkue Jokipoikia vastaan 2010
  • Karsi liigapaikastaan mestisjoukkue Vaasan Sportia vastaan 2012
  • Karsi liigapaikastaan mestisjoukkue Mikkelin Jukureita vastaan 2013

Palkitut pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähtikentälliseen valitut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen paras jääkiekkoilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultainen kypärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urpo Ylönen -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pekka Rautakallio -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juha Rantasila -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paras hyökkääjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalevi Numminen -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lasse Oksanen -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veli-Pekka Ketola -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aarne Honkavaara -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jarmo Wasama -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Raimo Kilpiö -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matti Keinonen -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SM-liigan kuukauden pelaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SM-liigan Sisu-pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SM-liigan avainpelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muut palkitut pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilves SM-tasolla yhteensä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Tilanne kauden 2009–2010 jälkeen)[21]

Kaudet Ottelut Voitot Tasapelit Tappiot TM PM Pisteet
76 2179 1041 306 832 8628 7242 2563

Kaikkiaan Ilves on pelannut kauden 2014–15 loppuun mennessä 40 kautta SM-liigassa (1975–2015), 39 kautta SM-sarjassa (1933–54, 1955–75), 1 kauden Suomen sarjassa (1954–55), 2 kautta SM-sarjaa edeltäneessä SM-cupissa (1932, 1933) sekä 12 kautta SM-sarjan kanssa rinnakkain pelatussa Suomen Cupissa (1954–58, 1963–71).

Kausitaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[22], [23],[24], [25]

