Siirry sisältöön

Viron jääkiekkomaajoukkue

Wikipediasta
Viro
Lempinimi Pääsukesed ('Pääskyset')
Liitto Eesti Jäähokiliit
Kotiareena Tondiraban jäähalli
Valmentaja Suomi Petri Skriko
Eniten otteluita Lauri Lahesalu (113)[1]
Eniten maaleja Andrei Makrov (75)[2]
Eniten pisteitä Andrei Makrov (129)[3]
IIHF-ranking 28. (27.5.2024)[4]
Ensimmäinen ottelu

 Suomi 2–1 Viro 
(Helsinki, Suomi; 20. helmikuuta 1937)

Suurin voitto

 Viro 27–1 Etelä-Afrikka 
(Barcelona, Espanja; 16. maaliskuuta 1994)lähde?
 Viro 26–0 Bulgaria 
(Tallinna, Viro; 6. marraskuuta 2015)lähde?

Suurin tappio

 Slovenia 16–0 Viro 
(Ljubljana, Slovenia; 21. huhtikuuta 2001)lähde?

Viron jääkiekkomaajoukkue on Viron edustusjoukkue miesten kansainvälisissä jääkiekko-otteluissa ja turnauksissa. Joukkue toimii Eesti Jäähokiliiton alaisuudessa ja on osallistunut moniin arvokisoihin ja säännöllisesti olympialaisten karsintoihin. Joukkue on IIHF:n rankingissa 28. sijalla. Viron jääkiekkomaajoukkuetta kutsutaan nimellä Pääsukesed (suom. 'Pääskyset'), muun muassa siksi, että haarapääsky on Viron kansallislintu.[5][6][7] Vuonna 2021 maassa oli 120 rekisteröitynyttä miesjääkiekkoilijaa ja 11 kaukaloa.[8] Vuonna 2024 pelaajien määrä oli 126, kaukaloiden 10.[9] Vuodesta 2023 lähtien Viron maajoukkuetta on valmentanut Petri Skriko.[10] Joukkue teki historiaa keväällä 2026 nousemalla ensimmäistä kertaa nykyisen sarjajärjestelmän aikana maailmanmestaruuskilpailujen 1. divisioonan A-lohkoon.[11]

Viro liittyi Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n jäseneksi vuonna 1935.[8] Viron maajoukkue pelasi ensimmäisen maaottelunsa 20. helmikuuta 1937 Suomea vastaan häviten pelin maalein 1–2. Voitto oli samalla Suomen ensimmäinen voitto[12]. Maat kohtasivat seuraavana vuonna Tallinnassa, Virossa, jossa Viron joukkue voitti Suomen lukemin 2–1[12]. Viron maajoukkueen viimeinen voitto ennen toista maailmansotaa oli 3–0-voitto Liettuasta vuoden 1941 helmikuussa.

Marraskuun 2021 Baltic Challenge Cupissa Viro voitti ensimmäistä kertaa Latvian maajoukkueen.[13]

Maailmanmestaruuskilpailuissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäistyttyään uudestaan Virosta tuli jälleen IIHF:n jäsen 6. toukokuuta 1992, ja se osallistui D-sarjan maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 1994.

Joukkue hävisi vuoden 2009 maailmanmestaruuskilpailujen 2. divisioonan ratkaisevassa pelissä yllättäen Serbialle, ja näin nousu 1. divisioonaan jäi niukasti saavuttamatta. Kuitenkin vuoden 2010 kotikisoissaan Narvassa maailmanmestaruuskilpailujen 2. divisioonan turnauksessa joukkue nousi takaisin 1. divisioonaan päävalmentaja Ismo Lehkosen johdolla, joka työskenteli palkatta[14]. Viro voitti viisi peliä, ja sen maaliero oli 62–5[14]. Tämän jälkeen joukkue on pudonnut kahdesti 2. divisioonaan, mutta vuodesta 2015 alkaen joukkue on pelannut 1. divisioonan B-lohkossa. Vuoden 2015 alussa uutisoitiin, että Lehkonen palaisi Viron valmentajaksi Sakari Pietilän seuraajaksi, mutta tämä ei toteutunut[15].

