Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen 1961 isäntäkaupunkeina toimivat Geneve ja Lausanne Sveitsissä.[1] Kisat järjestettiin 2.–12. maaliskuuta. Joukkueita oli mukana 20, ja ne pelasivat kolmessa sarjassa. Kanada voitti maailmanmestaruuden ja Tšekkoslovakia Euroopan-mestaruuden. Kanadaa edusti amatööriseurajoukkue Trail Smoke Eaters.[2] Edellisen maailmanmestaruutensa seura oli voittanut vuonna 1939. Kisat olivat yleisömenestys[1].
Suomen pelaajista eritoten Pertti Nieminen jäi katsojien mieliin. Ottelussa Kanadaa vastaan hän ajautui tappeluun Don Fletcherin kanssa ja seuraavassa ottelussa Nieminen taklasi Neuvostoliiton Veniamin Aleksandrovin pleksilaidan läpi. Ottelu täytyi tämän johdosta keskeyttää, jotta kaukalo saatiin kuntoon. Nieminen itse tosin kuvaili taklausta ennemminkin lonkkaheitoksi ja tavanomaiseksi kamppailutilaneeksi.[1]
Suomi voitti Itä-Saksan kolmannen erän nousulla, kun Teppo Rastio ja Esko Luostarinen tekivät ratkaisumaalit.[1] Ottelu Länsi-Saksaa vastaan päättyi puolestaan tasamaalehin 4–4, vaikka Suomi johti ottelua vielä kolmannen erän alkaessa 3–1.[3]
Vuosina 1920–1928 maailmanmestaruuskilpailuja järjestettiin vain olympiaturnausten yhteydessä. Vuosina 1932–1968 olympiaturnauksissa ratkaistiin myös kyseisen vuoden maailmanmestaruus. Vuosina 1940–1946 maailmanmestaruuskilpailuja ei pelattu 2. maailmansodan vuoksi. Vuodesta 1972 lähtien olympiaturnauksilla ei ole ollut maailmanmestaruuskilpailujen arvoa. Vuosina 1972–1976 olympiavuosina järjestettiin erilliset maailmanmestaruuskilpailut. Vuosina 1980–1988 olympiavuosina ei järjestetty erillisiä maailmanmestaruuskilpailuja. Vuodesta 1992 lähtien olympiavuosina on järjestetty erillinen maailmanmestaruusturnaus. Vuonna 2020 maailmanmestaruuskilpailuja ei pelattu koronaviruspandemian vuoksi.
Sveitsi
Kultaa.svg){kind=small}
Kanada
Hopeaa
Tšekkoslovakia
Pronssia
Neuvostoliitto
Sveitsi
Saksa
Itä-Saksa
Norja
Itävalta
Romania
.svg){kind=small}
Iso-Britannia.svg){kind=small}
Belgia
Italia
Puola
Ranska
Jugoslavia
Alankomaat
Etelä-Afrikka