# Kausi Sija Päävalmentaja Kapteeni O V JV T H TM PM P
1. 1931–1932 C Niilo Tammisalo Niilo Tammisalo 1 0 0 1 1 2
2. 1932–1933 C Niilo Tammisalo Niilo Tammisalo 1 0 0 1 2 5
3. 1933–1934 3 Niilo Tammisalo Niilo Tammisalo 3 1 1 1 5 6 3
4. 1934–1935 2 Niilo Tammisalo Risto Lindroos 4 2 0 2 8 9 4
5. 1935–1936 1 Niilo Tammisalo Risto Lindroos 6 3 3 0 20 11 9
6. 1936–1937 1 Niilo Tammisalo Risto Lindroos 6 4 2 0 22 11 10
7. 1937–1938 1 Risto Lindroos Jussi Tiitola 4 4 0 0 14 5 8
8. 1938–1939 3 Risto Lindroos Jussi Tiitola 6 4 0 2 14 7 8
9. 1940–1941 3 Risto Lindroos Risto Tiitola 7 3 2 2 16 14 8
10. 1942–1943 3 Risto Lindroos Matti Wasama 7 4 2 1 26 7 10
11. 1943–1944 K Risto Lindroos Matti Wasama 5 3 2 0 27 3 8
12. 1944–1945 1 Risto Lindroos Henry Kvist 8 6 2 0 28 10 14
13. 1945–1946 1 Risto Lindroos Henry Kvist 8 8 0 0 98 22 16
14. 1946–1947 1 Henry Kvist Teuvo Hellén 8 7 0 1 105 33 14
15. 1947–1948 2 Henry Kvist Teuvo Hellén 6 4 0 2 77 19 8
16. 1948–1949 2 Henry Kvist Kalle Havulinna 7 6 0 1 87 16 12
17. 1949–1950 1 Risto Lindroos Kalle Havulinna 7 7 0 0 50 18 14
18. 1950–1951 1 Risto Lindroos Lotfi Nasib 8 8 0 0 66 9 16
19. 1951–1952 1 Risto Lindroos Aarne Honkavaara 4 4 0 0 27 13 8
20. 1952–1953 3A Aarne Honkavaara,
Risto Lindroos
Aarne Honkavaara,
Jukka Wuolio[26]
10 4 2 4 35 38 10
21. 1953–1954 5A Aarne Honkavaara Juhani Ruusunen 8 2 1 5 27 34 5
22. 1954–1955 1SS Aarne Honkavaara Pentti Isotalo 10 9 1 0 73 17 19
23. 1955–1956 4 Aarne Honkavaara Pentti Isotalo 8 4 0 4 26 22 8
24. 1956–1957 1 Aarne Honkavaara Pentti Isotalo 8 8 0 0 53 19 16
25. 1957–1958 1 Aarne Honkavaara Erkki Koiso 8 6 0 2 66 27 12
26. 1958–1959 6 Aarne Honkavaara Erkki Koiso 18 8 4 7 73 66 19
27. 1959–1960 1 Aarne Honkavaara Erkki Koiso 18 14 2 2 124 52 30
28. 1960–1961 7 Aarne Honkavaara Erkki Koiso 18 6 4 8 70 65 16
29. 1961–1962 1 Seppo Helle Raimo Kilpiö 18 15 1 2 95 33 31
30. 1962–1963 3 Seppo Helle Pentti Pynnönen 18 11 4 3 72 45 26
31. 1963–1964 3 Seppo Helle Pentti Pynnönen 18 14 0 4 81 40 28
32. 1964–1965 2 Rauli Virtanen Pentti Pynnönen 18 10 4 4 70 44 24
33. 1965–1966 1 Erkki Koiso Pentti Pynnönen 20 16 2 2 111 46 34
34. 1966–1967 3 Erkki Koiso Lasse Oksanen 22 14 2 6 115 60 30
35. 1967–1968 2 Aarne Honkavaara Lasse Oksanen 20 14 3 3 125 57 31
36. 1968–1969 2 Raimo Vasama Lasse Oksanen 22 14 4 4 129 63 32
37. 1969–1970 2 Raimo Vasama Lasse Oksanen 22 17 0 5 161 70 34
38. 1970–1971 6 Raimo Vasama Lasse Oksanen 32 15 6 11 135 114 36
39. 1971–1972 1 Juhani Ruusunen,
Len Lunde[27]
Jorma Peltonen 32 22 1 9 192 106 45
40. 1972–1973 4 Len Lunde,
Raimo Vasama[28]
Jorma Peltonen 36 18 3 15 150 129 39
41. 1973–1974 3 Raimo Vasama Jorma Peltonen 36 23 1 12 182 135 47
42. 1974–1975 3 Matti Reunamäki,
Raimo Vasama,
Esko Mäkinen[29]
Jorma Peltonen 36 28 5 13 172 132 41
43. 1975–1976 7 Esko Mäkinen Seppo Ahokainen 36 14 6 16 147 160 34
44. 1976–1977 6 Juhani Ruusunen Veikko Suominen 36 14 6 16 171 173 34
45. 1977–1978 4 Juhani Ruusunen Veikko Suominen 36 19 3 14 187 169 41
46. 1978–1979 7 Juhani Ruusunen Veikko Suominen,
Lasse Oksanen[30]
36 13 7 16 129 137 33
47. 1979–1980 8 Juhani Ruusunen Kari Järvinen 36 11 8 17 151 189 30
48. 1980–1981 6 Raimo Määttänen Lasse Oksanen 36 18 2 16 152 152 38
49. 1981–1982 8 Raimo Määttänen Lasse Oksanen 36 11 5 20 130 161 27
50. 1982–1983 3 Seppo Hiitelä Matti Kaario 36 21 3 12 179 146 45
51. 1983–1984 6 Seppo Hiitelä Matti Kaario 37 16 8 13 152 147 40
52. 1984–1985 1 Seppo Hiitelä Matti Kaario 36 22 1 13 168 133 45
53. 1985–1986 6 Seppo Hiitelä Matti Kaario 36 17 4 15 159 143 38
54. 1986–1987 5 Seppo Hiitelä,
Matti Kaario[31]
Jukka Hirsimäki 44 21 5 18 195 169 47
55. 1987–1988 4 Sakari Pietilä Risto Jalo 44 30 3 11 227 143 63
56. 1988–1989 3 Sakari Pietilä Risto Jalo 44 27 4 13 232 171 58
57. 1989–1990 2 Sakari Pietilä Risto Jalo 44 25 7 12 208 141 57
58. 1990–1991 10 Matti Kaario,
Seppo Hiitelä
Risto Siltanen,
Pasi Huura[32]
44 16 6 22 158 185 38
59. 1991–1992 9 Anatoli Bogdanov Risto Jalo 44 16 3 25 134 155 35
60. 1992–1993 8 Anatoli Bogdanov,
Jukka Jalonen[33]
Hannu Mattila 48 20 8 20 150 155 48
61. 1993–1994 7 Jukka Jalonen Hannu Mattila 48 21 9 18 153 144 51
62. 1994–1995 12 Jukka Jalonen,
Heikki Vesala
Ilkka Sinisalo,
Timo Peltomaa[34]
50 12 5 33 152 196 29
63. 1995–1996 8 Vladimir Jursinov jr. Hannu Henriksson 50 18 7 25 153 183 43
64. 1996–1997 4 Vladimir Jursinov jr. Hannu Henriksson 50 26 7 17 183 147 59
65. 1997–1998 2 Vladimir Jursinov jr. Hannu Mattila 48 27 6 15 184 138 60
66. 1998–1999 6 Vladimir Jursinov jr.,
Matti Kaario[35]
Hannu Mattila 54 30 0 24 180 143 60
67. 1999–2000 8 Heikki Mälkiä Raimo Helminen 54 19 9 26 151 190 47
68. 2000–2001 3 Heikki Mälkiä Raimo Helminen 56 24 11 21 147 146 59
69. 2001–2002 7 Ari-Pekka Selin Raimo Helminen 56 22 2 10 22 155 161 58
70. 2002–2003 13 Ari-Pekka Selin,
Teijo Räsänen[36]
Raimo Helminen 56 7 3 9 37 111 211 29
71. 2003–2004 6 Václav Sýkora Raimo Helminen 56 24 5 7 20 159 148 65
72. 2004–2005 7 Václav Sýkora,
Curt Lindström[37]
Raimo Helminen 56 22 6 8 20 164 179 86
73. 2005–2006 6 Kari Eloranta Raimo Helminen 56 23 9 5 19 144 139 92
74. 2006–2007 7 Kari Eloranta,
Petteri Hirvonen,
Sakari Pietilä
Raimo Helminen,
Pasi Petriläinen[38]
56 21 6 5 24 139 147 80
75. 2007–2008 8 Sakari Pietilä Raimo Helminen 56 24 8 2 22 161 164 90
76. 2008–2009 10 Sakari Pietilä Pasi Määttänen 58 22 7 2 27 150 166 82
77. 2009–2010 14 Heikki Mälkiä,
Juha Pajuoja
Pasi Määttänen 58 17 0 7 34 155 191 58
78. 2010–2011 8 Juha Pajuoja Pasi Määttänen 60 21 7 4 28 161 192 81
79. 2011–2012 14 Juha Pajuoja,
Seppo Hiitelä
Martti Järventie 60 10 8 18 32 140 199 56
80. 2012–2013 14 Raimo Helminen,
Tuomas Tuokkola[39]
Martti Järventie,[40]
Erkki Rajamäki
60 13 6 6 35 124 193 57
81. 2013–2014 11 Tuomas Tuokkola Jarkko Näppilä 60 24 3 6 27 144 146 84
82. 2014–2015 10 Tuomas Tuokkola Sami Sandell 60 24 5 11 25 150 160 88
83. 2015–2016 14 Tuomas Tuokkola,
Kari Heikkilä
Sami Sandell,
Tapio Laakso
60 16 5 5 34 124 163 63
84. 2016–2017 - Karri Kivi - - - - - - - - -

