Seppo Liitsola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Seppo Liitsola (7. helmikuuta 1933 Tampere18. heinäkuuta 2012 Espoo[1]) oli suomalainen jääkiekkohyökkääjä ja -valmentaja. Hän valmensi vuosina 19691972 ja 19741976 maajoukkuetta. Ammatiltaan hän oli voimistelunopettaja.[2]

Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liitsola pelasi menestyksekkään uran TBK:ssa ja Tapparassa. Hän voitti peräti 12 perättäistä SM-mitalia, joka on Suomen ennätys. Kultaisia näistä mitaleista oli kuusi. Pisteitä Liitsola teki pelaamassaan 169 ottelussa 136 (76+60). A-maajoukkueessa Liitsola pelasi 14 ottelua ja yhdet MM-kilpailut vuonna 1955[2].

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1964 päättyneen pelaajauransa jälkeen Liitsola aloitti valmentamisen. Hänen ensimmäinen joukkueensa oli lyhytikäinen lahtelaisseura Upon Pallo, jonka hän nosti aina SM-sarjaan asti. Maajoukkueessa Liitsola aloitti ennenaikaisesti 1969, kun Joe Wirkkunen jättäytyi tehtävästä solidaarisuudesta kotimaataan Kanadaan kohtaan. Kanada oli riitaantunut Kansainvälisen Jääkiekkoliiton kanssa ja jättäytyi MM-kisoista moneksi vuodeksi. Liitsola johti maajoukkuetta viisi kertaa MM-kisoissa ja kahdesti olympialaisissa.

Liitsola tunnettiin loistavana taktikkona, mutta myös vaativana ja värikkäänä valmentajana. Maajoukkueen jälkeen hän luotsasi vielä HIFK:ta vuosina 19721975 yhteen mestaruuteen ja kahteen hopeaan. Saksassa ETV-70 Münchenin peräsimessä Liitsola toimi yhden kauden 19801981.

Jääkiekkovaikuttajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liitsola toimi Suomen jääkiekkoliitossa valmennuspäällikkönä, koulutuspäällikkönä ja liittohallituksessa.[2]

Saavutukset ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 6 Suomen mestaruutta pelaajana (1953, 1954, 1955, 1959, 1961, 1964)
  • 3 SM-hopeaa ja 3 -pronssia pelaajana
  • 1 Suomen mestaruus valmentajana (1974)
  • 2 SM-hopeaa valmentajana
  • Herrasmiespelaaja (1955)[3]
  • Suomen Jääkiekkoleijona #39
  • Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi (2005).[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolinilmoitus. Aamulehti, 29.7.2012, s. A07.
  2. a b c d Pekka Mikkonen: Leijonien entinen päävalmentaja. Aamulehti, 24.7.2012, s. B16.
  3. Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1956, s. 354. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1955.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Esko Rekomaa
Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja
1955
Seuraaja:
Teppo Rastio
Edeltäjä:
Gustav Bubník
Kalevi Numminen
Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja
1969–1972
1974–1976
Seuraaja:
Len Lunde
Lasse Heikkilä