Vuoden 2018 1. divisioonan B-lohkon maailmanmestaruuskisoissa joukkue taisteli viimeiseen otteluun saakka noususta 1. divisioonan A-lohkoon, mutta hävisi viimeisen kamppailun kisaisäntä Liettualle jääden lopulta A-lohkon kolmanneksi.[16][17][18] Sijoitus oli paras, jonka Viro on saavuttanut nykyisellä vuoden 2012 kisoista lähtien käytössä olleella sarjajärjestelmällä, jossa vain 1. divisioonan A-lohkon voittaja ja kakkonen voivat nousta jääkiekon maailmanmestaruuskisoihin.[19] (Vielä vuonna 2011 B-lohkonkin voittaja nousi, eli lohkojen tasolla ei ollut eroa, kuten nykyisin. Samanaikaisesti A-lohkon kakkonen ei tuolloin noussut.)[20] Viron Villem-Henrik Koitmaa valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi.[21]

Seuraavan vuoden kisoissa Viron maajoukkueella olisi ollut vielä ennen viimeistä otteluaan mahdollisuus sivuta edellisen vuoden sijoitustaan.[22] Joukkue ei kuitenkaan saavuttanut viimeisessä ottelussaan täysiä pisteitä, vaan se onnistui voittamaan Ukrainan vasta jatkoajalla, ja näin ollen vuonna 2019 Viro päätyi kotikisoissaan 4. sijalle.[22] Vuonna 2024 joukkue sivusi parasta sijoitustaan maailmanmestaruuskilpailuissa, kun se sijoittui 1. divisioonan B-lohkon kisoissa pronssille.[23]

Kaudesta 2021–2022 alkaen päävalmentaja Jussi Tupamäen apuvalmentajina on toiminut virolaisen Kaupo Kaljusten lisäksi Alexandr Barkov vanhempi ja sen jälkeen Mikko Mäenpää.[24] Viron jääkiekkoliitto päätti yhteistyön Barkov seniorin kanssa tammikuussa 2023. Virossa ilmoitettiin yhteyistyön päättyneen sen myötä, kun Barkov siirtyi Moskovan Spartakin juniorivalmennuksen pariin.[25]

Joukkue vuoden 2018 maailmanmestaruuskisoihin
#NimiPelipaikkaSyntymäaikaSeurajoukkue
1Villem-Henrik KoitmaaMaalivahti3.10.1990Dunaújvárosi Acélbikák (Unkari)
29Roman ŠumihhinMaalivahti6.9.1991Tallinna HC Vipers
4Marko KettunenPuolustaja12.6.1986Tallinna HC Viking
5Eduard SlessarevskiPuolustaja16.3.1999KJT-Haukat Kerava
7Saveli NovikovPuolustaja22.5.1999Tallinna HC Viking
21Jaanus SorokinPuolustaja9.2.1986
25Filipp ŠvarõginPuolustaja28.1.1987Tallinna HC Viking
27Aleksandr OssipovPuolustaja7.8.1987Borås HC
28Lauri LahesaluPuolustaja29.3.1979
8Robert RoobaHyökkääjä2.9.1993JYP
9Vadim VasjonkinHyökkääjä30.4.1996Buffalo State College
10Aleksei SibirtsevHyökkääjä5.12.1987Borås HC
11Artjom GornostajevHyökkääjä17.8.1993Muik Hockey
12Roman AndrejevHyökkääjä5.6.1990Borås HC
13Maksim SimonovHyökkääjä17.8.1998KJT-Haukat Kerava
15Robert ArrakHyökkääjä1.4.1999Helsingin Jokerit, A-nuoret
17Aleksandr KuznetsovHyökkääjä29.1.1985Tallinna HC Viking
18Kevin ParrasHyökkääjä4.10.1994Diables Rouges de Valenciennes (Ranska)
19Riho EmbrichHyökkääjä10.3.1993Liikunnan Riemu
20Mihkel VõrangHyökkääjä10.3.1990Tartu Kalev-Välk
22Andrei MakrovHyökkääjä14.12.1979Tallinna HC Viking
24Aleksandr PetrovHyökkääjä25.3.1983Hockey Milano Rossoblu

Päävalmentaja: Jussi Tupamäki
Apuvalmentaja: Märt Eerme
Maalivahtivalmentaja: Janne Pekkarinen
Manageri: Jüri Rooba
Huoltaja: Christian Adami
Fysioterapeutti: Oliver Papp
[26]

