HIFK Hockey

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors
HIFK-Jääkiekko.svg
Perustettu 15. lokakuuta 1897
1897 Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors
1928 Jäähockeyn kilpailutoiminta alkaa; 1. ottelu 21.2.1928
1945 Jääkiekkojaosto perustetaan
1975 Ligaföreningen HIFK r.f.
2000 Oy HIFK-Hockey Ab
Kaupunki Suomen lippu Helsinki, Suomi
Kotiareena Helsingin jäähalli
– kapasiteetti 8 200
Sarja SM-liiga
Värit               
The uniform of the HIFK.png
Toimitusjohtaja Jukka Valtanen
Puheenjohtaja Timo Everi
Päävalmentaja Ari-Pekka Selin
Kapteeni Suomen lippu Arttu Luttinen
Yhteistyöseurat Rovaniemen Kiekko
(Mestis)
Grankulla IFK (II-divisioona)[1]
Helsinki Red Wings[2]
Media Hufvudstadsbladet
Helsingin Sanomat
Radio City
SM-mitalit
Kultaa 7 (1969, 1970, 1974, 1980, 1983, 1998, 2011)
Hopeaa 5 (1973, 1975, 1986, 1999, 2016)
Pronssia 9 (1955, 1959, 1971, 1972, 1982, 1987, 1988, 1992, 2004)

HIFK Hockey (Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors) on helsinkiläisen urheiluseura HIFK:n jääkiekkojaosto, jonka edustusjoukkue pelaa jääkiekon SM-liigassa. HIFK on SM-liigan seuroista vanhin. Sen kotihalli on Nordenskiöldinkadun varrella sijaitseva Helsingin jäähalli. HIFK oli mukana ensimmäisessä SM-sarjassa vuonna 1928 ja on yksi neljästä SM-liigajoukkueesta, joka on ollut tauotta mukana Liigan ensimmäisestä kaudesta 1975–1976 asti. Muut kolme joukkuetta ovat Ilves, Tappara ja TPS. HIFK on seitsemällä Suomen mestaruudellaan yksi SM-liigan menestyneimpiä joukkueita ja se on maratontaulukon neljännellä sijalla.[3]

Seuran jääkiekkojaoston toimintaa ylläpitää yritys Oy HIFK-Hockey Ab.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:hon liitetty niin sanottu brändikiekko sai alkunsa kaudella 1968–1969, kun jääkiekkojaoston puheenjohtaja Göran Stubb palkkasi pelaajavalmentajaksi NHL-puolustaja Carl Brewerin. Tämä toi tuliaisina kanadalaisen pelityylin juuri oikea-aikaisesti, kun koko kentän taklauspeli sallittiin Suomessa. Kahden kultakauden jälkeen kontakteja suosivasta pelistä tuli HIFK:n päävalmentajien suoranainen pääsyvaatimus.[4]

Kaudella 1979–1980 HIFK vei kultaa paljolti Matti Hagmanin johtaman ykköskentän ansiosta. "Hakin" laitahyökkääjinä pelasivat Esa Peltonen ja Tommi Salmelainen; puolustajina olivat Frank Neal ja Heikki Riihiranta. Finaalissa Porin Ässät joutui nöyrtymään suoraan kolmessa ottelussa.

NHL-vaiheen jälkeen kotimaahan palannut Hagman oli arkkitehtina myös seuran seuraavassa mestaruudessa kaudella 1982–1983. Tukea hän sai etenkin NHL:ssäkin menestyneeltä puolustaja Pekka Rautakalliolta. Pudotuspeleissä suureen rooliin nousi toinenkin puolustaja, Pertti Lehtonen. Lopputtelussa vastassa oli paikalliskilpailija Jokerit ja täyteen viiteen otteluun venynyt sarja kuuluu monien mielestä Jääkiekon SM-liigan historian dramaattisimpiin; Jokerit johti ottelusarjaa voitoin 2–0, mutta HIFK kuitenkin voitti kolmannen ja neljännen loppuottelun. Viimeistä loppuotteluakin Jokerit johti maalein 2–0, mutta HIFK nousi rinnalle ja ohi, voittaen ottelun ja finaalisarjankin lukemin 3–2.