Selite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • C – Ilves pelasi SM-sarjaa edeltäneessä cupissa, putosi 1932 puolivälierissä ja 1933 välierissä.
  • Kausina 1939–1940 ja 1941–1942 ei sodan vuoksi pelattu lainkaan.
  • K – sarja jäi kesken sodan vuoksi; Ilves olisi voittaessaan viimeisen ottelunsa ollut mestari.
  • 3A, 5A – sijoitus SM-sarjan A-lohkossa, kokonaissijoitus määrittelemätön
  • 1SS – Ilves pelasi Suomen sarjassa
  • Kaudella 1965–1966 pelattiin kahteen lohkoon jaettu alkusarja sekä ylempi ja alempi loppusarja. Taulukkoon on Ilveksen tilastot alkusarjan B-lohkosta ja ylemmästä loppusarjasta laskettu yhteen.

Parhaat pistemiehet SM-liigassa kaudesta 1975–1976[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1. 2. 3.
1975–1976 Seppo Ahokainen (34) Veikko Suominen (29) Pekka Sartjärvi (26)
1976–1977 Veikko Suominen (46) Jarmo Lilius (35) Seppo Hiitelä (27)
1977–1978 Jarmo Lilius (51) Veikko Suominen (42) Seppo Hiitelä (31)
1978–1979 Lasse Oksanen (28) Kari Järvinen (23) Jarmo Huhtala (22)
1979–1980 Jarmo Lilius (39) Antti Heikkilä (33) Jari Viitala (29)
1980–1981 Jarmo Lilius (39) Matti Rautiainen (35) Jari Viitala (29)
1981–1982 Risto Jalo (37) Auvo Väänänen (34) Matti Rautiainen (23)
1982–1983 Raimo Summanen (60) Risto Jalo (50) Matti Rautiainen (39)
1983–1984 Raimo Summanen (47) Risto Jalo (45) Matti Rautiainen (33)
1984–1985 Mikko Mäkelä (59) Raimo Helminen (57) Risto Jalo (38)
1985–1986 Jordy Douglas (49) Risto Jalo (48) Jari Neuvonen (43)
1986–1987 Dale Derkatch (55) Risto Jalo (54) Jari Neuvonen (51)
1987–1988 Risto Jalo (60) Dale Derkatch (52) Juha Järvenpää (50)
1988–1989 Raimo Summanen (81) Dale Derkatch (66) Pekka Järvelä (63)
1989–1990 Raimo Summanen (70) Risto Jalo (59) Juha Järvenpää (59)
1990–1991 Mika Nieminen (62) Kai Syrjänen (33) Roman Bozek (32)
1991–1992 Vjatšeslav Lavrov (43) Juha Järvenpää (33) Risto Jalo (32)
1992–1993 Timo Peltomaa (34) Esa Tommila (33) Hannu Mattila (32)
1993–1994 Hannu Mattila (37) Risto Jalo (35) Juha Järvenpää (34)
1994–1995 Allan Measures (33) Hannu Mattila (31) Sami Ahlberg (30)
1995–1996 Mika Arvaja (45) Jarno Peltonen (38) Allan Measures (34)
1996–1997 Mika Arvaja (52) Raimo Helminen (50) Hannu Mattila (43)
1997–1998 Peter Larsson (58) Raimo Helminen (48) Allan Measures (44)
1998–1999 Peter Larsson (52) Raimo Helminen (50) Sami Ahlberg (36)
1999–2000 Raimo Helminen (45) Vesa Viitakoski (40) Tommi Miettinen (33)
2000–2001 Vesa Viitakoski (47) Raimo Helminen (46) Juha Hautamaa (35)
2001–2002 Vesa Viitakoski (60) Tommi Miettinen (42) Raimo Helminen (41)
2002–2003 Raimo Helminen (31) Vesa Viitakoski (30) Ville Snellman (22)
2003–2004 Cory Murphy (44) Raimo Helminen (43) Vesa Viitakoski (36)
2004–2005 Steve Kariya (59) Hannes Hyvönen (45) Patrik Štefan (41)
2005–2006 Jussi Pesonen (44) Perttu Lindgren (37) Ville Koistinen (34)
2006–2007 Mikko Peltola (43) Toni Koivisto (41) Jussi Pesonen (31)
2007–2008 Mike Bishai (41) Toni Koivisto (40) Pasi Määttänen (32)
2008–2009 Miikka Männikkö (45) Markus Seikola (44) Geoff Platt (37)
2009–2010 Pasi Määttänen (40) Jussi Pesonen (39) Markus Seikola (39)
2010–2011 Jesse Niinimäki (49) Mark Lee (36) Pasi Määttänen (30)
2011–2012 Jesse Niinimäki (36) Toni Rajala (29) Masi Marjamäki (24)
2012–2013 Matias Sointu (32) Michael Keränen (27) Kai Kantola (22)
2013–2014 Michael Keränen (52) Kai Kantola (33) Sami Sandell (33)
2014–2015 Sami Sandell (41) Vojtěch Polák (37) Tapio Laakso (34)
2015–2016 Markku Flinck (27) Joonas Vihko (25) Aleksi Mustonen (24)

Naiskiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gold medal blank.svg Kultaa: 10 1985, 1986, 1987, 1988, 1990, 1991, 1992, 1993, 2006, 2010
Silver medal blank.svg Hopeaa: 10 1983, 1989, 1994, 1995, 2004, 2005, 2008, 2009, 2011, 2012
Bronze medal blank.svg Pronssia: 6 1984, 1999, 2000, 2001, 2003, 2015

Ilves on Suomen toiseksi menestynein seura myös naisten jääkiekossa. Vuodesta 1983 pelatussa naisten SM-sarjassa Ilves on voittanut 10 kultaa, 10 hopeaa ja 6 pronssia.[41][42] Tosin 2000-luvun naiskiekkoilun mahtiseura Blues ohitti keväällä 2013 mestaruuksien määrässä Ilveksen, kun espoolaiset juhlivat mestaruutta jo 11. kerran.[43] Ilves on ainoa joukkue, joka pelannut naisten SM-sarjassa joka kausi sen perustamisesta lähtien.

Ilveksen naisjoukkue pelaa kotiottelunsa Tesoman jäähallissa Länsi-Tampereella Tesomajärven kaupunginosassa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisten jääkiekkotoiminta alkoi Ilveksessä vuonna 1971. Mukana oli alkuun edustusjoukkueen tähtipelaaja Lasse Oksanen, joka ei kuitenkaan toiminut joukkueessa varsinaisena valmentajana, vaan omien sanojensa mukaan ”kummisetänä”, joka opasti ja kannusti tyttöjä jääkiekon pariin.[44]

Ensimmäisinä kausinaan Ilveksellä oli ainoa naisjoukkue Tampereella, joten vastusta haettiin poikien juniorijoukkueista. Vasta 5.3.1978 pelattiin ensimmäinen ottelu naisia vastaan; Ilves voitti Jäähongan Espoossa luvuin 5–6.[45]

Alkuun naisjoukkueen toiminta oli hyvin omatoimista. Seuran puolelta ei tullut aloitteita juuri mihinkään, vaan joukkueen ensimmäinen valmentaja ja monivuotinen puuhamies Esko Peltonen, tähtihyökkääjä Jorma Peltosen veli, järjesti suhteillaan joukkueelle niin sponsoreita, medianäkyvyyttä kuin jäävuorojakin. Peltosen aktiivisen varainhankinnan ansiosta Ilveksen ei pitkään aikaan tarvinnut vaatia lisenssimaksuja pelaajilta, mikä oli tärkeää uuden harrastuksen juurruttamisessa Tampereelle.[46]

Vuonna 1980 pelaajia oli jo niin paljon, että naisille voitiin perustaa kakkosjoukkue, nimeltään Ilves-Kiekko.[47]

Alkuun Ilves harjoitteli ja pelasi Kaukajärven kentällä ja siirtyi sieltä Peltosen tullessa valmentajaksi Vehmaisten kaupunginosaan. Koulukadun tekojäälle naiset pääsivät vakituisesti vasta 1980-luvun taitteessa, mutta vielä pitkään sen jälkeenkin poikien juniorijoukkueiden valmentajat vastustivat kallisarvoisten jäävuorojen antamista naisille. Silloin tällöin naisjoukkue sai 1980-luvulla jääaikaa myös kaupungin jäähalleista, mutta vasta 1989 valmistuneesta Tesoman jäähallista tuli Ilveksen naisille pysyvä kotiareena.[48]

Ilves osallistui Lipstick-turnauksen nimellä vuosina 1978–1979 ja 1981–1983 pelattuun epäviralliseen naisten SM-turnaukseen. Turnausten mitalisteista ei ole kuitenkaan säilynyt tietoa. Vuonna 1982 alkoi virallinen SM-sarja. Ilveksen avausottelu pelattiin 27.11. Koulukadun kentällä. Ilves voitti Porin Ässät 14–2.[47]

