Esko Rekomaa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Esko Aatu Rekomaa[1] (24. joulukuuta 1932 Vuoksela14. helmikuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen jääkiekkohyökkääjä ja -valmentaja.

Rekomaa pelasi uransa helsinkiläisjoukkueissa. Hän aloitti HJK:ssa (194954) ja jatkoi HIFK:ssa (1954–67). Rekomaa oli ensimmäisiä IFK:hon otettuja suomenkielisiä pelaajia. Rekomaa voitti pelaajaurallaan kaksi SM-pronssia ja pelasi yhteensä SM-sarjassa 178 ottelua tehoin 160+87.

Maajoukkueessa Rekomaa esiintyi yhteensä 22 ottelua. Hän oli mukana myös kaksi kertaa MM-kisoissa ja kerran olympialaisissa.

Valmentajana Rekomaa voitti kaksi SM-kultaa HIFK:ssa.

Saavutukset ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2 SM-pronssia pelaajana
  • 2 Suomen mestaruutta valmentajana (1969, 1970)
  • 1 SM-pronssi valmentajana
  • SM-sarjan paras pistemies (1955)
  • SM-sarjan syöttöpörssin voittaja (1955)
  • Herrasmiespelaaja (1954)
  • Suomen Jääkiekkoleijona #38

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Esko Rekomaa Bio, Stats, and Results Sports-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 16.11.2017. (englanniksi)
Edeltäjä:
Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja
1954
Seuraaja:
Seppo Liitsola
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.