IFK-vaikuttaja Frank Moberg pitää kevään 1998 mestarijoukkuetta kaikkein vahvimpana, hän uskoi 13 vuotta myöhemmin, että se olisi voittanut myös tuon samaisen kevään HIFK-mestarit. Mobergin mukaan kultakokoonpanossa nousi esiin kolme johtajaa: sittemmin NHL:n parhaisiin maalivahteihin luettu Tim Thomas, puolustaja Kimmo Timonen ja mestaruuden ratkaisseen maalin ampunut nuori hyökkääjä Olli Jokinen.[5]

Kaudella 2010–2011 HIFK otti helmikuussa yhteen Jokereiden kanssa ensimmäisessä Talviklassikko-tapahtumassa, joka oli SM-liigan virallinen ottelu. Jokereiden isännöimä ottelu päättyi HIFK:n voittoon lukemin 3–4. Toinen Talviklassikko pelattiin Kaudella 2011-2012, jossa isäntäjoukkueena HIFK voitti uudelleen Jokerit voittomaalikilpailun jälkeen 3–2. Talviklassikon takana oli ajatus tuoda liigaan myös ulkoilmaotteluita. Keväällä 2011 HIFK voitti 13 vuoden tauon jälkeen kultaa kaadettuaan Espoon Bluesin otteluvoitoin 4–0. Keskeisiäselvennä pelaajia mestaruusjoukkueessa olivat Mikael Granlund, Kimmo Kuhta, Ville Peltonen, Juha-Pekka Haataja , Lennart Petrell, Petteri Wirtanen, Juuso Riksman ja Toni Söderholm. Mainittakoon, että Ville Peltonen valittiin sekä pelaajien, että urheilutoimittajien äänestyksessä kautta aikojen ylivoimaisimmalla erolla liigakauden parhaaksi pelaajaksi. Kultajoukkuetta valmensi Kari Jalonen.

13. marraskuuta 2012 HIFK ilmoitti aikovansa rakentaa monitoimiareenan Mäntymäen kentälle Töölönlahden rannalle. Tavoitteena oli siirtyä pelaamaan uuteen halliin vuonna 2016, mutta hanke viivästyy selvästi.

Kausi 2015–2016 sujui päävalmentaja Antti Törmäsen johdolla erinomaisesti. HIFK voitti ensimmäistä kertaa historiassaan SM-liigan runkosarjan. [6] HIFK saalisti 60 ottelussa 127 pistettä, tehden myös SM-liigan ennätyksen yhden kauden varsinaisen peliajan vierasvoitoissa (18).[7] Seura pelasi kauden päättävissä loppuotteluissa kukistettuaan välierässä JYP:in otteluvoitoin 4-2.[8] HIFK kuitenkin hävisi finaalisarjan Tapparalle otteluvoitoin 4–2, vaikka voitti kotonaan 4-0 ja 6-0.

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:n kapteenina vuosina 2010–2014 toimi Ville Peltonen.

HIFK pelaa kotiottelunsa puna-sini-valkoisella paidalla, jossa päävärinä on punainen. Yleensä vierasotteluissa käytettävässä paidassa väreistä punainen ja valkoinen ovat toisin päin, valkoisen ollessa paidan pääväri. Peliasun housut ja hanskat ovat siniset, kypärä punainen ja sukat samanväriset kuin käytettävä paita.

Logot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin IFK:n vaakuna poikkeaa muiden IFK-seurojen kilvistä värityksellään. Fontti ja malli ovat samat kuin ruotsalaisen keskusyhdistyksen, mutta kehyksen sisäreunan valkoinen väri on korvattu kultaisella, samoin IFK-kirjaimien sininen väri. Jääkiekossa HIFK on aina käyttänyt seuran muista lajeista poikkeavaa vaakunaa, sillä siinä kultainen väri on alusta asti ollut hopeinen, jo kaudella 1960–1961, jolloin vaakuna tuli HIFK:n jääkiekkojoukkueen ensisijaiseksi tunnukseksi. Syy poikkeavaan, näihin aikoihin asti kantaneeseen väriin oli HIFK:n keskushallituksen liikuntaneuvos Ingmar Björkmanin mukaan se että aikoinaan uudet paidat tilattiin Ruotsista ja ne olivat kalliita, jolloin hopeiset vaakunat olivat halvempia kuin kullanväriset.