Ilves voitti naisten Suomen mestaruuden neljästi perättäin vuosina 1985–1988. Joukkueen menestyksen syyksi on arvioitu hyvää luistelua; Ilves harjoittelikin verrattain paljon. Vuonna 1989 Ilves hävisi mestaruudesta käydyn uusintaottelun EVU:lle, mutta palasi mestariksi taas seuraavana vuonna ja säilytti tittelin aina vuoteen 1994, jolloin Keravan Shakers pudotti Ilveksen hopealle. Samat joukkueet pelasivat finaaleissa myös 1995, mutta sen jälkeen Ilvestä ei nähty mitaleilla ennen kuin vuosina 1999–2001 se saavutti kolme pronssimitalia perätysten.[49]

Vuosina 2004–2006 Ilves pelasi entisen huippupelaajansa Marianne Ihalaisen valmentamana kolmasti perättäin finaaleissa. Kaksi ensimmäistä yritystä tuottivat hopeaa Bluesin ollessa kummallakin kerralla parempi, mutta vuonna 2006 joukkue kukisti Oulun Kärpät ja voitti Suomen mestaruuden 13 vuoden tauon jälkeen. Vuosina 2008–2012 selvisi viisi kertaa peräkkäin SM-sarjan finaaleihin ja viimeisimmän mestaruuden Ilves voitti kaudella 2009–2010 päihittämällä Bluesin. Kaudella 2012–2013 edellisen kevään finalistit pelasivat pronssista ja Kärpät oli tälläkin kertaa parempi joukkue.[43] Kaudella 2013–2014 Ilveksen pelit päättyivät harvinaisesti jo ennen mitalikamppailuja, kun HPK voitti tiukan puolivälieräsarjan viidennen ottelun jatkoajalla.[50]

Maineikkaita pelaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäädytetyt numerot

Muita pelaajia

Junioritoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-nuorten ottelu Ilves–JYP lokakuussa 2008

Ilveksen toiminta on aina rakentunut vankan juniorityön varaan. Jääkiekon varhaisina aikoina Suomessa tämä oli maan tapa kaikissa joukkueissa, mutta Ilves onnistui pitkään pitämään kasvatustyön merkittävämpänä menestystekijänä edustusjoukkueelle kuin monissa muissa seuroissa.

Ilves on Suomen Jääkiekkoliiton sinettiseura.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilveksen junioritoiminta alkoi 1930-luvun puolivälissä, kun jääkiekkoinnostus Tampereella alkoi nousta ja nuoria pelaajia olla enemmän kuin edustusjoukkueeseen mahtui. Vuonna 1937 Ilvekseen kuului 70 jääkiekkoilijaa, joista 40 oli alle 17-vuotiaita.[51]

Sotavuosina junioreilla oli suuri vastuu edustusjoukkueessa, kun aikuiset miehet olivat enimmäkseen rintamalla.

Sarja Kultaa Hopeaa Pronssia
A-pojat 21 11 6
A-tytöt 2 1 0
B-pojat 7 2 6
B2-pojat 1 1 0
C-pojat 5 3 2
D-pojat 3 1 2
E-pojat 6 2 1

A-poikien Suomen-mestaruudesta on pelattu vuodesta 1945, A-tyttöjen mestaruudesta vuodesta 2001, B- sekä C-poikien vuodesta 1972 ja B2-poikien mestaruudesta vuodesta 2008. D-nuorten mestaruudesta pelattiin 1971–1978 ja E-nuorten 1967–1978.

Nuorten Suomen mestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran 1945. Ilves voitti kultaa, samoin kuin neljällä seuraavallakin kaudella. Oheisessa taulukossa on lueteltu Ilveksen juniorijoukkueiden mitalit.

Kanada-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käänteentekevä uudistus Ilveksen junioritoiminnassa tehtiin kaudelle 1962–1963, kun D-junioreille perustettiin kaupunginosien välinen Kanada-sarja, sittemmin myös NHL:nä tunnettu. Kunkin kaupunginosan joukkue otti NHL-joukkueen nimen ja niille teetettiin myös esikuvia mukailevat peliasut logoineen.[52]

Ensimmäisessä Kanada-sarjassa pelasivat NHL:n ns. Original Six -joukkueet Härmälän Chicago Black Hawks, keskikaupungin Detroit Red Wings, Pyynikin New York Rangers, Viinikan Boston Bruins, Kalevan Montreal Canadiens ja Sammon alueen Toronto Maple Leafs. Myöhemmin sarjaa laajennettiin kaupungin ja junioritoiminnan kasvaessa. Esimerkiksi viidennelle kaudelle tuli mukaan KaukajärvenMessukylän alueen pojista koottu San Franciscon joukkue; oikeaan NHL:ään oli samoihin aikoihin tulossa California Seals.

