HIFK Hockey

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors
HIFK:n SM-liigakausi 2015–2016
HIFK-Jääkiekko.svg
Perustettu 15. lokakuuta 1897
1897 Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors
1928 Jäähockeyn kilpailutoiminta alkaa; 1. ottelu 21.2.1928
1945 Jääkiekkojaosto perustetaan
1975 Ligaföreningen HIFK r.f.
2000 Oy HIFK-Hockey Ab
Kaupunki Suomen lippu Helsinki, Suomi
Kotiareena Helsingin jäähalli
– kapasiteetti 8 200
Sarja SM-liiga
Värit               
PELIASUT IFK.png
Toimitusjohtaja Jukka Valtanen
Puheenjohtaja Timo Everi
Päävalmentaja Antti Törmänen
Kapteeni Suomen lippu Arttu Luttinen
Yhteistyöseurat Kiekko-Vantaa[1] (Mestis)
Media Hufvudstadsbladet
Helsingin Sanomat
Radio City
SM-mitalit
Kultaa 71969, 1970, 1974, 1980, 1983, 1998, 2011
Hopeaa 51973, 1975, 1986, 1999, 2016
Pronssia 91955, 1959, 1971, 1972, 1982, 1987, 1988, 1992, 2004

HIFK Hockey (Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors) on helsinkiläisen urheiluseura HIFK:n jääkiekkojaosto, jonka edustusjoukkue pelaa jääkiekon SM-liigassa. HIFK on SM-liigan seuroista vanhin. Sen kotihalli on Nordenskiöldinkadun varrella sijaitseva Helsingin jäähalli. HIFK oli mukana ensimmäisessä SM-sarjassa vuonna 1928 ja on yksi neljästä SM-liigajoukkueesta, joka on ollut tauotta mukana Liigan ensimmäisestä kaudesta 1975–1976 asti. Muut kolme joukkuetta ovat Ilves, Tappara ja TPS. HIFK on seitsemällä Suomen mestaruudellaan yksi SM-liigan menestyneimpiä joukkueita ja se on maratontaulukon toisella sijalla.[2]

Seuran jääkiekkojaoston toimintaa pyörittää yritys Oy HIFK-Hockey Ab.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:hon liitetty niin sanottu brändikiekko sai alkunsa kaudella 1968–1969, kun jääkiekkojaoston puheenjohtaja Göran Stubb palkkasi pelaajavalmentajaksi NHL-puolustaja Carl Brewerin. Tämä toi tuliaisina kanadalaisen pelityylin juuri oikea-aikaisesti, kun koko kentän taklauspeli sallittiin Suomessa. Kahden kultakauden jälkeen kontakteja suosivasta pelistä tuli HIFK:n päävalmentajien suoranainen pääsyvaatimus.[3]

Kaudella 1979–1980 HIFK vei kultaa paljolti Matti Hagmanin johtaman ykköskentän ansiosta. "Hakin" laitahyökkääjinä pelasivat Esa Peltonen ja Tommi Salmelainen; puolustajina olivat Frank Neal ja Heikki Riihiranta. Finaalissa Porin Ässät joutui nöyrtymään suoraan kolmessa ottelussa.

NHL-vaiheen jälkeen kotimaahan palannut Hagman oli arkkitehtina myös seuran seuraavassa mestaruudessa kaudella 1982–1983. Tukea hän sai etenkin NHL:ssäkin menestyneeltä puolustaja Pekka Rautakalliolta. Pudotuspeleissä suureen rooliin nousi toinenkin puolustaja, Pertti Lehtonen. Lopputtelussa vastassa oli paikalliskilpailija Jokerit ja täyteen viiteen otteluun venynyt sarja kuuluu monien mielestä Jääkiekon SM-liigan historian dramaattisimpiin; Jokerit johti ottelusarjaa voitoin 2–0, mutta HIFK kuitenkin voitti kolmannen ja neljännen loppuottelun. Viimeistä loppuotteluakin Jokerit johti maalein 2–0, mutta HIFK nousi rinnalle ja ohi, voittaen ottelun ja finaalisarjankin lukemin 3–2.