Joukkue vuoden 2019 maailmanmestaruuskisoihin
#NimiPelipaikkaSyntymäaikaSeurajoukkue
1Villem-Henrik KoitmaaMaalivahti3.10.1990Dunaújvárosi Acélbikák
2Roman ŠumihhinMaalivahti6.9.1991Colmar Titans
5Eduard SlessarevskiPuolustaja16.3.1999KJT-Haukat Kerava
6Silver KernaPuolustaja13.4.1994Tallinna Kalev/Viking
7Saveli NovikovPuolustaja22.5.1999Tallinna Kalev/Viking
21Jaanus SorokinPuolustaja9.2.1986Tartu Kalev-Välk
25Filipp ŠvarõginPuolustaja28.1.1987Tallinna Kalev/Viking
27Aleksandr OssipovPuolustaja7.8.1987Borås HC
28Lauri LahesaluPuolustaja, kapteeni29.3.1979
3Christopher UsovHyökkääjä24.1.1995Åker/Strängnäs
8Robert RoobaHyökkääjä, varakapteeni2.9.1993JyP
9Vadim VasjonkinHyökkääjä30.4.1996Buffalo State College
10Aleksei SibirtsevHyökkääjä5.12.1987Borås HC
12Roman AndrejevHyökkääjä5.6.1990Borås HC
15Robert ArrakHyökkääjä1.4.1999Vaasan Sport
18Kevin ParrasHyökkääjä4.10.1994Tartu Kalev-Välk
19Riho EmbrichHyökkääjä10.3.1993Liikunnan Riemu
20Mihkel VõrangHyökkääjä10.3.1990Tartu Kalev-Välk
22Andrei MakrovHyökkääjä14.12.1979Tallinna Kalev/Viking
23Mark ViitanenHyökkääjä4.4.1998Heinolan Peliitat
24Aleksandr PetrovHyökkääjä25.3.1983Hockey Milano Rossoblu
26Daniil FursaHyökkääjä6.1.1997HK Kremenchuk

Päävalmentaja: Jussi Tupamäki
Apuvalmentaja: Märt Eerme
Maalivahtivalmentaja: Janne Pekkarinen
Manageri: Jüri Rooba
Huoltaja: Peter Allen
Kiropraktikko: Martin Kumm
Tiedottaja: Maarja Kirtsi
Fysioterapeutti: Oliver Papp
[27][28]

Päävalmentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alexander Romantsov, 1993–2001
  • Vesa Surenkin, 2001–2003
  • Juri Tsepilov, 2003–2006
  • Jorma Räisänen, 2006–2007
  • Rais Davletkildijev, 2007–2009
  • Ismo Lehkonen, 2009–2010
  • Dmitri Medvedev, 2010–2013
  • Sakari Pietilä, 2013–2014
  • Jussi Tupamäki, 2014–2023
  • Petri Skriko, 2023–

[24][10]

Maailmanmestaruuskisoissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1994 - C2-sarja; 1.
  • 1995 - C1-sarja; 4.
  • 1996 - C-sarja; 5.
  • 1997 - C-sarja; 4.
  • 1998 - B-sarja; 3.
  • 1999 - B-sarja; 6.
  • 2000 - B-sarja; 6.
  • 2001 - 1. divisioona, lohko B; 6.
  • 2002 - 2. divisioona, lohko A; 1.
  • 2003 - 1. divisioona, lohko B; 3.
  • 2004 - 1. divisioona, lohko B; 4.
  • 2005 - 1. divisioona, lohko B; 4.
  • 2006 - 1. divisioona, lohko B; 4.
  • 2007 - 1. divisioona, lohko A; 4.
  • 2008 - 1. divisioona, lohko B; 6.
  • 2009 - 2. divisioona, lohko A; 2.
  • 2010 - 2. divisioona, lohko B; 1.
  • 2011 - 1. divisioona, lohko B; 6.
  • 2012 - 2. divisioona, lohko A; 1.

Olympialaisissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IIHF:n maailmanranking