Kanada-sarjaa pelattiin hieman muokatuin säännöin: erät olivat 15-minuuttisia ja Hakametsän jäähallissa käydyissä otteluissa niitä pelattiin kaksi, ulkojäillä tavalliset kolme. Lyöntilaukaukset olivat kiellettyjä, millä oli tarkoitus kehittää poikien rannelaukaustaitoja. Joukkueessa tuli olla vähintään kaksi puolustajaparia ja kolme hyökkäysketjua ja niitä tuli peluuttaa vuorotellen.[53]

Sarja oli suosittu paitsi pelaajiensa myös katsojien keskuudessa. Lehtiartikkeli kertoo vuonna 1966 Hakametsän jäähallissa pelatuissa otteluissa olleen jopa 4 000 katsojaa.[53]

Vuonna 1970 Helsingin Jokerit perusti Ilveksen esimerkkiä seuraten oman vastaavanlaisen ja samannimisen kaupunginosasarjan.[54]

1960-luvun kasvuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanada-sarjan myötä Ilveksen juniorimäärät ja kiekkoilun suosio koko kaupungissa lisääntyivät huimasti. Jääkiekosta tuli toimittajan sanoin tamperelaisnuorisolle ”henki ja elämä”. Kanada-sarjan alkaessa 1962 Ilveksellä oli kaikkiaan 20 juniorijoukkuetta, vuonna 1966 jo vajaat 30 ja kaudella 1973–1974 34 joukkuetta. Oli perustettava muun muassa Suomen ensimmäinen F-juniorijoukkue, kun kaikki halukkaat eivät mahtuneet Viinikan E-junioreihin ja osa pojista oli alaikäisiä.[52][53][55]

Kasvu johti resurssiongelmiin. Jäävuoroja oli rajallisesti, järjestettyjä harjoituksia esimerkiksi kahdesti viikossa, ja valmentajat kehottivatkin poikia harjoittelemaan omalla ajallaan, takapihoille ja lammenjäille tehdyillä kentillä, mahdollisimman paljon.

Myös Ilveksen taloudelle junioritoiminnan kasvu oli haaste, sillä 1960-luvulla seura vielä maksoi toiminnan kaikki kulut. Manageri Seppo Helle näki kuitenkin, että laajamittainen pelaajakasvatus oli myös edustusjoukkueen etu: mitä parempi juniorituotanto, sitä menestyksekkäämpi edustusjoukkue, ja mitä menestyksekkäämpi edustusjoukkue, sitä paremmat edellytykset junioritoiminnan pyörittämiseen.[56]

Junioreiden vanhemmat järjestäytyivät Ilves/juniorijääkiekkoilun tuki -nimiseksi yhdistykseksi, joka alkoi auttaa joukkueita varainhankinnassa ja järjesteli muun muassa kuljetuksia.

Vuonna 1972 Ilves voitti aikuisten SM-sarjan lisäksi kultaa myös C-, D- ja E-junioreissa. A-nuorten mestaruuden vei Tappara ja B-nuorten Koovee, joten kaikki mahdolliset jääkiekkomestaruudet tulivat tuona vuonna Tampereelle.

1980-luvulle tultaessa alkoi juniorikiekkoilussakin toiminta olla yhä ammattimaisempaa. Ilvekseen palkattiin päätoiminen junioreiden valmennuspäällikkö, Pasi Mustonen, jonka johdolla harjoittelua kehitettiin.

Ilveksen vuoden 1985 liigamestaruus nojasi yhä vahvasti omiin kasvatteihin. Joukkueen 23 pelaajasta vain 6 oli syntynyt Pirkanmaan ulkopuolella ja hekin kaikki nousseet liigaan Ilveksessä.

Poika ja Ilves[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustusjoukkueen jäätyä vuonna 2003 SM-liigan viimeiseksi Ilveksessä herättiin jälleen kehittämään junioritoimintaa. Vuonna 2005 aloitettiin kolmivuotinen ”Poika ja Ilves” -projekti, jonka tavoitteena oli turvata Ilveksen asema Suomen suurimpana jääkiekkoseurana, pitää nuoret lahjakkuudet Ilveksessä ja nostaa edustusjoukkue SM-liigan mitalipeleihin kaudeksi 2008.[57]. Toimintastrategian onnistumisen takaamiseksi Ilves jatkoi valmentajansa Kari Elorannan sopimusta kevääseen 2008.[58]. Saman vuoden marraskuussa Eloranta kuitenkin irtisanottiin.

Projekti alkoi otollisena ajankohtana, sillä A-juniorit olivat edellisenä keväänä voittaneet mestaruuden Perttu Lindgrenin, Marko Anttilan ja Tuukka Raskin johdolla, ja Ilves Hockey Oy:n vuosituhannen vaihteessa horjahtanut talous oli saatu taas hyvälle tolalle.

Tavoiteltua urheilullista menestystä ei kuitenkaan projektin alkuperäisissä puitteissa saavutettu, vaan Ilves pysyi SM-liigan alemman keskikastin joukkueena. Nuoria pelaajia on kyllä viime vuodet ahkerasti nostettu edustusjoukkueeseen, mutta peliaikaa he ovat yleensä saaneet niukalti, ja parhaat ovat jatkaneet matkaansa nopeasti Pohjois-Amerikan sarjoihin. Vuosien 2007–2008 mittaan projekti haudattiin hiljaisuudesa.

Ilveksen kasvattamat NHL-pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesa Toskala San Jose Sharksin maalilla marraskuussa 2006.

Seuraavat NHL-pelaajat pelasivat Ilveksessä koko junioriaikansa ja aloittivat liigauransa Ilveksen edustusjoukkueessa.

Lisäksi seuraavat pelasivat Ilveksessä vähintään A-juniori-ikäisestä alkaen ja nousivat SM-liigaan Ilveksessä.