IFK-vaikuttaja Frank Moberg pitää kevään 1998 mestarijoukkuetta kaikkein vahvimpana, hän uskoi 13 vuotta myöhemmin, että se olisi voittanut myös tuon samaisen kevään HIFK-mestarit. Mobergin mukaan kultakokoonpanossa nousi esiin kolme johtajaa: sittemmin NHL:n parhaisiin maalivahteihin luettu Tim Thomas, puolustaja Kimmo Timonen ja mestaruuden ratkaisseen maalin ampunut nuori hyökkääjä Olli Jokinen.[4]

Kaudella 2010–2011 HIFK otti helmikuussa yhteen Jokereiden kanssa ensimmäisessä Talviklassikko-tapahtumassa, joka oli SM-liigan virallinen ottelu. Jokereiden isännöimä ottelu päättyi HIFK:n voittoon lukemin 3–4. Toinen Talviklassikko pelattiin Kaudella 2011-2012, jossa isäntäjoukkueena HIFK voitti uudelleen Jokerit voittomaalikilpailun jälkeen 3–2. Talviklassikon takana oli ajatus tuoda liigaan myös ulkoilmaotteluita. Keväällä 2011 HIFK voitti 13 vuoden tauon jälkeen kultaa kaadettuaan Espoon Bluesin otteluvoitoin 4–0. Keskeisiäselvennä pelaajia mestaruusjoukkueessa olivat Mikael Granlund, Kimmo Kuhta, Ville Peltonen, Juha-Pekka Haataja , Lennart Petrell, Petteri Wirtanen, Juuso Riksman ja Toni Söderholm. Mainittakoon, että Ville Peltonen valittiin sekä pelaajien, että urheilutoimittajien äänestyksessä kautta aikojen ylivoimaisimmalla erolla liigakauden parhaaksi pelaajaksi. Kultajoukkuetta valmensi Kari Jalonen.

13. marraskuuta 2012 HIFK ilmoitti aikovansa rakentaa monitoimiareenan Mäntymäen kentälle Töölönlahden rannalle. Tavoitteena oli siirtyä pelaamaan uuteen halliin vuonna 2016, mutta hanke viivästyy selvästi.

Kaudella 2015–2016 HIFK voitti ensimmäistä kertaa historiassaan SM-liigan runkosarjan.[5] HIFK saalisti 60 ottelussa 127 pistettä, tehden myös SM-liigan ennätyksen yhden kauden varsinaisen peliajan vierasvoitoissa (18).[6] Seura pelaa kauden päättävissä loppuotteluissa kukistettuaan välierässä JYP:in otteluvoitoin 4-2.[7] HIFK kuitenkin hävisi finaalisarjan Tapparalle, vaikka voitti kotonaan 4-0 ja 6-0.

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peliasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:n kapteenina vuosina 2010–2014 toimi Ville Peltonen.

HIFK pelaa kotiottelunsa puna-sini-valkoisella paidalla, jossa päävärinä on punainen. Yleensä vierasotteluissa käytettävässä paidassa väreistä punainen ja valkoinen ovat toisin päin, valkoisen ollessa paidan pääväri. Peliasun housut ja hanskat ovat siniset, kypärä punainen ja sukat samanväriset kuin käytettävä paita.

Logot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Tilanne 22. kesäkuuta 2016)[8]

