Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1973

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vuoden 1973 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut
Joukkueet 6 (22)
Isäntämaa  Neuvostoliitto
Kaupungit Moskova
Ajankohta 31. maaliskuuta –
15. huhtikuuta
Mitalistit
Kultaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Hopeaa Ruotsi
Pronssia Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia
Putoajat Länsi-Saksa
Ottelut 30
Maalintekijä Vladimir Petrov
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto, 18 maalia
← 1972 1974 →

Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut vuonna 1973 olivat jääkiekon 40. maailmanmestaruuskilpailut ja samalla 51. Euroopan-mestaruuskilpailut. Turnaus järjestettiin Moskovassa[1] 31. maaliskuuta – 15. huhtikuuta 1973. Osallistuneita joukkueita oli kuusi, ja ne pelasivat kaksinkertaisen sarjan eli kukin kahdesti kutakin toista joukkuetta vastaan. Neuvostoliitto voitti historiansa 12. maailmanmestaruuden voittamalla kaikki kymmenen otteluaan suurella maalierolla. Suomi sijoittui neljänneksi. Kanada boikotoi kisoja vastalauseena Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n jyrkille amatöörisäännöille[2]. B- ja C-sarjat pelattiin Itävallan Grazissa.

Suomi turnauksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi voitti turnauksen alussa Länsi-Saksan ja Puolan ylivoimaisesti. Leijonat johti ensimmäistä Ruotsia vastaan pelattua ottelua pitkään lukemin 1–0, mutta ottelu päättyi jäähyihin sortuneen Suomen tappioksi maalein 2–3, kun Ruotsin Mats Åhlberg teki voittomaalin ajassa 58.35. Sen jälkeen Suomi voitti Länsi-Saksan vain 2–1 ja pelasi Puolan kanssa 1–1-tasapelin. Suomi taisteli mitalista ottelussa, jossa se kohtasi toistamiseen Ruotsin. Suomen parhaaksi pelaajaksi kisoissa oli noussut Henry Leppä, joka teki ottelun avausmaalin. Sitä seurasi kuitenkin Esa Peltosen 10 minuutin jäähy, jonka hän sai kaukalon laidan paukuttamisesta. Toisessa erässä Suomen pelaajille jaettiin runsaasti jäähyjä. Lalli Partinenkin sai jäähyn, jota hän istui 27 sekuntia liikaa. Tämän aikana Ruotsi teki viidellä kolmea vastan pelatessaan tasoitusmaalin, minkä jälkeen Ruotsia edustanut Börje Salming teki voittomaalin.[1]

A-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H Maalit Pts URS SWE TCH FIN POL FRG
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 10 10 0 0 100–18 20 6-1 3-2 8-2 9-3 17-1
Ruotsi 10 7 1 2 53–23 15 4-6 2-0 3-2 11-2 8-2
Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia 10 6 1 3 48–20 13 2-4 3-3 4-2 14-1 4-2
Suomen lippu Suomi 10 3 1 6 24–39 7 1-9 1-2 0-8 5-0 8-3
Puola Puola 10 1 1 8 14–76 3 0-20 0-7 1-4 1-1 2-4
Saksa Länsi-Saksa 10 1 0 9 19–82 2 2-18 1-12 2-7 1-2 1-4

Länsi-Saksa putosi B-sarjaan.
1. kierros

2. kierros

B-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H Maalit Pts DDR USA YUG ROM AUT JPN SUI ITA
Itä-Saksa 7 7 0 0 56-21 14 6-4 6-4 4-2 12-2 5-3 8-5 15-1
Yhdysvallat 7 5 1 1 52-23 11 6-6 6-3 9-0 6-4 10-4 11-0
 Jugoslavia 7 4 2 1 36-22 10 2-2 6-1 4-3 6-0 8-4
Romania Romania 7 4 1 2 24-20 9 4-2 3-0 5-4 5-2
Itävalta 7 2 0 5 21-44 4 2-4 8-4 6-5
Japani Japani 7 2 0 5 23-28 4 4-5 5-3
 Sveitsi 7 2 0 5 26-44 4 4-3
Italia 7 0 0 7 18-54 0

Itä-Saksa nousi A-sarjaan. Sveitsi ja Italia putosivat C-sarjaan.

C-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkue O V T H Maalit Pts NOR NED HUN BUL CHN FRA DEN GBR
Norja 7 7 0 0 53-14 14 6-3 6-0 4-3 4-0 8-3 14-2 11-3
Alankomaat Alankomaat 7 5 0 2 52-21 10 5-3 8-5 7-0 2-4 14-0 13-3
Unkari 7 5 0 2 44-24 10 5-1 9-6 7-1 11-5 9-0
Bulgarian lippu Bulgaria 7 3 1 3 29-28 7 3-3 6-5 2-1 9-2
Kiina 7 2 2 3 21-28 6 2-1 3-3 7-1
Ranska Ranska 7 3 0 4 23-29 6 6-3 3-1
Tanska 7 0 2 5 22-58 2 8-8
Iso-Britannia 7 0 1 6 18-60 1

Norja ja Alankomaat nousivat B-sarjaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 107. US-Mediat Oy, 1989.
  2. Kanada mtvuutiset.fi. 24.4.2015. Viitattu 1.10.2022.