Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 1955 järjestettiin Krefeldissä. Kanada voitti Neuvostoliiton maailmanmestaruuden ratkaisseessa ottelussa maalein 5–0.[1] Kanadaa edusti kisoissa seurajoukkue Penticton Vees.[2]
Maailmanmestaruuden ratkaiseen ottelun avausmaalin teki Bill Warwick. Vuonna 1971 julkaistussa Jääkiekkoraketti-kirjassa maalia kuvaillaan Hullu-Billin ihmetempuksi. Kirjan tarinassa kuvaillaan, kuinka Warwick nosti kiekon mailansa lavalle ja asetti sen Neuvostoliiton maalivahdin Nikolai Putškovin selkään. Putshkov suutahti, sillä hän luuli, että Warwick oli napauttanut häntä mailalla. Kun Putškov oikaisi selkänsä kääntyäkseen kiekko putosi maaliin.[1]
Suomi valmistautui huonosti turnaukseen. Se harjoitteli Hämeenlinnassa vain puolitoista tuntia yhdessä ennen turnauksen alkua. Suomen joukkueen Seppo Liitsolan reisiluu murtui ottelussa Yhdysvaltoja vastaan, mutta hän pelasi vaikeuksista huolimatta turnauksen loppuun. Suomi pelasi turnauksessa niin huonosti, että Suomen Jääkiekkoliitto asetti komitean tutkimaan asiaa.[3]
Vuosina 1920–1928 maailmanmestaruuskilpailuja järjestettiin vain olympiaturnausten yhteydessä. Vuosina 1932–1968 olympiaturnauksissa ratkaistiin myös kyseisen vuoden maailmanmestaruus. Vuosina 1940–1946 maailmanmestaruuskilpailuja ei pelattu 2. maailmansodan vuoksi. Vuodesta 1972 lähtien olympiaturnauksilla ei ole ollut maailmanmestaruuskilpailujen arvoa. Vuosina 1972–1976 olympiavuosina järjestettiin erilliset maailmanmestaruuskilpailut. Vuosina 1980–1988 olympiavuosina ei järjestetty erillisiä maailmanmestaruuskilpailuja. Vuodesta 1992 lähtien olympiavuosina on järjestetty erillinen maailmanmestaruusturnaus. Vuonna 2020 maailmanmestaruuskilpailuja ei pelattu koronaviruspandemian vuoksi.