Maalivahdit
# Pelaaja Hanskakäsi Sopimus Syntymäpaikka
31 Suomen lippu Niilo Halonen L 2018 Loppi, Suomi
30 Suomen lippu Kevin Lankinen L 2017 Helsinki, Suomi
38 Suomen lippu Niklas Bäckström L 2017 Helsinki, Suomi
Puolustajat
# Pelaaja Kätisyys Sopimus Syntymäpaikka
4 Suomen lippu Miro Karjalainen R 2017 Vihti, Suomi
61 Suomen lippu Miro Heiskanen L 2019 Espoo, Suomi
7 Suomen lippu Eemeli Heikkinen R 2017 Helsinki, Suomi
8 Ruotsin lippu Daniel Grillfors L 2017 Enköping, Ruotsi
11 Suomen lippu Saku Salmela L 2018 Helsinki, Suomi
33 Suomen lippu Tommi Taimi R 2017 Pori, Suomi
42 Suomen lippu Teemu Eronen L 2018 Vantaa, Suomi
43 Suomen lippu Miihkali Teppo L 2018 Helsinki, Suomi
6 Suomen lippu Markus Niemeläinen L 2018 Kuopio, Suomi
19 Yhdysvaltain lippu Joe Finley L 2017 Minnesota, Yhdysvallat
Hyökkääjät
# Pelaaja Kätisyys Paikka Sopimus Syntymäpaikka
10 Suomen lippu Roope Hintz L KH 2017 Tampere, Suomi
12 Suomen lippu Miro-Pekka Saarelainen R OLH/VLH 2018 Vantaa, Suomi
21 Suomen lippu Mika Partanen L LH 2018 Helsinki, Suomi
27 Suomen lippu Henri Tamminen L OLH/VLH 2017 Espoo, Suomi
28 Suomen lippu Jasse Ikonen L LH/KH 2017 Kuopio, Suomi,
32 Suomen lippu Lennart Petrell L VLH/OLH 2017 Helsinki, Suomi
57 Suomen lippu Panu Mieho L KH/VLH 2017 Helsinki, Suomi
39 Suomen lippu Arttu Luttinen L VLH/OLH 2017 Helsinki, Suomi
40 Suomen lippu Tomi Tuomisto L KH/OLH 2017 Nurmijärvi, Suomi,
45 Suomen lippu Micke-Max Åsten L KH/LH 2018 Helsinki, Suomi
50 Suomen lippu Juhamatti Aaltonen R OLH/VLH 2019 Ii, Suomi,
62 Suomen lippu Robert Leino R KH/OLH 2017 Hämeenlinna, Suomi
80 Suomen lippu Thomas Nykopp L KH/VLH 2017 Helsinki, Suomi
88 Suomen lippu Joonas Rask R OLH/VLH 2017 Tampere, Suomi
91 Yhdysvaltain lippu Corey Elkins L KH 2017 West Bloomfield, Minnesota, Yhdysvallat

Jäädytetyt pelinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HIFK:n virallinen faniklubi on HIFK Fan Club, joka aiemmin tunnettiin nimellä B2 Reds. Nimi juonsi juurensa ajoilta, jolloin faniklubi kannusti joukkuetta Helsingin jäähallin katsomosta B2. 2000-luvulla faniklubin jäsenet olivat otteluissa uudessa seisomakatsomo D6:ssa sekä sen yläpuolisissa katsomoissa, mutta fanit muuttivat toiseen päätyyn ja yläkatsomo F1:een, joka on seisomakatsomo. Muut fanit siirtyivät seisomakatsomon alapuolelle hyökkäyspäädyn kulmaukseen katsomoihin B5-C1 kaudesta 2009–2010 lähtien. Toinen, epävirallinen fanijärjestö on Stadin Kingit, joka kannattaa seuraa aktiivisesti lähes joka lajissa.

Luettelot ja tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-sarja

SM-liiga

Muut

  • Ahearne Cupin voitto 1970
  • Euroopan Cupin hopeaa 1981
  • Nordic Trophyn pronssia 2008