Kun HIFK oli menestynyt heikosti koko 1990-luvun, vaatimukset Frank Mobergin erottamisesta olivat äityneet mielenilmaisuiksi hallissa. HIFK palkkasi urheilutoimenjohtajaksi entisen NHL-pelaajan Jarmo Kekäläisen, jonka vastuulle tuli joukkueen kokoaminen. Samalla seuraa uudistettiin "modernimpaan suuntaan". Tuloksena oli Big Reds Cats. Uuden petologon suunnitteli Sakari Järvenpää, joka oli jo sitä ennen suunnitellut lukuisia logo- ja nimiehdotuksia.[9]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK on perinteisesti soittanut otteluissaan 1980-luvun rock -kappaleita. Joukkue on käyttänyt vuodesta 1997 lähtien maalilaulunaan J. Geils Band – Flamethroweria.
– 1. alkuvideon aikana: Lynyrd Skynyrd – Red White & Blue
– 2. alkuvideon aikana: Hardline – Takin' Me Down
– Ennen jatkoajan alkua: Foxy Shazam – Unstoppable
– Vierasjoukkueen kokoonpanon kuuluttamisen jälkeen: Pink Floyd – Another Brick In The Wall Part 2
– Kotijoukkueen sisälletulobiisi: Steve Hunter – Ghost Riders In The Sky
– Kotijoukkueen sisälletulon jälkeen: Nickelback – Burn It To The Ground
– Kotijoukkueen aloituskentällisissä: Status Quo – Whatever You Want
– Kotijoukkueen palatessa erätauolta: Bill Misener – Let's Play Hockey, jonka jälkeen Status Quo – Whatever You Want
– Kotijoukkueen jäähybiisi: George Thorogood & The Destroyers – Bad To The Bone
– Vierasjoukkueen jäähybiisi: Who – Who Are You
– Kotijoukkueen maalin jälkeisellä pelikatkolla: Free – All Right Now[11]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin IFK:n kokoonpano n · k · m
Kokoonpano Valmentajat
Maalivahdit
Hyökkääjät
Päävalmentaja

Apulaisvalmentajat


Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Eliteprospects Eliteprospects.
Päivitetty: 8.1.2017


Jäädytetyt pelinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:n virallinen faniklubi on HIFK Fan Club, joka aiemmin tunnettiin nimellä B2 Reds. Nimi juonsi juurensa ajoilta, jolloin faniklubi kannusti joukkuetta Helsingin jäähallin katsomosta B2. 2000-luvulla faniklubin jäsenet olivat otteluissa uudessa seisomakatsomo D6:ssa sekä sen yläpuolisissa katsomoissa, mutta fanit muuttivat toiseen päätyyn ja yläkatsomo F1:een, joka on seisomakatsomo. Muut fanit siirtyivät seisomakatsomon alapuolelle hyökkäyspäädyn kulmaukseen katsomoihin B5–C1 kaudesta 2009–2010 lähtien. Toinen, epävirallinen fanijärjestö on Stadin Kingit, joka kannattaa seuraa aktiivisesti lähes joka lajissa.

Luettelot ja tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-sarja

SM-liiga

Muut

  • Ahearne Cupin voitto 1970
  • Euroopan Cupin hopeaa 1981
  • Nordic Trophyn pronssia 2008

