Aarne Honkavaara

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aarne Honkavaara
Aarne-Honkavaara.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 7. kesäkuuta 1924
Tampere
Kuollut 22. maaliskuuta 2016 (91 vuotta)
Tampere
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Pelipaikka hyökkääjä
Maila vasen
Pituus 184 cm
Paino 85 kg
Lempinimi Dynamo
Pelinumero 7
Pelaajaura
Pääsarjaura 1944–1958
Seurat Ilves (SM-sarja)

Aarne Väinö Edvard Honkavaara (7. kesäkuuta 1924 Tampere22. maaliskuuta 2016 Tampere[1]) oli jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja, Suomen jääkiekkoilun "Grand Old Man".[2]

Ammatiltaan Honkavaara on ollut liikunnan lehtori. Hän sai liikuntaneuvoksen arvonimen vuonna 1987.[3] Honkavaara pelasi hyökkääjänä jääkiekkoa Suomen maajoukkueessa 1946–1953. Hänen edustamansa jääkiekkoseurat olivat Tampereen Ilves ja Tampereen Kisa-Veikot. Honkavaara oli myös vuonna 1979 perustamassa Suomen Jääkiekkomuseo ry:tä.

Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Honkavaara sai ensimmäiset luistimet siskoltaan 11-vuotiaana. Hän pelasi ensimmäisen sarjaottelun 12-vuotiaana A-junioreissa Tampereen Kisa-Veikoissa vuonna 1936. Aarne harrasti nuorempana myös jalkapalloa ja yleisurheilua. Hän aloitti maalivahtina, mutta pääsi pian omalle paikalleen hyökkääjäksi. Hän osallistui jatkosotaan vuosina 1942–1944. Ensimmäisen varsinaisen ottelun SM-sarjassa hän pelasi Tampereen Ilveksessä HSK:ta vastaan 15. tammikuuta vuonna 1944. Honkavaara pelasi ensimmäisen maaottelun Ruotsia vastaan 25.2.1946. Honkavaara edusti Suomea 47 maaottelussa, joissa hän teki 46 maalia. Honkavaara kävi pelaamassa kaksi harjoitusottelua ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoilijana Kanadassa 1950-luvun alussa. Tämä matka antoi hänelle uutta tietoa jääkiekosta ja hyvien harjoitusolosuhteiden merkityksestä valmennuksessa. Näitä tietoja hän käytti hyvällä menestyksellä myöhemmin valmentajana.

Honkavaara loukkaantui vakavasti maaottelussa Puolaa vastaan tammikuussa 1953. Kun puolalaispelaaja kaatui hänen jalkansa päälle ja hänen sääriluunsa murskaantuivat, urheilu-ura jääkiekkoilijana oli käytännössä ohi, vaikka Honkavaara pelasikin vielä muutaman ottelun vuosina 1956–1958. Vamma aiheutti Honkavaaralle ongelmia pitkään ja lopullisesti se saatiin korjattua vasta 1980-luvun alussa lääketieteen kehityttyä.

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Honkavaara alkoi valmentaa Ilvestä ja saavutti valmentajana kolme Suomen mestaruutta kausina 1957–1958, 1959–1960, 1971–1972 ja yhden hopean 1967–1968. Honkavaara toimi myös Suomen maajoukkueen valmentajana vuosina 1955–1959. Honkavaara toimi maajoukkueen kakkosvalmentajana Joe Wirkkusen kanssa Squaw Walleyn olympialaisissa 1960 ja Innsbruckin olympialaisissa 1964. Jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa hän toimi kakkosvalmentajana vuosina 1963, 1965 ja 1966.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • olympialaiset 1952
  • kahdet jääkiekon maailmanmestaruuskisat 1949 Tukholma, 1951 Pariisi
  • SM-sarjan paras maalintekijä kausina 1945–1946, 1947–1948 ja 1951–1952
  • yhden ottelun maaliennätys yhdessä Kalle Havulinnan kanssa: kahdeksan maalia (4.1.1948 Ilves–TPS 31–0)
  • Seitsemän Suomen-mestaruutta

Erikoispalkintoja ja kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aarne Honkavaara vuonna 1964.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tammilehto, Teemu: Jääkiekon "Grand Old Man" Aarne Honkavaara on kuollut Yle Urheilu. 23.3.2016. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 23.3.2016.
  2. Siukonen, Markku et al: Suuri Olympiateos 10, s. 91. Jyväskylä: Gummerus, 1998.
  3. Arponen, Antti O.: Liikuntaneuvoksia on monenlaisia ja monentasoisia. Urheilutietäjän kesä, 2012, s. 62. Suomen urheilutietäjät ry..
  4. Hän on suomalaisen jääkiekon Grand old man 11.1.2011. YLE Urheilu. Viitattu 12.1.2011. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Edeltäjä:
Risto Lindroos
Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja
19541959
Seuraaja:
Joe Wirkkunen