Turnauksen voitti Yhdysvallat, ja kyseessä oli maan ensimmäinen jääkiekon olympiavoitto. Suurimmat voittajasuosikit ennen turnauksen alkua olivat Kanada ja Neuvostoliitto. Myös Ruotsia ja Tšekkoslovakiaa pidettiin parempina joukkueina kuin Yhdysvaltoja.[6]
Yhdysvaltain joukkue voitti turnauksessa kaikki ottelunsa jättäen muut jääkiekkoilun suurmaat taakseen. Yhdysvaltain saavutusta on verrattu usein 20 vuotta myöhemmin tapahtuneeseen Miracle on Ice -voittoon vuoden 1980 talviolympialaisissa. Vuoden 1960 olympiavoitto ei saanut yhtä suurta huomiota osakseen, ja se tunnetaankin nimellä "Forgotten Miracle" (suom.Unohdettu ihme).[7][8][9]
Turnauksessa nähtiin historiallinen tilanne, sillä sen aikana kaksi veljestä kohtasi toisensa vastakkaisissa joukkueissa. Tämä oli tiettävästi ensimmäinen kerta jääkiekon arvokisojen historiassa. Tšekkoslovakian joukkueessa pelasi nimittäin František Tikal ja Australian joukkueessa hänen veljensä Zdenek Tikal.[10]
Turnaukseen osallistui yhdeksän joukkuetta. Ne jaettiin kolmeen alkulohkoon, joiden kaksi parasta pääsi jatkoon ylempään loppusarjaan. Ylemmässä loppusarjassa pelattiin yksinkertainen sarja, ja mitalit jaettiin sarjataulukon perusteella. Alkulohkojen viimeiset pelasivat alemmassa loppusarjassa kaksinkertaisen sarjan, jolla ratkaistiin sijat 7.–9.[4][1]
Suomi valmistautui turnaukseen ottelulla Ruotsia vastaan, minkä Suomi voitti. Lisäksi Suomen maajoukkue pelasi Tšekkoslovakian B-maajoukkuetta vastaan Tampereella voittaen ottelun. Seuraavan valmistava ottelun Helsingissä Tšekkoslovakiaa vastaan päättyi tasapeliin, minkä johdosta Suomen joukkueen lähettämistä kisoihin alettiin empiä. Vetäytymistä perusteltiin sillä, että joukkueen otteet heikkenivät valmistavien otteluiden edetessä. Nämä aikeet herättivät kiivasta keskustelua, minkä johdosta Suomen olympiakomitea lähetti joukkueen kuitenkin matkaan.[11]
Saksa osallistui edellisten kisojen tapaan olympialaisiin yhdistetyllä joukkueella, minkä takia järjestettiin Saksan oma sisäinen karsinta. Sen voitti Saksan liittotasavallan jääkiekkomaajoukkue, jolloin se sai toimia koko Saksan joukkueena turnauksessa.[12]Australia osallistui ensimmäistä kertaa olympialaisten jääkiekkoturnaukseen.[1]
Alkulohkon viimeinen ottelu Länsi-Saksan ja Suomen välillä ratkaisi, kumpi joukkueista putoaa alempaan loppusarjaan. Suomen joukkue oli jo valmiiksi väsynyt 48 tunnin lentomatkasta, muusta matkustamisesta, tottumattomuudesta ohueen ilmanalaan ja tappiosta Neuvostoliittoa vastaan. Länsi-Saksaa vastaan Suomi oli toisen erän jälkeen takaa-ajoasemassa maalein 3–0. Kolmannessa erässä Saksan peli alkoi kuitenkin seota ja Suomi sai kavennusmaalin. Tässä vaiheessa ottelua halliin kuitenkin tuli sähköhäiriö, minkä aikana Saksan joukkue sai tarvitsemansa lepoa. Sähköongelmat vaikuttivat myös pelin ajanottoon, sillä Saksan Markus Egen istui kahden minuutin jäähystään vain 1 minuutin ja 6 sekuntia. Lopulta Suomi hävisi ottelun maalein 4–1, eikä lyhyeksi jääneestä jäähystä tehty protestia. Suomi putosi alempaan loppusarjaan.[11]
Suomen jääkiekkojoukkue koki alkusarjassa ratkaisevan tappion Saksalle numeroin 1-4. Sen seurauksena Suomi joutui ns. lohdustussarjaan tai leikillisesti sanottuna "Tyynenmeren sarjaan" eli Japania ja Australiaa vastaan. Kuvassa Suomen Heino Pulli ottelussa Japania vastaan.
Vuosina 1920–1928 maailmanmestaruuskilpailuja järjestettiin vain olympiaturnausten yhteydessä. Vuosina 1932–1968 olympiaturnauksissa ratkaistiin myös kyseisen vuoden maailmanmestaruus. Vuosina 1940–1946 maailmanmestaruuskilpailuja ei pelattu 2. maailmansodan vuoksi. Vuodesta 1972 lähtien olympiaturnauksilla ei ole ollut maailmanmestaruuskilpailujen arvoa. Vuosina 1972–1976 olympiavuosina järjestettiin erilliset maailmanmestaruuskilpailut. Vuosina 1980–1988 olympiavuosina ei järjestetty erillisiä maailmanmestaruuskilpailuja. Vuodesta 1992 lähtien olympiavuosina on järjestetty erillinen maailmanmestaruusturnaus. Vuonna 2020 maailmanmestaruuskilpailuja ei pelattu koronaviruspandemian vuoksi.