Lisäksi Jari Kaarela pelasi vielä A-juniorina Ilveksessä, mutta debytoi aikuisten sarjoissa SaPKon I-divisioonajoukkueessa, mistä siirtyi NHL:ään.

Muiden seurojen kasvattamia mutta Ilveksestä NHL:ään siirtyneitä pelaajia ovat Toni Dahlman, Risto Jalo, Joonas Korpisalo, Ivan Majeský, Tony Salmelainen, Raimo Summanen ja Petr Tenkrát.

Joukkueen ennätyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulosennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suurin kotivoitto: Ilves–TPS 31–0 4. tammikuuta 1948
  • Suurin vierasvoitto: ÅIFK–Ilves 2–20 5. tammikuuta 1946
  • Suurin erävoitto kotona: 16–0, Ilves–TPS 31–0 4. tammikuuta 1948
  • Suurin erävoitto vieraissa: 0–10, Hilpara–Ilves 3–20 30. tammikuuta 1970
  • Runsasmaalisin tasapeli: Ilves–Jokerit 8–8 23. lokakuuta 1983
  • Vähämaalisin ottelu: HSK–Ilves 0–0 2. helmikuuta 1941
    ja Ilves–Jokerit 0–0 19. syyskuuta 2000
  • Runsasmaalisin ottelu: Ilves–TPS 31–0 4. tammikuuta 1948
  • Suurin tappio: Jokerit–Ilves 12–1 21. marraskuuta 1977,
    Tappara–Ilves 14–3 6. maaliskuuta 1977
    ja TPS–Ilves 11–0 25. marraskuuta 1999
  • Suurin kotitappio: Ilves–Tarmo 0–10 24. helmikuuta 1953
    ja Ilves–Ässät 1–11 19. lokakuuta 1978
  • Suurin vierastappio: Jokerit–Ilves 12–1 21. marraskuuta 1977,
    Tappara–Ilves 14–3 6. maaliskuuta 1977
    ja TPS–Ilves 11–0 25. marraskuuta 1999

Jäähyennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eniten jäähyminuutteja kotiottelussa: 62, Ilves–Jokerit 3–2 6. joulukuuta 1992
  • Eniten jäähyminuutteja vierasottelussa: 131, Tappara–Ilves 6–1 7. joulukuuta 2002

Eniten yhden kauden aikana:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Voittoja: 30, 1987–1988 ja 1998–1999
  • Tasapelejä: 18, 2011–2012
  • Tappioita: 34, 2009–2010
  • Tehtyjä maaleja: 232, 1988–1989
  • Päästettyjä maaleja: 199, 2011–2012
  • Pisteitä: 92, 2005–2006
  • Rangaistusminuutteja: 1 136, 1998–1999

Yleisöennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suurin yleisömäärä: 10 020, Ilves–HIFK 13. tammikuuta 1970 (useita kertoja, viimeisin kerta)
  • Pienin yleisömäärä: 150, Ilves–HJK 5. tammikuuta 1941

Pelaajien ennätyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhden kauden ennätykset runkosarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennätykset koko ajalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eniten kausia Ilveksessä: 19, Lasse Oksanen
  • Eniten otteluita Ilveksessä: 749, Raimo Helminen
  • Eniten maaleja Ilveksessä: 268, Lasse Oksanen
  • Eniten syöttöjä Ilveksessä: 419, Raimo Helminen
  • Eniten pisteitä Ilveksessä: 580, Raimo Helminen
  • Eniten rangaistusminuutteja Ilveksessä: 675, Timo Peltomaa
  • Eniten mestaruuksia Ilveksessä: 7, Aarne Honkavaara ja Pentti Isotalo
  • Eniten mitaleita Ilveksessä: 12, Lasse Oksanen
  • Eniten hattutemppuja Ilveksessä: 27, Aarne Honkavaara
  • Pisin katkeamaton ottelusarja: 426, Jukka Tammi