SM-liigan tunnustuspalkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimmo Kuhta: Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja 2004.
Mikael Granlund: Jarmo Wasama -palkinnon voittaja 2010.
Juuso Riksman: Urpo Ylönen -palkinnon voittaja 2011.
Kausi Palkinto Voittaja
1970–1971 Raimo Kilpiö -palkinto Matti Murto
1973–1974 Jarmo Wasaman muistopalkinto Matti Hagman
1979–1980 Kalevi Numminen -palkinto Jorma Rikala
1979–1980 Aarne Honkavaara -palkinto Matti Hagman
1979–1980 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1981–1982 Pekka Rautakallio -palkinto Pertti Lehtonen
1982–1983 Matti Keinonen -palkinto Carey Wilson
1982–1983 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1983–1984 Jarmo Wasaman muistopalkinto Joel Paunio
1983–1984 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1984–1985 Matti Keinonen -palkinto Esa Tikkanen
1984–1985 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1985–1986 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1986–1987 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1987–1988 Kalevi Numminen -palkinto Pentti Matikainen
1987–1988 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1988–1989 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1992–1993 Jarmo Wasaman muistopalkinto Ville Peltonen
1996–1997 Jarmo Wasaman muistopalkinto Olli Jokinen
1997–1998 Kalevi Numminen -palkinto Erkka Westerlund
1997–1998 Urpo Ylönen -palkinto Tim Thomas
1997–1998 Jari Kurri -palkinto Olli Jokinen
1997–1998 Matti Keinonen -palkinto Olli Jokinen
1998–1999 Pekka Rautakallio -palkinto Brian Rafalski
1998–1999 Matti Keinonen -palkinto Brian Rafalski
1998–1999 Veli-Pekka Ketola -palkinto Jan Čaloun
1998–1999 Lasse Oksanen -palkinto Jan Čaloun
1999–2000 Pekka Rautakallio -palkinto Toni Lydman
2000–2001 Aarne Honkavaara -palkinto Jaroslav Bednář
2001–2002 Jarmo Wasaman muistopalkinto Joonas Vihko
2002–2003 Jarmo Wasaman muistopalkinto Toni Söderholm
2003–2004 Raimo Kilpiö -palkinto Kimmo Kuhta
2003–2004 Pekka Rautakallio -palkinto Toni Söderholm
2003–2004 Aarne Honkavaara -palkinto Timo Pärssinen
2003–2004 Veli-Pekka Ketola -palkinto Timo Pärssinen
2003–2004 Lasse Oksanen -palkinto Timo Pärssinen
2005–2006 Aarne Honkavaara -palkinto Tony Salmelainen
2005–2006 Veli-Pekka Ketola -palkinto Tony Salmelainen
2005–2006 Lasse Oksanen -palkinto Tony Salmelainen
2006–2007 Pekka Rautakallio -palkinto Cory Murphy
2006–2007 Lasse Oksanen -palkinto Cory Murphy
2008–2009 Veli-Pekka Ketola -palkinto Kim Hirschovits
2009–2010 Jarmo Wasaman muistopalkinto Mikael Granlund
2009–2010 Raimo Kilpiö -palkinto Mikael Granlund
2010–2011 Jari Kurri -palkinto Toni Söderholm
2010–2011 Lasse Oksanen -palkinto Ville Peltonen
2010–2011 Urpo Ylönen -palkinto Juuso Riksman
2010–2011 Raimo Kilpiö -palkinto Ville Peltonen
2011–2012 Matti Keinonen -palkinto Toni Söderholm
2015–2016 Pekka Rautakallio -palkinto Yohann Auvitu
2015–2016 Urpo Ylönen -palkinto Ville Husso
2016-2017 Vuoden viihdyttävin pelaaja -palkinto Joe Finley [12]

Päävalmentajat 2000–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimitusjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitukset SM-liigassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.grifk.fi/jaakiekko/tiedotteet/grifk_jaakiekko_ja_hifk_jaakiekk/
  2. http://www.redwings.fi/?x236913=462898
  3. Sarjataulukko – kaikki kaudet: pisteet 21.3.2010. SM-liiga.fi. Viitattu 11.5.2010.
  4. Riku Korkki: Jäätävä polte. Iltalehti Urheilu, 2011, nro 20.4., s. 8.
  5. Riku Korkki: Huikea joukkue poltti kannun. Iltalehti Urheilu, 2011, nro 20.4., s. 9.
  6. HIFK:lle historiallinen runkosarjan voitto - murskasi Ässät www.iltalehti.fi. Viitattu 9.3.2016. fi-FI
  7. Joukkue-ennätyksiä rikki – lue muhkea tilastokatsaus www.liiga.fi. Viitattu 13.3.2016. fi-FI
  8. JYP-kapteeni myönsi HIFK:n paremmuuden - "Ei kahta sanaa kumpi oli parempi" Yle Urheilu. Viitattu 11.4.2016.
  9. Ånäs, Markus: HIFK – Ikuisesti sinun, Johnny Kniga, 2015. ISBN 9789510409398
  10. Grankulla IFK 2013–2014 pelikirja GrIFK.fi. Viitattu 31.7.2015.
  11. http://www.angelfire.com/tv/joo/hifk.html
  12. http://yle.fi/urheilu/3-9518901

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”viite1”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HIFK.