SM-liigan tunnustuspalkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimmo Kuhta: Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja 2004.
Mikael Granlund: Jarmo Wasama -palkinnon voittaja 2010.
Juuso Riksman: Urpo Ylönen -palkinnon voittaja 2011.
Kausi Palkinto Voittaja
1970–1971 Raimo Kilpiö -palkinto Matti Murto
1973–1974 Jarmo Wasaman muistopalkinto Matti Hagman
1979–1980 Kalevi Numminen -palkinto Jorma Rikala
1979–1980 Aarne Honkavaara -palkinto Matti Hagman
1979–1980 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1981–1982 Pekka Rautakallio -palkinto Pertti Lehtonen
1982–1983 Matti Keinonen -palkinto Carey Wilson
1982–1983 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1983–1984 Jarmo Wasaman muistopalkinto Joel Paunio
1983–1984 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1984–1985 Matti Keinonen -palkinto Esa Tikkanen
1984–1985 Veli-Pekka Ketola -palkinto Matti Hagman
1985–1986 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1986–1987 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1987–1988 Kalevi Numminen -palkinto Pentti Matikainen
1987–1988 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1988–1989 Aaro Kivilinnan muistopalkinto Helsingin IFK
1992–1993 Jarmo Wasaman muistopalkinto Ville Peltonen
1996–1997 Jarmo Wasaman muistopalkinto Olli Jokinen
1997–1998 Kalevi Numminen -palkinto Erkka Westerlund
1997–1998 Urpo Ylönen -palkinto Tim Thomas
1997–1998 Jari Kurri -palkinto Olli Jokinen
1997–1998 Matti Keinonen -palkinto Olli Jokinen
1998–1999 Pekka Rautakallio -palkinto Brian Rafalski
1998–1999 Matti Keinonen -palkinto Brian Rafalski
1998–1999 Veli-Pekka Ketola -palkinto Jan Čaloun
1998–1999 Lasse Oksanen -palkinto Jan Čaloun
1999–2000 Pekka Rautakallio -palkinto Toni Lydman
2000–2001 Aarne Honkavaara -palkinto Jaroslav Bednář
2001–2002 Jarmo Wasaman muistopalkinto Joonas Vihko
2002–2003 Jarmo Wasaman muistopalkinto Toni Söderholm
2003–2004 Raimo Kilpiö -palkinto Kimmo Kuhta
2003–2004 Pekka Rautakallio -palkinto Toni Söderholm
2003–2004 Aarne Honkavaara -palkinto Timo Pärssinen
2003–2004 Veli-Pekka Ketola -palkinto Timo Pärssinen
2003–2004 Lasse Oksanen -palkinto Timo Pärssinen
2005–2006 Aarne Honkavaara -palkinto Tony Salmelainen
2005–2006 Veli-Pekka Ketola -palkinto Tony Salmelainen
2005–2006 Lasse Oksanen -palkinto Tony Salmelainen
2006–2007 Pekka Rautakallio -palkinto Cory Murphy
2006–2007 Lasse Oksanen -palkinto Cory Murphy
2008–2009 Veli-Pekka Ketola -palkinto Kim Hirschovits
2009–2010 Jarmo Wasaman muistopalkinto Mikael Granlund
2009–2010 Raimo Kilpiö -palkinto Mikael Granlund
2010–2011 Jari Kurri -palkinto Toni Söderholm
2010–2011 Lasse Oksanen -palkinto Ville Peltonen
2010–2011 Urpo Ylönen -palkinto Juuso Riksman
2010–2011 Raimo Kilpiö -palkinto Ville Peltonen
2011–2012 Matti Keinonen -palkinto Toni Söderholm
2015–2016 Pekka Rautakallio -palkinto Yohann Auvitu
2015–2016 Urpo Ylönen -palkinto Ville Husso

Päävalmentajat 2000–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimitusjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitukset SM-liigassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. HIFK ja Kiekko-Vantaa yhteistyösopimukseen mtv.fi. 11.5.2015. MTV SPORT - STT. Viitattu 17.8.2015.
  2. Sarjataulukko - kaikki kaudet: pisteet 21.3.2010. SM-liiga.fi. Viitattu 11.5.2010.
  3. Riku Korkki: Jäätävä polte. Iltalehti Urheilu, 2011, nro 20.4., s. 8.
  4. Riku Korkki: Huikea joukkue poltti kannun. Iltalehti Urheilu, 2011, nro 20.4., s. 9.
  5. HIFK:lle historiallinen runkosarjan voitto - murskasi Ässät www.iltalehti.fi. Viitattu 9.3.2016. fi-FI
  6. Joukkue-ennätyksiä rikki – lue muhkea tilastokatsaus www.liiga.fi. Viitattu 13.3.2016. fi-FI
  7. JYP-kapteeni myönsi HIFK:n paremmuuden - "Ei kahta sanaa kumpi oli parempi" Yle Urheilu. Viitattu 11.4.2016.
  8. http://www.eliteprospects.com/team.php?team=38 HIFK EliteProspects-sivustolla (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HIFK.