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. https://www.eliteprospects.com/team/1692/estonia/stats/all-time?sort=GP Viitattu 1.5.2024
  2. https://www.eliteprospects.com/team/1692/estonia/stats/all-time?sort=PTS Viitattu 1.5.2024
  3. https://www.eliteprospects.com/team/1692/estonia/stats/all-time?sort=G Viitattu 1.5.2024
  4. World Ranking 27.5.2024. IIHF. Viitattu 3.7.2024. (englanniksi)
  5. Eesti Jäähokiliit | Pääsukesed alistasid kontrollmängus Sweden Crownsi 9:3 www.eestihoki.ee. Arkistoitu 21.4.2018. Viitattu 21.4.2018. (englanniksi)
  6. GALERII | HÜVASTI, LÕVID! Eesti jäähoki sai omale uue näo - pääsuke sport.ohtuleht.ee. Viitattu 21.4.2018.
  7. WSI Online: Viron luonnon symbolit | The Baltic Guide Online The Baltic Guide Online. 12.1.2017. Viitattu 21.4.2018.
  8. 1 2 IIHF Member National Association Estonia IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 16.9.2021. (englanniksi)
  9. IIHF Member National Association Estonia IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 1.5.2024. (englanniksi)
  10. 1 2 Tatu Myllykoski: Petri Skrikosta, 61, tuli maajoukkueen päävalmentaja Ilta-Sanomat. 6.9.2023. Viitattu 6.9.2023.
  11. Eesti meeste koondis kindlustas tänase võiduga järgmiseks aastaks koha 1. divisjoni A-gruppi Eesti Jäähokiliit. Viitattu 3.5.2026. (viroksi)
  12. 1 2 Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 14. US-Mediat Oy, 1989.
  13. Eesti jäähokikoondis alistas esmakordselt Läti Sport. 11.11.2021. Viitattu 12.11.2021. (viroksi)
  14. 1 2 Lehkonen luotsasi Viron MM-kiekon B-sarjaan Keskisuomalainen. 17.4.2010. Viitattu 4.5.2023.
  15. Ismo Lehkosen Viron-komennus jääkin toteutumatta Yle Urheilu. 20.2.2015. Viitattu 4.5.2023.
  16. EST - CRO - 2018 IIHF Ice Hockey World Championship Division I Group B - Kaunas, Lithuania - International Ice Hockey Federation IIHF wmib2018.iihf.hockey. Arkistoitu 30.4.2018. Viitattu 30.4.2018.
  17. LTU vs EST IIHF. Arkistoitu 1.5.2018. Viitattu 30.4.2018.
  18. IIHF ICE HOCKEY WORLD CHAMPIONSHIP DIV I GROUP B ROUND ROBIN IIHF. Arkistoitu 12.9.2018. Viitattu 30.4.2018.
  19. IIHF: FORMAT www.iihf.com. Viitattu 1.5.2018. (englanniksi)
  20. IIHF: Group B: Statistics www.iihf.com. Viitattu 1.5.2018. (englanniksi)
  21. Ragnar Kaasik, Kaunas | ERR: Turniiri parimaks väravavahiks valitud Koitmaa: olen sõnatu ERR. 29.4.2018. Viitattu 1.5.2018. (viroksi)
  22. 1 2 IIHF - Estonia fourth after OT win IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 6.5.2019. (englanniksi)
  23. Pääsukesed alistasid viimases MM kohtumises Hiina ja lõpetasid turniiri pronksiga Eesti Jäähokiliit. Viitattu 4.5.2024. (viroksi)
  24. 1 2 Elite Prospects - Team Staff History for Estonia www.eliteprospects.com. Viitattu 26.4.2023.
  25. Aleksandr Barkov seniorin Venäjän-pestistä tuli seuraamuksia Virossa mtvuutiset.fi. 10.1.2023. Viitattu 30.4.2023.
  26. Eesti Jäähokiliit | Selgus Eesti jäähokikoondise koosseis MM-turniiriks Kaunases www.eestihoki.ee. Arkistoitu 18.4.2018. Viitattu 18.4.2018. (englanniksi)
  27. Eesti Jäähokiliit | Eesti koondis www.eestihoki.ee. Viitattu 6.5.2019. (viroksi)
  28. BLOGI JA FOTOD | Eesti jäähokikoondis võttis kodusel MMil Hollandi vastu kindla võidu Sport. 1556565091. Viitattu 6.5.2019.
  29. 1 2 3 https://www.eliteprospects.com/team/1692/estonia
  30. https://www.iihf.com/en/events/2023/wmib/standings/final
  31. https://www.iihf.com/en/events/2024/wmib/standings/final Viitattu 4.5.2024
  32. https://www.iihf.com/en/events/2025/wmib/standings/final Viitattu 3.5.2025
  33. 1 2 3 4 2007 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
  34. CURRENT IIHF WORLD RANKING News Release. IIHF. Arkistoitu 19.3.2006. Viitattu 13.5.2023.
  35. 2008 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
  36. 2009 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
  37. 2010 Ranking (Feb.) webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
  38. 2010 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
  39. 2011 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
  40. 2012 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
  41. 2013 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
  42. 2014 Ranking (Feb.) webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
  43. 2014 Ranking (May) webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
  44. 2015 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
  45. 2016 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
  46. 2017 Ranking webarchive.iihf.com. Viitattu 3.11.2023.
  47. IIHF: 2018 Ranking (Feb.) www.iihf.com. Viitattu 18.4.2018. (englanniksi)
  48. 2018 Ranking (May) webarchive.iihf.com. Viitattu 12.12.2021.
  49. IIHF - Canada leads World Ranking IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 12.12.2021. (englanniksi)
  50. IIHF - World Ranking web.archive.org. 26.4.2020. Arkistoitu 26.4.2020. Viitattu 12.12.2021.
  51. IIHF - World Ranking web.archive.org. 1.9.2021. Arkistoitu 1.9.2021. Viitattu 20.5.2022.
  52. IIHF - World Ranking web.archive.org. 31.3.2022. Arkistoitu 31.3.2022. Viitattu 3.11.2023.
  53. IIHF - World Ranking web.archive.org. 29.3.2023. Arkistoitu 29.3.2023. Viitattu 3.11.2023.
  54. 1 2 IIHF - World Ranking IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 3.6.2024. (englanniksi)
  55. IIHF - World Ranking IIHF International Ice Hockey Federation. Arkistoitu 29.10.2025. Viitattu 3.5.2026. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.