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mustonen, Olli: Veijareita & virtuooseja: tarina legendaarisesta jääkiekkoseurasta 1980-2001. Tampere: Poika kotiin Oy, 2001. ISBN 952-91-3862-8.
  • Wacklin, Matti: Sydämenasiana Ilves. Tampere: Ilves, 2006. ISBN 952-92-0783-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilves on myyty! Lähes miljoonan velat anteeksi, kauppasumma yksi euro Iltalehti.fi. 7.2.2017. Iltalehti.
  2. Karri Kivi Ilveksen päävalmentajaksi kausiksi 2016-18 ilves.com. 4.11.2015. Ilves-Hockey Oy. Viitattu 17.3.2016.
  3. Karri Kivi Ilveksen päävalmentajaksi kausiksi 2016-18 liiga.fi. 4.11.2015. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 17.3.2016.
  4. Ilves valitsi FUN Tampereen radiokumppaniksi kausille 2015 – 2018 ilves.com. 23.3.2015. Ilves-Hockey Oy. Viitattu 17.3.2016.
  5. Wacklin, 2006, s. 16–17
  6. ILVES-ALUMNI ILVES.
  7. Mustonen, 2001, s. 53–54
  8. a b Mustonen, 2001, s. 380
  9. Mustonen, 2001, s. 253–255
  10. Hakutulos kappaleelle We Are the Kings Suomen äänitearkiston tietokanta. Viitattu 4.3.2008.
  11. Hakutulos kappaleelle Ilves ykköseksi Suomen äänitearkiston tietokanta. Viitattu 3.3.2008.
  12. Hakutulos kappaleelle Ipassa on voimaa Suomen äänitearkiston tietokanta. Viitattu 4.3.2008.
  13. Hakutulos kappaleelle Ilves iskee Suomen äänitearkiston tietokanta. Viitattu 3.3.2008.
  14. lves-Hockey Oy:lle uusi hallitus – Risto Jalo toimitusjohtajaksi 3.4.2017. Ilves Hockey Oy. Viitattu 16.12.2017.
  15. Keltavihreä Tampere: Keltavihreän kannattajakulttuurin nousu keltavihreatampere.blogspot.fi. Viitattu 9.12.2015.
  16. Ville Mäkinen & Rami Rajakallio: Kirvesrintoja ja tupsukorvia Ilves.com. 3.4.2002. Viitattu 4.3.2008.
  17. Share Ilves ry: Share Ilves ry:n perustamiskokous on pidetty shareilves.fi. 30.6.2010. Viitattu 27.10.2010.
  18. Wacklin, 2006, s. 62
  19. http://www.sm-liiga.fi/arkisto/uutiset/tappara-jatkaa-maratontaulukon-karjessa.html
  20. a b Seuran saavutukset Ilves.com. Viitattu 4.3.2008. (Viitatun sivun laskuista puuttuvat tyttöjen mestaruudet.)
  21. Sarjataulukko - SM-liiga SM-liiga.fi. 5.3.2009. Viitattu 4.11.2009.
  22. Valmentajat kautta aikojen Ilves.com. Viitattu 22.3.2013.
  23. Kapteenit kautta aikojen Ilves.com. Viitattu 22.3.2013.
  24. Ilves. Jääkiekkolehti, syyskuu 2000, nro 7, s. 42. Egmont Kustannus Oy Ab.
  25. Ilves. Jääkiekkolehti, 2007, nro 7, s. 46. Egmont Kustannus Oy Ab.
  26. Lindroos valmentajaksi ja
    Wuolio kapteeniksi 3.1.1953
  27. Lunde valmentajaksi 24.10.1971
  28. Vasama valmentajaksi 26.12.1972
  29. Vasama valmentajaksi 12.12.1974,
    Mäkinen valmentajaksi 30.1.1975
  30. Oksanen kapteeniksi 11.1.1979
  31. Kaario valmentajaksi 17.11.1986
  32. Huura kapteeniksi 27.11.1990,
    Hiitelä valmentajaksi 3.1.1991
  33. Jalonen valmentajaksi 27.11.1992
  34. Vesala valmentajaksi 18.10.1994,
    Peltomaa kapteeniksi 13.1.1995,
    Jalonen takaisin valmentajaksi 15.2.1995
  35. Kaario valmentajaksi 28.3.1999
  36. Räsänen valmentajaksi 21.10.2002
  37. Lindström valmentajaksi 15.11.2004
  38. Petriläinen kapteenina 21.9.2006,
    Hirvonen valmentajaksi 18.11.2006,
    Pietilä valmentajaksi 29.11.2006
  39. Tuokkola valmentajaksi 23.1.2013
  40. Järventie kevääksi vuokralle HIFK:iin 17.1.2013
  41. Wacklin, 2006, s. 269
  42. SM-sarjan historiaa vuosilta 1982–2008 www.finhockey.fi. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 18.7.2008.
  43. a b Blues palasi naisten mestariksi www.yle.fi. Yle Urheilu. Viitattu 6.3.2014.
  44. Wacklin, 2006, s. 111
  45. Wacklin, 2006, s. 114
  46. >Wacklin, 2006, s. 115
  47. a b Wacklin, 2006, s. 119
  48. Wacklin, 2006, s. 128
  49. Wacklin, 2006, s. 121
  50. Naisten SM: HPK jatkoaikavoitolla välieriin - "Suurta viihdettä loppuun asti" www.leijonat.fi. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 6.3.2014.
  51. Wacklin, 2006, s. 22–24
  52. a b Wacklin, 2006, s. 136–39
  53. a b c Wacklin, 2006, s. 144
  54. Jokerien historiaa Jokerit.com. Viitattu 30.7.2008.
  55. Wacklin, s. 150
  56. Wacklin, 2006, s. 146
  57. Poika ja Ilves Ilves.com. 11.4.2005. Viitattu 22.7.2008.
  58. Elorannan ja Hautamaan sopimusksia jatkettiin Ilves.com. 15.8.2005. Viitattu 17.8.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Kärpät
Harry Lindbladin muistopalkinto
1987–1988
Seuraaja:
TPS
Edeltäjä:

TPS
Ässät
HIFK
JYP
Aaro Kivilinnan muistopalkinto
1972–1973, 1973–1974
1977–1978
1980–1981, 1981–1982, 1982–1983
1989–1990
1992–1993
Seuraaja:
Tappara
Tappara
Tappara
TPS
Tappara