Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1986 järjestettiin 12.–28. huhtikuuta Moskovassa, Neuvostoliitossa. Kisat olivat järjestyksessään 51. jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut. Kultaa voitti Neuvostoliitto, hopeaa Ruotsi ja pronssia Kanada. Suomi sijoittui neljänneksi. Tämä Neuvostoliiton voitto pysyi 27 vuoden ajan viimeisimpänä isäntämaan mestaruutena[1]. Vasta vuonna 2013 Ruotsi onnistui rikkomaan niin kutsutun kotikisojen kirouksen, mikä tarkoittaa, että kotikisoissa mestaruuden voittaminen on jääkiekkoilussa harvinaista[1].
Suomen maajoukkue oli saanut turnaukseen uuden valmentajakaksikon, Rauno Korven ja Olli Hietasen. Edellisissä maailmanmestaruuskilpailuissa alkusarjassa hyvin pelannut Yhdysvallat oli Leijonien avausvastustaja. Ottelun alku oli vaikea, mutta Suomen kapteeni Kari Makkonen teki ottelun avausmaalin. Lopulta Suomi voitti tiukasti maalein 5–4, kun Makkosen hyökkäysketju teki yhteensä neljä maalia. Neuvostoliitolle Suomi hävisi lukemin 1–4, mutta Neuvostoliiton valmentaja Viktor Tihonov kuvaili Suomen peliä nykyaikaiseksi ja kurinalaiseksi. Ottelussa erinomaisesti pelasi Kari Eloranta. Kolmannen vastaan asettuneen jääkiekon suurmaan, Kanadan, Suomi voitti hyvällä pelillä maalein 3–2. Neljättäkin suurmaata vastaan Suomi pelasi hyvin, sillä ottelu Tšekkoslovakiaa vastaan päättyi 1–1-tasapeliin. Puola-voiton jälkeen Leijonat voitti Länsi-Saksan ylivoimaisesti lukemin 10–1. Alkusarjan viimeisessä ottelussa vastaan asettui viides suurmaa, Ruotsi. Ottelu päättyi 4–4-tasapeliin. Suomalaisista eritoten maalivahti Jukka Tammi ja valmentaja Korpi protestoivat Ruotsin kolmatta maalia, koska heidän mielestään Tammea rikottiin tilanteessa räikeästi. Ruotsin Anders "Masken" Carlssonin hyökkäysketju teki kaikki Ruotsin maalit.[2]
Suomi oli kisoissa erittäin lähellä voittaa historiansa ensimmäisen mitalinsa maailmanmestaruuskilpailuista. Alkusarjan jälkeen Leijonat kohtasi uudelleen Ruotsin. Suomi johti mitalisarjan ottelussa Ruotsia lukemin 4–2. Voitto olisi taannut Suomelle mitalin. Kuitenkin ajassa 58.13 Ari Vuorelle tuomittiin kahden minuutin rangaistus, ja ajassa 59.20 Carlsson teki kavennusmaalin. Tilanteen jälken Suomi toimi oudosti ja jätti kavennusmaalin aikana kentällä olleet pelaajansa jäälle, jotka pelasivat lepsusti. Maalin jälkeisestä aloituksesta ehti nimittäin kulua peliaikaa vain 9 sekuntia, ja Carlsson teki jälleen maalin ja tasoitti pelin lukemiin 4–4, mikä jäi ottelun lopputulokseksi.[3] Vastoin yleistä muistikuvaa tasapeliottelu ei kuitenkaan ratkaissut Suomen sijoittumista mitalien ulkopuolelle, vaan vasta Suomen viimeinen ottelu Kanadaa vastaani.
Kanada-ottelun alla Suomella oli 1 piste tasapelistä Ruotsin kanssa, mutta Kanadalla ei yhtään. Näin ollen tasapelikin olisi riittänyt Suomen voittoon, mutta Suomi hävisi Kanadalle. Ottelun ollessa tasatilanteessa 3–3 Suomi alkoi varmistella tasapeliä, mikä koitui Kanadan eduksi. Ottelun viime minuuteilla ajassa 57.26 Kanadan Tony Tanti teki ottelun voittomaalin Denis Potvin'n ja Mike Folignon syötöistä. Suomen sijoitus turnauksessa oli siis neljäs, minkä ohella se saavutti Euroopan-mestaruuskisoista pronssia.[3]
Neuvostoliitto
Kultaa
Neuvostoliitto
Hopeaa
Ruotsi
Pronssia
Kanada
Puola
Suomi
Tšekkoslovakia
Yhdysvallat
Länsi-Saksa
Sveitsi
Italia
Itä-Saksa
Ranska
Alankomaat
Itävalta.svg){kind=small}
Jugoslavia
Japani
Norja
Romania
Tanska
Espanja
Etelä-Korea
Kiina
Bulgaria
Pohjois-Korea
Unkari
Australia