Seppo Liitsola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Seppo Liitsola
Seppo Liitsola2.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt7. helmikuuta 1933
Tampere, Suomi
Kuollut18. heinäkuuta 2012 (79 vuotta)
Espoo, Suomi
Ammatti voimistelunopettaja

Seppo Olavi Liitsola (7. helmikuuta 1933 Tampere18. heinäkuuta 2012 Espoo[1][2]) oli suomalainen jääkiekkohyökkääjä ja -valmentaja. Liitsola johti maajoukkuetta MM-kilpailuissa ja olympialaisissa. SM-sarjassa hän valmensi Upon Palloa ja HIFK:ta. Pelaajana Liitsola edusti TBK:ta ja Tapparaa aikana 1951-1964 ja voitti kuusi Suomen-mestaruutta. Maajoukkueessa Liitsola pelasi 14 ottelua ja kerran MM-kilpailuissa.

Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liitsola pelasi menestyksekkään uran TBK:ssa ja Tapparassa. Hän voitti peräti 12 perättäistä SM-mitalia, joka on Suomen ennätys. Kultaisia näistä mitaleista oli kuusi. Pisteitä Liitsola teki pelaamassaan 169 ottelussa 136 (76+60). A-maajoukkueessa Liitsola pelasi 14 ottelua ja yhdet MM-kilpailut vuonna 1955[3].

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1964 päättyneen pelaajauransa jälkeen Liitsola aloitti valmentamisen. Hänen ensimmäinen joukkueensa oli lyhytikäinen lahtelaisseura Upon Pallo, jonka hän nosti aina SM-sarjaan asti. Maajoukkueessa Liitsola aloitti ennenaikaisesti 1969, kun Joe Wirkkunen jättäytyi tehtävästä solidaarisuudesta kotimaataan Kanadaan kohtaan. Kanada oli riitaantunut Kansainvälisen Jääkiekkoliiton kanssa ja jättäytyi MM-kisoista moneksi vuodeksi. Liitsola johti maajoukkuetta viisi kertaa MM-kisoissa ja kahdesti olympialaisissa.

Liitsola tunnettiin loistavana taktikkona, mutta myös vaativana ja värikkäänä valmentajana. Maajoukkueen jälkeen hän luotsasi vielä HIFK:ta vuosina 19721975 yhteen mestaruuteen ja kahteen hopeaan. Saksassa ETV-70 Münchenin peräsimessä Liitsola toimi yhden kauden 19801981.

Jääkiekkovaikuttajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liitsola toimi Suomen jääkiekkoliitossa valmennuspäällikkönä, koulutuspäällikkönä ja liittohallituksessa.[3]

Saavutukset ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 6 Suomen mestaruutta pelaajana (1953, 1954, 1955, 1959, 1961, 1964)
  • 3 SM-hopeaa ja 3 -pronssia pelaajana
  • 1 Suomen mestaruus valmentajana (1974)
  • 2 SM-hopeaa valmentajana
  • Herrasmiespelaaja (1955)[4]
  • Suomen Jääkiekkoleijona #39
  • Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi (2005).[3]

SM-tilastot pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Sarja Seura O M S P R
1951–1952 SM-sarja TBK 4 1 1 2 2
1952–1953 SM-sarja TBK 12 5 4 9 10
1953–1954 SM-sarja TBK 10 5 5 10 4
1954-1955 SM-sarja TBK 10 13 7 20 6
1955–1956 SM-sarja Tappara 9 3 1 4 2
1956-1957 SM-sarja Tappara 10 4 2 6 8
1957-1958 SM-sarja Tappara 7 0 0 0 0
1958–1959 SM-sarja Tappara 18 6 7 13 8
1959–1960 SM-sarja Tappara 18 9 11 20 10
1960-1961 SM-sarja Tappara 18 12 10 22 14
1961-1962 SM-sarja Tappara 18 5 3 8 6
1962-1963 SM-sarja Tappara 17 6 5 11 6
1963-1964 SM-sarja Tappara 18 7 4 11 22
YHT. 169 76 60 136 98

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tamperelaisia nuorten jääkiekkomaajoukkueen jäseniä; vasemmalta Räshid Hakimsan, Seppo Liitsola, Aarne Honkavaara, Yrjö Hakala, Esko Niemi, Isto Virtanen. (1950-luku)

Liitsola edusti Suomen nuorten maajoukkuetta 1950-luvulla.[5][6][7]

Liitsola saavutti jalkapallossa Suomen Palloliiton nuorten mestaruuden Ilves-Kissoissa vuonna 1951. Jääpalloa hän pelasi seuran mestaruus-sarjajoukkueessa kautena 1951/1952.[2]

Ammatiltaan Liitsola oli voimistelunopettaja.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolinilmoitus. Aamulehti, 29.7.2012, s. A07.
  2. a b Risto Rantala, Markku Siukonen, Seppo Tukiainen (vastaavat toimittajat): Urheilumme Kasvot Osa 3: Palloilu, s. 416. Keuruu: Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.
  3. a b c d Pekka Mikkonen: Leijonien entinen päävalmentaja. Aamulehti, 24.7.2012, s. B16.
  4. Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1956, s. 354. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1955.
  5. Norja niukkaan voittoon 2-1: Nuorten jääkiekkomaaottelun ensimmäinen vaihe päättyi eilen Porissa (Lehtileikkele, 1952)
  6. Suomen junioripelaajat paikkasivat jääkiekkomainettamme (Lehtileike 17.2, Suomi-Ruotsi, Jyväskylä)
  7. Tampereen jääkiekkomainetta edustivat Oslossa Räshid Hakimsan, Seppo Liitsola, Aarne Honkavaara, Yrjö Hakala, Esko Niemi ja Isto Virtanen (Lehtileike, 12.12, Aamulehden lähettämältä kirjeenvaihtajalta, Oslo)


Edeltäjä:
Esko Rekomaa
Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja
1955
Seuraaja:
Teppo Rastio
Edeltäjä:
Gustav Bubník
Kalevi Numminen
Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja
1969–1972
1974–1976
Seuraaja:
Len Lunde
Lasse Heikkilä